perjantai 19. joulukuuta 2014

Ajatuksesta puuroksi - terveysruuasta

Minä se olen kova tyttö syömään puuroa. Tuoreena tai keitettynä, ei eroa. Aina maistuu! Paitsi Murun kanssa meillä kyllä on melko lailla eri näkemykset puuronkeitosta - Muru tahtoo välttämättä tehdä perinteisellä tyylillä eli hellalla kattilassa, mutta ei malta hauduttaa puuroa riittävän pitkään. Itse ennemmin teen puuron mikrossa pienellä teholla ja hartaasti haudutellen. Joten kumpikin tekee omat puuronsa, paitsi jos Muru suostuu syömään miun tekemää pöperöä. Kaikki muut kullan tekeleet kyllä tuhoan ilomielin; vaikka repertuaari ei ole laaja niin maku on yleensä aina kerrassaan mainio.

Töissä syön usein tuorepuuroa, vaikka onhan se aika koomista nimittää puurohiutaleita jogurtin seassa miksikään puuron sukuiseksi. Kunnollisen puuron tekemiseen on harvoin aikaa tai mahdollisuutta, koska taukohuoneessa on vain yksi mikro. Lisäksi pikapuurot on vähän nähty jo; Elovenat, Pirkat, Rainbowt ja ties mitkä Myllyn Parhaat on jo maisteltu läpi, niissä on lähes poikkeuksetta liikaa sokeria ja liian vähän kuitua. Pikakaurahiutaletta, sokeria ja minimaalisesti nimeä antavaa makuainetta tuntuu olevan jokaisessa. Pikakauran rakenne on niin pliisua että ennemmin syön kunnon tavaraa - kaikkein mieluiten isoa kaurahiutaletta tai moniviljaa.

Päätinpä sitten eräänä kauniina päivänä tehdä itselleni tuorepuuroseoksen josta on helppo tekaista ateria tai välipala. Halusin siihen monta eri viljaa, erilaisia hiutalekokoja ja mahdollisimman monipuolisen ravintosisällön luonnollisesti. Kävin riekkumassa hiutalehyllyllä, heiluin hetken siemenhyllyn luona ja kurvasin sokerihyllyn kautta kassalle.
Mukaani tarttui isoa kaurahiutaletta, koska kaura on sydämelle ja kolesterolille hyväksi. Ruishiutaletta valitsin raudan ja kuidun vuoksi, pellavarouheen omega-rasvahappoja tuomaan ja spelttirouheen lisäämään alkuvehnän parantavat ja terveyttä edistävät vaikutukset mukaan. Lisäksi otin vielä chia-siemeniä ja kaurarouhetta, koska niistä tulee ihan vallattoman hyvä olo ja ne pehmenevät nopeasti. Makeutta ja makua päätin nostattaa kookossokerilla ja korostaa puhdistamattomalla merisuolalla sekä kanelilla.
Astiaksi valitsin patenttikorkillisen lasipurkin, oliskohan tuo sitte 3-litrainen. Säilöntäpurkin nimellä löytyy kaupoista. Tiivis, pitää kosteuden loitolla ja näyttää kivalle.

Aikani keittiötä sotkettuani olin valmis. Tuloksena oli jättimäinen purkki tuorepuuromixiä, joka ensimmäisellä makutestauksella osoittautui napakympiksi! Maku, koostumus, suutuntuma, puuron valmistumiseen vaadittava aika, kaikki kohdallaan. Puhumattakaan siitä, miten hyvän olon se antoi; oikein tunsin kun ravintoaineet kohisivat kropassa.

Testasin seosta myös keitettyyn puuroon, mutta totesin sen toimivan paremmin kun laittaa puolet pelkkää mitätahansahiutaletta ja puolet puuromixiä.
Makuaineeksi sopivat erinomaisesti vaikka pakastekuivatut hedelmät ja marjat tai kuivatut marjajauheet, joita löytyy erityisesti luomu- ja luontaistuotekaupoista runsain määrin. Itse päätin pitää puuromixini neutraalin makuisena, jotta vaihtelua on helpompi saada; lisäilen aina vähän mitä jääkaapista tai pakkasesta sattuu löytymään. Jos nyt en ihan ruskeaakastiketta tai parsakaalia, mutta erilaisia hedelmiä ja marjoja.

Tässä siis ohje jota saa vapaasti muunnella, väännellä ja sovitella omiin maku- ja ravitsemusmieltymyksiinsä sopivaksi. Sulkeissa on valmistajien nimet sekä tarkat tuotenimet, mikäli te uteliaat murmelit haluatte kaupastanne käydä niitä tivaamassa. Määrät ovat sinne päin, koska lähinnä vain kippailin aineksia purkeista ja jälkikäteen arvioin paljonko mitäkin jäi yli.

Tarvitset:

500 g isoa täysjyväkaurahiutaletta (Myllyn Paras)
500 g täysjyväruishiutaletta (Myllyn Paras Luomu)
200 g hienoa kaurarouhetta (Hirvelän KauraKuitunen)
250 g pellavarouhetta (Elixi)
150 g spelttirouhetta (SunSpelt Kuitulisä)
3 dl chia-siemeniä (Cocovi)
1 dl kookossokeria (Urtekram)
2 tl kanelia
1 tl hienoksijauhettua puhdistamatonta merisuolaa (EkoSego.fi)

Nakkele ainekset isoon kannelliseen purkkiin, sulje kansi, pyörittele kaikki sekaisin. Järjen ihminen varmasti käyttäisi jotain hämmennintä kuten kauhaa tähänkin hommaan. Minä olen suoran toiminnan nainen, luolasta suoraan ryöminyt joten päätin turvautua raivokkaaseen ravisteluun.

Tuorepuuroksi seos jalostuu, kun käytät sitä pari tasapäistä teelusikallista per desi jogurttia, sekoitat tasaiseksi ja annat tekeytyä 10-30 minuuttia. Puuroon saat lisää makua lisäämällä pähkinöitä, tuoreita, kuivattuja tai pakastettuja hedelmiä ja marjoja tai marjajauhetta.


Nyt kun on tämäkin asia käsitelty, saatan ehkä pystyä nukkumaan yöni rauhassa - tämä postaus on lojunut viikkokausia luonnoksena odottamassa julkaisua.

Leppoisaa perjantaita kaikillen, 5 yötä jouluuuuuun (koska tätä yötä ei lasketa)!
- Hulda

tiistai 16. joulukuuta 2014

Potuttaako? - Rennon joulukokin laatikkoleikki, pt. III

Nonii nöpöset, ainakin tämän nyt vielä yritän tällai etukäteen postata. Muut jouluruuat saattaa jäädä vähän kalkkiviivoille. Se on tuo uupumus sellainen kaveri, että se kun tuppaa samaan pöytään istumaan niin ei vaan mitään jaksa. Ei edes juttua kirjailla tänne, mutta nyt on vaan tapahduttava että saadaan joulu edes jotenkin valmiiksi! Siispä Sannan kanssa vietetyn päivän voimaannuttamana (ai kamala mikä sana, mutta tähän kohtaan ei ole osuvampaa termiä sille miten hyvä vaikutus tietyillä ihmisillä elämääni on) vetäisin uuden hienon nalle-pörröpaitani päälle, ihanan Made by Mersia-tonttulakkini päähän ja runnoin jouluruokavaihdetta silimään taas. Lyhyestä vitsi kaunis, ny lähtee.

Perunalaatikko on yksi pahimmista vastuksistani. Osaan tehdä hyvää pottulooraa, mutta hitoksee hankalaa on nimittäin se imeltäminen! Imeläähän siis pitää olla, mutta omat imelyyteni ovat peräisin siirappipurkista. Ei auta vaikka keittää perunat täydenkuun tai kuunpimennyksen aikaan, kuorineen tahi kuorittuina, suolatussa tai suolattomassa vedessä, lisää jauhot päälle tai väliin tai päälle ja väliin tai sekoittaa kokonaan, vie saunaan, tiskikoneeseen, uuniin tai mihin vain. Ei ne perunat tunnu tietävän missä ovat ja mitä kuuluis tehdä, joten siellä sitte vaan kököttävät muutaman tunnin tai pari päivää ja tulos aina sama; maistuu ihan tasan potulta. Ei imelältä eikä todellakaan sellaiselta että niistä voisi noin vain vähän mausteita lisäämällä tekaista laatikon! Joten minun perunalaatikkoreseptini sisältää ronskisti siirappia ja se valmistuu nopeasti. Se ken imeltää osaa, imeltäköön. Ehkä luovutan, ehkä yritän taas ensi vuonna uudestaan...

Perunaksi kannattaa valita punaisessa nutussa kuleksivaa jauhoista kotimaista. Rosamundakin käy, jos ei muuta ole. Työvälineiden suhteen haluaisin viitata edellisiin laatikko-ohjeisiini, eli kunnollinen kuorimaveitsi ja jokin järkevä survontaväline ovat ehdottomat - meillä tehtiin blenderillä tämäkin tekele. Jos itse käytät blenderiä tai sauvasekoitinta, jätä ennemmin vähän klönttejä kuin ajat liian sileäksi ja vaahdotat seoksen. Ei tässä mitään vauvanruokaa tai moussea olla tekemässä. Vanhojen koulukeittäjien filosofian mukaan klönttejä pitääkin hiukan olla, tunnistaapahan kotitekoiseksi. Vaikka ois puolet muusijauhetta...tästäkin petoksesta vaan jäivät kiinni keittiöorjaviikolla (eli suomeksi "2 päivän harjoittelujakso koulun keittiön toimintaan tutustuen").

Tämäkin resepti täyttää pari 2-litraista foliovuokaa. Vehnäjauho on vapaaehtoinen lisäys, sitä nyt on aina meikäläisen perunalaatikossa koska se kuuluu imellytyshommiin ja joka vuosi epätoivoisesti yritän. Jos haluat yrittää imeltää, kokeile minun puolestani. Ei piru vie kuitenkaan onnistu.
Ja nyt essu ylle ja kuorimaveitsi tanaan, alkaa HEP!

Tarvitset:
3 kg jauhoista perunaa
(1 dl vehnäjauhoa)
1-1,5 dl kuohukermaa
3-5 dl täysmaitoa
1-2 dl siirappia
75 g voita
2-3 kananmunaa koosta riippuen
suolaa
maustepippuria
valkopippuria
muskottia

Kuori ja paloittele perunat, keitä kevyesti suolatussa vedessä kypsäksi, ota kattila pois levyltä ja anna vielä muhia kymmenisen minuuttia. Valuta nopeasti, kaada takaisin lämpimään kattilaan. Kippaa ylle voi sulamaan, lisää maitoa sekä kermaa ja soseuta. Lisää mausteita ja siirappia, maistele ja lisäile kunnes maku miellyttää. Lisää nestettä, kunnes kiinteys miellyttää. Itse teen melko löysän puuron vahvuisen laatikkomassan. Sekoita kananmunat joukkoon.
Kaada vuokiin, jäädytä nopeasti ja pakasta.
Jouluaatonaattona nosta jääkaappiin tai aattoaamuna suoraan huoneenlämpöön sulamaan. Nakkaa ylle korppujauhoa ja voita, iske muitten laatikoitten seuraksi kylmään uuniin ja nosta lämpö 175 asteeseen. Taas 2-3 tuntia aikaa ja kyl vaa on nii makosaa!



Jos vielä vaikka sipulihillon ja kännisillin reseptin saisin rutistettua, vähän täs meinaa kiirettä jo. Väsymyksen kanssa taistellessa meni pari viikkoa hyvää peliaikaa hukkaan, mutta kaipa tässä pikku hiljaa alkais pää jo toimia. Sillä mitä se nyt on ikinä toiminut, ei kovin hyvin mutta paremmin kuin nyt...

Rentoa loppurutistusta, voiton puolella ollaan!
- Hulta

PS. Mersia Design on kotimainen yhden naisen yritys, joka tekee nopealla toimituksella käsityönä laadukkaita ja Mersian itsesuunnittelemilla printeillä somistettuja vaatteita ja asusteita. Omassa tonttulakissani on tuo pitsiliinakuvio, kauniskaunis <3 Tämä jos mikä on NIIN kaiken tukenne arvoinen yritys!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Hommat hoitoon vaikka itkettäis - joulukoristelusta ja ystävyydestä

Sinistä Jouluksi-blogin Sanna on hyvä ystäväni. Hän on himoaskartelija. Ja mikäpä siinä, taiteilijaäidin geeneillä ja näppärillä sormilla kelpaa pipertää. Minä_en_vaan_osaa. Siispä Sannan ehdottaessa pari kuukautta sitten että tekisimme omin kätösin toisillemme joulukalenterit, lupauduin pienen kylmän hien noustessa otsalle. Ääk. Pitääkö miun siis oikeesti TEHDÄ jotain ja vielä rääkätä muita kanssaihmisiä aikaansaannoksillani..? Ai kauhhi. 
Tiesin Sannan todennäköisesti alkaneen askarteluhommat jo ennen diilin tekemistä, jouluhullu kun on. Siis jos minä olen perussortin (melko vaaraton joulu-)hullu, niin Sanna on sitä potenssiin 10. Siellä on jo 3 kuukautta sitten ollut pienessä kaksiossa saman verran koristeita ja valosarjoja esillä kuin normaalissa omakotitalossa jouluaattona. Pihapuskat mukaanlukien.

Aloin siis kierrellä kirppiksillä ja kaupoissa pitäen mielessä, että pikkujuttuja tarvitaan se 24 kappaletta, plus muut joululahjat kaikille siihen päälle. Sain kuin sainkin rutistettua kalenterin kasaan kalkkiviivoilla, ja vaihdoimme kalenterit joulukuun kolmantena päivänä. Saimme siis avata useamman luukun kerralla, vähän niinkuin suklaakalenterille tehdään viimeistään itsenäisyyspäivän jälkeen...(kaikille lapsille ja muille malttamattomille tiedoksi, että suklaakalenterin saa tyhjennettyä vanhempien huomaamatta varovasti päätysauman avaamalla, jolloin muovisen sisätäytteen saa vedettyä ulos ja suklaat pöllittyä avaamatta ainuttakaan ylimääräistä luukkua.) Tällä kertaa pidättäydyimme kuitenkin vain sallitussa määrässä paketteja, mitä itsekuria! 

Yhdessä luukussa oli ihana seinäkoriste. Se on yksinkertainen metallikyltti jossa lukee hyvänjouluntoivotukset Lontoon murteella. Laitoin sen seinälle siskoni (Madeiran-?)reissultaan tuoman sinisen koristelautasen tilalle ja otin alapuolelta pois tekstiilitaiteilija Tuija Vihermaan ihanan pienen Lumottu Maa-aiheisen seinävaatteen - kodin ilme muuttui välittömästi. Karussa pienikin muutos tekee ison eron. Huomatkaa, että ihan itse tuunasin (hahaha, epätoivoista mutta totta, tämäkin lasketaan suureksi muutokseksi jos MINÄ saan jotain tällasta aikaan) silkkinauhalla tuosta yhteen koukkuun istuvan mallin...



Itse rakastan kynttilöitä, pöytäkoristeita ja valoja. Naantalissa asuessani jouduin hillitsemään itseäni ja annoin itselleni luvan ostaa vain yhden uuden koristeen vuodessa. Asuntoni oli iso, joten sinne upposi kivasti satakunta tuikkua ja kynttilää, valosarja, joulukynttelikkö ja pienempiä seinäkoristeita. Nyt ne koristeet makaavat kellarissa muuttolaatikossa ensi joulua odottamassa. Silloin toivon mukaan asumme Murun kanssa asunnossa jossa on iiiso tupakeittiö ja paljon tilaa jota koristella! 
Nyt linja on hyvin yksinkertainen: ikkunalla on sekä valkoisessa koristeleikatussa metallilaatikossa oleva joulukynttelikkö että puinen kolmihaarainen kynttelikkö jossa on punaiset tuohukset (kiitos näistäkin Sannalle 3 vuoden taakse!), seinällä tuon kyltin alla on metallinen filigraanipallo ja piianpeilissä killuu Tallinnasta pari vuotta sitten ostetut keksikoristeet. Ehkä jopa laitan pienet joululiinat pöydille ja sohvapeitto ja tyynyt saavat jouluiset petivaatteet ylleen. Aika ankeaa, mutta tämän kestää kun ajattelee tulevia jouluja jolloin toivottavasti ei paljon tartte jarrutella! Whoop whoop!

Itselläni menee tällä hetkellä vähän hitaammin. Kirjoitan tästä enemmän joskus toiste kun asiat ja niiden syyt alkavat vähän aukeamaan, nyt hiippaillaan varovasti eteenpäin. Tällaisina hetkinä ystävien ja perheen merkitys korostuu, ja mikään ei ole arvokkaampaa kuin tietää että voi vaikeina hetkinä yhdellä puhelinsoitolla tavoittaa ihmisen joka oikeasti välittää. Olen onnekas, sillä noita ihmisiä on monta. Ystäviä, perheenjäseniä, rakkaita.
Tuo metallinen kyltti tulee aina olemaan yksi rakkaimmista joulukoristeistani, tiedän jo nyt. Koska sen antoi minulle ihminen joka tulee aina olemaan yksi rakkaimmista ystävistäni. 

-Hulda

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Leikkaako lanttu kiinni - rennon joulukokin laatikkoleikki, pt. II

Nonni, hellurei jälleen nykerönenut! Nyt alkaa taas kyökissä tapahtua, tänään touhataan monen inhokkia ja vähintään yhtä monen lempparia, lanttulaatikkoa.

Lanttulaatikko on jouluruuista se joka ehkä eniten jakaa mielipiteitä; minulle joulupöytä on pahasti puutteellinen jos lanttuloora puuttuu, toiset taas eivät kuuntele puolta ajatustakaan lantuista joulupöydässä. Syytän negatiivis-mielleyhtymistä vääriä valmistusmenetelmiä, en itse juuresta tai ihmisten makuaistia.
Muistan vieläkin miten yksi elämäni rakkaus syttyi eli kun teininä ensimmäisen kerran maistoin oikein tehtyä lanttulaatikkoa; sopivasti maustettua, riittävän pitkästi kypsennettyä kerman, voin ja siirapin ylevöittämää muskotin ja lantun hellää rakkautta. Kiitos ihana Anne, muistan sinut ja jumalaisen lanttulaatikkosi vieläkin!
Aiemmin olin kyllä kilttinä aina vähän ottanut kaikkia laatikoita ja nielaissut lantun ensimmäiseksi yhdellä hotaisulla pureksimatta, koska jostain syystä molemmat isoäitini tuntuivat kypsentävän sen liian kiireellä sekä maustavan sitä liikaa muskotilla ja liian vähän muilla jutuilla.

Oma lanttulaatikkoni saa ensin lanttupaloina kunnolla aikaa kypsyä keitinliemessään, sitten ronskisti kaikkea hyvää - sitä kermaa, voita, siirappia, punaista maitoa, muskottia, neilikkaa, mauste- ja valkopippuria - kaverikseen ja aattona lämmitellään uunissa pitemmän kaavan mukaan leppeällä lämmöllä. Tuloksena on suussasulava, sopivan-mutta-ei-liian-lanttuisa ja mausteinen herkku joka vie kielen mennessään, usko pois! Kokeile vaikka viidesosasatsilla ensin ja kerro sitten oliko hyvää vai ei.
Jos haluat miedompaa makua suutasi hellimään, laita laatikkoon vaikka puolet bataattia tai kolmannes porkkanaa ja/tai perunaa. Se tekee laatikosta makeampaa ja miedompaa, tämä muunnos maistuu erityisesti lapsille. Omiin joululaatikoihini bataatti päätyy punajuuren seurassa. Olenpa kyllä joskus hullutellut ja tehnyt lanttu-bataatti-punajuurilaatikkoakin. Mutta sitä tehdään vasta nemesikseni eli pottulooran jälkeen. Nyt keskitytään räätiköihin, tästä lähtee...

Kuten porkkanalaatikko, myös lanttusellainen pääsee foliovuuassa pakkaseen joulua odottamaan. Yhdestä 2 litran vuuasta ruokkii noin 8-12 ihmistä, riippuu miten pervoa sakkia ovat eli miten kova on himo lanttuun. Kaksi 2 litran foliovuokaa täyttyy 3 kilolla lanttua. Kuorintahävikkiä tulee sen verran, että käsittelemätöntä raaka-ainetta tarvitaan suhteessa enemmän kuin muita juureksia.
Lanttujen pilkkomiseen kannattaa käyttää mahdollisimman isoa ja terävää veistä. Muutamaan palaseen leikattu lanttu on muuten myös helpompi kuoria kuin kokonainen. Kypsennystä varten viitseliäs kokki leikkaa lantut n. kahden sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Laiskempi jättää vähän isommiksi ja keittelee pitempään. Siinä voi viettää laatuaikaa vaikka itsensä kanssa soffalla peiton alla iltapäiväleffaa katsellessa.

Ihan vaan noin oman järkesi säilymistä ajatellen suosittelen lämpimästi että ennen kuin lähdet lanttuostoksille, tarkistat kuorimaveitsiesi kunnon. Touhusin taas Murun kyökissä, joten omat terävät ihanat Sanellit ja Victorinoxit oli kovin kaukana. Saattoi olla virheliike, noin jälkikäteen ajatellen.
Pienet, ohutkuoriset juurekset nimittäin menee vaikka voiveitsellä hinkuttamalla (Murun kuorimaveitset on ehkä jopa voiveistäkin tylsempiä, voi aargh sitä perunalaatikkotalkoiden riemua!) mutta lantun kanssa tulee itku jos kalusto ei ole kunnossa. Ratkaisimme asian niin, että ostin Murulle Ikeanreissulla 3 euron kuorijan, jossa on hyvä, tukeva ja luistamaton hantaaki. Vähintään yhtä hyviä saa mm. Clas Ohlsonilta, tämä malli on lempparini; kevyt, helppo puhdistaa ja luistaa kuin rasvattu joulupukki pulkkamäessä. Älä kysy mistä tiedän... :P

Työvälinelukuun sen verran vielä asiaa, että porkkanat saa paskemmallakin muusivempaimella mössöksi. Tuli todistettua, Murun perunanmuusain on taipuisaa muovia. Lantulle se kuitenkaan ei tahdo riittää. Ei ole Murulla sähkövatkainta. Eikä sauvasekoitinta. Epätoivo iski. Laitettiin niksi-iivarinhattu päähän. Kaapista löytyi vähänkäytetty blenderi. Olin rohkealla tuulella. Blenderi siis hommiin...hyvinhän tuo toimi kun laittoi kannuun vain kolmanneksen verran lanttua ja reilun lorauksen maitoa ja pulssasi vain just sen verran että lantut meni karkeaksi soseeksi.
Yhdestä kannullisesta tosin tuli melkein moussea kun unhotuin kuuntelemaan Murun jännittävää ja mukaansatempaavaa selostusta F1-kisoista. Sotkin tämän hieman fiinimmän ravintolan soppatarjontaa muistuttavan tekeleen muitten soseutuserien kanssa, ja hyvä tuli. Taidan kyllä kuskata oman vatkaimeni Murun luo aika piakkoin.

Tässä kohtaa laitan elintarvikehygieniapaasaajanhatun päähäni ja mainitsen tärkeän seikan jota en muistanut porkkanalaatikkopostauksessani mainita; muistathan laittaa pakastimesi pakastustoiminnon päälle noin vuorokautta ennen kuin lykkäät sinne mitään isompaa jäädytettävää! Siispä laita nappi pohjaan edellisenä päivänä ja napsauta pois päivä pakastamisen jälkeen. Näin ruoka jäähtyy ja jäätyy riittävän nopeasti ja turvallisesti.

Keitinveteen en yleensä laita suolaa, jotenkin tuntuu että lantuista tulee makeampia kun ne saavat ihan keskenään nauttia porekylvystään. Kukin makunsa mukaan - käytän normaalisuolaista voita laatikoihin ja ylipäätään kaikkeen eli siinä tulee jo lisättyä suolaa. Pikkuisen lisään myös ihan suolasuolaa maustamisvaiheessa.
Mausteiden ja siirapin määrä riippuu sekä lantuista itsestään että kokista. Itse tykkään aika makeasta ja mausteisesta, joten käytän pari desiä siirappia ja ainakin pari maustemitallista sekä muskottia että maustepippuria. Suosittelen lämmittämään mausteita sulassa voissa jotta maut irtoavat hiukan ja saat paremman kuvan siitä tarvitseeko vielä lisätä paljon vai tosi paljon.
Muista, muista, muista että varsinkin muskotti ja neilikka - jos ei myös maustepippurikin - voimistuvat paiston aikana, joten älä pilaa laatikoitasi lykkimällä liikaa mausteita! Kun alat erottaa miedon muskotinmaun, lopeta. Älä lisää enempää. Trust me, meillä isä ja setä kerran ihan itte raasteli muskottia lanttulaatikkoon ilman isoäiteen valvontaa ("Vähän vielä, ei maistu tarpeeks" x 10 jne) ja jännäksihän se meni kun jouluvieraiden ilmeitä seurailtiin. Aika muikeita naamoja sen pöydän ympärillä kuulkaas.

Vaan nyt se jouluessu eteen ja hommiin!
Tarvitset:

3 kg kuorimatonta lanttua
1 iso tai 2 pientä sipulia
150 g voita
2 dl korppujauhoja
2 dl tummaa siirappia
3-5 dl täysmaitoa
1,5-2 dl kuohukermaa
3-4 kananmunaa
muskottia, mielellään vastaraastettua/-jauhettua
neilikkaa
maustepippuria
valkopippuria
suolaa
vettä

Kuori ja pilko lantut, keitä kypsäksi eli kunnes palan saa helposti esim. haarukansivulla painamalla halki. Anna levätä keitinvedessä pois levyltä sillä aikaa kun hoitelet sipulihommat.
Silppua sipuli, kuullota (vaan äläpä ruskista) reilun voinokareen kanssa, ota pannu pois lämmöltä ja lisää loppu voi sekä maustemitallinen kaikkia mausteita. Sekoita ja anna jäähtyä.
Valuta lantut, voit säästää vähän keitinlientä varoiksi jos näyttääpi siltä että maitoa ja kermaa ei ole tarpeeksi.
Soseuta lantut tavalla tai toisella, liukasta prosessia lisäämällä sekaan kolmisen desiä maitoa, kerma, teelusikallinen suolaa sekä sipuli-voiseos.
Sekoita joukkoon siirappi ja korppujauhot, maista ja lisää mausteita mikäli tarvitsee. Lisää kananmunat, ohenna massa paksuhkon puuron vahvuiseksi maidolla.

Kaada massa vuokiin, painele halutessasi pintaan lusikalla, veitsellä tms verktyykillä ne kuuluisat kuviot ja jäähdytä. Peitä kansilla, pakasta.

Aatonaattona nosta laatikko jääkaappiin tai aattoaamuna suoraan huoneenlämpöön pariksi tunniksi. Nakkaa päälle korppujauhoja ja reilusti voinokareita ja laita kylmään uuniin. Laatikko muhii 170 asteen lämmössä jumalaisen pehmeäksi ja makeaksi 2-3 tunnissa.


Ens kerralla voitais ehkä sitte ottaa sitä pottua niskasta kiinni - luvassa EI ole oppituntia täydellisestä imeltämisestä ja siitä miten perunalaatikosta saa hyvää ilman siirappia. Ehei, en ole ikinä, siis kertaakaan, never, onnistunut imeltämään perunaa. Että jos jollakulla on siihen hyviä vinkkejä niin antaapi tulla, liitän ne sitte siihen pottupostaukseen Keittiöjumalatten Armollisesti Suomina Tiedonjyväsinä...

Kolme viikkoa ja 1 päivä jouluun! Whoop whoop! =)
-Hulta

maanantai 24. marraskuuta 2014

Näin huolehdit lemmikkisi hyvinvoinnista - virikkeellistämisestä

Pojat sai uuden lelun. Oltiin Murun luona viikonloppua viettämässä ja lelut unohtui ottaa mukaan. Ostin kaupasta ajankulua pojille, asetelma pysyi samana koko viikonlopun.


Selkeä hitti. Ehkä kuitenkin 24Petsistä jatkossa... :D

Jouluhommat etenee. Niin on oltu ahkerana että 3/4 laatikoista on jo Murun pakastimen uumenissa. Ens kerral tehräänki yhres lanttulooraa kuulkaas!

-Hulta

tiistai 18. marraskuuta 2014

Popsi popsi porkkanaa - rennon joulukokin laatikkoleikki, pt. I

Valmistautuminen kannattaa aina. Varsinkin siinä tilanteessa, kun uhkaavasti näyttää siltä että sukua paukkaa ovista ja ikkunoista sisään, pitopöydän on oltava koreana ja aikaa on rajallisesti. Joulu ei ole mikään poikkeus vaan itsekidutuksen, perhekriisien ja spontaanien itkupotkuraivarien potentiaalisinta aikaa. Siksi - ja puhun omasta kokemuksesta - kannattaa valmistautua änyyteenyt. Kun jakaa tekemiset pieniin, kerralla pureksittaviin paloihin, ei tartte sitte aatonaattoyönä lyyhistyä nyyhkyttäen lanttulaatikkoon tai rääkätä itseään ja perhettään perunateatterilla viime tingassa.

Viime joulun pöytä. Kaikki itsetehtyä, raivareita nolla!

Jouluruuista laatikot voi tehdä hyvissä ajoin paistovalmiiksi pakkaseen, maku ei kärsi mutta kokki on huomattavasti rennompi jouluaattona kun isotöisimpiä ruokia voi nostaa läjän pakkasesta käytännössä suoraan uuniin. Yleensä pakastan laatikot keraamisiin vuokiin. Tänä vuonna poikkean normaalista lempivuokieni kohdattua tiensä pään tapaturmaisesti (Kamalia tragedioita ihmistä voikin kohdata, tämä kyllä hiukan riipaisi!) ja koska reissaamme appivanhempien luokse Pohjois-Karjalaan laatikot muassamme. Päädyin siis foliovuokiin, joita haen tukusta 1/2 GN-kokoisena - tällaiseen vuokaan mahtuu nelisen litraa tavaraa jolla ruokkii noin 12-18 henkilöä. Kaupan 2-litraiseen vuokaan menee (ihmisten ruokahalusta riippuen) noin 8-10 hengen satsi. Resepti on kahteen tällaiseen vuokaan mitoitettu. Hiukan saattaa jäädä yli, mutta sen extran voi laskea kokin herkuksi ja heittää suoraan uuniin. Ei taatusti harmita puuhata!

Raaka-aineet ja mausteet voit mukauttaa omaan makuusi ja ruokavalioosi. Itse suosin riisipuuron sijaan riisi-viljaseoksia joita löytyy valmiina tai sitte voit ihan heittäytyä luovaksi ja sekoitella itse suurimoista haluamasi höpellykset. Oma suosikkini on pitkäjyväisen riisin ja kauran tai speltin seos. Ohra ja ruiskin toimivat kyllä mainiosti.

Porkkanat voit soseuttaa melkein miten vain; yleiskoneella, sähkövatkaimella, lumiperunaraudalla, muusinuijalla...mitä käteen sattuu ja mikä helpointa on. Karkeusaste on tekijän mielihaluista kiinni. Jotkut tykkäävät siloisesta massasta, toiset vähän karkeammasta, tässäkään asiassa ei ole olemassa väärää mielipidettä.

Pakastettavat laatikot kannattaa jäähdyttää nopeasti. Itse olen niin kätevä (laiskapas), että teen laatikon pintaan ennen pakastamista ne kuuluisat lusikkakuviot ja uuniin laitettaessa sit vaan ripottelen päälle korppujauhot ja voinokareet.

Nonni, tästä lähti! Raivatkaa pakastimeen tilaa, kaivakaa uunivuuat kaapin perältä ja rullatkaa hihanne!

Tarvitset:
vettä, suolaa x 2

2 kg porkkanaa

1,5 dl riisiä
1,5 dl viljaa

pieni sipuli hienoksi hakattuna
hiukan öljyä
50 g voita
2-3 kananmunaa koosta riippuen
½-1 dl korppujauhoa
2-4 rkl siirappia
1 dl kermaa
suolaa
ropsaus valkopippuria
ropsaus muskottia
pikkupikkuripsaus maustepippuria
säästä myös hiukan porkkanoiden keitinlientä

Keitä kuoritut, pilkotut porkkanat ja riisit+viljat eri kattiloissa suolavedessä kypsiksi. Kuullota - älä ruskista - sipuli pannulla öljyn ja voinokareen kanssa. Ota pannu levyltä ja laita loppu voi sulamaan pannulle sipulin sekaan. Jäähdytä kaikki kädenlämpöiseksi, soseuta porkkanat, lisää kerma, sipuli ja voi sekä kananmunat. Mausta seos makusi mukaan, muista että mausteiden maku voimistuu sekä pakastamisen että kypsentämisen aikana joten ole varovainen erityisesti muskotin kanssa!
Lisää korppujauhot, riisi+ vilja ja sekoita tasaiseksi. Odota kymmenisen minuuttia ja tarkista rakenne; jos tuli ihan hirmu lötköä, lisää hiukan korppujauhoja, jos taas kovin paksua tavaraa niin lisää keitinlientä. Oikea paksuus on pehmeän puuron luokkaa.
Kaada massa vuokaan, tasoita pinta ja tee halutessasi myös kuviot. Jäähdytä, peitä, pakasta.

Jouluaatonaattona ota laatikot pakkasesta jääkaappiin tai aattoaamuna huoneenlämpöön. Ripottele pinnalle ohut kerros korppujauhoja ja reippaasti voinokareita. Laita laatikot kylmään uuniin ja nosta lämpö 170 asteeseen. Paistoaika on kylmästä otetuilla laatikoilla pitempi, itse annan jopa kolmisen tuntia aikaa jotta maut saavat rauhassa tekeytyä. Parempaa tulee.

Näillä otteilla päästiinkin jo hyvään alkuun, jatkoa seuraa pian...jouluun on enää (omien, mahdollisesti hyvinkin epätarkkojen laskujeni mukaan) 36 yötä! Nyt lahjaostoksille siitä, mattimyöhäiset! Miulla on jo kummityttöä ja kälyä lukuunottamatta kaikkien lahjat hommattuna. Kirpparit ja alennusmyynnit ovat antaneet parastaan. Maailma hyvä, joulu paras.

Tämä sopii tunnelmaan oikein hyvin - kuin tähti kuusenlatvaan - meille jotka aloitamme joulutunnelmoinnin vähän aikaisemmin.

Yritän muistaa antaa kaikki ylimmäisessä kuvassa näkyvien ruokien reseptit tässä viikkojen kuluessa, tulikin hyvä tekosyy vaivata vanhaa äitiään tässä samalla. Maksalaatikon ja joululimpun ohjeet ovat hänen takanaan...

Hellurei!
-Hulta



torstai 6. marraskuuta 2014

Kakkoseen meni - joulukokkausohjelmista

Kattokaa mitä miä löysin! Taas, sillä tämä tuli koko sarja katsottua viime joulun alla Murun kanssa. Kunnon kokkausohjelma, ei mitään fuusiopiperrysegoistihipsterisontaa vaan ehtaa sapuskaa pesunkestävän maalaisemännän oppien mukaan. Tätä lisää. Miksei tää pyöri joka joulukuussa telkkarissa?

https://www.youtube.com/watch?v=l1HQSwD1YMU








Ens viikolla hei sitte ollaan jo laatikkotunnelmissa, porkkanalaatikkoa ainaki tehään. Rasvatkaa vuuat ja teroittakaa kuorimaveitset!



-Hulta


lauantai 25. lokakuuta 2014

Lahjattomat treenaa - joulushoppailusta

Sainpa eilen postissa paketin. Siinä tuli sekä anopin, Murun että minun joululahjat. Kyllä, lahjon myös itseni koska olen ollut niin reipas ja kiltti tyttö. :D
Aiemmin olen jo löytänyt ystävälleni A:lle lahjan, joten ostettava on enää oikeastaan äidin ja kummityttösen lahjat. Kaiken olen tähän mennessä löytänyt alennusmyynneistä tai käsityöharrastajilta ja toistaiseksi rahaa on mennyt todella vähän.
Aloin syyskuussa kirjoittelemaan Joulukirjaan ajatuksia ja ideoita myös lahjoista, jotta ehdin kautta rantain udella ihmisiltä mitä nämä saattaisivat olla mieltä minun lahjaideastani. Agenttihattu on ollut päässä jo monta kertaa, kuulkaas!

Moni tuntuu kammoksuvan ajatusta siitä, että joulushoppailun voisi aloittaa jo syksyllä. Vähintään yhtä moni tosin kammoksuu myös ruuhkaa ja rahanmenoa, jota se myöhässä aloittaminen teettää...aika lailla pattitilanne, eikös?

Mitä jos tänä jouluna yrittäisit tehdä asiat itsellesi helpoksi ja suorittaa suunnitelmallista shoppailua hyvissä ajoin?

Kannattaa alkaa ajoissa utelemaan mitä läheiset tarvitsevat. Mieti mitä he arvostavat, harrastavat, mistä he ovat puhuneet ja miltä heidän kotinsa näyttävät. Kun olet ihan tavallisella kauppareissulla vaikka Anttilassa kynttilöitä hakemassa, katso ympärillesi. Käy tonkimassa alenurkkauksia ja -laareja. Plaraa läpi verkkokauppojen alet ja kamppikset. Muista myös divarit, antiikki- sekä osto- ja myyntiliikkeet joista wanhaa arvostaville voi löytyä aarteita.
Anna lahjojen "tulla luoksesi", nauti ja ota rauhassa; älä turhaan juokse tuskanhiki niskavilloissa höyryten epätoivoisesti etsimässä viikkoa ennen H-hetkeä. Usko pois, läheisesi eivät pidä sinua yhtään parempana ihmisenä minkään itsekidutuksen ansiosta. Lähinnä todennäköisesti ärsyttävänä.
Uskon että moni olisi ihan hiukan onnellisempi ihminen kun lahjat olisi jo marraskuun loppuun mennessä ostettu ja jopa pakattukin - voi rauhassa keskittyä muihin joulupuuhiin ja heittää stressiä vesilinnulla. Tai jollain muulla käteensopivalla, mikäli a) vesilintua ei nyt juuri ole käsillä tai b) kyseinen otus ei ole halukas osallistumaan heittotoimintaan.

Yksi hyvä käyttötapa puolisolle/kumppanille on lykätä tälle osa lahjaostoksista tai ainakin niiden miettimisestä/toteuttamisesta, kummassa tämä nyt sattuukaan olemaan pätevämpi. Olemme Murun kanssa jakaneet vanhempien lahjonnat niin, että miä hoidan äitit ja Muru iskät. Tosin voipi käyä niin, että päädyn kuitenkin ainakin miettimään isäni lahjan jos nyt en hankkimaan sitä - Muru on vasta toista joulua kelkassa ja ihan sataprosenttisesti ei ole luottaminen siihen "kyllä mies tietää mitä kaikki muut miehet haluu lahjaksi"-filosofiaan...we shall see what we shall see. Luottoni on kyllä lähes järkkymätön tässä asiassa.


Leppoisia ostoshetkiä!
-Hulta

maanantai 20. lokakuuta 2014

Se Alkuperäinen Prosenttijengi - NYT joulukakku tekeytymään!

Joulukakku on meillä vähän niinku sellainen pakkopulla. Miellyttävä, hyvänmakuinen ja ihanan mehevä pakkopulla, jota ilman joulu ei oikein tule. Sillä on nimikin: Prosenttikakku. Prosenttikakku sen takia, että siinä olevaa alkoholimäärää ei voi enää promilleissa mitata, ja siivun jälkeen kannattaa miettiä lähteekö auton rattiin...
Prosenttikakku syntyi eräänä jouluna toistakymmentä vuotta sitten isäni ja minun sekoilun seurauksena. Olimme eräänä lokakuisena iltana isoäidin luona tekemässä jouluruokia, ja jossain kohtaa rallia isoäiti toi eteemme lehtileikkeen jossa oli hedelmäkakun ohje. Sellainen piti tehdä. Vähän vaan vaikutti tylsältä reseptiltä - vain pari desiä hedelmiä, ei ollenkaan pähkinöitä ja 2 rkl konjakkia. Kaksi ruokalusikallista! Tämähän vaati luov(aa hull)uutta, ja pienen yllyttämisen ja riekkumisen seurauksena pian meillä oli 7 dl kuivahedelmää likoamassa sekalaisissa alkoholijuomissa. Silloin muistaakseni kävimme varkaissa isoisän konjakki- ja lakkalikööripulloilla. Tuli hyvää. 
Siitä sitten lopulta kakku muuttui joulun pakolliseksi herkuksi, ja äidin kanssa aloimme sitä yhdessä leipomaan ja juottamaan. Yleensä puheluitten lomassa aina lokakuun jälkeen tulee kysyttyä onk kakku muistettu juatta? Aika juoppo kakuksi nimittäin, parin kuukauden ajan viikon-parin välein vaatii huikat. Kakku on hiukan tavallista murokakkua työläämpi, mutta yksinkertainen tehdä. Tuloksena on mehukas, pehmeä ja tiivisrakenteinen kakku joka sulaa suussa. Hik. NIIN vaivan arvoinen!

Kakkuun sopii melkein mikä tahansa alkoholi. Kerrankin on erityisen hyvä syy tyhjennellä pullonpohjia kaapeista joutumatta tissuttelemaan. Marja- ja hedelmäliköörit, rommi, maustetut votkat, viski, bourbon, konjakki, kaikki käy. Vana Tallinnaa kakulle juottanut nimeltämainitsematon äitini tosin teki aikamoisen rikoksen hedelmäkakkuja kohtaan, joten yrtti- ja kahviliköörit kannattaa unohtaa. Kokeiltu on, ei toimi.

Hedelmien ja pähkinöitten kohdalla pätee sama sääntö, lähes kaikki käy. Banaanilastuja, cocktailkirsikoita, pakastekuivattuja marjoja tai maapähkinöitä en välttämättä lähtisi kakkuun lykkimään. Kovin sitkeät hedelmät ja kovat pähkinät kuten manteli kannattaa silputa pieneksi jotta suutuntuma pysyy kivana.
Karpalo, luumu, omena, päärynä, aprikoosi, mansikka, taateli, papaija, rusinat, viikuna, sukaatti, appelsiininkuori, tuossa omat suosikkini. Lisäksi sokeroituja tai kuivattuja kirsikoita kannattaa laittaa, niistä tulee kivaa väriä ja mainiota makua. Kookos, ananas ja mango sopivat myös kakkuun, mausta tulee silloin vähän eksoottisempi - liottamiseen voisi tällöin käyttää limevotkaa, Passoaa ja kookosrommia. Jos olet oikein seikkailunhaluinen, voit lisätä taikinaan teelusikallisen jauhettua inkivääriä tai kanelia. Superseikkailija metsästää Punnitse&Säästä-kaupasta sokeroitua inkivääriä ja laittaa sitä kuivahedelmien kanssa likoamaan. Suosittelen erityisesti jos lähdet Karibianmeren makuja jahtaamaan...


Tästä lähtee, seuraa ensimmäinen vaihe Operaatio Joulukakussa:

Kuivattuja hedelmiä ja marjoja
Alkoholia
Kannellinen rasia

Pilko 4-6 dl hedelmiä ja marjoja rasiaan, peitä alkoholilla ja sulje rasia. Pidä jääkaapissa päivä tai pari viikkoa, riippuen siitä miten nyt satut jaksamaan ja ehtimään leivontahommiin. Kestää kuukausienkin liottamisen jos oikein laiskottaa.

Toinen vaihe:

Iso kakkuvuoka, mielellään silikoninen ja torvimallia. Jos ei-silikoninen niin voidellaan ja jauhotetaan. Niin ja uunia 175 asteeseen.
Sit aletaan sotkea keittiötä!
Otamme esiin:
200 g voita huoneenlämpöisenä
2,5 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria tai 2 tl vaniljaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa

liotetut hedelmät - säästä liotusliemi!
1-1,5 dl karkeasti rouhittuja pähkinöitä ja manteleita
mahdollisesti jopa 100 g rouhittua tummaa suklaata

Vaahdota voi ja sokerit, sekoita jauhot, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää 2 munaa voi-sokerivaahtoon hyvin sekoittaen, sitten puolet jauhoista, viimeinen muna ja puolet kevyesti valutetuista hedelmistä (kevyesti valutettu=nosta esim. reikäkauhalla liotusnesteestä suoraan taikinan joukkoon). Sekoita. Sitte loput jauhot, sekoitus, loput hedelmät sekä pähkinät ja vielä hiukan pyöräytellään. 
Kipataan taikina vuokaan ja paistellaan uunissa kypsäksi - kypsä meinaa että kun tuikkaa tikun kakun paksuimpaan kohtaan, tikkuun ei tartu taikinaa. 
Taikinaa tulee hedelmämäärän ansiosta paljon, mutta se ei kohoa yhtä paljon kuin normaali kakku joten ei huolta jos tuntuu vähän täydeltä. Vuoan voi täyttää 3/4 täyteen. Jos taikinaa jää paljon yli, voit tehdä minikakun tai muffineja testitarkoituksiin. ;) Ja aikaa menee vähintään tunnin verran, joten kovin kiireessä ei kannata alkaa.

Kun kakku on jäähtynyt puolisen tuntia, kumoa se varovasti vuuasta ja anna jäähtyä täysin. Pese ja kuivaa sillä aikaa vuoka. Kippaa jäähtynyt kakku takaisin vuokaan ja valuta hedelmien liotusliemi tasaisesti kakun päälle. Anna vetäytyä pari tuntia, kumoa kakku pois vuuasta ja lykkää esim. peltirasiaan leivinpaperipalan päälle. Sulje rasia ja laita viileään paikkaan. Viileä tarkoittaa paikkaa jossa lämpö on mielellään jonkin verran huoneenlämmön alle, mutta ihan jääkaappi tai auringonvalolta suojattu paikkakin käy.

Vaihe kolme:

Juota kakkua viikon-parin välein. Yleensä kakku juo ainakin reilu puoli desiä yhdellä kulauksella. Liruta kakun päälle pikku hiljaa jotain alkoholia sen verran mitä kakku imee. Jos siitä valuu jotain, ni liikaa meni. Siinä tapauksessa seisota kakkua puolisen tuntia talouspaperin tai puhtaan keittiöpyyhkeen päällä jotta ylimääräinen neste imeytyy pois eikä tee kakun pohjasta möhjöä. 

Juota kakku viimeisen kerran viikko ennen tarjoamista. Ja muista varoittaa vieraita prosenteista!

-Hulta


sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Viski

On se hienoa, kun valvontaviranomainen on hereillä ja skarppina. Kauppojen itsepalvelukassoilla väitetään alkoholin menevän kassoilta läpi ilman valvontaa - mitä nyt aina ikärajavalvottavan tuotteen osuessa ostoksien sekaan kassapääte ei siirry maksutoimintoon ennen kuin myyjä on käynyt paikan päällä tapahtuman hyväksymässä. Valviralle tämä ei mene jakeluun.
Nyt Valvira, tuo väsymätön vihikoira, on kääntänyt katseensa Olut- ja Viskimessujen ja bloggaajien suuntaan. On se hyvä, että sensuuria harrastetaan sillä olishan tuo nyt ihan vallatonta jos viskiharrastajien korviin kantautuisi tieto tällaisesta tapahtumasta!

Tämän kunniaksi kerron lempiviskeistäni. Maistoin viskiä ensimmäisen kerran äitini lasista 16-vuotiaana. Oli lämmin kesäinen iltapäivä ja istuimme melkein-isäni Timon pihatammen alla rupattelemassa. Äiti näytti nauttivan suuresti lasinsa sisällöstä, joten pyysin saada maistaa. Ensikulaus, lempeä puraisu ja soli siinä. Grant's jäillä meni suoraa kyytiä nautintokeskukseen ja tiesin että tämä ei jää tähän. 

http://www.abrahams.com.mt/wp-content/uploads/2013/12/grants.jpeg

Viski on minulle puhdas nautintoaine. Sillä ei yleensä vedetä kännejä. Sitä nautiskellaan hyvässä seurassa - usein laadun takaamiseksi otan tuikun omassa seurassani - ja eri viskeille on eri tehtävät. 
Juomapuuhissa pidän keskisavuisista viskeistä. Skottilaiset ovat varsin mainiota tavaraa; yksi parhaista lasiin osuneista on ollut Jura. En muista mikä niistä kyseisen tislaamon monista tuotteista, mutta oletan tämän yhden testattuani että kyseessä on laatutavara kautta linjan. Chivas Regalia löytyy usein lasistani kun olen yksin reissussa ja The Balvenie, Scapa ja Oban ovat taas erityisen hyvää seuraa tai juhlahetkiä varten varattuja.
Irlantilaisista Bushmill's ja erityisesti iäkkäämmät perheenjäsenet saavat makuhermot hyrräämään mielihyvästä. Famous Grouse ja siskonsa, erittäin miedonmakuinen Snow Grouse ovat kestosuosikkeja, luottokamaa kohtuullisella hinnalla. Äiteeltä varastettu idea.
En minä kyllä lasiin syle, jos joku jottain juomakelpoista siihen kaataa. Juoppo mikä juoppo, tänäkin vuonna jo pitkälti kahdeksatta annosta alkoholia kurkusta alas kumottu!



Viskillä on monia funktioita. Yleensä en suostu mitään viskidrinksuja tai juomasekoituksia edes maistamaan, ainoa poikkeus on Fireball-kaneliviski, joka on ensikontaktista asti ollut PRA (perusraaka-aine, selostan tämän vielä syvemmin joku kerta). Yöpöydälläni on minipullo Fireballia joka on jo pari vuotta odottanut sitä iltaa kun kaipaan yömyssyä. Kaapissa on iso pullo samaa tavaraa, joka on saanut luovuttaa sisältöään mm. ribsien viski-bbq-kastikkeeseen, suklaakakkuun, toffeebrownieleivoksiin ja kaakaon herättäjäksi. Menee kyllä ihan sellaisenaankin, shottina ja lipittelyyn. Juomisongelmani tasosta kertonee se, että olen parissa vuodessa tuhonnut jo ainakin kolmanneksen puolen litran pullollisesta. Ja kyllä nyt Valviran kerta kaikkiaan pitää tulla ja kieltää ainakin tämä blogi kun kerron että jääkaapissani on vuosi sitten korkattu puolikas pullo sherryä! Miten Suomen kansa selviää tällaisesta ilman maksakirroosia ja aivovauriota!?


Hirveetä ryyppäämistä.
On se hyvä että viranomainen valvoo tällaisia asioita, jotta eivät nyt ihan vallan työttömäksi jättäydy.


Teemalle uskollisena ensi kerralla tehdään Prosenttikakkua, joka ehtii kypsyä juuri parahultaisesti jouluksi.

-Hulta Viski-Siepponen

lauantai 11. lokakuuta 2014

Joku tolkku siihen menoon - katuväkivallasta ja pahuudesta

Nyt kyllä meni kuppi nurin. Eihän tässä menossa ole mitään tolkkua enää, kun aikuiset käyttäytyvät kuin pellossa ja nuoriso mätkii toisia pesismailoilla. Nyt meni käpy - kaulinta kehiin, perkuta!

Viimeisen viikon aikana lehdissä on laajasti uutisoitu Helsingissä liikkuvasta "nuorisojengistä" joka pahoinpitelee ja ryöstää ihmisiä. On hyvä, että ikävä asia on saanut julkisuutta ja sitä myötä moni uhriksi joutunut on saattanut saada rohkeutta ilmoittaa poliisille kohtalostaan. Pääosin kuitenkin aiheen uutisointi ja siitä eskaloitunut vihaliike taas on niin luokatonta soopaa, ettei mitään rajaa.

Media - iltapäivälehdet etunenässä - ovat nostattaneet kohua perättömien "tietojen" pohjalta. Kovin lietsottiin paniikkia, mutta oikaisun kanssa ei sitten ollutkaan kiirettä. Voi ihan hyvin odotella parikin päivää.
Ystäväni tekee töitä nuorten kanssa, ja monet "hänen lapsistaan" ovat maahanmuuttajia tai maahanmuuttajataustaisia. Viime päivät ovat venyneet nuorisotoimen porukalla kellon ympäri tilanteen takia. Ystävältäni kuulin mikä totuus on. Tässä siis ensikäden tietoa asiasta:

Kyseessä ei ole järjestäytynyt jengi, vaan useita löyhästi toisiinsa liittyviä porukoita.
Sekä pahoinpitelijöiden että uhrien joukossa on niin kantasuomalaisia, maahanmuuttajataustaisia kuin romanejakin. Kyseessä ei siis ole ulkomaalaistaustainen porukka joka metsästää kantasuomalaisia vaan sekä tekijöissä että uhreissa on sakkia joka lähtöön.
Ylilaudassa ja muilla höpöhöpösivustoilla julkaistut nimilistat, osoitteet ja kuvat ovat täysin tuulesta temmattuja. Joukossa on monia ystäväni entisiä nuoria, jotka ovat jo kolmeakymmentä ikävuotta lähenteleviä työtätekeviä ihmisiä, osoitteet ovat vääriä jne. Julkaistujen nimien ja muitten tietojen seassa on nuoriakin ihmisiä joilla ei ole mitään tekemistä koko rötöstelyn kanssa. Kiva kun netissä julkaistaan jonkun sivullisen kotiosoite ja joku lupaa "käydä kylässä". Mitä jos se tehtäisiin omalle lapsellesi? Saattais vähän ahistaa nimittäin, siinä on koko perhe vaarassa.
Nuorisotoimen väki on saanut osansa loanheitosta. Tämä on anteeksiantamatonta. Nuorisotoimen porukka on omistanut elämänsä nuorille ja heidän hyvinvoinnilleen nuorten taustoista riippumatta. He auttavat, kuuntelevat, ohjaavat ja myös opettavat nuorille elämäntaitoja. Nuoriso-ohjaajat ovat niitä jotka pääsevät ansgtiteinin lähelle ja saattavat olla se ainoa aikuinen joka välittää tai pystyy puhumaan nuorelle järkeä.
Se sakki joka tuolla puistoissa riehuu ei ole sitä joka viettää iltansa nuokkarilla! Nuorisotilojen koskemattomuuden uhkaaminen on pahimman luokan pelkurien hommaa.

Jos siis nyt vedettäisiin henkeä ja vaikka ihan järjestelmällisesti torpattaisiin rasistiurpojen utopistiset kostohankkeet. Jos näet vääryyttä, puutu siihen itse (mikäli se on turvallista) tai kutsu poliisit paikalle. Jos kuulet vihapuhetta, ilmoita siitä eteenpäin tai - taas oman turvallisuutesi huomioiden - lyö hölmöille jauhot suuhun.


Maailma on vaarallinen paikka, ei siksi että pahat ihmiset tekevät pahaa vaan siksi että kukaan ei tee asialle mitään
-Albert Einstein
Ainoa mitä paha tarvitsee voittaakseen on se etteivät hyvät ihmiset tee mitään.
-Edmund Burke
On se nyt kumma, kun ei osata olla ihmisiksi!
-Hulta

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

PUM!

Tuo oli lähtölaukaus stressittömään jouluun. Ja kuin ilmaan ammuttu nuoli, sitä ei voi vetää takaisin. Jotkut tosin ovat ottaneet varaslähdön aikoja sitten, itse olen osoittanut kiitettävää pidättyväisyyttä ja vasta muutaman viikon vouhannut. Rakkaan ystäväni Sannan ihana blogi on elänyt tulevaa joulua jo kuukauden verran. Itse olen vuosien myötä rauhoittunut vähän. Olen vasta nyt aloittanut joulushoppailun - aiemmin se touhu alkoi jo heinäkuussa - ja kohta koittaa aika ruokapuolen valmisteluun. Virallinen Joulukirja on jo saanut tämän vuoden suunnitelmia ja muistiinpanoja sisuksiinsa, ja Sannan kanssa sovittu joulukalenterivaihto on jo alkanut näyttää merkkejä toteutumisesta - monen luukun sisältö on jo valmiina ja muutama hyvä idea pyörii päässä. Loput luukut sitten (budjetin ja ideoitten loppuessa) täytellään jollain josta ei puhuta vielä mitään...koska Sannakin toivottavasti lukee tämän. :D

Joulukalenterista puheen ollen, omani on 4 kuukauden mittainen. Suurin piirtein näin jouluni etenee:
~ Syyskuun alussa alan herätellä joulumieltä ja kaivan Joulukirjan hyllystä. Tutkin viime joulun annetut lahjat, ruuat ja tunnelmat. Kirjoittelen pikku muistiinpanoja ja suunnitelmia. Tänä vuonna töiden salliessa vietämme joulua Pohjois-Karjalassa Murun vanhempien luona! Tuskin maltan odottaa. Kuin ulkomailla olis; en ole ikinä ollut jouluna Helsinkiä etäämmällä. Naantalissa ja Salossa joulut ovat enimmäkseen kuluneet, nyt on edessä jotain ihan uutta ja toivon mukaan paljon lunta.
Ryhdyn miettimään ja suunnittelemaan ja bongailemaan joululahjoja.
~ Lokakuussa alan shoppailemaan alennusmyynneistä lahjoja ja myös mahdollisesti koristeita ja keittiökamppeita. En ota stressiä lahjaostoksista, koska hyvissä ajoin kun olen liikkeellä, voin ihan rauhassa tehdä löytöjä ja myös pääsen todella halvalla. Alehinnat ovat -30-50% normaaleista ja tavaraa on runsaasti tarjolla.
Ruokapuolen suunnittelu ja toteutus alkaa myös juurikin nyt. Katson Joulukirjasta mitä viime vuonna on syöty ja mietin, miten tuotoksia voisi parannella ja vähän muutella täksi jouluksi.
~ Marraskuussa pakkailen lahjoja ja kiertelen huvin vuoksi tavaratalojen jouluosastoja. Se jokavuotinen yksi joulukoriste tulee yleensä hankittua joko Tallinnasta tai Stockmannilta. Yritän myös päästä Tukholmaan joko marraskuun lopulla tai joulukuun alussa. Tänä vuonna jo aiemmin mainitsemani joulukalenterivaihdon ansiosta viettänen marraskuun viimeiset 2 päivää panikoiden ja sekoillen pakettien kanssa.
~ Joulukuu on omistettu nautiskelulle ja työnteolle. Töissä kiirettä riittää, enkä kaipaa yhtään ylimääräistä stressiä. Loirin joululevy, kynttilänvalo, ystävät, lumiukkosoppa ja pitkät kävelyt kaupungilla ovat ne jutut jotka pitävät pään kunnossa vaikka mikä tulis.


Nyt seuraa ne parhaat vinkit jotka voin kelleen ahistuneelle perheenäidille tai muulle juhlavastaavalle tarjota:

Ala miettimään ajoissa. Joulu EI ole stressaavaa pakkopullaa, kun sen ottaa pala kerrallaan vastaan ja antaa asioiden "tulla ilmaiseksi". Ei ole mitään tolkkua rynniä jouluostoksille aatonaattona, siitähän ei saa kuin pahan mielen ja ison laskun aikaan. Rytmitä, käytä vapaahetkiä hyödyksesi ja jaa vastuuta. Älä tee joulunalusajasta tiukkaan aikataulutettua (heh, koskapa nekään aikataulut sitte on pitäneet paikkaansa..?) ahdistavaa aikaa itsellesi ja läheisillesi. Kaikkea ei ole pakko tehdä just siinä viikon sisällä.
Piparit voi leipoa vaikka itsenäisyyspäivänä ja joulutorttuja useampaan otteeseen vähän kerrassaan. Joulusiivon voi aloittaa jo marraskuussa. Kun ostokset on tehty hyvissä ajoin, jää aikaa myös lahjojen pakkailuun - oma lempirituaalini on laittaa jouluhuppari päälle, Loirin joululevy soimaan ja kynttilänvalossa näperrellä kauniita paketteja. Nautintoa puhtaimmillaan.

Käytä hyväksesi valmiita apuvälineitä. Pipareita ei ole pakko leipoa itsevärkätystä taikinasta, kaupasta saa ihan hyvää taikinaa. Lapsille on aivan sama mistä pipareihin tai torttuihin käytettävä taikina on peräisin, yhteinen leivontahetki on tärkeämpää. Kun kaikille annetaan oma tehtävä, leivontatalkoot ovat todennäköisemmin kaikille antoisa kokemus ja tulokset nautittavia. Meillä isäpuoli on perinteisesti uunivahtina, tosin viime vuonna se vastuu taisi periytyä Murulle. Minä hoidan itse piparien väsäämisen ja äiti jäähdyttelee peltejä. Ja päivittelee sotkun määrää...


Joulun alla ei ole mitään järkeä rääkätä lähimmäisiään lanttusulkeisilla ja panikoida perunalaatikon imeltymisestä. Syksyllä kotimaiset juurekset ovat parhaimmillaan; edullisia, tuoreita ja maukkaita.
Laatikot kannattaa tehdä hyvissä ajoin ja pakastaa ne paistovalmiina. Jos ajatus koko päivän raatamisesta ällöttää, tämä on juuri sinua varten - tee vaikka laatikot yksi sortti kerrallaan parin viikon välein! Keitä juurekset, soseuta, mausta, lisää muut raaka-aineet ja jäähdytä. Kaada vuokiin ja pakasta. Ota pakkasesta aatonaattoiltana jääkaappiin, laita aattona kylmään uuniin ja paista 170 asteessa kypsäksi. Maku ja rakenne ovat kuin vastavalmistetuissa, mutta mieli on rento ja ruumis levännyt. Ainoa laatikko joka on pöytään viime vuosina tuoreeltaan päätynyt, on äiteen maksalaatikko. Lanttu, porkkana, peruna ja punajuuri ovat kohdanneet luojansa jo kuukausia aiemmin.
Perunalaatikko muuten imeltyy entisestään kun sen pakastaa ennen kypsentämistä, rakenne on hiukan löysä mutta maku suoraan taivaasta.
HOX! Jos pääset tukkuun ostoksille, siellä myytävät kilon pussilliset valmiiksi kuorittua ja pilkottua lanttua sekä porkkanaa ovat mahtava juttu! Vesi kiehumaan, pussi auki ja vaivalloisin osa laatikkohommista onkin sit sitä myötä hoidossa.

Kinkkua ei tarvitse laittaa kymmentä kiloa. 3-4 aikuista syö ainakin 4 otteeseen itsensä kipeäksi ihan nelikiloisestakin potsista. Perinne meillä on muotoutunut sellaiseksi, että pöydässä on sekä kinkkua että kalkkunaa; pieni luuton juhlakinkku keitetään punaviinillä, mausteilla ja juureksilla ryyditetyssä liemessä ja glaseerataan karpalohyytelöllä, lisäksi uuniin päätyy kilon kalkkunanfilee tai -rulla yrtti-sitrusmaustein. Ruokaa ei jää järkkyjä määriä ylitse, eikä sen valmistamiseen mene tuhottomasti aikaa tai vaivaa. Pieni kinkku saattaa kuivua uunissa ja sitä pitää alvariinsa rampata kyttäämässä, kattilassa poriseva potsi ei rasita ketään eikä myöskään kutistu. Lopputulos on maukas ja mehevä sekä glaseerauksen myötä myös kaunis.

Joulusillin voi tehdä viikon verran etukäteen, samoin sinapin ja sipulihillon. Teen ne yleensä yhtä aikaa, koska omena-viskisinappi kypsyy hiljalleen vesihauteessa vaatien vain sekoittelua silloin tällöin ja sillin liemen valmistamiseen menee ehkä 10 minuuttia. Sipulihillo vie vähän enemmän aikaa, mutta tulos on jumalainen ja sopii kinkun kylkeen kuin herne nenään. Joskus onni potkaisee ja samalla saa vähän extraherkkuja jääkaappiin; jos sillilientä jää ylitse, teen purkillisen paprikapikkelsiä. Tai siis viskaan suikaloitua sipulia ja paprikaa purkkiin ja kaadan liemen päälle. Helppoa ja hyvää, toimii vaikka kinkunjämien kaverina tai grilliruokien lisukkeena.

Joulun tuoksua kotiin saa helposti ja halvalla käyttämällä mausteita luovasti; Sannan piparkakkumaustevinkki on ehkä helpoin ikinä - ripottele em. tavaraa lattialle ja imuroi se. Imuri levittää käydessään ihanaa jouluista tuoksua kotiin! Lapsillekin sopivaa aktiviteettia on tökkiä kokonaisia neilikoita ja kanelitangosta pilkottuja tikkuja appelsiineihin tai paksukuorisiin mandariineihin. Tuoksu kestää parikin viikkoa. Solmimalla punaiset rusetit hedelmien ympärille saat niistä nättejä koristeita jotka voi myös ripustaa.

Yritän saada nuo kaikki mainitsemieni ruokien reseptit postailtua järkeviin aikoihin, jotta muutkin pääsevät testaamaan stressitöntä jouluruuanlaittoa. Nyt tämä täti kampaa naamansa ja painuu töihin joulurahoja ansaitsemaan!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

-Hulta


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

ADD - keskittymisen vaikeudesta

Wööhöööy! Sain vain 3,5 kk tauon aikaiseksi tällä kertaa, pahoitteluni teille kaikillen. Tässä välissä on tapahtunut kaikenmoista; lomailua kahdessa pätkässä (näistä tulossa myöhemmin juttua) (ehkä) (jos löydän lomakuvia jostain), työn paiskomista entiseen malliin sekä elämääni järisyttänyt diagnoosi joka olisi saanut tulla jo 30 vuotta sitten.

Kevättalvella luin Päivi Tasalan haastattelua Suomen Kuvalehdestä, ja mitä pitemmälle luin, sitä enemmän minua alkoi itkettää. Tasala sairastaa ADHD:ta, sitä "tunnettua" keskittymis- ja ylivilkkaushäiriötä jota kovin usein vain pikkupoikien ongelmaksi väitetään. Jutun luettuani painuin suoraan Tasalan omille sivuille tekemään ADHD-testin ja vedin ihan mahtavat lukemat; testin mukaan sairastin yli 90% todennäköisyydellä joko ADHD:ta tai ADD:ta, joka on keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta.
Lopulta sain aikaiseksi (keskittymishäiriöihin kuuluu isona osana ryhtymisen ja aikaansaamisen vaikeudet) puhua työterveyslääkärilleni asiasta, ja sain lähetteen psykiatrille. Psykiatri kuunteli vartin, antoi alustavan diagnoosin ja lähetti minut suoraan eteenpäin keskittymishäiriöspesialistille. Kyseessä oli VAIN Suomen 2. parhaaksi rankattu asiantuntija, olin tooosii pettynyt (no en ollut) etten saanut aikaa sille parhaalle... x) Helsingissä asumisen plussapuolia, jos jotain pitää löytää; lääketieteen huippulaitokset tahtovat olla kaikki täällä. Niin typerää kuin se onkin. Niitäkin saisi hajottaa ympäri maata.

Kesällä sitten tapasin tämän psykiatrian ihmemiehen, joka varmisti diagnoosin. Päässä vikaa, jeejee! Aivan mahtavat fiilikset, siis ihan pimeetä että ihminen voi riemastua niin kuullessaan jostain elinikäisestä periytyvästä sairaudesta. Itteäkin nauratti. Psykiatri melkein hymyili reaktiolleni. Tämä on paljon sanottu, koska kyseinen hajamielinen professori ei paljon ilmettään vaivaudu potilasajalla muuttamaan. ;)
Mutta siis se diagnoosi. Kaikenmuuttava paljastus, joka selitti oikeastaan kaiken. Minulla on ADD, joka on lapsuudessa todennäköisesti oireillut ADHD:na ja vuosien myötä ylivilkkaus on jäänyt pois, jättäen jälkeensä vain keskittymishäiriön.
Viimein kaikki ongelmani saivat selityksen - muistamisen mahdottomuus, kaikki pyykkivuoret, koulunkäyntimotivaatio-ongelmat, tekemisen ja ryhtymisen vaikeus, sosiaalinen tönkköys, sählääminen ja toilailu, kadotetut ihmissuhteet - ja kaikki oli päivänselvää. Haluaisin, mutta en pysty.

Lääkkeitä sairauteeni on olemassa, mutta ensimmäisen kokeilun päätyttyä todella kamaliin sivuvaikutuksiin ja melkein päivystysreissuun, olen jäänyt miettimään haluanko kokeilla vielä toista lääkettä. Lääkkeet kun ovat stimulantteja, jotka saavat yliaktiiviset aivot toimimaan järjestelmällisemmin ja "oikeammin", mutta samalla kroppa kyllä saa tuta että piristäviä on vedetty. Sivuvaikutuksien iskettyä 4. päivänä luulin kuolevani. Ehkä jossain vaiheessa kuitenkin uskallan kokeilla toisen lääkkeen kanssa uudestaan, koska pään sisällä tapahtui niin jänniä asioita; ajatuksia oli vain yksi kerrallaan sen sijaan että pääkopassa sinkoilee 1 000 ajatusta sinne sun tänne ilman mitään logiikkaa, osa katoaa matkalla ja loput eivät johda mihinkään. Todella tajunnanräjäyttävä tunne. Illalla sain nukuttua ja uni kesti paremmin, kun ajatukset eivät jatkaneet riekkumistaan miten sattuu ja sydän ei hakannut korvissa asti (paitsi silloin kun pulssi repi toistasataa ja kaikki oli muutenkin ihan kamalaa). Ne pari "onnistunutta" päivää siis olivat aivan loistavia ja taisin ehkä saada pikku kurkistuksen neurologisesti normaalin ihmisen pääkoppaan...

Jos epäilet itselläsi tai läheiselläsi olevan keskittymishäiriön, ota asia puheeksi. En voi tätä kyllin korostaa. Keskittymishäiriöitten kuvitellaan olevan alle 10-vuotiaiden poikien ongelma, tahdonalainen laiskuuden aiheuttama vika ihmisessä ja vaikka mitä muuta. Oikeasti kärsimys voi olla todella suuri ja seuraukset vakavat; loppuunpalamisia,hajonneita perheitä, masennusta, saamattomuutta, menetettyjä luottotietoja, hukattuja elämiä. Terveyskeskus- tai työterveyslääkäri voi kirjoittaa lähetteen tutkimuksiin. Alkuun pääseminen on se vaikein juttu varsinkin keskittymishäiriöisellä, mutta älä luovuta. Älä anna periksi itsellesi äläkä lääkärille joka ei usko. Älä häpeä. Vaadi saada apua, sinulla on siihen oikeus! Lisätietoa keskittymishäiriöistä niin potilaille kuin omaisillekin löydät ADHD-liiton sivuilta.

Siksi bloginkin kanssa on joskus ongelmia. Taukoja tulee, vaikka pää olisi täynnä maanmullistavia postausideoita. Kuvia jää ottamatta, koska en muista pitää kameraa mukana. En aina jaksa nähdä pelkkiä pehmopupuja ja päivänpaistetta, kun arkikin on joskus mahdottoman raskasta pyörittää. Siksi tämä ei ole laatublogi joka pursuaa ihania ammattilaistasoisia kuvia ja päivittäisiä ihkutteluja jostain. Tämä on vain minun pieni tapani yrittää ylläpitää jotain vaihtelevalla menestyksellä.
Te, jotka kerta toisensa jälkeen jaksatte käydä miun horinoita niitten pitkienkin taukojen jälkeen lukemassa, olette minulle tärkeitä. Te, jotka jonkun epäonnisen sattuman johdosta olette tänne päätyneet, olette minulle tärkeitä. Kiitos teille.

Suurin kiitos pehmopupujen ja halausten kera kuitenkin menee niille, jotka ovat olleet elämässäni pitkään eivätkä ole luovuttaneet suhteeni ja sairauteni aiheuttamien ongelmienkin keskellä jaksavat päivästä toiseen uskoa minuun. Tiedätte kyllä, keitä te olette. <3

- Hulta

PS. Pian alkaakin jo miun lempivuodenaika, tai siis alkoi jo. Joulu! Aiheesta tulossa enemmän kuin tarpeeksi juttua, varokaa vaan... ;)
Odotellessa voitte käydä kurkkimassa askarteluhullun kaverini joulublogia, joka on herännyt jo.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Sydämen asialla - Huulipunavallankumous

Tänään on Tärkeä Päivä. Minulle ironian sävyttämällä tavalla erityisen tärkeä, sillä olen teemaan sopivasti sairaana. Tänään vietetään Huulipunavallankumouksen päivää, jonka tarkoituksena on muistuttaa naisia sydän- ja hengityselinterveyden tärkeydestä. Päivän kunniaksi kannustetaan naisia käyttämään voimakkaanväristä huulipunaa, jolla on voimaannuttava vaikutus. Ainakin minuun (ja mitä ilmeisimmin "muutamaan" muuhunkin) se toimii. Joskus melkein liian hyvin...
Siis kaikki siskot ja miksei edistykselliset veljetkin, punaista huuleen ja paanalle!



Itse vietän tänään kotipäivää kuten melkein koko viikon tähän saakka. Haahuilen siis kotona yksin huulet vadelmanpunaisina, mutta kai sekin lasketaan? Vähän niinkuin erakkojen touhua - hiljainen yhden ihmisen protesti jota kukaan muu ei pääse todistamaan mutta jolla on silti merkitystä.
Syy erakoitumiseeni tosin on aika typerä. Ei mitään ylevää aatetaustaa tai muuta periaatetta jonka nimissä vetäytyä maakuoppaan.



Vanha tuttavani hinkuyskä on tehnyt comebackin elämääni. Tämä on jo kolmas kerta kun teen tuttavuutta kyseisen taudin kanssa, ja jokainen kerta on edellistä inhottavampi. Käsittämättömän mahtavaa siis. Sopii kyllä päivän teemaan, mutta ironian määrää ei pysty sanoin kuvailemaan. Ennemmin juhlisin tätäkin elämän päivää vaikka käymällä lenkillä...mutta sellaisista höpötyksistä ei tarvitse hetkeen perustaa, tästä toivutaan taas kuukausikaupalla.
Ehkä sitte ensi vuonna juoksen sen Helsinki Midnight Runin johon tänä vuonna piti päästä mukaan. Nyt keskityn siihen että jaksan kävellä kauppaan ja takaisin, koska viimeistään huomenna sekin reissu on tehtävä. Tällä hetkellä se tuntuu mahdottoman suurelta ponnistukselta, mutta niitä jokaiselle tulee eteen. Mittakaavat vain vaihtelevat. Joskus pelkkä siivouskaapille käveleminen tuntuu ihan huimalta ponnistelulta (tämä tosin johtuu enemmän ehkä siitä että siivoaminen on pakkopullaa ja sen välttelemiseen voin käyttää ihan uskomattomat määrät energiaa - kuka siinä enää sitte jaksaa siivota?). Leikkauksen jälkeen 200 metrin edestakaiseen matkaan kului pari tuntia lepotaukoineen. Edellisen hinkuyskän jäljiltä kolmen kilometrin juoksulenkki tuntui aivan Himalajanvalloitukselta. Jotkut hullut taas juoksevat niin päättömiä määriä että sitä tunnetta pitää hakea maratonilta tai jopa ultrajuoksusta.
Tällä haavaa riittää haasteeksi 700 metrin kävelymatka ja kauppakassin laahaaminen kotiin. Lähden valmistautumaan koitokseen.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, täällä Hulda Huoleton, Zakopanen mäkimonttu.


PS. Sadepäivää piristää kummasti hyvä kirja. Kaivoin hyllystä Kathryn Stockettin Piiat-opuksen, ja aion sen seurassa viettää päivän peiton alla. Jos et ole vielä nähnyt Piiat-leffaa tai lukenut kirjaa, niin nyt kipin kapin korjaamaan aukot sivistyksessä! Parempaa kokonaisuutta saa hakea kissojen ja koirien kanssa.

torstai 15. toukokuuta 2014

Kätevä emäntä leipoo - säätämisen hyödyllisyydestä

Leivoin taannoin kakkuja. Tarvitsin kahden ison kakkupohjan lisäksi yhden pienen kakkupohjan. Koska a) en omista pikkuista kakkuvuokaa ja b) olen laiska (enkä viitsinyt alkaa isosta kakkupohjasta leikkaamaan pienempää), päätin inssata leivinpaperista pannan jolla rajata kakkutaikina ja pyörittelin vielä leivinpaperimyttyjä pannan ja vuoan reunan väliin rakennelmaa tukemaan.
Ja kyllä kuulkaa kannatti - hyvin onnistui!



tiistai 6. toukokuuta 2014

Älä laihduta-päivä - itsekritiikistä ja rakkaudesta

Tänään 6.5. vietetään Syömishäiriöliitto SyLin Älä laihduta-teemapäivää. Teemapäiviä on mielestäni nykyään jo liiaksikin, mutta tämä osui suoraan hermoon koska olen pikkutytöstä asti kärsinyt syömishäiriöstä. Tai itse asiassa -häiriöistä; olen käynyt läpi kolme häiriötä ja isolta osin jo toipunut niistä. Ikinä en kuitenkaan voi sanoa olevani täysin terve, ja joudun tarkkailemaan omia ajatuksiani todennäköisesti lopun elämääni. En voi alkaa tiukalle itukuurille tai laskea kaloreita, koska se menee liian helposti liiallisuuksiin. En voi antaa periksi itseinholle tai verrata itseäni muihin, silloin pirut nostavat välittömästi päätään.

Moni ei ole ollut yhtä onnekas, vaan on menettänyt elämänsä tai henkensä syömishäiriöille. On vaikeaa kuvitella julmempaa sairautta, joka veisi itsetunnon ja elämänhalun yhtä tehokkaasti. Maailma pyörii vain ruuan, kaloreitten ja itseinhon  ympärillä, ystävät ja perhe voivat jäädä kokonaan taka-alalle kun sairaus kiristää otettaan.
.
Syömishäiriöön voi sairastua kuka tahansa, ja usein sairastuneen läheiset eivät alkuun edes huomaa mitään. Laukaisevia tekijöitä voivat olla mm. korkea itsekritiikki tai muitten asettamat vaatimukset, median luoman epätodellisen ihmiskuvan ihannoiminen, trauma tai - omalla kohdallani tätä oli ehkä suurin usyy - vanhempien ja sukulaisten negatiivinen kommentointi ulkonäöstä tai painosta.
Olen aina ollut pitkä ja roteva, mutta olen aina saanut kuulla isältäni ja äitini isältä, että naisen kuuluu olla laiha. Muistan äitini kieltäytyneen antamasta minulle purkkapalaa, koska "siinä on viis kaloria". Joten menin ja söin sitte pullaa koska purkassa on niin paljon kaloreita ettei sitä voi kymmenvuotiaalle antaa. Jokainen voi ihan itsekseen miettiä, miten kieroa viestiä lapselleen välittää, kun tämän elämä jo varhaisnuoruudessa vyörytetään täyteen kaloreita, mahdottomia naisihanteita, negatiivista minäkuvaa ja kelpaamattomuudentunteita. Isäkultani heitti vielä lisää vettä kiukaalle haukkumalla äitini ulkonäköä ja ilkkumalla tämän ikuista laihdutuskierrettä. Olemme äidin kanssa samanmallisia, pitkiä ja leveäperäisiä, joten siihen laihan naisen ihanteeseen emme tule ikinä kumpikaan pääsemään. Mutta teki eetua teini-ikäisen itsetunnolle, kun erosta katkeroitunut mies tulee kotiin ja ilmoittaa tyttärelleen nähneensä tämän äidin kylillä ja samaan hengenvetoon toteaa että "On se lihonnu, kintut entistä enemmän pihdillä ja perse vaan leviää"...joo. Harmittaa, etten silloin osannut sanoa isälleni vastaan. Äitiä hän ei sanoillaan loukannut, mutta minua siräkin pahemmin. Vanhempien sanoilla on lapsille valtavan suuri merkitys, vaikka kritiikki ei kohdistuisikaan lapseen itseensä.

Nyt olen onnellinen omana itsenäni, vaikka kiloja kannankin liikaa. Tipauttelen niitä pikku hiljaa ja huolehdin terveydestäni. Elokuun loppuun mennessä aion juosta viimein sen kympin jota varten en ole parina viime kesänä päässyt (hinkuyskän takia, hah!) treenaamaan.
Toivon, että jokainen tänään miettii omia asenteitaan sekä toisia että itseään kohtaan, ja ymmärtäisi myös armollisuuden merkityksen. Parikymppisenä on helppo vihata reisiään vaikka niillekin voisi vaihteeksi olla kiitollinen niiden päivittäin suomasta tuesta. Kukapa nyt tukastaan tykkäisi, mutta mitäpä jos yrittäisit hyväksyä että ne luonnonkiharat hiukset näyttävät aina hyvältä pienellä pörrötyksellä ja piikkisuora tukka taas on helppo laittaa huolitellun näköiseksi - jos jokainen opettelisi löytämään  plussia asioista jotka omasta mielestä vaikuttavat pelkiltä miinuksilta, maailmassa olis paljon enemmän onnellisia ihmisiä.Kun on onnellinen omana itsenään,  onnea on helppo levittää ympärilleen. Terveen kehonkuvan ja hyvän itsetunnon omaavien vanhempien lapset ovat taatusti onnellisempia ja pienemmässä vaarassa joutua ongelmiin syömishäiriöitten kanssa kuin itseensä negatiivisesti suhtautuvien lapset.

Jos olet huolestunut omasta tai läheisesi suhtautumisesta ruokaan, laihduttamiseen tai omaan kehoonsa, lisätietoa syömishäiriöistä löydät osoitteesta http://www.syomishairioliitto.fi/
ja Älä Laihduta-teemapäivästä http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5-2014-tapahtumat.html 
Oikein ihanaa kevätpäivää ja hyvää laihduttamattomuspäivää kaikille!

- Hulta

PS. Vaikka tänään ei laihduteta, niin voi silti syödä terveellisesti ja herkutella. Kokeile Vähän Järkevämpiä köyhiä ritareita;  paahda pari siivua pullaa tai paahtoleipää, lisää kyytiin marjasurvosta, hedelmäsosetta tai hilloa ja kruunaa vaniljarahkalla tai vaahdotetulla vaniljakastikkeella

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 2/2

Jasso, sit jatketa! 

Seuraava pala taivasta on tuo paljon pelätty ja pussiversiona maailmaa kyseeenalaisella maineellaan valloittanut Béarnaisekastike. Normaalistihan béarnaise tehdään ajan kanssa, ensin viiniä, etikkaa ja yrttejä kokoon keitellen ja ties mitä kuvioita ja kuperkeikkoja tehden. Hepankukut siitä, sanon minä! Se on nyt kuulkaa suora lähestyminen ja soosia sarvista kiinni!
Menetelmä on sama kuin majoneesinteossa, tässä tapauksessa lämminvesihauteen päällä. Tarvitset siis 1) kattilan, 2) lasi- tai metallikulhon tai toisen kattilan. Itse käytän kahta päällekkäin sopivaa kattilaa, pienempi killuu hantaakeistaan isomman reunassa. Kulhon pohja ei saa yltää kattilassa olevaan veteen, jota pitää olla parisen senttiä. Lisäksi tarvitset vispilän. 
Hyvin tarpeellinen turvatoimi on laskea joko lavuaari tai suuri kulho täyteen jääkylmää vettä. Jos näyttää siltä, että kastike juoksettuu, iske soosikulho veteen ja vispaa kuin heikkopäinen. Tämä yleensä pelastaa tilanteen. Itse tykkään muutenkin pariin kertaan vähän jäähdytellä soosia tekovaiheessa, "ihan vain varmuuden vuoksi". Ei siitä mitään hyötyä kyllä ole, mutta sielunrauhan kannalta se on näppärä konsti; tiedän, että soosi ei ole menossa kovaa vauhtia pilalle. Jos kastike kaikesta huolimatta juoksettuu, sen voi pelastaa ottamalla peliin pari uutta keltuaista ja vispaamalla juoksettuneen kastikkeen keltuaisiin aluksi tipoittain, sitten varovasti ohuena nauhana. Sama konsti muuten toimii myös majoneesin kanssa. 
Kuivatun rakuunan voi korvata myös tuoreella, tuplaa silloin määrä. Jos haluat suuremman määrän kastiketta (6 hlölle), lisää peliin 1 keltuainen ja 200 g voita.

Mutta nyt kyllä loppui höpötys ja ryhdytään tuumasta toimeen!
3 hlön (tai yhden ahneen naisen) béarnaiseen tarvitset:
2 keltuaista
n. 200 g voita
1 tl kuivattua rakuunaa
1-2 rkl sitruunanmehua

Laita vesi kiehumaan. Leikkaa voi about arpakuution kokoisiksi paloiksi. Muista laskea kylmää vettä lavuaariin! 
Läväytä keltuaiset ja puolet rakuunasta kulhoon, vispaa sekaisin ja laita kulho kiehuvan kattilan päälle. Lisää pari voipipanaa ja sekoita terhakkaasti pohjaa myöten kunnes voi on sulanut ja emulgoitunut (uuuiii, sivistyssana!) keltuaisten kanssa. Lisää voita 2-4 nokaretta kerrallaan sitä mukaa kun edelliset sulavat, älä missään kohtaa lakkaa sekoittamasta ettei seos mene munakokkeliksi. Kun kaikki voi on käytetty, ota kulho pois kattilan päältä, vispaa soosia kymmenisen sekuntia kylmävesihauteessa (siis siinä lavuaarissa kun on sitä kylmää vettä, ni siihen sen kulhon tuuppaat lillimään) ja lisää loppu rakuuna sekä töräys sitruunanmehua. Maista ja lisää sitruunaa jos tuntuu että haluat lisää raikkautta. 
Anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen tarjoamista; kylmävesihauteessa tämä onnistuu hetkessä etkä joudu venyttämään kärsivällisyyttäsi liikaa.

Piknikille lähtiessä tee kastike juuri ennen lähtöä. Älä laita kylmälaukkuun, ettei voi ala kovettua ja kastike muutu kiinteäksi. 

Keittele kastikkeen kaveriksi parsaa. Piknikille, jossa tarjottavaa on useampaa sorttia eikä mitään syödä mahan täydeltä, suosittelen varaamaan 2-3 isoa vartta nenua kohti. Tietysti jos porukkanne on samaa sorttia kuin minä ja äitini, keitä kilo parsaa, jättiannos béarnaisea ja unohda muut eväät... :D 
Kuori parsoja tyvestä tavallisella kuorimaveitsellä, leikkaa pois se kovin puumainen osa. Kiehauta vettä, lisää hiukan suolaa, keitä parsoja muutama minuutti. Keittoaika riippuu parsan lajikkeesta, varsien paksuudesta ym sellaisesta kokotuksesta. Varaa lähelle iso kulhollinen jääkylmää vettä ja reikäkauha. Testaa kypsyys tökkäämällä parsan vartta; jos  veitsi saa hiukan vastusta ja parsa tuntuu napakalta, poista välittömästi parsat kattilasta, kippaa kylmään veteen, anna jäähtyä puolesta minuutista minuuttiin ja valuta huolellisesti. Anna kuivua kunnolla pyyhkeen tai talouspaperin päällä etteivät parsat lässähdä.
! Jos haluat superherkkua, kiepauta parsojen ympärille esimerkiksi parmankinkkua. 

Italialaisten makujen ystäville Nigellan pikkuvinkki nopeaan herkkuun: kiehauta pitkiä vihreitä papuja, jäähdytä ja valuta (toimi samoin kuin parsojen kanssa). Ota nippuun 3-5 papua, dippaa nippu balsamiviinietikkaan, ja sido parmankinkkusiivulla. Toimii piknikeväänä ja myös antipastona fiinillä italialaisella illallisella!

Edulliset antipasto-/meze-tyyliset herkut syntyvät nopsasti pikkuisen säätämällä. Kokoamalla piknikhuovalle mosaiikin pienistä rasioista täynnä herkkuja, saat helposti hienon kattauksen ja jokainen voi rakennella mieluisan setin. Tässä muutamia suosikkejani:

Marinoidut juttuset. Kirsikkamozzarella, artisokansydämet, aurinkokuivatut tomaatit, feta, oliivit, kaikki tykkäävät marinadista. Valuta liemet pois ja huuhtaise tarvittaessa jos marinoitava tavara on kovin suolaista tai sottaisen näköistä. Lisää loraus hyvää oliiviöljyä, sipulia, valkosipulia, pari sitruunankuorisuikaletta ja välimerellisiä yrttejä; timjamia, oreganoa, minttua, rosmariinia, basilikaa...tuoreet ja kuivatut yrtit toimivat, mutta tuoreista maku irtoaa nopeammin. Kannattaa valita pari yrttiä per marinadi, voit helposti muunnella jokaiselle jutulle oman yhdistelmän. 
Kun marinoit herkut itse, voit ostaa hiukan halvempaa tavaraa. Omat suosikkioliivini ovat Rainbown isot vihreät oliivit, samanlaisia löytyy kaupoista myös Amalthia-merkillä. Hinta ei huimaa päätä, tavara on herkullista ja rakenteeltaan ihanan napakkaa. "Feta"suosikkini on x-tra Salaattijuustopala, jossa on hyvä kiinteä rakenne, sopivasti suolaa ja myös reippaasti makua. Sen voi sormin lohkoa paloiksi, jolloin ulkonäkö on vähemmän tehdasmainen.Artisokkaa ei kovin monella merkillä perusmarketista löydy, mutta ihan tavallinen Figaro toimii oikein mainiosti. Koska annat tavaralle aikaa ja rakkautta, hinnasta pystyy hiukan nipistämään.



Jälkiruoka on vähintään yhtä tärkeä kuin muutkin tarjoomukset. Hiukan juhlavammalle piknikille suosittelen lämpimästi brittiläiseen eton mess- nimiseen klassikkoon pohjautuvaa mutta pientä paikan päällä puuhastelua vaativaa kermaista herkkua. Neljälle hengelle tarvitset:
2 dl kuohukermaa
vaniljauutetta ja sokeria tai vanilja-/vanilliinisokeria maun mukaan
8 pientä tai 4 isoa marenkia
n. 200-300 g hedelmiä, marjoja...mikä tahansa mansikoista granaattiomenansiemeniin kelpaa, myös pakastemarjat kunhan ovat kotimaisia. Jos et saa käsiisi mitään muuta, kompotti tai hillokin toimii. Pienennä tällöin määrää noin 100 grammaan ja vähennä sokerin määrää kermassa.

Vaahdota kerma, mausta vaniljalla ja pienellä määrällä sokeria. Murskaa marengit käsissä, jätä osa isommiksi palasiksi, osa saa mennä melkeinpä tomuksi. Paloittele isot marjat. Pakkaa kerma, marjat ja marenkimuruset eri rasioihin ja sekoita juuri ennen tarjoilua. 
Jos haluat siis oikeesti herkkua potenssiin 10, marinoi mansikat. Leikkaa ne paloiksi, sokeroi kevyesti, lisää balsamicoa, lempilikööriäsi tai mintunlehtiä ja sitruunanmehua. Puolen tunnin päästä valmista, toimii sellaisenaan, kermavaahdon tai jäätelön kanssa ja on unelmayhdistelmä kerman ja marengin kanssa!

Toinen helppo superherkku syntyy mansikoista, basilikasta ja valmiista kermatäytteisistä tuulihatuista. Harvemmin harrastan valmispakasteita, mutta tuulihattujen kohdalla teen poikkeuksen enkä häpeä yhtään; tuulihattujen teko on melko työlästä ja aikaavievää, ja pakasteet ovat laadukkaita. 
Siispä panemme tuunaten - tee näin:
sulata tuulihatut, leikkaa niiden kylkeen reilu sentin viilto. Lykkää viiltoon pitkulainen mansikkasiivu ja pieni basilikanlehti. Viimeksimainitut saavat hiukan kurkata ulos, näyttää kivalta. Kannattaa varata 2-3 tuulihattua per nenu, paitsi jos meikäläisiä on mukana, silloin sovelias määrä on ehkä 4-5. Että muillekin jää. Tämä simppeli mutta nätti jälkkäri maistuu erikoisen hyvältä kuohuviinin kaverina!

Jos olet leivontamoodissa, voit tekaista jumalaiset herkkucroissantit joko valmiista croissanttitaikinasta, voitaikinasta tai tehdä oman voitaikinan ja siitä näpertää. Itse en jaksa alkaa pikkuruisessa keittiökopperossani taikinan kanssa turaamaan, joten turvaudun kahteen ensinmainittuun. Tässä täytevaihtoehtoja, jotka vievät kielen mennessään ja jotka on helppo taikinakolmioitten sisään ennen paistoa livauttaa:

~ sinihomejuustoa, mantelirouhetta tai pala saksanpähkinää, suikale kuivattua viikunaa, aprikoosia tai  tuoretta päärynää
~ brieä tai camembertiä ja pikku nokare viikunahilloa tai aprikoosimarmeladia
~ tummaa suklaata ja muutama muru pikakahvia (nipistä muruset sormissa rikki)
~ vaniljakreemiä (voit tehdä tälle saman mansikkatempun kuin tuulihatuille, kunhan croissantit ovat jäähtyneet)

Vaniljakreemi on käytännössä paistonkestävä vaihtoehto vaniljakastikkeelle. Vaniljakreemijauhetta löytyy useimmista supermarketeista, Sallinen on oma suosikkini. Vaniljakreemijauhe on yllättävän monikäyttöistä, ja sitä voi hyödyntää todella monella tapaa; kakkujen,wienereiden, pullien, piirakoiden, croissanttien ja muiden leivonnaisten täytteenä sellaisenaan tai vaikka kaakaojauheella, sitruksenkuorella tai vahvalla kahvilla maustettuna, munkkien täytteenä, kermavaahdon tai moussejen jämäköittäjänä esim. täyte- ja juustokakuissa, jopa vaniljakastikkeen siitä saa vispattua kasaan. Paksuutta, nestettä tai mausteita vaihdellen vaihtoehtojen määrä on melkeinpä rajaton. Purkki on melko iso, se painaa puolisen kiloa, mutta minulla tuo määrä menee alle vuodessa. Muutamassa kuukaudessa, jos teen paljon kakkuja.

Josko näillä eväillä saataisiin jo piknikki aikaiseksi? Puuttuuko jotain olennaista? Kertokaa mitä!

Lappiin tulee sitte takatalvi, kiva että edes jossain päin maata säät menee niin kuin pitääkin. Se viides takatalvi jäi etelään tulematta... :P

-Hulta

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 1/2

Nonni, tässä sitä vietellään iloista sairaspäivää kotona. Mitäpä muuta ihminen nättinä kevätpäivänä tekee kuin makaa peiton alla aivastelemassa? En tiedä, mutta tämä hiilen kiertoon perustuva eliö kirjoittelee blogia. Ja kuten otsikostakin näkyy, tällä kertaa mennään piknikille. Vaikka vappuna. Sitä moni tekee, minäkin olen kokeillut. Kolmesti. Kerran varustus oli vähän keskivertoa parempi; telttasauna, pulijoukkueteltta, 5 metrin seisova pöytä ja kuohuviinitarjoilu. Se piknikki kesti aika pitkälle iltapäivään...

Ruokia miettiessä kannattaa muistaa, että lämpöherkät ruuat ovat varsinkin pitemmän kaavan mukaan retkeiltäessä riskaabelia kamaa. Suosittelen siis miettimään, onko se katkarapusalaatti ja carpaccio ihan järkevä ajatus vai jättääkö raaka kananmuna (majoneesit ym) ja myös kypsentämättömät maitotuotteet vähän vähemmälle. Juustot selviävät hyvin piknikpöydässä, mutta vaniljakastike taas ei.
Juhlavammallekin piknikille kannattaa ottaa myös vähän huumoria mukaan. Ruualla voi ja saakin leikkiä, eikä sen tarvitse maksaa paljon. Kas tässä muutama vinkki siihen, mitä koriin voi varata.

1. Leipää.
Jos omistat taikinajuuren, leipaisepa kokeeksi siitä vaaleaa leipää. Minä ilmeisesti onnistuin tappamaan saamani juuren kertayrittämällä (sori Mimmi, siis sydämellinen kiitos juuresta mutta anteeksi kun en saanut pidettyä sitä hengissä...pakastamisen jälkeen ei ole toiminut enää. Ei ihme minun kyvyilläni, persiljaruukkukin kuolee parissa päivässä kun yritän sitä "hoivata". Edes linnut ei saa persiljaa tapettua yhtä nopeasti, ja ne tyypit sentään syö ja repii sitä puskaa...) mutta jos siis olet lahjakkaampi, tee vaikka patonkeja tai pitaleipiä. Suosittelen joka tapauksessa tekemään, juuri tai ei, mutta juuren kanssa tehden vaaleakin leipä on paljon maukkaampaa. Leivän voi täyttää eri tavoin tai jättää täyttämättä - sen voi myös maustaa teemaan sopivaksi. Taikinanesteeksi tomaattimurskaa, mausteeksi valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja = melko jumalainen yhdistelmä Välimeren tyyliin. Hiukan ronskimpaan makuun voi kokeilla savupaprikaa, ruskistettua sipulia ja keitettyä perunaa kuutioina. Pizzan suuntaan viittaava focaccia on varsin erinomainen piknikleipä, siispä tee löysähkö taikina, venyttele se pellille parin sentin paksuiseksi levyksi ja painele sormin taikinan pintaan kuoppia. Päälle voit levitellä melkein mitä tahansa; puolikkaita miniluumu- tai kirsikkatomaatteja, oliiveja, juustoa, perunaa, chorizoa - kruunaa leipä vielä oliiviöljyllä, sormisuolalla ja tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä kuten timjamilla, rosmariinilla tai oreganolla. Leikkaa kypsä foca paloiksi. Helpommaksi ei herkkuleipä mene!

Leivän voi täyttää monella tavalla. Patongit, pitaleivät ja sämpylät kannattaa täyttää valmiiksi ja leikata annospaloiksi. Laiska kokki valitsee patongin, koska yhden pötkön täyttäminen on paljon nopeampaa kuin 10 sämpylän pipertäminen. Patongista käy mikä tahansa pitkulainen käntty; samapa tuo, onko se itse leivottu vai kaupan hyllystä napattu. Ja vieläkin vähemmän väliä, onko se kaupassa paistettu vai esipaistettu vakuumipakattu patonki jonka olet itse käyttänyt uunissa ja antanut jäähtyä. Kas tässä muutama helppo täyte-ehdotus:

~ Fetasalaatti. Kasaa ainekset leivän väliin kerroksittain; jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa, oliiveja, punasipulia
Kurkku kannattaa viipaloida pitkittäin jotta siivut eivät tipahtele leivän välistä, tomaatiksi fiksu valitsee mahdollisuuksien (ja tarjouksien) mukaan pihvi- tai luumutomaatteja joissa on vähemmän sitä löllöä sisällä. Fetan/salaattijuuston suosittelen ostamaan palana (S-kaupan x-tra-salaattijuustopala on muuten oikeesti hyvä vaihtoehto, oikein hyvänmakuista) ja siivuttamaan pitkittäin. Namiylläriksi voi lisätä muutaman puolitetun viinirypäleen tai omenasiivuja, jotka tuovat kivasti kontrastia suolaisuuteen.
Kosteanmaukkaan makuelämyksen turvaamiseksi voitele leipä ennen täyttämistä esim. valkosipulivoilla tai kostuta kevyesti oliivi(öljyllä) ja valuta lopuksi muutama tippa hyvää salaatinkastiketta täytteiden päälle. Rullaa koko komeus tiiviisti tuorekelmuun ja anna levätä kylmässä pari tuntia ennen leikkaamista. Voit leikata terävällä veitsellä suoraan kelmun läpi, jolloin palat on helppo kuskata piknikpaikalle.

~ Nicoise. Tutummalta nimeltään nizzansalaatti; vapaasti mukaellen täytteeksi voi valita makunsa mukaan savulohta, tonnikalaa, sardellia tai anjovista sekä keitettyä perunaa ja  kananmunaa. Oliivejakaan ei sovi unohtaa. Lisäksi ne normaalit eli kurkkua, tomaattia ja salaattia. Kastikkeeksi sopii ihan tavallinen ranskalainen vinegrettikastike.

~ Darranhelpottaja. Keitettyä kananmunaa, pekonia ja nakkeja tai lihapullia sinappitujauksen ja maustekurkkujen kera. Unohdetaan vihannekset ja korvataan ne esim. snapsilla... ;)


Jos oikein haluaapi herkkua elämään, voit kokeilla patonkihyrriä. Puolen litran taikinasta tulee pari kappaletta. Taikinaohjeen löytää jokaisen jauhopussin kyljestä, sekaan voi laittaa yrttejä ja nesteeksi voi käyttää vaikka tomaattimehua tai -murskaa makua tuomaan.
Lisäksi tarvitset:
1 valkosipulin kynnet siivuina
3-4 rkl öljyä
 80 g tomaattipyrettä
½ tl sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
reippaasti tuoreita tai kuivattuja yrttejä - persiljaa, basilikaa, timjamia, oreganoa...määrä = makusi mukaan, oma makuni vaatii paljon.
150-200 grammaa juustoraastetta

Laita valkosipuli mikronkestävään astiaan, lisää sen verran öljyä että siivut peittyvät, lykkää mikroon ja kuumenna puoliteholla kunnes valkosipulit ovat kullanruskeita reunoiltaan. Sekoita keskenään valkosipulit öljyineen, tomaattipyre sekä mausteet. Tahnan pitäisi olla levityskelpoista tavaraa, lisää hiukan vettä tai tomaattimehua jos näin ei ole. Silppua yrtit.
Kauli kerran kohotettu taikina kahdeksi neliöksi, paksuus saa olla sentin luokkaa. Levitä kummallekin neliölle tomaattitahnaa, sitten yrttejä ja lopuksi juustoraastetta. Jätä reunoille parin senttiä tyhjää, kostuta reunat vedellä ja rullaa neliöt kahdeksi pötköksi. Painele päät kiinni ja nipistele saumakohta tiiviiksi. Kohota liinan alla, leikkaa leipien pintaan varovasti terävällä veitsellä muutama matala viilto, suihkuta sumutinpullolla tai sivele pullasudilla vettä pintaan ja lykkää 180-asteiseen uuniin. Paista kypsäksi, eli kun pinta on kauniin ruskea ja pohjasta lähtee ontto kumina sitä koputettaessa, pelasta paistokkaat uunista ja anna levätä liinan alla.
Nämä herkkupatongit maistuvat parin sentin siivuiksi leikattuina hyrrinä vaikka hummuksien kera! Ja kas, näin sainkin oivan aasinsillan viitata lempiresepteihini, jotka toimivat piknikeväänä varsin erinomaisesti. Siispä kurkkaapa taannoista juhannussapuskapostaustani, saatat yllättyä iloisesti...
Seuraavassa postauksessa on luvassa jotain tämäntapaista:



Jatkoa seuraa!
Aurinkoista viikonloppua, ekat valkovuokot bongattu ja kesä on jo ihan huulilla...ihanata =)
- Hulta

PS. Kokeilepa kevään kunniaksi vihersmoothieta - jos olet onnekas ja asut alueella jolla uskaltaa oman pihan antimia hyödyntää, ei tartte mennä terveyskauppaan ja latoa kymmeniä euroja tiskiin kaiken maailman viherjauheista. Tarvitset vainblenderin, avokadon ja mielikuvitusta. Kerää ruohoa, lehtiä ja yrttejä omilta nurkiltasi, vippaa avokadon kanssa blenderiin ja kulauta kurkkuun! Tuoreempaa, terveellisempää ateriaa saat hakea...tämän vinkin sain tuttavaltani, joka näyttää ainakin 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, joten jotain taikaa tuossa pitää olla.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Miss Photogenic - kameraostoksilla

Nonni, siinä se tulikin otsikossa sanottua. Mietin uuden kameran ostamista. Vanhassa ei ole sinällään mitään toiminnallista vikaa, se on oikein näppärä iskun-, pölyn- ja vedenkestävä kapistus jota kelpaa tiputella, mutta kaipailen elämääni pikkuista kameraa jossa olisi kunnon zoomi ja joka olisi vähän nopeampi kuin nykyinen kuvausvehkeeni (viralliselta nimeltään Olympus Myy Tough TG-310).
Paljon yli 100 euroa en ole ajatellut investoida, ainakaan toistaiseksi. Tähän mennessä olen saanut paljon hyviä vinkkejä, ja lähes kaikki ovat suositelleet Canonin PowerShotia. Kuulemma se kalliimpi PS-sarja on parempi kuin halvin (yllättävää), joten olen alkanut miettiä josko sittenkin investoisi vähän enemmän...näillä miun kuvausmäärillä vaan vähän mietityttää. Se kalliimpi parempi PowerShot-sarja näyttäis olevan hiukan vähemmän kompaktikin. Mutta jos olis kiva kamera, niin tulis varmasti kuvattua enemmän. Ihan yhtä lailla kuin kivan imurin ostettuani olen imuroinut paljon useammin (no en todellakaan ole!). ;)
Olen myös katsellut Canonin Ixus-sarjaa sillä silmällä. Kyllä nyt kuulkaas ollaan jännän äärellä!

Tiedän että teitä lukijoita on paljon enemmän kuin mitä itse lukijalista antaa ymmärtää, joten nyt rohkeasti sanaista arkkua auki; kertokaapa, onko teillä jotain muuta vaihtoehtoa, uutta osallistujaa kisaan? Käyttökokemuksia, ruusuja, risuja, ehdottomia suosikkeja?

Auttakaa ny hölmöä, enhän miä tajua kameroista sen enempää ku sika hellehatusta... :o

- Hulta

PS. Vappuun on enää reilu viikko - onhan sima jo käymässä? Dansukkerin sivuilta löytyi aivan mahtavanoloinen resepti, inkiväärisimaa pitää tänä vuonna testata!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Balettia makuhermoille – pavlovaa pääsiäispöytään


Minulla on säännöllisesti vaihtuva perivihollinen leivonnaisten laajassa joukossa. Ensimmäiset 30 vuotta elämästäni se oli marenki – mitä tahansa teinkin, en saanut marenkeja onnistumaan. Syytän yliyrittämistä. Viimein suuntasin Nigellan inspiroimana tarmoni pavlova-kakkuun ja voilá, success! Piti keksiä uusi arkkivihollinen. Seuraava listalla oli leipätaikina. Siitä myöhemmin, nyt puhutaan primaballerina Anna Pavlovan kunniaksi luodusta marenkiherkusta!

Marenkiin käytettävät munanvalkuaiset voivat olla tuoreita tai pakkasesta napattuja, kunhan ovat huoneenlämpöisiä. Pavlovan täytteeksi sopii erinomaisesti perinteisen kermavaahdon lisäksi mikä tahansa curd – vaikka viime postauksessani mainittu tuplasitruscurd – ja marenkiin tarvitaan valkuaisia kun taas curdiin menee keltuaisia, joten nämä kaksi on helppo tehdä vaikka samalla kertaa.

Jos haluat suklaisen pavlovan tehdä, korvaa maissitärkkelys 2 ruokalusikallisella kaakaojauhetta (tämä kannattaa lisätä siivilän läpi) . Lisää tummaa aromia saa kun korvaat valkoviinietikan balsamietikalla ja lisäät valmiiseen marenkimassaan kolmisenkymmentä grammaa rouhittua tummaa suklaata. Koko ei myöskään ole yksiselitteinen juttu, sillä marenki taipuu moneksi. Voit tehdä yhden ison marenkipohjan sijasta vaikka pieniä leivoskokoisia pesiä, jotka täytät vaikka millä hyvällä.

Aineiden määrää on helppo lisätä, jos haluat tehdä isomman pavlovan. 1 valkuainen -> 4 rkl sokeria, ½ tl maissitärkkelystä ja ¼ tl etikkaa. Ei oo niin millintarkkaa, onnistuu jopa minun sinnepäin-meiningillä...

Mutta! Mennäänkö viimein asiaan? Tarvitset:

4 valkuaista
16 rkl sokeria
2 tl maizenaa
1 tl valkoviinietikkaa
1 tl vaniljauutetta (voit korvata 1 rkl sokerista vaniljasokerilla jos et omista uutetta)

Vispaa valkuaiset kovahkoksi vaahdoksi. Puolella vauhdilla vispaten lisää sokeri lusikallinen kerrallaan. Kun kaikki sokeri on liuennut ja vaahto kiiltää kevyesti, pysäytä kone, lisää loput aineet ja kääntele varovasti vaahtoon.

Jos olet vapaa sielu - tai laiska niin kuin minä – kippaa marenkimassa pellille leivinpaperin päälle ja muotoile ympyräksi. Korkeutta voi jättää 5-8 sentin verran leipurin haluista riippuen. Jos pidät symmetriasta, piirrä esim. lautasta tai uunivuokaa avuksi käyttäen n. 20-25 cm ympyrä leivinpaperille lyijykynällä ja käännä paperi toisin päin pellille. Lado marenkimassa paperille ja levitä ääriviivojen sisälle. Jos haluat oikein brassailla, voit pursottaa massan pellille ja vaikka tehdä pieniä linnunpesiä kakun päälle (näihin voit koristellessa laittaa pieniä suklaamunasia).

Laita koko komeus uuniin 180 asteeseen ja laske lämpö heti 150 asteeseen. Näin marenki saa pienen lämpöshokin alkuun ja pinnasta tulee rapeampi.Paistoaika riippuu uunista. Kun marengin pohja on kuiva, siis sellainen että marengin voi varovasti nostaa ja se pysyy ehjänä, ota uunista virta pois ja anna marengin jäähtyä uunissa kokonaan.

Joku tykkää kääntää pavlova-pohjan ylösalaisin täytettäessä jolloin pohjan (eli nyt päällisen) saa painettua varovasti kuopalle ja kakkuun tulee vähemmän korkeutta.
Täytä pavlova kaikella kivalla juuri ennen tarjoilua, jotta se pysyy rapeana. Täytteeksi voit valita ihan mitä ikinä haluat; kermavaahtoa, suklaamoussea, rahkakermaa, hedelmiä, marjoja, hilloja, sitä paljon mainostettua curdia, mikä ikinä makuhermojanne kutkuttaa. Kannattaa kuitenkin laittaa aina alimmaiseksi kermavaahto, jotta hedelmien mehu ei imeydy marenkiin. Vapaalla kädellä muotoillun marengin kanssa myös täytteet voi sujuvasti lätkiä päälle vähän miten sattuu, mutta symmetriakin on kaunista; ehkä juhlavimman pavlovan olen tehnyt isäpuoleni 60-vuotisjuhliin jolloin laitoin 40-senttisen marengin päälle vaniljakermavaahtoa ja siihen tein sisäkkäisiä renkaita tuoreista siivutetuista mansikoista ja pinkistä raparperihillosta. Oli komia.

Koristelun suhteen pavlova on todella helppo juttu – hedelmät ja marjat ovat sellaisenaan todella kauniita ja värikkäitä, ajatuksella sommiteltuina tällainen kömpelyskin saa aikaan vaikuttavaa settiä! Pääsiäisen aikaan pienet suklaamunat (erityisesti ne pastelliväriset”viiriäisenmunat”) ovat enemmän kuin paikallaan. Kandeeratut hedelmänkuoret sopivat hyvin pääsiäispavlovaan munien seuraksi. Jos siis teet curdia, hyödynnä hedelmien kuoret ja sokeroi ne; limenkuorista saat ruohikkoa, sitruunan- ja appelsiininkuorista olkia. Hedelmät kannattaa kuoria ennen kuin nappaa niistä mehut talteen.
Ja näin se käy:
Raasta strimlaraudalla tai varovasti karkealla raastinterällä pitkiä suikaleita kuorista tai irrota kuoret kuorimaveitsellä ja leikkaa noin 3 mm ohuiksi suikaleiksi. 
Kiehauta pienessä kasarissa 2½ dl vettä ja 1 dl sokeria, lisää kuorisuikaleet ja muutaman minuutin päästä nosta pehmenneet suikaleet siivilään valumaan. 
Pyöräytä kuoret hetken päästä hienosokerissa ja levitä leivinpaperille kuivumaan. Valmista tuli!


Näissä merkeissä haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein leppoisaa ja iloista pääsiäistä, kertokaa jos näette Pääsiäispupun – se pirulainen onnistuu aina livistämään huomaamatta ja kylvää vaan munia sinne sun tänne. Ei muuta, mutta haluan pyydystää oman mignonmunapupun joka munii ympärivuotisesti... :P

-Hulta