torstai 17. syyskuuta 2015

Joulukalenteri - kaukaa viisaista puuhista

Tässä kohtaa vuotta Joulukirjassa alkaa olla jo merkintöjä usealla sivulla. Lahjalista pitenee sitä mukaa kun ideoita, bongauksia ja ostoksia kertyy. Ruokalista on nyt vielä todella pitkä, mutta yleensä lyhenee kun realismi viimein iskee.

Ruokalistassa ei ole vielä yhtään ruksia, mikä tarkoittaa sitä että en ole vielä valmistanut mitään. Kohta sekin korjaantuu - Prosenttikakku täytyy laittaa tekeytymään ja laatikotkin aion saada pakkaseen pian. Kaupoissa on sellainen kavalkadi kotimaisia tuoreita vihanneksia ja juureksia, että mielikuvitus alkaa väkisinkin lennellä. Ja ei, en nyt viittaa pelkkiin porkkanoihin. Tuhma.
Joululaatikot toimivat myös loistavana hätävarana, jos pitää saada nopeasti hyvää ruokaa pöytään. Mikä estää tekemästä muutamaa ylimääräistä pakkaseen jo syksyllä syötäväksi, laatikot ovat perinteisesti juhlaruokaa ja olen kuullut jopa juhannushäistä joissa oli tarjolla kinkkua, joka sortin laatikoita ja sen päälle ne perinteiset lihapullat...
Sipulihillokin on hyvä pahan (tai loistava hyvän) päivän vara. Se sopii liha- ja kasvisruokien - varsinkin paistin tai grilliruuan - lisäkkeeksi ja nostaa pöydän antimet helposti juhlavan puolelle. Sipulihillo säilyy pitkään ja sitä on helppo tehdä lisää. 

Kaukaa viisas tekee jouluksi paljon ruokalahjoiksi soveltuvia säilykkeitä ja leivonnaisia. Punaherukka- tai karpalohyytelö, sipulihillo, karamellisoitu sipuli, sinappi, hedelmäkompotti, rommiruukku, maustettu votka...kaikki juurikin mainioita tuliaisia ja ystäville tai naapureille annettavia ei-lahjoja. Tuo sana on ehkä paras minkä keksin, koska yleensä noita juttuja annan ihmisille joille en anna varsinaisesti lahjoja, mutta joita haluan muistaa jollakin tavalla.
Mikäpä ilahduttaa kiireistä emäntää tai isäntää paremmin kuin pieni, kaunis paperikassi tai kori täynnä jouluisia herkkuja? Meillä moisiin pussukoihin ja koreihin on päätynyt omena- tai viskisinappia, omena- ja viinimarjamehua, sipulihilloa, pipareita, pieniä joululimppuja, hedelmäleipää, minikokoisia prosenttikakkuja ja silliä.

Ruokalahjoihin kannattaa hakea vaikutteita myös ulkomailta. Italialainen Insalata di Rinforzo eli etikkaan ja öljyyn säilötyt kasvikset, karamellisoitu sipuli, puutarhan antimista tehty Rumtopf-ruukku, brittiläiset sitruscurdit ynnä muut herkut ovat oivia ruokalahjoja ja -tuliaisia.

Mutta jos kokattais välillä? Edellisestä kerrasta on kovin pitkä aika.

Kas tässä tuon ihanaisen sipulihillon resepti teille. Viinietikkaa kannattaa vaihtaa sipulin värin mukaan; punasipulille punaviinietikkaa, keltasipulille valkoviinietikkaa. Tällöin sipulin väri pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Mausteeksi voit lisätä vaikka kokonaisen tähtianiksen tai hiukan sinapinsiemeniä ja kuivattua timjamia, jos vaihtelu on sinun juttusi.
Sipulihillo on parhaimmillaan makeahkoa, hiukan kirpakkaa ja suussasulavaa. Sen voi valmistaa mistä sipulista tahansa, mutta oma suosikkini varsinkin jouluksi tai juhlaan on punasipuli.

1 kg (puna)sipulia
1 dl vettä
2 dl hillosokeria
1 tl suolaa
1 dl viinietikkaa

Kuori ja suikaloi sipulit ohuiksi siivuiksi, laita kaikki ainekset kattilaan. Keitä 15-30 minuuttia keskilämmöllä, kunnes sipuli on läpikuultavaa ja kypsää. Maista, lisää sokeria/suolaa/etikkaa tarpeen mukaan. Laita puhtaisiin purkkeihin ja säilytä jääkaapissa. Jos haluat säilöä pitkäksi aikaa - vaikka joulun ylikin - käsittele purkit ja kannet ensin säilöntäaineliuoksella.

Jokeri! Bonusresepti! Extra!

Maustettu viina on helppo tehdä. Tallinnanreissulta kannattaa laahata muutama pullo hyvää kirkasta viinaa ja tuunata ne joulukuntoon. Kun vielä liotat pulloista etiketit pois ja liimaat jouluisia tarroja tai jopa maalaat pullot kauniiksi, tuloksena on täyskymppi!

Tarvitset:
1 l kirkasta viinaa
6 kokonaista neilikkaa
1 tähtianis
1 kanelitanko
2 kokonaista kardemummaa
3 maustepippuria
(1 kuivattu chilipalko ja pikkuruinen pala muskottipähkinää)

Laita viinapulloon kokonaiset mausteet, anna maustua vähintään viikko, mielellään pitempään. Sopii esim. teen tai glögin terästämiseen, jälkiruokien liekittämiseen, snapsiksi ja Prosenttikakun juottamiseen.

Näin helppoa on aloittaa jouluvalmistelut! Ei käy kalliiksi, ei ole vaikeaa eikä vie paljon aikaa.

Muita uutisia; aika hiljaista on. Ruotsinmatkaa odotellessa, töitä riittää ja hevospuuhatkin edistyvät pikku hiljaa. Hiljalleen eteenpäin, vaikka kuviot muuttuvat.

Leppoisaa sadeiltaa!
=) Hulta

maanantai 7. syyskuuta 2015

Pintaa syvemmältä - rohkeudesta ja kauneudesta

Heipä hei kaikki!
Iloisesti katosi taas muutama viikko kuin tuulen viemänä, kyllä työ on hieno tapa viettää vapaa-aikaa! Nyt onneksi vapaata viikonloppua viettäessä olen saanut nukkua kunnolla ja kokata. Kävinpä myös treffeillä ihanan tumman karvaisen herrasmiehen kanssa...meitsi alkaa taas hevoshommiin! Ihan megajesjes. Olen todella iloinen että viimein voin alkaa harrastamaan ylipäätään jotain mihin liittyy muita ihmisiä ja eläimiäkin, ja ihan niinku noin joka viikko. Mieletöntä.

Valmistelen postausta erinäisistä resepteistä joita olen luvannut laittaa, mutta tässä viime aikoina mieltäni on askarruttanut asia joka ei liity mitenkään kivaan harrastetoimintaan.

Pinnallisuudesta ja syvällisyydestä on (syystäkin) keskusteltu paljon vielä muutama vuosi sitten. Nyt on tapahtunut selkeä muutos, ja ihmisen - erityisesti naisen - arvo tuntuu olevan kiinni vain siitä, minkälaiseen kuoreen persoonallisuus on kääritty. On tärkeämpää, että kaikki näyttävät siltä että ihminen on 24/7 kuin suoraan Voguen sivuilta repäistyjä, kuvia tungetaan Instagramiin vähän väliä ja kilpailu on kovaa. Moni raukka pitää näitä sankareita ja sankarittaria idoleinaan vaikka ne Instan kuvat ovat suurimmalta osin suodattimilla ja ties millä käsiteltyjä. Yhtä julkaistua kuvaa kohti on todennäköisesti kymmeniä, jopa satoja kuvia joista se yksi otos on valittu.
Onko siis ihme, että moni nainen ja mieskin lähtee etsimään itselleen itsetuntoa, parempaa oloa ja hyvää elämää plastiikkakirurgin, botox-kollageeni-klinikan tai jonkin muun ulkokuorenkiillottajan taholta? Yritetään siis hirveällä tarmolla olla luonnossa samannäköisiä kuin joku photoshopatussa kuvassa esiintyvä. On siinä tavoitetta. Mutta onko se tavoittelemisen arvoista?

Mielestäni ei. Nykymaailma on mennyt niin kieroksi, että meikittömien ja käsittelemättömien kuvien julkaiseminen katsotaan suureksi rohkeudenosoitukseksi ja normaalia on julkaista itsestä jatkuvalla syötöllä kuvia joissa on täysi kuvausmaski naamalla, hiustenlaittoon on käytetty jopa tunteja ja kaikki käsitellään, silotellaan ja suodatetaan luonnottoman täydelliseksi. Täydellisyydestä on tullut tavoittamattoman sijasta perusvaatimus.

Enää ei edes tarvitse olla erityisen heikko tai vaikutteille altis persoona, että lähtee mukaan tähän pirulliseen leikkiin. Vielä vuosikymmen sitten, ennen digikuvauksen, Facebookin ja Instagramin suosion räjähtämistä, kuvat olivat mitä olivat ja yleinen keskustelu oli paljon armollisempaa. Nyt ei tarvitse kuin unohtaa shopata rypyt, finni tai tummat silmänaluset kuvista piiloon ja jo on jonossa porukkaa ilkeine kommentteineen. Onhan se nyt tottakai sallittua ja jopa suotavaa tuoda esille tällainen totaalinen epäonnistuminen ja nolata tällaiseen valtavaan mokaan syyllistynyt.

Maailma on täynnä tutkimuksia, jotka kertovat karua kieltään siitä miten vähän plastiikkakirurgia parantaa itsetuntoa. Joillekin on kuitenkin omasta kehosta tullut niin paha vihollinen, että kiristys/kohotus/pienentäminen/suurentaminen/turvottaminen on mielenrauhan vuoksi tarpeen. Toiset puhuvat "oman itsen piristämisestä ja hemmottelusta", mutta hei - hevostallit, suklaa ja laukkukaupat on sitä varten. Jos minulta kysytään, ennemmin viimeksimainituista sitä piristystä ja hemmottelua kannattaa ennemmin hakea kuin neulan tai veitsen alta!
Plastiikkakirurgia on iso bisnes. Suurella osalla siihen turvautuneista olisi ennemmin asiaa psykologille kuin veitsen alle. Siltikin edelleen ja koko ajan enemmän ostellaan rintoja osamaksulla, pienennellään sitä ja suurennellaan tätä ja ravataan Virossa ja Turkissa halpaklinikoilla täyttelemässä ja kiristelemässä ties mitä riskeistä välittämättä.

Tunnen ihmisen joka on laitattanut itselleen uudet rinnat. AA-kuppi vaihtui B-kuppiin ainakin osin mukavuussyistä; vaatteet istuvat hänelle nyt paremmin kuin minirinta-aikoina. Moni ei edes tiedä leikkauksesta, ja ihastelee vain miten paremmalta vaatteet tämän naisen päällä nykyään näyttävät - mutta itsetuntoa ei taitavan kirurgin pöydältä irronnut mukaan. Samat peikot seuraavat edelleen mukana.
Hän on sanonut, että tekisi tämän todennäköisesti uudelleen mutta vain jos olisi oikeasti siihen rahaa. Leikkauksesta maksellaan osamaksuja vielä jonkin aikaa, ja kumitissien hinnalla olisi kartuttanut ASP-tiliä tai autonostokassaa ihan mukavasti. Niillä olisi myös kustannettu aika monta tuntia terapiaa, joka suoraan sanottuna olisi (ja jälkiviisaastuneena tämän tuttuni mielestä myös) ollut parempi sijoitus.

On ihan ookoo huolehtia ulkonäöstään ja meikata, laittaa ja värkätä. Mutta kun siitä tulee ainoa harrastus ja keskiössä on vain ja ainoastaan oma ulkonäkö, sen esitteleminen ja huomion/tykkäysten/kehujen kerjääminen, kannattaa miettiä mikä on ajava voima ja onko tämä oikeasti tärkeää.
Mikä minun mielestäni on tärkeää ihmisessä?
Sisältö. Onko ihminen empaattinen, sympaattinen, lämmin, läsnäoleva ja onko hänen sydämensä avoinna maailmalle? Onko hänen antinsa maailmalle muutakin kuin kivoja kuvia?
Empatia. Onko ihminen kykenevä asettumaan toisten asemaan ja ajattelemaan asioita myös muitten kantilta? Miten hän suhtautuu muihin ja ymmärtää erilaisuutta?
Hyvän olon levittäminen ympärille.
Välittäminen.
Rohkeus.
Muun muassa näillä asioilla on enemmän merkitystä kuin sillä täydellisellä kiiltokuvalla, jota kovin moni yrittää itsestään muokata. Ole armollinen, ja ole sitä niin itsellesi kuin muillekin. Muista, että sinä olet arvokas ja kaunis, vaikka et olisikaan Marlenen, Marilynin tai Audreyn veroinen klassinen maailmanluokan kaunotar; kauneutta on kaikissa ja kaikessa, ja sisäinen hehku voi tehdä kaikista kauniimman. Ihan aidosti ja ilman suodattimia.

Kävin Tukholmassa. Kuvaa otettaessa ei vahingoitettu muuta kuin kuvaajan sielunterveyttä. Suomalaista naiskauneutta käsittelemättömässä muodossa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin täältä sohvannurkasta,
täällä Hulda Huoleton, itsetehty kirsikkakola kädessä.