sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Blogin tauko jatkuu

Hei muruset!
Kuten varmasti olette huomanneet, blogi on elänyt hiljaiseloa aika pitkään. Tauko jatkuu vielä jonkin aikaa. Blogi on ollut minulle henkireikä ja tarpeellinen tuuletustapa kun elämä oli muuten vaikeaa, Nyt elämä on vienyt hyvään suuntaan, mutta kiire ja menneen elämän muistot ovat vieneet kynästäni terän. Terotin on toistaiseksi hukassa, mutta ilmoitan välittömästi kun se löytyy.
Sitä odotellessa toivon että vanhoista postauksista löytyy jouluun ja muihin juhliin iloa ja hyödyllisiä niksejä.
Lämmintä joulunalusaikaa itse kullekin!
- Hulta

torstai 26. toukokuuta 2016

Onnen ja hädän hetkellä - kevätjuhlien helpoista herkuista

Meikäläinen on sitte viimein operoitu viikko sitte ja melkein jo ehjässä kunnossa. Pankki- ja kauppareissut kyllä imevät mehut ja kävelyvauhti on edelleen noin kolmanneksen normaalista, mutta viikonloppuna tapahtuu silti muutto, oli kroppa samaa mieltä tai ei.

Viime kesän häissä sain jo buukkauksen yo-juhlaviikonlopulle. Sattuneesta syystä keittiössä huusaaminen ei nyt onnistu, joten jouduin tuottamaan pettymyksen tälle ihanalle naiselle.
Monella muullakin on edessä samanlainen tilanne; yllättäen perheessä vietetäänkin valmistujaisia, päättäjäisiä tai lakkiaisia ja pitopalvelua ei olekaan käytettävissä. Iik!

Vai onko sittenkään syytä huoleen? Ei oikeastaan. Pienellä huseeraamisella saa helposti tehtyä tarjottavat isommallekin joukolle. Oikeastaan ainoa mihin kannattaa palkata apua, on kahvinkeitto ja tiskihommat. Siihen sopii mainiosti vaikka naapurin teini tai mummo, kumpaa sorttia nyt seinän takaa sattuukaan löytymään.

Voileipäkakkuihin olen kieltäytynyt sekaantumasta. Moisen tekeleen sijasta suosittelen lämpimästi kolmioleipiä ja wrappeja. Ne on helppoa väsätä edellisenä päivänä sarjatyönä sekä leikata ja vadittaa juhlapäivää varten. Näihin kannattaa käyttää neliskanttista, isoviipaleista paahtoleipää. Jos teet useampaa täytettä, leivät erottaa helposti kun tekee toiset vaaleaan ja toiset täysjyväleipään. Jos haluat hifistellä, voit leikata leivästä kuoret pois ennen täyttämistä.

Kun teet kolmioleipiä ja wrappeja, tee ne mahdollisimman nopeasti valmiiksi, leikkaa (leivät 2 tai 4 osaan halusi mukaan, wrapit 3-4 osaan) ja lado vadeille. Laita päälle kostutettua, hyvin kuivaksi puristettua talouspaperia ja lopuksi kelmua.

Seuraavassa lempitäytteitäni, ohjeet 10 leivälle:

Katkarapumajoneesi, katkaraputuorejuusto, avokado, salaatti
- sulata 300 g katkarapuja, valuta huolella
- sekoita ravut 2 desiin majoneesia
- poista 2 avokadosta kivet, viipaloi sisus puolen sentin siivuiksi ja koverra irti lusikalla. Laita kulhoon ja lisää 0,5 dl limenmehua. Pyörittele avokadot mehussa, jotta ne eivät mustu.
- suikaloi puolikas jäävuorisalaatti hienoksi
- jaa rapumajoneesi 10 leipäviipaleelle, laita päälle ohut kerros salaattia ja lado päälle mehusta nostettuja avokadosiivuja vieretysten. Voitele 10 leipäsiivua tuorejuustolla ja nostele kansiksi.

Surimisuikale, sitruunamajoneesi
- sekoita  200 grammaa surimisuikaletta, 2,5 desiä majoneesia, puolikkaan sitruunan kuori ja mehu, 1 tl rouhittua mustapippuria ja tuoretta tilliä
- levitä täyte 10 leipäsiivulle ja nosta toiset 10 kansiksi.

Currybroileri, salaatti, ananastartarmajoneesi
- laita uunivuokaan 400 g broilersuikaleita, 1 rkl öljyä, ½ tl suolaa,  2 tl suolatonta curryjauhetta (jos sinulla on vain suolaa sisältävää currya, jätä suolalisä pois) tai mietoa currytahnaa, 2 tl sitruunanmehua ja 1 tl hunajaa. Pyörittele sekaisin ja kypsennä uunissa 180 asteessa folion alla noin 25-45 minuuttia kunnes broileri on kypsää. Jäähdytä huolellisesti ja nopeasti. Nypi tai leikkaa vajaan sentin paloiksi.
- sekoita broileri, 2 dl majoneesia, ½ purkkia ananasmurskaa, 1/4 pieni sipuli (hakkaa hienoksi) ja 5 pientä minimaustekurkkua (näille sama käsittely kuin sipulille).
- levitä täyte 10 leipäsiivulle, laita päälle tasainen ohut kerros hienoksi suikaloitua jäävuorisalaattia ja laita toiset 10 leipäsiivua kansiksi.

Grillattu halloumi, chilimajoneesi, salaatti, aurinkokuivattu tomaatti
- viipaloi 2 pakettia halloumia puolen sentin siivuiksi ja paista kuivalla pannulla. Jäähdytä nopeasti ja huolella.
- sekoita 2 desiä majoneesia, 1-2 tl chilitahnaa tai tabascoa, 2 tl ketsuppia ja ½ tl rouhittua mustapippuria. Levitä majoneesia 20 leipäsiivulle, laita puolet siivuista syrjään. Täytä 10 siivua; ripottele majoneesin päälle 1 dl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina, lado halloumisiivut päälle ja peitä ne ohuella salaattisuikalekerroksella. Lado loput leipäviipaleet kansiksi.

Lohituorejuusto, kylmäsavu- tai graavilohi, sitruunamajoneesi, maustekurkku
- valmista sitruunamajoneesi kuin surimileipäohjeessa, viipaloi 2 maustekurkkua pituussuunnassa (tai ole näppärä ja osta purkki voileipäkurkkua). Painele kurkkusiivuista talouspaperilla enimmät etikkaliemet.
- voitele 10 leipäsiivua majoneesilla ja toiset 10 lohituorejuustolla, lado tuorejuuston päälle lohta ja peitä kurkkusiivuilla. Päälle majoneesilla voidellut leipäsiivut.

Savuporo, puolukkamajoneesi, savuporo- tai kanttarellituorejuusto, salaatti
- sekoita 2 dl majoneesia, ja ½ dl jäisiä pakastepuolukoita
- voitele 10 leipäsiivua majoneesilla ja toiset 10 tuorejuustolla. Lado tuorejuuston päälle kylmäsavuporosiivuja, peitä ohuella kerroksella salaattisuikaleita ja laita loput leipäsiivut kansiksi.

Wrappeihin toimii samat makuyhdistelmät. Täytä wrapit näin:
- lado tortillat leikkuulaudalle tai työtasolle
- levitä (majoneesi tai) tuorejuusto itseäsi lähinnä olevalle puoliskalle
- laita salaattia tortillan leveimpään kohtaan reunasta reunaan. Salaattia saa olla reippaasti.
- seuraavaksi liha, kala tai juusto salaatin päälle
- hiukan majoneesia näiden päälle, jos et ole sekoittanut sitä jo täytteeseen
- kurkku, avokado yms trimmingit päällimmäiseksi
- taita tortillan lähin reuna täyteraidan yli, paina kevyesti tiiviimmäksi ja rullaa niin, että ulommaiseksi tulee "kuiva" kerros.
- leikkaa paloiksi, asettele vadille "päät" alapuolelle jotta rulla eivät aukea"
- muista peittää wrapit heti, tortilla kuivuu todella nopeasti.


Jos haluat oikein tosissasi brassailla ja revitellä, tee mätimoussekakku! Tämä on yksinkertainen ja helppo, mutta näyttävä herkku. Sen täyte on kuohkeaa, täyteläistä smetanavaahtoa, jota täplittää syvän oranssi mäti ja tuore tilli. Sitruuna tuo kakkuun raikkautta.

Mätimoussekakkuun tarvitset:

3 dl hienonnettua näkkileipää, hapankorppua tai täysjyvävoileipäkeksejä
50 g voita

500 grammaa kirjolohenmätiä
600 g smetanaa
1 prk kermaviiliä
1 dl tuoretta tilliä
2 tl rouhittua mustapippuria
1 sitruunan kuori
½ dl sitruunanmehua
5 liivatelehteä

Koristeeksi mätiä, tilliä, limeä, sitruunaa (jopa ihan vallan lohiruusukkeenkin voit taiteilla kylmäsavusta!)

Sekoita sulatettu voi ja näkkärimurut, painele leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuuan pohjalle. Paista uunissa kymmenisen minuuttia, laita jääkaappiin jäähtymään.

Ota syrjään 100 g mätiä koristelua varten.

Liota liivatelehdet pehmeäksi kylmässä vedessä. Kiehauta sitruunanmehu ja ota pois levyltä. Purista liivatteet ja sulata mehuun. Anna jäähtyä täytteen sekoittamisen ajan. Jos mehu menee hyytelöksi, lämmitä sitä varovasti uudelleen, älä kuitenkaan yhtään enempää kuin on aivan pakko.

Vaahdota smetana. Lisää pippuri, hienoksi revitty tilli, hienoksiraastettu sitruunankuori ja mäti. Sekoita nopeasti keskenään kermaviili ja liivateseos, sekoita smetanatäytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja tasoita pinta.
Laita jääkaappiin ja anna asettua vähintään 6 tuntia, mielellään yön yli. Koristele tasaisella mätikerroksella, tillitupsulla ja lime- sekä sitruunasiivuilla.
Ennen vuuan avaamista pyöräytä palettiveitsellä (tai muulla tylsällä ja ohuella veitsellä) kakun ja vuuan reunan välistä täyden kierroksen, jolloin kakku irtoaa nätisti. Nosta tarjoiluvadille esim. kahta leveää, ohutta paistinlastaa käyttäen.


Jos ei näillä eväillä saa juhlaa aikaan, niin eipä sitte juur millään. Jos tuntuu, että haluat jotain erilaista, tee salaatteja ja paistia tai suolattua possunfilettä. Niihin sekä makeisiin leivonnaisiin löytyy jo monta ohjetta blogista hakutoimintoa tai sivun reunan sanavalikkoa käyttämällä. =)

Hulta toivottelee onnea kaikille valmistuneille/ylioppilaille/koulunsa päättäville!


maanantai 16. toukokuuta 2016

Hyvinvointivaltio - terveydenhuollon ongelmista

Minäpä se oon kippeenä.
Olen viettänyt nyt neljä päivää TAYSin gastroenterologian osastolla leikkausta odotellen. Tämä tarkoittaa sitä, että aamulla puoli kahdeksalta palaan osastolle kotoa (koska kieltäydyn enää pilaamasta yöuniani huonossa, nitisevässä sängyssä pyörien, vähän väliä heräillen) ja kädessäni olevaan kanyyliin isketään taas kerran kiinni suolaliuos- ja antibioottitipat. Istun, luen, katselen videoita tabletilta, juttelen huonetovereitteni kanssa ja otan päiväunia. Ihan mukavaa ajanvietettä, joku voisi ajatella. Mutta.

Tässä samalla hiljaa toivon, että sappirakkoni ei repeä kun kello tikittää eteenpäin. Lasken minuuttihintaa sille, kun istun täällä epämukavassa punkassani. Tämä lysti maksaa minulle 38,80 euroa päivässä. Yhteiskunnalle hinta on vieläkin korkeampi; sairaalavuorokauden hinnalla ei kateta paljon mitään. Ei, vaikka en saa syödä täällä muruakaan - olen leikkausjonossa ja silloin paastotaan jos vaikka vahingossa sattuisikin olemaan aikaa operoida. Joten syön ja juon yhden kerran päivässä, kotona yhdentoista maissa illalla. Sen jälkeen en saa enää syödä, koska aamulla palaan taas osastolle. Ihan vain istumaan ja odottamaan.
Lisäksi työnantajani, molemmat niistä, saavat pulittaa sairasajan palkkaa ja päälle vielä tuuraajani palkkakuluja. Eli persnetoksi menee heilläkin.
Minulla on kaksi vuokratyösuhdetta, ja sitä myötä kaksi nollasopimusta. Koska sairastuin juuri hyvään aikaan eli juuri ennen vuorolistojen julkaisemista, kaksiviikkoisen sairaslomani jälkimmäiselle viikolle heidän ei tarvitse merkitä ollenkaan tunteja. Kuukausiansioni kutistuu siinä tapauksessa 25%. Ja sairaalamaksut sen kun juoksevat.

Tulin tänne ensiapupolin, Acutan kautta. Olin ensimmäistä kertaa Acutassa viikko sitten tiistain ja keskiviikon välisen yön. Silloin lääkäri säästi sairaalan varoja jättämällä ultraäänitutkimuksen tekemättä. Minut kotiutettiin kipulääkkeen kanssa.
Seuraavana yönä kuumeeni nousi pilviin, ja painuin aamulla sairaanhoitajan luo terveyskeskukseen. - "Ei tarvetta lääkärikäynnille tänään, noudatat nyt vaan oireenmukaista erikoisruokavaliota". Perjantaina pääsin viimein lääkärille. Minut passitettiin välittömästi takaisin Acutaan.
Acutassa lojuin taas sen seitsemän tuntia, kunnes  ultraäänitutkimuksen jälkeen ilmoitettiin että minulla on puolentoista sentin sappikivi, sappirakontulehdus ja tarve leikkaukselle heti.
Oho. Se ultraäänen skippaaminen keskiviikkona maksoikin nyt sairaanhoitopiirille sairaanhoitajakäynnin, lääkärikäynnin ja Acuta-visiitin verran enemmän. Lisäksi arkisin leikkaukset pyörivät paremmin kuin viikonloppuisin, eli jos minut olisi tutkittu kunnolla ja passitettu osastolle jo keskiviikkoaamuna, olisin mahdollisesti päässyt nopeammin leikkaukseen ja tässä kohtaa, maanantaipäivällä, olisin ollut jo monta päivää kotona toipumassa.

Ja sitte osastolle. Hoitaja kertoi, että minut leikataan kun ehditään ja leikkaussalin tilanne on kaaoksessa potilasmäärien takia. No, odotellaan sitten. Kävi ilmi, että en ole yksin. Ikkunanpuoleisessa punkassa makasi nainen saman vaivan kanssa. Hänellä oli kovia kipuja ja tulehdusarvot huitelivat antibiooteista huolimatta lähellä sataa. Häntä makuutettiin osastolla tippapullon jatkeena keskiviikosta sunnuntaihin asti kunnes se ainoa leikkaussali EI ollut täynnä mustuneita ja vuotavia suolia tai revenneitä sisäelimiä.
Minun odotukseni jatkuu. Kuulin juuri, että ykköspaikkani jonossa on vaihtunut toiseen sijaan. Ja aina jonkun kiireellisemmän tullessa ovesta sisään, leikkausaikaani arvotaan taas kauemmaksi ja kauemmaksi. Ja minä pulitan kiltisti taas 38,80 € lisää ja yhteiskunta maksaa loput.
Kahden potilaan, minun ja ikkunapunkan naisen, kesken olemme nyt odottaneet leikkausta kahdeksan päivää. Kahdeksan turhaa sairaalavuorokautta! Tilanne on sama koko osastolla, ihmiset makaavat odottamassa leikkaukseen pääsyä, hoitajat hoitavat ja lääkitsevät kipuja, keittiö ruokkii ne jotka nyt ylipäätään saavat syödä, osasto pursuaa potilaita ja se ainut leikkaussali on aina varattu.
Pahimmassa tapauksessa jonkun odottajan kunto romahtaa ja taas menee leikkaussalin ohjelma uusiksi.

Näin ne sairaanhoitopiirin rahat katoavat. Säästetään, mutta tuloksetta. Siirretään rahaa taskusta toiseen, vaikka kummassakin taskussa on reikä.

Mitä tapahtuisikaan, jos tämäkin osasto saisi toisen leikkaussalin? Kovin kallista se on, salin varusteleminen ja henkilökunta ja ties mikä, joten siihen ei ryhdytä koska nyt säästetään! Säästetään Suomi kuntoon ja kansalaiset terveeksi! Voi tätä säästämisen riemua!
Ei. Säästön nimissä pitäisi ensin käyttää vähän rahaa. Pitäisi olla tarkkana, että leikkauksiin ei tarvitsisi osastolla jonottaa. Että päivän aikana saataisiin aina pöytä puhtaaksi, että kenenkään sairaus ei pitkittyisi ja jopa pahenisi odotellessa. Että hoitohenkilökunta - joka täällä on huippuluokkaa - ei joutuisi hukkaamaan ammattitaitoaan antibiootti- ja kipulääkeransuunoita jonottajille jaellessaan. Ettei lääkäreiden aika menisi päivästä toiseen potilaille selittäessä, miksi heitä ei tänäänkään ehditä leikata.
Ettei osasto olisi täynnä niitä odottelijoita. Että saataisiin sänkyihin potilaita, jotka on jo autettu tielle kohti paranemista.
Nyt rahat menevät aivan väärään paikkaan. Sen sijaan, että leikkaussali- ja hoitolaitoskapasiteetin minimointi (tätä kutsutaan tietyissä piireissä uudistamiseksi, säästämiseksi ja hoitoketjun tiivistämiseksi) toisi säästöjä, se on itse asiassa hirvittävän kallista. Kaikille.

Hyvinvointivaltion käsite on viime vuosina muuttunut radikaalisti; nyt on vaan pakko voida hyvin, koska huonovointisista ei pystytä enää huolehtimaan. Suomi säästetään kuoliaaksi. Kuka päättäjistä uskaltaa viimein sanoa tämän ääneen?

Alan kasailla kamppeitani ja valmistautua  taas kotiinlähtöön. Arpa ei suosinut tänäänkään. Mutta ehkä jo huomenna on minun vuoroni. Kunpa sappeni jaksaisi odottaa vielä hetken...

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Uutta ja vanhaa - elämästä ja leivontapuuhista

Blogi on elänyt jonkin aikaa hiljaiseloa. Kotona on ollut sen verran vaikeaa, että voimat eivät yksinkertaisesti ole riittäneet rivinkään kirjoittamiseen. Enkä usko että siitä mitä miun päässä on viime viikkoina liikkunut, olisi irronnut mitään ilahduttavaa ajatusta kelleen.

Minulla ja Murulla menee lusikat jakoon. Jäämme Murun kanssa kuitenkin samaan rappuun asumaan, mitään suurta draamaa tähän tragediaan ei liity, eipä vaan sovita toisillemme. Vaikka sitä miten yrittää, onnistuminen ei siltikään ole taattu. Ei rakkaudessa eikä leivonnassa. Kummatkin ovat luovia, energiaakysyviä elämäntapoja ja intohimon ajamia. Ja kummassakin on tärkeää oppia virheistä, ja mikä tärkeintä, uskaltaa yrittää uudelleen.

Koska en ole viime viikkoina jaksanut ajatella luovasti, ajattelin kertoa teillen että VAPPU ON KOHTA! Ja koska vappuna kuuluu myös syödä hyvin ja vapunpäivän piknikille pitää keksiä jotain tosi helppoa ja hyvää, tässä pari helppoa ohjetta joitten tulokset kulkevat kätsysti mukana piknikkorissa ja maistuvat herkulta.

Lehtitaikina ja voitaikina on ystäviä. Ihmisen parahin ystävä on valmis voitaikina.
Ehkä vielä joku kaunis päivä ihan oikeasti alan tekemään voitaikinani itse. EHKÄ. Toistaiseksi luotan ammattilaisten ja heidän masiinoidensa tuotoksiin.
Jos omaa urheiluhenkeä, voi käydä vaikka Valion sivuilta katsomassa rahkavoitaikinan ohjeen ja sötköttää oman taikinan. Rahkavoitaikina on edullista, helppoa ja maultaan loistavaa. Itse kuitenkin uskon lehtevään pakastetaikinaan, ja 99% kerroista tartun voitaikinapakettiin. Lehtitaikina on melkein sama asia, mutta se tehdään laktoosittomaan margariiniin jolloin tulos ei ole yhtä maukas.

Myös muunlaisiin taikinoihin sopii tämän reseptin kanssa sekaantua; esim. ruis-perunataikinaa kannattaa kokeilla. Siitä pasteijat saavat lisämakua, kuitua ja mureampaa suutuntumaa.

Kasvissyöjän hommia opetellessani reilu 20 vuotta sitten aloin kaipaamaan täyttävää ja maukasta suuhunpantavaa juhlapöytään. Pasteijoissa oli lähes aina joko lihaa tai kalaa täytteenä, ja munariisipasteijat olivat suutuntumaltaan lähinnä soraa muistuttavia mauttomia tekeleitä. Siispä tartuin toimeen ja tekaisin juhliin näitä helppoja, maukkaita ja mehukkaita kasvispasteijoita. Ohje on ollut käytännössä samanlainen koko olemassaoloaikansa, ehjää ei tarvitse korjata.
Jos ei pasteijoiden nyhertäminen maistu, kokeilepa tekaista iso piirakka. Sellaisen saat käyttämällä leikkaamatonta voitaikinaa, jonka voit kaulita hiukan ohuemmaksi ja leikata kahtia. Kasaa täyte pellillä makaavan pohjalevyn päälle. voitele reunat ja lätkäise toinen taikinalevy päälle. Painele reunoista kiinni ja voitele. Päällilevyn voit koristella vaikka leikkaamalla pikkuruisella muotilla - lehti, sydän tai tähti on oikein soma - muutaman reiän siihen. Jos et halua haaskata taikinaa, tuikkaa irtileikatut palaset voidellun päällilevyn pintaan kiinni. Tuloo komia!

Siispä sikäli mikäli herrasväjelle sopii, aletaan hommiin.

Kasvispasteijoihin tarvitset:

1 kg (voi)taikinalevyjä
2 dl riisiä
4 dl vettä
kasvisliemikuutio tai 1 rkl kasvisfondia
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g tuoreita herkkusieniä
200 g kesäkurpitsaa
2 keskikokoista porkkanaa
1 rkl voita
öljyä
suolaa
pippuria
paprikajauhetta
2-3 kananmunaa

voiteluun:
1 kananmuna
1 rkl vettä

Ota taikina sulamaan, laita uuni lämpiämään 220 asteeseen.
Keitä riisi vedessä kasvisliemikuution tai -fondin kanssa kypsäksi. Älä ylikeitä! Valuta riisi. Keitä kananmunat n.6 minuuttia, säikäytä kylmässä vedessä ja kuori. Hienonna munat haarukalla ronskisti kulhossa ja nakkaa riisi mukaan.
Siivuta sienet ohueksi, leikkaa kurppa pituussuunnassa 4 osaan ja siivuta ohuelti. Raasta porkkanat karkeaksi, hakkaa sipuli ja valkosipuli hienoksi.
Kuumenna voi ja öljy paistinpannulla. Laita kurppa ja sienet sekä ½ tl suolaa hikoilemaan pannulle 4/6-teholla. Kun neste on haihtunut ja kasvikset alkavat ottaa väriä, lisää sipuli. Kun sipuli on kuullottunut, heitä sekaan porkkana ja valkosipuli, kypsennä pari minuuttia sekoitellen, mausta pippurilla ja paprikalla. Sekoita kasvikset riisin ja keitettyjen munien kanssa. Maista ja lisää mausteita jos on tarvis.

Vatkaa voitelua varten muna vesitilkan kanssa. Leikkaa taikina neliöiksi, laita pari ruokalusikallista täytettä neliöiden keskelle ja sipaise munaa neliöiden reunoille. Painele reunat kiinni huolella, älä lytistä taikinaa enempää kuin on tarvis että se kohoaa paistuessaan.
Voitele pasteijat päältä, vältä leikattuja reunoja etteivät taikinan kerrokset liimaannu toisiinsa ja pasteijat kohoavat kauniisti.
Paista uunissa kunnes pasteijat ovat tumman kullankeltaisia. Tarjoile mielellään lämpiminä.


Suolattu possunfile on helppo ja juhlava ruoka, joka sopii loistavasti piknikkorin täytteeksi. Jäähtynyt file on helppo leikata ohuiksi siivuiksi ja se täydentää salaatteja ja muita kevyitä ruokia. Myös kesäiseen juhlapöytään kylmät paistit ja fileet istuvat sujuvasti, ne on helppo valmistaa parikin päivää etukäteen ja tarjoilla kylmänä salaattien kera. Naudanpaistia tehtiinkin jo aiemmin, häämenun merkeissä.

 Lihan suolaaminen ei ole kovin vaikea nakki. Siihen tarvitaan hyvälaatuista, kotimaista lihaa, vettä, suolaa, itse käytän myös hiukan sitruunaa raikkautta ja mureutta tuomaan. Vappuiselle piknikille possun ulkofile sopii kuin nenä päähän!

Kevytsuolattuun possunfileeseen tarvitset:

2 kg possun ulkofilettä siistittynä
3 l kiehuvaa vettä
1 dl merisuolaa
1 rkl sokeria
1 rkl viherpippuria
1 tl kuivattua timjamia
2 valkosipulinkynttä veitsellä liiskattuna
1 pieni sipuli 4 osassa
2 laakerinlehteä
1 iso luomusitruuna

 Liuota suola ja sokeri veteen. Lisää muut mausteet ja sipulit, purista sitruunasta mehu suolaveteen, leikkaa kuorenrönät 2-3 palaan ja nakkaa mukaan. Kun vesi on jäähtynyt, laita file veteen ja peitä. Anna suolaantua yön yli kylmässä. Seuraavana päivänä nosta file vedestä, kuivaa pinta ja anna lämmetä huoneenlämpöön. Kuumenna uuni 150 asteeseen,
Kypsennä filettä uunissa n. 2-3 tuntia, kunnes ohuella tikulla lihan keskelle tökätystä reiästä tulee ulos kirkasta nestettä. Voit myös käyttää paistomittaria, tavoitteena on 75 asteen sisälämpö lihapalan keskeltä.

Anna fileen jäähtyä peitettynä folion alla. Siirrä jäähtynyt file jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Leikkaa terävällä veitsellä hyvin ohuiksi siivuiksi.

Höpinöitten muista postauksista voit napsia maistuvat salaattiohjeet korin tarjontaa täydentämään - kuskussalaatti, punajuuri-vuohenjuustosalaatti, hummukset ja muut herkut pitävät darran loitolla ja nostattavat tunnelmaa vielä vapunpäivänäkin.

Omasta ja tiimini puolesta toivon kaikille iloista ja railakasta vappua!



- Hulta

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Pintakiiltoa - ihonhoitopuuhista

Hellöy!

Työpäivät lyhenee, päivät pitenee, elämä paranee. Vaikka tuntuu olevan ikuisuusprojekti päästä Murun kanssa kodin ulkopuolelle aterioimaan - milloin syynä on pääsiäispyhät, milloin miun migreeniriesa - niin ihan hyvillä fiiliksillä vedetään.

Työtoverini ihanaisen T:n kanssa keskustelin ihonhoitojutuista, ja koska miun rutiiniin liittyy niin paljon rituaaleja ja reseptejä, lupasin tehdä postauksen aiheesta koska lyhyen tapaamisen aikana puheesta ainaki miun pulputuksen määrällä menee vähintään puolet ohitse tavan ihmisellä.

Viimeksi vuosi sitten kerroin mitä ihoni kanssa teen jotta se pysyy edes jotenkin kuosissa; pintakuiva, herkkä sekaiho on ihan painajainen hoitaa ja kun kerran löytyy toimivat konstit ja sopivat tuotteet, ei niitä mielellään muuta tai vaihda. Ikääntyminen ja ilmastonmuutos (kyllä, rannikon ja sisämaan välillä on valtava ero!) kuitenkin ovat pakottaneet minut muuttamaan sekä tuotteita että niiden käyttötapoja.

Öljyt ja aloe vera muodostavat edelleen ihonhoitoni selkärangan. Tällä hetkellä käytän jojoba- ja arganöljyjä, joita ostan luomuna mm. Ruohonjuuresta. Sekoittelen noin puolet kumpaakin pulloon. Olen lisännyt rutiiniin toisen kasvoveden ja jättänyt ainakin talven ajaksi pois Lumenen Arctic Aqua-seerumin. Myös hunaja- ja savi-levänaamioita olen naamaani turannut.

Xylitolin lisääminen mukaan ihonhoitotuotteisiin on tehnyt ihmeitä; xylitol, kuten muutkin sokerit, ovat tehokkaita kosteuttajia ja xylitoli poistaa myös turvotusta. Sitä saa mm. Ruohonjuuresta, jossa sitä myydään sokerimaisina kiteinä 200 gramman pusseissa. Sopii myös erinomaisesti mm. juomien, jogurtin, rahkan ym makeuttamiseen. Paaaljon vähemmän kaloreita kuin tavan sokerissa, maistuu melkein oikealta sokerilta ja bonuksena myös hampaille hellintää!

 Silmänympärysvoide on nykyään hiukan tuhdimpaa tekoa. Aiemmin käytin siihen vain muutaman tipan öljyä ja aloe vera-geeliä. Nyt valmistan sen seuraavasti: 1/10 jojoba-arganöljysekoitusta, 1/10 ruusuvettä, 1/10 xylitolia ja 7/10 aloe veraa. Aloitan laittamalla pieneen rolleripulloon ruusuvettä ja xylitolia. Ravistelen, kunnes xylitolkiteet ovat sulaneet, lisään muut aineet ja ravistelen kuin järkijättöinen kunnes ainekset ovat emulgoituneet voiteeksi.

Silmänympäryksille valmistan myös oman hoitoveden, jota käytän kasvoveden sijasta. Kasvovesi on usein vähän liian vahvaa tavaraa silmänympäryksien herkälle iholle, ja iän karttuessa vaikutukset huomaa entistä selkeämmin. Myös sisämaan kuiva ilmasto tekee hallaa talvisin, kuivuminen on huomattavasti rankempaa kuin rannikolla asuessa.
Hoitovesi syntyy pitkälti samoista aineksista kuin silmänympärysvoide; kovin kuivakan silmänympärysihon omaavat voivat lisätä sekaan myös pari tippaa öljyä tai glyseriiniä tehokosteutusta tuomaan.
Sekoitan 50-millisessä suihkupullossa 25 ml ruusuvettä, 20 ml aloe veraa ja 5 ml xylitolia. Liuotan ensin xylitolin ruusuveteen ja lisään sitten aloe vera-geelin ja ravistelen sekaisin. Pyyhkäisen silmänympärykset pesun jälkeen illalla, jolloin viimeisetkin silmämeikinrippeet katoavat, ja aamuisin käytän samaa tuotetta yön poispyyhkäisemiseen silmiltä kasvojeni saadessa hellävaraisen puhdistuksen Kiehl'sin Ultra Facial Tonerilla tai L'Occitanen Angelikankukkakasvovedellä. En siis pese kasvojani aamuisin ollenkaan.

Iltapuhdistusta tehostin pitkään konjac-sienellä, mutta olen vaihtanut sen ihan tavan lituskaan hennon pinkkiin pesusieneen, joita löytyy joka kaupan Ibero-hyllystä monipakkauksessa muutamalla eurolla. Ei konjac-sienessä mitään vikaa sinällään ole, oikein tehokas tuote, mutta hinta ja saatavuus (yli 10 euroa ja aina loppu) alkoivat risoa. 

Yöksi sutaisen kasvoilleni öljyä. Tällä hetkellä olen ihastunut jojoba- ja arganöljyjen seokseen, jonka teen itse 50-milliseen suihkepulloon. Öljy on myös korvannut Lumenen seerumin poskieni rutikuivan ihon tehotuotteena, jota sipaisen poskipäihini aamuisin kasvovesipuhdistuksen jälkeen.
Sama vanha tuttu Frantsilan Ruusuvoide on edelleen luottotuotteeni kasvojen iholle päivittäiseen hoivaan, sitä en vaihda! Hinta-laatusuhde on aivan mieletön n. 25 euron hintaisella tuubilla ja voidekin kotimaista luomua - vielä kun päälle lisää ihanan luonnollisen ruusuntuoksun ja nopean imeytyvyyden, en ymmärrä mikä voisi olla parempaa?

Kaulan ihon puhdistan illalla kasvovedellä eli kun olen pyyhkinyt kasvot, käännän pumpulituposta puhtaan puolen ja pyyhkäisen myös kaulan. Illalla levitän hiukan öljyä kaulalle ja aamulla ylimääräiset kasvovoiteet käsistä. Joku käyttää kaulalle ihan omia hoitotuotteita, kaikin mokomin ja siittä vaan jos jaksaa panostaa. Minen jaksa. Toistaiseksi ei ole heltta rupsahtanut, joten kai tässä vielä näillä eväillä pärjätään... :D

Muissa uutisissa: tein melko herkkuisan juustokakun jonka resepti pamahtaa blögiin heti kun saan sen viilattua täysin kohdilleen, äiteen luona visiteerattu ja suklaamuna poikineen on kohdannut tiensä pään meikäläisen käpälissä. Mignon on edelleen kuningas!

- Hulta



keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Pikaista päivitystä - keikkaduunarin arjesta

Nå men heijsan!

Tässä sitä vaan tyhjiä kirjoitellaan, pahoittelen kun en saanut reseptiä aikaan tähän postaukseen. Elämä on ollut hieman kiireistä viime viikot, kun Murun palkaton työharjoittelu on jatkunut ja jonkun on pitänyt puskea vähän extrahommia että talouspaniikki ei ole päässyt salavihkaa iskemään. Nyt Murun työtilanne näyttää paremmalta ja lastini kevenee jatkossa sen verran että pärjään suht normaaleilla työtunneilla ja ehdin vähän tätäkin laiminlyötyä elämäni aluetta päivitellä hanakammin. Blogia on ollut oikeasti ikävä, jokainen joka tätä käy lukemassa - ja teitä on paljon useampia kuin olen uskaltanut toivoakaan - ja mahdollisesti jättää kommentin, ilahduttaa minua valtavasti.

Viime viikonloppuna otin pienen hengähdyshetken vain itselleni, kävin Tukholmassa ja nautiskelin omasta ajasta pari päivää. On ihmeellistä, miten yksin reissaaminen voi rentouttaa! En tiedä, miten muuten saisin parissa päivässä niin täydellisesti stressipeikon pois niskastani ja arjen katki.
Siispä ihanaa ruokaa valmiina eteen kannettuna, elävää musiikkia, hiano trinksu showta kauhistellen (oikeasti nuo Vikingin iltashowt on huonoudessaan legendaarisia) ja rauhallista kuljeksimista Tukholman sivukaduilla. Lisäksi tietysti hallittua (hallitsematonta) shoppailua mm. Biblioteksgatanin Sephorassa - tämä on kosmetiikkafriikkien taivas - ja Longchampin hassunmallisessa liikkeessä superystävällisen myyjän avustuksella.

Kevät hiipii jo tänne Tampereellekin, paljaan maan ja valon määrä lisääntyy kohisten. Vähän kerrassaan mieli alkaa olla jo pääsiäisessä ja tulevassa kesässä. Ainakin yhteinen Tukholman-reissu ja ehkä matka jonnekin kauemmaskin uhkaa toteutua, ai kauhia. Sitä odotellessa...

Leppoisia aurinkoisia kevätpäiviä kaikille, palaan pian reseptin merkeissä!
- Hulta






maanantai 29. helmikuuta 2016

Älä aina vaivaa - helpoista hiivataikinoista

 Phuh! Olipahan karkauspäivä. Muru eli pelossa pitkään, ja minä se totta kai otin ilon irti koko rahan edestä. Tekstiviestit "vahingossa" karkasivat kesken kirjoittamisen niin, että viestin viimeiseksi sanaksi jäi "haluatko", "tahdotko" tai "mennäänkö", ja Muru sitte tietyst ihan kauhusta tönkkönä jäi odottamaan mitä seuraaman pitää...iiihihihi! Kieltävä vastaushan sieltä sitten tuli kun noin sivulauseessa kosaisin, joten farkkuostoksille suunnataan jossain vaiheessa. Minä kun en hameita käytä saati ompele, niin enpä hamekankaalla juur mittään tee. Farkut taas ovat jalassa käytännössä aina kun kotoa poistun muualle kuin töihin tai mettään, niille on aina käyttöä. Voi kyllä olla ettei ihan halvinta Ellosta hommata tällä kertaa... :D

Minä se oon laiska emäntä. Hiivataikinoitten teko ei ole koskaan ollut minulle mieluista touhua, koska ranteeni on ollut risa käytännössä kymmenvuotiaasta asti ja taikinan vaivaamiseen palaa hermo parin minuutin jälkeen. Parissa minuutissahan ei paljon sitkoa kehitellä.
Koska Muru on luvannut miun unelmien megahyperyleiskoneen vasta 40-vuotislahjaksi, pitää keksiä muita tapoja hoitaa sitko-ongelmat pois päiväjärjestyksestä.

Joskus laiskuus on hyve. Kuten sunnuntaiaamuisin kun ei tarvitse lähteä minnekään. Tai kun leipoo. Taikinan kannattaa antaa levätä rauhassa sekoittamisen jälkeen - gluteeni on ihmeellinen asia, se kehittää sujuvasti sitkoverkkoa taikinaan myös taikinan itsensä laiskotellessa.

Hiivataikinaa tehdessä siis varaan reilusti aikaa, ison keraamisen sekoitusastian ja lämpimän uunin. Ja Tupperwaren sekoituskauhan. Olen liioittelematta vuosikausia etsinyt kauhaa, jossa olis reikä keskellä. Sillä saa hyvin taikinasta jauhoklöntit pois ja kaiken mahollisen ja melkein mahdottomankin sotkettua pikavauhtia. Erityisesti tykkään lyhytsitkoiset taikinat sillä sotkea, ja hiivataikinankin teossa se on osoittautunut kehujen arvoiseksi ässätyökaluksi!


Astiaksi valikoituu useimmiten sininen Emile Henryn valtavan suuri lasitettu savikulho. Rrrrakastan isoja kippoja! Tämä yksilö on erityisen rakas, ostin sen muistaakseni 6-7 vuotta sitten enkä osaisi (tai haluaisi) enää elää ilman sitä. Se on niin paksua tavaraa, että se varaa lämpöä pitkän aikaa ja taikinan lämpötila pysyy tasaisempana. Iso etu muovikulhoon verrattuna, mutta paksuun pyyhkeeseen kietaistuna muovikippokin pysyy pitkään lämpöisenä.

Taikinanteossa minulla tuhisee nokka noin 10 minuuttia, jonka jälkeen taikina saa lepäillä joko yön yli jääkaapissa tai 50-asteisessa uunissa vajaan tunnin ja tarvittaessa pöydällä toisen. Jääkaapissa lepuutettavan taikinan teen kylmään nesteeseen. Silloin käytän aina tuorehiivaa, jota ei tarvitse lämpimässä vedessä kovasti herätellä. Taikina täytyy myös muistaa temperoida eli se tarvitsee pari tuntia huoneenlämmössä toipuakseen ja heräilläkseen kylmästä. Taikina kannattaa siirtää toiseen astiaan, ettei astian varaama kylmyys hidasta temperoitumista.

Vaivaaminen hoituu pienissä erissä helpoiten ja nopeiten. Otan taikinan 3-4 osassa käsittelyyn ja vaivaan ja venyttelen ja lätkin ja paiskon muutaman minuutin jokaista vuorollaan. Hirmu hyvää terapiaa, jos vähän joku ärsyttää!
Siispä näin meillä leivotaan pullaa:
5 dl maitoa, mielellään punaisesta purkista
100 g voita
1,5 dl vaniljasokeria tai sokeria sekä 1 tl vaniljarouhetta tai -uutetta
1 pkt tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa
8 dl hiivaleipäjauhoja + lisää niin paljon kuin taikina vaatii
1 tl suolaa
1-2 tl kanelia tai kardemummaa

Lämmitä maito ja voi kädenlämpöiseksi, muista kuivahiivan kanssa turatessa että se vaatii 42 asteen lämmön eli vedä vähän yli. Sekoita sokeri ja hiiva maitoon ja anna levätä muutaman minuutin ajan, kunnes hiiva on hereillä ja maidon pinta vaahtoaa hiukan.
Lisää ensimmäinen pläjäys jauhoja ja suola sekä kaneli tai kardemumma. Sotke hyvin sekaisin ja lisää jauhoja jos taikina jää aivan velliksi. Se saa olla reilun pehmeää vielä, sillä jauhot kostuvat ja turpoavat vasta kohoamisen aikana. Sekoita pari minuuttia, peitä kulho tuorekelmulla ja parilla leivinliinalla. Laita kulho lämpimään uuniin ja anna kohota vajaan tunnin verran, ota uunista ja laita vedottomaan paikkaan jatkamaan vielä tunniksi. 

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle ja jaa vähintään kahteen osaan. Laita toinen puolikas syrjään ja ota toinen käsittelyyn; vaivaa, pyörittele, venyttele ja vääntele kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Älä lisää liikaa jauhoja, muuten pullista tulee kovia eivätkä ne kohoa. Siispä kun taikina venyy nätisti repeilemättä, se on valmista.

Lämmitä uuni 180-200 asteeseen - mitä pienempiä pullia leivot, sitä kovempi lämpö. Muotoile leivonnaiset ja kohota. Kun pullien pinta on kimmoisa, voitele ja lykkää uuniin. Paistele kunnes pullien pohja on kauniin ruskea ja pullat tuntuvat kevyemmiltä kuin uuniin mennessään (eli kun nesteestä suurin osa on niistä haihtunut).

Koska olen jouluhullu, piparipulla on sopivaa joka vuodenaikaan. Piparipullakierteet syntyvät näin:

puoli annosta pullataikinaa
2-3 rkl pehmeää voita
1,5 dl fariini- tai muscovadosokeria
2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä
2 rkl piparimaustetta

Kauli pullataikina neliöksi ja levitä voi tasaisesti levylle, jätä yläreunasta sentti vapaaksi. Sekoita sokeri, piparimauste ja tärkkelys ja ripottele tasaisesti taikinalle. Rullaa taikina ja leikkaa pari senttiä paksuiksi siivuiksi terävällä veitsellä. Laita pullaset kyljelleen isoihin teflonisiin tai silikonisiin muffinssivuokiin tai paperisiin pullavuokiin. Kohota, voitele ja paista 200 asteessa kypsäksi. Voit halutessasi ropsauttaa fariinia tai muscovadoa myös pullien pinnalle ennen paistamista.

Leipätaikinat valmistuvat samaan tyyliin - taikinassa on silloin vettä, hiukan hunajaa, suolaa, hiivaa ja jauhoja. Usein mukaan päätyy myös tomaattipyrettä, yrttejä, paahdettua sipulia, valkosipulia, juustoa tai porkkanaa. Joskus jopa ihan vallan yhdistelen; persilja, valkosipuli ja tomaatti sopivat mainiosti yhteen! Kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja ja leikkiä lempimauilla.

Lupsakkaa maaliskuun alkua kaikillen!
- Hulta

maanantai 15. helmikuuta 2016

Pikasikaa - onnen oikoteistä

 Kun meikätyttöä laiskottaa, meillä syödään usein slow foodia. Hitaasti hauduteltavat ruuat vaativat minimaalista panostusta, koska maku jalostuu runsaaksi ajan kanssa. Aina ei kuitenkaan jaksa odotella ikuisuuksia, vaikka ruoka oliskin käytännössä itsestäänvalmistuvaa sorttia. Joskus on ihan ookoo oikoa hitaassakin ruuanlaitossa.

Yleensä suosittelen käyttämään halpoja ruhonosia, kun valmistetaan ylikypsää lihaa. Ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä kypsentää kallista, hienoa ja mureaa lihapalaa tolkuttoman pitkään. Halvemmissa ruhonosissa on yleensä myös rasvaa, jolloin lopputulos on ihanan mehukas.
Teenpä poikkeuksen sääntöön. Tai siis tein, kun löysin halveerauksesta ison kotimaisen possun ulkofileepalan mutta minulla ei ollut aikaa alkaa huseeraamaan sen kanssa ylettömästi. Iskin sen siis pataan, padan uuniin ja lopputulos olikin sitten aika lähellä eeppistä; mehevää, mureaa ja hajoavan pehmeää lihaa 3 tunnissa. Bonuksena herkullinen, aromikas tomaattikastike ja kasviksia.


Käytännössä kaikki halvatkin ruhonosat sopivat näin valmistettavaksi, valmistusaikaa kannattaa lisätä lihan niin vaatiessa. Tarkista ensin 3 tunnin hauduttelun jälkeen tilanne tökkäämällä lihapalaa haarukalla; jos haarukan saa iisistis tuupattua lihaköntsään ja siitä saa helposti irti paloja, siis jos liha käytännössä hajoaa kun sitä mulkaisee pahasti, se on valmista. Jos ei, jatka kypsennystä noin tunnin verran ja kokeile uudelleen. Toista tarvittaessa.
Sama resepti toimii myös muihin ruhonosiin, ne vain vaativat pitempää kypsennysaikaa. Possun kassler ja kinkku (toiselta nimeltään possun paisti), potka, naudan lapa (keittolihanakin tunnetaan), pyörö- ja ulkopaisti, häränhäntä, osso bucco, kaikkea kannattaa kokeilla.

Ylikypsä liha on siitä kiva ruoka, että se on ihan salonkikelpoista tavaraa. Sen voi tarjoilla vaikka juhlapöydässä ihan ylpeästi, aina ei tarvitse olla köödefileetä tai paahtopaistia tyrkyllä. Turhan pompöösi ruokalista johtaa helposti yliyrittämiseen ja stressiin. Vietä siinä sitte kivat iltamat, kun itkettää jo ennen kuin alkupalat on saatu pöytään.

Ruoka muuntuu kivan texmex-tyyliseksi, kun lisäät siihen korianteria, juustokuminaa, ripauksen kaakaota sekä tulisuutta eli cayennea, chiliä... Tällöin voit tarjoilla lihan vaikka quesadillojen kaverina (kuvassa kasvis-tomaattipata, mutta hyvällä mielikuvituksella kulhoon voisi visioida ylikypsää lihaa, tomaattisoosia ja ronskisti pilkottuja kasviksia).


Uunissa lihaa hitaasti haudutellessa astian täytyy olla suhteellisen tiivis ja mieluusti laakea. Valmistusastiaksi suosittelen lämpimästi suositella jotain tämäntapaista:
Kyseinen, ihana, aarteeni, Emile Henryn keraaminen pata on täydellinen; laakea, paksua matskua eli se tasaa lämmön ja myös pitää sen, ja sen kansi on tiivis ja siinä on höyrynkerääjätiplut. Tiplut tiputtelevat höyrystyneen nesteen takaisin pataan tasaisesti jolloin se ei valu pisin seinämiä ja muodosta lammikoita ruuan pinnalle.
Jos kaapistasi ei löydy moista maailman kahdeksatta ihmettä, laakea valurautapata, jättimäinen uunivuoka tai muu lämmönkestävä astia, kaikki käy. Jos ei kantta ole, ei sekään ole maailmanloppu. Peitä tällöin astia ensin leivinpaperilla ja sen jälkeen tiiviisti foliolla.

Mutta eikös site viskata elukka pataan?

Tarvitset:
n. 1,5 kg possun ulkofilettä
1 rkl öljyä, mielellään maustettua
500 g paseerattua tomaattia
1 dl punaviiniä, tummaa portviiniä tai kuivaa sherryä
2 porkkanaa
2 sipulia
2-3 kypsää tomaattia
1 valkosipuli
½ kesäkurpitsa
1 paprika
½ tl suolaa
1 tl hunajaa
1 tl karkeaa dijon-sinappia
1 rkl paprikajauhetta, savustettua tai ei, mietoa tai tulista
1 mieto tuore tai kuivattu chilipalko tai 1 tl chilihiutaleita tai ½ tl chilijauhetta

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Lorauta kypsennysastian pohjalle öljyä. Pilko kasvikset ja puolet valkosipulista ronskeiksi paloiksi ja nakkaa astian pohjalle. Jos käytät tuoretta chiliä, hienonna se kasvisten sekaan, jos käytät kuivattua palkoa, murenna se possun pintaan muitten mausteiden kanssa.
Leikkaa possun rasva-ja kalvopintaan veitsellä ruutukuvio ja laita possu vihannesten keskelle astiaan rasvapuoli ylöspäin. Hiero hienoksiraastettu valkosipulinpuolikas, hunaja, sinappi ja mausteet fileen pintaan ja kaada päälle sitten tomaattimurska ja viini.
Laita astiaan kansi tai muu peitto päälle ja nosta se uuniin. Kypsennä kolmisen tuntia, kunnes liha näyttää hajoamisen merkkejä. Nosta liha kulhoon tai toiseen uunivuokaan, kaada mukaan pari desiä lientä ja anna lepäillä puolisen tuntia peitettynä. Laita uunin lämpö 200 asteeseen ja anna liemen redusoitua ainakin 15-20 minuuttia peittämättömässä uuniastiassa. Jos liemi on kovin paksua jo alkuunsa, lisää vähän vettä ja viiniä ja kuumenna.
Revi liha kahdella haarukalla hienoksi, poista rasva- ja kalvomöykyt. Laita liha ja muut padassa kypsyneet jutut nätisti astiaan ja tarjoa hiilarilisäkkeen kanssa. Oma suosikkini on peruna, mutta mikäpä jottei vaikka pelkkä salaatti ja ihana, tuore leipäkin toimisi. Vaikka soodaleivän tempaisisit kasaan siinä lihan lepäillessä!

Hultan elämä on taas niin täynnä töitä ja niin vähän on aikaa leikkiin, että raportoitavat asiat ovat kovin vähissä. Ehkä mullistavin uutinen on, että ExpressBusseihin saa nykyään ostettua halpislippuja yli kuukautta ennen matkustuspäivää; tämä tieto mullisti maailmani. Nyt on siis plakkarissa 7 euron meno-paluulippu Helsinkiin, kun ensi kuussa lähden sitä kautta omalle reissulleni Tukholmaan. Tiedossa on lähiviikkoina laatuaikaa sekä ystävien kanssa että omin nokkineni; Muru nauttii 8-16-työpäivistään sekä kyseenalaisesta musiikkimaustaan, kun taas meikätyttö paiskii töitä hyvin omituisiin aikoihin ja harvoina vapaahetkinään hulmuaa pisin Toton konsertteja ja Tukholmaa. Ihan parasta!

Reteetä alkuviikkoa!
=) Hulda

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kahden kerroksen väkeä - yökyöpelin paraatiherkuista

Heippan kaikki mussukkaiset!
Pahoittelen pitkittynyttä hiljaiseloani, joka johtui yksinkertaisesti siitä, että kiusaamisesta kertonut postaukseni oli niin raskas kirjoittaa. Tarvitsin pienen puuh-tauon. Korrektiahan olisi ollut teillekin kertoa asiasta, mutta koskapa sellaista olisin tajunnut harjoittaa..? No mutta, satulassa ollaan taas!

Sähkön hintaa nostavat. Tai siis siirtelystä veloittavat törkyhintoja jo nyt, mutta eipä sekään tietysti riitä. Voisin tässä kohtaa sanoa pari valittua sanaa niistä henkilöistä jotka pakolla realisoivat valtionyhtiöiden omaisuutta, mutta ennemmin kerron teille miten ruuanlaitossa pääsee vähemmillä kuluilla.
Yösähkö on halvempaa, vaikkakaan ei sekään enää halpaa. Koska pitkään haudutettavat ruuat vaativat joko leivinuunia tai sähkönkäyttöä, sähköstä riippuvaisen kannattaa tehdä ruokaa yöllä. Samalla lämmityksellä saat maksimihyödyn kun teet useampaa ruokaa kerralla.
Tätä kirjoitellessani nautin ajatuksesta, että uunissa kypsyy sekä punakaalia, rosmariinipunajuuria sekä myskikurpitsaa. Lämpöä uunissa on 150 astetta, ja uuni saa helliä onnekkaita noin 4-6 tunnin ajan. (Telkkarista tulee Bones-maraton ja se on aina pakko katsoa, siksi kukun taas kummalliseen aikaan)

Rakkauteni haudutettuun punakaaliin eli punakaalilaatikkoon on ruotsalaisen isoäitivainaan peruja, haudutettu kaali on hyvin ruotsalaista joulupöydän tarjottavaa ja todella herkullista. Perinteisesti siihen laitetaan siirappia, neilikkaa ja maustepippuria, mutta olen viritellyt klassikon oman makuni mukaiseksi lisäämällä punasipulia, fenkolia, muskottia ja kermaa. Näin joulusesongin ulkopuolella laitan kaaliin myös joko valkosipuliöljyä tai tuoretta valkosipulia. Ensi jouluksi testaan tuoreella inkiväärimehulla - jota saan hienoksiraastetusta inkivääristä puristamalla - kipakoitettua versiota!
Reseptin jouluiseen punakaalilaatikkoon löydät Joulukalenterista.

Nyt minulla on uunissa seuraavanlainen setti:

1,5 kg punakaalia, ohueksi suikaloituna
3 pientä punasipulia, ohueksi suikaloituna
1 valkosipuli ohuina siivuina
30 g voita
2 tl rypsiöljyä
1 tl vastarouhittua mustapippuria
1 tl puolikarkeaa suolaa
1 dl kuohukermaa
75 ml siirappia
1 tl fenkolinsiemeniä
½ tl muskottia
½ tl maustepippuria
½ tl rosmariinia




sekä




1 kg pestyjä, kuorellisia punajuuria puolitettuina
20 g voita
1 rkl valkosipuliöljyä
1 tl rosmariinia
½ tl  vastarouhittua mustapippuria
½ tl karkeaa suolaa










 ja vielä

1 keskikokoinen myskikurpitsa puolitettuna ja koverrettuna
2 tl valkosipuliöljyä
½ tl juustokuminajauhetta
½ tl korianterijauhetta
½ tl vastarouhittua mustapippuria
1 tl rosmariinia










 Käytän Ikean suurinta teräksistä Koncis-vuokaa , jonka paistiritilän saa käännettyä niin, että se nousee kolmisen senttiä pohjasta irti. Punakaali hautuu pohjalla, ja ritilän päällä foliota pitämään mehut tallessa. Folion päällä on pienikokoisin Koncis jossa kypsyvät punajuuret. Vuuan vieressä on vielä pari myskikurpitsan puolikasta leivinpaperipalan päällä.
Noin tunnin hauduttelun jälkeen pyöräytin punajuuret vuuan pohjalle kertyneessä öljyssä ja liemessä sekä kääntelin punakaalia jotta se kypsyy tasaisesti.
Yöllisellä vessareissulla (ideaalisti kun uunissa on kypsytelty ajatuksia n.3-4 tunnin ajan) kannattaa poiketa kyökissä ja ottaa koko komeus uunista. Nosta punajuurivuoka ja kurpitsat suoraan ritilälle punakaalin ylle ja laita leivinpaperi ja folio tiiviisti koko vuuan yli. Lopun aikaa se pitää huolen itsestään. 

Koncis-vuuat ovat loistava vaihtoehto kotikokille, joka haluaa edullisen ja monikäyttöisen vuuan keittiöönsä. Käytän molempia vuokiani mm. paahtamiseen, hauduttamiseen, leivontaan...mitä nyt ikinä uunissa voi tehdä, Koncis hoitaa homman. Myös hyydytyshommat, jos vaikka hyydytettäviä leivonnaisia tekee, toimivat metallisissa (jollain vuoratuissa) vuuissa hyvin niiden loistavan lämmönjohtokyvyn ansiosta. Hinnat eivät huimaa päätä ja vuuat ovat jämäköitä ja laadukkaita. Isoimman vuuan mukana tuleva paistiritilä toimii nimensä mukaisesti paistin tai kinkun kypsennyksessä, kerrosruokia tehdessä, ja käytän sitä myös jäähdytysritilänä.





Aamusella kun ruoka on valmista, laita uunista virta pois ja anna ruokien muhia vielä tunnin verran sillä aikaa kun tassuttelet rauhassa päämäärättömästi ja esität tekeväsi jotain järkevää. Meillä tämä on yleistä aamuhuvia viikonloppuisin. Kun herkkujen kutsu käy ylivoimaiseksi, kata pöytä nätisti, kaiva jääkaapista pala homejuustoa tai vuohenjuustoa ja kutsu katras syömään. Terävänmakuinen juusto on loistava vastapaino makeille kasviksille ja aromikkaille yrteille.

Muissa uutisissa; keikkatyötä pukkaa, kuten myös Toton konserttia parin viikon (WHOOOP WHOOOOOP!=) ja Ruotsin-matkaa (Hiiohoi!) reilun kuukauden päästä. Pojat voivat hyvin ja meilläkin suunta parempaan - lauantait on pyhitetty herkuttelulle, mutta muuten pyritään pitämään järki ja harkinta kädessä ruoka-asioissa. Vähän hankalaa joskus, kun töissä on kiirettä ja tauot kortilla, mutta pääosin onnistuen. Farkut alkavat pikku hiljaa vaatimaan vyötä ylhäällä pysyäkseen... =)

Nyt täällä tulee valomerkki ja hiljaisuus. Bonesit loppui (kesken, jos minulta kysytään) ja Muru kuorsaa jo kuin pikku pors...pupu.

Leppoisaa pyhäpäivää!
- Hulta











tiistai 5. tammikuuta 2016

Sainpas sanottua - pöydän putsaamisesta

 Teille kaikille ystäville tiedoksi; tämä on avautumispostaus joka sisältää rankkoja asioita ja suoraa puhetta yli 20 vuoden takaisista asioista. Jos tarina koulukiusaamisesta ei kiinnosta, ahdistaa, saa pahalle mielelle tai muutoin pilaa päiväsi, lue vaikka arkistosta jotain. Tänään on hyvä päivä leipoa! =)

Minä olin koulukiusattu. Hyvin väkivaltaisesti, ilkeästi ja häijysti koulukiusattu. Kiusaaminen alkoi esikoulussa, kesti koko ala- ja yläasteen ja jatkui vielä lukiossa. Kiusaajina oli tyttöjä, poikia ja jopa opettaja. Kiusaaminen oli järjestelmällistä ja täysin avointa, mutta opettajat eivät siihen puuttuneet. Kerran ensimmäinen opettajani Ulla moitti kiusaajia kun kerroin hänelle asiasta. Muuten kiusaajat saivat toimia täysin rauhassa niin oppi- ja välitunneilla kuin ruokailunkin aikana. Kaikki tiesivät kiusaamisesta. Yläasteen rehtorille kävin asiasta erikseen puhumassa erään poikkeuksellisen väkivaltaisen tapahtuman jälkeen. Tämä sankari puhutteli kiusaajia ja lopulta syytti minua. Tottahan sitä nyt poikaporukka saa maihareilla tytön potkia mustelmille, kun tämä kävelee kävelytiellä eikä pihahda sanan sanaa, ei edes katso päin. Mutta koska olemassaoloni ärsytti kiusaajia, heillä oli oikeus toimia kuten toimivat. Rehtorin siunauksella.

Yläasteen luokanvalvojani kertoi kerran kysyneensä - minun ollessa jälleen kerran sairaana poissa koulusta - luokkalaisiltani, miksi he kiusaavat minua. Olivat kertoneet, että heitä ärsyttää kun olen usein myöhässä ja paljon poissa. Eipä ollut minulla isän luona asuessa ketään joka olisi aamulla kouluun herättänyt tai ylipäätään huolehtinut. Sairastelin, koska olin kiusaamisesta ja vanhempien avioeronjälkeisistä riidoista niin henkisesti väsynyt. Mutta eipä kukaan kysynyt minulta, että miksi en ehdi aamuisin kouluun. Mutta sillä jotkut torvet katsoivat saaneensa oikeuden kiusata.

Minua on nimitelty, potkittu, hakattu, kampattu, heitelty jäisillä lumipalloilla, tökitty harpilla, kuristettu ketjulla, tavaroitani on varastettu ja rikottu, minut on jätetty syrjään ja minua on - ja tämä on kaikkein törkyisintä ja halpamaisinta sontaa - syytetty teoista, joihin minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa.

Eräs kiusaajista on jo potkaissut tyhjää. Minä en vaivaudu hänen hautakivelleen pysähtymään. Minun silmissäni hän kuten muutkaan kiduttajani eivät ikinä tule saamaan ihmisarvoa, eivät elävinä eivätkä kuolleina.

Ala-asteella eräänä tavallisena päivänä olin ollut kiltisti välitunnilla ulkona, kuten kaikki muutkin luokkalaiseni. Vain kaksi järjestäjää oli jäänyt luokkaan pyyhkimään taulua ynnä muuta määrättyä puuhaa tekemään, kuten tapana oli. Järjestäjät olivat kavereita keskenään, ja nämä kaksi ääliötä olivat myös aktiivisimpia kiusaajia. Pojat olivat purkaneet opettajan pöydältä terottimet paloiksi, ja kun opettaja asiaa ihmetteli, pojat huusivat yhteen ääneen minun tehneen tuhotyön. Heidän mukaansa olin vaan tullut kesken välitunnin sisälle, painunut luokkaan ja ruuvannut terottimista terät irti. "Se vaan tuli eikä me voitu sille mitään!" oli selkeästi yhdessä keksitty iskulause, jolla opettaja sai taas vettä myllyynsä. Hän kun piti tiettyjä oppilaita suosikkeinaan ja tottakai, kun on suosikkeja, on myös inhokkeja. Minulle oli langennut kunnia olla yksi heistä. Vaikka kaikki, sekä oppilaat että välituntivalvonnassa olleet opettajat, olisivat voineet kertoa minun olleen ulkona koko välitunnin, heiltä ei kysytty. Kun kiusaajat jotain sanoivat, sen oli pakko olla totta.

Eikä tämä ollut ainoa kerta, kun jonkun muun tuhotyöt sälytettiin porukalla minun niskaani. Yksi kiusaaja väitti, että koulun pihalla liukastuneen opettajan kaatuminen oli minun syytäni. Olin paikalla, koulussa (tosin toisella puolella pihaa kun kaatuminen tapahtui), joten olin myös sopiva ja uskottava syyllinen. Ja tämän syytöksen keksi äitini ystävän poika, joka oli minua ylemmällä luokalla. Olisi siis kuvitellut että joku järki pelaa, mutta ei.

Kuitenkaan mikään, ei siis yhtään mikään, mitä nämä epäihmiset minulle tekivät, ei yltänyt kuitenkaan niihin pahan sfääreihin, joihin henkilökohtainen helvettini huipentui joskus 10 ikävuoden paikkeilla. Ajatuskin siitä saa palan nousemaan kurkkuun. Alkaa oksettaa ja huimata.

Minulla on ADD, kuten olen aiemminkin maininnut. Lapsena minulla on todennäköisesti ollut ADHD, mutta hyperaktiivisuus on vuosien varrella jäänyt. AD(H)D-ihmisen kyky ja tapa reagoida asioihin on erilainen kuin neurologisesti normaaleilla. Addille on taipumus päätyä kiusatun rooliin, koska aivot eivät toimi niin kuin pitäisi. Sellainen ihminen on helppo kohde.
Kun eteen tulee yllättävä, pelottava, hämmentävä ja/tai ahdistava tilanne, addi reagoi monesti vähän järjenvastaisesti. Tulee ylilyöntejä, pakorefleksi iskee, puolustautuminen karkaa käsistä, täydellinen lamaantuminenkin on mahdollista.

Eräänä päivänä menin kauppaan. Kaivokadun Ruokavarastoon, karkkia teki mieli. Ei ollut viikkorahapäivä, joten käteisvarat olivat rajalliset. Tutkiskelin hyllyjen tarjontaa kaikessa rauhassa, löysin mieleiseni ja otin rahat taskusta tarkistaakseni riittikö varannot. Ei riittänyt, joten päätin mennä ärkkärille ja ostaa vähän irtokarkkia. Laitoin rahat taskuun ja lähdin kaupasta ulos.
Ovelle päästyäni kuulin takaani kovan rääkäisyn: "MITÄ SULLA ON TASKUSSA??!!" Pääni lamaantui, jalat kulkivat eteenpäin. Huuto toistui, lähempää: "NÄYTÄ HETI MITÄ SULLA ON TASKUSSA!!!" Pakokauhu. Paniikki. Jatkoin kävelemistä, koska se oli ainoa asia mihin pystyin. Maailma näytti usvaiselta ja veri kohisi korvissa.
Myyjä tuli ovelle huutamaan: "MITÄ SULLA ON TASKUSSA!?? NÄYTÄ HETI TAI MÄ SOITAN POLIISIN!!" Sain nipinnapin soperrettua, että taskussa ei ollut mitään. Eihän siellä ollut mitään muuta kuin minun omat rahat, ja pelästyin jo siinä sitäkin, että myyjä vie ne. Aloin perääntyä. Myyjä seisoi edelleen ovella, roikkui ovenkahvassa ja kiljui: "MITÄ SULLA ON TASKUSSA! NÄYTÄ HETI! MUUTEN SOITAN POLIISILLE!" samalla kun lähdin hoipertelemaan poispäin. Pyörrytti, oksetti, pelotti, täysi paniikki sai veren kohisemaan entistä lujempaa ja sydämeni hakkasi niin että tuntui kuin se hyppäisi kurkkuun ja sitä kautta ulos. Nurkan taakse päästyäni lähdin juoksemaan. Juoksin, juoksin, juoksin, juoksin, juoksin toista kilometriä kunnes silmissäni musteni. Tässä kirjoittaessani alkaa taas tuntua samalta. Muistan edelleen elävästi, miten sydän hakkasi, kurkussa pihisi, päätä kuumotti ja pyörrytti.

Seuraavana päivänä koulussa olikin sitten helvetti valloillaan. Luokallani olleen tytön naapuri ja isosisko olivat nähneet kaupan edustan episodin, ja olivat - täysin faktoista tietämättä tai välittämättä - kertoneet sen ilmeisesti kaikille kenet tunsivat.
Koulussa kiusaajat elivät elämänsä huippuhetkiä, kun he kerääntyivät ympärilleni ja huusivat solvauksia. Varas! Rikollinen! Mun naapuri on poliisi ja se sano et sun nimi on poliisinkirjoissa! - Mitä kaikkea mukavaa sitä nyt lapsi voi toiselle sanoa. Pakenin välitunneilla vessaan, mutta kiusaajat kantelivat opettajalle joka tuli komentamaan minut ulos vessasta. Eipä tullut ikinä heille mieleen kysyä, miksi piileksin vessakopissa tippa linssissä ja ulkopuolella odottaa 30 kakaraa hirveässä kiihkossa.

Mutta olihan mulla isoveli samassa koulussa - sitä vois kuvitella että hän olisi pitänyt siskonsa puolia. No ei sentään, vaan hän riemuissaan ryntäsi koulusta suoraan kotiin päivän päätyttyä kerskumaan asialla vanhemmillemme. Kun tulin kotiin, veli juuri voitonriemuinen hymy naamallaan sitä retosteli. Muistan vieläkin, miten hänen kasvonsa loistivat ja naurun tukahduttaminen onnistui juuri ja juuri.
Ei liene ihme kellekään jos kerron, että emme ole veljeni kanssa olleet koskaan läheisiä. Hän oli yksi kiusaajista. Myös tämän tapahtuman ulkopuolella.

Seuraavat viikot olivat niin kamalia, että mietin moneen kertaan, miten saisin itseni tapettua helpoiten. Mietin, ampuisinko itseni isän kiväärillä. Hirttäytyisinkö. Hyppäisinko Ukko-Pekan sillalta mereen. Juoksisinko auton alle. Kymmenvuotiaan mielikuvitus on pelottavan vilkas ja hyvä...

Siinä. Nyt tiedätte, mitä oikeasti tapahtui. Ja toivon että edes joku toisia kiusaamisella kiduttanut tämän luettuaan miettii, pystyykö ikinä pyytämään niin monta kertaa uhriltaan anteeksi, että tämä oikeasti anteeksi antaa. Koska pahinta on, kun kiusaajat vuosia myöhemmin tulevat juttelemaan/halailemaan/muistelemaan vanhoja "hyviä" aikoja tai laittavat kaveripyynnön Facebookissa. Miksi? Miksei mikään logiikka- tai häveliäisyyssolu toimi sen vertaa, että ymmärtäisi miten röyhkeää sellainen on? Ilmeisesti se kiusaajissa on alun perinkin vikana.

Rauhaa ja rakkautta uudelle vuodelle, rakkaat lukijat. Muistakaa, että pahantekijät ovat pahoja - eivät he joille he pahaa tekevät.

<3 Hulda