lauantai 28. marraskuuta 2015

Soda pop, osa III - teeleivästä

Nonni. Tässä on taas viikot hurahdelleet hirmuista tahtia, ja eka adventtikin ryykää ylle kuin kolli kissanminttupenkkiin. Töitten puolesta on ollut rauhallista, vähän liiankin kanssa, eli keikkahommat kutsuu taas. Ei se huono ole, on ihan kiva saada taas vähän muistutusta siitä minkä olen taakseni jättänyt. Tervetuloa niskakivut ja päänsäryt, kaupan kassa kutsuu! Tervetuloa selkäkrampit, palvelutiski here I come! :P

Joululahjoja on tullut hankittua ja paketointikin on jo aloitettu, enää pari lahjaa ja sit on hommat valmiit. Kiireinen alkusyksy vähän viivästytti hommia, mutta onneks on tuota vapaa-aikaa ihan riittävästi...joululaatikotkin tuli rykäistyä äiteen luona pakkaseen viime viikonloppuna. Hommat etenee. Vielä kun sen juuttaan hetelmäkakun saisin aikaan! Sunnuntaina täällä leivotaan, vaikka järki lähtis.

Joulunaikaan kuuluu tuoreiden leivonnaisten tuoksu. Viikonloppuna tuli tehtyä muutakin kuin vain laatikoita - tempaisin kasaan ison satsin joulutorttuja. Käytin luumu- ja omena-kanelimarmelaateja ja vaniljakreemiä. Ja tietysti oikeaa voitaikinaa eikä mittän margariini-imitaatiota. Vaniljakreemi taittaa kivasti luumuhillon tymäkkää makua ja rakennetta pehmeämmäksi, ja omenan kanssahan se toimii kuin junan vessa. (Toim. huom. Uusien junien sähkökäyttöiset vessat eivät aina toimi, mutta viittaan tässä siihen wanhan, sinisen junan pönttöön jonka toimivuus oli käytännössä 100%)
Myös Pätkistä piti kokeilla, ja vaniljakreemillä ja Pätkiksellä täytetyt makeat pasteijat on hhhyväää! Melkein liian hyvää. Vähän piti taiteilla, että täytteet asettuivat taikinan sisään ja myös pysyivät siellä paiston ajan, mutta lopputulos oli uskomattoman herkkuisa.

Mutta. Koska jouluna on myös paljon kaikkea touhua ja odottamattomia vieraita, vierailuja ja muita kokoontumisia piisaa, ajattelin kertoa teille uusimmasta herkkuleipäkeksinnöstäni.
Taannoin testailin soodaleipää, jonka nesteenä käytin teetä. Siis kirjaimellisesti teeleipää. En ole koskaan ymmärtänyt miksi suomalaiset kutsuvat soodataikinarieskoja teeleiviksi, niissä ei ole teetä eikä niitä usein teen kanssa syödä. Että sitä myötä teeleipää. Britit käyttävät samaa nimitystä leivästä joka on kirjaimellisesti teehen leivottu. Siispä piruuttani päätin kokeilla, onnistuuko soodaleipä myös teestä.
Onnistuu.

Teeksi valitsin Jouluteen, jossa on kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Tietysti kukin itse päättää mitä teetä käyttää. Kaikki toimii, kunhan on mustaa ja mielellään maustettua. Jos ei löydy maustettua teetä, voit aina liottaa teessä mausteita.

Hedelmiä tykkään lisätä varsinkin soodaleipään, koska se tuo paljon lisämakua ja väriä peliin. Tällä kertaa käytin sokeroitua inkivääriä ja korintteja. Liottelin hedelmiä teessä hetken, pehmenivät ja kostuivat mukavasti ja antoivat makua teehen.
Pähkinöitäkin voipi käytellä, ei ole yhtään haittaa niistä.  Ne tuovat enemmän makua ja täyteläisyyttä, jopa juhlavuutta leipään.

Jauhojen suhteen ei ole taaskaan niin tarkkaa, tällä kertaa käytin hiivaleipäjauhoja mutta suosittelen sekoittelemaan esim. ruista ja vaikka ohraa mukaan. The more, the merrier, kuten piktiystävämme tapaavat sanoa.

Jotta sitte jaarittelut ois jaariteltu, alettaaskos leipoa?
Tarvitset:

pitkulaisen leipävuuan

3 dl kiehuvaa vettä
2 rkl teetä

8-10 dl jauhoja
n. 1,5 dl kuivattuja hedelmiä
(1 dl karkeasti silputtua pähkinää)
3 rkl sokeria, mielellään vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
60 g voita
2 rkl soodaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita tee hautumaan veteen ja jätä noin viideksi minuutiksi. Siivilöi astiaan. Pilko hedelmät ja sulata voi. Laita halutessasi hedelmät teen joukkoon ensin likoamaan muutaman minuutin ajaksi. Sekoita 8 dl jauhoja ja kaikki muut aineet keskenään nopeasti taikinaksi, kumoa reilusti jauhotetulle pöydälle ja vaivaa rauhallisesti vajaan minuutin verran, kunnes taikina pysyy kasassa. Älä vaivaa liikaa, ettei leivästä tule kovaa. Laita taikina vuokaan, lykkää uuniin ja anna kypsyä 45-65 minuuttia. Kun kuori on rapea ja sisältä tulee koputettaessa melko ontonlainen soundi, leipä on kypsää.
Anna jäähtyä vartin verran ja kumoa ritilälle jäähtymään. Nauti voin tai hillon kaverina.



Muissa uutisissa: linnuilla on lisäravinnekuurista johtuen täysi kevätmeininki päällä, olen taas huomannut höyrähtäneeni entistä enemmän jouluun ja Facebookin Sydämeeni Joulun Teen-ryhmä on ihana! Olen jumittanut ryhmän sivulla ja ihastellut ihmisten jouluisia koteja, leivonnaisia ja askartelun tuloksia viikkokaupalla. Jos et ole jo jäsen, liity heti! Be there or be Grinch!

Lupsakkaa viikonloppua kaikillen!

<3 Hulta






sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Aaton jälkilöylyt - joulun makeista herkuista

Nonni, jopa meni taas viikko hurahtamalla! Tässä on tehty lisää joululahjahankintoja, laitettu kodin valaistus uusiksi ja hommattu myös jouluvaloja. Ostin sen Clas Ohlsonin valokranssin josta puhuin aiemmin, mutta valoverkkoa en vielä löytänyt. Pitää käydä K-raudassa ja Löytöliiterissä tutkailemassa jos löytyisi pieni vaalea valoverkko; Ohlsonilla oli kyllä verkkoja mutta olivatpa tummia ja niitä myytiin vain 3 x 2 metrin pakkauksissa. Koska en ole perustamassa bordellia tai muutoin aikeissa valaista koko metikköä, en tarvitse kuutta metriä valoverkkoa vaan parikin metriä on jo enemmän kuin tarpeeksi. Löytyy se kohtuus meikäläiseltäkin joskus harvoin...

Jouluaattona kohtuus ei ole ehkä se ensimmäinen juttu mikä tulee mieleen. Joten tässäpä teillen ne övereimmät herkut, jälkkärit ja juomat joita on ikinä mieleen pälkähtänyt värkätä.

Ensimmäinen herkku on oma päähänpälkähdykseni vuodelta -02. En ole koskaan ollut omenahyveen suurin fani, joten jollain tapaa tämä monsteri piti kesyttää. Keksin sekoittaa sen jäätelöön. Jouluiset mausteet ja fariinisokeri tuunaavat hyveen jouluiseksi, ja jäätelöön sekoittaminen ja kauniiseen muottiin pakastaminen tekevät siitä juhlavan jälkkärin.
Kannattaa katsoa, että hyvejäätelö on korkeintaan 4 cm paksussa kerroksessa. Muuten sitä on todella hankala leikata ja syödä edes suhteellisen sivistyneesti. Voit myös pakastaa hyvejäätelön annosmuotteihin.
Kinuskiin ja hyveeseen kannattaa käyttää mielellään itsetehtyä mehutiivistettä. Parhaiten toimivat muutenkin omenan kanssa hyvin yhteen pelaavat marjat kuten punaviinimarja, karpalo, puolukka, karviainen tai ihan vallan jopa itse omena. Olen käyttänyt omenaa ja punaviinimarjaa yhdessä.

Omenahyvejäätelö
6-8:lle

vuuan pohjalle:
4 punakuorista, kiinteää omenaa (esim. Royal Gala, Jonagold)
1 tl piparimaustetta
2 rkl omena- tai marjamehutiivistettä
½ dl fariinisokeria

pinnalle:
1 dl fariinisokeria
2 dl kaurahiutaleita (tai desi mantelilastuja ja desi kaurahiutaleita)
75 g voita
1 tl piparimaustetta

Lisäksi:
1,5-2 litraa hyvää vaniljajäätelöä

Omenakinuski:
 1 dl omena- tai marjamehutiivistettä
25 g voita
1,5 dl fariinisokeria
1 dl tummaa siirappia
1,5 dl kuohukermaa
½ maustemittaa suolaa

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Voitele n.25-28-senttinen piirakkavuoka.
 Paloittele omenat noin sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Laita ne vuuan pohjalle, lisää mehu ja ripottele sokeri ja mauste pinnalle.
Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset sekaisin keskenään. Levitä omenoiden päälle. Paista puolisen tuntia, kunnes omenat ovat pehmeitä ja pinta rapea. Anna jäähtyä täysin, hajota kulhoon niin ettei kuorrutteesta jää kovin isoja paloja.

Ota jäätelö sulamaan. Kun se on juuri ja juuri sekoitettavissa, sötkötä omenahyve ja jäätelö keskenään suht tasaisesti ja kaada isoon kelmulla vuorattuun piirakkavuokaan tai vastaavaan, kauniiseen astiaan. Kääräise kelmu vielä jäätelön päälle. Pakasta.
Anna hyvejäätelön sulaa puolisen tuntia ennen tarjoamista. Kumoa vuuasta tarjoiluvadille ja koristele vaikka piparinmuruilla tai valuta kinuskikastiketta päälle.

Tee kinuski: kuumenna mehu, sokeri, siirappi ja voi kattilassa rauhassa sekoitellen. Anna kiehua viitisen minuuttia, kunnes seos on paksua ja kauniin ruskeaa. Lisää kerma, anna jäähtyä ja tarjoa omenahyvejäätelön kanssa.


Seuraava tekele on vähän erilainen otos riisipuurosta. Makumaailma viittaa joulun alkulähteille, itäisille maille. Puuro maustetaan mantelijauholla, kanelilla, neilikalla, inkiväärillä, kardemummalla ja vaniljalla ja kruunataan glögistä keitetyllä kastikkeella. Puhumatta paras.

Mantelipuuro ja glögikastike
4:lle
2 dl vettä
1,75 dl puuroriisiä
1 l täysmaitoa
2 dl mantelijauhoa
kanelitanko
2 kokonaista neilikkaa
2 cm pätkä halkaistua vaniljatankoa tai 2 maustemitallista jauhettua vaniljaa tai 2 tl vaniljauutetta
2 kokonaista kardemummaa tai 1 maustemitta jauhettua kardemummaa
1 cm pätkä tuoretta inkivääriä tai ½ maustemitallista jauhettua inkivääriä
1 tl suolaa

kastike:

3 dl glögitiivistettä
5 dl vettä
2 rkl perunajauhoa
2 tl (vanilja)sokeria

Kastike ensin:
Sekoita perunajauho puoleen desiin kylmää vettä. Laita glögi ja loput vedestä kattilaan, kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunajauhovesi tarmokkaasti sekoittaen kuumaan nesteeseen, anna kuplahtaa nopeasti ja ota kattila liedeltä. Sokeroi pinta.

Sitten puuron kimppuun:
Kiehauta vesi, lisää riisi. Keitä kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Laske levyn teho pienelle, käytä kattilanalusritilää jos sinulta sellainen löytyy. Lisää parisen desiä maitoa (tai jotain sinnepäin), mantelijauho ja mausteet suolaa lukuunottamatta. Sekoittele puuroa vähän väliä ja lisäile maito vielä parissa erässä, kun edellinen satsi on lämmennyt ja alkanut imeytyä. Keitä puuroa suljetun kannen alla reilu puolisen tuntia, sekoittele vähän väliä kunnes kaikki neste on imeytynyt. Mausta valmis puuro suolalla.
Kerää kokonaiset mausteet pois puurosta ennen tarjoilua. Tarjoa perinteisten rimminkien kanssa.

Riisipuuro taipuu myös riisivanukkaaksi, jolloin se toimii loistavasti jälkiruokana. Jätä tällöin puuro hyvin löysäksi, ettei se kikkaroidu (ihhihihi hassu sana) jäähtyessään. Anna puuron jäähtyä täysin, vatkaa 3 dl kuohukermaa vaahdoksi ja sekoita puuroon. Voit lisätä vanukkaaseen 1-2 dl kuorittuja appelsiininpaloja, säilykemandariinia, karkeaksiraastettua hapanta omenaa tai vaikka säilöttyjä kirsikoita palasina.

Joskus ruuan päälle ei tee mieli mitään kiinteää ravintoa, oli miten vaan jälkiruokamahassa tilaa. Silloin maistuu lämmin juoma. Miksipä ei tehtäis raikasta karpaloglögiä tai täyteläistä lumiukkosoppaa?

Karpaloglögi
2-4:lle

1 l karpalomehua
2 kanelitankoa
vaniljatanko
3 kardemummaa
6 neilikkaa
3 maustepippuria
1 cm pala tuoretta inkivääriä
puolikas Granny Smith-omena 3 lohkossa tai 1 dl omenamehua

Laita kaikki ainekset kattilaan, lämmitä 1-teholla kiehuvaksi. Mitä hitaammin, sen parempi, jotta mausteiden maut ehtivät tekeytyä. Nosta omenanlohkot varovasti pois kattilasta, poista muut mausteet. Voit terästää glögiä halutessasi, mutta se on hyvää sellaisenaankin.
Jos puolukka maistuu paremmin, voit korvata karpalomehun puolukkamehulla. Tai vaikka käyttää molempia, kaksin aina kaunihimpi. Usein myös herkullisempi.


Lumiukkosoppa
kahdelle

4 dl maitoa, mielellään kevyt- tai täysmaitoa
8 palaa taloussuklaata, maitosuklaata tai Geishaa
1 dl vaahtokarkkeja
2 piparminttukarkkikeppiä

Aikuisten lumiukkosoppaan lisäksi minttuviinaa ja Baileysia

Lämmitä maito höyryäväksi mikrossa tai kattilassa. Jaa suklaa paloina kahteen kuppiin, kaada maito päälle ja sekoittele kunnes suklaa on tasaantunut. Aikuisten herkut, mikäli sellaisia haluaa nautiskella, menevät myös tässä kohtaa sekaan. Lopuksi lisää vaahtokarkit pinnalle ja tuuppaa karkkikepit kuppeihin.


Täällä alkaa torppa hiljenemään pikku hiljaa, hoitokoirakin rauhoittui nukkumaan ja niinpä mekin aivan kohta. Vielä ehtii keskiyön voileivän naukkaamaan, hirveä nälkä iski yllättäen. Kyl vaa tää valvominen on hieno laji, kerta kaikkiaan. Jos viime yö meni unettomana Pariisin iskujen takia, tänä yönä taitaa uni maistua senkin edestä. Mutta jottei kellekään jää epäselväksi;

Rakkauden kaupunki vuotaa verta. Niin minunkin sydämeni.

Rakastakaa toisianne

-Hulta

lauantai 7. marraskuuta 2015

Sikamaista touhua - pienoisista kinkkusista

Koska moni ottaa varaslähdön jouluun muutenkin kuin koristelun ja leipomisen kanssa, pitää vissiin alkaa myös näitä (yleensä) aattona syötävien ruokain reseptejä lykkimään jo esille.

Monessa keskustelussa olen antanut itselleni kertoa, että kinkkuja paistellaan pisin syksyä ja niitä saattaa päätyä pöytään jopa 4-5 kappaletta ennen H-hetkeä. Aikamoista! Meillä kotona kinkkua on tarjolla vain jouluaattona, tosin joskus tonttu on saattanut jo aatonaattoiltana käydä nävertämässä pikkuisen potsia poskeen.
Kun olin lapsi, meitä oli isovanhempien joulupöydissä paljon väkeä. Isän luona kymmenkunta, ja äidin luona vähintään tusina. Lapsenlapsihomman räjähdettyä käsiin jopa 15. Silloin oli kinkuilla kokoa kuulkaas - pienimmillään jotain 6 kilon luokkaa, ja varmasti joskus kolisteltiin jo kymppikiloa.

Kuva nyysitty netanttila.com

Ennen kuin aloin ituhipiksi ja lopetin lihansyönnin, kinkku oli lempparijouluruokani. Muistan, kun äidin vanhemmat kerran - Amerikanreissun innoittamana - ostivat jouluksi savukalkkunan. Siellä se möllötti pöydällä, korppikotkan näköisenä ja kuivana kuin mikä. "Saimme" maistaa sitä ennakkoon, ja vähän ajan päästä meille tulikin veljen kanssa akuutti kiire isän vanhempien luo. Virallinen selitys oli, että "mennään vaan moikkaamaan ja ulkoilutetaan koira samalla", todellinen syy oli että eipä ollut aikomustakaan skipata joulukinkkua vaikka äidin vanhempien luona oli määrä syödä sinä jouluaattona. Isän äidillä oli aina valtava kinkku pöydässä, ja kävimme sitä urakalla verottamassa siinä ihan huomaamatta vierailun lomassa. Itse taisin syödä ainakin 6 siivua...vähän äidin vanhempien luona ihmettelivät, kun ei ollu lapsilla nälkä aterialla. Hähä!

Koska nykyään väkeä on meidän joulupöydässä äidin luona korkeintaan viisi kerrallaan ja minähän en vieläkään elikoita syö, kinkun määrää on täytynyt viilata hiukan maltillisempaan suuntaan. Pari-kolmekiloisesta juhlakinkusta väki syö itsensä täyteen kolme tai neljä kertaa, mutta koska pieni kinkku on helpompi pilata kuin iso, valmistusmenetelmääkin on tarvinnut viilailla.

Uunissa paistaen kinkku on herkästi lopulta liian kuivaa. Jotkut tykkäävät ylikypsästä, kuivasta kinkusta, mutta meillä sen on oltava mehukasta. Päätin siis etsiä toisen kypsennystavan. Lopulta päädyin keittämiseen. Nigellan jalanjäljissä mennään taas, joskin omilla tvisteillä kuten aina.

Keitetystä kinkusta monelle tulee mieleen se (välistä vähän vetinenkin) leikkele, joka ei herätä minkään luokan jouluisia tunteita. Mutta kun kinkun keittää punaviinin, juuresten ja mausteiden kanssa ja lopulta glaseeraa karpalohyytelöllä, siitä löytyy ihan uskomattomia vivahteita ja jouluista vibaa enemmän kuin monesta korppujauhokuorrutetusta potsista!

Keittämiseen kannattaa käyttää kohtuullisen makuista punkkua. Ei sitä parasta ja kalleinta, muttei nyt mitään kamalaa karahvipunkunlitkuakaan. Kävele Alkoon, kerro myyjälle että haluat vaikka noin 6-8 euron täyteläisen ja aromikkaan punaviinin ruuanlaittoon ja anna myyjän tehdä työ. Jos alkoholiton on elämäntapasi, kurvaa kaupan kautta ja osta pullollinen Carl Jung Rotlackia.

Jos haluat päästä loppuvaiheessa paljon helpommalla, pura kinkusta verkko päältä ennen keittämistä ja sido se narulla. Keittäessä verkko tahtoo kutistua ja pureutua kinkkuun (ehhehe, tuhmaa!) jolloin sen irrottaminen kinkkua tuhoamatta on aikaavievää ja vaatii kärsivällisyyttä.

Kinkun sitomiseen tarvitset paksua, käsittelemätöntä puuvilla- tai pellavanarua ja hiukan taitoa. Sitä voit kartuttaa katselemalla vaikka nämä Epicurious.comin videot; klassinen sidonta ja pikasidonta. Pyri sitomaan kinkku suurin piirtein samaan malliin kuin missä se on verkon sisällä; sileää pintaa ulospäin mahdollisimman paljon ja muoto tasaiseksi. Älä vedä nyöriä liian tiukalle, sillä sekin tahtoo hiukan keittäessä kutistua. Ei siis tarvita hiki päässä rytkimistä vaan lempeännapakkaa otetta. Love the piggy into submission, niinku.

Jos lähikaupassasi ei ole luomuhedelmiä, pese sitrushedelmä kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla. Koska hedelmän kaikki osat menevät liemeen, on hyvä hankkiutua eroon vaha- ja kasvinsuojeluainejäämistä parhaansa mukaan.
Laiska kokki ei jaksa säpeltää kaikkien maustepurnukoitten kanssa erikseen, vaan ostaa pussillisen glögimaustetta ja nakkaa sen keitinliemeen. Tämäkin on ihan toimiva ratkaisu. Saat samalla käyttöä sille kaapin perällä vuosia maanneelle maustepussille... ;)

Jokos otettais sitte possua potkasta ja alettais hommiin?
Tarvitset:

2-4 kg luutonta juhlakinkkua
5 dl punaviiniä
2 sipulia
½ valkosipulia
2 pientä tai 1 iso porkkana
1 pieni tai ½ iso tuore fenkoli
(1 sellerinvarsi)
vettä

1 tl kokonaisia neilikoita
1 tl kokonaisia fenkolinsiemeniä
½ tl sinapinsiemeniä
1,5 tl kokonaisia mauste- ja/tai mustapippureita
½ tl kokonaisia korianterinsiemeniä
1 tähtianis
1 kanelitanko
1 mandariini tai pieni appelsiini

Koristeluun kokonaisia neilikoita

Glaseeraukseen:
1 dl karpalo- tai punaviinimarjahyytelöä
1 tl punaviinietikkaa
2 rkl punaviiniä
1 tl fariinisokeria
½ maustemitallista kanelia
½ maustemitallista muskottia
½ maustemitallista maustepippuria

Laita kinkku kattilaan, jossa se mahtuu mukavasti kylpemään. Ei liian väljästi, muuten liemestä tulee liian laimeaa. Pari kolme senttiä reunoista irti on just passeli. Jos kinkku on nelikiloinen, käytä hiukan enemmän mausteita ja koko pullo viiniä. 
Leikkaa sipulit, fenkoli ja sitrushedelmä neljään osaan, hajota valkosipulinkynnet erilleen (tai, jos käytät yksikyntistä, leikkaa 3-4 palaan) ja pilko porkkana ja sellerinvarsi muutamaan palaan. Nakkaa kaikki kasvikset ja mausteet kinkun päälle ja vierelle, purista sitruksenlohkoista jonkin verran mehua kattilaan ja lisää myös karat karkeloihin. Viinin jälkeen kaada kinkun päälle sen verran vettä, että se juuri ja juuri peittyy. Kinkusta irtoaa lisää nestettä ja rasvaa sulaa keitettäessä. 

Laita kattilan päälle kansi ja keitä kinkkua hiljalleen noin tunti kiloa kohti. Laita kello raksuttamaan vasta kun liemi alkaa kiehua. Kuori pinnalta vaahto pariin kertaan. Lopuksi ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä vielä ainakin puoli tuntia, tuntikin.

Ota kinkku liemestä, poista verkko/langat huolellisesti ja leikkaa nahka pois. Poista myös rasvaa niin, että kinkun päälle jää sitä noin puolen sentin kerros. Viillä ruutukuvio rasvan pintaan, älä leikkaa niin syvälle että lihaan tulee viiltoja ettei neste karkaa uunissa.
Jos haluat, voit painella ruutukuvioon neilikoita. Laita kinkku uunivuokaan, kuumenna uuni 200 asteeseen.

Valmista glasyyri: laita kaikki ainekset kasariin, kuumenna varovasti samalla sekoitellen  kunnes hyytelö sulaa, anna kiehua hiljaa "hymyillen" pari minuuttia kunnes glasyyri paksunee hiukan. Jos kinkku on nelikiloinen, lisää aineksien määrää suurin piirtein 1,5-kertaiseksi. 
Lusikoi glasyyri varovasti ja rauhassa kinkun pintaan. Laita kinkku uuniin, ja noin 5-10 minuutin välein lusikoi vuokaan valunutta glasyyria takaisin kinkun päälle. Kun glasyyri on asettunut lasimaisen hehkuvaksi kerrokseksi kinkun päälle ja väri on syventynyt (muttei kärähtänyt) tummanpunaiseksi, ota kinkku uunista. Tähän menee 25-45 minuuttia uunista, kinkusta ja glasyyrista riippuen.

Syö harkiten, eli ei ihan kaikkea kerralla...

Muissa uutisissa: käytiin Lidlissä, siellä on joulukarkit saapuneet (mutta koska pahempi puolisko oli mukana, en voinut jäädä hiplailemaan ja ihmettelemään kaikkia ihanuuksia) ja leivontahyllystä löytyi myös mielenkiintoisia asioita, kuten elintarvikevärejä. Jäi askarruttamaan ovatko värit nestemäisiä, hyytelömäisiä vai tahnamuodossa? Jos joku tietää, hän tunnustakoon! Välittömästi! Tai Teuvo teidät syö!

Pöö.

-Hulta







torstai 5. marraskuuta 2015

Ihan pähkinöinä - pikkujoulujen purtavista

Hellurei pupsukat!
Tässä laiskasta vapaapäivästä nautiskellessani tuli mieleeni ajatus vuosikymmenen takaisesta pähkinäpettymyksestä. Jostain löysin reseptin glögipähkinöihin, ja olihan sitä sitten testattava. Makean chilikastikkeen ja glögitiivisteen yhdistelmä ei pelannut, ei. Jotain jäi puuttumaan. Siispä nyt, kymmenen vuotta viisaampana, päätin taklata tämänkin ahdistuksenaiheen pois päiväjärjestyksestä.

Koska pikkujouluihin kaipaillaan aina uutta kivaa ja itse tehden yleensä saa parasta ja joskus jopa edullisinta, pikkusuolaisia kannattaa tehdä myös kavereiden iloksi. Pähkinöillä ei sinänsä ole väliä jotta mitä käyttää, kunhan ovat raakoja ja sellaisia että niissä ei ole irtonaisia kuoria pinnalla kuten esmerkiksi maapähkinöissä on. Muut pähkinät menevät kalttaamattominakin.
Tällä kertaa käytin saksan-, cashew-, pecan- ja pistaasipähkinöitä. Mantelit, maapähkinät, hasselpähkinät ja vaikka kurpitsansiemenetkin käyvät oikein mukavasti.

Mausteidenkäyttö on jokaisen omissa käsissä. Olen tässä tehnyt kaksi erilaista ehdotelmaa; molemmat ovat itämaista innoituksensa saaneet, mutta toisessa on ehkä hiukan intialaista vibaa. Kukin voi tehdä omat viritelmänsä - jos vaikka lapsukaisiakin on pähkinöistä nauttimassa eikä ipanoilla ole vielä kovin kehittynyt maku, tulisimmat mausteet voi vaihtaa miedompiin. Tavan paprikakin toimii. Muutama lehti tuoretta rosmariinia kruunaa yksinkertaisen paprika-chili-mustapippurivaihtoehdon. Ole luova, kehittele, tee vaikka pari pientä satsia ja kokeile mikä omia makuhermojasi parhaiten hivelee.

Mutta jokos laitetaan puuhatontun hattu päähän ja aletaan hommiin?!

Tarvitset:

5 dl kuorittuja, kokonaisia pähkinöitä
1 rkl voita
4 rkl vettä
2 rkl fariinisokeria
½ tl suolaa
1 tl öljyä

mausteita
kokonaisuus I:

1 tl paprikaa, mieluusti tulista ja savustettua
1 maustemitta kutakin;
cayennea
chiliä, mielellään pieninä lastuina
juustokuminaa
korianteria
neilikkaa tai kardemummaa
kanelia
mauste- tai mustapippuria
muskottia

kokonaisuus II:

1 tl piparkakkumaustetta
1 maustemitta chililastuja
1 maustemitta mustapippuria


Lykkää pähkinät tasaisesti joko metalliseen tai foliolla vuorattuun uunivuokaan joka on öljytty kevyesti, pyri siihen että pähkinöitä on vain yhdessä kerroksessa. Kuumenna uuni 180-asteiseksi.

Laita muut ainekset kasariin ja keittele pari minuuttia kunnes voi on sulanut ja mausteet turvonneet. Kippaa seos pähkinöitten päälle, sekoita huolellisesti niin että mausteseosta päätyy suurinpiirtein kaikkiin pähkinöihin.

Laita vuoka uuniin keskitasolle. paahda 8-10 minuuttia, kääntele varovasti pähkinöitä jotta vuuan pohjalle kertyvä siirappi tarttuu kaikkiin niihin tasaisesti. Paahda vielä toiset 8-10 minuuttia, kunnes siirappi on paksua ja suurimmalta osalta kertynyt pähkinöihin vuuan pohjan sijaan ja pähkinät paahtuneet.
Kippaa pähkinät leivinpaperille ritilän tai leikkuulaudan päälle, siirtele irralleen toisistaan ja anna jäähtyä. Tässä kohtaa voit vielä ripsaista päälle puoli teelusikallista sormisuolaa tai hienorakeista merisuolaa lisää terää tuomaan.



Ja tässä lopputulos; tahmeanmakeanmausteiset pähkinät, helposti ja halvalla ihan omasta uunista!




Näihin kuviin, näihin tunnelmiin (eli pitää päästä tuhoamaan noita pähkinöitä jotka tuijottaa minuu keittiöstä) täältä sohvanpohjalta.

-Hulda

maanantai 2. marraskuuta 2015

Joulukalenteri - hiprakkahedelmistä ja tunnelmavaloista

Meillä on viime aikoina polteltu kynttilöitä. Olen tässä alkanut suunnitella jo talvivalaistusta kotiin, ja päätynyt siihen että hankin pari harkittua juttua Clas Ohlsonilta, Nekalan Löytöliiteristä tai Hong Kongista kotia kaunistamaan.

 Olohuoneen ikkunalasien väliin tulee joko "jääpuikkovalot" tai valoverkko vastavaloa antamaan, jotta voin laittaa ikkunoihin valoverhot. Talvella luonnonvalo on kortilla ja se pitää kaikki päästää sisään. Kesäaikaan ikkunoissa on vaaleanvihreät verhot, jotka nyt joko lähtevät tai jäävät - paksummatkin verhot pitää ikkunoissa olla talvella mutta mieli tekis jotain valkoista tai vaaleanharmaata.

Kuva pöllitty k-rauta.fi

Keittiön ikkunaan mieleni tekevi jotain yksinkertaista koristetta - ei sitä perinteistä pahvitähteä vaan vaikka korutonta kranssia joka toimii myös tunnelmavalaisimena.

Kuva nyysitty valohuone.fi

Makuuhuoneen verhopaneeliin tekisi mieli lykätä metalliverkko johon on kiinnitettu LED-valot. Se pitää ehkä näperrellä itse, koska markkinoilla ei tunnu olevan moisia. Jos ei Löytöliiteri piilota sisäänsä arvaamattomia aarteita...

Pöydillä ja hyllyillä saattaa hyvinkin oleilla lasipurkkeja joihin on tupattu patterilla toimivia valosarjoja. Olen tässä silmäillyt pariakin purnukkaa ja miettinyt, minne ihmeeseen olen tuupannut ne useat valosarjat jotka omistan. Eiköhän nekin tuolta löydy - pitääkin tonkia joulutavaralaatikko kellarista ja kurkata josko sieltä löytyisi. Koristeita tai punaisia tuikkukuppeja en vielä ota esiin, vaan pitäydyn toistaiseksi sinisissä ja kirkkaissa. 

Ja sitte se tärkein juttu; Prosenttikakku. Leipomisen kanssa mennään vähän viime tingassa, koska kakku vaatii vähintään pari kuukautta juopottelua ollakseen täydellinen. Kuukausikin riittää kyllä kohtalaiseen lopputulokseen. 
Tällä kertaa kävin Punnitse ja Säästä-kaupassa ostoksilla. Ostin pistaaseja, pecanpähkinöitä sekä manteleita ja hedelmiksi omenakarpaloita (kuivattuja karpaloita jotka on uitettu omenamehussa), tavan karpaloita, sokeroitua inkivääriä, mangoa, luumuja, sulttaanirusinoita, taateleita, omenaa, ja mansikoita. Kaapin perältä löysin vielä pikkuisen korintteja Yhtä sorttia ei tarvitse paljon, reilu puolisen desiä per laatu riittää kun sortteja on kymmenkunta. 

Kotona oli kaneliviskiä, metsämansikkalikööriä ja Jim Beam omenamehu-bourbonsekoitusta. Dyykkasin kaapin perältä myös kirschiä ja rommia. Lisäksi lykkäsin hedelmiin hiukan rommi- ja manteliaromia makumaailmoja nostelemaan.
Melkein kaikki liköörit ja väkevät sopivat Prosenttikakkuun, mutta viinit kannattaa unohtaa. Samoin raki, ouzo, kahvi- ja kermaliköörit sekä se kamalista kamalin; Vana Tallinn. Sillä saa kyllä helposti tuloksia aikaan, eli pilattua kakun kertaheitolla.

Mutta laitettaaskos puuhasteluhattua päähän ja tehhään hetelmätaikoja?

Tästä se lähtee: 



Kuvassa näkyy myös viikunoita, mutta ne olivat niin kamalanmakuisia että niitten ei tarvinnut liittyä bileisiin. Oli muuten eka kerta i-ki-nä, kun P&S-kaupasta sain kehnoa tavaraa. Annamme tämän kerran armon käydä oikeudesta. Eiköhän tuosta syötävää tule ilman viikunaakin...

Pilkoin hedelmät noin sentin kuutioiksi ja rusinat sekä karpalot suurin piirtein puoliksi. Ei ole niin millin päälle. Seuraava askel oli lykätä koko ihana hedelmäkonfetti kannelliseen kippoon ja läträtä alkoholia niin paljon päälle että hedelmät peittyvät.



Näin.  Kaikkiaan tarvitset 7 desiä juoppohedelmäksiä. Sitten kantta päälle ja jääkaappiin. Parin päivän liotusaika riittää, mutta omassa jääkaapissani bileet jatkuvat noin viikon verran.

Ensi kerralla sitte leivotaan ihan oikeasti. Nyt tämä täti keräilee ihtensä lakanoitten väliin. Aamulla kiusanhenki pärähtää elämöimään puoli neljältä. Jippii. Onneks tykkään työstäni ja asiakkaistani ihan mahottomasti, koska ei kukaan siihen aikaan herää tekemään työtä jota vihaa.

Muissa uutisissa: joulunodotus on virallisesti karkaamassa käsistä, olen ihan aikuisten oikeasti tehnyt joululahjan omin käsin ja myös lahjaostoksia olen suorittanut jonkin verran. En tosin riittävästi, tulee vielä kiire...

- Hulda