sunnuntai 21. syyskuuta 2014

ADD - keskittymisen vaikeudesta

Wööhöööy! Sain vain 3,5 kk tauon aikaiseksi tällä kertaa, pahoitteluni teille kaikillen. Tässä välissä on tapahtunut kaikenmoista; lomailua kahdessa pätkässä (näistä tulossa myöhemmin juttua) (ehkä) (jos löydän lomakuvia jostain), työn paiskomista entiseen malliin sekä elämääni järisyttänyt diagnoosi joka olisi saanut tulla jo 30 vuotta sitten.

Kevättalvella luin Päivi Tasalan haastattelua Suomen Kuvalehdestä, ja mitä pitemmälle luin, sitä enemmän minua alkoi itkettää. Tasala sairastaa ADHD:ta, sitä "tunnettua" keskittymis- ja ylivilkkaushäiriötä jota kovin usein vain pikkupoikien ongelmaksi väitetään. Jutun luettuani painuin suoraan Tasalan omille sivuille tekemään ADHD-testin ja vedin ihan mahtavat lukemat; testin mukaan sairastin yli 90% todennäköisyydellä joko ADHD:ta tai ADD:ta, joka on keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta.
Lopulta sain aikaiseksi (keskittymishäiriöihin kuuluu isona osana ryhtymisen ja aikaansaamisen vaikeudet) puhua työterveyslääkärilleni asiasta, ja sain lähetteen psykiatrille. Psykiatri kuunteli vartin, antoi alustavan diagnoosin ja lähetti minut suoraan eteenpäin keskittymishäiriöspesialistille. Kyseessä oli VAIN Suomen 2. parhaaksi rankattu asiantuntija, olin tooosii pettynyt (no en ollut) etten saanut aikaa sille parhaalle... x) Helsingissä asumisen plussapuolia, jos jotain pitää löytää; lääketieteen huippulaitokset tahtovat olla kaikki täällä. Niin typerää kuin se onkin. Niitäkin saisi hajottaa ympäri maata.

Kesällä sitten tapasin tämän psykiatrian ihmemiehen, joka varmisti diagnoosin. Päässä vikaa, jeejee! Aivan mahtavat fiilikset, siis ihan pimeetä että ihminen voi riemastua niin kuullessaan jostain elinikäisestä periytyvästä sairaudesta. Itteäkin nauratti. Psykiatri melkein hymyili reaktiolleni. Tämä on paljon sanottu, koska kyseinen hajamielinen professori ei paljon ilmettään vaivaudu potilasajalla muuttamaan. ;)
Mutta siis se diagnoosi. Kaikenmuuttava paljastus, joka selitti oikeastaan kaiken. Minulla on ADD, joka on lapsuudessa todennäköisesti oireillut ADHD:na ja vuosien myötä ylivilkkaus on jäänyt pois, jättäen jälkeensä vain keskittymishäiriön.
Viimein kaikki ongelmani saivat selityksen - muistamisen mahdottomuus, kaikki pyykkivuoret, koulunkäyntimotivaatio-ongelmat, tekemisen ja ryhtymisen vaikeus, sosiaalinen tönkköys, sählääminen ja toilailu, kadotetut ihmissuhteet - ja kaikki oli päivänselvää. Haluaisin, mutta en pysty.

Lääkkeitä sairauteeni on olemassa, mutta ensimmäisen kokeilun päätyttyä todella kamaliin sivuvaikutuksiin ja melkein päivystysreissuun, olen jäänyt miettimään haluanko kokeilla vielä toista lääkettä. Lääkkeet kun ovat stimulantteja, jotka saavat yliaktiiviset aivot toimimaan järjestelmällisemmin ja "oikeammin", mutta samalla kroppa kyllä saa tuta että piristäviä on vedetty. Sivuvaikutuksien iskettyä 4. päivänä luulin kuolevani. Ehkä jossain vaiheessa kuitenkin uskallan kokeilla toisen lääkkeen kanssa uudestaan, koska pään sisällä tapahtui niin jänniä asioita; ajatuksia oli vain yksi kerrallaan sen sijaan että pääkopassa sinkoilee 1 000 ajatusta sinne sun tänne ilman mitään logiikkaa, osa katoaa matkalla ja loput eivät johda mihinkään. Todella tajunnanräjäyttävä tunne. Illalla sain nukuttua ja uni kesti paremmin, kun ajatukset eivät jatkaneet riekkumistaan miten sattuu ja sydän ei hakannut korvissa asti (paitsi silloin kun pulssi repi toistasataa ja kaikki oli muutenkin ihan kamalaa). Ne pari "onnistunutta" päivää siis olivat aivan loistavia ja taisin ehkä saada pikku kurkistuksen neurologisesti normaalin ihmisen pääkoppaan...

Jos epäilet itselläsi tai läheiselläsi olevan keskittymishäiriön, ota asia puheeksi. En voi tätä kyllin korostaa. Keskittymishäiriöitten kuvitellaan olevan alle 10-vuotiaiden poikien ongelma, tahdonalainen laiskuuden aiheuttama vika ihmisessä ja vaikka mitä muuta. Oikeasti kärsimys voi olla todella suuri ja seuraukset vakavat; loppuunpalamisia,hajonneita perheitä, masennusta, saamattomuutta, menetettyjä luottotietoja, hukattuja elämiä. Terveyskeskus- tai työterveyslääkäri voi kirjoittaa lähetteen tutkimuksiin. Alkuun pääseminen on se vaikein juttu varsinkin keskittymishäiriöisellä, mutta älä luovuta. Älä anna periksi itsellesi äläkä lääkärille joka ei usko. Älä häpeä. Vaadi saada apua, sinulla on siihen oikeus! Lisätietoa keskittymishäiriöistä niin potilaille kuin omaisillekin löydät ADHD-liiton sivuilta.

Siksi bloginkin kanssa on joskus ongelmia. Taukoja tulee, vaikka pää olisi täynnä maanmullistavia postausideoita. Kuvia jää ottamatta, koska en muista pitää kameraa mukana. En aina jaksa nähdä pelkkiä pehmopupuja ja päivänpaistetta, kun arkikin on joskus mahdottoman raskasta pyörittää. Siksi tämä ei ole laatublogi joka pursuaa ihania ammattilaistasoisia kuvia ja päivittäisiä ihkutteluja jostain. Tämä on vain minun pieni tapani yrittää ylläpitää jotain vaihtelevalla menestyksellä.
Te, jotka kerta toisensa jälkeen jaksatte käydä miun horinoita niitten pitkienkin taukojen jälkeen lukemassa, olette minulle tärkeitä. Te, jotka jonkun epäonnisen sattuman johdosta olette tänne päätyneet, olette minulle tärkeitä. Kiitos teille.

Suurin kiitos pehmopupujen ja halausten kera kuitenkin menee niille, jotka ovat olleet elämässäni pitkään eivätkä ole luovuttaneet suhteeni ja sairauteni aiheuttamien ongelmienkin keskellä jaksavat päivästä toiseen uskoa minuun. Tiedätte kyllä, keitä te olette. <3

- Hulta

PS. Pian alkaakin jo miun lempivuodenaika, tai siis alkoi jo. Joulu! Aiheesta tulossa enemmän kuin tarpeeksi juttua, varokaa vaan... ;)
Odotellessa voitte käydä kurkkimassa askarteluhullun kaverini joulublogia, joka on herännyt jo.