Hybridiaikaa - ruokalajien yhdistelystä

Noniin, noniin, siinä se sitten meni kevät vähän eri merkeissä kuin mitä meinattiin.

Tarkoitus oli huolehtia lapsista viikko-viikko-mallilla kuten ennenkin, touhuta, tutustua uuteen ympäristöön helmikuun lopun muuttourakan jälkeen ja nautiskella keväästä.
Tässä sitä nyt ollaan, suurin osa aikaa neljän porukalla kotona; kolmasluokkalainen käy etäkoulua, eskarilainen koettaa saada ajan kulumaan ja me vanhemmat olemme vallanneet makkarin ja keittiön etätyötiloiksi.
Nyt ruokaa menee aivan eri tavalla kuin ennen, ja luovuus on koetuksella koska toisto on aika usein menestyksen este. Ne tutut perusruuat kuten makaronilaatikko, kasvislasagne, possunlihakastike pottumuusilla ja siskonmakkarakeitto onneksi pitävät pintansa.

Etätyö on kiva juttu, meillä saatiin muutama viikko sitten etätyömahdollisuus taiottua koko henkilökunnalle ja mikäpä siinä kun kaffepaussilla voi lähteä jaloittelemaan tai heittäytyä sängylle pötköttämään.
Kun muu viriketoiminta on rajoitettua, leivonta on tullut takaisin elämääni. Olen parissa viikossa onnistunut taikomaan kauraleipää, mantelikorvapuusteja, sämpylöitä, suklaa-maapähkinävoi-kaurakeksejä, ja viimeisimpänä neronleimauksenani nykäisin vaihteeksi kasaan 10 pisteen hybridiruuan; pullanmakuisen pannukakun.

Kyllä, aivan näin - pullanmakuinen pannukakku sai jopa Pupun toteamaan, että olen ylittänyt itseni. Salaisuus on kokonaisessa kardemummassa ja vaniljasokerissa, jotka tuovat pannukakkuun aivan ihanan maun!

Olen aina suhtautunut kardemummaan varauksella, koska aiemman elämäni kokemukset olivat ne isot ja terävät palaset joita pullasta jäi hampaisiin ja jotka saivat vatsan närästämään. Itämaisessa kaupassa näin muutama vuosi sitten kokonaista kardemummaa, kokeilin, ja mielipiteet muuttuivat hetkessä. Itse kuorittu ja jauhettu kardemumma on maukasta ja raikasta, ja siitä voi erottaa jopa hiukan sitrusaromia. Kardemummaa varten pyysin Pupulta morttelin 40-vuotislahjaksi ja sillä sutaisen kardemummat jauhoksi hetkessä.
Kardemumman kotia täytyy hiukan painaa veitsellä, lautasen tai lasin pohjalla tai morttelin survimella että ne saa helposti kuorittua. Kun kota on pitänyt pienen narahduksen, sen saa auki sormin ja siemenet on helppo tiputella mortteliin.
Koska lapset olivat mukana herkuttelemassa, käytin tällä kertaa vain 10 kardemummankotaa mutta aikuisversioon menee 12-15 kappaletta.

Paistaminen on pientä kikkailua, koska paisto tehdään kolmella lämpötilalla mutta olen todennut tämän tavan itselleni toimivimmaksi. Jokainen voi paistaa pannukakkunsa ihan omalla tavallaan vaikka isomummolta perityllä paisto-ohjeella, ja varmasti tulee hyvää!

Tämä ohje on meidän sekaaniperhettä varten, mutta ohjeessa on mainittu myös vaihtoehdot joilla tästä saa helposti vegaanisen herkun.

Pullanmakuista pannaria varten tarvitset:

8 dl maitoa tai kasvimaitoa
3 kananmunaa tai vastaavan määrän kananmunankorviketta
100 g sulatettua voita tai vegaanista margariinia hieman jäähtyneenä

4 dl vehnäjauhoja, mieluiten täysjyvää, tai hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 dl kotitekoista vaniljasokeria TAI 1,5 dl sokeria + 1 rkl vaniljasokeria
10-15 kardemummankodan siemenet hienoksi jauhettuna
1 tl leivinjauhetta

Vispaa kananmunat rikki tai laita kananmunankorvike taikinakulhooon, lisää maito ja rasva.
Lisää kuivat aineet, vispaa tasaisehkoksi ja jätä puoleksi tunniksi turpoamaan huoneenlämpöön.
Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

Sekoita taikinaa pari sekuntia, kaada se syvälle uunipellille leivinpaperin päälle ja laita uunin keskiosaan. Anna kypsyä 10 minuuttia, laske uunin lämpötilaa 225 asteeseen ja jatka kypsennystä 15 minuuttia. Pannarin pitäisi tässä kohtaa olla jo hyvänvärinen. Laske lämpötilaa 200 asteeseen ja kypsennä vielä 15-20 minuuttia. Testaa kypsyys pannarin keskeltä kun se on ollut 10 minuuttia 200 asteessa ja katso jatkot sen mukaan.

Pannari maistuu ihan timanttiselta vaniljaisen kermavaahdon tai vaniljarahkan ja hillon kanssa, mutta tällä pannarilla voi korvata myös laskiaispullan - raasta mantelimassaa kermavaahdon joukkoon, kasaa pannarille ja laske miten monta sekuntia menee kunnes koko pannari on kadonnut!

Tässä alkaa olla pääsiäinen pikku hiljaa vietetty ja arki koittaa - pikkujutuilla arjestakin saa pikkuisen juhlavampaa.
Oikein hyvää arkea sinulle ja rakkaillesi, pysykää terveinä ja nauttikaa läheisyydestä!

Älä aina vaivaa - helpoista hiivataikinoista

 Phuh! Olipahan karkauspäivä. Muru eli pelossa pitkään, ja minä se totta kai otin ilon irti koko rahan edestä. Tekstiviestit "vahingossa" karkasivat kesken kirjoittamisen niin, että viestin viimeiseksi sanaksi jäi "haluatko", "tahdotko" tai "mennäänkö", ja Muru sitte tietyst ihan kauhusta tönkkönä jäi odottamaan mitä seuraaman pitää...iiihihihi! Kieltävä vastaushan sieltä sitten tuli kun noin sivulauseessa kosaisin, joten farkkuostoksille suunnataan jossain vaiheessa. Minä kun en hameita käytä saati ompele, niin enpä hamekankaalla juur mittään tee. Farkut taas ovat jalassa käytännössä aina kun kotoa poistun muualle kuin töihin tai mettään, niille on aina käyttöä. Voi kyllä olla ettei ihan halvinta Ellosta hommata tällä kertaa... :D

Minä se oon laiska emäntä. Hiivataikinoitten teko ei ole koskaan ollut minulle mieluista touhua, koska ranteeni on ollut risa käytännössä kymmenvuotiaasta asti ja taikinan vaivaamiseen palaa hermo parin minuutin jälkeen. Parissa minuutissahan ei paljon sitkoa kehitellä.
Koska Muru on luvannut miun unelmien megahyperyleiskoneen vasta 40-vuotislahjaksi, pitää keksiä muita tapoja hoitaa sitko-ongelmat pois päiväjärjestyksestä.

Joskus laiskuus on hyve. Kuten sunnuntaiaamuisin kun ei tarvitse lähteä minnekään. Tai kun leipoo. Taikinan kannattaa antaa levätä rauhassa sekoittamisen jälkeen - gluteeni on ihmeellinen asia, se kehittää sujuvasti sitkoverkkoa taikinaan myös taikinan itsensä laiskotellessa.

Hiivataikinaa tehdessä siis varaan reilusti aikaa, ison keraamisen sekoitusastian ja lämpimän uunin. Ja Tupperwaren sekoituskauhan. Olen liioittelematta vuosikausia etsinyt kauhaa, jossa olis reikä keskellä. Sillä saa hyvin taikinasta jauhoklöntit pois ja kaiken mahollisen ja melkein mahdottomankin sotkettua pikavauhtia. Erityisesti tykkään lyhytsitkoiset taikinat sillä sotkea, ja hiivataikinankin teossa se on osoittautunut kehujen arvoiseksi ässätyökaluksi!

Kuva Tupperwaren sivuilta

Astiaksi valikoituu useimmiten sininen Emile Henryn valtavan suuri lasitettu savikulho. Rrrrakastan isoja kippoja! Tämä yksilö on erityisen rakas, ostin sen muistaakseni 6-7 vuotta sitten enkä osaisi (tai haluaisi) enää elää ilman sitä. Se on niin paksua tavaraa, että se varaa lämpöä pitkän aikaa ja taikinan lämpötila pysyy tasaisempana. Iso etu muovikulhoon verrattuna, mutta paksuun pyyhkeeseen kietaistuna muovikippokin pysyy pitkään lämpöisenä.

Taikinanteossa minulla tuhisee nokka noin 10 minuuttia, jonka jälkeen taikina saa lepäillä joko yön yli jääkaapissa tai 50-asteisessa uunissa vajaan tunnin ja tarvittaessa pöydällä toisen. Jääkaapissa lepuutettavan taikinan teen kylmään nesteeseen. Silloin käytän aina tuorehiivaa, jota ei tarvitse lämpimässä vedessä kovasti herätellä. Taikina täytyy myös muistaa temperoida eli se tarvitsee pari tuntia huoneenlämmössä toipuakseen ja heräilläkseen kylmästä. Taikina kannattaa siirtää toiseen astiaan, ettei astian varaama kylmyys hidasta temperoitumista.

Vaivaaminen hoituu pienissä erissä helpoiten ja nopeiten. Otan taikinan 3-4 osassa käsittelyyn ja vaivaan ja venyttelen ja lätkin ja paiskon muutaman minuutin jokaista vuorollaan. Hirmu hyvää terapiaa, jos vähän joku ärsyttää!

Siispä näin meillä leivotaan pullaa:

5 dl maitoa, mielellään punaisesta purkista

100 g voita

1,5 dl vaniljasokeria tai sokeria sekä 1 tl vaniljarouhetta tai -uutetta

1 pkt tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa

8 dl hiivaleipäjauhoja + lisää niin paljon kuin taikina vaatii

1 tl suolaa

1-2 tl kanelia tai kardemummaa

Lämmitä maito ja voi kädenlämpöiseksi, muista kuivahiivan kanssa turatessa että se vaatii 42 asteen lämmön eli vedä vähän yli. Sekoita sokeri ja hiiva maitoon ja anna levätä muutaman minuutin ajan, kunnes hiiva on hereillä ja maidon pinta vaahtoaa hiukan.

Lisää ensimmäinen pläjäys jauhoja ja suola sekä kaneli tai kardemumma. Sotke hyvin sekaisin ja lisää jauhoja jos taikina jää aivan velliksi. Se saa olla reilun pehmeää vielä, sillä jauhot kostuvat ja turpoavat vasta kohoamisen aikana. Sekoita pari minuuttia, peitä kulho tuorekelmulla ja parilla leivinliinalla. Laita kulho lämpimään uuniin ja anna kohota vajaan tunnin verran, ota uunista ja laita vedottomaan paikkaan jatkamaan vielä tunniksi. 

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle ja jaa vähintään kahteen osaan. Laita toinen puolikas syrjään ja ota toinen käsittelyyn; vaivaa, pyörittele, venyttele ja vääntele kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Älä lisää liikaa jauhoja, muuten pullista tulee kovia eivätkä ne kohoa. Siispä kun taikina venyy nätisti repeilemättä, se on valmista.

Lämmitä uuni 180-200 asteeseen - mitä pienempiä pullia leivot, sitä kovempi lämpö. Muotoile leivonnaiset ja kohota. Kun pullien pinta on kimmoisa, voitele ja lykkää uuniin. Paistele kunnes pullien pohja on kauniin ruskea ja pullat tuntuvat kevyemmiltä kuin uuniin mennessään (eli kun nesteestä suurin osa on niistä haihtunut).

Koska olen jouluhullu, piparipulla on sopivaa joka vuodenaikaan. Piparipullakierteet syntyvät näin:

puoli annosta pullataikinaa
2-3 rkl pehmeää voita
1,5 dl fariini- tai muscovadosokeria
2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä
2 rkl piparimaustetta

Kauli pullataikina neliöksi ja levitä voi tasaisesti levylle, jätä yläreunasta sentti vapaaksi. Sekoita sokeri, piparimauste ja tärkkelys ja ripottele tasaisesti taikinalle. Rullaa taikina ja leikkaa pari senttiä paksuiksi siivuiksi terävällä veitsellä. Laita pullaset kyljelleen isoihin teflonisiin tai silikonisiin muffinssivuokiin tai paperisiin pullavuokiin. Kohota, voitele ja paista 200 asteessa kypsäksi. Voit halutessasi ropsauttaa fariinia tai muscovadoa myös pullien pinnalle ennen paistamista.

Leipätaikinat valmistuvat samaan tyyliin - taikinassa on silloin vettä, hiukan hunajaa, suolaa, hiivaa ja jauhoja. Usein mukaan päätyy myös tomaattipyrettä, yrttejä, paahdettua sipulia, valkosipulia, juustoa tai porkkanaa. Joskus jopa ihan vallan yhdistelen; persilja, valkosipuli ja tomaatti sopivat mainiosti yhteen! Kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja ja leikkiä lempimauilla.

Lupsakkaa maaliskuun alkua kaikillen!
- Hulta

Rullaati rullaati - oodi kanelipullalle

Maailmassa on sen seittemäntuhatta teemapäivää. Päiviä on omistettu perheenjäsenille, tuttaville, sukupolville, kasveille, eläimille, parisuhderituaaleille ja nyt myös - siis viimein joku keksi todella TARPEELLISEN teemapäivän - kanelipullalle. Kansainvälistä kanelipullanpäivää vietetään 4.10. Wau.
Marttojen vastine masennuslääkkeelle, joka parantaa sielun haavat ja tekee olon kotoisaksi missä tahansa. Isoäidin leipomana parasta ikinä, kotitaloustuntien tärkein oppi, joka leipurin turvasatama.

Kuva nyysitty sunbornbakery.fi

Kanelipulla, hyrrä, korvapuusti, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rakastan molempia, kanelia ja pullaa. Yhdessä nämä kaksi ovat pala taivasta. Se ei silti tarkoita, että harrastaisin mitään tavanomaisia kanelipullia. Tavan kanelipulla on siis kyllä vallan ihanaa, mutta koska en ikinä tee mitään niin kuin normaalit ihmiset, leivon yleensä joka kerta vähän erilaista pullaa.

Pidän fariinisokerista ja muista ruskeista sokereista pullassa. Moni kuvittelee, että paras piparipulla on sitä johon lätkäistään pullataikinan päälle pala piparitaikinaa. Ääähäkutti, parasta on kun tekee muffinssivuuassa hyrriä, ja niiden sisään jemmaa voita, fariinisokeria ja piparimaustetta. Paljon piparimaustetta. Ja kanelia vielä lisäksi. Kä. Sit. Tä. Mät. Tö. Män. Hyvää. Vaikka kello on jo paljon ja aamulla pitää rynniä taas töihin, alkaa tehdä mieli iskeä käpälät pullataikinaan, kaivaa joulumaustepurkki kaapista ja etsiä se fariinipussinloppu kaapista...

Muutama viikko sitten tapoin tylsistymistä, ahdistusta ja näiden parasta ystävää stressiä leipomalla. Ajattelin tehdä vain ihan tavan banaanipuusteja, mutta sitten mieleen iski piru. Hyllyssä oli pistaasipähkinöitä, niitä Punnitse&Säästä-kaupan kuorettomia ja suolaamattomia. Kaapista löytyi fariinisokeria ja vaniljakreemijauhetta.
Otin voita huoneenlämpöön. Kaivoin ystävältä saadun pikkuisen kutterin esiin ja nakkasin pähkinöitä sen terävien hampaiden jauhettavaksi. Sekoittelin voista, fariinisokerista, hienosta pistaasirouheesta, piparimausteesta ja vaniljakreemijauheesta paksun tahnan jonka levitin kaulitulle pullataikinalevylle, rullasin ja leikkasin siivuiksi. Tuuppasin 7 palaa vuokaan jonka pohjalla oli 50 grammaa voita ja desi fariinisokeria. Kohotin, paistoin, kippasin lämpimänä lautaselle.
Siinä kuulkaa herran enkelit lauloi kun sitä bostonkakkua maisteltiin! Siispä nyt, kanelipullan päivän kunniaksi, oma kanelipullareseptini.

Pistaasien sijaan voit käyttää mitä tahansa muitakin pähkinöitä tai manteleita. Hakkaa ne veitsellä tai aja kutterilla vähän raesokeria hienommaksi hienoksi rouheeksi. Kaupan mantelijauhe toimii oikein hyvin. Jos intoudut kovasti liikaa kutterilla ajelemaan, pähkinät saattavat lykätä öljynsä pihalle ja niistä pähkinöistä ei sitten paljon enää leivotakaan. Ole siis tarkkana.

Piparimausteen sijasta voit käyttää pelkkää kanelia, kardemummaa tai vaikka kaakaojauhetta, mikä nyt sattuu maistumaan. Ei oo niin tarkkaa. Tästä ohjeesta tulee monta isoa pullaa, joista riittää kakkuun ja hyrriksi. Jos haluat tehdä kaikista kakkua, tuplaa pohjamassan määrä. Kannattaa tehdä hyrrät parisenttisistä siivuista ja kakkuun käyttää 3-senttisiä, jotta kakusta tulee kauniin korkea.

Siispä nyt käpälät jauhoihin, aletaas puuhata!

Tarvitset:

2,5 dl maitoa, mielellään punaisesta tölkistä
1 pss kuivahiivaa tai ½ palaa tuoretta
75 g voita
1 kananmuna
1 dl vaniljasokeria tai tavan sokeria + 1 tl vaniljauutetta tai -jauhetta
1 tl suolaa
7-9 dl vehnäjauhoja

täytteeseen:
1,5 dl pähkinöitä
100 g pehmeää voita
1,25 dl fariinisokeria
½ dl vaniljakreemijauhetta tai 1 rkl tärkkelystä+1 rkl vehnäjauhoa+1 rkl vaniljasokeria
1-2 tl piparimaustetta tai muita mausteita maun mukaan

vuuan pohjalle:
50 g pehmeää voita
1 dl fariinisokeria
½ dl pähkinöitä hienonnettuna

Pinnalle:
1 kananmuna
1 rkl maitoa

Lämmitä maito ja sulata voi sekaan. Muista hiivan herätyslämpö - tuorehiiva ei kestä yli 38 astetta, kun taas kuivahiiva ei herää alle sen. Mittaa siis lämpö ennen kuin lisäät hiivan. Sekoita hiiva ja sokeri maitoon ja anna seistä 5-10 minuuttia, kunnes pinta vaahtoaa kevyesti. Lisää vähän jauhoja, suola, kananmuna ja vanilja jos et käytä vaniljasokeria. Sekoita, lisäile n. 6 dl jauhoja ja sekoittele lisää. Vaivaa taikinaa muutama minuutti kulhossa (taikina jää tässä kohtaa vähän löysäksi) ja anna kohota peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Jauhota työtaso paksulti, kippaa taikina tasolle ja vaivaa käsin sileäksi ja sitkeäksi. Kohota vielä kerran.

Valmista täyte; hienonna pähkinät, sekoita kaikki aineet yhteen.Tee vuuan pohjamassa; sekoita pähkinärouhe, voi ja sokeri yhteen ja levitä pyöreän, 22-senttisen vuuan pohjalle. Lämmitä uuni 200-asteiseksi.

Kauli taikina suorakaiteenmalliseksi levyksi, levitä täyte ja rullaa. Leikkaa kakkua varten 6-8 kpl 3-senttisiä siivuja, asettele vuokaan hiukan erilleen toisistaan ja kohota. Hyrriin riittää 2 cm siivut, laita lappeelleen pellille ja kohota.

Vatkaa munan rakenne rikki ja lisää maito. Voitele pullat ja paista uunissa kypsäksi. Anna bostonkakun toipua järkytyksestä parisen minuuttia ja kippaa sitten ylösalaisin lautaselle tai vadille.

Muissa uutisissa: kävin Tukholmassa, sain laivalla nuhan, kävin raveissa ja nautin auringosta, töitä pukkaa ja sopparia jatkettiin keväälle asti, Domino-lintu loukkasi kyntensä ja on paranemaan päin. Siinä kaitsen tärkeimmät. Elämä menee eteenpäin.

Kanelintuoksuista viikonloppua!

- Hulta