Joulukalenteri: Yäk ku on ihanaa - joulun kalaherkuista

Hei taasen, mussukkaiseni!

Kyllä se nyt on liekeissä, jouluhysteria alkaa nousta uskomattomiin sfääreihin ja reseptiä pukkaa. Nämä aarteet kaivoin Facebookin kätköistä muistiinpanoistani.

Kala on meillä aikamoinen vedenjakaja, niin sanoakseni. Ihhihi. Miesväki rakastaa, naisväki kammoaa. Koska kalakin kuuluu joulupöytään, jopa meillä vaikka maaman kanssa ei moisia suuhumme lykätäkään vaikka ois henki tai hiustenlähtö siittä kiinni, päätin laittaa myös kalareseptini jakoon.

Jouluna olen pruukannut tehdä sekä silliä että graavilohta.   
Viskisilli on miehekkään aromikas ja helppo juhlava silli, joka syntyy nopsasti ja maistuu mahtavalta. Viskin voit korvata sherryllä, konjakilla tai vaikka vermutilla. Kannattaa tällöin suosia niitä kuivempia vaihtoehtoja tai vähentää sokerin määrää.

Ohje on melko suurelle määrälle, itse olen tehnyt neljä purkillista tästä satsista. Tähän kannattaa käyttää vähemmän savuista viskiä, itse olen uhrannut Chivas Regal-viskipulloni sisältöä hyvään tarkoitukseen. 
Voit käyttää joko tavallista Islanninsilliä tai kevytsuolattua versiota. Kevytsuolatulle riittää vartin liotus ja huolellinen huuhtelu, tavallista silliä kannattaa liottaa muutama tunti ja huuhtoa hyvin. 
Viskisilli kannattaa valmistaa päivä tai pari ennen H-hetkeä, niin maut ehtivät tasaantua. 

Säilyvyys: pari viikkoa, säilytys jääkaapissa. 

Ja nyt siis tuumasta toimeen..! 

Tarvitset: 

8-10 kevytsuolattuasillifilettä 
sipuli ohuina suikaleina 
~10-15 kokonaista mustapippuria 

Liemi: 
6 dl väkiviinaetikkaa 
9 dl vettä 
1-1,1 dl sokeria 
1 rkl suolaa
2 dl viskiä 
(½ tl kuivattua tilliä tai rakuunaa)

Kiehauta vesi, etikka ja sokeri. Anna jäähtyä hyvin, lisää viski. Paloittele liotetut, huuhdellut sillifileet reilun sentin viipaleiksi ja laita purkkeihin sipulin ja pippureitten kanssa. Kaada päälle lientä lähes piripintaan, sulje purkit tiiviisti ja säilytä jääkaapissa. 

Toinen joulupöytään päätyvä kala on savugraavattu lohi. Käytän yleensä puolikkaan kirjolohifileen, koska syöjiä on vain pari kolme. Kala menee yleensä loppuun jo aattoillan aterialla. Jos siis sinulla on mielihaluja tai isompi porukka ruokittavana, suosittelen hommaamaan puolikkaan norjanlohifileen.

Homman idea on siinä, että kala laitetaan suolaantumaan useampi päivä ennen joulua ja siihen käytetään savusuolaa, jolloin saadaan hiukan kuin kylmäsavu- ja graavilohen hybridi. Kannattaa hommata siis kalafileen etupää, jolloin file on tasaisemman paksuinen ja levyinen ja suolaantuu tasaisemmin. Pyrstö on niin kapea ja litteä, että se todennäköisesti ylisuolaantuu jos pidät kalaa yli 2 päivää suolassa. Kalaa ostaessasi pyydä myyjää poistamaan siitä nahka, pääset paljon helpommalla ja vähemmällä sotkulla. 

Kalaan tuo upeaa lisämakua pari ruokalusikallista konjakkia, tervasnapsia tai viskiä. Erityisesti terva sopii savun kanssa hyvin yhteen!

Puolikkaalle kirjolohifileelle (n. 250-300 g) tarvitset:
1/2 tl sokeria
1/2 tl murskattua/karkeaksirouhittua musta- tai valkopippuria
1 tl kuivaa tai tuoretta tilliä
savusuolaa niin että fileen päälle tulee tasainen kerros

Ripsottele mausteet ohjeen mukaisessa järjestyksessä kalalle. Laita päälle voipaperia, sitten kelmua ja sujauta koko komeus pussiin. Jos suolaat 2 filettä, laita ne vastakkain ja kietaise kelmuun ja sitten pussiin.
Laita pussi jääkaapin kylmimmälle hyllylle takaosaan ja käännä kerran päivässä.
Anna suolaantua 4-7 päivää. 
Tarjolle pannessasi kaavi mausteet pois kalan päältä ja kuivaa se. Leikkaa pystysuoraan noin 3-5 mm paksuja siivuja. Kovin ohuet siivut ovat raivostuttavia leikata ja uuden gastronomiaopin mukaan kalan maku ei tule esille kaikessa ihanuudessaan liian ohuina siivuina. Hei, mahtavaa - laiskottelu on ihan sallittua!
Valmiit siivut kaunistuvat reilulla ropsauksella nypittyä tilliä. Vadin reunoille voit laittaa koristeeksi vaikka tillinoksia, sitruunansiivuja ja karkeaa merisuolaa.

 Jouluaattoon on enää 6 päivää, itse asiassa tämän jälkeen 3 arkipäivää, ja tässä alkaa hauskin osa olla edessä: loput lahjat päätyvät pakettiin ja ruuat alkavat valmistua pikkuhiljaa.
Ainoa pilvi taivaalla on Matkahuollon ja Markantalon sählääminen Murun lahjan kanssa; paketti on jo kuukauden seilannut edestakaisin ja jouduin ihan tosissani polttamaan hihani että alkoi tapahtua. Nyt jännätään, ehtiikö tavara tänne jouluksi vai ei...ei hyvä. Ollenkaan. Mur. 

Siitä viis, nyt nautitaan jouluvalmisteluista!

- Hulda

PS. Pahoittelen kökköä ulkoasua, jos joku tietää miten Bloggerin saa räjäytettyä niin kertokaa mullekin...meneepi hermo! MUR.

Sikamaista touhua - pienoisista kinkkusista

Koska moni ottaa varaslähdön jouluun muutenkin kuin koristelun ja leipomisen kanssa, pitää vissiin alkaa myös näitä (yleensä) aattona syötävien ruokain reseptejä lykkimään jo esille.

Monessa keskustelussa olen antanut itselleni kertoa, että kinkkuja paistellaan pisin syksyä ja niitä saattaa päätyä pöytään jopa 4-5 kappaletta ennen H-hetkeä. Aikamoista! Meillä kotona kinkkua on tarjolla vain jouluaattona, tosin joskus tonttu on saattanut jo aatonaattoiltana käydä nävertämässä pikkuisen potsia poskeen.
Kun olin lapsi, meitä oli isovanhempien joulupöydissä paljon väkeä. Isän luona kymmenkunta, ja äidin luona vähintään tusina. Lapsenlapsihomman räjähdettyä käsiin jopa 15. Silloin oli kinkuilla kokoa kuulkaas - pienimmillään jotain 6 kilon luokkaa, ja varmasti joskus kolisteltiin jo kymppikiloa.

Kuva nyysitty netanttila.com

Ennen kuin aloin ituhipiksi ja lopetin lihansyönnin, kinkku oli lempparijouluruokani. Muistan, kun äidin vanhemmat kerran - Amerikanreissun innoittamana - ostivat jouluksi savukalkkunan. Siellä se möllötti pöydällä, korppikotkan näköisenä ja kuivana kuin mikä. "Saimme" maistaa sitä ennakkoon, ja vähän ajan päästä meille tulikin veljen kanssa akuutti kiire isän vanhempien luo. Virallinen selitys oli, että "mennään vaan moikkaamaan ja ulkoilutetaan koira samalla", todellinen syy oli että eipä ollut aikomustakaan skipata joulukinkkua vaikka äidin vanhempien luona oli määrä syödä sinä jouluaattona. Isän äidillä oli aina valtava kinkku pöydässä, ja kävimme sitä urakalla verottamassa siinä ihan huomaamatta vierailun lomassa. Itse taisin syödä ainakin 6 siivua...vähän äidin vanhempien luona ihmettelivät, kun ei ollu lapsilla nälkä aterialla. Hähä!

Koska nykyään väkeä on meidän joulupöydässä äidin luona korkeintaan viisi kerrallaan ja minähän en vieläkään elikoita syö, kinkun määrää on täytynyt viilata hiukan maltillisempaan suuntaan. Pari-kolmekiloisesta juhlakinkusta väki syö itsensä täyteen kolme tai neljä kertaa, mutta koska pieni kinkku on helpompi pilata kuin iso, valmistusmenetelmääkin on tarvinnut viilailla.

Uunissa paistaen kinkku on herkästi lopulta liian kuivaa. Jotkut tykkäävät ylikypsästä, kuivasta kinkusta, mutta meillä sen on oltava mehukasta. Päätin siis etsiä toisen kypsennystavan. Lopulta päädyin keittämiseen. Nigellan jalanjäljissä mennään taas, joskin omilla tvisteillä kuten aina.

Keitetystä kinkusta monelle tulee mieleen se (välistä vähän vetinenkin) leikkele, joka ei herätä minkään luokan jouluisia tunteita. Mutta kun kinkun keittää punaviinin, juuresten ja mausteiden kanssa ja lopulta glaseeraa karpalohyytelöllä, siitä löytyy ihan uskomattomia vivahteita ja jouluista vibaa enemmän kuin monesta korppujauhokuorrutetusta potsista!

Keittämiseen kannattaa käyttää kohtuullisen makuista punkkua. Ei sitä parasta ja kalleinta, muttei nyt mitään kamalaa karahvipunkunlitkuakaan. Kävele Alkoon, kerro myyjälle että haluat vaikka noin 6-8 euron täyteläisen ja aromikkaan punaviinin ruuanlaittoon ja anna myyjän tehdä työ. Jos alkoholiton on elämäntapasi, kurvaa kaupan kautta ja osta pullollinen Carl Jung Rotlackia.

Jos haluat päästä loppuvaiheessa paljon helpommalla, pura kinkusta verkko päältä ennen keittämistä ja sido se narulla. Keittäessä verkko tahtoo kutistua ja pureutua kinkkuun (ehhehe, tuhmaa!) jolloin sen irrottaminen kinkkua tuhoamatta on aikaavievää ja vaatii kärsivällisyyttä.

Kinkun sitomiseen tarvitset paksua, käsittelemätöntä puuvilla- tai pellavanarua ja hiukan taitoa. Sitä voit kartuttaa katselemalla vaikka nämä Epicurious.comin videot; klassinen sidonta ja pikasidonta. Pyri sitomaan kinkku suurin piirtein samaan malliin kuin missä se on verkon sisällä; sileää pintaa ulospäin mahdollisimman paljon ja muoto tasaiseksi. Älä vedä nyöriä liian tiukalle, sillä sekin tahtoo hiukan keittäessä kutistua. Ei siis tarvita hiki päässä rytkimistä vaan lempeännapakkaa otetta. Love the piggy into submission, niinku.

Jos lähikaupassasi ei ole luomuhedelmiä, pese sitrushedelmä kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla. Koska hedelmän kaikki osat menevät liemeen, on hyvä hankkiutua eroon vaha- ja kasvinsuojeluainejäämistä parhaansa mukaan.
Laiska kokki ei jaksa säpeltää kaikkien maustepurnukoitten kanssa erikseen, vaan ostaa pussillisen glögimaustetta ja nakkaa sen keitinliemeen. Tämäkin on ihan toimiva ratkaisu. Saat samalla käyttöä sille kaapin perällä vuosia maanneelle maustepussille... ;)

Jokos otettais sitte possua potkasta ja alettais hommiin?
Tarvitset:

2-4 kg luutonta juhlakinkkua
5 dl punaviiniä
2 sipulia
½ valkosipulia
2 pientä tai 1 iso porkkana
1 pieni tai ½ iso tuore fenkoli
(1 sellerinvarsi)
vettä

1 tl kokonaisia neilikoita
1 tl kokonaisia fenkolinsiemeniä
½ tl sinapinsiemeniä
1,5 tl kokonaisia mauste- ja/tai mustapippureita
½ tl kokonaisia korianterinsiemeniä

1 tähtianis

1 kanelitanko

1 mandariini tai pieni appelsiini

Koristeluun kokonaisia neilikoita

Glaseeraukseen:

1 dl karpalo- tai punaviinimarjahyytelöä

1 tl punaviinietikkaa

2 rkl punaviiniä

1 tl fariinisokeria

½ maustemitallista kanelia

½ maustemitallista muskottia

½ maustemitallista maustepippuria

Laita kinkku kattilaan, jossa se mahtuu mukavasti kylpemään. Ei liian väljästi, muuten liemestä tulee liian laimeaa. Pari kolme senttiä reunoista irti on just passeli. Jos kinkku on nelikiloinen, käytä hiukan enemmän mausteita ja koko pullo viiniä. 

Leikkaa sipulit, fenkoli ja sitrushedelmä neljään osaan, hajota valkosipulinkynnet erilleen (tai, jos käytät yksikyntistä, leikkaa 3-4 palaan) ja pilko porkkana ja sellerinvarsi muutamaan palaan. Nakkaa kaikki kasvikset ja mausteet kinkun päälle ja vierelle, purista sitruksenlohkoista jonkin verran mehua kattilaan ja lisää myös karat karkeloihin. Viinin jälkeen kaada kinkun päälle sen verran vettä, että se juuri ja juuri peittyy. Kinkusta irtoaa lisää nestettä ja rasvaa sulaa keitettäessä. 

Laita kattilan päälle kansi ja keitä kinkkua hiljalleen noin tunti kiloa kohti. Laita kello raksuttamaan vasta kun liemi alkaa kiehua. Kuori pinnalta vaahto pariin kertaan. Lopuksi ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä vielä ainakin puoli tuntia, tuntikin.

Ota kinkku liemestä, poista verkko/langat huolellisesti ja leikkaa nahka pois. Poista myös rasvaa niin, että kinkun päälle jää sitä noin puolen sentin kerros. Viillä ruutukuvio rasvan pintaan, älä leikkaa niin syvälle että lihaan tulee viiltoja ettei neste karkaa uunissa.

Jos haluat, voit painella ruutukuvioon neilikoita. Laita kinkku uunivuokaan, kuumenna uuni 200 asteeseen.

Valmista glasyyri: laita kaikki ainekset kasariin, kuumenna varovasti samalla sekoitellen  kunnes hyytelö sulaa, anna kiehua hiljaa "hymyillen" pari minuuttia kunnes glasyyri paksunee hiukan. Jos kinkku on nelikiloinen, lisää aineksien määrää suurin piirtein 1,5-kertaiseksi. 

Lusikoi glasyyri varovasti ja rauhassa kinkun pintaan. Laita kinkku uuniin, ja noin 5-10 minuutin välein lusikoi vuokaan valunutta glasyyria takaisin kinkun päälle. Kun glasyyri on asettunut lasimaisen hehkuvaksi kerrokseksi kinkun päälle ja väri on syventynyt (muttei kärähtänyt) tummanpunaiseksi, ota kinkku uunista. Tähän menee 25-45 minuuttia uunista, kinkusta ja glasyyrista riippuen.

Syö harkiten, eli ei ihan kaikkea kerralla...

Muissa uutisissa: käytiin Lidlissä, siellä on joulukarkit saapuneet (mutta koska pahempi puolisko oli mukana, en voinut jäädä hiplailemaan ja ihmettelemään kaikkia ihanuuksia) ja leivontahyllystä löytyi myös mielenkiintoisia asioita, kuten elintarvikevärejä. Jäi askarruttamaan ovatko värit nestemäisiä, hyytelömäisiä vai tahnamuodossa? Jos joku tietää, hän tunnustakoon! Välittömästi! Tai Teuvo teidät syö!

Pöö.

-Hulta