maanantai 27. huhtikuuta 2015

Primero de Mayo - vappuruuasta

Tui tui mussukat! Vaikka tässä vähän kosteissa tunnelmissa on viikonvaihdetta vietetty, vapun sää ei herätä suuria tunteita. Ystäväni A:n toiveesta vietämme vapunpäivää piknikin merkeissä, mutta minulle on sama olemmeko jossain puistossa aurinkoa väistelemässä, olohuoneessa sadetta pitämässä vai terassilla vilttien alla. Seura on tärkeintä - hyvät ystävät ja kummityttö tulee kylään, ketä oikeesti siinä kohtaa alkaa sääolot hetkauttamaan? Ei minua. Aurinko paistaa sydämessä kuitenkin.

Ruuan suhteen ajattelin päästä helpolla, kuten aina. Koska A on Espanjan innokas fani, ajattelin tarjoilla lattarivivahteita lautasella. Alkuun nautimme cavaa ja manchegosalaattia. Pääruuaksi tekaisen ylikypsää nautaa carne picantea ja sen seuraksi mojo-kastiketta ynnä patatas bravas - patata meinaapi pottua ja bravas meinaa jotta pottujen päälle tupataan valkosipulimajoneesia ja mojosoosia. Jälkkäriksi pyöräytän läjän munkintyylisiä churroja suklaakastikkeen kera. Namnam.

Ylikypsään lihaan pitää käyttää jotain sitkeää ja halpaa lihapalaa. Siis iso klöntti naudan etuselkää/lapaa, joka keittolihanakin tunnetaan, tai iso kokonainen possun kassleri elikkäs niska. Myös naudan ulkopaisti tai possunpaisti/kinkku toimii, joskin vähärasvaisuuden takia kannattaa joko peittää pinta pekonilla tai chorizomakkarasiivuilla tai huolehtia erityisen tarkasti siitä, että kosteutta ei pääse kypsennyksen aikana haihtumaan. Pekoni ja varsinkin chorizo lisäävät erinomaista makua, joten luonnollisesti niitä suosittelen. Niitä käyttäessä kannattaa siivut lisätä vasta kastikkeen jälkeen, jotta maku pääsee kunnolla lihan sisälle.
Ennen uuniin laittamista kannattaa poistaa lihan pinnalta paksuimmat kalvot, mutta sen tarkemmin ei tartse perata - pitkä kypsennys pehmentää lihan ja saa sidekudokset antamaan periksi, jolloin lihan voi hajottaa sormella tökkimällä.

"Kastike" (eli töhnä jossa lilluen liha kypsyy) syntyy nopsasti kutterissa, blenderissä tai raastinraudalla. Itse olen käyttänyt yleiskoneen kutteria. Chilien voimakkuus ja määrä on aivan kokin oma asia, kaupan isot chilit kannattaa käyttää siemenineen koska pitkä kypsennysaika vie niistä niin paljon tulisuutta. Tulisempien chilien kanssa kannattaa miettiä, josko poistaisit siemenet.
Uunissa ollessaan liha kaipaa muutamaan otteeseen valelua kastikkeella, kannattaa samalla nostella kasviksia lihan päälle jotta maut kehittyvät huippuunsa.

Carne Picante
4-6:lle

n. 1,5 kg naudan keittolihaa/ulkopaistia tai possun kassleria/paistia
kastike:
1 paprika
2 chiliä
½ sitruuna, kuori ja mehu erikseen
1 varsisellerin varsi
5 cm purjoa
1 iso sipuli
1 valkosipuli
1 tl karkeaksi rouhittua mustapippuria
laakerinlehti
1 tl hunajaa

Poista sitruunasta kuori esim. kuorimaveitsellä tai raastinraudalla. Hienonna kaikki kastikkeen ainekset laakerinlehteä lukuunottamatta paksuksi, karkeaksi massaksi. Laita liha pieneen, syvään uunivuokaan, kaada kastike sen päälle ja nakkaa laakerinlehti perään, peitä ensin leivinpaperilla ja sitten joko kannella tai foliolla.
Laita 160-asteiseen uuniin ja laske lämpö 120 asteeseen. Anna kypsyä ainakin 8 tuntia, liha on valmista kun sen saa nypittyä rikki.
Nosta liha vuuasta ja töki haarukan avulla liha irti sidekudoksista.

Mojo-kastike on yksinkertainen, nopeatekoinen tulisenpuoleinen tomaattikastike. Halutessasi voit käyttää myös esim. chipotlea chilin sijaan, jolloin saat savuisempaa makua kastikkeeseen. Sopii moneen, mm. grillatulle lihalle, kalalle tai kasviksille, dippikastikkeeksi tai vaikka ihan sipsien kaveriksi.

Mojo

400-500 g paseerattua tomaattia
1 chili
1 pieni sipuli
1/4 valkosipulia
½ tl chilijauhetta
2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl valko- tai punaviinietikkaa
½ tl kokonaisia mustapippureita

Silppua sipulit ja chili. Lykkää kaikki ainekset kattilaan, keittele miedolla lämmöllä 30-60 minuuttia ja siivilöi.

Patatas bravas
4:lle

1 kg keitettyjä perunoita
4 rkl oliiviöljyä
karkeaksi rouhittua suolaa ja pippuria
paprikajauhetta (savustettu toimii tässä hyvin!)
mojo-kastiketta
aiolia, itsetehtyä tai valmista

Laita 4 osaan lohkotut perunat uunivuokaan, lisää öljy sekä mausteet ja kypsennä 225-asteisessa uunissa välillä käännellen kunnes perunat ovat joka puolelta vaalean kullanruskeita.
Laita tarjolle pottulat viehkoon astiaan, lapo päälle desin verran mojoa ja reilusti aiolia. Tarjoile.

Mutta sitten! Se tärkein. Churrot ovat espanjalaisia pitkulaisia munkkeja, jotka tarjoillaan monesti paksun suklaakastikkeen kera. Ne voi jättää sellaisekseen tai pyöritellä sokerissa. Tällä kertaa aion käyttää kanelisokeria.
Churrot puristetaan öljyyn pursotinpussista, jossa on tähtipäinen tylla. Pötköstä voi tehdä melkeinpä miten pitkän tahansa - olen nähnyt 3-senttisiä ja 20-senttisiä. Tällä kertaa pidättäydyn todennäköisesti maltillisesti 5-senttisissä.
Taikinasta on monia versioita, useissa käsketään kuumalla levyllä sotkemaan taikinaa ja ties mitä, mutta nyt (taas) mennään läpi siitä mistä aita on hatarin. Churrot voi paistaa valmiiksi hyvissä ajoin, ja vasta tarjoiluhetken alla käyttää uunissa ja sokeroida.

Churros
2-4:lle, ahneudesta riippuen

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl (oliivi)öljyä
2,5 dl kiehuvan kuumaa vettä

puolisen litraa rypsi- tai auringonkukkaöljyä paistamiseen

½ dl hienosokeria ja 2 tl kanelia pyörittelyyn

Sekoita kuivat aineet, lisää öljy ja kuuma vesi. Sekoita taikinaksi, nakkaa pursotinpussiin. Kuumenna öljy, testaa lämpöä pienellä leipäpalasella. Nakkaa käntty kattilaan. Oikeanlämpöisessä öljyssä leipä nousee nopeasti pintaan ja öljy kuplii rivakasti, leipä ruskistuu kullanruskeaksi noin minuutissa. Pyri pitämään lämpötila tasaisena ja pidä kattilan kansi sekä huolellisesti kostutettu - siis veteen upotettu ja kuivahkoksi väännetty - keittiöpyyhe lähettyvillä. Jos öljy alkaa savuttaa, nosta se välittömästi pois liedeltä ja peitä kannella. Näin todennäköisimmin vältät tulipalon. Jos palo ehtii syttyä, laita kattilan päälle ensin kansi ja sitten märkä pyyhe.

Kun öljy on riittävän kuumaa, pursota taikinaa haluamasi mittainen pätkä suoraan öljyyn ja katkaise saksilla tai terävällä veitsellä. Pienessä kattilassa voit kypsentää samalla pari isoa tai 3-4 pientä churroa. Kun churrot ovat tumman kullanruskeita, nosta ne talouspaperille ja taputtele kevyesti enin öljy pois.

Jos teet paljon ja haluat nauttia churrot lämpiminä, voit laittaa ne pellillä 175-asteiseen uuniin odottelemaan sokerointia. Kun churrot ovat vielä kuumia, pyörittele ne syvällä lautasella kanelisokerissa.

Suklaakastike

100 g tummaa suklaata
50 g maitosuklaata
1 dl kuohukermaa
1 tl voita

Sulata ainekset yhdessä miedolla lämmöllä mikrossa tai kattilassa vähän väliä sekoittaen. Tarjoile lämpimänä churrojen tai vaikka jäätelön kanssa.


Iloista kevään juhlapäivää kaikille lukijoille rakkaineen, toivottavasti jokin näistä ohjeista löytää tiensä myös teidän pöytäänne!

- Hulta

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Supersuklaakeksit - luonnon voimasta ja pienistä ihmeistä

Ihanaa keskiviikkoa! Ilma on aurinkoinen ja luonto täällä Tampereen mettissä on jo hereillä. Kävin eilen pitkällä sauvakävelyllä (kyllä, heti kun trendi on auttamatta ohi, minä innostun siittä) ja kyllä teki eetua keholle ja mielelle. Kuljin suuren osan matkasta kuntopolulla, jonne ilokseni sovussa mahtui niin lenkkeilijöitä, potku- ja maastopyöräilijöitä, lapsiperheitä, lastenvaunuja ja koiria. Monessa muussa pitäjässä olis ollut täysi huutosota menossa vähän joka mutkassa, jos tuollaiseen julkisia väyliä käytettäis. Sanoinkuvaamattoman upeeta.

Mutta se luonto. Oi että miä olen niin onnellinen kun pääsen taas metsään! Sinivuokkoja, hiirenkorvia, lähistön pieni lampi jonka rannassa kävin ihastelemassa...kaikkea löytyy! Lenkkikärpänen on tosissaan purrut, ja toivon että tänä vuonna pääsisin viimein sinne Helsinki Midnight Runille joka viime vuonna yskän takia jäi tavoittamattomiin. Eipä jää treenimaastoista ainakaan kiinni...

Luonnolla on ihmeellinen voima. Kaikki kokevat sen omalla tavallaan, minulle se on kaiken alku. Syli josta olen lähtöisin ja mihin koen tarvetta palata kerta toisensa jälkeen. En tiedä toista niin vahvaa lääkettä kaikkiin vaivoihin, niin henkisiin kuin fyysisiin, kuin mitä luontoäiti on antanut. Lapsena maalla touhutessa metsä oli paras leikkipaikka, jossa saattoi kulua tuntikausia. Nälkä lähti ketunleivällä, suolaheinällä ja marjoilla. Kallioimarteen juuriakin pureksittin - ne maistuu lakulle, jos joku ei ole tästä uskomattoman hienosta kasvista tietoinen - ja pienet seikkailuista seuranneet haavat sidottiin koivun tai ratamon lehdillä.

Ihmisen suotuisalla avustuksella luonnon antimista on vuosituhansien saatossa jalostunut upeita asioita. Nyt viittaan ihan suoraan ja häpeilemättä suklaaseen joka pitää verisuonet kunnossa, kohottaa mielialaa, lievittää naisten hormoniheittelyitä ja maistuu vaan niiiiin hyvältä. Mielialani kohosi välittömästi kun tummanpuhuvasta taikinasta tein pellillisen kauniin pyöreitä palleroisia pellille ja annoin niiden lämmitellä uunissa juuri sen verran että ne eivät ehtineet kokonaan kypsyä. Jäivät siis sellaisiksi ihanan pehmeiksi ja tahmaisiksi keskeltä...kukapa siinä voisi apeana olla? Nämä kelpasivat jopa Murulle, joka ei yleensä ole kovin makean perään. Pakko siis olla oikeasti hyvää!

Supersuklaakekseissä on kaakaolla, kahvilla ja kanelilla maustettu taikina, runsaasti suklaahippuja ja karkeasti rouhittua pähkinää. Itse käytin Punnitse&Säästä-kaupan Tummasuklaapisaroita, mutta mikä tahansa suklaa toimii. Värillä ei ole tässäkään kohtaa väliä. Pilko suklaa noin ison herneen kokoisiksi palasiksi tai tee itse pisaroita; sulata suklaa ja pursota pussista leivinpaperille pipanoita. Anna jäähtyä ja iske ylimääräiset purkkiin odottamaan.
Samasta P&S-kaupasta löysin myös kuorettomia, suolaamattomia pistaaseja joita laitoin taikinaan. Murun pähkinäallergian takia en voi käyttää lemppareitani mantelia ja hasselpähkinää, jotka molemmat sopivat tähänkin reseptiin mainiosti.


 Onnistumisen takuumies, Oxo Good Grips-jäätelökauha

Nämä keksit eivät ole kevyitä tai vähäkalorisia, eikä niitä ole syytä tehdä jos tarkoituksena on syödä vain yksi. Takaan että mettään menee - itsehillintä ei ainakaan meillä ole riittänyt alkuunkaan!
Sydänsurujen, alakulon tai henkisten haavojen lääkintään nämä taas sopivat erinomaisesti, en tiedä mihin suklaakeksit EIVÄT auttaisi...

Jotta ei nyt menisi touhu aivan liian dekadentiksi, käytin sämpyläjauhoja. En nykyään leivo edes pullaa tavan vehnäjauhoista, vaan käytän hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja joissa on paremmat ravintoarvot. Ne myös rääkkäävät vatsaani vähemmän. Mutta kukin makunsa mukaan, kuten aina.

Kun teet taikinaa, vältä ylimääräistä vaivaamista. Siispä sekoita ensin 3 eri seosta valmiiksi, sitten mahdollisimman nopeasti vähän kerrassaan yhtä ja toista kolmanteen. Suosittelen tekemään homman käsipelillä ja kauhaa käyttäen, vatkaimella agiteerausta tahtoo tulla liian kanssa. Kun taikinaa kiusataan vain minimaalisesti, gluteenisidoksia ei muodostu ja keksit pysyvät pehmeinä ja mureina eivätkä sitkisty.

Jos aletaan puuhaamaan? Essua eteen ja tassua heilumaan!

Tarvitset:

120 g voita
1,5 dl (vanilja)sokeria
½ dl tummaa siirappia
1 muna
2 rkl maitoa
1 rkl öljyä
1 tl pikakahvimuruja, 2 tl kuumaa vettä
hippunen hienoa suolaa
1 tl leivinjauhetta
1/3 tl kanelia
2,5 dl jauhoja
½ dl kaakaota
2 dl suklaahippuja
1 dl pistaaseja tai muita pähkinöitä karkeasti pilkottuna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Hiero huoneenlämpöinen voi, suola, sokeri ja siirappi sekaisin kunnes seos on tasaista. Sokerin ei tarvitse kokonaan liueta eikä seoksen vaahtoutua, mutta kunhan on hiukan vaaleampaa kuin alkuasetelma.
Sekoita jauhot, kaakao, kaneli ja leivinjauhe sekaisin, lisää pähkinät ja suklaahiput. Sekoita maito, öljy ja pikakahvitilkka, riko sekaan muna ja vatkaa rakenne rikki. Kippaa hiukan (jotain desi tai sinne päin) jauhoja voiseokseen ja sekoita nopeasti, lisää puolet munaseoksesta ja sekoita, puolet jauhoista -> loput nesteestä -> loput jauhot.

Jaa taikina pellille 10 samankokoiseen kasaan - tässä kohtaa käytin sitä ihanaa jäätelökauhaa jolla otin hiukan kukkuraisia kikkaroita taikinasta - ja lykkää uuniin. Kannattaa siinä 12 minuutin kohdalla käydä ekan kerran kurkkaamassa mitä uuniin kuuluu, eri uunit kun tekevät työnsä vähän eri tavalla. Omassa uunissani mentiin yhden käännön ja 15 minuutin taktiikalla.

Kun keksit tuntuvat reunoiltaan kiinteänpehmeältä ja keskeltä vielä taikinaiselta, ota pelti uunista. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia pellillä ja sitten siirrä varovasti papereineen ritilälle. Yritä malttaa antaa keksien jäähtyä, mutta meillä kävi hyvinkin nopeasti näin:


Elämä on aika ihanaa. Luonto tarjoaa kaikille ilmaisia elämyksiä ja henkireiän joka toimii usein paremmin kuin mikään laastari tai terapia. Joskus se peittoaa jopa suklaakeksit. Tosin viiniäkin kannattaa kokeilla jos mikään muu ei anna vastauksia, sekin kun on käytännössä luonnontuote. Ihminen vähän vain siinä autellut välissä, kun luontoäidiltä on ideat loppuneet kesken... ;)

Nauttikaa keväästä, sekin on kohta ohitse!
- Hulta


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Välineurheilua - uusista leluista

Hilipatipippan mussukat!
Täällä nautitaan vapaasta viikonlopusta ja asiaan kuuluen Muru vahtaa lätkää sillä aikaa kun minä riekun keittiössä. Peruslauantai. Tuo pahempi puoliskoni tosin on niin äreällä tuulella, että taitaa Tappara olla taas tappiolla...

Mutta! Niistä leluista. Koska enemmän on parempi, ja koska ranteeni ovat melko lailla kärsineet niin hevosen selästä tipahteluista ja toistuvista jännetupentulehduksista, olen aina valmis rakastumaan uuteen apuvälineeseen joka helpottaa askareita. Olen vuosikaudet ansiokkaasti vältellyt taikinoita joihin liittyy rasvan nyppimistä jauhojen sekaan. Siis yök. Kamalinta. Ikinä. Peukalot ja ranteet soiden olen muutaman kerran vaivautunut yrittämään, mutta rasva ehtii aina pehmitä ja sulaa niin että taikinasta tulee sitkeää. Bonuksena olen saanut todella pahasti särkevät sormet ja ranteet. Jotenkin ei siis ole ihme, ettei touhu oikein houkuta. www.ennemminhammastikkuasilmään.fi.

Yleiskoneella tämän ongelman voi selättää joko kutterissa pyörittämällä tai sekoituskulhossa melalla sotkien. Koska en ole vielä onnistunut lopettamaan/hillitsemään laukkuinnostustani, en ole ollut niin rahoissani että olisin voinut viskata tonnin uuteen Kenwoodiin. Sen kerran kun ostan koneen, haluan sen olevan A1-luokkaa ja Kenwood Cooking Chef sitä todellakin on; kaikkien muiden herkkujen - kuten metallirungon, vahvan moottorin ja runsaiden lisälaitteiden - lisäksi siinä on myös induktiotoiminto. Teräskulho siis lämpiää haluttuun lämpötilaan ja samalla laite sekoittelee menemään. Sillä onnistuvat kastikkeet, kiisselit, ruokien haudutus ja vaikka mikä! Sekä kypsennyksen aika ja lämpötila sekä sekoituksen tiheys ovat kaikki säädettävissä. Joku haaveilee lottovoitosta, minulle riittäisi tämä ihmevekotin...oioioi!

Kuva lainattu valmistajan sivuilta

Vähän vähemmän tekno- ja päiväunipuolella uusin aseeni taistelussa löröä taikinaa vastaan on tällainen vekotin.

Siinä on kuminen kädensija ja teräslankarenksut. Ei muuta ku hantaakista kii ja voita silpuksi jauhojen sekaan. Kokeilin tänään tehdä lusikkaskonsseja ja sain alle parin minuutin aikaiseksi seoksen, jossa voi oli pikkuruisina murusina jauhojen kanssa. Result! Tämä taikaväline löytyi Stockalta ja hintaa taisi, tämänkuisen kampanjan jäljiltä, olla kuuden euron paikkeilla.
Niistä skonsseista myöhemmässä postauksessa. ;)

Toinen  mieluisa kaveri on Oxon Good Grips-sarjan jäätelökauha. Tällä on ehkä kerran tehty sitä mitä paketin päällä lukee eli pyöritelty jäätelöpalloja. Muuten käytän sitä taikinan annosteluun. Olen tehnyt sillä keksejä, skonsseja, muffineja ja vaikka mitä. Kun taikinaa on yhtä paljon jokaisessa aihiossa, ne myös kypsyvät tasaisemmin.

Loistava apuväline tällaiselle hutilukselle, jolle "sinne päin" on ihan pätevä mittayksikkö...

Turussa tämän ja monta muuta keittiön tarvekalua myy Idelli, jonka ystävällinen palvelu ja loistavat valikoimat ovat vertaansa vailla. Kaksi peukkua tälle mestalle!


Kolmas aarre keittiössä on Emile Henryn 30-senttinen pizzakivi, jonka saimme Murun kanssa äidiltäni joululahjaksi. Koska vanhan kotini keittiö oli niin pieni että siellä ei ollut tilaa yhdellekään ylimääräiselle isolle tavaralle, kivi majoittui Murun luo ja nyt täällä uudessa keittiössä sitä on tullut käytettyä jo pariin otteeseen. Se paistaa pizzat rapeaksi ja tekee leivästä herkkua, nyt mietin jo uusia metkuja jotta pääsisin testaamaan kiveä jälleen. Mietin juuri, josko karjalanpiirakat saisivat lisää autenttista makua ja tuntua kivellä lämmitellen...oioioi. Pakko kokeilla.


Mutta tässäpä siis kolmikko joka tekee keittiöpuuhistani niin paljon hauskempia. Suosittelen pitämään silmät auki ja katselemaan uusia asioita avoimin mielin - koskaan ei tiedä mistä kapistuksesta saa harrastuspuuhiin uutta iloa ja mielenkiintoa. Minulle nämä vekottimet ovat mahdollistaneet asioita jotka aiemmin ovat olleet hankalia tai jopa mahdottomia.

Oikein leppoisaa lauantain jatkoa, nauttikaa olostanne!
- Hulta


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Pastaaks tässä - nopeista lounaista ja uusista tuulista

Olipa upea viikonloppu! Kivasti meni päikkäreitä vetäessä ja keittiössä puuhatessa. Muru on ollut kipeänä ja itselläkin vähän veto pois, vaikka varmasti energiataso olis vähän eri luokkaa jos olis tullut lähdettyä ulkoilemaan...mutta ei, vietin eilen 3 tuntia lieden ääressä ja tuloksena oli valtava läjä liha-pekonipyöryköitä, juuresmuusia ja ruskeaa sieni-sipulikastiketta - sillä oikealla tavalla tehtynä, eli pyöryköissä on jatkeena perunaa sekä kermaa ja kastikkeen suurus on ihan ajan kanssa ruskistettu. Hyvää on, tosin pyörykät saivat Murulta tällä kertaa vain yhden peukun koska käytin eri mausteita kuin viimeksi. Tällä kertaa joukkoon meni vain tavan paprikajauhetta, sipulia, herbes de Provencea, valkosipulia, suolaa ja mustapippuria. Viimeksihän käytin hirveän määrän kaikkea muuta...jos en ole jo reseptiä postannut, niin laitan tulemaan ASAP.

Alkuviikosta aloitin uudessa työpaikassa, ja totesin että 12-tuntinen työpäivä vaatii kunnon eväät ja raskaan lounaan pohjalle. Koska noita pitkiä päiviä oli 2 peräkkäin, toisena päivänä heräsin pari tuntia ennen kuin piti jo lähteä työmaata kohti. Murun kuumeillessa petin pohjalla väsäsin nopeasti itselleni ja Murulle evästä ja samalla tein vartin pikalounaan itselleni. Koska se onnistui niin loistavasti, ajattelin jakaa reseptin kanssanne. Aina ruuan ei tarvitse olla monimutkaista tai edes sisältää runsaasti raaka-aineita ollakseen herkkua!

Käytän veden kuumentamiseen vedenkeitintä, jotta homma sujuu nopsasti ja vähäenergisesti. Tällä kertaa käytin proteiininlähteenä soijanakkeja, mutta toimiihan tuo yhtä lailla soijarouheen tai lihan kanssakin; kaikenlaiset makkarat, kypsä liha ja kala ovat ihan kotonaan tässä ruuassa. Lisänä voipi vetäistä vaikka raejuustoa ja salaattia.

Ovela kokki jemmaa kaappiinsa maustettua tomaattimurskaa, joka poistaa ison osan ongelmista nopeasti: siitä saa vaivattomasti pizzakastikkeen ja vettä ja riisiä/pastaa lisäämällä nopean keitontapaisen ruuan. Tällaisessa hätäisessä kokkauksessa se tarjoaa nopean helpotuksen mausteiden kanssa puljaamiseen.

Mutta nyt on jo kiire, juna lähtee kohta!
3-4 hengen ateriaan tarvitset:

n. litran vettä
4 dl (tummaa) pastaa

1 ison sipulin
1 ison porkkanan
kourallisen herkkusieniä
2 soijanakkia tms makkaraa
purkin tomaattimurskaa
öljyä/voita/molempia
suolaa, pippuria, sokeria

Laita pasta kiehumaan, laita pannu kuumenemaan. Kuori ja silppua sipuli ja leikkaa sienet ohuiksi viipaleiksi. Raasta porkkana karkeaksi. Siivuta makkara tai pilko liha. Nakkaa sipuli ja sienet ruskistumaan pannulle rasvan kanssa, kun ne ovat alkaneet saada väriä, lisää porkkana ja tomaattimurska. Sekoita joukkoon makkarapalat ja mausta, anna kiehua kunnes pasta on valmista.

Kauho naamaan hirveetä vauhtia samalla kun meikkaat ja mietit mitä olet unohtanut pakata laukkuusi.

Uusi työ on toistaiseksi ollut todella hauskaa ja mielenkiintoista. Moni ominaisuus vastaa täysin ajatuksiani ihannetyöstä; yleensä parin tunnin välein vähintään tunnin palkallinen paussi ja päiväunien ottaminen on ihan ookoo! Mieletöntä! Itse työtehtävät ovat tuttuja, ympäristö taas täysin uusi ja senkin takia mielenkiintoinen. Toivon että saan tehdä tätä pitkään. =)

Leppoisaa pyhäiltaa ja reipasta maanantaita kaikillen!
- Hulta

torstai 2. huhtikuuta 2015

Maasta sinä olet tullut - herkkua juureksista

Nonni, täällä sitä vaa möllötetään ja tehhään ruokaaki helpoimman kautta. Uusi työ alkaa ensi viikolla - siitä tarkemmin kun kuvio on selvinnyt minullekin mutta sanonpa vaan että ihan uusi juttu ja hauskan oloinenkin vielä - ja tässä olen pikkuhiljaa yrittänyt asennoitua siihen että kohta akkaa viedään ja vauhdilla. Kirjaimellisestikin... :D

Tämän illan ateria oli "helpolla valmiiksi"-tavaraa; uunijuureksia ja homejuustoa. Tällainen kokkailu on vaivatonta, helppoa ja terveellistä. Ei mitään ylimääräistä, ei mitään keinotekoista. Ja mikä parasta, ei ylimääräistä säätöä.
Eikä edes ylimääräistä vaivaa, minä se kun en edes juurikaan vaivaudu juureksia kuorimaan. Bataatin kuorin koska sen kuoressa oli paljon jälkeä ja lanttu nyt on sen verran paksukuorinen että sekin joutui vihanneskuorijan käsittelyn, mutta potut, porkkanit ja punikit saivat maistaa veistä palttoot yllään, pikaisen suihkun jälkeen.



Uunivuoaksi nappasin uuden, ihanan ja valtavan suuren Koncis-teräsvuuan, jonka sain yhdeltä Ikea-reissulta Murun höveliäällä myötävaikutuksella. Vuoka on kaunis, käytännöllinen ja sen mukana tulee myös paistiritilä. Tuskin maltan odottaa että pääsen ritilääkin tyyppaamaan, ei varmasti kestä kauaa...
Kannattaa valita riittävän suuri vuoka johon juurekset mahtuvat tiiviisti latoen yhteen kerrokseen jotta ne kypsyvät tasaisesti ja - niin - ylipäätään kypsyvät eivätkä kuivu liikaa.

Mutta ne juurekset! Tällä kertaa paahdoin niitä yksinkertaisten mausteiden kera ja lisäsin suolan sijasta Bavaria Blu sini-valkohomejuustoa päälle lautasella. Ruoka sai kalsiumlisää, vähän suolaisuutta ja rutkasti makua yksinkertaisesti!
Mikä tahansa homejuusto sopii juureksien seuraksi; Aura, gorgonzola ja rustiikkibrie ovat suosikkejani mutta tuo halvanpuoleinen saksalainenkin toimi ihan mallikkaasti. Olenpa joskus raastellut päälle parmesaaniakin. Murulle, tuolle paatuneelle lihansyöjälle, kelpasi juurekset, juusto ja pilkottu tomaatti päivän pääateriaksi, eli ei voi olla kovin pahaa...
Välimeren suunnalta makuvivahteita hakeva voi kypsennyksen loppuvaiheessa murustella fetaa tai siivuttaa halloumia juuresten pinnalle viimeisen 5-10 minuutin ajaksi uuniin väriä ottamaan. Lemppariruokiani on paahdetut kasvikset fetahunnun kera, parempaa on vaikea edes kuvitella saati tehdä.



Juurekset itse ovat myös lähinnä kokin mielialanmukaista sorttia. Tällä kertaa käytin perunaa, porkkanaa, lanttua, punajuurta ja bataattia. Juuriselleri, nauris ja jopa palsternakka tulevat myös kysymykseen, näistä pidän oikein kovasti. Palsternakan ominainen kitkeryyskin kesyyntyy pitkällä kypsennyksellä. Kannattaa kyllä vähän pienemmäksi pilkkoa kuin vaikka bataatti, että luonne ehtii ärtsymmältäkin palsterilta karista uunissa.

Jos pidät oikein makiasta, ruokaan voi laittaa hiukan hunajaa tai siirappia. Itse olen sitä mieltä että juureksien luontainen sokeri riittää. Ainakin tänään olin sitä mieltä, huomisestahan ei voi tietää. Naisena pidätän oikeuden muuttaa mieltäni ilman rutinoita toisilta.

Muitakin kasviksia voi laittaa mukaan, itselle tulee heti mieleen paprika tuoreena tai paahdettuna säilykkeenä, kesäkurpitsa, myskikurpitsa ja kyssäkaali. Kannattaa heittäytyä vähän hulluksi ja kokeilla kaikkea mahdollista, koskaan ei tiedä mikä yhdistelmä onkin superherkkua.



Juureksien lisäksi ruokaan eksyy poikkeuksetta myös sipulia ja valkosipulia sekä öljyä ja/tai voita sekä yrttejä. Yrttien suhteen jokaisella on oma makunsa ja omat suosikkini ovat rakuuna, timjami ja rosmariini. Tällä kertaa käytin rosmariinia ja rakuunaa, mutta kesällä äiteen piha on täynnä ruohosipulia joten lykkään yleensä sitäkin sekaan jos maaman kyökissä satun mellastamaan.
Salvia toimii, samoin kirveli ja meirami, ja mikä jottei oreganoa ja basilikaakin voisi sekaan lykätä. Yrttejä kannattaa käyttää korkeintaan kahta kerrallaan ettei makusinfonia muutu kakofoniaksi. Keep it simple!

Mutta, pitemmittä jupinoitta nyt lykkää reseptiä täältä!
4 hengen pääruokaan tai 6 hengen lisäkkeeseen tarvitset:

n. 2 kg juureksia, esim:
2 valtavaa porkkanaa
puolikas pieni lanttu
4 keskikokoista punajuurta
bataatti
4-5 perunaa

3 pientä (puna)sipulia tai 5-6 kevätsipulia
1 valkosipuli
2 tl kuivattuja yrttejä
1 tl hienoksirouhittua mustapippuria
½ dl oliiviöljyä tai 50 grammaa sulatettua voita

100 grammaa juustoa

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Pilko juurekset ronskeiksi palasiksi, noin tuplasti isommiksi kuin keittojuurekset ja levitä ne uunivuuan pohjalle. Ripottele mausteet ja hakattu valkosipuli juureksien päälle, kaada rasva päälle ja pyörittele hyvin sekaisin.
Lykkää koko komeus uuniin ja kypsennä ensin tunti 200 asteessa. Pyöräytä puolen tunnin välein. Nosta uunin lämpö 225 asteeseen ja kypsennä vielä 45-60 minuuttia. Pyöräytä ympäri 20-30 minuutin välein eli aina kun juurekset alkavat olla ruskeita.

Laita tulikuumien juureksien päälle juustoa noin 1-2 sokeripalan kokoisina paloina tai hienona raasteena. Anna sulaa, tarjoile.

Extramakua ja rakennetta ruokaan saat lisäämällä pähkinöitä tai siemeniä; pecanpähkinä menee sellaisenaan käsissä hiukan murennettuna, saksanpähkinä ja pinjan- kurpitsan- tai auringonkukansiemenet kannattaa paahtaa kevyesti ensin.


Muissa uutisissa koti alkaa hakea lopullista muotoaan, uusi kylppärikaappi on hallussa mutta toistaiseksi kasaamatta, iltaiset leivontahepulit ovat taas alkaneet nostaa päätään parin vuoden tauon jälkeen ja pojat ovat kotiutuneet käytännössä täysin. Ihan jeejee ja megaihQ, ottaen huomioon minkä sortin paniikkipenikoita nuo siivekkäät ovat aiemmin olleet...altistus, ystävät rakkaat, altistus uusille asioille, se on se juttu. Ei tee pahaa meille ihmisillekään!

Pääsiäispyhiä odotellessa, täällä Hulda H, Kyöpelinvuori.