Etäemännän saappaissa - äijäsapuskasta

Olipa taas lysti viikonloppu. Perjantaina tuli pari Murun wanhaa kaveria kyläilemään örinämusiikkifestivaalin merkeissä, ja mikäpä siinä. Aina olen ottanut ilomielin vastaan mukavat ihmiset ja näiden mukanaan tuomat kokkausmahdollisuudet/tekosyyt sekoilla keittiössä puoli päivää.

Ainoa pikku mutka matkassa oli, että jouduin olemaan töissä perjantaina ja pääsin kotiin vasta pari tuntia vieraiden saapumisen jälkeen. Päätin siis värkätä ruuan, jonka Muru voi vain heittää uuniin ja tarjoilla nälkäisille matkamiehille. Koska vierailla ei Murun mukaan ollut mitään rajoitteita ruuan suhteen, päädyin mausteiseen kanapastavuokaan. Helppoa, nopeaa, edullista, herkullista ja täyttävää. Kaikki kohdillaan!

Pastavuuat ja uuniruuat ylipäätään ovat todella näppäriä etukäteen valmistettavaksi. Jos vaikka nyt sattuis niin että haluaisi kutsua vieraita arki-iltana, voi edellisenä iltana kasailla jääkaappiin vaikka lasagnen, pastavuuan, lihapadan tai kiusauksen. Valmistelee vaan ruuan niin, että jäähdyttää kaikki komponentit ennen kasaamista ja vaikka vielä lurauttaa kerman ja juustot niskaan jolloin ainoa vaiva seuraavana päivänä on nostaa vuoka uuniin. Tiskeistäkin ehtii selvitä ennen vieraiden paukkaamista porstuaan.
Jos ei ole tällaisia tarpeita, ruuan voi kasata jäähdyttämättömistä raaka-aineista ja nakata suorilta uuniin.

Valmis pastavuoka miehisen salaatin kera tarjoiltuna. Huomaa taka-alalla vadissa olevat donitsipersikat, on taas se aika vuodesta...ekat puoli kiloa tuhottu parissa päivässä!

Koska mauton ruoka on miun ykkösällötys ja perivihollinen, päätin käyttää pastavuokaan paahdettuja kasviksia. Ne kypsyvät samaan aikaan uunissa broilerin kanssa ja tuovat runsaasti makua. Tuoreetkin kasvikset ovat ihan ookoo, mutta paahtaessa kasviksista vapautuu aromiaineita ja ne ruskistuvat hiukan, mikä tuo vielä extrasävyä makuun. Kun käyttää kesäkurpitsan ja sienen kaltaisia, paljon nestettä sisältäviä kasviksia, paahtaminen myös hiukan kuivattaa niitä ja lopputuloksesta ei tule vetistä.

Chiliä tässä ruuassa on aika reilusti, mutta määrää voi vähentää oman mielen mukaan - kasviksista voi jättää vaikka tuoreen chilin pois kokonaan jolloin maku on huomattavasti miedompi. Kuivatusta chilistä kun ei juuri ikinä irtoa poltetta yhtä paljon kuin tuoreesta.
Curryakin on monta vahvuutta, suosin yleensä mietoa Durban Currya. Jos käytät kovin vahvaa/tulista versiota, mieti määrää; pitäiskö laittaa vaikka puolet vähemmän jos syöjät eivät ole kovin tulisten makujen perään? Lapsille tästä saa oivan aterian kun puolittaa kaikki maustemäärät ja vähentää tulisuutta. Siis jos ei satu omaamaan sellaista jälkikasvua joka jo alle puolitoistavuotiaana himoitsee chorizoa, tilsitiä ja morbieria. Terveisiä vaan kummityttöselle...tättä on niin ylpee sinusta! :D

Koska broilerinfile on miun mielstä vähän turhaa hienostelua, käytin paistisuikaleita. Ne on tehty mehukkaammasta reisilihasta joka ei kuivu niin herkästi ja on maukasta. Suosittelen testaamaan suikaleiden lisäksi myös ihan kokonaisia tipunreisiä, luuttomanakin niitä kaupasta saa. Loistavia kaikkeen kokkailuun!

Pastaksi käy melkeinpä mikä tahansa. Itse suosin täysjyväfusillia, joka pitää ruuan mukavasti kasassa ja täyttää. Mikä jottei vaikka rakettispagettiakin voisi käyttää, ruuasta tulee silloin vähän tiiviimpää. Kuviopasta pitää sen ilmavampana.
Tällä kertaa käytin ihan lehmäkermaa, mutta mikäpä estää käyttämästä vaikka osin tai kokonaan kookoskermaa? Se vie ruuan vielä vähän kauemmas itämaille ja jos skippaat myös juuston, ruoka muuttuu maidottomaksi.

Sellerisuolaa käytin ihan vain koska satuin Punnitse&Säästä-kaupasta sitä ja sellerinsiemeniä löytämään. Ihan mieletöntä kamaa! Raikas ja täyteläinen maku joka toimii niin tomaatin ja kananmunan päällä, sipulihillossa kuin ruuissakin. Wautsijee. Jos joku ei satu (varsi)selleristä tykkäämään, siis sitä myötä että haistaa sen kilometrin päästä, niin sellerisuolan voi jättää pois. Mutta kuten aidossa italialaisessa raguussakin, selleri on tärkeä makujen täydentäjä joka hyvin kypsennettynä ei pomppaa silmille tästäkään ruuasta.

Mutta jos nyt - ehkä ekaa kertaa ikinä - käytäis näin pitemmittä puheitta toimeen? Hihat rullalle, essu eteen ja uuni kuumaksi! Tällä ohjeella ruokkii 4 nälkäistä isoa miestä.

Tarvitset:

800 g broilerinsuikaleita
½ dl öljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl korianteria
1 tl curryjauhetta
1 tl rouhittua mustapippuria
½ tl suolaa
1 tl chilirouhetta/1 pieni kuivattu chili murskana/1 tl keskivahvaa chilijauhetta
1 tl savupaprikaa

1 iso paprika
2 isoa sipulia
½ valkosipuli
1 pikkuruinen kesäkurpitsa
1 iso chili
½ tl suolaa
½ tl rouhittua mustapippuria
1 rkl öljyä

400-500 g pastaa (keitä suolavedessä napakan al denteksi)
1 tl juustokuminaa
1 tl korianteria
1 tl currya
½ tl sellerisuolaa
4 dl kermaa
100 g juustoraastetta

Kuumenna uuni 225 asteeseen Laita broilerit isoon uunivuokaan. Lisää öljy, mausta, sekoita ja peitä foliolla.
Suikaloi kasvikset, myös valkosipuli. Laita uunipellille folion tai leivinpaperin päälle, lisää öljy ja mausteet, sekoita.
Laita kaikki uuniin; kasvikset päälle ja broilerivuoka alle. Jätä väliin muutama sentti tilaa jotta ilma pääsee kiertämään. Kypsennä vajaa tunti, tipauta puolimatkassa lämpö 200 asteeseen. Pyörittele kasviksia lastalla 5-10 minuutin välein jotta ne ruskistuvat tasaisesti eivätkä pala.
Keitä pasta, jäähdytä.
Kun kaikki uunissa on kypsää, siirrä laakeille astioille vaikka avoimen ikkunan eteen jäähtymään. Kun broileri on jäähtynyt, nostele reikälusikalla tms lihapalaset isoon uunivuokaan. Lientä saa tulla vähän mukaan, mutta jätä enimmät pois. Kippaa kasvikset ja pasta mukaan, kääntele kaikki sekaisin ja ripsottele loput mausteet pinnalle. Valuta kerma hitaasti päälle jotta mausteetkin kostuvat, kruunaa juustoraasteella ja laita koko komeus peitettynä jääkaappiin odottamaan.

H-hetken lähestyessä laita vuoka 180-asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi, kunnes juusto on kauniin ruskeaa. Muista vetää välillä henkeä sapuskaa suuhun lappaessasi; tää on nimittäin Hyvää!

Muissa uutisissa: työrintamalla menee oikein mukavasti, hauskaa on ja kiirettäkin on kesän tullen alkanut pukkaamaan. Ei se huono ol. Pojilla on suurimmat pörinät ohi ja Lennikin on taas melkein järjissään. Tampere on näyttänyt koko ajan parempaa ja parempaa puolta itsestään ja uusia sekä wanhoja tuttavuuksia on lämmitelty - kävin tutustumassa valtavan ihanaan isoon shire-tammaan tallikavereineen ja supermukavine omistajineen, ja viimein saimme aikaan myös ala-asteaikaisen luokkakaverin kanssa illallistreffit. Aika vaan loppui kesken, eihän reilu 3 tuntia riitä mihinkään kun pitää höpöttää 20 vuoden asiat läpi!

Tämä viikko menee aika lailla tarkkaan Murun tätösen häähumussa, olen yllättäen sapuskavastaavana. Mutta raapaisen jotain fantsua juhannusta varten kasaan, varokaa vaan!

- Hulta

Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 1/2

Nonni, tässä sitä vietellään iloista sairaspäivää kotona. Mitäpä muuta ihminen nättinä kevätpäivänä tekee kuin makaa peiton alla aivastelemassa? En tiedä, mutta tämä hiilen kiertoon perustuva eliö kirjoittelee blogia. Ja kuten otsikostakin näkyy, tällä kertaa mennään piknikille. Vaikka vappuna. Sitä moni tekee, minäkin olen kokeillut. Kolmesti. Kerran varustus oli vähän keskivertoa parempi; telttasauna, pulijoukkueteltta, 5 metrin seisova pöytä ja kuohuviinitarjoilu. Se piknikki kesti aika pitkälle iltapäivään...

Ruokia miettiessä kannattaa muistaa, että lämpöherkät ruuat ovat varsinkin pitemmän kaavan mukaan retkeiltäessä riskaabelia kamaa. Suosittelen siis miettimään, onko se katkarapusalaatti ja carpaccio ihan järkevä ajatus vai jättääkö raaka kananmuna (majoneesit ym) ja myös kypsentämättömät maitotuotteet vähän vähemmälle. Juustot selviävät hyvin piknikpöydässä, mutta vaniljakastike taas ei.
Juhlavammallekin piknikille kannattaa ottaa myös vähän huumoria mukaan. Ruualla voi ja saakin leikkiä, eikä sen tarvitse maksaa paljon. Kas tässä muutama vinkki siihen, mitä koriin voi varata.

1. Leipää.
Jos omistat taikinajuuren, leipaisepa kokeeksi siitä vaaleaa leipää. Minä ilmeisesti onnistuin tappamaan saamani juuren kertayrittämällä (sori Mimmi, siis sydämellinen kiitos juuresta mutta anteeksi kun en saanut pidettyä sitä hengissä...pakastamisen jälkeen ei ole toiminut enää. Ei ihme minun kyvyilläni, persiljaruukkukin kuolee parissa päivässä kun yritän sitä "hoivata". Edes linnut ei saa persiljaa tapettua yhtä nopeasti, ja ne tyypit sentään syö ja repii sitä puskaa...) mutta jos siis olet lahjakkaampi, tee vaikka patonkeja tai pitaleipiä. Suosittelen joka tapauksessa tekemään, juuri tai ei, mutta juuren kanssa tehden vaaleakin leipä on paljon maukkaampaa. Leivän voi täyttää eri tavoin tai jättää täyttämättä - sen voi myös maustaa teemaan sopivaksi. Taikinanesteeksi tomaattimurskaa, mausteeksi valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja = melko jumalainen yhdistelmä Välimeren tyyliin. Hiukan ronskimpaan makuun voi kokeilla savupaprikaa, ruskistettua sipulia ja keitettyä perunaa kuutioina. Pizzan suuntaan viittaava focaccia on varsin erinomainen piknikleipä, siispä tee löysähkö taikina, venyttele se pellille parin sentin paksuiseksi levyksi ja painele sormin taikinan pintaan kuoppia. Päälle voit levitellä melkein mitä tahansa; puolikkaita miniluumu- tai kirsikkatomaatteja, oliiveja, juustoa, perunaa, chorizoa - kruunaa leipä vielä oliiviöljyllä, sormisuolalla ja tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä kuten timjamilla, rosmariinilla tai oreganolla. Leikkaa kypsä foca paloiksi. Helpommaksi ei herkkuleipä mene!

Leivän voi täyttää monella tavalla. Patongit, pitaleivät ja sämpylät kannattaa täyttää valmiiksi ja leikata annospaloiksi. Laiska kokki valitsee patongin, koska yhden pötkön täyttäminen on paljon nopeampaa kuin 10 sämpylän pipertäminen. Patongista käy mikä tahansa pitkulainen käntty; samapa tuo, onko se itse leivottu vai kaupan hyllystä napattu. Ja vieläkin vähemmän väliä, onko se kaupassa paistettu vai esipaistettu vakuumipakattu patonki jonka olet itse käyttänyt uunissa ja antanut jäähtyä. Kas tässä muutama helppo täyte-ehdotus:

~ Fetasalaatti. Kasaa ainekset leivän väliin kerroksittain; jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa, oliiveja, punasipulia
Kurkku kannattaa viipaloida pitkittäin jotta siivut eivät tipahtele leivän välistä, tomaatiksi fiksu valitsee mahdollisuuksien (ja tarjouksien) mukaan pihvi- tai luumutomaatteja joissa on vähemmän sitä löllöä sisällä. Fetan/salaattijuuston suosittelen ostamaan palana (S-kaupan x-tra-salaattijuustopala on muuten oikeesti hyvä vaihtoehto, oikein hyvänmakuista) ja siivuttamaan pitkittäin. Namiylläriksi voi lisätä muutaman puolitetun viinirypäleen tai omenasiivuja, jotka tuovat kivasti kontrastia suolaisuuteen.
Kosteanmaukkaan makuelämyksen turvaamiseksi voitele leipä ennen täyttämistä esim. valkosipulivoilla tai kostuta kevyesti oliivi(öljyllä) ja valuta lopuksi muutama tippa hyvää salaatinkastiketta täytteiden päälle. Rullaa koko komeus tiiviisti tuorekelmuun ja anna levätä kylmässä pari tuntia ennen leikkaamista. Voit leikata terävällä veitsellä suoraan kelmun läpi, jolloin palat on helppo kuskata piknikpaikalle.

~ Nicoise. Tutummalta nimeltään nizzansalaatti; vapaasti mukaellen täytteeksi voi valita makunsa mukaan savulohta, tonnikalaa, sardellia tai anjovista sekä keitettyä perunaa ja  kananmunaa. Oliivejakaan ei sovi unohtaa. Lisäksi ne normaalit eli kurkkua, tomaattia ja salaattia. Kastikkeeksi sopii ihan tavallinen ranskalainen vinegrettikastike.

~ Darranhelpottaja. Keitettyä kananmunaa, pekonia ja nakkeja tai lihapullia sinappitujauksen ja maustekurkkujen kera. Unohdetaan vihannekset ja korvataan ne esim. snapsilla... ;)


Jos oikein haluaapi herkkua elämään, voit kokeilla patonkihyrriä. Puolen litran taikinasta tulee pari kappaletta. Taikinaohjeen löytää jokaisen jauhopussin kyljestä, sekaan voi laittaa yrttejä ja nesteeksi voi käyttää vaikka tomaattimehua tai -murskaa makua tuomaan.
Lisäksi tarvitset:
1 valkosipulin kynnet siivuina
3-4 rkl öljyä
 80 g tomaattipyrettä
½ tl sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
reippaasti tuoreita tai kuivattuja yrttejä - persiljaa, basilikaa, timjamia, oreganoa...määrä = makusi mukaan, oma makuni vaatii paljon.
150-200 grammaa juustoraastetta

Laita valkosipuli mikronkestävään astiaan, lisää sen verran öljyä että siivut peittyvät, lykkää mikroon ja kuumenna puoliteholla kunnes valkosipulit ovat kullanruskeita reunoiltaan. Sekoita keskenään valkosipulit öljyineen, tomaattipyre sekä mausteet. Tahnan pitäisi olla levityskelpoista tavaraa, lisää hiukan vettä tai tomaattimehua jos näin ei ole. Silppua yrtit.
Kauli kerran kohotettu taikina kahdeksi neliöksi, paksuus saa olla sentin luokkaa. Levitä kummallekin neliölle tomaattitahnaa, sitten yrttejä ja lopuksi juustoraastetta. Jätä reunoille parin senttiä tyhjää, kostuta reunat vedellä ja rullaa neliöt kahdeksi pötköksi. Painele päät kiinni ja nipistele saumakohta tiiviiksi. Kohota liinan alla, leikkaa leipien pintaan varovasti terävällä veitsellä muutama matala viilto, suihkuta sumutinpullolla tai sivele pullasudilla vettä pintaan ja lykkää 180-asteiseen uuniin. Paista kypsäksi, eli kun pinta on kauniin ruskea ja pohjasta lähtee ontto kumina sitä koputettaessa, pelasta paistokkaat uunista ja anna levätä liinan alla.
Nämä herkkupatongit maistuvat parin sentin siivuiksi leikattuina hyrrinä vaikka hummuksien kera! Ja kas, näin sainkin oivan aasinsillan viitata lempiresepteihini, jotka toimivat piknikeväänä varsin erinomaisesti. Siispä kurkkaapa taannoista juhannussapuskapostaustani, saatat yllättyä iloisesti...
Seuraavassa postauksessa on luvassa jotain tämäntapaista:

Jatkoa seuraa!
Aurinkoista viikonloppua, ekat valkovuokot bongattu ja kesä on jo ihan huulilla...ihanata =)
- Hulta

PS. Kokeilepa kevään kunniaksi vihersmoothieta - jos olet onnekas ja asut alueella jolla uskaltaa oman pihan antimia hyödyntää, ei tartte mennä terveyskauppaan ja latoa kymmeniä euroja tiskiin kaiken maailman viherjauheista. Tarvitset vainblenderin, avokadon ja mielikuvitusta. Kerää ruohoa, lehtiä ja yrttejä omilta nurkiltasi, vippaa avokadon kanssa blenderiin ja kulauta kurkkuun! Tuoreempaa, terveellisempää ateriaa saat hakea...tämän vinkin sain tuttavaltani, joka näyttää ainakin 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, joten jotain taikaa tuossa pitää olla.