keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Summer of love - nettideittailusta

Aah, kesä tulee. Tai siis tuli, ja sitte tuli takatalvi. Ja sitte tuli kesä. Ja taas takatalvi. Mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitää, kesän kolmas tuleminen ei ole kaukana...helluntaitaki pukkaa. Kesän lämpö ja kuumat tuulet saavat herkästi järkevämmänkin ihmisen pään sekaisin, sitä myötä moni halajaa heilaa hellittäväkseen. Tapoja tämän ihmeellisen otuksen yhyttämiseen on monia;
"Odotan kotona/töissä että unelmieni mies/nainen tulee minut hakemaan pois"
Tämän lähestymistavan heikkous on se, että kotoa käsin on vaikea olla uusien ihmisten löydettävissä ja töissä taas pitäisi keskittyä töihin.
"Juoksen hysteerisenä sinne tänne ja heittäydyn kiinni kaikkeen mikä vaikuttaisi edes mitenkuten siedettävältä"
Tämä on varmin tapa hankkiutua ongelmiin. Liian moni jää jumiin parisuhteeseen Sen Ihan Kivan ihmisen kanssa, jolloin Se Oikea saattaa jäädä toimimattoman parisuhteen ongelmia säätäessä huomaamatta.
 "Vain täydellinen ihminen kelpaa"
Tämä toimii vain jos olet itse täydellisen virheetön. Eli ei toimi.
"Tarvitsen ihmisen joka tekee minusta onnellisen"
Kukaan, ei kukaan, pysty tekemään onnettomasta ihmisestä onnellistä pysyvästi. Jokaisella on oma käsityksensä onnesta, ja onni on ihan oikeasti löydyttävä omasta itsestä. Ei toisesta ihmisestä. Se on aika iso taakka toisen harteille, jos tehtäväksi annetaan tehdä toinen onnelliseksi ja pitää siinä mielentilassa. Onnen määrä kyllä hyvän parisuhteen myötä kohoaa aivan uskomattomiin sfääreihin ja auttaa myös selviytymään takaiskuista.
"Olen aktiivinen, esillä ja deittailen ennakkoluulottomasti"
Joo. TÄMÄ toimii. Oli se esilläolo sitten aktiivistä chatissa pyörimistä (kyllä, tämäkin on sosiaalista toimintaa ja tutustuttaa uusiin ihmisiin), harrastamista, ulkona käymistä, nettideittisivustojen aktiivikäyttöä, avun pyytämistä kavereilta, kaikenlainen aktiivisuus on hyvästä. Jos ei muuten, niin tapaat uusia ihmisiä ja voit löytää elinikäisiä ystäviä.

Oma elämäni on kulunut enemmän yksin kuin kaksin. Olen ollut parisuhteissa joihin ei olisi pitäny ryhtyä ensinkään, saati sitten jäädä sammakon paljastuttua - satojen suudelmien ja ties minkä rinssiloitsujenkin jälkeen - vain sammakoksi. Nyt tuntuu (edelleen) siltä, että nekin mutkat olivat vain pakollisia kuvioita jotta päädyn tähän pisteeseen.
Miten tähän sitten päädyttiin? Yksi sana: Suomi24. Niin yllättävää kuin se onkin, sieltäkin viidakosta ja kaiken maailman tuulimyllynpyörittäjien joukosta löytyy ihan tolkun ihmisiä. Vaikka/koska nettideittailumaailma onkin melko raaka ja armoton, kannattaa muistaa pysyä omalla tasollaan. Jos olet tosissasi etsimässä elämänkumppania, kannattaa tehdä vakavastiotettava profiili. Se, mikä kohderyhmäsi on ja mitä sinulla on tarjottavaa, ratkaisee aika lailla sen minkälainen se paras profiiliteksti on.
Koska en ole koskaan etsinyt seksiseuraa tai ollut piukkaperseinen pissistyrkky, en osaa auttaa näiden ryhmien parinhaun suhteen. "Ihan tavallinen  mutta erinomaisen ihana suomalaisnainen etsii ihan tavallista mutta ihanaa miestä"-kohderyhmä taas on se jota voin ehkä hiukan jeesata...
Nyt siis kynät terään ja paperia riittävästi hollille, tulee tiukkaa analyysiä!

1. Ilmoita selkeästi, mitä haet. Vaikka ilmoituksiin on mahdollista laittaa esille onko liikkeellä tositarkoituksella, ystävää etsimässä, seksiseuran perässä jne, kannattaa vielä varmuuden (ja pahimpien idioottien välttämisen) vuoksi vähän sitä korostaa. Omassa ilmoituksessani ensimmäinen lause oli tyyliä "Jos olet vapaa ja eläinrakas, jatka lukemista. Mikäli et tätä ole, hauskaa kesän jatkoa ja onnea etsintään!". Pahimmat pervot eivät tästäkään lannistu, mutta tällä sain vain 1:1-suhteessa vonkausviestejä ja niitä tolkullisia vastauksia.

2. Ole realisti ja rehellinen. Älä maalaile mielikuvia täydellisestä ihmisestä, sillä monella deitti-ilmoituksia lukevalla nousee tässä kohtaa niskavillat pystyyn. On aika rankkaa yrittää olla täydellinen, varsinkin kun kukaan ei sitä oikeasti ole. Parisuhteessa jatkuva pinnisteleminen ja itsensä ylittäminen käy lopulta ylivoimaiseksi. Mieti minkälainen oikeasti olet ja kerro se, hyvine ja huonoine puolineen. Älä liioittele tai vähättele, kumpikaan ei ole tarpeen. Sille Oikealle olet mielenkiintoinen ihan omana itsenäsi.
HUOM! Jos sinulla on jotain erityistaitoja korvienheiluttamisesta Perähikiän traktorinkampiakselinheittoennätykseen, mainitse siitä. Kannattaa, usko tai älä!

3. Mieti mikä on kohderyhmäsi. Lemmikkihullu ja äärest allerginen eivät varmasti sovi yhteen, mikäli jompi kumpi osapuoli ole valmis suuriin myönnytyksiin. Älä vaadi toista osapuolta muuttamaan elämäänsä tyyliin "parisuhteen alkaessa sinun on luovuttava eläimistäsi//harrastuksestasi/mistä tahansa muusta" - paitsi parinhausta mikäli ette ole alkamassa avoimeen suhteeseen. Muista, että sinulla on myös oikeus vaatia toiselta hyvää asennetta. En olisi ikinä alkanut parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei olisi ollut valmis hyväksymään sitä tosiasiaa että mukanani tulevat myös nämä tyypit.

Murun parhaat kaverit

4. Käytä kuvaa. Kuvalla varustettuihin ilmoituksiin tulee enemmän vierailuja ja myös enemmän vastauksia. Kuvassa ei tarvitse näkyä koko pärstää jos tykkäät olla vähän privaatimpi henkilö - omassa profiilikuvassani näkyi vain silmä. Valitse tuore kuva jossa näytät eniten itseltäsi, ei kannata photoshoppailla ryppyjä ja kiloja piiloon mutta mikään ei estä valitsemasta sitä kuvaa jossa näytät parhaalta. Jos satut omistamaan otoksen jossa olet onnellisena harrastuksesi parissa, aina parempi. Onnellisen ja iloisen näköinen ihminen on aika vastustamaton, oli tämä iso tai pieni, karu tai kaunis, pitkä tai pätkä. Luota omaan viehätysvoimaasi.
HUOMIO! Jos "se paras tuore kuva sinusta" on otettu kun olet ollut naimisissa/kihloissa, rajaa sormus pois kuvasta...jos olet EDELLEEN naimisissa/kihloissa, eroa tai selvitä parisuhteesi ongelmat, älä hae niihin vastauksia pettämisestä!

5. Lue ja vastaa ystävällisesti kaikkiin viesteihin jotka saat. Anna hyvän kiertää. Vaikka vastaus olisi rivin mittainen, se on silti vastaus. Joskus olen pahimmille urpoille joutunut vastaamaan suoralla uhkauksella poliisista tai ylläpidosta, mutta sen jälkeen saman pervon kanssa ei ole tarvinnut temppuilla (koska on olemassa myös bannaustoiminto). Jos olet tyly ihmisille, joitten kuvittelet olevan merkityksettömiä, saatat sahata oksaa jolla istut - ei olisi eka kerta maailmassa kun tylyttämäsi tyyppi onkin jonkun ihan mielenkiintoisen ihmisen kaveri...

6. Jos sinulle treffejä ehdottanut ihminen on vähänkään mielenkiintoisen/vaarattoman oloinen, vastaa myöntävästi. Parin Suomi24-deitissä "viettämäni" kesän aikana tapasin monta mielenkiintoista ja ihan kivaa miestä. Ei kaduta että tutustuin heihin, vaikka sieltä ei prinssiä löytynytkään (ennen Murua).

7. Älä anna tietotekniikan tehdä tepposia. Tätä en voi ylikorostaa. Jos olet viestitellyt jonkun ihanaisen kanssa, ja yhtäkkiä tämä katoaa jonnekin, älä sivuuta juttua mielenkiinnon loppumisena tms. Voit aina lähettää hänelle neutraalin, ystävällisen viestin ja kysäistä, mihin tämä katosi. Älä syyttele, älä kiukkua.
Tämä asia on omalla kohdallani ratkaissut koko loppuelämäni suunnan. Murun kanssa kilometrin mittaiset hauskat viestit lentelivät pari viikkoa, sitten yhtäkkiä täyshiljaisuus. Alkuun ajattelin, että sillä on varmaan vaan kiire tai jotain. Viikon, parin jälkeen alkoi heräilemään ajatuksia - sanoinko jotain typerää, löytyikö sittenkin joku toinen joka oli minua kiinnostavampi...lopulta se arvailu alkoi ärsyttää; mikä se oikein luulee olevansa?! Viikkoja viestiteltiin eikä siltikään pyytänyt treffeille, ja sitte katoaa. Siis mikä törkymöykky! Lähetin ystävällissävyisen tiedustelun, jossa kysyin mihin herra mahtoi kadota ja jos ei muuta niin halusin toivotella hyvää jatkoa. Salamannopeasti sain viestin jossa tuli selitys. Suomi24 oli samoihin aikoihin temppuillut viestien kanssa, viestejä oli kadonnut taivaan tuuliin ja jäänyt lähtemättä. Näin oli käynyt myös Murun kohdalla, viesti oli häneltä lähtenyt mutta kadonnut matkalla minun inboxiini. Vaihdoimme siis siviilisähköpostiosoitteita, ja parin minuutin päästä hotmailiin tipahti mielettömän pitkä viesti jonka oli pitänyt tavoittaa minut jo toista viikkoa aiemmin...viestin viimeisessä kappaleessa esitettiin ajatus yhteisestä illasta raveissa. Joo. Siellähän se oli, se mitä olin jo vähän tuskaillenkin odottanut. Treffit sovittiin, Vermon portilla tavattiin ensimmäistä kertaa kasvotusten ja sillä sekunnilla kolahti. Eipä tarvinnut enää miettiä missä sydän on...

Vaikka nettideittailu ja ylipäätään parisuhteen etsiminen on työlästä ja vastaan tulee pettymyksiä sekaan mahtuu myös ajoittaisia auringonpilkahduksia ja se on silti vaivan arvoista. Vähän kuin marengin tekeminen.

Hempeää helluntaita ja onnea heilanetsintään!
-Hulta





perjantai 16. toukokuuta 2014

Sydämen asialla - Huulipunavallankumous

Tänään on Tärkeä Päivä. Minulle ironian sävyttämällä tavalla erityisen tärkeä, sillä olen teemaan sopivasti sairaana. Tänään vietetään Huulipunavallankumouksen päivää, jonka tarkoituksena on muistuttaa naisia sydän- ja hengityselinterveyden tärkeydestä. Päivän kunniaksi kannustetaan naisia käyttämään voimakkaanväristä huulipunaa, jolla on voimaannuttava vaikutus. Ainakin minuun (ja mitä ilmeisimmin "muutamaan" muuhunkin) se toimii. Joskus melkein liian hyvin...
Siis kaikki siskot ja miksei edistykselliset veljetkin, punaista huuleen ja paanalle!



Itse vietän tänään kotipäivää kuten melkein koko viikon tähän saakka. Haahuilen siis kotona yksin huulet vadelmanpunaisina, mutta kai sekin lasketaan? Vähän niinkuin erakkojen touhua - hiljainen yhden ihmisen protesti jota kukaan muu ei pääse todistamaan mutta jolla on silti merkitystä.
Syy erakoitumiseeni tosin on aika typerä. Ei mitään ylevää aatetaustaa tai muuta periaatetta jonka nimissä vetäytyä maakuoppaan.



Vanha tuttavani hinkuyskä on tehnyt comebackin elämääni. Tämä on jo kolmas kerta kun teen tuttavuutta kyseisen taudin kanssa, ja jokainen kerta on edellistä inhottavampi. Käsittämättömän mahtavaa siis. Sopii kyllä päivän teemaan, mutta ironian määrää ei pysty sanoin kuvailemaan. Ennemmin juhlisin tätäkin elämän päivää vaikka käymällä lenkillä...mutta sellaisista höpötyksistä ei tarvitse hetkeen perustaa, tästä toivutaan taas kuukausikaupalla.
Ehkä sitte ensi vuonna juoksen sen Helsinki Midnight Runin johon tänä vuonna piti päästä mukaan. Nyt keskityn siihen että jaksan kävellä kauppaan ja takaisin, koska viimeistään huomenna sekin reissu on tehtävä. Tällä hetkellä se tuntuu mahdottoman suurelta ponnistukselta, mutta niitä jokaiselle tulee eteen. Mittakaavat vain vaihtelevat. Joskus pelkkä siivouskaapille käveleminen tuntuu ihan huimalta ponnistelulta (tämä tosin johtuu enemmän ehkä siitä että siivoaminen on pakkopullaa ja sen välttelemiseen voin käyttää ihan uskomattomat määrät energiaa - kuka siinä enää sitte jaksaa siivota?). Leikkauksen jälkeen 200 metrin edestakaiseen matkaan kului pari tuntia lepotaukoineen. Edellisen hinkuyskän jäljiltä kolmen kilometrin juoksulenkki tuntui aivan Himalajanvalloitukselta. Jotkut hullut taas juoksevat niin päättömiä määriä että sitä tunnetta pitää hakea maratonilta tai jopa ultrajuoksusta.
Tällä haavaa riittää haasteeksi 700 metrin kävelymatka ja kauppakassin laahaaminen kotiin. Lähden valmistautumaan koitokseen.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, täällä Hulda Huoleton, Zakopanen mäkimonttu.


PS. Sadepäivää piristää kummasti hyvä kirja. Kaivoin hyllystä Kathryn Stockettin Piiat-opuksen, ja aion sen seurassa viettää päivän peiton alla. Jos et ole vielä nähnyt Piiat-leffaa tai lukenut kirjaa, niin nyt kipin kapin korjaamaan aukot sivistyksessä! Parempaa kokonaisuutta saa hakea kissojen ja koirien kanssa.

torstai 15. toukokuuta 2014

Kätevä emäntä leipoo - säätämisen hyödyllisyydestä

Leivoin taannoin kakkuja. Tarvitsin kahden ison kakkupohjan lisäksi yhden pienen kakkupohjan. Koska a) en omista pikkuista kakkuvuokaa ja b) olen laiska (enkä viitsinyt alkaa isosta kakkupohjasta leikkaamaan pienempää), päätin inssata leivinpaperista pannan jolla rajata kakkutaikina ja pyörittelin vielä leivinpaperimyttyjä pannan ja vuoan reunan väliin rakennelmaa tukemaan.
Ja kyllä kuulkaa kannatti - hyvin onnistui!



tiistai 6. toukokuuta 2014

Älä laihduta-päivä - itsekritiikistä ja rakkaudesta

Tänään 6.5. vietetään Syömishäiriöliitto SyLin Älä laihduta-teemapäivää. Teemapäiviä on mielestäni nykyään jo liiaksikin, mutta tämä osui suoraan hermoon koska olen pikkutytöstä asti kärsinyt syömishäiriöstä. Tai itse asiassa -häiriöistä; olen käynyt läpi kolme häiriötä ja isolta osin jo toipunut niistä. Ikinä en kuitenkaan voi sanoa olevani täysin terve, ja joudun tarkkailemaan omia ajatuksiani todennäköisesti lopun elämääni. En voi alkaa tiukalle itukuurille tai laskea kaloreita, koska se menee liian helposti liiallisuuksiin. En voi antaa periksi itseinholle tai verrata itseäni muihin, silloin pirut nostavat välittömästi päätään.

Moni ei ole ollut yhtä onnekas, vaan on menettänyt elämänsä tai henkensä syömishäiriöille. On vaikeaa kuvitella julmempaa sairautta, joka veisi itsetunnon ja elämänhalun yhtä tehokkaasti. Maailma pyörii vain ruuan, kaloreitten ja itseinhon  ympärillä, ystävät ja perhe voivat jäädä kokonaan taka-alalle kun sairaus kiristää otettaan.
.
Syömishäiriöön voi sairastua kuka tahansa, ja usein sairastuneen läheiset eivät alkuun edes huomaa mitään. Laukaisevia tekijöitä voivat olla mm. korkea itsekritiikki tai muitten asettamat vaatimukset, median luoman epätodellisen ihmiskuvan ihannoiminen, trauma tai - omalla kohdallani tätä oli ehkä suurin usyy - vanhempien ja sukulaisten negatiivinen kommentointi ulkonäöstä tai painosta.
Olen aina ollut pitkä ja roteva, mutta olen aina saanut kuulla isältäni ja äitini isältä, että naisen kuuluu olla laiha. Muistan äitini kieltäytyneen antamasta minulle purkkapalaa, koska "siinä on viis kaloria". Joten menin ja söin sitte pullaa koska purkassa on niin paljon kaloreita ettei sitä voi kymmenvuotiaalle antaa. Jokainen voi ihan itsekseen miettiä, miten kieroa viestiä lapselleen välittää, kun tämän elämä jo varhaisnuoruudessa vyörytetään täyteen kaloreita, mahdottomia naisihanteita, negatiivista minäkuvaa ja kelpaamattomuudentunteita. Isäkultani heitti vielä lisää vettä kiukaalle haukkumalla äitini ulkonäköä ja ilkkumalla tämän ikuista laihdutuskierrettä. Olemme äidin kanssa samanmallisia, pitkiä ja leveäperäisiä, joten siihen laihan naisen ihanteeseen emme tule ikinä kumpikaan pääsemään. Mutta teki eetua teini-ikäisen itsetunnolle, kun erosta katkeroitunut mies tulee kotiin ja ilmoittaa tyttärelleen nähneensä tämän äidin kylillä ja samaan hengenvetoon toteaa että "On se lihonnu, kintut entistä enemmän pihdillä ja perse vaan leviää"...joo. Harmittaa, etten silloin osannut sanoa isälleni vastaan. Äitiä hän ei sanoillaan loukannut, mutta minua siräkin pahemmin. Vanhempien sanoilla on lapsille valtavan suuri merkitys, vaikka kritiikki ei kohdistuisikaan lapseen itseensä.

Nyt olen onnellinen omana itsenäni, vaikka kiloja kannankin liikaa. Tipauttelen niitä pikku hiljaa ja huolehdin terveydestäni. Elokuun loppuun mennessä aion juosta viimein sen kympin jota varten en ole parina viime kesänä päässyt (hinkuyskän takia, hah!) treenaamaan.
Toivon, että jokainen tänään miettii omia asenteitaan sekä toisia että itseään kohtaan, ja ymmärtäisi myös armollisuuden merkityksen. Parikymppisenä on helppo vihata reisiään vaikka niillekin voisi vaihteeksi olla kiitollinen niiden päivittäin suomasta tuesta. Kukapa nyt tukastaan tykkäisi, mutta mitäpä jos yrittäisit hyväksyä että ne luonnonkiharat hiukset näyttävät aina hyvältä pienellä pörrötyksellä ja piikkisuora tukka taas on helppo laittaa huolitellun näköiseksi - jos jokainen opettelisi löytämään  plussia asioista jotka omasta mielestä vaikuttavat pelkiltä miinuksilta, maailmassa olis paljon enemmän onnellisia ihmisiä.Kun on onnellinen omana itsenään,  onnea on helppo levittää ympärilleen. Terveen kehonkuvan ja hyvän itsetunnon omaavien vanhempien lapset ovat taatusti onnellisempia ja pienemmässä vaarassa joutua ongelmiin syömishäiriöitten kanssa kuin itseensä negatiivisesti suhtautuvien lapset.

Jos olet huolestunut omasta tai läheisesi suhtautumisesta ruokaan, laihduttamiseen tai omaan kehoonsa, lisätietoa syömishäiriöistä löydät osoitteesta http://www.syomishairioliitto.fi/
ja Älä Laihduta-teemapäivästä http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5-2014-tapahtumat.html 
Oikein ihanaa kevätpäivää ja hyvää laihduttamattomuspäivää kaikille!

- Hulta

PS. Vaikka tänään ei laihduteta, niin voi silti syödä terveellisesti ja herkutella. Kokeile Vähän Järkevämpiä köyhiä ritareita;  paahda pari siivua pullaa tai paahtoleipää, lisää kyytiin marjasurvosta, hedelmäsosetta tai hilloa ja kruunaa vaniljarahkalla tai vaahdotetulla vaniljakastikkeella