keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Hulta viikinkien jäljillä - Norjanreissun satoa

Tsoink!

Toivottavasti kaikki selvisivät juhannuksesta hengissä ja reippaana. Oma juhannukseni kului Helsingissä, lähinnä vain vapaapäivästä nauttien. Seikkailuseuralaiseni kotiutuu huomenna 5 kk ulkomaanmatkaltaan ja sitten kelpaa taas öitä myöten puskissa laukata, nyt ei ollut kovin suurta intoa lähteä illalla tunkemaan kaikkien muitten kaupunkiin jumittuneiden kanssa samojen kokkojen ääreen...mutta menihän se siinä, linnut arvostivat kun olin kotona  (= pääsivät koko päiväksi lentelemään, temppuja ja sitä myötä myös herkkuja piisasi).

Kävinpä pari viikkoa sitten lomareissulla. Meni vähän niinkun pitemmän kaavan mukaan; ensin visiitti Kaijuli ry :n lintupäivään Turun Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa poikien kanssa, sieltä linnut ystävällisten ystäväihmisten kyydillä hoitopaikkaan ja suuntasin äidin luo Naantaliin. Mukavan vuorokauden jälkeen hyppäsinkin Turussa iltalaivaan ja purjehdin yli meren Tukholmaan. Reissu taittui Baltic Princessillä vain pienin henkisin vaurioin. Muistin tällä etapilla elävästi, miksi suosin punaisia laivoja.

Nautiskelin päivän verran lempikaupunkini raikkaista tuulista, maisemista, kanssaihmisten ihanan avoimesta perusluonteesta sekä siitä että pääsin taas verryttelemään rikssvenskasolujani (niin ja alennusmyynneistä, niitä ei sovi unohtaa mainita). Yövyin hostellilaiva Gustaf af Klintillä. Laiva on laiturissa Slussenin kupeessa. Petipaikka 4 hengen tyttöhytissä oli sikahalpa, lakanavuokrineen 30 euroa. Palvelu oli todella ystävällistä, maisemat loistavat ja peti mukava.
Ainoa miinus oli se, että hytissä tuoksahti märkä matto; hytin nurkassa olevan lavuaarin alla oli kokolattiamatto kostea. Niin ja vähän ne naapurit kolauttelivat oviaan äänekkäästi. Mutta koska tämäkin rinsessa sai nukuttua sikeästi, ei haitta ollut kovin suuri.


Klintin Kustaa


Näin sukellusveneen!
Gotland-luokan hyökkäyssukellusvene, luulen ma

Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja ronttasin valtavan matkalaukkuni - okei, Samsonite nyt rullaa aina kohtuukevyesti - rautatieasemalle ja matka kohti Osloa alkoi. 5 tunnin matka meni mukavissa merkeissä, viereisen penkin ruotsalaisnaisen kanssa höpötettiin niitä näitä ja vetäisin vielä muutaman tunnin päikkäritkin.
Pari huomiota ruotsalaisista junista: 1) ne ovat vanhoja, ainakin VR:n kaluston rinnalla, 2) niissä on leveät, mukavat penkit ja aukeavat ikkunat. Pari huomiota ruotsalaisista junamatkustajista: 1) jos matkan varrelta joku nousee junaan ja huomaa että hänen paikallaan istuu joku, asiasta käydään mainitsemassa kyseiselle paikkarohmulle ja perään todetaan "..men du kan sitta där, här finns en ledig plats för mig och om nån vill ha min plats så byter vi." Yksinkertaista. 2) kohta 2 epäolennainen.
Lue kohta 1 uudestaan ja mieti miten kiva olis jos Suomessa menis yhtä vaivattomasti.

Oslossa ensimmäinen tunne oli WAAAAAU, kun asemalaiturilta ylös johtavat liukuportaat kulkivat neonvalaistun tunnelin läpi. Seuraava tunne olikin sitten jo AAAARGH. Oletko koskaan ollut vieraassa kaupungissa ilman mitään hajua ilmansuunnista? Hittolainen että osaa ärsyttää!
Siinä sitten aikani pyörittyäni onnistuin kääntämään kartan oikein päin käsissäni - karttakin piti etsimällä etsiä aseman alla olevasta joukkoliikennetoimistosta, koska turisti-info oli kätevästi siirretty yli kilometrin päähän satamaan risteilyturisteja palvelemaan - ja totesin että enpä taida lähteä kävelemään paria kilometriä majapaikkaani. Olisivat saaneet etsiä meikäläisen jostain tunturin takaa kuitenkin.
Siispä metroon, ja perillä pienen mutkan kautta Oslo Hotel Apartments-nimiseen hostelliin.
Kyseinen paikka on halpa ollakseen Oslossa. Huone oli ihan tyylikäs ja tilava. Siellä oli oma suihku, WC ja taulutelkkari. Muuta hyvää en juurikaan tästä paikasta löytänyt.
Lakanoista on pakko maksaa erikseen (omia ei siis saa käyttää), ja kun sinne petiin sitten viimein kalliiden lakanoiden päälle kellahti, niin olipa ylläri! Sänky narisi muttei antanut tippaakaan periksi. Hieman ihmettelin että mistä teräsbetonista joustinpatja oli tehty, se ei nimittäin joustanut YHTÄÄN vaikka sen päällä pomppi ja kieri. Toinen kiva ylläri (ja narinan lähde) oli kumilakana. Kyllä, luit oikein. Oslo Hotel Apartments luottaa asiakkaisiinsa ja petaa puuvillalakanoitten alle petiin kumivuoratun froteelakanan.
No, sanomattakin lienee selvää että minä ja kumilakana emme mahtuneet samaan sänkyyn ja heikompana mokoma kautsunkappale sai lähteä.
Eikä tässä vielä kaikki! Yöllä heräsin siihen, että koko kroppaani kutisi. Siis sellaista kutinaa, että 100 pientä tyyppiä (kirppuja? Jotain ötököitä) suorittavat pureksintaharjoituksia eri puolille kroppaa 10 otuksen joukko-osastoissa. Eipä ole ennen osunut kohdalle, ja hotellista lähtiessä otin viimeiseksi hyvin pitkän ja kuuman suihkun. Kutina ei palannut, eli ilmeisesti herra ötökkä kumppaneineen jäi sänkyyn odottelemaan seuraavaa kattausta...yök. Never. Again.

Tässä hotellissa hommat hoidettiin (samalla) tyylillä loppuun asti. Asukkaita muistutettiin hienovaraisesti check-out-ajan lähenemisestä laittamalla huoneen palovaroitin huutamaan pariksi sekunniksi. Kiitos sydänkohtauksesta...

Jos surkea majoituspaikka unohdetaan, päivät Oslossa olivat täydellisiä. Sää oli hyvä ja maisemat...niin. Kato ite.




Oslon Oopperatalon katon yli ja ympäri kulkee kävelytie. Kiipustin ylös ihastelemaan maisemia. Seriously cool! Yksi matkan siisteimmistä jutuista.


Satamassa oli lähtöä tekemässä Independence of the Seas, yks niistä hienoista superristeilijöistä. Aikamoinen operaatio oli tuon liikkeellelykkääminen. Siinä meinas jäädä myös yksi paikallinen yhteysalus alle, ilmeisesti norjalaiskapteenit on sitä mieltä että mokomakin jenkkipelle ei tänne tule isottelemaan...jenkkipelle totesi, että kuole sitte, idiootti. Ja soitti sumutorveaan.



Rullahiihtoa sohivat menemään. Pihkat minä jostain hiihdosta, hullun hommaa kesähelteellä, mutta tuo tyyppi tuolla motarin takaritsillä - se seisoi ja kameran kanssa viuhtoi siellä! Ainakin maailman kovin jätkä!



Ålesundin linna tuli tongittua osin läpi. Tai siis vietin itse linnassa pari tuntia, mutta en ehtinyt samojen muurien sisällä olevaan Vastarintamuseoon, joka kovasti kyllä kiinnosti. Ensi kerralla sitte. Linna on muuten edelleen valtion edustuskäytössä.


Linnan kirkko on myös lähellä sijaitsevan kasarmin ja kuningasperheen kotikirkko.


Linnanaukiolla viriteltiin soittokamoja iltaa varten. Julio Iglesias oli tulossa konsertoimaan. Siinä aidan yli kurkkiessani - tein tämän tietysti viimeisen päälle viileesti ja vaan sillai aurinkolasien takaa vilkuilin eikä kukaan huomannu - kattelin, että toi tyyppi tuolla miksauspöydän vieressä hengaamassa on tutun näkönen. Joo. Soli Julio itte. Paparazzasin tyypin ylhäältä muurilta! Ovelaa, eikä kukaan taaskaan huomannut mitään!
Señor Iglesias on tuo vasemmanpuoleinen harmaa täplä tuolla. :D


Gustav Vigelandin veistoksia pursuava Vigelandsparken oli pakko käydä tsekkaamassa. Upea paikka, hienoja veistoksia. Tosin aika köyhää sakkia vissiin olleet ne mallit, kun ei kellään vaatteita ollu päällä.


Fallinen symboli? Noooooo!


14 metriä ihmisiä. Pistää miettimään, onko tämän musiikkivideon idea pöllitty norjalaisilta...

Vaikka 2½ päivässä saikin aika hyvän kuvan Oslosta, niin liian paljon jäi näkemättä. Osin syynä saattoi olla puhkeamassa ollut flunssa, mutta kyllä se vaan niin on että Oslo on sen verran hieno paikka ettei pari kolme päivää vain riitä! Suunnitelmissa olleet Kon-Tiki-museo, Kuninkaanlinna, museot, Holmenkollen ja moni muu juttu jäivät säästöön ensi kertaan.

Siinä siis hiukan harmaana iltapäivänä vilkuttelin hyvästit Oslolle ja matkasin takaisin Tukholmaan. Matka kesti 6 tuntia, tunnin pitempään kuin tulomatka, eli jokin omituinen aikapoimu taidettiin ylittää vaikka aikaeroa ei (kai..?) ollutkaan.
Tukholmassa vietin vielä pari vuorokautta nautiskellen alennusmyynneistä, second hand shopeista, hyvästä ruuasta, ihanista maisemista ja mukavista ihmisistä. Tällä kertaa väsyneen matkaajan majoitti Best Hostel Old Town, joka oli ihanalla paikalla Gamla Stanissa. Ikkunasta oli kivat maisemat: 1) suoraan pari metriä leveän kujan vastakkaisella puolella olevaan asuntoon, 2) syvemmälle vanhaankaupunkiin ja 3) merelle.
Hiukan mukavuus kärsi naapurihuoneen äänekkäiden teinien takia, mutta muuten ihan kahden peukun arvoinen paikka tämäkin, todella hyvä hinta-laatusuhde! Kotimatkalle siirtyminen kävi sukkelasti, kun kävelymatkaa Viking Linen terminaaliin oli ehkä melkein kilometri rantakatua. Mikäpä siinä oli auringossa tallustellessa.


Laivalla tapani mukaan suuntasin suorinta tietä kannelle nappaamaan muutaman kuvan maisemista. Tukholma pani parastaan.

Tarpeeksi tuulessa jäädyttyäni päätin hipsiä tapas-baariin illalliselle. Kummasti eteeni päätyi taas Se Tavallinen Setti eli salaatti kaikellahyvällä ja lasillinen Torresin kuohuvaa. Ateriaa päätellessäni viereisessä pubissa alkoi illan ensimmäinen esiintyjä soitella toista settiään.
Hetken kuulostelin tutunoloista kitarasoundia, ja pohdin, että olispa aika lystikästä jos kaverini Kriss sattuis olemaan samalla laivalla keikalla (taas kerran)...no, sehän se sit oli. Tunnin verran ehdin hunajarommilasillisen äärellä istua ja naattia herran kitarakuvioista, kunnes oli aika vaihtaa esiintyjää ja lavalle hyppäsi iloinen italialaistrio soittamaan rockabillymusiikkia. Kyllä, Italia ja rockabilly! Mutta nämä kaverit osasivat hommansa - the Dragons kannattaa käydä tsekkaamassa mikäli ymmärtää hyvän rokmussiikin päälle.

Aamulla laivasta ryömi maihin onnellinen matkaaja, joka suuntasi kohti viimeistä matkaetappiaan, Onnibussia Turusta Helsinkiin. Siinä sunnuntaiaamuna Turun keskustassa haahuillessa alkoi jo tulla ikävä Tukholmaa, jossa juuri mikään ei ollut auki ennen aamukymmentä mutta joka oli silti enemmän hengissä kuin Åbo.
Helsingissä olikin sit jo täysi sutina päällä, Stockan oven takana satoja ihmisiä jonossa odottamassa ovien aukeamista jne jne...perusmenoa.

Matka tiivistyy aika hyvin tähän Oslon rautatieasemalla otettuun kuvaan

Oikein ihanaista kesäkesää, varokaa vaarallista hellettä! =)

torstai 20. kesäkuuta 2013

Hummusta hei - juhannussapuskaa!

Kas tässä pikainen postaus, olen ollut tuhma ja lomaillut viikon sekä flunssaillut toisen. Norjalainen vuonolentsu iski oikein kunnolla, ja nyt alkaa olo olla sen mukainen että työt kutsuvat.

Hummus on siitä kivaa tavaraa, että se käy syötäväksi minkä kanssa tahansa - dippikasvikset, grilliruoka ja leipä rakastavat kaikki hummusta! Kannattaa rohkeasti kokeilla, mikä näistä saa makuhermosi hyrräämään...tässä siis iloksenne muutama kiva hummusresepti, jos vaikka pelkät uudet perunat ja grillimakkara ei riitä.


Paprikahummus syntyy parissa minuutissa joko kutterissa, blenderissä tai sauvasekoittimella. Paprikaa löytyy ruokakaupoista lasipurkeissa kuorittuna ja paahdettuna; niistä kannattaa nyppiä valkoiset sisäosat ja siemenet pois ennen käyttöä. Voit käyttää joko keltaista tai punaista paprikaa, punaista käyttäessä hummukseen tulee bonuksena upea oranssi väri. 

Tahinia on kahta versiota, kuorimattomista ja kuorituista seesaminsiemenistä tehtyä. Itse pidän enemmän kuorellisesta luomuversiosta, mutta reseptiin sopii kumpi tahansa. 
Jogurtin suhteen pätee sama, eli käytä sitä mistä pidät eniten, kunhan se on sitä sorttia missä lusikka seisoo pystyssä vaikka tunnin. Jogurtin voit myös halutessasi korvata pehmeällä tuorejuustolla.
Jälleen kerran painot ovat sinne päin, joten "sillai sopivasti" on taas paras ystävämme...

Hummukseen tarvitset:


1 tlk (nettopaino 200-250 g) kikherneitä

150 g säilykepaprikaa (n. 1½ kpl)
1 dl tahinia
4 rkl oliiviöljyä
½ sitruunan mehu
1-2 dl turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
1-2 tl paprikajauhetta
1-2 tl hunajaa
½-1 tl suolaa

Valuta ja huuhtele kikherneet, valuta myös paprikoista enin liemi. Aja paprikat ja herneet masiinalla rakeiseksi massaksi, pysäytä kone ja lisää loput raaka-aineet. Myllää tasaisen samettiseksi, hiukan pienenpieniä paprikanpaloja jää näkyviin joka tapauksessa. Maista ja mausta lisää jos on tarpeen. Valmistaudu henkisesti siihen, että maistettuasi alat hihittämään, ihokarvasi nousevat pystyyn ja jalkasi meinaavat pettää. Saattaa aiheuttaa riippuvuutta.


Kidneypapuhummus syntyy nimensä mukaisesti kidneypavuista. Sitkeästi kutsun kaikkia palkokasvipohjaisia dippejäni hummus-nimellä, vaikka tämä ei nyt ehkä ihan hummusta oikeasti olekaan. 

Valmistaminen onnistuu käsipelillä tai sillä ihanaisella kokin rakkaalla ystävällä, kutterilla.
Ihan tavalliset purkkipavut sopivat tähän, lisäksi pehmeää makua antavat sipuli, paahdetut cashewpähkinät sekä kesäkurpitsa. Sivuvaikutuksiin lukeutuu mm. maiskuttelua ja harkitsematonta santsailua.

1 tlk kidneypapuja suolavedessä

n. 150 g kesäkurpitsaa (reilu 5 cm pätkä)
1 iso tai 2 pientä sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen cashewpähkinöitä
1 rkl voita
1 tl (valkosipuli)öljyä
1 tl sitruunanmehua
pieni ripsaus currya
paprikajauhetta, suolaa, valkopippuria

Paahda cashewpähkinät kuumalla kuivalla pannulla tumman kullanruskeiksi, varo etteivät mokomat pala. Siirrä pähkinät syrjään ja alenna pannun lämpötilaa keskilämmölle. Lisää voi, hiukan öljyä, erittäin ohuiksi puolikuusiivuiksi silputtu kesäkurpitsa ja hieman suolaa. 

Anna kurpitsan hikoilla muutama minuutti, lisää sitten hienoksihakattu sipuli ja anna ruskistua. Laske pannun lämpöä miedolle, kippaa murskattu valkosipuli, pavut liemineen sekä hitunen currya ja reilu ropsaus paprikajauhetta kasvisten päälle. Hauduta välillä pyöritellen rauhallisesti 5-10 minuuttia kunnes valkosipuli on pehmennyt ja pavut alkavat hajota. Ota pannu pois levyltä. 
Laita pähkinät pussiin ja hakkaa ne hienoksi esim. kaulimella tai silppua ne kutterissa. Jos et voi tai halua käyttää kutteria, kippaa pähkinät pannulle,sekoita ja painele pavut ja muut kasvikset mössöksi vaikka haarukalla. 
Kutteria käyttäessäsi lykkää hiukan jäähtyneet kasvikset pannulta kutteriin pähkinöiden seuraksi, pyöräytä ei-ihan-tasaiseksi massaksi.  Maista & mausta sitruunanmehulla, suolalla, pippurilla makusi mukaan.


Hernehummus on ihanaa, raikasta, maukasta ja ehdoton lempparini! Tämä herkku soveltuu myös lämpimän ruuan lisäkkeeksi, karppaajat kiittää. Hernehummuksenkin voit tehdä joko kutterissa, sauvasekoittimella tai haarukalla. Viimeinen vaihtoehto saa varmasti pinnan kiristymään, joten suosittelen koneellisen avun käyttöä. Parhaan tuloksen saat käyttämällä pakasteherneitä, usko tai älä!

Tarvitset:

350 g pakasteherneitä
litran vettä
3 valkosipulinkynttä (kyllä!)
1-2 rkl voita
3-6 rkl ranskankermaa (kehtaakin käyttää kevytversiota, täti tulee ja näpsii kumilenkillä sormille!)
suolaa, limenmehua
pieni tilkka herneiden keitinvettä





Kiehauta vesi ja 2 kokonaista valkosipulinkynttä, lisää 1 tl suolaa ja herneet. Keitä muutama minuutti, kunnes herneet ovat lähes kypsiä. Testaa kypsyys ottamalla herne sormien väliin ja puristamalla. Jos se menee rikki eikä tunnu kovalta, herneet ovat valmiita. Älä missään nimessä keitä liian kauan, sitten voit saman tien tehdä hernesoppaa...ota desin verran keitinvettä talteen ja kippaa loppu kattilan sisältö siivilään. 
Anna jäähtyä pari minuuttia, viskaa sitten joko kutteriin tai takaisin kattilaan tai muuhun tasapohjaiseen astiaan.
Raasta tai murskaa valkosipulinkynsi ja lykkää herneiden kaveriksi. Lisää myös 1 rkl voita, 3 rkl ranskankermaa, ½ tl suolaa ja 1 rkl limenmehua. Surauta tasaiseksi massaksi, lisää tarpeen mukaan voita, ranskankermaa tai keitinlientä mikäli massa on kovin paksua. Maistele, maustele.


Hauskaa, lämmintä ja ennen kaikkea turvallista juhannusta kaikille! Muistakaa tehdä taikoja!