Luomusti lopoisammin - ihonhoidosta

Kevät tulee (keskellä helmikuuta!?), aurinko paistaa, ruoho alkaa vihertää ja naamakin kukkii iloisesti. Näissä merkeissä vietin vuosikaudet elämääni, paitsi että iho-ongelmat olivat ympärivuotisia ja jatkuvia. Käytin tuhansia markkoja ja hirveän määrän euroja kokeillessani läpi lähes kaikki homeopaattisen apteekin, Stockmannin, Sokoksen ja Anttilan myymät ihonhoitosarjat. Kaikkien verkostomarkkinoijien tarjoomuksetkin tuli aika tarkkaan syynättyä. Ja rahaa vain paloi...vajaa 10 vuotta sitten hoksasin, että ihoni saattaisikin olla ongelmallisen sijaan vain herkkä. Aloin testailla luomusarjojen tarjontaa, ja eipä mennyt kauan kun huomasin niiden toimivan paremmin kuin mikään aikaisemmin kokeilemani tuote/sarja/mikäliehumpuuki-merivesiampulli.

Luomutuotteet ovat hiukan hintavampia, mutta toisaalta ne kestävätkin pitempään. Jojobaöljypullo, meikkivoide, irtopuuteri ja aloe vera-tuubi kestävät päivittäisessä käytössä 8 kuukautta. Kasvovoide, silmänympärysvoide ja puhdistusgeeli riittää 4 kuukaudeksi. Hinnat eivät huimaa päätä eli jäävät kyllä kauas niistä tavaratalojen huippumerkkien kiskurihinnoista mutta ovat helposti tuplat kalliimpia kuin halvimmat, parabeenejä, mineraaliöljyjä ja silikonia pursuavat markettituotteet. Jos ei muuta mainita, käyttämäni tuotteet ovat hinnaltaan 20 ja 30 euron väliltä.
(Kuvat lainattu eli pöllitty valmistajien sivuilta)
Kas tässä siis herkästi tukkiutuvan, pintakuivan sekaihoni luottotuotteet:

Kasvojen iltapuhdistukseen käytän tällä hetkellä L'Occitane-sarjan Eau d'Angelique-geeliä. Se poistaa meikin tehokkaasti ja jättää ihon raikkaan tuntuiseksi. Tehoaineena on angelikankukkavesi - en tiedä kuka hän on mutta toimii oikein mainiosti.

Aamuisin, jos talvinen ihoni tuntuu kovin janoiselta, saatan käyttää edellämainitun sijasta Dr. Hauschkan puhdistusemulsiota. Se on klassikko joka toimii vuodesta toiseen ja jättää ihon todella pehmeäksi.

Mainio jokerituote aamuiseen puhdistukseen erityisesti talvikuukausille on Dr. Hauschkan mantelipuhdistusvoide. Voidetta otetaan märälle kätöselle reilun herneen kokoinen kikkare ja taputellaan parin minuutin ajan märille kasvoille varovasti hyvin, hyvin kevyin pyörittelevin liikkein. Voide kuorii, kosteuttaa ja jättää ihon raikkaaksi tuhdista olomuodostaan huolimatta.

Kosteuttaminen on pintakuivan sekaihon kanssa elävälle jo ihan oma sirkuksensa; pitää hoitaa sekä pinnan kuivuutta, t-alueen rasvaisuutta, rasvoittuvia silmäluomia ja ties mitä. Omat ässätuotteeni ovat vähän sitä kuuluisaa sillisalaattia, mutta tämä kombo on toiminut jo vuosien ajan. Vain silmänympärysgeeli on uusi tuttavuus.

Aamuin illoin käytän silmänympärysgeeliä, jonka löysin tämän vuoden alussa. Päädyin kokeilemaan L'Occitanen angelikankukkasarjan geeliä, ja olen toistaiseksi ollut todella tyytyväinen. Aiemmin käytin pelkkää luomualoegeeliä, mutta iän karttuessa aloin kaivata vähän tehokkaampaa vaihtoehtoa. Tuote ei tee mitään silmänkääntötemppuja (onneksi, sillä pidän silmistäni ihan näin päin!) eli ei lupaile ihmeellisiä nuorenemisia tai ryppyjen katoamisia, vaan kosteuttaa ja suojaa. Täts it. Eipä muuta tarvitsekaan.

Aamulla hieraisen poskilleni Lumenen Arctic Aqua-geeliseerumia. Kyseessä ei ole luomutuote - kotimainen alle 20 euron hintainen laatutuote kylläkin - mutta se on jo 3 vuoden ajan ollut ehdoton suosikkini. Seerumi imeytyy nopeasti ja pitää kuivan ihon kurissa tukkimatta huokosia.
Jos, oi jos oisin rikas, niin läträisin kasvoilleni Exuviancen Vespera-seerumia mutta toistaiseksi en ole a) voittanut lotossa tai b) törmännyt miljonääriin joka olisi niin typerä että alkaisi minun elämääni rahoittamaan. Köyhänä mutta onnellisena siis mennään...

Seerumin päälle sipaisen pienen määrän kotimaista Frantsilan Ruusuvoidetta, joka tuoksuu ihanasti juhannusruusulle ja imeytyy salamannopeasti. Olen ihan kertakaikkisen rakastunut tähän tuotteeseen, jos yhtä tuotetta haluan erityisesti suositella kaikille niin se on juurikin tämä!

Iltaisin puhdistuksen jälkeen sekä kasvojeni että käsieni iho saa herkutella jojobaöljyllä. Yleensä ostan Julia Lawlessin öljyä, mutta lähinnä siksi että työnantajani omistamat tavaratalot myyvät sitä. Mikä tahansa 100% luomujojobaöljy toimii yhtä lailla päästä varpaisiin.

Meikkivoide ja puuterikin ovat luomua, olen jo kohta 10 vuotta käyttänyt Dr. Hauschkan translucent-meikkivoidetta ja -irtopuuteria. Meikkivoidesävyni on, kuten kunnon kalkkilaivan kapteenilla, 00. Kesäisin revittelen ja vaihdan sävyyn 01. En varsinaisesti rusketu vaan palan, mutta tuolla pienellä sävymuutoksella taion iholleni edes hivenen päivetyksenomaista hehkua. Puuteri on henkäyksenkevyttä, pitää ihon mattana koko päivän eikä meikki luisu pisin kasvoja kesälläkään.

Lopuksi haluan sepittää oodin ehdottomasti ihmiskunnan parhaalle keksinnölle; aloe vera-geelille. Joskus sipaisen sitä todella härskin määrän silmänalusiini yöksi, toisinaan käytän sitä koko kasvoille meikin alla, se hoitaa myös palovammat, naarmut, haavat ja revenneet kynsinauhat. Oma valintani on luomualoe, jota kannan mukanani ihan aina. Käsilaukussani asuu pieni purnukka jonka ainoa elämäntehtävä on kuljettaa aloe veraa sisuksissaan. Ravintola-aikoina opittu tapa istuu sitkeässä, keittössä kun tuli palovammoja vähän väliä ja aloe vie kivun nopeasti ja nopeuttaa myös ihon paranemista.

Koska ihonhoitoon tehdyt panostukset näkyvät koko elämän ajan, kannattaa miettiä tarkkaan mitä iholleen lykkii. Ilmansaasteet ja ympäristömyrkyt aiheuttavat iholle ihan riittämiin rasitusta, luonnon omat tehoaineet pitävät ihon hehkeänä ja ovat myös hiukan pienempi riesa maapallolle tuotantovaiheesta alkaen.
Ituhippeily on ihan kivaa!
-Hulta

Rakkautta vain - eduskunnan älyköt ovat puhuneet

Teen nyt ihan valtaisan paljastuksen. Minulla on kavereita ja ystäviä. (Vaikka tämä saattoi tulla yllätyksenä, älkää vielä tippuko penkiltä, jatko lienee vielä sensaatiomaisempi ja järkyttävämpi!) Jotkut heistä ovat naisia jotka rakastavat miehiä. Toiset ovat miehiä jotka rakastavat miehiä. Eräät ovat naisia jotka rakastavat naisia, ja onpa seassa monta miestä jotka rakastavat naisia. On myös ihmisiä, jotka ovat valinneet "rusinat pullasta"-elämäntavan ja rakastavat sekä miehiä että naisia eli ihmistä sukupuoleen katsomatta. Oma suuntautumiseni on perinteisen epämuodikkaasti hetero, rakastan miestä. En silti arvosta ystäviäni enemmän tai vähemmän sen mukaan, kehen kukin on sattunut rakastumaan. Sille kun ei kukaan voi mitään, tämän tietää jokainen joka on joskus oikeasti rakastunut. Rakkaus on kaikkivoipa, luonnonvoima jonka edessä ihmisen on nöyrryttävä. Tässä kohtaa - ensimmäistä ja varmasti viimeistä kertaa ikinä myönnän tämän tai rääkkään teitä moisella - Antti Tuisku oli oikeassa. Rakkaus on kuin  hyökyaalto. Kehen se kohdistuu, on täysin universumin käsissä. Hyvä jos joskus tulee vastaan Se Oikea. Niitä Vääriä tuntuu riittävän liiankin kanssa...

Elämme jännittäviä aikoja. Eduskunnassa käsiteltiin eilen tasa-arvoista avioliittolakia. Tänään lueskelin Hesarin verkkosivuja ja kylläpä oli mainioita vastalauseita esitetty alkaen siitä vanhasta vakiovalheesta että on luonnotonta olla homo. No siis. Tämä saattaa tulla pahimmille pussi päässä eläjille yllätyksenä ja järkytyksenä, mutta itse asiassa homous ei ole luonnotonta; luonnossakin sitä esiintyy. Ihan alkaen kaverini kissapojista, jotka viettävät sensuelleja hetkiä eteisessä harva se ilta. Tuomiolle nuokin olisi siis varmasti pantava (pun intended).

Paljon parjatun pellepuolueen edustajien lausahduksille en viitsi suoda milliäkään palstatilaa, mutta yhden argumentin verran voin näihin eilisen julkilausumiin tarttua:
"Parhaatkaan isät eivät voi muuttua äidiksi. Lainsäädännöllä ei pitäisi luoda tilanteita joissa lapselta viedään oikeus isään tai äitiin." Peter Östman (kd)

Uskomatonta miten hyvin ihmisen biologia on Östmanilla hallussa - luonnollisin keinoin mies ei tosiaan voi muuttua naiseksi. Tieteen keinoin on kyllä nykyään sekin mahdollista. Transsukupuolisuus on jo vanha juttu. Isästä voi kyllä tulla äiti, vaikka onhan siinä hiukan selittämistä lapselle että se toinen äiti on myös samalla isä. Mutta lapsi oppii ja ymmärtää, ei kannata aliarvioida ihmisen sopeutumiskykyä varsinkin jos lapsen elämä on hyvällä tolalla ja hän tietää olevansa rakastettu. Tällainen lapsi on vahva ja selviää asioista, joihin heikko aikuinen voi helposti kompastua.

Seksuaalinen suuntaus ei vaikuta kykyyn antaa rakkautta eikä taitoon olla hyvä vanhempi. Lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen ja rakastaviin vanhempiin näiden sukupuolesta riippumatta. Tämä ei kuitenkaan käytännössä liity tasa-arvoiseen avioliittolakiin niin pätkääkään. Vanhoillisten paljon paheksumat susiparitkin pystyvät kasvattamaan lapsia. Jos halutaan miettiä asiaa avioliittolain puolesta, Östmanin sanoma kääntyy itseään vastaan.
Vanhempi voi olla niin homo, hetero kuin bissekin, mutta ei-heteroparien lapset syntyvät automaattisesti avioliiton ulkopuolelle. Luomme siis nykyisellä lainsäädännöllä pakkotilanteen jossa homoparien lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa heteroparien lapsiin nähden.
Luulisi kristillisdemarin kauheksuvan tätä tilannetta ja suurta vääryyttä joka pitää korjata hetimiten...mutta eipä (tämänkään) kansanedustajan näkemys tunnu riittävän edes perustellun mielipiteen kehittämiseen saati syvempään pohdiskeluun.
On mielestäni myös kristinuskon halveksumista poimia Raamatusta vain ne kohdat jotka itseä miellyttävät ja vastustaa niitä suosituimpia vastustettavia; miten moni kristitty miettii arjessaan niitä homopaheksunnan alle unohtuneita Raamatun määräyksiä, kuten sekoittaako eri kuituja vaatetuksessaan (ei saa sekoittaa) ja jättääkö parran reuna ajamatta (pitää jättää). Jne jne. Että olkaa hyvät ja eläkää  ensin itse niiden oppienne mukaisesti ennen kuin alatte toisilta samaa penäämään. Kiitos. Samat terveiset kaikille jotka tuputtavat omia oppejaan toisten elämänohjeeksi.

On väärin, jos lapsella ei ole rakastavaa isää/äitiä/isää ja äitiä/kahta isää/kahta äitiä/kahta isää ja äitiä/kolmea äitiä ja yhtä isää/kolmea isää ja yhtä äitiä/ylipäätään rakastavia vanhempia. On myös väärin, että kaksi vapaata aikuista ei voi mennä keskenään naimisiin. Avioliitto on rakkauteen perustuva juridinen järjestely jonka tarkoitus on toimia perheen hyväksi. Näin minulle sanottiin kun menin naimisiin. Liittoon, josta erosin muutaman viikon jälkeen perheväkivallan takia.
On muuten yksi suosittu argumentti, että tasa-arvoinen avioliittolaki rapauttaa avioliittoinstituution, niinhän se meni? Instituutiota ei tietenkään heiluta se fakta, että puolet avioliitoista päättyy eroon ja moni sen takia että toinen osapuoli saa turpaansa? Näinkö se on?

Haters gonna hate, mutta antakaa nyt hyvät ihmiset kaikille tasapuolinen oikeus avioliittoon!

Rakkautta ja hyvää viikonloppua!

-Hulta

PS. Pizzaperjantai! Kokeile täytteeksi suolan kanssa pannulla hikoilutettuja ja sen jälkeen ruskistettuja herkkusieniä ynnä kesäkurpitsaa sekä sipulia, aurinkokuivattua tomaattia, mozzarellaa ja haisujuustoa. Toi. Mii. Meillä on tänään fetapiirakkapäivä. Postailen sen reseptiä joku päivä...

Laiska bloggaaja, laiska kokki - nuudelisalaattia siis teemme!

Kylläpä väsyttää ja ihan suoraan sanottuna laiskottaa. Mutta oon silti niin reipas, että (päivällä toteuttamani hurjan pyykinpesuoperaation - 1 koneellinen - lisäksi) kaivoin vanhoista kätköistäni nuudelisalaattireseptin joka edelleen pistää makuhermot tanssimaan. Salaatti on helppo ja nopea tehdä, sitä voi muunnella mielensä mukaan ja kastikkeenkin voi vaihtaa. Nuudeliksi käyvät kaikki vaihtoehdot; vehnä, muna, riisi, mung, kerma...kaikki toimii. Kannattaa käydä kiinalaiskaupassa joskus vähän tonkimassa nuudelihyllyäkin, sieltä löytyy odottamattomia juttuja...

Laiskan kokin nuudelisalaatti on helppo, nopea ja herkullinen salaatti jota voi muunnella mielensä ja kaappien sisällön mukaan. Määrät ovat vähän sinne päin ja riippuvaisia tekijän makumieltymyksistä. Annosmäärä on tällä ohjeella 4, ja voit käyttää minkä paksuista tai miten kiharaista nuudelia nyt sattuu kotoa löytymään. Salaatin kruunaava ihana maapähkinäsoosi on laiskan kokin versio satay-kastikkeesta.

4 pesää nuudeleita keitettynä, kylmällä vedellä huuhdottuna ja jäähdytettynä
kourallinen paprikaa ohuina suikaleina, värillä ei väliä
kourallinen ituja, mungpapu toimii erinomaisesti
pari pientä porkkanaa + 5 cm pätkä kesäkurpitsaa ohuina suikaleina (kuorimaveitsi muuten toimii tässä kivasti, jos laiskottaa)
2-3 rkl seesaminsiemeniä, paahdettuna tai ei
2 rkl (suola)pähkinöitä; cashew tai maapähkinä toimivat omasta mielestäni ehkä parhaiten
voit myös lisätä kypsää broileria, kasviksia tai vaikka ananasta sen mukaan mitä tekis just nyt mieli...

Kastike:
2 tl seesamiöljyä
2 rkl valkosipuli- tai chiliöljyä
3-4 rkl sileää maapähkinävoita
3-4 rkl makeaa chilikastiketta
2 rkl soijakastiketta
muutama tippa viinietikkaa tai tujaus sitruunan/limen mehua
(murskattua, kuivattua chiliä tai chilikastiketta)
(vettä tai öljyä ohentamiseen)

Heittele salaattiainekset kulhoon. Sekoita kastikkeen ainekset paksuhkon salaatinkastikkeen vahvuiseksi töhnäksi, maistele ja lisää mausteita jos siltä tuntuu. Kippaa kastike salaatin päälle, pyörittele kaikki huolellisesti sekaisin ja anna vetäytyä tunnin verran. 

Bonuksena vaihtoehtoinen toteuttamistapa;
lisää sekaan esim. rucolaa ja granaattiomenansiemeniä ja tee päälle se aiemmin mainitsemani sitrusvinegretti. Vispilöitse sekaisin noin ½ tl suolaa, 1 tl sokeria tai hunajaa, ½ tl rouhittua pippuria, 3 rkl sitruunan- ja/tai limenmehua ja ½ dl mietoa öljyä. Sekoittele. Naminami. 

Ihanaista varhaiskevättä kaikille, takatalvea odotellessa...tänään oli jo vähän yritystä siihen suuntaan, räntää tuli! Mun lempparia! So not. 
Mukavaa loppuviikkoa ja muistakaa keksiä perjantaiksi riittävän hyvä selitys äkilliselle sairastumiselle juuri ennen Suomen peliä...

-Hulta

Soda pop, osa II - pullankorviketta

Hilipataheijaa!
Pakko myöntää, että olen todella laiska kokkaamaan mitään suureellisempia pöperöitä pelkästään itselleni. Nyt on ollut paljon hyviä syitä kokkaamiseen ynnä muuhun, kun eräs herrahenkilö on jotenkin löytänyt tiensä elämääni. Sanonpa vaan, että yläkertaan kiitokset kaikkiruokaisista ihmisistä! Tähän tyyppiin nimittäin uppoaa kaikki mitä väsään.
Tänään on puuhakokkailupäivä, uunissa on pippurista seesami-sitruunabroileria ja chorizomaustettua seitanpaistia. Lupaan postata nämäkin reseptit, mutta enemmän haluan kertoa leivästä. Siitä samasta soodaleivästä, jonka löysin hiljakkoin elämääni. Leipä kohotetaan soodalla, eli se sopii hiivaa vältteleville sekä kiireisille ja/tai laiskoille leipureille. Kaverini pyysi vinkkiä maidottomaan versioon, joten tänään leipaisin koeversion appelsiinimehusta, ja päätin vetää vielä enemmän uutta mukaan; maustoin leivän vähän reilummin ja lisäsin aprikoosia. Melko mainio tekele, ottaen huomioon että siinä ei ole tavallisia vehnäjauhoja ollenkaan!

Tällä kertaa käytin seuraavia raaka-aineita:
2,5 dl appelsiinimehua (2 isohkon appelsiinin mehu)
2 appelsiinin kuoret
6 dl kauraisia sämpyläjauhoja
2 dl hienoa ruisjauhoa
1 dl ohrajauhoa
1,5 dl neljän viljan hiutaleita
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
½ tl muskottia
½ tl maustepippuria
3 rkl vaniljasokeria (itsetehtyä, 1 tl vaniljapapurouhetta/3 dl sokeria)
1 tl suolaa
2 rkl soodaa
1 tl leivinjauhetta
60 g sulatettua voita
2 munaa (pihistin näistä hiukan voiteluun)
Sekoittamisen jälkeen lisäsin 1 purkin aprikoosia sokeriliemessä pieneksi kuutioituna ja pyöräytin ne taikinan sekaan varovasti.
Taikinasta tulee hiukan löysempää aprikoosista irtoavan nesteen vuoksi, tämä ei ollut ongelma koska käytin silikonista kakkuvuokaa.
170 astetta ja 45 minuuttia oli tällä kertaa tarvittu lämpö ja aika, mutta aika voi mennä yli tuntiinkin uunista riippuen.

Sopii kahvin tai teen kaveriksi, parhaimmillaan hiukan lämpimänä voin, hillon tai marmeladin kera.

Nytpä taian mennä väsäämään seitanille marinadin ja lisäkkeeksi nuudeleita laiskan kokin satay-kastikkeessa.
Leppoisaa pyhäiltaa!

-Hulta

PS. Kyl miä sen maidottoman ruokaleivänkin vielä tekaisen, odottakaapa vaan!

Maija Poppanen – mitä kannan laukussani?

Viihdytän itseäni (ehkä vähän liikaakin) katselemalla YouTubea. Erityisesti laukkuaiheiset videot ovat mielenkiintoista kytättävää, ja laukkujutuista ehdoton suosikkini on ”What's in my Bag?”- eli ”Mitä laukussani on?”-tekeleet. Jotenkin ne paljastavat ihmisistä enemmän kuin moni muu asia, ja olen myös loputtoman utelias ihminen – haluan nähdä, mitä ihmiset kokevat päivittäin tarvitsevansa ja mitä kaikkea (omasta mielestäni) turhaa laukuissa piileksii. Toisaalta harvoin autiolla saarella selviytymiseen tarvitsee mitään mitä ei naisen käsilaukusta löytyisi! :D

Ehkä ainoa asia joka minussa herättää suuria tunteita, on se miten monet kehuvat tuotteita jotka olen surkeanlaatuisiksi todennut. Paljon YouTuben suosituimpien videonvärkkääjien laukuista löytyy sponsoreiden tuotteita, muiden hehkuttamaa kosmetiikkaa ja suoranaista sontaa. Hyvänä esimerkkinä mielestäni on EOS:n huulirasvapallurat, jotka ovat kyllä söpöjä mutta (itse mokomaan langettuani) voin kertoa, että noin 10 euroa maksavalta huulirasvalta odottaisi muitakin ominaisuuksia kuin hyvää tuoksua. Kosteuttaminen vois olla niistä yksi..?

Disclaimerina totean, että olen kaikki tuotteet joko ostanut itse tai saanut perheenjäseniltäni lahjaksi. Mainitsen tuotemerkkejä siksi että ko. tuotteiden kohdalla se on mielestäni tarpeen, ts. kyseinen tuote on minulle erityisen mieluinen ja toimiva.

Laukkuni on Lumi Accessoriesin Supermarket XL-kokoisena ja mustikansinisenä. Rrrrakastan sitä, siihen voi tunkea hirveän määrän kamaa ja silti se on mukava kantaa. Laukku nielaisee kitaansa näiden kuvissa olevien tavaroiden lisäksi ongelmitta myös puuvillahuivin, 10-tuumaisen tabletin latureineen ja pienet eväät, jos tarvis on.

Laatu on hintalappunsa veroinen, laukku maksoi melkein 300 euroa mutta onpahan kestäväkin. 7 kk olen sitä melkein koko ajan laahannut mukana, säälimättä tai paapomatta, eikä laukussa näy mitään kolhuja, kulumaa tai edes purkautuneita langanpäitä. Vuorikin on ihana, istuu kuin hansikas ja syvänsininen väri ilahduttaa aina. Tätä voin lämpimästi suositella, kuten muitakin Lumin tuotteita; hinta-laatusuhde on loistava!

Mutta, asiaan! Tässä tarvekalut joita omassa veskassani ronttaan.

Tänä aamuna – täysin siivoamatta ja vain kaikenpeittävät lapaset kuvista sensuroiden – laukkuni on syönyt seuraavia tavaroita:

~ kirkkaanpinkit Thinsulate-vuoratut lapaset (koska Helsingin tuulessa ei pelkkä villa riitä)

~ harmaa nahkalompakko

~ puulusikka (!!), unohtunut laukun pohjalle ostosreissun jälkeen (puuttuu kuvasta koska linnut halusivat leikkiä sillä ja se oli ainoa tapa pitää pojat pois muitten kamojen ja valojen ja kameran ja minun kimpusta)

~ kultaraamiset pilottilasit persikanvärisessä kotelossa

~ Lumi Supermarket-meikkipussi männynvihreänä (täyteenammuttu, tottakai)

~ Anna-Leena Härkösen Ei Kiitos minikirjana (suosittelen, loistava kirja!)

~ musta Rizzon congonahkainen pikkuagenda
~ matkakortti

~ minikokoinen Body Shopin Vanilla Bliss-käsivoide (Te kaikki tätä lukevat Body Shop-pomot: tämä pitää saada pysyvään valikoimaan jos se ei ole jo – tämä on kuivaihoiselle TÄYDELLINEN tuote)

~ vesipullo

~ Munkens Bisalva-huulirasva. Tätä voin suositella kaikille, parilla eurolla uskomattoman hyvää laatua ja tehokasta kosteutusta!

Laukussani on myös laukunjärjestelijä, jonka sisältö on vähintään yhtä laidasta laitaan;

~ aloe vera-nenäliinoja (kuivaihoinen EI selviä ilman näitä)

~ Blistexin Raspberry Lemonade-huulirasva (Lenni-linnun lempparia, tätä ollaan vähän väliä nuolemassa pois huulilta)

~ tuubi pallopurkkaa, sitä pinkkikorkkista jota myytiin silloin kun olin pikkutyttö – lahjaksi murulle

~ Body Shopin madagaskarinvaniljahajuvettä – erittäin mieluinen ja sydäntälämmittävä joululahja

~ taas yksi setti pieniä post it-lappuja joista pinkit on siirretty kalenterin väliin odottamaan käyttöä (pinkki lappu kalenterissa merkkaa tapaamista Murun kanssa, oih miten ihanan ällöä)

~ Pentikin enkeliheijastin

~ muovinen ripsentaivutin

~ Jenkki Sweetmint-purkkaa (uusi suosikki)

~ Läkerol Dents-lakupastilleja (vanha suosikki)

~ L'Oréalin huulipunakynä (Die for Guava, ihana sävy mutta ihan kamala nimi!)

~ vesimeloninpunainen huulirasva

~ peili+kokoontaittuva hiusharja

~ työpaikan avaimet

~ Céline Dionin Luxe Blossom-hajuvesi

~ pinkki kukkaroinen, jossa pidän hiuslenksuja ja -pinnejä

~ Korresin huulivoi villiruusun värisenä

~ pieni purnukka irtopuuteria (muttei puuterisutia, onpa näppärää)

~ Lumin pinkki Aurora-kukkaro jossa asuvat miun pinkit korvanappikuulokkeet

~ purkki jossa lepää jäänteet (heti alkumetreillä) rikkiräjähtäneestä Wet 'n' Wildin (täydellisenvärisestä) poskipunasta

~ käsidesiä, koivuntuoksuista

~ tyhjä korttikotelo

~ kosteuspyyhkeitä

~ 2 laattaa maitohappokapseleita

~ laatta Yotuel-purkkaa

~ manikyyrisetti (naisten vastine sveitsiläiselle armeijalinkkarille)

~ tupeerauskampa (en tupeeraa, mutta kampaan)

~ työvuorolista

~ litteä peltiloota, jossa säilytän laastareita, särkylääkettä, pikkuhousunsuojia, happosalpaajia, murun allergialääkkeitä...koska ikinä ei voi tietää mihin sitä joutuu!

~ muovirasiallinen hiusneuloja – outoa sinänsä, koska en edes muista koska olisin moisia viimeksi käyttänyt. Mutta noilla pystyy vaikka tiirikoimaan lukot ja liittämään johtoja ja ja (pitää kattoo MacGyveria että keksii lisää luovia käyttötapoja)...

~ pikkupurkki aloe veraa (never leave home without it)

~ Fructolax-hedelmäkuutio - koska toimiva vatsa on iloinen asia

~ Burt's Bees-kynsinauhavoide

~ leopardipilkkuinen pillerirasia, jossa matkaa pari karpalokapselia ja läjä piitabletteja

~ huoltoyhtiön jääkaappimagneetti (??)

~ USB-tikku

~ kertakäyttöveitsi+haarukka+servetti-setti (yleensä kyllä kannan mukanani LuHaa muovikotelossa) ettei vain jää joku ateria väliin, se ois kauheeta...

~ paketti rasvanpoistopapereita kasvoille (vai mikä noitten nimi on suomeksi?)

~ mikrokuituliina (aurinkolasikotelossa on jo yksi, miksi tuo on mukana? En tiedä.)

~ Jenkki Fresh Mint-purkkaa

~ kourallinen suklaakarkkeja! Jesjes! Kyllä kannatti käydä laukku läpi! (nämä eivät selvinneet kuvaukseen saakka, mutta uteliaille tiedoksi että siinä oli appelsiini-Julia, 2 punaista Royalia ja 2 nougattäytteistä kuulaa)

Kaiken kaikkiaan laukunjärjestelijä mukaanluettuna 52 esinettä + edesmenneet karkit. Ilmankos tuo mokoma painaa kuin synti! Tulipa huomattua sekin, että käsilaukkuni on ehkä yksi ainoista asioista elämässäni joka on aina ja ikuisesti järjestyksessä. Mikään ei rassaa kärsimätöntä ihmistä niin pahasti kuin epäjärjestys veskassa.

Tägään Vuoden Siivoojan, ShadowSelfin, Mimmin ja Minnin tekemään samanlaiset postaukset – mitä teidän laukuissanne lymyää?

Leppoisaa viikkoa!

- Hulta