maanantai 28. joulukuuta 2015

Nopsat näläntaittajat - valmisruokasuosikeista

Hellurei!

Täällä sitä koko ajan pukkaa uutta reissua ja muuta puuhaa. Ei huono. Saisivat levittäytyä vähän tasaisemmin nää miun menot mutta en valita, koska saan mennä ja töhätä ympäriinsä minulle tärkeiden ihmisten kanssa. =)

Kun on kiire, ruoka-asiat menevät helposti rempalleen. Väsyneenä tulee vetäistyä nopeita hiilareita ja kaikkea hölmöä naamariin, vaikka tietäisi sen tekevän vain hallaa. Ja tekee muuten hallaa kaikelle, vireystilasta ihoon asti!
Suosin pääasiallisesti puhtaita raaka-aineita ja kotiruokaa, mutta joskus on pakko tinkiä. Kaupasta löytyy valmiina aivan kelpo einehiä, niitä ei ole paljon mutta ne ovat sitäkin laadukkaampia. Paljon joukkoon mahtuu pakasteosaston asukkeja, sillä niihin yleisesti tungetaan vähemmän lisä- ja säilöntäaineita.
Tässä siis muutamia suosikkejani, jotka ovat niin terveellisiä kuin maukkaitakin.

Hummus. Viimeisin löytö Lidlin kylmähyllystä on supermaukas ja edullinen hummus. Tämä on liioittelematta paras valmishummus jota olen ikinä maistanut. Siinä on käytännössä pelkästään aitoja asioita, ainoa "kauneusvirhe" valmistusainelistassa on 2 säilöntäainetta. Kaikki muu on luonnollista.
Yhdessä sweet chili-ruislastujen kanssa räjäyttää tajunnan!

Apetit Hernepihvit ja Punajuuripihvit. Kotimaista, herkullista, terveellistä ja nopeaa. Hernepihvit katosivat jokin aika sitten kauppojen hyllyiltä, ja tässä oottelen kiihkeästi vastausta Apetitin kuluttajapalvelusta, jotta joko kyseessä on vain hetkellinen hairahdus. Jos lukijoitten joukossa on muitakin hernepihvifaneja, laittakaapa palautetta ja kyselyä osoitteessa http://www.apetit.fi/fi/kuluttajapalvelu/palautelomake.

Rainbow Ruokaisat Pannukasvikset. Mielettömän hyvää ja nopeaa kasvislisäkettä tai -ateriaa kaipaaville. Sisältää siemeniä, soijapapuja ja muuta terveellistä, jättää hyvän olon. Maistuu miedosti valkosipulille, nam!

Froosh appelsiini-porkkana-inkiväärismoothie. Olen vasta viimeisen vuoden aikana todella hurahtanut inkivääriin ja huomannut sen hyväätekevät ominaisuudet (muutenkin kuin vain matkapahoinvoinnin torjujana). Frooshin smoothiet ovat raikkaita, hyvänmakuisia ja erityisesti tämä versio on todella piristävä. Siirtää nälkää sujuvasti tunnin verran eteenpäin.

Lidlin siemenseokset. Näitä löytyy mm. omena-karpalo-manteli-siemensekoituksena ja hedelmä-pellava-seesaminsiemensekoituksena. Lisäävät makua, kuitua ja ravintoaineita vaikka puuroon, rahkaan tai jugurttiin. Helppoa ja herkullista, ei maksa paljon eikä sisällä juurikaan sokeria.

Puljongin kastikkeet ja liemet. Maku aidoista asioista; jos purkin päällä lukee "lihaliemi", se tarkoittaa että ensin on paahdettu luita, sitten keitelty niitä ja sitten tiivistelty ja mausteltu liemi kaikessa rauhassa. Kastikkeet ovat sellaisenaan täydellisiä. Lämmitys, pöytään, taatusti toimii! Helpoin nuudelikeitto ikinä - kuumenna vettä ja kasvislientä, lisää currytahnaa ja kookosmaitoa, wokkivihanneksia pakkasesta tai tuoreenansa ynnä parin minuutin hauduttelun jälkeen niitä litteitä leveitä nuudeleita. Keitä muutama minuutti, älä nielaise kieltä sopan mukana vaikka onkin hyvvää...

Pakasteherneet. Ei varsinaisesti valmisruoka, mutta loistava raaka-aine joka säilyy, sisältää runsaasti kaikkea hyvää ja taipuu moneen; soseeksi, keitoksi, hummukseksi, wokkiin, salaatteihin, kasvispihveihin...ja kaikki tämä nopeasti ja helposti. Herneet kypsyvät muutamassa minuutissa ja ne on helppo maustaa vaikka vihreällä currytahnalla, valkosipulilla tai pestolla. Pestolla terästetty hernesosekeitto on ihana, terveellinen ja nopsa lounasruoka joka matkustaa termoksessa oikein sujuvasti ja piristää päivää.





Kuva pöllitty Telegraph UK


Tässä ne tuotteet, jotka yleisimmin keittiööni eksyvät. Lisäksi ajoittain satunnaisia hairahduksia, lähinnä Murun puolelta. Se juutas ostaa ylisuolattuja, piilorasvaisia, hyperkuumennettuja eineksiä MINUN jääkaappiin! Onneksi tapa on lähes kokonaan kadonnut, ja miun tekemät eväkset maistuvat paremmin kuin ne kamalat moninkertaiseen muoviin pakatut mössöt. Muuten olis onni vähissä ja Murulla verenpaine taivaissa kuulkaas! Ei sillä, kyllä se varmaan miun kanssa muutenkin vähän väliä huitelee huippulukemissa mutta ei tartte lähtiä kohtaloansa härkkimään tieten tahtoen.

Muissa uutisissa: joulusta on toivuttu noin enimmäkseen, pukki toi mieluisat lahjat ja meikäläinen ronttaakin sit jatkossa kamppeitaan tällaisessa ihanassa supertoimivassa megatilavassa Ju-Ju-Be Right Back-repussa! Katto ny, eikö oo ihana?!

Näitä löytyy Lauran Pikku Putiikista

Lisäksi tuli Murulta ihana musta Pure hobo-laukku, käsipainot ja Twist-karkkia (jouluperinne, parhaita karkkeja niinku ever). Ja Sannalta vaikka mitä ihkua, erityiskiitokset Gunryn piparkakku- ja appelsiini-neilikkasaippuoista. Ite en niitä taaskaan onnistunut mistään metsästämään. Ehkä ens vuonna...
Toiko pukki just siulle jotain ihanaa?

Lupsakkaa maanantaita ja ihanaista uuden vuoden odotusta!
 - Kassialma Hulta

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Atsteekkien jäljillä - chilin ja suklaan liitosta

 Tällä kertaa vuorossa on toiveresepti. Nää on miun lemppareita, reseptitoiveet on ihan parasta! Niitä saa laittaa tulemaan jos on joku juttu mitä on minun pöydässäni tai muualla maistellut mutta ohje on jäänyt kysymättä. Ilahduttaa tällaiset kuulkaas. =)

Sattuipa kerran niin, että nuori Hulda oli työharjoittelussa isossa ketjuravintolassa, joka myös kahvilatuotteistaan on tunnettu. Ketju päätti laittaa kuukausittaiset teemat joiden mukaan keittiöt tekivät erilaisia ruokia ja leivonnaisia. Osuipa eteen sitten mausteinen kuukausi, ja kuukauden teemareseptinä oli chilisuklaakakku. Chilisuklaajuustokakku tarkemmin sanottuna. Kakun tiimoilta käytiin aika tarkkaan tällainen sananvaihto:
- Tekisiksää sen chilisuklaakakun? Resepti on kirjassa siinä pöydällä.
- Joo. Onksmeillä keksejä? Tässä pitäis olla Digestivejä.
- Ei oo. Dominoita on puol pakettia.
- Jassoo. Onksmeillä tuorejuustoo? Tähän tarvittais puoli kiloa.
- On täällä valkosipuli- ja ruohosipulituorejuustoja.
- Täähän alkoi hyvin.

Lopulta päädyttiin tonkimaan kokkien kotoaan tuomia reseptejä kansion kätköistä. Löytyi kesäkurppasuklaakakun ohje. Ei ollu kurppaa, mutta oli pottuja. Löytyi sambal oelek-tahnaa. Sain luvan alkaa luovaksi. Tuloksena oli tumma, pehmeä ja täyteläinen kakku joka sai sitä maistaneen ravintolapäällikön hiljenemään pariksi minuutiksi ja asiakkaat villiintymään. Kakkuja myytiin pari päivässä, ja kyseessä oli kuitenkin opiskelijaravintola jossa ruokaili pääosin vähissä rahoissa olevia ihmisiä, joista useat tarkkailivat painoaan haukan lailla. Sitä taustaa vasten jopa 24 kakkupalaa päivää kohti oli valtaisa menestys.

Resepti oli päässäni vuosikaudet, ja lopulta kirjoitin sen muistiin tietokoneelleni. Se juutas sitten vähän ajan päästä päätti heittää henkensä. Pitkään meni, ennen kuin sain aikaiseksi kaivella ohjeen muistini syövereistä - pientä patistamista siinä tarvittiin, kiitos Marja siitä! =)

Ohje ei ole aivan täysin se, mikä silloin hätäpäissään tuli alun perin kyhättyä, mutta lopputulos on hyvin lähelle sama. Kakku on monivaiheinen mutta helppo tehdä ja saada onnistumaan.

Virallinen valvoja. Tämän tyypin villit esi-isät ovat kotoisin Etelä-Amerikasta. Siis melkein atsteekkien kavereita. Tai ainakin olivat lähinaapureita. Tai sinne päin.
Toisella siipiveikolla oli liikaa tekemistä tukan ilmavoittamisen kanssa, ei ehtiny poseeraamaan.
Näiden tyyppien kanssa eläessä ei tartte paljon tehdä yksin, aina on paikalla joku jonka pitää päästä osallistumaan...

Perunan käyttäminen suklaakakkutaikinassa saattaa tuntua ensi alkuun aika seinähullulta. Se on kuitenkin osoittautunut erinomaiseksi tavaksi saada aikaan pehmeä, täyteläinen ja suussasulava rakenne pientä tahmeutta unohtamatta. Mielestäni hyvä suklaakakku on hiukan tahmea, niin kuin brownie. Perunamuusiakin voit käyttää, kunhan se ei ole kovin ronskisti suolattua. Älä kuitenkaan häpäise perunaa JA kakkua perunamuusihiutaleita käyttämällä - perunan saa kypsennettyä mikrossa 5 minuutissa, kunhan sen kuorii ja pilkkoo pieneksi. Peitä vain perunat vedellä ja anna palaa. Tai siis älä. Siis joo. Ei.

 Koska en ole kovin tulisten makuelämysten perään vieläkään - vaikkakin makuni on paljon chilisuklaakakun syntyajoista kehittynyt sallivampaan suuntaan - kakkuun tulee vain sen verran chiliä että se puraisee hiukan kielen päätä muttei aiheuta suurempia lieskojensyleksimisiä herkimmiltäkään sieluilta.

Gluteeniton versio kakusta syntyy, kun korvaat vehnäjauhon 2 desillä perunajauhoa tai 2,25 desillä gluteenitonta jauhoseosta. Maidottomaksi se muuntuu, kun käytät maidotonta tummaa suklaata, kasvirasvapohjaista leivontamargariinia ja kasvikermaa. Kakku on todella anteeksiantavainen ja allergiaystävällinen, se rakastaa kaikkia. <3

Kakku joka sisältää 3 eri seosta kuten tämä, sisältää myös monenmoisia koukkuja ja kommervenkkejä. Koska taikinanteko on jo muutenkin riittävän monimutkaista,  en jaksa ryhtyä enää mihinkään "lusikallinen suklaata ja toinen jauhoja munavaahtoon ja sotketaan ja sitten taas lusikallinen sitä ja tätä"-operaatioon, joten suosittelen käyttämään suoraviivaisempaa menetelmää, joka meillä tuntee nimen "Plunk-metodi". Eli plunk, kaikki sekaisin samaan kippoon ja sitte sekoitetaan varovasti mutta huolellisesti. Joku päivä vielä patentoin tämänkin metodin, heti kun olen ensin ehtinyt Mummodieetin patenttihakemuksen jättää.

Mutta jokos isketään taas käpälät jauhoihin? Kas näin se menee, tarvitset:

150 g taloussuklaata
3 munaa
3 dl sokeria
150g voita
2 isoa tai 3 keskikokoista keitettyä jauhoista perunaa, n. 1-1,2 dl soseutettuna
½ dl täysmaitoa tai kermamaitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhoa
1 tl vaniljarouhetta/1 rkl vaniljasokeria/2 tl vaniljauutetta (lisää uute perunasoseeseen)
1 tl leivinjauhoa
1,5-2 tl sambal oelekia

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Sulata suklaa ja voi mikrossa (puoliteho) tai vesihauteessa. Sekoittele välillä, jotta lämpö tasaantuu eikä suklaa leikkaudu.
Kypsennä perunat esim. mikrossa pienessä vesimäärässä, soseuta haarukalla. Jos käytät muusia, lämmitä sitä hiukan.
Sekoita maito perunasoseen kanssa, lisää sitten sambal sekä suklaa-voiseos. Sekoita huolella jotta seos jäähtyy hiukan.
Siivilöi kuivat aineet keskenään sekaisin.
Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi paksuksi vaahdoksi.
Kippaa kuivat aineet ja suklaa-perunaseos munavaahdon päälle kulhoon, kääntele esim. nuolijalla suht hyvin tasaiseksi. Älä vaivaa ettei kakusta tule sitkeää ja munavaahto lässähdä kokonaan.
Kaada taikina voideltuun, kaakaojauholla puuteroituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa 30-45 minuuttia - aika riippuu täysin uunista ja vuuasta.
Kokeile kypsyyttä tuikkaamalla kakkuun tikku. Oikea tökkäämispaikka on noin tuuman sisäänpäin kakun ulkoreunasta - kun tikkuun ei tartu taikinaa (joitain murusia saattaa tarttua), kakku on riittävän kypsä. Keskusta saakin jäädä aika pehmeäksi. Kakku ei kohoa valtavasti, ja sen rakenne jää melko tiiviiksi.
Anna kakun jäähtyä rauhassa ensin vuuassa, puolen tunnin kuluttua poista vuuan reunus ja anna jäähtyä kokonaan. Jos kakku on noussut epätasaisesti, voit tasoitella ja suoristella pintaa hiukan veitsellä.  Pienet epätasaisuudet tai vinous ei haittaa, sillä kakku tarjoillaan ylösalaisin. Irrota kakku varovasti pitkällä ohuella veitsellä, esim. filetillä tai palettilastalla alustastaan ja kumoa tarjoilua varten.
Oma tekeleeni päätti tällä kertaa kohota reunoilta jonkin verran keskustaa korkeammaksi, mutta kumoamisen jälkeen ne hiukan haperot reunukset irtosivat itsestään. Näppärää.

Siin hää sit o. Vielä oikein päin. 

Täysin jäähtyneen kakun voit koristella tai kuorruttaa haluamallasi tavalla. Yksinkertainen suklaakuorrutus syntyy näin:

150 g taloussuklaata
1,2 dl kermaa
1 rkl voita
1 tl öljyä, esim. rypsi- tai auringonkukkasellaista
1 tl pikakahvijauhetta

Sulata kaikki ainekset yhdessä mikrossa tai vesihauteessa. Käytä puolitehoa ja sekoittele usein. Anna jäähtyä minuutti ja valuta varovasti katolleen käännetyn kakun päälle. Levitä myös kakun reunoille tasareunaisella veitsellä.
Jos kuorrute tuntuu jähmettyvän liian nopeasti kakun päälle, voit lämmittää sitä uudestaan hiustenkuivaajalla jolloin levittäminen helpottuu ja kuorrute tasoittuu kauniisti.
Voit viimeistellä kakun vaikka suklaarouheella, marsipaanikoristeilla tai karkeilla.


Siin hää o kipattuna, suklaakuorrutteen ja suklaarouheen alla. Kauniimpiakin on nähty, mutta tänään tälläinen. Aluspaperi on sotkuinen mutta kakku nostetaan tarjolle ilman sitä.

Päivän uutisissa: tonttu Tomera on ollut touhutossut jalassa ja keittiössä on tapahtunut yhtä sun toista, viimeisetkin lahjat päätyvät kääröihin M-tontun ahertaessa, ulkona sataa vettä (ja tonttua harmittaa), linnuilla on puheripuli ja jouluun on enää 4 yötä! Wääääy!

Tästä se kuulkaa lähtee joulukelkka mäkeä alas niin että hippulat vinkuu, olkaapa valmiina... =)

- Hulta-tonttu

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: Yäk ku on ihanaa - joulun kalaherkuista

Hei taasen, mussukkaiseni!

Kyllä se nyt on liekeissä, jouluhysteria alkaa nousta uskomattomiin sfääreihin ja reseptiä pukkaa. Nämä aarteet kaivoin Facebookin kätköistä muistiinpanoistani.

Kala on meillä aikamoinen vedenjakaja, niin sanoakseni. Ihhihi. Miesväki rakastaa, naisväki kammoaa. Koska kalakin kuuluu joulupöytään, jopa meillä vaikka maaman kanssa ei moisia suuhumme lykätäkään vaikka ois henki tai hiustenlähtö siittä kiinni, päätin laittaa myös kalareseptini jakoon.

Jouluna olen pruukannut tehdä sekä silliä että graavilohta.   
Viskisilli on miehekkään aromikas ja helppo juhlava silli, joka syntyy nopsasti ja maistuu mahtavalta. Viskin voit korvata sherryllä, konjakilla tai vaikka vermutilla. Kannattaa tällöin suosia niitä kuivempia vaihtoehtoja tai vähentää sokerin määrää.

Ohje on melko suurelle määrälle, itse olen tehnyt neljä purkillista tästä satsista. Tähän kannattaa käyttää vähemmän savuista viskiä, itse olen uhrannut Chivas Regal-viskipulloni sisältöä hyvään tarkoitukseen. 
Voit käyttää joko tavallista Islanninsilliä tai kevytsuolattua versiota. Kevytsuolatulle riittää vartin liotus ja huolellinen huuhtelu, tavallista silliä kannattaa liottaa muutama tunti ja huuhtoa hyvin. 
Viskisilli kannattaa valmistaa päivä tai pari ennen H-hetkeä, niin maut ehtivät tasaantua. 

Säilyvyys: pari viikkoa, säilytys jääkaapissa. 

Ja nyt siis tuumasta toimeen..! 

Tarvitset: 

8-10 kevytsuolattuasillifilettä 
sipuli ohuina suikaleina 
~10-15 kokonaista mustapippuria 

Liemi: 
6 dl väkiviinaetikkaa 
9 dl vettä 
1-1,1 dl sokeria 
1 rkl suolaa
2 dl viskiä 
(½ tl kuivattua tilliä tai rakuunaa)

Kiehauta vesi, etikka ja sokeri. Anna jäähtyä hyvin, lisää viski. Paloittele liotetut, huuhdellut sillifileet reilun sentin viipaleiksi ja laita purkkeihin sipulin ja pippureitten kanssa. Kaada päälle lientä lähes piripintaan, sulje purkit tiiviisti ja säilytä jääkaapissa. 

Toinen joulupöytään päätyvä kala on savugraavattu lohi. Käytän yleensä puolikkaan kirjolohifileen, koska syöjiä on vain pari kolme. Kala menee yleensä loppuun jo aattoillan aterialla. Jos siis sinulla on mielihaluja tai isompi porukka ruokittavana, suosittelen hommaamaan puolikkaan norjanlohifileen.

Homman idea on siinä, että kala laitetaan suolaantumaan useampi päivä ennen joulua ja siihen käytetään savusuolaa, jolloin saadaan hiukan kuin kylmäsavu- ja graavilohen hybridi. Kannattaa hommata siis kalafileen etupää, jolloin file on tasaisemman paksuinen ja levyinen ja suolaantuu tasaisemmin. Pyrstö on niin kapea ja litteä, että se todennäköisesti ylisuolaantuu jos pidät kalaa yli 2 päivää suolassa. Kalaa ostaessasi pyydä myyjää poistamaan siitä nahka, pääset paljon helpommalla ja vähemmällä sotkulla. 

Kalaan tuo upeaa lisämakua pari ruokalusikallista konjakkia, tervasnapsia tai viskiä. Erityisesti terva sopii savun kanssa hyvin yhteen!

Puolikkaalle kirjolohifileelle (n. 250-300 g) tarvitset:
1/2 tl sokeria
1/2 tl murskattua/karkeaksirouhittua musta- tai valkopippuria
1 tl kuivaa tai tuoretta tilliä
savusuolaa niin että fileen päälle tulee tasainen kerros

Ripsottele mausteet ohjeen mukaisessa järjestyksessä kalalle. Laita päälle voipaperia, sitten kelmua ja sujauta koko komeus pussiin. Jos suolaat 2 filettä, laita ne vastakkain ja kietaise kelmuun ja sitten pussiin.
Laita pussi jääkaapin kylmimmälle hyllylle takaosaan ja käännä kerran päivässä.
Anna suolaantua 4-7 päivää. 
Tarjolle pannessasi kaavi mausteet pois kalan päältä ja kuivaa se. Leikkaa pystysuoraan noin 3-5 mm paksuja siivuja. Kovin ohuet siivut ovat raivostuttavia leikata ja uuden gastronomiaopin mukaan kalan maku ei tule esille kaikessa ihanuudessaan liian ohuina siivuina. Hei, mahtavaa - laiskottelu on ihan sallittua!
Valmiit siivut kaunistuvat reilulla ropsauksella nypittyä tilliä. Vadin reunoille voit laittaa koristeeksi vaikka tillinoksia, sitruunansiivuja ja karkeaa merisuolaa.

 Jouluaattoon on enää 6 päivää, itse asiassa tämän jälkeen 3 arkipäivää, ja tässä alkaa hauskin osa olla edessä: loput lahjat päätyvät pakettiin ja ruuat alkavat valmistua pikkuhiljaa.
Ainoa pilvi taivaalla on Matkahuollon ja Markantalon sählääminen Murun lahjan kanssa; paketti on jo kuukauden seilannut edestakaisin ja jouduin ihan tosissani polttamaan hihani että alkoi tapahtua. Nyt jännätään, ehtiikö tavara tänne jouluksi vai ei...ei hyvä. Ollenkaan. Mur. 

Siitä viis, nyt nautitaan jouluvalmisteluista!

- Hulda

PS. Pahoittelen kökköä ulkoasua, jos joku tietää miten Bloggerin saa räjäytettyä niin kertokaa mullekin...meneepi hermo! MUR.

Little Italy Cheesecake - työvoitoista

Mää sit rakastanrakastan juustokakkua. Ihan siinä määrin, että voisin ihan surutta elää pelkästään sillä. Ikävä kyllä hammaslääkärini ja kroppani eivät ole samaa mieltä. Mutta aina kun ystäviä tulee kylään, käytän tilaisuuden hyväkseni ja tekaisen jotain herkkua. Ystäväni A tuli käymään Tampereella Ikea-reissun merkeissä, joten pöytään iskettiin valtava juustokakku (ja mahdollisesti myös kasvispihvejä sekä homejuusto-valkosipuliperunoita).

Jotkut asiat vaativat uskomattoman määrän ponnistelua, yrittämistä ja monet epäonnistumiset ennen kuin niistä saa selätysvoiton. Leipä, marenki, pulla...juustokakku.
Olen ollut viime aikoina todella epäonnenritari juustokakkujen suhteen. Muutama vuosi sitten, Naantalissa asuessa, juustokakkuja tuli tehtyä vähän väliä mutta Helsingissä en tainnut kertaakaan sitä touhua harrastaa. Ja kappas keppas, taito hävisi. Muutaman katastrofin ja yhden täydellisen nöyryytyksen jälkeen päätin miettiä koko homman uudestaan.
Aloin pelata varman päälle. Yhdistin vaniljakreemijauheen hyydyttävän vaikutuksen, sitruunan ja maitotuotteiden keskinäisen reaktion ja perinteiset juustokakun ainekset. Pohjana käytin Digestivekeksejä sen sijaan että yrittäisin taistella murotaikinan kanssa.
Tuloksena olikin pomminvarma resepti - herkullinen ja suussasulava New Yorkin juustokakkua muistuttava tuhti kakku. Koska käytin italialaista mascarponejuustoa, päätin nimetä rakkauslapseni Little Italy cheesecakeksi New Yorkin italialaisalueen mukaan.

Mascarpone toimii loistavasti juustokakuissa, mielestäni siitä tulee sileämpi rakenne kuin meikäläisistä juustoista. Sen maku on mieto ja täyteläinen, ja se jaksaa kantaa makuja tosi kivasti. Lisäksi sitä saa nykyään jo käytännössä jokaisesta kaupasta - itse ostan mascarponen puolen kilon rasioissa Lidlistä.

Ranskankermassa täytyy olla ainakin 30% rasvaa, että se jaksaa toimia leivonnassa. Smetana on vielä maukkaampi vaihtoehto. Juustokakku ei ole terveysruokaa eikä siitä ikinä sellaista saa, joten samalla vaivalla voit heittäytyä kalorikarnevaaleihin ja nauttia koko rahan edestä!

Kakku kannattaa tehdä irtopohjavuokaan, jolloin sen saa helposti vuuasta pois ja tarjolle. Olen tehnyt tämän kakun myös tavan silikoniseen kakkuvuokaan, mutta silloin käytin piirakkataikinapohjaa ja kakun poistaminen vuuasta oli aika hermojarepivää touhua. Onnistui, mutta aikaa siihen meni ja tuskanhikeä meinas pukata.
Koska en voi kotona käyttää teflonastioita lintujen takia (jos teflon tai muu pinnoitettu materiaali kärähtää, siitä vapautuu fluorihiukkasia jotka tappavat tirpat suorilta), olen vaihtanut rakkaan metallivuokani silikoniseen Lékuéen. 23-senttinen vuoka tulee tällä reseptillä ääriään myöten täyteen, joten meni ihan niinku Strömsössä tällä kertaa! Kiitos vielä maamalle tästä kivasta ja käytännöllisestä lahjasta, joka jaksaa ilahduttaa vuodesta toiseen.

Jouluiseksi juustokakku muuntuu lisäämällä teelusikallinen piparkakkumaustetta juustomassaan ja koristelemalla jouluisesti. Pohjaan voit käyttää puolet piparkakkuja tai Bastogne-keksejä.
Voit halutessasi valmistaa vaikka sitruunanmehusta tai glögistä ja hyytelösokerista kiilteen kakun pintaan. Myös marjamehut ja -soseet sopivat mainiosti hyytelönä kakkua päällystämään, lopputulos on aina vaan juhlavampi. Joulun kunniaksi kauniisti koristeltu piparkakku tai piparimurut tuovat ilmettä kakun pintaan.

Oltaskos mee sit lörpötelty tarppeks? Lykätäksme paakarhattu päähä ja aleta tekemä ja?

Tarvitset:
pohjaan
1 pkt LU-Digestivekeksejä
75 g voita

täytteeseen
1 kg mascarponea
200 g smetanaa tai ranskankermaa
2 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
1 dl vaniljakreemijauhetta
1 prk kondensoitua maitoa
1 tl vaniljajauhetta/vaniljatahnaa tai 1 rkl vaniljauutetta
2 isoa tai 3 pientä (luomu)sitruunaa
2 kananmunaa

Ota mascarpone huoneenlämpöön tunti-pari ennen kuin alat puuhaamaan.
Murskaa keksit, sulata voi. Yhdistä, sekoita ja painele irtopohjavuuan pohjalle ja reunoille n. 3 cm korkeudelle. Laita vuoka jääkaappiin tai pakastimeen. Lämmitä uuni 150-asteiseksi.
Raasta sitruunoiden kuori hienoksi, purista mehu. Jos et löytänyt kaupasta luomua, pese sitruunat ensin kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla.
Sekoita kaikki täytteen ainekset sekaisin tasaiseksi massaksi, Nostele täyte vuokaan, ensin reunoille niin ettei keksinmuruja pääse täytteeseen. Tasoita pinta ja laita uuniin. Paista 75-90 minuuttia, kunnes reunoihin tulee hiukan väriä ja täyte on vielä hyllyvää mutta se asettuu jäähtyessään.
Anna juustokakun jäähtyä 3 tuntia huoneenlämmössä ja nosta sitten jääkaappiin. Anna levätä ainakin yön yli.


Muissa uutisissa; joulu lähestyy, lahjoista suurin osa on maailmalla, huomenna on leivontapäivä ja tulossa onkin superherkkua, joulusuunnitelmat ovat edelleen vähän levällään ja suklaa on hyvää. Tobleronea tarttui laivalta mukaan, ja oioi!

-Hulda



torstai 10. joulukuuta 2015

Paistia, salaattia, sipulia - kesähäiden kekkeriherkuista

Noniin, paluu ruotuun. Tässä oli jonkin verran ohjelmaa ja onhan sitä edelleen, mutta en halua jättää näitä juttuja kirjoittamatta koska tätäkin reseptiä on minulta pyydetty. Nämä ohjeet ovat myös hyvin ajankohtaisia juhlapyhien aikaan, näistä voi kukin napata mieluisat omaan pitopöytäänsä kun ystäviä tulee kylään.

Kesällä pääsin ihaniin elokuisiin häihin vieraan ja kyökkikomentooran roolissa.  Ruokalistalla oli seuraavia herkkusia:
- Kylmää pippurista punaviinipaistia
- Punaviinimarinoitua punasipulia
- Vuohenjuusto-punajuurisalaattia
- Mozzarellapastasalaattia
- Kevätkeikaussalaattia
- Rucolaperunasalaattia

Lisäksi juhlan kruunasi mango-sitruunatäytekakku. Siinä oli mangomoussea, sitruunasiirapilla kostutettu vaalea kakkupohja, sitruunacurdia ja sitruunatuorejuustokuorrute vaahtokarkkimassan alla. Oli todella ihanaa, ja kesäisen raikasta. Kakku kirvoitti eksoottisemmista maisemista kotoisin olevasta häävieraasta ihastuneita kiljahduksia. Kyl miä iteki vähän ihtiäni olalle taputtelin, kaikki upposi sujuvasti vieraitten ja isäntäväen kupuihin.

Näissä juhlissa käytännössä kaikki tehtiin edeltävänä iltana ja juhlapäivänä vain kasailtiin ruuat tarjolle. Säästi mukavasti hermoja ja aikaa. Suosittelen lämpimästi, sillä bileiden tunnelma on huomattavasti mukavampi kun emäntä ei ole kireänä ja ahdistuneena keittiössä koko aikaa...

Kylmä paisti on kesällä näppärää tarjottavaa. Ohuiksi siivuiksi leikattuna ja marinoituna se säilyy paremmin ja on helppo asetella näyttävästi vadille.
Naudan paahto- tai sisäpaisti kypsyy hitaasti matalassa lämmössä todella mureaksi ja mehukkaaksi, kun sille antaa mahdollisuuden. Näissä bileissä oli paljon vieraita, joten tein 2 paistia joista toinen oli 2,5-kiloinen ja toinen nelikiloinen. Paisti tykkää, kun sen tuuppaa 200-asteiseen uuniin ja saman tien laskee lämmön 100 asteeseen. Tunti per kilo kypsentelyä ja sen jälkeen noin tunti lepuuttelua peiteltynä ennen kuin veitsellä on asiaa hommiin. Tällöin nesteet eivät karkaa paistin sisältä, ja leikkaaminen käy siistimmin.

Leikatun paistin marinoiminen pidentää sen säilyvyyttä ja parantaa makua. Kylmä paisti on myös parempi ja helpompi tarjottava varsinkin kesähelteellä ja silloin, kun vieraita on paljon, ruokailu kestää pitkään ja käytössä ei ole lämpöhaudetta. Määrä on vähän suhteellinen; joistain paisteista irtoaa enemmän nestettä kuin toisista, ja jotkut ihmiset yksinkertaisesti syövät enemmän ja toiset vähemmän. Ohjenuorana voidaan kuitenkin pitää 150-200 g raakaa naudan sisä- tai paahtopaistia/ruokailija. Kannattaa tehdä vähän enemmän kuin vähemmän - tämä maistuu juhlien jälkeen keskiyön voileivällä!

Paistin kanssa punaviinimarinoitu punasipuli on enemmän kuin kotonaan; se on helppo tehdä ja se tuo väriä ja runsaasti makua lautaselle. Se myös näyttää upealta kauniissa kristallikulhossa. Jos voit koristella ruualla, tee se. Mikään ei ole parempaa kuin kaunis ruoka jonka voi syödä aikansa ihasteltuaan.

Salaatit ovat vanhoja suosikkeja - rucolaperunasalaatti on juuri sitä miltä se kuulostaakin; keitettyä pottulaa, sipulia, isoja kapriksia tai maustekurkkua ja rucolaa. Kastikkeen virkaa toimittaa sitruuna-hunaja-dijonsinappikastike. Perunat ja sipuli marinoidaan yön yli kastikkeessa ja kaprikset/kurkut lisätään sekaan. Lopuksi, vadille asetellessa, lisätään pariin väliin rucolaa ja päälle myös. Naminami.

Punajuuri-vuohenjuustosalaatti on ammatti-instituutin ajoilta tuttu, ohjaajani Stinan resepti jota olen mukaillut. Yrttien ja voin kanssa paahdettu punajuuri ja vuohenjuustolohkot kipataan salaattipohjan päälle, tadaa! Valmis.

Kevätkeikaus taas on oma kehitelmäni erääseen entisen työnantajani tapahtumaan. Piti saada tietyt uutuusraaka-aineet esille, joten väsäsin vähäkalorisen tekeleen; paistettua pekonia, parmesaania, mitä näitä nyt on. Ai niin ja yrttirutonkeja tietysti. Ruokaisaa, upean värikästä, herkullista.

Mutta! Aletaankos me pikku hiljaa tekemään eikä vaan lätistä tässä nyt?

Punaviinimarinoitu paisti
10:lle

2,5 kg kalvottomaksi siistittyä naudan sisä- tai paahtopaistia
2 rkl rouhittua mustapippuria
2 tl kuivattuja yrttejä; salviaa, timjamia, rosmariinia
1 tl öljyä tai sulatettua voita

marinadi:
paistinliemi
3 dl punaviiniä
4 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
suolaa
jauhettua mustapippuria

2 punasipulia

Ota paisti huoneenlämpöön temperoitumaan noin 3 tuntia ennen paistamista. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Hiero rasva ja mausteet paistin pintaan, lykkää uunivuokaan joka on sen kokoinen että paistin ja vuuan reunojen väliin jää pari senttiä tilaa.
Laita paisti kuumaan uuniin ja laske lämpötilaa 100 asteeseen. Anna kypsyä tunti per kilo. Anna valmiin paistin levätä ensin kymmenisen minuuttia vuuassa ja nosta se sitten vadille jäähtymään ja peitä foliolla.
Paisti on edelleen punertavaa sisältä, mutta se muuttaa väriään marinoinnin aikana, sillä etikka ja viini kypsyttävät sen.

Valuta vuuasta paistinliemi kattilaan. Lisää muut aineet, keitä reippaasti ja kuori vaahto pinnalta kunnes sitä ei enää nouse. Redusoi noin kolmanneksella ja siirrä jäähtymään pois levyltä. Suikaloi punasipuli ja laita se liemeen. Sipuli kypsyy kevyesti.

Leikkaa jäähtynyt paisti terävällä veitsellä pari milliä paksuiksi siivuiksi. Jos paisti on kovin leveänmallinen, voit ensin halkaista sen pituussuunnassa. Lado kolmannes viipaleista kannelliseen rasiaan, nostele päälle jonkin verran sipulia marinointiliemen joukosta. Tee loput kerrokset samalla tavalla, ja kaada lopuksi päälle kaikki madinadi. Peitä tiiviisti ensin kelmulla (huom! EI foliolla sillä suola ja etikka syövyttävät alumiinia) ja sitten lautasella tai kannella.
Anna paistin maustua vähintään 6-8 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään. Käännä kerran, käsittele lihaa varovasti sillä se on todella mureaa!
Lado tarjolle laakealle vadille, hylkää enimmät sipulit ja korvaa ne ripsottelemalla pinnalle marinoitua sipulia joka on paljon nätimpää kuin yönsä paistin kanssa viettäneet sipulisuikaleet. Voit myös lisätä herneenversoja, rosmariininoksia tai muuta vihreää yrttiä antamaan värikontrastia.


Punaviinimarinoitu sipuli
10:lle

n. 700 g punasipulia
1 dl punaviinietikkaa
3 dl punaviiniä
5 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl jauhettua mustapippuria
2 rkl sitruunanmehua
1 rkl oliiviöljyä

Kuori ja suikaloi sipulit. Laita muut aineet kattilaan lukuunottamatta öljyä ja sitruunanmehua ja keitä reippaasti, kunnes liemi on redusoitunut noin kolmanneksella. Anna jäähtyä hetki, lisää loput ainekset ja kaada sipulisuikaleitten päälle kannelliseen astiaan. Anna maustua yön yli.


Punajuuri-vuohenjuustosalaatti
10:lle

250 g salaattia, kevyt- ja ohutlehtistä
200 g jäävuorisalaattia
500 g kypsytettyä vuohenjuustoa
500 g punajuuria
1 tl rosmariinia
1 tl fenkolinsiemeniä
1 rkl voita
1 rkl öljyä
½ tl suolaa
½ tl rouhittua mustapippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Huuhdo punajuuret ja tarkista ettei pintaan ole tarttunut multaa, hiekkaa tai kiviä. Poista kummastakin päästä "viikset" sun muut mitä et halua vieraillesi tarjoilla.
Lohko juuret 4-6 osaan juurien koosta riippuen. Laita lohkot uunivuokaan, nakkaa mausteet ja rasvat päälle ja pyörittele hiukan. Kypsennä uunissa puolisen tuntia, käännä kerran tai pari. Juuret saavat olla kypsiä mutta eivät muhjuisia. Anna jäähtyä täysin.
Silppua salaatit ja sekoita ne vadilla. Leikkaa vuohenjuusto sentin kiekoiksi ja kiekot 2-4 osaan juuston halkaisijasta riippuen. Laita salaattipedille ensin juusto ja sen päälle punajuuret.


Rucola-perunasalaatti
10:lle

1 kg kiinteää tai yleisperunaa
1 sipuli
2 pienehköä maustekurkkua tai 1 dl jättikapriksia varsineen
100 g rucolaa
1 dl sitruunanmehua
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl dijon-sinappia
1 rkl rouhittua mustapippuria
3 rkl öljyä

Keitä perunat kypsiksi, anna jäähtyä täysin. Leikkaa kuutioiksi tai ronskeiksi siivuiksi. Hakkaa sipuli hienoksi. Laita peruna ja sipuli kulhoon. Sekoita sitruunanmehu, öljy, hunaja, sinappi ja pippuri tasaiseksi kastikkeeksi ja kaada pottujen ja sipulin päälle, peitä kannella ja anna maustua seuraavaan päivään.
Tarjolle laitettaessa lisää pottuihin kuutioitu maustekurkku tai kaprikset ja nostele puolet seoksesta tarjoiluastiaan. Lisää päälle puolet rucolasta, sitten loput perunaseoksesta ja pinnalle loput rucolat.


Kevätkeikaus
10:lle

200 g jäävuorisalaattia
200 g ohutlehtistä, värikästä salaattia
500 g pekonia
300 g miniluumutomaatteja
150 g parmesanlastuja

krutongit:
1 paistovalmis patonki
4 rkl oliiviöljyä
valkosipulinkynsi
kourallinen tuoretta persiljaa
½ tl suolaa

Peitä 2 tarjotinta, leikkuulautaa tai muuta alustaa talouspaperilla. Kuumenna uuni 225-asteiseksi.
Paista pekoni huolellisesti rapeaksi uunissa pellille levitettynä, käännä paiston puolivälissä. Anna jäähtyä tarjottimella talouspaperin päällä.
Viipaloi patonki viistosti reilu puoli senttiä paksuiksi siivuiksi. Hakkaa persilja hienoksi ja sekoita suolan kanssa öljyyn. Lado leipäsiivut uunipellille ja tupsuttele niille molemmin puolin persiljaöljyä. Laita uuniin ja paista kunnes leipäpalat ovat reilusti rapeita ja tumman kullanruskeita. Käännä siivut ja anna taas ottaa väriä. Tupsuttele lisää öljyä jos tuntuu tarpeelliselta. Kun krutongit ovat valmiit, ota ne pois uunista ja anna niiden jäähtyä käsiteltäviksi, hieraise kaikkiin hiukan valkosipulinkynttä ja anna jäähtyä kokonaan talouspaperin päällä.

Lado silputut salaatit sekaisin vadille. Päälle sopivaksi katsomassasi järjestyksessä muut ainekset; oma suosikkini on puolitetut tomaatit, parmesanlastut, pekoni ja viimeiseksi krutongit. Näin leipä ei vety tomaattien mehusta ja pekonien kaunis väri näkyy selvästi.


Mozzarellapastasalaatti
10:lle

300 g pastaa, mielellään fusillia tai muuta kierremakaronia
300 g mozzarellaa, mielellään kirsikka-tai helmimozzarellaa mutta isotkin palloset käy
1 prk pestoa, mielellään Pirkkaa
1 prk aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita
100 g kivettömiä oliiveja, mielellään kalamataa tai vihreitä jättejä
200 g miniluumutomaatteja

vettä
suolaa

Keitä pasta napakan kypsäksi suolalla ja aurinkokuivattujen tomaattien öljyllä maustetussa vedessä. Valuta, huuhdo kylmällä vedellä kunnes pasta on jäähtynyt. Valuta aurinkotomaatit ja oliivit, valuta sekä tarvittaessa paloittele mozzarella. Jos oliivit ovat valtavan suuria, voit puolittaa ne. Sekoita kaikki ainekset luumutomaatteja lukuunottamatta hyvin sekaisin. Anna maustua muutama tunti, lisää puolitetut miniluumutomaatit juuri ennen tarjoilua.


Muissa uutisissa: joulu on entistä lähempänä, Prosenttikakku on (viimein!) tekeytymässä, lahjat pitäisi vielä saada kiepautettua pakettiin ja erään ihanan ipanan perheellekin laittaa joululaatikkoa liikkeelle. Jouluna sitten olen, rötvään, homehdun soffanpohjalla, möllötän ja rellotan. Juuri tässä järjestyksessä. Koska mä voin.

- Hulta








tiistai 8. joulukuuta 2015

Haaste Sannalta - joulun kirjaimista

Sain kirjainhaasteen Sinistä Jouluksi-blogin Sannalta. Vaikka tämä ei nyt varsin joulublogi olekaan, niin jouluhulluja olemme molemmat ja meno sen mukaista ympäri vuoden...

Jouluaakkoset-haaste

1.Haasta 5 joulublogia
2. Kirjoita jokaisen aakkosen kohdalle jokin jouluinen sana/asia
3. Q,W,X,Y,Z,Å,Ä  eivät ole pakollisia


Tästä se sit lähtee.

A - Aloitus. Viimeistään syyskuun alussa joulukausi julistetaan avatuksi. Ainakin miun ja Sannan kerhossa.
B - Brunbergin tryffelit. Näitä on oltava, että joulu tulee.
C - Candy canes, piparminttukepit. Lumiukkosopan oleellinen raaka-aine ja koriste. Naminami.
D - Disney ja Samu Sirkan Joulutervehdys. Toinen niistä telkkariohjelmista joita ilman joulu ei tule.
E - Erilaiset joulut. Monenlaisia jouluja olen päässyt viettämään, ja melkeinpä jokainen niistä on ollut omalla tavallaan ihana.
F - Fenkoli. Joulukinkun keitinliemen ehdoton mauste.
G - Glögi! Mielellään haaleana ja vaaleana, mantelin kera. Kuuma ja tumma glögi polttaa kurkun.
H - Homejuusto. Mielellään sitä karseimmanhajuista stiltonia. Parhaimmillaan piparin ja omenasiivun kanssa jouluyönä.
I - Itsenäisyyspäivä. Oleellinen osa joulunaikaa. Ylpeydenaihe ja hyvä muistutus siitä, että asiat voisivat olla paljon, paljon, PALJON huonommin ilman menneiden polvien uhrauksia ja urheutta.
J - Joulukirja. Ehdoton ystävä tällaiselle lahopäälle. Kirjan kätköihin kirjoitellaan lahjat, ruuat, suunnitelmat ja reseptit.
K - Kinkku. Lihansyntiaikojeni ehdoton ykkössuosikki joulupöydässä. Punasuolattuna, mehevänä ja miedon sinapin kera.
L - Lahjat. Näiden miettiminen alkaa viimeistään heti juhannuksen jälkeen.
M - Mausteet. Kardemumma, neilikka, kaneli, inkivääri, muskotti, sahrami...joulu tuoksuu ja maistuu vahvasti näiltä.
N - Napapiirin Pikajuna, ihana jouluelokuva. Saa joka kerta itkemään.
O - Omenahyvejäätelö. Uskomattoman hyvää ja jouluista.
P - Piparit. Ruskeita siirappipipareita täytyy olla; paljon, ohuita ja rapeita.
R - Rakkaus. Joulun tärkein sanoma, jonka soisin olevan muutenkin maailman kantava arvo ja voima.
S - Sinappi. Itsetehtyä, makeaa, usein omenalla ja viskillä maustettua.
T - Tontut. Näitä on olemassa, aivan varmasti!
U - Usko. Uskon enkeleihin, joulupukkiin ja ihmisten hyvyyteen. Tosin viimeisestä olen joskus hiukan epävarma uutisia luettuani.
V - Värit. Jouluun kuuluu ehdottomasti punainen, valkoinen ja vihreä. Pienissä määrin myös sininen.
Å - Åbo. Joulurauhanjulistuksen koti, mutta itse käymme katsomassa joulurauhanjulistuksen Naantalin Vanhalla torilla.
Ä - Äitee. Joulunviettopaikkana tänä vuonna maaman talo, omat kotikulmat, Naantali <3
Ö - Överit. Näitä tulee yleensä vedettyä parit, sekä jouluruuan että suklaan kanssa.

Haasteeseen kuuluu laittaa haaste myös eteenpäin kolmelle joulubloggarille. Minä tuhma, laitan haasteen vain Vuoden Siivoojalle, joka varmasti saa aikaan mielenkiintoisemmat aakkoset kuin minä edes kolmen tuplaviskin jälkeen!

- Hulda

lauantai 28. marraskuuta 2015

Soda pop, osa III - teeleivästä

Nonni. Tässä on taas viikot hurahdelleet hirmuista tahtia, ja eka adventtikin ryykää ylle kuin kolli kissanminttupenkkiin. Töitten puolesta on ollut rauhallista, vähän liiankin kanssa, eli keikkahommat kutsuu taas. Ei se huono ole, on ihan kiva saada taas vähän muistutusta siitä minkä olen taakseni jättänyt. Tervetuloa niskakivut ja päänsäryt, kaupan kassa kutsuu! Tervetuloa selkäkrampit, palvelutiski here I come! :P

Joululahjoja on tullut hankittua ja paketointikin on jo aloitettu, enää pari lahjaa ja sit on hommat valmiit. Kiireinen alkusyksy vähän viivästytti hommia, mutta onneks on tuota vapaa-aikaa ihan riittävästi...joululaatikotkin tuli rykäistyä äiteen luona pakkaseen viime viikonloppuna. Hommat etenee. Vielä kun sen juuttaan hetelmäkakun saisin aikaan! Sunnuntaina täällä leivotaan, vaikka järki lähtis.

Joulunaikaan kuuluu tuoreiden leivonnaisten tuoksu. Viikonloppuna tuli tehtyä muutakin kuin vain laatikoita - tempaisin kasaan ison satsin joulutorttuja. Käytin luumu- ja omena-kanelimarmelaateja ja vaniljakreemiä. Ja tietysti oikeaa voitaikinaa eikä mittän margariini-imitaatiota. Vaniljakreemi taittaa kivasti luumuhillon tymäkkää makua ja rakennetta pehmeämmäksi, ja omenan kanssahan se toimii kuin junan vessa. (Toim. huom. Uusien junien sähkökäyttöiset vessat eivät aina toimi, mutta viittaan tässä siihen wanhan, sinisen junan pönttöön jonka toimivuus oli käytännössä 100%)
Myös Pätkistä piti kokeilla, ja vaniljakreemillä ja Pätkiksellä täytetyt makeat pasteijat on hhhyväää! Melkein liian hyvää. Vähän piti taiteilla, että täytteet asettuivat taikinan sisään ja myös pysyivät siellä paiston ajan, mutta lopputulos oli uskomattoman herkkuisa.

Mutta. Koska jouluna on myös paljon kaikkea touhua ja odottamattomia vieraita, vierailuja ja muita kokoontumisia piisaa, ajattelin kertoa teille uusimmasta herkkuleipäkeksinnöstäni.
Taannoin testailin soodaleipää, jonka nesteenä käytin teetä. Siis kirjaimellisesti teeleipää. En ole koskaan ymmärtänyt miksi suomalaiset kutsuvat soodataikinarieskoja teeleiviksi, niissä ei ole teetä eikä niitä usein teen kanssa syödä. Että sitä myötä teeleipää. Britit käyttävät samaa nimitystä leivästä joka on kirjaimellisesti teehen leivottu. Siispä piruuttani päätin kokeilla, onnistuuko soodaleipä myös teestä.
Onnistuu.

Teeksi valitsin Jouluteen, jossa on kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Tietysti kukin itse päättää mitä teetä käyttää. Kaikki toimii, kunhan on mustaa ja mielellään maustettua. Jos ei löydy maustettua teetä, voit aina liottaa teessä mausteita.

Hedelmiä tykkään lisätä varsinkin soodaleipään, koska se tuo paljon lisämakua ja väriä peliin. Tällä kertaa käytin sokeroitua inkivääriä ja korintteja. Liottelin hedelmiä teessä hetken, pehmenivät ja kostuivat mukavasti ja antoivat makua teehen.
Pähkinöitäkin voipi käytellä, ei ole yhtään haittaa niistä.  Ne tuovat enemmän makua ja täyteläisyyttä, jopa juhlavuutta leipään.

Jauhojen suhteen ei ole taaskaan niin tarkkaa, tällä kertaa käytin hiivaleipäjauhoja mutta suosittelen sekoittelemaan esim. ruista ja vaikka ohraa mukaan. The more, the merrier, kuten piktiystävämme tapaavat sanoa.

Jotta sitte jaarittelut ois jaariteltu, alettaaskos leipoa?
Tarvitset:

pitkulaisen leipävuuan

3 dl kiehuvaa vettä
2 rkl teetä

8-10 dl jauhoja
n. 1,5 dl kuivattuja hedelmiä
(1 dl karkeasti silputtua pähkinää)
3 rkl sokeria, mielellään vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
60 g voita
2 rkl soodaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita tee hautumaan veteen ja jätä noin viideksi minuutiksi. Siivilöi astiaan. Pilko hedelmät ja sulata voi. Laita halutessasi hedelmät teen joukkoon ensin likoamaan muutaman minuutin ajaksi. Sekoita 8 dl jauhoja ja kaikki muut aineet keskenään nopeasti taikinaksi, kumoa reilusti jauhotetulle pöydälle ja vaivaa rauhallisesti vajaan minuutin verran, kunnes taikina pysyy kasassa. Älä vaivaa liikaa, ettei leivästä tule kovaa. Laita taikina vuokaan, lykkää uuniin ja anna kypsyä 45-65 minuuttia. Kun kuori on rapea ja sisältä tulee koputettaessa melko ontonlainen soundi, leipä on kypsää.
Anna jäähtyä vartin verran ja kumoa ritilälle jäähtymään. Nauti voin tai hillon kaverina.



Muissa uutisissa: linnuilla on lisäravinnekuurista johtuen täysi kevätmeininki päällä, olen taas huomannut höyrähtäneeni entistä enemmän jouluun ja Facebookin Sydämeeni Joulun Teen-ryhmä on ihana! Olen jumittanut ryhmän sivulla ja ihastellut ihmisten jouluisia koteja, leivonnaisia ja askartelun tuloksia viikkokaupalla. Jos et ole jo jäsen, liity heti! Be there or be Grinch!

Lupsakkaa viikonloppua kaikillen!

<3 Hulta






sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Aaton jälkilöylyt - joulun makeista herkuista

Nonni, jopa meni taas viikko hurahtamalla! Tässä on tehty lisää joululahjahankintoja, laitettu kodin valaistus uusiksi ja hommattu myös jouluvaloja. Ostin sen Clas Ohlsonin valokranssin josta puhuin aiemmin, mutta valoverkkoa en vielä löytänyt. Pitää käydä K-raudassa ja Löytöliiterissä tutkailemassa jos löytyisi pieni vaalea valoverkko; Ohlsonilla oli kyllä verkkoja mutta olivatpa tummia ja niitä myytiin vain 3 x 2 metrin pakkauksissa. Koska en ole perustamassa bordellia tai muutoin aikeissa valaista koko metikköä, en tarvitse kuutta metriä valoverkkoa vaan parikin metriä on jo enemmän kuin tarpeeksi. Löytyy se kohtuus meikäläiseltäkin joskus harvoin...

Jouluaattona kohtuus ei ole ehkä se ensimmäinen juttu mikä tulee mieleen. Joten tässäpä teillen ne övereimmät herkut, jälkkärit ja juomat joita on ikinä mieleen pälkähtänyt värkätä.

Ensimmäinen herkku on oma päähänpälkähdykseni vuodelta -02. En ole koskaan ollut omenahyveen suurin fani, joten jollain tapaa tämä monsteri piti kesyttää. Keksin sekoittaa sen jäätelöön. Jouluiset mausteet ja fariinisokeri tuunaavat hyveen jouluiseksi, ja jäätelöön sekoittaminen ja kauniiseen muottiin pakastaminen tekevät siitä juhlavan jälkkärin.
Kannattaa katsoa, että hyvejäätelö on korkeintaan 4 cm paksussa kerroksessa. Muuten sitä on todella hankala leikata ja syödä edes suhteellisen sivistyneesti. Voit myös pakastaa hyvejäätelön annosmuotteihin.
Kinuskiin ja hyveeseen kannattaa käyttää mielellään itsetehtyä mehutiivistettä. Parhaiten toimivat muutenkin omenan kanssa hyvin yhteen pelaavat marjat kuten punaviinimarja, karpalo, puolukka, karviainen tai ihan vallan jopa itse omena. Olen käyttänyt omenaa ja punaviinimarjaa yhdessä.

Omenahyvejäätelö
6-8:lle

vuuan pohjalle:
4 punakuorista, kiinteää omenaa (esim. Royal Gala, Jonagold)
1 tl piparimaustetta
2 rkl omena- tai marjamehutiivistettä
½ dl fariinisokeria

pinnalle:
1 dl fariinisokeria
2 dl kaurahiutaleita (tai desi mantelilastuja ja desi kaurahiutaleita)
75 g voita
1 tl piparimaustetta

Lisäksi:
1,5-2 litraa hyvää vaniljajäätelöä

Omenakinuski:
 1 dl omena- tai marjamehutiivistettä
25 g voita
1,5 dl fariinisokeria
1 dl tummaa siirappia
1,5 dl kuohukermaa
½ maustemittaa suolaa

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Voitele n.25-28-senttinen piirakkavuoka.
 Paloittele omenat noin sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Laita ne vuuan pohjalle, lisää mehu ja ripottele sokeri ja mauste pinnalle.
Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset sekaisin keskenään. Levitä omenoiden päälle. Paista puolisen tuntia, kunnes omenat ovat pehmeitä ja pinta rapea. Anna jäähtyä täysin, hajota kulhoon niin ettei kuorrutteesta jää kovin isoja paloja.

Ota jäätelö sulamaan. Kun se on juuri ja juuri sekoitettavissa, sötkötä omenahyve ja jäätelö keskenään suht tasaisesti ja kaada isoon kelmulla vuorattuun piirakkavuokaan tai vastaavaan, kauniiseen astiaan. Kääräise kelmu vielä jäätelön päälle. Pakasta.
Anna hyvejäätelön sulaa puolisen tuntia ennen tarjoamista. Kumoa vuuasta tarjoiluvadille ja koristele vaikka piparinmuruilla tai valuta kinuskikastiketta päälle.

Tee kinuski: kuumenna mehu, sokeri, siirappi ja voi kattilassa rauhassa sekoitellen. Anna kiehua viitisen minuuttia, kunnes seos on paksua ja kauniin ruskeaa. Lisää kerma, anna jäähtyä ja tarjoa omenahyvejäätelön kanssa.


Seuraava tekele on vähän erilainen otos riisipuurosta. Makumaailma viittaa joulun alkulähteille, itäisille maille. Puuro maustetaan mantelijauholla, kanelilla, neilikalla, inkiväärillä, kardemummalla ja vaniljalla ja kruunataan glögistä keitetyllä kastikkeella. Puhumatta paras.

Mantelipuuro ja glögikastike
4:lle
2 dl vettä
1,75 dl puuroriisiä
1 l täysmaitoa
2 dl mantelijauhoa
kanelitanko
2 kokonaista neilikkaa
2 cm pätkä halkaistua vaniljatankoa tai 2 maustemitallista jauhettua vaniljaa tai 2 tl vaniljauutetta
2 kokonaista kardemummaa tai 1 maustemitta jauhettua kardemummaa
1 cm pätkä tuoretta inkivääriä tai ½ maustemitallista jauhettua inkivääriä
1 tl suolaa

kastike:

3 dl glögitiivistettä
5 dl vettä
2 rkl perunajauhoa
2 tl (vanilja)sokeria

Kastike ensin:
Sekoita perunajauho puoleen desiin kylmää vettä. Laita glögi ja loput vedestä kattilaan, kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunajauhovesi tarmokkaasti sekoittaen kuumaan nesteeseen, anna kuplahtaa nopeasti ja ota kattila liedeltä. Sokeroi pinta.

Sitten puuron kimppuun:
Kiehauta vesi, lisää riisi. Keitä kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Laske levyn teho pienelle, käytä kattilanalusritilää jos sinulta sellainen löytyy. Lisää parisen desiä maitoa (tai jotain sinnepäin), mantelijauho ja mausteet suolaa lukuunottamatta. Sekoittele puuroa vähän väliä ja lisäile maito vielä parissa erässä, kun edellinen satsi on lämmennyt ja alkanut imeytyä. Keitä puuroa suljetun kannen alla reilu puolisen tuntia, sekoittele vähän väliä kunnes kaikki neste on imeytynyt. Mausta valmis puuro suolalla.
Kerää kokonaiset mausteet pois puurosta ennen tarjoilua. Tarjoa perinteisten rimminkien kanssa.

Riisipuuro taipuu myös riisivanukkaaksi, jolloin se toimii loistavasti jälkiruokana. Jätä tällöin puuro hyvin löysäksi, ettei se kikkaroidu (ihhihihi hassu sana) jäähtyessään. Anna puuron jäähtyä täysin, vatkaa 3 dl kuohukermaa vaahdoksi ja sekoita puuroon. Voit lisätä vanukkaaseen 1-2 dl kuorittuja appelsiininpaloja, säilykemandariinia, karkeaksiraastettua hapanta omenaa tai vaikka säilöttyjä kirsikoita palasina.

Joskus ruuan päälle ei tee mieli mitään kiinteää ravintoa, oli miten vaan jälkiruokamahassa tilaa. Silloin maistuu lämmin juoma. Miksipä ei tehtäis raikasta karpaloglögiä tai täyteläistä lumiukkosoppaa?

Karpaloglögi
2-4:lle

1 l karpalomehua
2 kanelitankoa
vaniljatanko
3 kardemummaa
6 neilikkaa
3 maustepippuria
1 cm pala tuoretta inkivääriä
puolikas Granny Smith-omena 3 lohkossa tai 1 dl omenamehua

Laita kaikki ainekset kattilaan, lämmitä 1-teholla kiehuvaksi. Mitä hitaammin, sen parempi, jotta mausteiden maut ehtivät tekeytyä. Nosta omenanlohkot varovasti pois kattilasta, poista muut mausteet. Voit terästää glögiä halutessasi, mutta se on hyvää sellaisenaankin.
Jos puolukka maistuu paremmin, voit korvata karpalomehun puolukkamehulla. Tai vaikka käyttää molempia, kaksin aina kaunihimpi. Usein myös herkullisempi.


Lumiukkosoppa
kahdelle

4 dl maitoa, mielellään kevyt- tai täysmaitoa
8 palaa taloussuklaata, maitosuklaata tai Geishaa
1 dl vaahtokarkkeja
2 piparminttukarkkikeppiä

Aikuisten lumiukkosoppaan lisäksi minttuviinaa ja Baileysia

Lämmitä maito höyryäväksi mikrossa tai kattilassa. Jaa suklaa paloina kahteen kuppiin, kaada maito päälle ja sekoittele kunnes suklaa on tasaantunut. Aikuisten herkut, mikäli sellaisia haluaa nautiskella, menevät myös tässä kohtaa sekaan. Lopuksi lisää vaahtokarkit pinnalle ja tuuppaa karkkikepit kuppeihin.


Täällä alkaa torppa hiljenemään pikku hiljaa, hoitokoirakin rauhoittui nukkumaan ja niinpä mekin aivan kohta. Vielä ehtii keskiyön voileivän naukkaamaan, hirveä nälkä iski yllättäen. Kyl vaa tää valvominen on hieno laji, kerta kaikkiaan. Jos viime yö meni unettomana Pariisin iskujen takia, tänä yönä taitaa uni maistua senkin edestä. Mutta jottei kellekään jää epäselväksi;

Rakkauden kaupunki vuotaa verta. Niin minunkin sydämeni.

Rakastakaa toisianne

-Hulta

lauantai 7. marraskuuta 2015

Sikamaista touhua - pienoisista kinkkusista

Koska moni ottaa varaslähdön jouluun muutenkin kuin koristelun ja leipomisen kanssa, pitää vissiin alkaa myös näitä (yleensä) aattona syötävien ruokain reseptejä lykkimään jo esille.

Monessa keskustelussa olen antanut itselleni kertoa, että kinkkuja paistellaan pisin syksyä ja niitä saattaa päätyä pöytään jopa 4-5 kappaletta ennen H-hetkeä. Aikamoista! Meillä kotona kinkkua on tarjolla vain jouluaattona, tosin joskus tonttu on saattanut jo aatonaattoiltana käydä nävertämässä pikkuisen potsia poskeen.
Kun olin lapsi, meitä oli isovanhempien joulupöydissä paljon väkeä. Isän luona kymmenkunta, ja äidin luona vähintään tusina. Lapsenlapsihomman räjähdettyä käsiin jopa 15. Silloin oli kinkuilla kokoa kuulkaas - pienimmillään jotain 6 kilon luokkaa, ja varmasti joskus kolisteltiin jo kymppikiloa.

Kuva nyysitty netanttila.com

Ennen kuin aloin ituhipiksi ja lopetin lihansyönnin, kinkku oli lempparijouluruokani. Muistan, kun äidin vanhemmat kerran - Amerikanreissun innoittamana - ostivat jouluksi savukalkkunan. Siellä se möllötti pöydällä, korppikotkan näköisenä ja kuivana kuin mikä. "Saimme" maistaa sitä ennakkoon, ja vähän ajan päästä meille tulikin veljen kanssa akuutti kiire isän vanhempien luo. Virallinen selitys oli, että "mennään vaan moikkaamaan ja ulkoilutetaan koira samalla", todellinen syy oli että eipä ollut aikomustakaan skipata joulukinkkua vaikka äidin vanhempien luona oli määrä syödä sinä jouluaattona. Isän äidillä oli aina valtava kinkku pöydässä, ja kävimme sitä urakalla verottamassa siinä ihan huomaamatta vierailun lomassa. Itse taisin syödä ainakin 6 siivua...vähän äidin vanhempien luona ihmettelivät, kun ei ollu lapsilla nälkä aterialla. Hähä!

Koska nykyään väkeä on meidän joulupöydässä äidin luona korkeintaan viisi kerrallaan ja minähän en vieläkään elikoita syö, kinkun määrää on täytynyt viilata hiukan maltillisempaan suuntaan. Pari-kolmekiloisesta juhlakinkusta väki syö itsensä täyteen kolme tai neljä kertaa, mutta koska pieni kinkku on helpompi pilata kuin iso, valmistusmenetelmääkin on tarvinnut viilailla.

Uunissa paistaen kinkku on herkästi lopulta liian kuivaa. Jotkut tykkäävät ylikypsästä, kuivasta kinkusta, mutta meillä sen on oltava mehukasta. Päätin siis etsiä toisen kypsennystavan. Lopulta päädyin keittämiseen. Nigellan jalanjäljissä mennään taas, joskin omilla tvisteillä kuten aina.

Keitetystä kinkusta monelle tulee mieleen se (välistä vähän vetinenkin) leikkele, joka ei herätä minkään luokan jouluisia tunteita. Mutta kun kinkun keittää punaviinin, juuresten ja mausteiden kanssa ja lopulta glaseeraa karpalohyytelöllä, siitä löytyy ihan uskomattomia vivahteita ja jouluista vibaa enemmän kuin monesta korppujauhokuorrutetusta potsista!

Keittämiseen kannattaa käyttää kohtuullisen makuista punkkua. Ei sitä parasta ja kalleinta, muttei nyt mitään kamalaa karahvipunkunlitkuakaan. Kävele Alkoon, kerro myyjälle että haluat vaikka noin 6-8 euron täyteläisen ja aromikkaan punaviinin ruuanlaittoon ja anna myyjän tehdä työ. Jos alkoholiton on elämäntapasi, kurvaa kaupan kautta ja osta pullollinen Carl Jung Rotlackia.

Jos haluat päästä loppuvaiheessa paljon helpommalla, pura kinkusta verkko päältä ennen keittämistä ja sido se narulla. Keittäessä verkko tahtoo kutistua ja pureutua kinkkuun (ehhehe, tuhmaa!) jolloin sen irrottaminen kinkkua tuhoamatta on aikaavievää ja vaatii kärsivällisyyttä.

Kinkun sitomiseen tarvitset paksua, käsittelemätöntä puuvilla- tai pellavanarua ja hiukan taitoa. Sitä voit kartuttaa katselemalla vaikka nämä Epicurious.comin videot; klassinen sidonta ja pikasidonta. Pyri sitomaan kinkku suurin piirtein samaan malliin kuin missä se on verkon sisällä; sileää pintaa ulospäin mahdollisimman paljon ja muoto tasaiseksi. Älä vedä nyöriä liian tiukalle, sillä sekin tahtoo hiukan keittäessä kutistua. Ei siis tarvita hiki päässä rytkimistä vaan lempeännapakkaa otetta. Love the piggy into submission, niinku.

Jos lähikaupassasi ei ole luomuhedelmiä, pese sitrushedelmä kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla. Koska hedelmän kaikki osat menevät liemeen, on hyvä hankkiutua eroon vaha- ja kasvinsuojeluainejäämistä parhaansa mukaan.
Laiska kokki ei jaksa säpeltää kaikkien maustepurnukoitten kanssa erikseen, vaan ostaa pussillisen glögimaustetta ja nakkaa sen keitinliemeen. Tämäkin on ihan toimiva ratkaisu. Saat samalla käyttöä sille kaapin perällä vuosia maanneelle maustepussille... ;)

Jokos otettais sitte possua potkasta ja alettais hommiin?
Tarvitset:

2-4 kg luutonta juhlakinkkua
5 dl punaviiniä
2 sipulia
½ valkosipulia
2 pientä tai 1 iso porkkana
1 pieni tai ½ iso tuore fenkoli
(1 sellerinvarsi)
vettä

1 tl kokonaisia neilikoita
1 tl kokonaisia fenkolinsiemeniä
½ tl sinapinsiemeniä
1,5 tl kokonaisia mauste- ja/tai mustapippureita
½ tl kokonaisia korianterinsiemeniä
1 tähtianis
1 kanelitanko
1 mandariini tai pieni appelsiini

Koristeluun kokonaisia neilikoita

Glaseeraukseen:
1 dl karpalo- tai punaviinimarjahyytelöä
1 tl punaviinietikkaa
2 rkl punaviiniä
1 tl fariinisokeria
½ maustemitallista kanelia
½ maustemitallista muskottia
½ maustemitallista maustepippuria

Laita kinkku kattilaan, jossa se mahtuu mukavasti kylpemään. Ei liian väljästi, muuten liemestä tulee liian laimeaa. Pari kolme senttiä reunoista irti on just passeli. Jos kinkku on nelikiloinen, käytä hiukan enemmän mausteita ja koko pullo viiniä. 
Leikkaa sipulit, fenkoli ja sitrushedelmä neljään osaan, hajota valkosipulinkynnet erilleen (tai, jos käytät yksikyntistä, leikkaa 3-4 palaan) ja pilko porkkana ja sellerinvarsi muutamaan palaan. Nakkaa kaikki kasvikset ja mausteet kinkun päälle ja vierelle, purista sitruksenlohkoista jonkin verran mehua kattilaan ja lisää myös karat karkeloihin. Viinin jälkeen kaada kinkun päälle sen verran vettä, että se juuri ja juuri peittyy. Kinkusta irtoaa lisää nestettä ja rasvaa sulaa keitettäessä. 

Laita kattilan päälle kansi ja keitä kinkkua hiljalleen noin tunti kiloa kohti. Laita kello raksuttamaan vasta kun liemi alkaa kiehua. Kuori pinnalta vaahto pariin kertaan. Lopuksi ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä vielä ainakin puoli tuntia, tuntikin.

Ota kinkku liemestä, poista verkko/langat huolellisesti ja leikkaa nahka pois. Poista myös rasvaa niin, että kinkun päälle jää sitä noin puolen sentin kerros. Viillä ruutukuvio rasvan pintaan, älä leikkaa niin syvälle että lihaan tulee viiltoja ettei neste karkaa uunissa.
Jos haluat, voit painella ruutukuvioon neilikoita. Laita kinkku uunivuokaan, kuumenna uuni 200 asteeseen.

Valmista glasyyri: laita kaikki ainekset kasariin, kuumenna varovasti samalla sekoitellen  kunnes hyytelö sulaa, anna kiehua hiljaa "hymyillen" pari minuuttia kunnes glasyyri paksunee hiukan. Jos kinkku on nelikiloinen, lisää aineksien määrää suurin piirtein 1,5-kertaiseksi. 
Lusikoi glasyyri varovasti ja rauhassa kinkun pintaan. Laita kinkku uuniin, ja noin 5-10 minuutin välein lusikoi vuokaan valunutta glasyyria takaisin kinkun päälle. Kun glasyyri on asettunut lasimaisen hehkuvaksi kerrokseksi kinkun päälle ja väri on syventynyt (muttei kärähtänyt) tummanpunaiseksi, ota kinkku uunista. Tähän menee 25-45 minuuttia uunista, kinkusta ja glasyyrista riippuen.

Syö harkiten, eli ei ihan kaikkea kerralla...

Muissa uutisissa: käytiin Lidlissä, siellä on joulukarkit saapuneet (mutta koska pahempi puolisko oli mukana, en voinut jäädä hiplailemaan ja ihmettelemään kaikkia ihanuuksia) ja leivontahyllystä löytyi myös mielenkiintoisia asioita, kuten elintarvikevärejä. Jäi askarruttamaan ovatko värit nestemäisiä, hyytelömäisiä vai tahnamuodossa? Jos joku tietää, hän tunnustakoon! Välittömästi! Tai Teuvo teidät syö!

Pöö.

-Hulta







torstai 5. marraskuuta 2015

Ihan pähkinöinä - pikkujoulujen purtavista

Hellurei pupsukat!
Tässä laiskasta vapaapäivästä nautiskellessani tuli mieleeni ajatus vuosikymmenen takaisesta pähkinäpettymyksestä. Jostain löysin reseptin glögipähkinöihin, ja olihan sitä sitten testattava. Makean chilikastikkeen ja glögitiivisteen yhdistelmä ei pelannut, ei. Jotain jäi puuttumaan. Siispä nyt, kymmenen vuotta viisaampana, päätin taklata tämänkin ahdistuksenaiheen pois päiväjärjestyksestä.

Koska pikkujouluihin kaipaillaan aina uutta kivaa ja itse tehden yleensä saa parasta ja joskus jopa edullisinta, pikkusuolaisia kannattaa tehdä myös kavereiden iloksi. Pähkinöillä ei sinänsä ole väliä jotta mitä käyttää, kunhan ovat raakoja ja sellaisia että niissä ei ole irtonaisia kuoria pinnalla kuten esmerkiksi maapähkinöissä on. Muut pähkinät menevät kalttaamattominakin.
Tällä kertaa käytin saksan-, cashew-, pecan- ja pistaasipähkinöitä. Mantelit, maapähkinät, hasselpähkinät ja vaikka kurpitsansiemenetkin käyvät oikein mukavasti.

Mausteidenkäyttö on jokaisen omissa käsissä. Olen tässä tehnyt kaksi erilaista ehdotelmaa; molemmat ovat itämaista innoituksensa saaneet, mutta toisessa on ehkä hiukan intialaista vibaa. Kukin voi tehdä omat viritelmänsä - jos vaikka lapsukaisiakin on pähkinöistä nauttimassa eikä ipanoilla ole vielä kovin kehittynyt maku, tulisimmat mausteet voi vaihtaa miedompiin. Tavan paprikakin toimii. Muutama lehti tuoretta rosmariinia kruunaa yksinkertaisen paprika-chili-mustapippurivaihtoehdon. Ole luova, kehittele, tee vaikka pari pientä satsia ja kokeile mikä omia makuhermojasi parhaiten hivelee.

Mutta jokos laitetaan puuhatontun hattu päähän ja aletaan hommiin?!

Tarvitset:

5 dl kuorittuja, kokonaisia pähkinöitä
1 rkl voita
4 rkl vettä
2 rkl fariinisokeria
½ tl suolaa
1 tl öljyä

mausteita
kokonaisuus I:

1 tl paprikaa, mieluusti tulista ja savustettua
1 maustemitta kutakin;
cayennea
chiliä, mielellään pieninä lastuina
juustokuminaa
korianteria
neilikkaa tai kardemummaa
kanelia
mauste- tai mustapippuria
muskottia

kokonaisuus II:

1 tl piparkakkumaustetta
1 maustemitta chililastuja
1 maustemitta mustapippuria


Lykkää pähkinät tasaisesti joko metalliseen tai foliolla vuorattuun uunivuokaan joka on öljytty kevyesti, pyri siihen että pähkinöitä on vain yhdessä kerroksessa. Kuumenna uuni 180-asteiseksi.

Laita muut ainekset kasariin ja keittele pari minuuttia kunnes voi on sulanut ja mausteet turvonneet. Kippaa seos pähkinöitten päälle, sekoita huolellisesti niin että mausteseosta päätyy suurinpiirtein kaikkiin pähkinöihin.

Laita vuoka uuniin keskitasolle. paahda 8-10 minuuttia, kääntele varovasti pähkinöitä jotta vuuan pohjalle kertyvä siirappi tarttuu kaikkiin niihin tasaisesti. Paahda vielä toiset 8-10 minuuttia, kunnes siirappi on paksua ja suurimmalta osalta kertynyt pähkinöihin vuuan pohjan sijaan ja pähkinät paahtuneet.
Kippaa pähkinät leivinpaperille ritilän tai leikkuulaudan päälle, siirtele irralleen toisistaan ja anna jäähtyä. Tässä kohtaa voit vielä ripsaista päälle puoli teelusikallista sormisuolaa tai hienorakeista merisuolaa lisää terää tuomaan.



Ja tässä lopputulos; tahmeanmakeanmausteiset pähkinät, helposti ja halvalla ihan omasta uunista!




Näihin kuviin, näihin tunnelmiin (eli pitää päästä tuhoamaan noita pähkinöitä jotka tuijottaa minuu keittiöstä) täältä sohvanpohjalta.

-Hulda

maanantai 2. marraskuuta 2015

Joulukalenteri - hiprakkahedelmistä ja tunnelmavaloista

Meillä on viime aikoina polteltu kynttilöitä. Olen tässä alkanut suunnitella jo talvivalaistusta kotiin, ja päätynyt siihen että hankin pari harkittua juttua Clas Ohlsonilta, Nekalan Löytöliiteristä tai Hong Kongista kotia kaunistamaan.

 Olohuoneen ikkunalasien väliin tulee joko "jääpuikkovalot" tai valoverkko vastavaloa antamaan, jotta voin laittaa ikkunoihin valoverhot. Talvella luonnonvalo on kortilla ja se pitää kaikki päästää sisään. Kesäaikaan ikkunoissa on vaaleanvihreät verhot, jotka nyt joko lähtevät tai jäävät - paksummatkin verhot pitää ikkunoissa olla talvella mutta mieli tekis jotain valkoista tai vaaleanharmaata.

Kuva pöllitty k-rauta.fi

Keittiön ikkunaan mieleni tekevi jotain yksinkertaista koristetta - ei sitä perinteistä pahvitähteä vaan vaikka korutonta kranssia joka toimii myös tunnelmavalaisimena.

Kuva nyysitty valohuone.fi

Makuuhuoneen verhopaneeliin tekisi mieli lykätä metalliverkko johon on kiinnitettu LED-valot. Se pitää ehkä näperrellä itse, koska markkinoilla ei tunnu olevan moisia. Jos ei Löytöliiteri piilota sisäänsä arvaamattomia aarteita...

Pöydillä ja hyllyillä saattaa hyvinkin oleilla lasipurkkeja joihin on tupattu patterilla toimivia valosarjoja. Olen tässä silmäillyt pariakin purnukkaa ja miettinyt, minne ihmeeseen olen tuupannut ne useat valosarjat jotka omistan. Eiköhän nekin tuolta löydy - pitääkin tonkia joulutavaralaatikko kellarista ja kurkata josko sieltä löytyisi. Koristeita tai punaisia tuikkukuppeja en vielä ota esiin, vaan pitäydyn toistaiseksi sinisissä ja kirkkaissa. 

Ja sitte se tärkein juttu; Prosenttikakku. Leipomisen kanssa mennään vähän viime tingassa, koska kakku vaatii vähintään pari kuukautta juopottelua ollakseen täydellinen. Kuukausikin riittää kyllä kohtalaiseen lopputulokseen. 
Tällä kertaa kävin Punnitse ja Säästä-kaupassa ostoksilla. Ostin pistaaseja, pecanpähkinöitä sekä manteleita ja hedelmiksi omenakarpaloita (kuivattuja karpaloita jotka on uitettu omenamehussa), tavan karpaloita, sokeroitua inkivääriä, mangoa, luumuja, sulttaanirusinoita, taateleita, omenaa, ja mansikoita. Kaapin perältä löysin vielä pikkuisen korintteja Yhtä sorttia ei tarvitse paljon, reilu puolisen desiä per laatu riittää kun sortteja on kymmenkunta. 

Kotona oli kaneliviskiä, metsämansikkalikööriä ja Jim Beam omenamehu-bourbonsekoitusta. Dyykkasin kaapin perältä myös kirschiä ja rommia. Lisäksi lykkäsin hedelmiin hiukan rommi- ja manteliaromia makumaailmoja nostelemaan.
Melkein kaikki liköörit ja väkevät sopivat Prosenttikakkuun, mutta viinit kannattaa unohtaa. Samoin raki, ouzo, kahvi- ja kermaliköörit sekä se kamalista kamalin; Vana Tallinn. Sillä saa kyllä helposti tuloksia aikaan, eli pilattua kakun kertaheitolla.

Mutta laitettaaskos puuhasteluhattua päähän ja tehhään hetelmätaikoja?

Tästä se lähtee: 



Kuvassa näkyy myös viikunoita, mutta ne olivat niin kamalanmakuisia että niitten ei tarvinnut liittyä bileisiin. Oli muuten eka kerta i-ki-nä, kun P&S-kaupasta sain kehnoa tavaraa. Annamme tämän kerran armon käydä oikeudesta. Eiköhän tuosta syötävää tule ilman viikunaakin...

Pilkoin hedelmät noin sentin kuutioiksi ja rusinat sekä karpalot suurin piirtein puoliksi. Ei ole niin millin päälle. Seuraava askel oli lykätä koko ihana hedelmäkonfetti kannelliseen kippoon ja läträtä alkoholia niin paljon päälle että hedelmät peittyvät.



Näin.  Kaikkiaan tarvitset 7 desiä juoppohedelmäksiä. Sitten kantta päälle ja jääkaappiin. Parin päivän liotusaika riittää, mutta omassa jääkaapissani bileet jatkuvat noin viikon verran.

Ensi kerralla sitte leivotaan ihan oikeasti. Nyt tämä täti keräilee ihtensä lakanoitten väliin. Aamulla kiusanhenki pärähtää elämöimään puoli neljältä. Jippii. Onneks tykkään työstäni ja asiakkaistani ihan mahottomasti, koska ei kukaan siihen aikaan herää tekemään työtä jota vihaa.

Muissa uutisissa: joulunodotus on virallisesti karkaamassa käsistä, olen ihan aikuisten oikeasti tehnyt joululahjan omin käsin ja myös lahjaostoksia olen suorittanut jonkin verran. En tosin riittävästi, tulee vielä kiire...

- Hulda

perjantai 23. lokakuuta 2015

Joulukalenteri - stressinhallinnasta ja laatikkoleikeistä

Joululaatikot. Nuo ihanat juhlan tuojat, jotka aiheuttavat niin kovasti harmaita hiuksia, kriisejä ja ahdistusta useimmille joulukokeille. Jos haluat päästä helpolla, aloita nyt. Juurekset ovat parhaimmillaan, halvimmillaan ja nyt on vielä hyvin aikaa ennen varsinaisen jouluajan alkua. Kun joulu kolkuttelee ovella, ei kannata kasata turhaa stressiä ja kiirettä.
 Kuva lainattu huffingtonpost.com

Monta kertaa jouluun liittyy yllätyksiä. Aikataulut elävät, vieraslistat muuttuvat, ideoita putkahtelee ja erilaisia kokeiluja pälkähtää mieleen tehdä. Hyvin valmistellut perusasiat antavat tilaa kaikelle muulle. Tähän paras apurini ja neuvoni on Joulukirja. Muistiinpanoja, ideoita ja joko jo ostettuja tai suunniteltuja lahjoja alkaa olla jo jonkin verran tämän vuoden sivuilla. Stressillä ei ole enää sijaa minun jouluissani, riittää kun kerran aatto meni suurin piirtein näin:
Kuva lainattu mpwproperties.com

Mieti, miten koristelet ja milloin, koska on aika leipoa, mitä kukakin lahjakseen saa...ja anna asioiden tapahtua. Käytä joulunaluspyhiä hyväksesi leivontapuuhissa - meillä on perinteisesti leivottu pipareita itsenäisyyspäivänä. Kun leipoo hitonmoisen määrän, niitä riittää aattoon asti ja niitä ehtii myös koristelemaan moneen otteeseen. Mikäpä sen mukavampaa, kuin viettää leppoisa ilta vaikka lasten tai kavereiden kanssa pipareiden koristeluun? =)

Vuosi sitten tein sarjan postauksia laatikkoresepteistäni.
Osassa 1 tehtiin porkkanalaatikkoa,
osassa 2 tekaistiin lanttulooraa
ja osassa 3 perunalaatikkoa.
Vain pari on joukosta poissa; punajuuri- sekä lanttu-bataattilaatikot.

Lanttu-bataattilaatikko syntyy lanttulaatikon reseptillä, mutta vaihtamalla puolet lantusta bataattiin. Mausteiden määrää voi myös hieman karsia, koska bataatti tuo laatikkoon paljon lisämakua.
Tämä maistuu kaikille, varsinkin niille jotka eivät lantusta sellaisenaan hullun tavalla tykkää. Joskus lykkään sekaan vähän porkkanaa, ihan vain piruuttani ja pahaa-aavistamattomia hämätäkseni.

Punajuurilaatikko on myös helppo tehdä, ja sitä voi myös tuunailla vaikka aurajuustolla tai vuohenjuustolla. Viitisentoista vuotta sitten sitä ensimmäisen kerran tehtiin, ja sen jälkeen ei ole ollut paluuta entiseen. Ei tule joulu ilman punajuurilaatikkoa, eikä muuten ilman haudutettua punakaaliakaan!

Punajuurilaatikkoon pätee samat säännöt kuin muihinkin laatikkoresepteihini; suosittelen lämpimästi tekemään laatikon puolivalmiiksi ja pakastamaan uunivuuassa. Tällöin laatikon voi ottaa aatonaattoiltana jääkaappiin sulamaan ja lykätä aattona kylmään uuniin, nostaa lämmön 180 asteeseen ja paistella sen ihanaksi. Maistuu aivan samalta - jos ei jopa paremmalta - kuin aatonaattoyönä itku kurkussa raataen väkerretyt laatikot.

Tässä siis nuo puuttuvat lenkin jouluruokien ketjuun. Pitemmittä puheitta siis asiaan!

Punajuurilaatikkoon tarvitset:

1,5-2 kg punajuuria
2 punasipulia
0,5 kg jauhoista perunaa
1 dl punaista maitoa
1 dl kuohukermaa
50 g voita
0,5 dl korppujauhoa
0,5 dl siirappia
1 kananmuna
1 tl suolaa
0,5 tl jauhettua mustapippuria
0,5 tl maustepippuria
0,5 tl muskottia

vettä

Keitä kokonaiset punajuuret kuorineen kypsiksi, tämä vie juurien koosta riippuen 45-75 minuuttia. Keitä myös perunat. Anna jäähtyä sen verran, että ne saa kuorittua. Silppua sipulit hienoksi ja kuumenna kattilassa tai mikrossa voin kanssa kunnes sipuli muuttuu hiukan läpikuultavaksi, älä ruskista.
Hienonna sipuli, kuoritut punajuuret ja peruna kutterissa tai sosemyllyllä, lisää muut ainekset ja tarkista maku. Lisää mausteita, kermaa tai maitoa mikäli se on tarpeen.
Lykkää vuokaan, jäähdytä ja pakasta.
Jos haluat, voit lisätä jäähdytettyyn massaan yhden paketin Aurajuustoa murennettuna. Ajoittain teen näitä pakkaseen 2-3 kappaletta ja paistelen parit jo reilusti ennen joulua.


Punakaalilaatikko taas syntyy näin:

2 kg punakaalia
2 pientä tai 3 isoa punasipulia
50 g voita
1-1,5 dl kermaa
0,5-1 dl siirappia
1 tl fenkolinsiemeniä
0,5 tl maustepippuria
5 kokonaista neilikkaa
laakerinlehti
1 tl suolaa

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Leikkaa kaali ja sipuli noin puolen sentin suikaleiksi. Lykkää uunivuokaan, lisää mausteet ja puoli desiä siirappia. Leikkaa voipalasia päälle ja peitä foliolla. Hauduta uunissa noin tunti puolen tunnin välein sekoitellen, kunnes kaali pehmenee. Lisää desi kermaa ja palauta folion alle uuniin vielä tunniksi, lisää paiston aikana kermaa ja siirappia jos maku ja kosteustilanne sitä vaatii. Koostumus saa olla sellainen, että vuuan pohjalle ei jää lillumaan nestekerrosta vaan kaikki on tasaisen kosteaa. Nypi neilikat ja laakerinlehti pois ennen tarjoamista!
Haudutetun punakaalin voi tehdä pari päivää etukäteen ja lämmittää jouluaattona. Sen voi myös pakastaa, mutta rakenne saattaa kärsiä. Itse teen punakaalin aina jouluaattona samalla kun paistelen laatikoita.

Kohta ollaan jo alle 2 kuukauden päässä jouluaatosta, JIIHAA! Huomenna painun Punnitse&Säästä-kauppaan kuivahedelmäostoksille, lähtee meinaan Prosenttikakku työn alle. Khihihii!

=) Hulta


tiistai 20. lokakuuta 2015

Hätähousun herkut - pikaruuasta

Vaikka aina välistä tuleekin sekoiltua ja kokattua tuntikaupalla (ja vielä siitä nautiskellen), arkeni on sen verran raskasta ja työt väsyttävät niin huolella että aina ei vaan jaksa mitään ylimääräistä vaivaa nähdä. Silloin turvaudun muutamiin kestosuosikkeihin, jotka ovat nopeita, helppoja ja terveellisiä tai ainakin sensuuntaisia.

Laiska kokki käyttää raaka-aineita jotka kypsyvät nopeasti eivätkä vaadi paljoa käsittelyä ennen kypsennystä tai sen aikana. Pakastin on ystävä, samoin maustetahnat ja nopeasti kypsyvät proteiinit kuten kananmunat.

Tänään olin laiskalla tuulella, nälätti ja jääkaapissa oleva Puljongin béarnaisekastikkeenjämä kuumotteli. Kädessä on sen verran häijy tenniskyynärpää että pilkkomishommat eivät tulleet kyseeseen edes pikkuruisessa mittakaavassa. Käytännössä yksikätisenä mennään. Siispä väsäsin vartissa aterian, joka ei verota voimia eikä rasita ranteita; hernesosetta, choronkastiketta ja punajuuripihvejä. Hernesose pakasteherneistä, choronkastike béarnaisesta tomaattipyrettä lisäämällä ja punajuuripihvit valmiina pakkasesta. Superherkkua, terveellistä ja ravitsevaa sekä todella täyttävää!

Choronkastike on maultaan vähän ronskimpaa kuin béarnaise, ja se sopii erinomaisesti vaikka grilliruuan kaveriksi. "Valmistin" sen lisäämällä 3 desiin Puljongin Béarnaisea 1 reilun ruokalusikallisen tomaattipyrettä. Siis oikeastaan 1.5 rkl. Mutta kuiteskii. Näin tää maailma toimii; yhtä makuainetta lisäämällä kastikkeen nimi vaihtuu. Vähän kuin hollandaise, joka muuttuu béarnaiseksi rakuunaa lisäämällä. Kyllä on vallan kummallisia päähänpistot joillakin!

Hernesoseen ohjeen postailin jo kesällä, se löytyy täältä, mutta tällä kertaa vaihdoin kerman ranskankermaan ihan vaan vaihtelun vuoksi. Varsin herkkuisaa.

Päivän ateria näytti simppelisti tältä:


En edes salaattia jaksanut, mutta toisaalta kun puoli lautasta on vihreää niin tokkopa tuo kuolemaksikaan on...

Eipä tässä kai muuta. Oikein leppoisaa tiistai-iltaa kaik! =)

- Hulta