Mää sit rakastanrakastan juustokakkua. Ihan siinä määrin, että voisin ihan surutta elää pelkästään sillä. Ikävä kyllä hammaslääkärini ja kroppani eivät ole samaa mieltä. Mutta aina kun ystäviä tulee kylään, käytän tilaisuuden hyväkseni ja tekaisen jotain herkkua. Ystäväni A tuli käymään Tampereella Ikea-reissun merkeissä, joten pöytään iskettiin valtava juustokakku (ja mahdollisesti myös kasvispihvejä sekä homejuusto-valkosipuliperunoita).
Jotkut asiat vaativat uskomattoman määrän ponnistelua, yrittämistä ja monet epäonnistumiset ennen kuin niistä saa selätysvoiton. Leipä, marenki, pulla...juustokakku.
Olen ollut viime aikoina todella epäonnenritari juustokakkujen suhteen. Muutama vuosi sitten, Naantalissa asuessa, juustokakkuja tuli tehtyä vähän väliä mutta Helsingissä en tainnut kertaakaan sitä touhua harrastaa. Ja kappas keppas, taito hävisi. Muutaman katastrofin ja yhden täydellisen nöyryytyksen jälkeen päätin miettiä koko homman uudestaan.
Aloin pelata varman päälle. Yhdistin vaniljakreemijauheen hyydyttävän vaikutuksen, sitruunan ja maitotuotteiden keskinäisen reaktion ja perinteiset juustokakun ainekset. Pohjana käytin Digestivekeksejä sen sijaan että yrittäisin taistella murotaikinan kanssa.
Tuloksena olikin pomminvarma resepti - herkullinen ja suussasulava New Yorkin juustokakkua muistuttava tuhti kakku. Koska käytin italialaista mascarponejuustoa, päätin nimetä rakkauslapseni Little Italy cheesecakeksi New Yorkin italialaisalueen mukaan.
Mascarpone toimii loistavasti juustokakuissa, mielestäni siitä tulee sileämpi rakenne kuin meikäläisistä juustoista. Sen maku on mieto ja täyteläinen, ja se jaksaa kantaa makuja tosi kivasti. Lisäksi sitä saa nykyään jo käytännössä jokaisesta kaupasta - itse ostan mascarponen puolen kilon rasioissa Lidlistä.
Ranskankermassa täytyy olla ainakin 30% rasvaa, että se jaksaa toimia leivonnassa. Smetana on vielä maukkaampi vaihtoehto. Juustokakku ei ole terveysruokaa eikä siitä ikinä sellaista saa, joten samalla vaivalla voit heittäytyä kalorikarnevaaleihin ja nauttia koko rahan edestä!
Kakku kannattaa tehdä irtopohjavuokaan, jolloin sen saa helposti vuuasta pois ja tarjolle. Olen tehnyt tämän kakun myös tavan silikoniseen kakkuvuokaan, mutta silloin käytin piirakkataikinapohjaa ja kakun poistaminen vuuasta oli aika hermojarepivää touhua. Onnistui, mutta aikaa siihen meni ja tuskanhikeä meinas pukata.
Koska en voi kotona käyttää teflonastioita lintujen takia (jos teflon tai muu pinnoitettu materiaali kärähtää, siitä vapautuu fluorihiukkasia jotka tappavat tirpat suorilta), olen vaihtanut rakkaan metallivuokani silikoniseen Lékuéen. 23-senttinen vuoka tulee tällä reseptillä ääriään myöten täyteen, joten meni ihan niinku Strömsössä tällä kertaa! Kiitos vielä maamalle tästä kivasta ja käytännöllisestä lahjasta, joka jaksaa ilahduttaa vuodesta toiseen.
Jouluiseksi juustokakku muuntuu lisäämällä teelusikallinen piparkakkumaustetta juustomassaan ja koristelemalla jouluisesti. Pohjaan voit käyttää puolet piparkakkuja tai Bastogne-keksejä.
Voit halutessasi valmistaa vaikka sitruunanmehusta tai glögistä ja
hyytelösokerista kiilteen kakun pintaan. Myös marjamehut ja -soseet
sopivat mainiosti hyytelönä kakkua päällystämään, lopputulos on aina
vaan juhlavampi. Joulun kunniaksi kauniisti koristeltu piparkakku tai
piparimurut tuovat ilmettä kakun pintaan.
Oltaskos mee sit lörpötelty tarppeks? Lykätäksme paakarhattu päähä ja aleta tekemä ja?
Tarvitset:
pohjaan
1 pkt LU-Digestivekeksejä
75 g voita
täytteeseen
1 kg mascarponea
200 g smetanaa tai ranskankermaa
2 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
1 dl vaniljakreemijauhetta
1 prk kondensoitua maitoa
1 tl vaniljajauhetta/vaniljatahnaa tai 1 rkl vaniljauutetta
2 isoa tai 3 pientä (luomu)sitruunaa
2 kananmunaa
Ota mascarpone huoneenlämpöön tunti-pari ennen kuin alat puuhaamaan.
Murskaa keksit, sulata voi. Yhdistä, sekoita ja painele irtopohjavuuan pohjalle ja reunoille n. 3 cm korkeudelle. Laita vuoka jääkaappiin tai pakastimeen. Lämmitä uuni 150-asteiseksi.
Raasta sitruunoiden kuori hienoksi, purista mehu. Jos et löytänyt kaupasta luomua, pese sitruunat ensin kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla.
Sekoita kaikki täytteen ainekset sekaisin tasaiseksi massaksi, Nostele täyte vuokaan, ensin reunoille niin ettei keksinmuruja pääse täytteeseen. Tasoita pinta ja laita uuniin. Paista 75-90 minuuttia, kunnes reunoihin tulee hiukan väriä ja täyte on vielä hyllyvää mutta se asettuu jäähtyessään.
Anna juustokakun jäähtyä 3 tuntia huoneenlämmössä ja nosta sitten jääkaappiin. Anna levätä ainakin yön yli.
Muissa uutisissa; joulu lähestyy, lahjoista suurin osa on maailmalla, huomenna on leivontapäivä ja tulossa onkin superherkkua, joulusuunnitelmat ovat edelleen vähän levällään ja suklaa on hyvää. Tobleronea tarttui laivalta mukaan, ja oioi!
-Hulda
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaniljakreemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaniljakreemi. Näytä kaikki tekstit
perjantai 18. joulukuuta 2015
lauantai 28. marraskuuta 2015
Soda pop, osa III - teeleivästä
Nonni. Tässä on taas viikot hurahdelleet hirmuista tahtia, ja eka adventtikin ryykää ylle kuin kolli kissanminttupenkkiin. Töitten puolesta on ollut rauhallista, vähän liiankin kanssa, eli keikkahommat kutsuu taas. Ei se huono ole, on ihan kiva saada taas vähän muistutusta siitä minkä olen taakseni jättänyt. Tervetuloa niskakivut ja päänsäryt, kaupan kassa kutsuu! Tervetuloa selkäkrampit, palvelutiski here I come! :P
Joululahjoja on tullut hankittua ja paketointikin on jo aloitettu, enää pari lahjaa ja sit on hommat valmiit. Kiireinen alkusyksy vähän viivästytti hommia, mutta onneks on tuota vapaa-aikaa ihan riittävästi...joululaatikotkin tuli rykäistyä äiteen luona pakkaseen viime viikonloppuna. Hommat etenee. Vielä kun sen juuttaan hetelmäkakun saisin aikaan! Sunnuntaina täällä leivotaan, vaikka järki lähtis.
Joulunaikaan kuuluu tuoreiden leivonnaisten tuoksu. Viikonloppuna tuli tehtyä muutakin kuin vain laatikoita - tempaisin kasaan ison satsin joulutorttuja. Käytin luumu- ja omena-kanelimarmelaateja ja vaniljakreemiä. Ja tietysti oikeaa voitaikinaa eikä mittän margariini-imitaatiota. Vaniljakreemi taittaa kivasti luumuhillon tymäkkää makua ja rakennetta pehmeämmäksi, ja omenan kanssahan se toimii kuin junan vessa. (Toim. huom. Uusien junien sähkökäyttöiset vessat eivät aina toimi, mutta viittaan tässä siihen wanhan, sinisen junan pönttöön jonka toimivuus oli käytännössä 100%)
Myös Pätkistä piti kokeilla, ja vaniljakreemillä ja Pätkiksellä täytetyt makeat pasteijat on hhhyväää! Melkein liian hyvää. Vähän piti taiteilla, että täytteet asettuivat taikinan sisään ja myös pysyivät siellä paiston ajan, mutta lopputulos oli uskomattoman herkkuisa.
Mutta. Koska jouluna on myös paljon kaikkea touhua ja odottamattomia vieraita, vierailuja ja muita kokoontumisia piisaa, ajattelin kertoa teille uusimmasta herkkuleipäkeksinnöstäni.
Taannoin testailin soodaleipää, jonka nesteenä käytin teetä. Siis kirjaimellisesti teeleipää. En ole koskaan ymmärtänyt miksi suomalaiset kutsuvat soodataikinarieskoja teeleiviksi, niissä ei ole teetä eikä niitä usein teen kanssa syödä. Että sitä myötä teeleipää. Britit käyttävät samaa nimitystä leivästä joka on kirjaimellisesti teehen leivottu. Siispä piruuttani päätin kokeilla, onnistuuko soodaleipä myös teestä.
Onnistuu.
Teeksi valitsin Jouluteen, jossa on kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Tietysti kukin itse päättää mitä teetä käyttää. Kaikki toimii, kunhan on mustaa ja mielellään maustettua. Jos ei löydy maustettua teetä, voit aina liottaa teessä mausteita.
Hedelmiä tykkään lisätä varsinkin soodaleipään, koska se tuo paljon lisämakua ja väriä peliin. Tällä kertaa käytin sokeroitua inkivääriä ja korintteja. Liottelin hedelmiä teessä hetken, pehmenivät ja kostuivat mukavasti ja antoivat makua teehen.
Pähkinöitäkin voipi käytellä, ei ole yhtään haittaa niistä. Ne tuovat enemmän makua ja täyteläisyyttä, jopa juhlavuutta leipään.
Jauhojen suhteen ei ole taaskaan niin tarkkaa, tällä kertaa käytin hiivaleipäjauhoja mutta suosittelen sekoittelemaan esim. ruista ja vaikka ohraa mukaan. The more, the merrier, kuten piktiystävämme tapaavat sanoa.
Jotta sitte jaarittelut ois jaariteltu, alettaaskos leipoa?
Tarvitset:
pitkulaisen leipävuuan
3 dl kiehuvaa vettä
2 rkl teetä
8-10 dl jauhoja
n. 1,5 dl kuivattuja hedelmiä
(1 dl karkeasti silputtua pähkinää)
3 rkl sokeria, mielellään vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
60 g voita
2 rkl soodaa
Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita tee hautumaan veteen ja jätä noin viideksi minuutiksi. Siivilöi astiaan. Pilko hedelmät ja sulata voi. Laita halutessasi hedelmät teen joukkoon ensin likoamaan muutaman minuutin ajaksi. Sekoita 8 dl jauhoja ja kaikki muut aineet keskenään nopeasti taikinaksi, kumoa reilusti jauhotetulle pöydälle ja vaivaa rauhallisesti vajaan minuutin verran, kunnes taikina pysyy kasassa. Älä vaivaa liikaa, ettei leivästä tule kovaa. Laita taikina vuokaan, lykkää uuniin ja anna kypsyä 45-65 minuuttia. Kun kuori on rapea ja sisältä tulee koputettaessa melko ontonlainen soundi, leipä on kypsää.
Anna jäähtyä vartin verran ja kumoa ritilälle jäähtymään. Nauti voin tai hillon kaverina.
Muissa uutisissa: linnuilla on lisäravinnekuurista johtuen täysi kevätmeininki päällä, olen taas huomannut höyrähtäneeni entistä enemmän jouluun ja Facebookin Sydämeeni Joulun Teen-ryhmä on ihana! Olen jumittanut ryhmän sivulla ja ihastellut ihmisten jouluisia koteja, leivonnaisia ja askartelun tuloksia viikkokaupalla. Jos et ole jo jäsen, liity heti! Be there or be Grinch!
Lupsakkaa viikonloppua kaikillen!
<3 Hulta
Joululahjoja on tullut hankittua ja paketointikin on jo aloitettu, enää pari lahjaa ja sit on hommat valmiit. Kiireinen alkusyksy vähän viivästytti hommia, mutta onneks on tuota vapaa-aikaa ihan riittävästi...joululaatikotkin tuli rykäistyä äiteen luona pakkaseen viime viikonloppuna. Hommat etenee. Vielä kun sen juuttaan hetelmäkakun saisin aikaan! Sunnuntaina täällä leivotaan, vaikka järki lähtis.
Joulunaikaan kuuluu tuoreiden leivonnaisten tuoksu. Viikonloppuna tuli tehtyä muutakin kuin vain laatikoita - tempaisin kasaan ison satsin joulutorttuja. Käytin luumu- ja omena-kanelimarmelaateja ja vaniljakreemiä. Ja tietysti oikeaa voitaikinaa eikä mittän margariini-imitaatiota. Vaniljakreemi taittaa kivasti luumuhillon tymäkkää makua ja rakennetta pehmeämmäksi, ja omenan kanssahan se toimii kuin junan vessa. (Toim. huom. Uusien junien sähkökäyttöiset vessat eivät aina toimi, mutta viittaan tässä siihen wanhan, sinisen junan pönttöön jonka toimivuus oli käytännössä 100%)
Myös Pätkistä piti kokeilla, ja vaniljakreemillä ja Pätkiksellä täytetyt makeat pasteijat on hhhyväää! Melkein liian hyvää. Vähän piti taiteilla, että täytteet asettuivat taikinan sisään ja myös pysyivät siellä paiston ajan, mutta lopputulos oli uskomattoman herkkuisa.
Mutta. Koska jouluna on myös paljon kaikkea touhua ja odottamattomia vieraita, vierailuja ja muita kokoontumisia piisaa, ajattelin kertoa teille uusimmasta herkkuleipäkeksinnöstäni.
Taannoin testailin soodaleipää, jonka nesteenä käytin teetä. Siis kirjaimellisesti teeleipää. En ole koskaan ymmärtänyt miksi suomalaiset kutsuvat soodataikinarieskoja teeleiviksi, niissä ei ole teetä eikä niitä usein teen kanssa syödä. Että sitä myötä teeleipää. Britit käyttävät samaa nimitystä leivästä joka on kirjaimellisesti teehen leivottu. Siispä piruuttani päätin kokeilla, onnistuuko soodaleipä myös teestä.
Onnistuu.
Teeksi valitsin Jouluteen, jossa on kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Tietysti kukin itse päättää mitä teetä käyttää. Kaikki toimii, kunhan on mustaa ja mielellään maustettua. Jos ei löydy maustettua teetä, voit aina liottaa teessä mausteita.
Hedelmiä tykkään lisätä varsinkin soodaleipään, koska se tuo paljon lisämakua ja väriä peliin. Tällä kertaa käytin sokeroitua inkivääriä ja korintteja. Liottelin hedelmiä teessä hetken, pehmenivät ja kostuivat mukavasti ja antoivat makua teehen.
Pähkinöitäkin voipi käytellä, ei ole yhtään haittaa niistä. Ne tuovat enemmän makua ja täyteläisyyttä, jopa juhlavuutta leipään.
Jauhojen suhteen ei ole taaskaan niin tarkkaa, tällä kertaa käytin hiivaleipäjauhoja mutta suosittelen sekoittelemaan esim. ruista ja vaikka ohraa mukaan. The more, the merrier, kuten piktiystävämme tapaavat sanoa.
Jotta sitte jaarittelut ois jaariteltu, alettaaskos leipoa?
Tarvitset:
pitkulaisen leipävuuan
3 dl kiehuvaa vettä
2 rkl teetä
8-10 dl jauhoja
n. 1,5 dl kuivattuja hedelmiä
(1 dl karkeasti silputtua pähkinää)
3 rkl sokeria, mielellään vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
60 g voita
2 rkl soodaa
Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita tee hautumaan veteen ja jätä noin viideksi minuutiksi. Siivilöi astiaan. Pilko hedelmät ja sulata voi. Laita halutessasi hedelmät teen joukkoon ensin likoamaan muutaman minuutin ajaksi. Sekoita 8 dl jauhoja ja kaikki muut aineet keskenään nopeasti taikinaksi, kumoa reilusti jauhotetulle pöydälle ja vaivaa rauhallisesti vajaan minuutin verran, kunnes taikina pysyy kasassa. Älä vaivaa liikaa, ettei leivästä tule kovaa. Laita taikina vuokaan, lykkää uuniin ja anna kypsyä 45-65 minuuttia. Kun kuori on rapea ja sisältä tulee koputettaessa melko ontonlainen soundi, leipä on kypsää.
Anna jäähtyä vartin verran ja kumoa ritilälle jäähtymään. Nauti voin tai hillon kaverina.
Muissa uutisissa: linnuilla on lisäravinnekuurista johtuen täysi kevätmeininki päällä, olen taas huomannut höyrähtäneeni entistä enemmän jouluun ja Facebookin Sydämeeni Joulun Teen-ryhmä on ihana! Olen jumittanut ryhmän sivulla ja ihastellut ihmisten jouluisia koteja, leivonnaisia ja askartelun tuloksia viikkokaupalla. Jos et ole jo jäsen, liity heti! Be there or be Grinch!
Lupsakkaa viikonloppua kaikillen!
<3 Hulta
Tunnisteet:
inkivääri,
joulu,
joulutorttu,
joulutortut,
leivonta,
Pätkis,
soda pop,
sooda,
soodaleipä,
tee,
teeleipä,
vaniljakreemi
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 2/2
Jasso, sit jatketa!
Seuraava pala taivasta on tuo paljon pelätty ja pussiversiona maailmaa kyseeenalaisella maineellaan valloittanut Béarnaisekastike. Normaalistihan béarnaise tehdään ajan kanssa, ensin viiniä, etikkaa ja yrttejä kokoon keitellen ja ties mitä kuvioita ja kuperkeikkoja tehden. Hepankukut siitä, sanon minä! Se on nyt kuulkaa suora lähestyminen ja soosia sarvista kiinni!
Menetelmä on sama kuin majoneesinteossa, tässä tapauksessa lämminvesihauteen päällä. Tarvitset siis 1) kattilan, 2) lasi- tai metallikulhon tai toisen kattilan. Itse käytän kahta päällekkäin sopivaa kattilaa, pienempi killuu hantaakeistaan isomman reunassa. Kulhon pohja ei saa yltää kattilassa olevaan veteen, jota pitää olla parisen senttiä. Lisäksi tarvitset vispilän.
Hyvin tarpeellinen turvatoimi on laskea joko lavuaari tai suuri kulho täyteen jääkylmää vettä. Jos näyttää siltä, että kastike juoksettuu, iske soosikulho veteen ja vispaa kuin heikkopäinen. Tämä yleensä pelastaa tilanteen. Itse tykkään muutenkin pariin kertaan vähän jäähdytellä soosia tekovaiheessa, "ihan vain varmuuden vuoksi". Ei siitä mitään hyötyä kyllä ole, mutta sielunrauhan kannalta se on näppärä konsti; tiedän, että soosi ei ole menossa kovaa vauhtia pilalle. Jos kastike kaikesta huolimatta juoksettuu, sen voi pelastaa ottamalla peliin pari uutta keltuaista ja vispaamalla juoksettuneen kastikkeen keltuaisiin aluksi tipoittain, sitten varovasti ohuena nauhana. Sama konsti muuten toimii myös majoneesin kanssa.
Kuivatun rakuunan voi korvata myös tuoreella, tuplaa silloin määrä. Jos haluat suuremman määrän kastiketta (6 hlölle), lisää peliin 1 keltuainen ja 200 g voita.
Mutta nyt kyllä loppui höpötys ja ryhdytään tuumasta toimeen!
Menetelmä on sama kuin majoneesinteossa, tässä tapauksessa lämminvesihauteen päällä. Tarvitset siis 1) kattilan, 2) lasi- tai metallikulhon tai toisen kattilan. Itse käytän kahta päällekkäin sopivaa kattilaa, pienempi killuu hantaakeistaan isomman reunassa. Kulhon pohja ei saa yltää kattilassa olevaan veteen, jota pitää olla parisen senttiä. Lisäksi tarvitset vispilän.
Hyvin tarpeellinen turvatoimi on laskea joko lavuaari tai suuri kulho täyteen jääkylmää vettä. Jos näyttää siltä, että kastike juoksettuu, iske soosikulho veteen ja vispaa kuin heikkopäinen. Tämä yleensä pelastaa tilanteen. Itse tykkään muutenkin pariin kertaan vähän jäähdytellä soosia tekovaiheessa, "ihan vain varmuuden vuoksi". Ei siitä mitään hyötyä kyllä ole, mutta sielunrauhan kannalta se on näppärä konsti; tiedän, että soosi ei ole menossa kovaa vauhtia pilalle. Jos kastike kaikesta huolimatta juoksettuu, sen voi pelastaa ottamalla peliin pari uutta keltuaista ja vispaamalla juoksettuneen kastikkeen keltuaisiin aluksi tipoittain, sitten varovasti ohuena nauhana. Sama konsti muuten toimii myös majoneesin kanssa.
Kuivatun rakuunan voi korvata myös tuoreella, tuplaa silloin määrä. Jos haluat suuremman määrän kastiketta (6 hlölle), lisää peliin 1 keltuainen ja 200 g voita.
Mutta nyt kyllä loppui höpötys ja ryhdytään tuumasta toimeen!
3 hlön (tai yhden ahneen naisen) béarnaiseen tarvitset:
2 keltuaista
n. 200 g voita
1 tl kuivattua rakuunaa
1-2 rkl sitruunanmehua
Laita vesi kiehumaan. Leikkaa voi about arpakuution kokoisiksi paloiksi. Muista laskea kylmää vettä lavuaariin!
Läväytä keltuaiset ja puolet rakuunasta kulhoon, vispaa sekaisin ja laita kulho kiehuvan kattilan päälle. Lisää pari voipipanaa ja sekoita terhakkaasti pohjaa myöten kunnes voi on sulanut ja emulgoitunut (uuuiii, sivistyssana!) keltuaisten kanssa. Lisää voita 2-4 nokaretta kerrallaan sitä mukaa kun edelliset sulavat, älä missään kohtaa lakkaa sekoittamasta ettei seos mene munakokkeliksi. Kun kaikki voi on käytetty, ota kulho pois kattilan päältä, vispaa soosia kymmenisen sekuntia kylmävesihauteessa (siis siinä lavuaarissa kun on sitä kylmää vettä, ni siihen sen kulhon tuuppaat lillimään) ja lisää loppu rakuuna sekä töräys sitruunanmehua. Maista ja lisää sitruunaa jos tuntuu että haluat lisää raikkautta.
Anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen tarjoamista; kylmävesihauteessa tämä onnistuu hetkessä etkä joudu venyttämään kärsivällisyyttäsi liikaa.
2 keltuaista
n. 200 g voita
1 tl kuivattua rakuunaa
1-2 rkl sitruunanmehua
Laita vesi kiehumaan. Leikkaa voi about arpakuution kokoisiksi paloiksi. Muista laskea kylmää vettä lavuaariin!
Läväytä keltuaiset ja puolet rakuunasta kulhoon, vispaa sekaisin ja laita kulho kiehuvan kattilan päälle. Lisää pari voipipanaa ja sekoita terhakkaasti pohjaa myöten kunnes voi on sulanut ja emulgoitunut (uuuiii, sivistyssana!) keltuaisten kanssa. Lisää voita 2-4 nokaretta kerrallaan sitä mukaa kun edelliset sulavat, älä missään kohtaa lakkaa sekoittamasta ettei seos mene munakokkeliksi. Kun kaikki voi on käytetty, ota kulho pois kattilan päältä, vispaa soosia kymmenisen sekuntia kylmävesihauteessa (siis siinä lavuaarissa kun on sitä kylmää vettä, ni siihen sen kulhon tuuppaat lillimään) ja lisää loppu rakuuna sekä töräys sitruunanmehua. Maista ja lisää sitruunaa jos tuntuu että haluat lisää raikkautta.
Anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen tarjoamista; kylmävesihauteessa tämä onnistuu hetkessä etkä joudu venyttämään kärsivällisyyttäsi liikaa.
Piknikille lähtiessä tee kastike juuri ennen lähtöä. Älä laita kylmälaukkuun, ettei voi ala kovettua ja kastike muutu kiinteäksi.
Keittele kastikkeen kaveriksi parsaa. Piknikille, jossa tarjottavaa on useampaa sorttia eikä mitään syödä mahan täydeltä, suosittelen varaamaan 2-3 isoa vartta nenua kohti. Tietysti jos porukkanne on samaa sorttia kuin minä ja äitini, keitä kilo parsaa, jättiannos béarnaisea ja unohda muut eväät... :D
Kuori parsoja tyvestä tavallisella kuorimaveitsellä, leikkaa pois se kovin puumainen osa. Kiehauta vettä, lisää hiukan suolaa, keitä parsoja muutama minuutti. Keittoaika riippuu parsan lajikkeesta, varsien paksuudesta ym sellaisesta kokotuksesta. Varaa lähelle iso kulhollinen jääkylmää vettä ja reikäkauha. Testaa kypsyys tökkäämällä parsan vartta; jos veitsi saa hiukan vastusta ja parsa tuntuu napakalta, poista välittömästi parsat kattilasta, kippaa kylmään veteen, anna jäähtyä puolesta minuutista minuuttiin ja valuta huolellisesti. Anna kuivua kunnolla pyyhkeen tai talouspaperin päällä etteivät parsat lässähdä.
! Jos haluat superherkkua, kiepauta parsojen ympärille esimerkiksi parmankinkkua.
Italialaisten makujen ystäville Nigellan pikkuvinkki nopeaan herkkuun: kiehauta pitkiä vihreitä papuja, jäähdytä ja valuta (toimi samoin kuin parsojen kanssa). Ota nippuun 3-5 papua, dippaa nippu balsamiviinietikkaan, ja sido parmankinkkusiivulla. Toimii piknikeväänä ja myös antipastona fiinillä italialaisella illallisella!
Edulliset antipasto-/meze-tyyliset herkut syntyvät nopsasti pikkuisen säätämällä. Kokoamalla piknikhuovalle mosaiikin pienistä rasioista täynnä herkkuja, saat helposti hienon kattauksen ja jokainen voi rakennella mieluisan setin. Tässä muutamia suosikkejani:
Marinoidut juttuset. Kirsikkamozzarella, artisokansydämet, aurinkokuivatut tomaatit, feta, oliivit, kaikki tykkäävät marinadista. Valuta liemet pois ja huuhtaise tarvittaessa jos marinoitava tavara on kovin suolaista tai sottaisen näköistä. Lisää loraus hyvää oliiviöljyä, sipulia, valkosipulia, pari sitruunankuorisuikaletta ja välimerellisiä yrttejä; timjamia, oreganoa, minttua, rosmariinia, basilikaa...tuoreet ja kuivatut yrtit toimivat, mutta tuoreista maku irtoaa nopeammin. Kannattaa valita pari yrttiä per marinadi, voit helposti muunnella jokaiselle jutulle oman yhdistelmän.
Kun marinoit herkut itse, voit ostaa hiukan halvempaa tavaraa. Omat suosikkioliivini ovat Rainbown isot vihreät oliivit, samanlaisia löytyy kaupoista myös Amalthia-merkillä. Hinta ei huimaa päätä, tavara on herkullista ja rakenteeltaan ihanan napakkaa. "Feta"suosikkini on x-tra Salaattijuustopala, jossa on hyvä kiinteä rakenne, sopivasti suolaa ja myös reippaasti makua. Sen voi sormin lohkoa paloiksi, jolloin ulkonäkö on vähemmän tehdasmainen.Artisokkaa ei kovin monella merkillä perusmarketista löydy, mutta ihan tavallinen Figaro toimii oikein mainiosti. Koska annat tavaralle aikaa ja rakkautta, hinnasta pystyy hiukan nipistämään.
Jälkiruoka on vähintään yhtä tärkeä kuin muutkin tarjoomukset. Hiukan juhlavammalle piknikille suosittelen lämpimästi brittiläiseen eton mess- nimiseen klassikkoon pohjautuvaa mutta pientä paikan päällä puuhastelua vaativaa kermaista herkkua. Neljälle hengelle tarvitset:
2 dl kuohukermaa
vaniljauutetta ja sokeria tai vanilja-/vanilliinisokeria maun mukaan
8 pientä tai 4 isoa marenkia
n. 200-300 g hedelmiä, marjoja...mikä tahansa mansikoista granaattiomenansiemeniin kelpaa, myös pakastemarjat kunhan ovat kotimaisia. Jos et saa käsiisi mitään muuta, kompotti tai hillokin toimii. Pienennä tällöin määrää noin 100 grammaan ja vähennä sokerin määrää kermassa.
Vaahdota kerma, mausta vaniljalla ja pienellä määrällä sokeria. Murskaa marengit käsissä, jätä osa isommiksi palasiksi, osa saa mennä melkeinpä tomuksi. Paloittele isot marjat. Pakkaa kerma, marjat ja marenkimuruset eri rasioihin ja sekoita juuri ennen tarjoilua.
Jos haluat siis oikeesti herkkua potenssiin 10, marinoi mansikat. Leikkaa ne paloiksi, sokeroi kevyesti, lisää balsamicoa, lempilikööriäsi tai mintunlehtiä ja sitruunanmehua. Puolen tunnin päästä valmista, toimii sellaisenaan, kermavaahdon tai jäätelön kanssa ja on unelmayhdistelmä kerman ja marengin kanssa!
Toinen helppo superherkku syntyy mansikoista, basilikasta ja valmiista kermatäytteisistä tuulihatuista. Harvemmin harrastan valmispakasteita, mutta tuulihattujen kohdalla teen poikkeuksen enkä häpeä yhtään; tuulihattujen teko on melko työlästä ja aikaavievää, ja pakasteet ovat laadukkaita.
Siispä panemme tuunaten - tee näin:
sulata tuulihatut, leikkaa niiden kylkeen reilu sentin viilto. Lykkää viiltoon pitkulainen mansikkasiivu ja pieni basilikanlehti. Viimeksimainitut saavat hiukan kurkata ulos, näyttää kivalta. Kannattaa varata 2-3 tuulihattua per nenu, paitsi jos meikäläisiä on mukana, silloin sovelias määrä on ehkä 4-5. Että muillekin jää. Tämä simppeli mutta nätti jälkkäri maistuu erikoisen hyvältä kuohuviinin kaverina!
Jos olet leivontamoodissa, voit tekaista jumalaiset herkkucroissantit joko valmiista croissanttitaikinasta, voitaikinasta tai tehdä oman voitaikinan ja siitä näpertää. Itse en jaksa alkaa pikkuruisessa keittiökopperossani taikinan kanssa turaamaan, joten turvaudun kahteen ensinmainittuun. Tässä täytevaihtoehtoja, jotka vievät kielen mennessään ja jotka on helppo taikinakolmioitten sisään ennen paistoa livauttaa:
~ sinihomejuustoa, mantelirouhetta tai pala saksanpähkinää, suikale kuivattua viikunaa, aprikoosia tai tuoretta päärynää
~ brieä tai camembertiä ja pikku nokare viikunahilloa tai aprikoosimarmeladia
~ tummaa suklaata ja muutama muru pikakahvia (nipistä muruset sormissa rikki)
~ vaniljakreemiä (voit tehdä tälle saman mansikkatempun kuin tuulihatuille, kunhan croissantit ovat jäähtyneet)
Vaniljakreemi on käytännössä paistonkestävä vaihtoehto vaniljakastikkeelle. Vaniljakreemijauhetta löytyy useimmista supermarketeista, Sallinen on oma suosikkini. Vaniljakreemijauhe on yllättävän monikäyttöistä, ja sitä voi hyödyntää todella monella tapaa; kakkujen,wienereiden, pullien, piirakoiden, croissanttien ja muiden leivonnaisten täytteenä sellaisenaan tai vaikka kaakaojauheella, sitruksenkuorella tai vahvalla kahvilla maustettuna, munkkien täytteenä, kermavaahdon tai moussejen jämäköittäjänä esim. täyte- ja juustokakuissa, jopa vaniljakastikkeen siitä saa vispattua kasaan. Paksuutta, nestettä tai mausteita vaihdellen vaihtoehtojen määrä on melkeinpä rajaton. Purkki on melko iso, se painaa puolisen kiloa, mutta minulla tuo määrä menee alle vuodessa. Muutamassa kuukaudessa, jos teen paljon kakkuja.
Josko näillä eväillä saataisiin jo piknikki aikaiseksi? Puuttuuko jotain olennaista? Kertokaa mitä!
Lappiin tulee sitte takatalvi, kiva että edes jossain päin maata säät menee niin kuin pitääkin. Se viides takatalvi jäi etelään tulematta... :P
-Hulta
Tunnisteet:
artisokka,
balsamico,
bearnaise,
croissantit,
eton mess,
feta,
jälkiruoka,
kastike,
kermavaahto,
kokkaus,
leivonta,
mansikka,
marinadi,
papu,
parsa,
piknik,
tuulihattu,
vaniljakreemi,
Vappu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)