maanantai 8. kesäkuuta 2015

Etäemännän saappaissa - äijäsapuskasta

Olipa taas lysti viikonloppu. Perjantaina tuli pari Murun wanhaa kaveria kyläilemään örinämusiikkifestivaalin merkeissä, ja mikäpä siinä. Aina olen ottanut ilomielin vastaan mukavat ihmiset ja näiden mukanaan tuomat kokkausmahdollisuudet/tekosyyt sekoilla keittiössä puoli päivää.

Ainoa pikku mutka matkassa oli, että jouduin olemaan töissä perjantaina ja pääsin kotiin vasta pari tuntia vieraiden saapumisen jälkeen. Päätin siis värkätä ruuan, jonka Muru voi vain heittää uuniin ja tarjoilla nälkäisille matkamiehille. Koska vierailla ei Murun mukaan ollut mitään rajoitteita ruuan suhteen, päädyin mausteiseen kanapastavuokaan. Helppoa, nopeaa, edullista, herkullista ja täyttävää. Kaikki kohdillaan!

Pastavuuat ja uuniruuat ylipäätään ovat todella näppäriä etukäteen valmistettavaksi. Jos vaikka nyt sattuis niin että haluaisi kutsua vieraita arki-iltana, voi edellisenä iltana kasailla jääkaappiin vaikka lasagnen, pastavuuan, lihapadan tai kiusauksen. Valmistelee vaan ruuan niin, että jäähdyttää kaikki komponentit ennen kasaamista ja vaikka vielä lurauttaa kerman ja juustot niskaan jolloin ainoa vaiva seuraavana päivänä on nostaa vuoka uuniin. Tiskeistäkin ehtii selvitä ennen vieraiden paukkaamista porstuaan.
Jos ei ole tällaisia tarpeita, ruuan voi kasata jäähdyttämättömistä raaka-aineista ja nakata suorilta uuniin.

Valmis pastavuoka miehisen salaatin kera tarjoiltuna. Huomaa taka-alalla vadissa olevat donitsipersikat, on taas se aika vuodesta...ekat puoli kiloa tuhottu parissa päivässä!

Koska mauton ruoka on miun ykkösällötys ja perivihollinen, päätin käyttää pastavuokaan paahdettuja kasviksia. Ne kypsyvät samaan aikaan uunissa broilerin kanssa ja tuovat runsaasti makua. Tuoreetkin kasvikset ovat ihan ookoo, mutta paahtaessa kasviksista vapautuu aromiaineita ja ne ruskistuvat hiukan, mikä tuo vielä extrasävyä makuun. Kun käyttää kesäkurpitsan ja sienen kaltaisia, paljon nestettä sisältäviä kasviksia, paahtaminen myös hiukan kuivattaa niitä ja lopputuloksesta ei tule vetistä.

Chiliä tässä ruuassa on aika reilusti, mutta määrää voi vähentää oman mielen mukaan - kasviksista voi jättää vaikka tuoreen chilin pois kokonaan jolloin maku on huomattavasti miedompi. Kuivatusta chilistä kun ei juuri ikinä irtoa poltetta yhtä paljon kuin tuoreesta.
Curryakin on monta vahvuutta, suosin yleensä mietoa Durban Currya. Jos käytät kovin vahvaa/tulista versiota, mieti määrää; pitäiskö laittaa vaikka puolet vähemmän jos syöjät eivät ole kovin tulisten makujen perään? Lapsille tästä saa oivan aterian kun puolittaa kaikki maustemäärät ja vähentää tulisuutta. Siis jos ei satu omaamaan sellaista jälkikasvua joka jo alle puolitoistavuotiaana himoitsee chorizoa, tilsitiä ja morbieria. Terveisiä vaan kummityttöselle...tättä on niin ylpee sinusta! :D

Koska broilerinfile on miun mielstä vähän turhaa hienostelua, käytin paistisuikaleita. Ne on tehty mehukkaammasta reisilihasta joka ei kuivu niin herkästi ja on maukasta. Suosittelen testaamaan suikaleiden lisäksi myös ihan kokonaisia tipunreisiä, luuttomanakin niitä kaupasta saa. Loistavia kaikkeen kokkailuun!

Pastaksi käy melkeinpä mikä tahansa. Itse suosin täysjyväfusillia, joka pitää ruuan mukavasti kasassa ja täyttää. Mikä jottei vaikka rakettispagettiakin voisi käyttää, ruuasta tulee silloin vähän tiiviimpää. Kuviopasta pitää sen ilmavampana.
Tällä kertaa käytin ihan lehmäkermaa, mutta mikäpä estää käyttämästä vaikka osin tai kokonaan kookoskermaa? Se vie ruuan vielä vähän kauemmas itämaille ja jos skippaat myös juuston, ruoka muuttuu maidottomaksi.

Sellerisuolaa käytin ihan vain koska satuin Punnitse&Säästä-kaupasta sitä ja sellerinsiemeniä löytämään. Ihan mieletöntä kamaa! Raikas ja täyteläinen maku joka toimii niin tomaatin ja kananmunan päällä, sipulihillossa kuin ruuissakin. Wautsijee. Jos joku ei satu (varsi)selleristä tykkäämään, siis sitä myötä että haistaa sen kilometrin päästä, niin sellerisuolan voi jättää pois. Mutta kuten aidossa italialaisessa raguussakin, selleri on tärkeä makujen täydentäjä joka hyvin kypsennettynä ei pomppaa silmille tästäkään ruuasta.

Mutta jos nyt - ehkä ekaa kertaa ikinä - käytäis näin pitemmittä puheitta toimeen? Hihat rullalle, essu eteen ja uuni kuumaksi! Tällä ohjeella ruokkii 4 nälkäistä isoa miestä.

Tarvitset:

800 g broilerinsuikaleita
½ dl öljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl korianteria
1 tl curryjauhetta
1 tl rouhittua mustapippuria
½ tl suolaa
1 tl chilirouhetta/1 pieni kuivattu chili murskana/1 tl keskivahvaa chilijauhetta
1 tl savupaprikaa

1 iso paprika
2 isoa sipulia
½ valkosipuli
1 pikkuruinen kesäkurpitsa
1 iso chili
½ tl suolaa
½ tl rouhittua mustapippuria
1 rkl öljyä

400-500 g pastaa (keitä suolavedessä napakan al denteksi)
1 tl juustokuminaa
1 tl korianteria
1 tl currya
½ tl sellerisuolaa
4 dl kermaa
100 g juustoraastetta

Kuumenna uuni 225 asteeseen Laita broilerit isoon uunivuokaan. Lisää öljy, mausta, sekoita ja peitä foliolla.
Suikaloi kasvikset, myös valkosipuli. Laita uunipellille folion tai leivinpaperin päälle, lisää öljy ja mausteet, sekoita.
Laita kaikki uuniin; kasvikset päälle ja broilerivuoka alle. Jätä väliin muutama sentti tilaa jotta ilma pääsee kiertämään. Kypsennä vajaa tunti, tipauta puolimatkassa lämpö 200 asteeseen. Pyörittele kasviksia lastalla 5-10 minuutin välein jotta ne ruskistuvat tasaisesti eivätkä pala.
Keitä pasta, jäähdytä.
Kun kaikki uunissa on kypsää, siirrä laakeille astioille vaikka avoimen ikkunan eteen jäähtymään. Kun broileri on jäähtynyt, nostele reikälusikalla tms lihapalaset isoon uunivuokaan. Lientä saa tulla vähän mukaan, mutta jätä enimmät pois. Kippaa kasvikset ja pasta mukaan, kääntele kaikki sekaisin ja ripsottele loput mausteet pinnalle. Valuta kerma hitaasti päälle jotta mausteetkin kostuvat, kruunaa juustoraasteella ja laita koko komeus peitettynä jääkaappiin odottamaan.

H-hetken lähestyessä laita vuoka 180-asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi, kunnes juusto on kauniin ruskeaa. Muista vetää välillä henkeä sapuskaa suuhun lappaessasi; tää on nimittäin Hyvää!

Muissa uutisissa: työrintamalla menee oikein mukavasti, hauskaa on ja kiirettäkin on kesän tullen alkanut pukkaamaan. Ei se huono ol. Pojilla on suurimmat pörinät ohi ja Lennikin on taas melkein järjissään. Tampere on näyttänyt koko ajan parempaa ja parempaa puolta itsestään ja uusia sekä wanhoja tuttavuuksia on lämmitelty - kävin tutustumassa valtavan ihanaan isoon shire-tammaan tallikavereineen ja supermukavine omistajineen, ja viimein saimme aikaan myös ala-asteaikaisen luokkakaverin kanssa illallistreffit. Aika vaan loppui kesken, eihän reilu 3 tuntia riitä mihinkään kun pitää höpöttää 20 vuoden asiat läpi!

Tämä viikko menee aika lailla tarkkaan Murun tätösen häähumussa, olen yllättäen sapuskavastaavana. Mutta raapaisen jotain fantsua juhannusta varten kasaan, varokaa vaan!

- Hulta