torstai 25. heinäkuuta 2013

Mitä sanoisin lapselleni - vuosien tuomasta viisaudesta

Olen siinä iässä, että kaverini lisivät ja jakaantuvat minkä ehtivät. Siis jatkuvasti. Joka suunnalla. Mikäpä sen mukavampaa. Samalla saan itse kuulla tietyltä taholta, pelkällä rakkaudella tottakai, että minunkin pitäisi. Ja aina yhtä suurella rakkaudella totean, että lapsia ei ole tulossa ainakaan ihan heti, joten parempi oppia rakastamaan mun lintuja. Samaa ympyrää, vuodesta toiseen...pakko ihailla toisen sitkeyttä kyllä.

Aloin miettiä, miten erilaista elämä olisi, jos minulla olisi lapsi(a). Ja miten haluaisin elämän olevan heille parempaa kuin se minulle on ollut - paljon mahtuu iloja, nauruja ja upeita hetkiä taipaleelleni, mutta niinpä vain on elämästäni löytynyt sijaa myös murheelle, surulle ja raskaille taakoille. Jos jokin ihmistä jalostaa, niin koettelemukset. Niistä selviäminen on joskus langan varassa. Nuorena kaikki on valtavan suurta ja minäkuva on vasta kehityskaarensa alussa. Silloin voisi olla hyvä kuulla jonkun kauemmin eläneen ajatuksia siitä, miten asioita kannattaa laittaa mittasuhteisiin ja antaa niitten mitättömien juttujen mennä.

Minulla on kummityttö, siskoni esikoinen. Hän menee tänä syksynä kouluun. En tiedä miltä hän näyttää. Varmasti ihan äidiltään, niin kuin hän on jo alle vuoden ikäisenä näyttänyt. Mikäli vanhemmista mitään voi päätellä, hän on iloinen, taiteellinen ja eläväinen pikku prinsessa, jota kiinnostavat eläimet ja kauniit asiat. Hänen pikkusiskonsa on minulle täysin vieras. Mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät, nuorempi sisarista on melkoinen hulivili jolla on housunpolvet aina rikki ja vaatteet kurassa...
Näin kummityttöni ensimmäisen kerran neljän tunnin ikäisenä. Sinä päivänä, sillä hetkellä, opin paljon elämästä. Opin miltä tuntuu kun valtava ja varaukseton rakkaus vie ihmisen mennessään. Siihen ei ole lääkettä, edes ajan hammas ei pure siihen eivätkä tuhannet suolaiset kyyneleet voi sitä ruostuttaa. Se vain kasvaa. Siitäkin huolimatta, että rakkauden kohde on poissa elämästäni ja varttuu tietämättä, että hänellä on täti joka osaa tehdä prinsessakakkua ja heiluttaa korviaan. Ehkä eniten hajottaa, että hän ei tiedä tädin rakastavan häntä valtavasti. Aina.

Jos voisin tavoittaa tuon pienen tyttösen nyt, kertoisin hänelle varmasti samat asiat mitä omalle lapselleni tai kelle tahansa elämää aloittelevalle haluaisin sanoa.
L***, täti kertoo nyt, mitä kaikkea maailma ja elämä on opettanut (enimmäkseen kantapään kautta).

~ Hyväksy asiat jotka ovat välttämättömiä tai väistämättömiä.
~ Jos kasvat pitkäksi, kanna jokainen sentti yhtä suurella ylpeydellä. Sukuusi on jo yli 100 vuotta sitten syntynyt pitkiä naisia.
~ Ei kannata olla turhan vaatimaton. Ota kunnia omista onnistumisistasi ja kiitä sinua auttaneita, mutta muista myös kantaa vastuu virheistäsi.
~ Rakasta, välitä ja ole kiitollinen. Kun olet lämmin ja ystävällinen, herätät muissa samoja tunteita.
~ Kaikkea ei voi eikä tarvitse antaa anteeksi. On uusia mahdollisuuksia ja on liiallista kiltteyttä sekä tyhmyyttä, yritä opetella näiden välinen ero. Se säästää sydäntäsi pitemmän päälle.
~ Älä ole oman itsesi pahin kiusaaja. Mene peilin eteen ja katso hyviä puoliasi. Mieti, kuuntelisitko keneltäkään toiselta jatkuvia ikäviä huomautuksia ulkonäöstäsi...tuskin.
~ Aito kauneus lähtee sisältä ja on arvokkaampaa kuin mikään keinotekoinen.
~ Kun kättelet, katso toista silmiin, hymyile ja purista reippaasti. Usko pois, teet helposti hyvän ensivaikutelman.
~ Suru kuuluu elämään. Vastoinkäymisiä tapahtuu kaikille. Kulje niiden läpi pelkoa tuntematta, voimiasi epäilemättä. Turvaa ystäviin ja perheeseen. Kun vaikeat ajat ovat takanapäin, jätä ne sinne. Älä kietoudu suruun tai anna epätoivon tukahduttaa.
~ Osoita myötätuntoa. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa vain siksi että ihmiset eivät enää osaa ajatella toisia.
~ Harrasta mitä haluat. Tee työksesi mitä haluat. Lue ja kuuntele mitä haluat. Valinnanvapaus tekee onnelliseksi ja ohjaa niiden asioiden pariin, joissa olet hyvä.
~ Syö suklaata. Nuku pitkään vapaapäivinä. Nauti. Iloitse. Juhli. Pue paras mekko päällesi ja tanssi. Naura paljon, elä itsellesi uskollisesti ja itke kun sinun tai läheisesi elämä sitä vaatii.
~ Älä koskaan kuvittele, että et osaa tai pysty.
~ Älä koskaan sano: "Rakastan sinua", jos et tarkoita sitä.

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Meatless Monday - kaikki tai ei mitään-ajattelusta

Monelle Facebookissa elämää pitävä Meatless Monday-sivusto on varmasti tuttu. Kyseinen liike siis kannustaa ihmisiä pitämään yhden kasvissyöntipäivän viikossa. Moni vastustaa ajatusta, koska "ihminen on sekaravinnonsyöjä". Niinpä onkin. Aivan totta. Toinen kovin suosittu lause on "en aio alkaa kasvissyöjäksi, joten en pidä edes sitä yhtä kasvispäivää. Siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä." Ja kas näin, mettässä ollaan. Pitkällä.

Nykyään sanonta "kohtuus kaikessa" tuntuu korvautuneen "kaikki tai ei mitään"-fraasilla. Mikään muu kuin täydellisyys tai 100% suoriutuminen ei riitä. 
Muistan vanhassa työpaikassani painostaneeni päällikköä pari vuotta muovikalvonkeräysprässin hankkimiseen. Muovikalvoa kun kertyi tonneittain joka vuosi, ja maksoimme huimia jätemaksuja siitä hyvästä että ne muovit kuskattiin energiajätteen mukana polttolaitokselle sen sijaan että saisimme muovista pienen korvauksen ja ne menisivät uusiokäyttöön. 
Pitkään vastaus oli "Ei se kannata, kun ei sillä tienata suuria rahoja". En tiedä missä koulussa päällikkömme oli opiskellut, sillä käsittääkseni (jopa) liiketoiminnassa pieni plussa on paljon parempi kuin pitkä miinus. 
Sama pätee kaikkeen elämässä. Ei aina tarvitse jahdata pelkkää sataa prosenttia, jos vaihtoehtona on jättää kokonaan ryhtymättä. Eivät Wrightin veljeksetkään saaneet ensilennollaan konettaan liitelemään albatrossin lailla pilvissä tai luolamiehet tulen keksittyään laittaneet pystyyn hiilivoimalaa. Joskus se 10 tai 25% on ihan hyväksyttävä tulos, jonka eteen kannattaa tehdä töitä!

Takaisin kasvisruokaan. Lihantuotanto on maailmanlaajuisesti suuri ongelma - se on suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen tuottaja ja on myös vastuussa sademetsien tuhoutumisesta ja nälkäongelmasta. Sademetsiä kun hakataan laidunmaiksi ja myös rehunviljelyä varten. 
Jos nekin metsät eli maapallon keuhkot jätettäisiin koskematta, kasvihuonekaasujen vaikutus pienenisi koska olisi enemmän vihreyttä niitä kaasuja pois yhteyttämässä. Jos rehuksi päätyvä soija ja maissi syötettäisiin ihmisille, nälänhätää ei tunnettaisi. Aari maata tuottaa joidenkin tutkimusten mukaan 300% enemmän kasvi- kuin eläinproteiinia.

Suomalainen syö vuodessa yli 72 kiloa lihaa. Suomalaisista 96% syö lihaa jossain muodossa, ja 7% on "vähentäjiä" eli niitä, jotka ovat vähentäneet lihankulutustaan ja lisänneet kasvissyöntiä. Melko yksinkertaisella laskutoimituksella 1 kasvispäivä viikossa vähentäisi yksilön vuotuista lihankulutusta vähimmillään yli 10 kilolla. Ei tarvita monen ihmisen panosta, kun jo on pelastettu 1 000 kananpoikaa tai lehmä. Ei ole pakko unohtaa lihaa tykkänään, eikä kukaan tietääkseni saa palkkaa siitä että näpsii ihmisiä kumilenkillä sormille ravintoloissa jos nämä erehtyvät tilaamaan pihvin. 

Lihalle on runsaasti vaihtoehtoja; lihamaisimpia ovat teksturoitu soijaproteiini, tofu sekä quorn. Viimeksimainittu on sieniproteiinista valmistettu, ihan kanalta näyttävä ja maistuva proteiini. Se löytyy markettien pakastealtaista. Suosittelen kokeilemaan, ystäväni on testannut teineillään kananugettihuijausta quorn-nugeteilla ja täydestä meni!

Kohtuus kaikessa, myös kohtuudessa, sanovat ranskalaiset. Kohtuus kaikessa, myös kulutuksessa, sanon minä.

Kas tässä korteni kekoon, yksi suosikkiresepteistäni. 

Tässä reseptissä on käytetty kylmäsavutofua. Sen voi korvata halutessaan niin marinoidulla kuin naturellillakin versiolla, omaan suuhuni kylmäsavuinen istuu ehkä parhaiten. Kuten ehkä tarkkaavaisemmat hoksaavat, siinä ei ole mitään eläinperäistä. Se siis sopii niin vegaaneille kuin maito-ongelmaisillekin. 
Jos käytte Keliakialiiton sivuilta lunttaamassa reseptin suolaiseen piirakkapohjaan, niin piirakka käy melkeinpä kaikille (miinus tietyst soija-allergikot). Piirakan täytettä tulee ohjeella aika suuri määrä, joten kannattaa katsoa että pohjataikinaa on myös tarpeeksi. Olen tehnyt piirakan n. 4 cm korkeaan vuokaan, jolloin täyte säilyy mehevänä. 

Paprikan voit osin tai kokonaan korvata esim. pienillä, aromikkailla Peppadew-paprikoilla, joita löytyy kaupoista lasipurkeissa. Käyttämällä aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, kapriksia ja marinoitua tofua saat quicheen välimerellistä makua. Mielikuvitus asettaa rajat!



Kylmäsavutofuquiche 
(maidoton, laktoositon, vegaaninen)

pohja:
125 g maidotonta (leivonta)margariinia
3½ dl vehnäjauhoja
½ dl jääkylmää vettä

täyte:

400 ml (2 prk) Alpro Soya Ruokaa tai GoGreen Ruokaa
4 rkl Soyolk- soijajauhoa
2/3 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 pkt (270 g) kylmäsavutofua 
150 g kesäkurpitsaa
150 g tuoreita herkkusieniä
1 pienehkö (puna)sipuli
½ paprika
(1 kourallinen tuoretta pinaattia tai rucolaa)
1 rkl margariinia tai öljyä

Nypi jääkylmä rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi sormin tai yleiskoneessa. Lisää vesi, sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina halkaisijaltaan n. 25 cm kokoisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan.

Vispaa sekaisin ruokakerma, soijajauho, pippuri ja puolet suolasta. 

Leikkaa herkkusienet, kesäkurpitsa, sipuli ja paprika ohuiksi siivuiksi. Kuumenna rasva, lisää herkkusieni- ja kesäkurpitsaviipaleet. Ripottele päälle loput suolasta ja hikoiluta keskilämmöllä, kunnes enin neste on haihtunut.
Painele tofusta varovasti enimmät nesteet pois kahden talouspaperipalan välissä. Kuutioi 5 x 5 mm kokoiseksi.
Lado piiraspohjan päälle puolet sipulista, tofusta ja paprikasta, laita seuraavaksi pannulla hikoilleet kasvikset (jos käytät rucolaa tai pinaattia, lisää se tässä vaiheessa jotta lehdet eivät nouse pinnalle ja pala).
Levitä päällimmäiseksi loput tofupalat ja paprika sekä sipuli. Kaada ruokakermaseos päälle, painele varovasti täytettä pinnan alle ja kypsennä uunin keskitasolla 180 asteessa n. 70 min.
Peitä piiras rei'itetyllä foliolla, jos pinta tummuu liikaa. Ota uuni pois päältä, avaa luukku hetkeksi ja anna quichen jäähtyä uunissa vielä tunnin verran.
Anna mieluiten jäähtyä yön yli jotta täyte ehtii kiinteytyä. Lämmitä quiche juuri ennen tarjoilua.