keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Supersuklaakeksit - luonnon voimasta ja pienistä ihmeistä

Ihanaa keskiviikkoa! Ilma on aurinkoinen ja luonto täällä Tampereen mettissä on jo hereillä. Kävin eilen pitkällä sauvakävelyllä (kyllä, heti kun trendi on auttamatta ohi, minä innostun siittä) ja kyllä teki eetua keholle ja mielelle. Kuljin suuren osan matkasta kuntopolulla, jonne ilokseni sovussa mahtui niin lenkkeilijöitä, potku- ja maastopyöräilijöitä, lapsiperheitä, lastenvaunuja ja koiria. Monessa muussa pitäjässä olis ollut täysi huutosota menossa vähän joka mutkassa, jos tuollaiseen julkisia väyliä käytettäis. Sanoinkuvaamattoman upeeta.

Mutta se luonto. Oi että miä olen niin onnellinen kun pääsen taas metsään! Sinivuokkoja, hiirenkorvia, lähistön pieni lampi jonka rannassa kävin ihastelemassa...kaikkea löytyy! Lenkkikärpänen on tosissaan purrut, ja toivon että tänä vuonna pääsisin viimein sinne Helsinki Midnight Runille joka viime vuonna yskän takia jäi tavoittamattomiin. Eipä jää treenimaastoista ainakaan kiinni...

Luonnolla on ihmeellinen voima. Kaikki kokevat sen omalla tavallaan, minulle se on kaiken alku. Syli josta olen lähtöisin ja mihin koen tarvetta palata kerta toisensa jälkeen. En tiedä toista niin vahvaa lääkettä kaikkiin vaivoihin, niin henkisiin kuin fyysisiin, kuin mitä luontoäiti on antanut. Lapsena maalla touhutessa metsä oli paras leikkipaikka, jossa saattoi kulua tuntikausia. Nälkä lähti ketunleivällä, suolaheinällä ja marjoilla. Kallioimarteen juuriakin pureksittin - ne maistuu lakulle, jos joku ei ole tästä uskomattoman hienosta kasvista tietoinen - ja pienet seikkailuista seuranneet haavat sidottiin koivun tai ratamon lehdillä.

Ihmisen suotuisalla avustuksella luonnon antimista on vuosituhansien saatossa jalostunut upeita asioita. Nyt viittaan ihan suoraan ja häpeilemättä suklaaseen joka pitää verisuonet kunnossa, kohottaa mielialaa, lievittää naisten hormoniheittelyitä ja maistuu vaan niiiiin hyvältä. Mielialani kohosi välittömästi kun tummanpuhuvasta taikinasta tein pellillisen kauniin pyöreitä palleroisia pellille ja annoin niiden lämmitellä uunissa juuri sen verran että ne eivät ehtineet kokonaan kypsyä. Jäivät siis sellaisiksi ihanan pehmeiksi ja tahmaisiksi keskeltä...kukapa siinä voisi apeana olla? Nämä kelpasivat jopa Murulle, joka ei yleensä ole kovin makean perään. Pakko siis olla oikeasti hyvää!

Supersuklaakekseissä on kaakaolla, kahvilla ja kanelilla maustettu taikina, runsaasti suklaahippuja ja karkeasti rouhittua pähkinää. Itse käytin Punnitse&Säästä-kaupan Tummasuklaapisaroita, mutta mikä tahansa suklaa toimii. Värillä ei ole tässäkään kohtaa väliä. Pilko suklaa noin ison herneen kokoisiksi palasiksi tai tee itse pisaroita; sulata suklaa ja pursota pussista leivinpaperille pipanoita. Anna jäähtyä ja iske ylimääräiset purkkiin odottamaan.
Samasta P&S-kaupasta löysin myös kuorettomia, suolaamattomia pistaaseja joita laitoin taikinaan. Murun pähkinäallergian takia en voi käyttää lemppareitani mantelia ja hasselpähkinää, jotka molemmat sopivat tähänkin reseptiin mainiosti.


 Onnistumisen takuumies, Oxo Good Grips-jäätelökauha

Nämä keksit eivät ole kevyitä tai vähäkalorisia, eikä niitä ole syytä tehdä jos tarkoituksena on syödä vain yksi. Takaan että mettään menee - itsehillintä ei ainakaan meillä ole riittänyt alkuunkaan!
Sydänsurujen, alakulon tai henkisten haavojen lääkintään nämä taas sopivat erinomaisesti, en tiedä mihin suklaakeksit EIVÄT auttaisi...

Jotta ei nyt menisi touhu aivan liian dekadentiksi, käytin sämpyläjauhoja. En nykyään leivo edes pullaa tavan vehnäjauhoista, vaan käytän hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja joissa on paremmat ravintoarvot. Ne myös rääkkäävät vatsaani vähemmän. Mutta kukin makunsa mukaan, kuten aina.

Kun teet taikinaa, vältä ylimääräistä vaivaamista. Siispä sekoita ensin 3 eri seosta valmiiksi, sitten mahdollisimman nopeasti vähän kerrassaan yhtä ja toista kolmanteen. Suosittelen tekemään homman käsipelillä ja kauhaa käyttäen, vatkaimella agiteerausta tahtoo tulla liian kanssa. Kun taikinaa kiusataan vain minimaalisesti, gluteenisidoksia ei muodostu ja keksit pysyvät pehmeinä ja mureina eivätkä sitkisty.

Jos aletaan puuhaamaan? Essua eteen ja tassua heilumaan!

Tarvitset:

120 g voita
1,5 dl (vanilja)sokeria
½ dl tummaa siirappia
1 muna
2 rkl maitoa
1 rkl öljyä
1 tl pikakahvimuruja, 2 tl kuumaa vettä
hippunen hienoa suolaa
1 tl leivinjauhetta
1/3 tl kanelia
2,5 dl jauhoja
½ dl kaakaota
2 dl suklaahippuja
1 dl pistaaseja tai muita pähkinöitä karkeasti pilkottuna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Hiero huoneenlämpöinen voi, suola, sokeri ja siirappi sekaisin kunnes seos on tasaista. Sokerin ei tarvitse kokonaan liueta eikä seoksen vaahtoutua, mutta kunhan on hiukan vaaleampaa kuin alkuasetelma.
Sekoita jauhot, kaakao, kaneli ja leivinjauhe sekaisin, lisää pähkinät ja suklaahiput. Sekoita maito, öljy ja pikakahvitilkka, riko sekaan muna ja vatkaa rakenne rikki. Kippaa hiukan (jotain desi tai sinne päin) jauhoja voiseokseen ja sekoita nopeasti, lisää puolet munaseoksesta ja sekoita, puolet jauhoista -> loput nesteestä -> loput jauhot.

Jaa taikina pellille 10 samankokoiseen kasaan - tässä kohtaa käytin sitä ihanaa jäätelökauhaa jolla otin hiukan kukkuraisia kikkaroita taikinasta - ja lykkää uuniin. Kannattaa siinä 12 minuutin kohdalla käydä ekan kerran kurkkaamassa mitä uuniin kuuluu, eri uunit kun tekevät työnsä vähän eri tavalla. Omassa uunissani mentiin yhden käännön ja 15 minuutin taktiikalla.

Kun keksit tuntuvat reunoiltaan kiinteänpehmeältä ja keskeltä vielä taikinaiselta, ota pelti uunista. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia pellillä ja sitten siirrä varovasti papereineen ritilälle. Yritä malttaa antaa keksien jäähtyä, mutta meillä kävi hyvinkin nopeasti näin:


Elämä on aika ihanaa. Luonto tarjoaa kaikille ilmaisia elämyksiä ja henkireiän joka toimii usein paremmin kuin mikään laastari tai terapia. Joskus se peittoaa jopa suklaakeksit. Tosin viiniäkin kannattaa kokeilla jos mikään muu ei anna vastauksia, sekin kun on käytännössä luonnontuote. Ihminen vähän vain siinä autellut välissä, kun luontoäidiltä on ideat loppuneet kesken... ;)

Nauttikaa keväästä, sekin on kohta ohitse!
- Hulta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti