PUM!

Tuo oli lähtölaukaus stressittömään jouluun. Ja kuin ilmaan ammuttu nuoli, sitä ei voi vetää takaisin. Jotkut tosin ovat ottaneet varaslähdön aikoja sitten, itse olen osoittanut kiitettävää pidättyväisyyttä ja vasta muutaman viikon vouhannut. Rakkaan ystäväni Sannan ihana blogi on elänyt tulevaa joulua jo kuukauden verran. Itse olen vuosien myötä rauhoittunut vähän. Olen vasta nyt aloittanut joulushoppailun - aiemmin se touhu alkoi jo heinäkuussa - ja kohta koittaa aika ruokapuolen valmisteluun. Virallinen Joulukirja on jo saanut tämän vuoden suunnitelmia ja muistiinpanoja sisuksiinsa, ja Sannan kanssa sovittu joulukalenterivaihto on jo alkanut näyttää merkkejä toteutumisesta - monen luukun sisältö on jo valmiina ja muutama hyvä idea pyörii päässä. Loput luukut sitten (budjetin ja ideoitten loppuessa) täytellään jollain josta ei puhuta vielä mitään...koska Sannakin toivottavasti lukee tämän. :D

Joulukalenterista puheen ollen, omani on 4 kuukauden mittainen. Suurin piirtein näin jouluni etenee:
~ Syyskuun alussa alan herätellä joulumieltä ja kaivan Joulukirjan hyllystä. Tutkin viime joulun annetut lahjat, ruuat ja tunnelmat. Kirjoittelen pikku muistiinpanoja ja suunnitelmia. Tänä vuonna töiden salliessa vietämme joulua Pohjois-Karjalassa Murun vanhempien luona! Tuskin maltan odottaa. Kuin ulkomailla olis; en ole ikinä ollut jouluna Helsinkiä etäämmällä. Naantalissa ja Salossa joulut ovat enimmäkseen kuluneet, nyt on edessä jotain ihan uutta ja toivon mukaan paljon lunta.
Ryhdyn miettimään ja suunnittelemaan ja bongailemaan joululahjoja.
~ Lokakuussa alan shoppailemaan alennusmyynneistä lahjoja ja myös mahdollisesti koristeita ja keittiökamppeita. En ota stressiä lahjaostoksista, koska hyvissä ajoin kun olen liikkeellä, voin ihan rauhassa tehdä löytöjä ja myös pääsen todella halvalla. Alehinnat ovat -30-50% normaaleista ja tavaraa on runsaasti tarjolla.
Ruokapuolen suunnittelu ja toteutus alkaa myös juurikin nyt. Katson Joulukirjasta mitä viime vuonna on syöty ja mietin, miten tuotoksia voisi parannella ja vähän muutella täksi jouluksi.
~ Marraskuussa pakkailen lahjoja ja kiertelen huvin vuoksi tavaratalojen jouluosastoja. Se jokavuotinen yksi joulukoriste tulee yleensä hankittua joko Tallinnasta tai Stockmannilta. Yritän myös päästä Tukholmaan joko marraskuun lopulla tai joulukuun alussa. Tänä vuonna jo aiemmin mainitsemani joulukalenterivaihdon ansiosta viettänen marraskuun viimeiset 2 päivää panikoiden ja sekoillen pakettien kanssa.
~ Joulukuu on omistettu nautiskelulle ja työnteolle. Töissä kiirettä riittää, enkä kaipaa yhtään ylimääräistä stressiä. Loirin joululevy, kynttilänvalo, ystävät, lumiukkosoppa ja pitkät kävelyt kaupungilla ovat ne jutut jotka pitävät pään kunnossa vaikka mikä tulis.


Nyt seuraa ne parhaat vinkit jotka voin kelleen ahistuneelle perheenäidille tai muulle juhlavastaavalle tarjota:

Ala miettimään ajoissa. Joulu EI ole stressaavaa pakkopullaa, kun sen ottaa pala kerrallaan vastaan ja antaa asioiden "tulla ilmaiseksi". Ei ole mitään tolkkua rynniä jouluostoksille aatonaattona, siitähän ei saa kuin pahan mielen ja ison laskun aikaan. Rytmitä, käytä vapaahetkiä hyödyksesi ja jaa vastuuta. Älä tee joulunalusajasta tiukkaan aikataulutettua (heh, koskapa nekään aikataulut sitte on pitäneet paikkaansa..?) ahdistavaa aikaa itsellesi ja läheisillesi. Kaikkea ei ole pakko tehdä just siinä viikon sisällä.
Piparit voi leipoa vaikka itsenäisyyspäivänä ja joulutorttuja useampaan otteeseen vähän kerrassaan. Joulusiivon voi aloittaa jo marraskuussa. Kun ostokset on tehty hyvissä ajoin, jää aikaa myös lahjojen pakkailuun - oma lempirituaalini on laittaa jouluhuppari päälle, Loirin joululevy soimaan ja kynttilänvalossa näperrellä kauniita paketteja. Nautintoa puhtaimmillaan.

Käytä hyväksesi valmiita apuvälineitä. Pipareita ei ole pakko leipoa itsevärkätystä taikinasta, kaupasta saa ihan hyvää taikinaa. Lapsille on aivan sama mistä pipareihin tai torttuihin käytettävä taikina on peräisin, yhteinen leivontahetki on tärkeämpää. Kun kaikille annetaan oma tehtävä, leivontatalkoot ovat todennäköisemmin kaikille antoisa kokemus ja tulokset nautittavia. Meillä isäpuoli on perinteisesti uunivahtina, tosin viime vuonna se vastuu taisi periytyä Murulle. Minä hoidan itse piparien väsäämisen ja äiti jäähdyttelee peltejä. Ja päivittelee sotkun määrää...


Joulun alla ei ole mitään järkeä rääkätä lähimmäisiään lanttusulkeisilla ja panikoida perunalaatikon imeltymisestä. Syksyllä kotimaiset juurekset ovat parhaimmillaan; edullisia, tuoreita ja maukkaita.
Laatikot kannattaa tehdä hyvissä ajoin ja pakastaa ne paistovalmiina. Jos ajatus koko päivän raatamisesta ällöttää, tämä on juuri sinua varten - tee vaikka laatikot yksi sortti kerrallaan parin viikon välein! Keitä juurekset, soseuta, mausta, lisää muut raaka-aineet ja jäähdytä. Kaada vuokiin ja pakasta. Ota pakkasesta aatonaattoiltana jääkaappiin, laita aattona kylmään uuniin ja paista 170 asteessa kypsäksi. Maku ja rakenne ovat kuin vastavalmistetuissa, mutta mieli on rento ja ruumis levännyt. Ainoa laatikko joka on pöytään viime vuosina tuoreeltaan päätynyt, on äiteen maksalaatikko. Lanttu, porkkana, peruna ja punajuuri ovat kohdanneet luojansa jo kuukausia aiemmin.
Perunalaatikko muuten imeltyy entisestään kun sen pakastaa ennen kypsentämistä, rakenne on hiukan löysä mutta maku suoraan taivaasta.
HOX! Jos pääset tukkuun ostoksille, siellä myytävät kilon pussilliset valmiiksi kuorittua ja pilkottua lanttua sekä porkkanaa ovat mahtava juttu! Vesi kiehumaan, pussi auki ja vaivalloisin osa laatikkohommista onkin sit sitä myötä hoidossa.

Kinkkua ei tarvitse laittaa kymmentä kiloa. 3-4 aikuista syö ainakin 4 otteeseen itsensä kipeäksi ihan nelikiloisestakin potsista. Perinne meillä on muotoutunut sellaiseksi, että pöydässä on sekä kinkkua että kalkkunaa; pieni luuton juhlakinkku keitetään punaviinillä, mausteilla ja juureksilla ryyditetyssä liemessä ja glaseerataan karpalohyytelöllä, lisäksi uuniin päätyy kilon kalkkunanfilee tai -rulla yrtti-sitrusmaustein. Ruokaa ei jää järkkyjä määriä ylitse, eikä sen valmistamiseen mene tuhottomasti aikaa tai vaivaa. Pieni kinkku saattaa kuivua uunissa ja sitä pitää alvariinsa rampata kyttäämässä, kattilassa poriseva potsi ei rasita ketään eikä myöskään kutistu. Lopputulos on maukas ja mehevä sekä glaseerauksen myötä myös kaunis.

Joulusillin voi tehdä viikon verran etukäteen, samoin sinapin ja sipulihillon. Teen ne yleensä yhtä aikaa, koska omena-viskisinappi kypsyy hiljalleen vesihauteessa vaatien vain sekoittelua silloin tällöin ja sillin liemen valmistamiseen menee ehkä 10 minuuttia. Sipulihillo vie vähän enemmän aikaa, mutta tulos on jumalainen ja sopii kinkun kylkeen kuin herne nenään. Joskus onni potkaisee ja samalla saa vähän extraherkkuja jääkaappiin; jos sillilientä jää ylitse, teen purkillisen paprikapikkelsiä. Tai siis viskaan suikaloitua sipulia ja paprikaa purkkiin ja kaadan liemen päälle. Helppoa ja hyvää, toimii vaikka kinkunjämien kaverina tai grilliruokien lisukkeena.

Joulun tuoksua kotiin saa helposti ja halvalla käyttämällä mausteita luovasti; Sannan piparkakkumaustevinkki on ehkä helpoin ikinä - ripottele em. tavaraa lattialle ja imuroi se. Imuri levittää käydessään ihanaa jouluista tuoksua kotiin! Lapsillekin sopivaa aktiviteettia on tökkiä kokonaisia neilikoita ja kanelitangosta pilkottuja tikkuja appelsiineihin tai paksukuorisiin mandariineihin. Tuoksu kestää parikin viikkoa. Solmimalla punaiset rusetit hedelmien ympärille saat niistä nättejä koristeita jotka voi myös ripustaa.

Yritän saada nuo kaikki mainitsemieni ruokien reseptit postailtua järkeviin aikoihin, jotta muutkin pääsevät testaamaan stressitöntä jouluruuanlaittoa. Nyt tämä täti kampaa naamansa ja painuu töihin joulurahoja ansaitsemaan!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

-Hulta