sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Viski

On se hienoa, kun valvontaviranomainen on hereillä ja skarppina. Kauppojen itsepalvelukassoilla väitetään alkoholin menevän kassoilta läpi ilman valvontaa - mitä nyt aina ikärajavalvottavan tuotteen osuessa ostoksien sekaan kassapääte ei siirry maksutoimintoon ennen kuin myyjä on käynyt paikan päällä tapahtuman hyväksymässä. Valviralle tämä ei mene jakeluun.
Nyt Valvira, tuo väsymätön vihikoira, on kääntänyt katseensa Olut- ja Viskimessujen ja bloggaajien suuntaan. On se hyvä, että sensuuria harrastetaan sillä olishan tuo nyt ihan vallatonta jos viskiharrastajien korviin kantautuisi tieto tällaisesta tapahtumasta!

Tämän kunniaksi kerron lempiviskeistäni. Maistoin viskiä ensimmäisen kerran äitini lasista 16-vuotiaana. Oli lämmin kesäinen iltapäivä ja istuimme melkein-isäni Timon pihatammen alla rupattelemassa. Äiti näytti nauttivan suuresti lasinsa sisällöstä, joten pyysin saada maistaa. Ensikulaus, lempeä puraisu ja soli siinä. Grant's jäillä meni suoraa kyytiä nautintokeskukseen ja tiesin että tämä ei jää tähän. 

http://www.abrahams.com.mt/wp-content/uploads/2013/12/grants.jpeg

Viski on minulle puhdas nautintoaine. Sillä ei yleensä vedetä kännejä. Sitä nautiskellaan hyvässä seurassa - usein laadun takaamiseksi otan tuikun omassa seurassani - ja eri viskeille on eri tehtävät. 
Juomapuuhissa pidän keskisavuisista viskeistä. Skottilaiset ovat varsin mainiota tavaraa; yksi parhaista lasiin osuneista on ollut Jura. En muista mikä niistä kyseisen tislaamon monista tuotteista, mutta oletan tämän yhden testattuani että kyseessä on laatutavara kautta linjan. Chivas Regalia löytyy usein lasistani kun olen yksin reissussa ja The Balvenie, Scapa ja Oban ovat taas erityisen hyvää seuraa tai juhlahetkiä varten varattuja.
Irlantilaisista Bushmill's ja erityisesti iäkkäämmät perheenjäsenet saavat makuhermot hyrräämään mielihyvästä. Famous Grouse ja siskonsa, erittäin miedonmakuinen Snow Grouse ovat kestosuosikkeja, luottokamaa kohtuullisella hinnalla. Äiteeltä varastettu idea.
En minä kyllä lasiin syle, jos joku jottain juomakelpoista siihen kaataa. Juoppo mikä juoppo, tänäkin vuonna jo pitkälti kahdeksatta annosta alkoholia kurkusta alas kumottu!



Viskillä on monia funktioita. Yleensä en suostu mitään viskidrinksuja tai juomasekoituksia edes maistamaan, ainoa poikkeus on Fireball-kaneliviski, joka on ensikontaktista asti ollut PRA (perusraaka-aine, selostan tämän vielä syvemmin joku kerta). Yöpöydälläni on minipullo Fireballia joka on jo pari vuotta odottanut sitä iltaa kun kaipaan yömyssyä. Kaapissa on iso pullo samaa tavaraa, joka on saanut luovuttaa sisältöään mm. ribsien viski-bbq-kastikkeeseen, suklaakakkuun, toffeebrownieleivoksiin ja kaakaon herättäjäksi. Menee kyllä ihan sellaisenaankin, shottina ja lipittelyyn. Juomisongelmani tasosta kertonee se, että olen parissa vuodessa tuhonnut jo ainakin kolmanneksen puolen litran pullollisesta. Ja kyllä nyt Valviran kerta kaikkiaan pitää tulla ja kieltää ainakin tämä blogi kun kerron että jääkaapissani on vuosi sitten korkattu puolikas pullo sherryä! Miten Suomen kansa selviää tällaisesta ilman maksakirroosia ja aivovauriota!?


Hirveetä ryyppäämistä.
On se hyvä että viranomainen valvoo tällaisia asioita, jotta eivät nyt ihan vallan työttömäksi jättäydy.


Teemalle uskollisena ensi kerralla tehdään Prosenttikakkua, joka ehtii kypsyä juuri parahultaisesti jouluksi.

-Hulta Viski-Siepponen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti