Naama sitruunalla - huonoista keittokirjoista

Tättädää!
Työt haittaavat vapaa-aikaa, ja blogi joutui taasen hetkeks hunningolle. Tästä pahoitteluni niille jotka itseään löpinöilläni huvittavat. Jotenkin melkein 60-tuntisen työviikon päälle ei saa aikaan postauksia normaaliin tahtiin... o_O

Tähän väliin on mahtunut työjuhannus, Murun työleiri maaorjana äiteen kiviaitaa askarrellen, aktiivilomailua Murun vanhempien luona ja vaikka mitä. Oli kyllä hauskaa avoppilassa, tuli ekaa kertaa lukion jälkeen pelattua sulkapalloa, opeteltua frisbeegolfin alkeita ja väritettyä uutta värityskirjaakin. En ole frisbeetä heittänyt neljännesvuosisataan ja värityskirja...sellainen miulla on ollut käsissä varmaan joskus 6-vuotiaana? Ihanaa. Huomenna menen ostamaan pastellisävyiset puuvärit jotta saan väritettyä lisää!

Mutta juu. Miulla on paljon keittokirjoja. Ei varmasti yhtä paljon kuin Nigella Lawsonilla, jolla on tuhansia ja taas tuhansia opuksia kokkaamisesta, leivonnasta, säilönnästä ja ties mistä. Mutta on tuolla keittiössä kymmeniä kirjoja. Joululehtiä 30 sentin pino, joka vuosi vuodelta vain kasvaa. Ulkomaisia ruoka- ja leivontalehtiä. Kaikkea missä on kivoja, nättejä kuvia ja ehkä jopa toimivia ohjeitakin.

Useimmat kirjat ovat edelleen pelkästään lukukirjan asemessa - luen niitä kuin joku muu (terve) ihminen lukee illalla sängyssä dekkaria tai peiton alla lukunurkassa suklaalevy käden ulottuvilla romanttis-hömppää.
Etsin ideoita ja inspiraatiota, otan vaikutteita ja opin uutta, mutta harvoin orjallisesti noudattaen valmistan yhtäkään reseptiä kirjoistani. Olen nyt alkanut leipoa taas enemmän, ja se on hiukan eksaktimpi tiede kuin ruuanlaitto. On siis jopa tällaiselle jäärälle järkevää katsella ohjeita tarkemmin ja tehdä kiltisti niin kuin käsketään.

Tässä puuhastellessa olen huomannut pari asiaa; 1) suomalaisissa keittokirjoissa ja ruokalehdissä on todella hyvät, tarkat reseptit, ja 2) lempileivontakirjani on täyttä puppua.
Olen vuosia ihastellut The Great Big Cookie Book-kirjan ohjeita ja upeita kuvituksia. Nyt, ihastuttuani brittiläiseen leivontaan, olen rohkaistunut kokeilemaan reseptejä tästä brittiläis-keski-eurooppalaisen leivonnan raamatusta. Ja pupun pipanat!
Ensimmäinen kokeilemani ohje oli skonssiresepti. Jos en olisi omannut valmiiksi edes jonkinlaista käsitystä siitä millainen lopputulos piti olla, mittavirheiden takia olisin pettynyt pahasti. Toinen kokeilu, sitruunaneliöt, olisi mennyt vielä pahemmin pöpelikköön ilman aiempaa kokemusta samasta leivonnaisesta.

Sitruunaneliöt ovat ihania. Jumalaisia. Raikkaanmakeita ja sitruunan ystävän superherkkua. Muutamia vuosia sitten, Naantalissa asuessani, olin aktiivinen Nigellan kotisivujen ja erityisesti keskustelufoorumin seuraaja. Muutama ohjeeni julkaistiinkin siellä. Erään aktiivikäyttäjän äidin sitruunaneliöohjetta käyttäen tein useita kertoja tätä naminannaa, mutta Helsingissä kummasti unohtui tämäkin tapa. Niin epäinspiroivaa keittiötä en ole ikinä nähnyt.

Koska kylään oli tulossa ystäviä ja jääkaapissa möllötti yksinäinen luomusitruuna, päätin taas tarttua tuttuun ohjeeseen. Sitä vaan ei löytynyt enää Nigellan (lievästi sanottuna piloille menneiltä) sivuilta joten The Great Big Cookie Book kehiin!
Aloin valmistaa pohjaa. Mietin itsekseni, että rasvan määrä tuntuu kovin vähäiseltä jauhojen ja sokerin määrään nähden. Vesilirauksen lisättyäni totesin että taikinaa tästä ei tullut eikä tule tällä rasva- ja nestemäärällä. Tuplata pitää. Googlailin vähän muita reseptejä, ja sielläpä se oli, tuplamäärät rasvaa ja nestettä...joten vähän lisää tupelointia ja sottaamista ja taikina oli valmis.
Paistoaika ei heittänyt kuin 25%, ja meillä on nykyään hyvä uuni. Joten lisää aikaa. Täytteen kananmunamäärä oli ilmeisesti XL-mittaisien egujen mukaan mietitty, sillä samankokoisissa ohjeissa oli 6 munaa, tässä vain neljä. Joten yksi muna lisää.

Lopputuloksena oli paksu, kivikova pohja ja päällinen joka oli kuin kiisseliä (eli se valui pois neliöiden päältä). Ihan nappiin meni. Ehkä pahin katastrofi vuosiin. Maku oli loistava, mutta rakenne kaikin puolin ihan kukkua.

Nyt reseptisivu on täynnä korjaustekstejä ja säätöä, mutta siltikään en aio käyttää ohjetta uudestaan. Kirja oli kallis ostaa ja se on selvästi tehty huolella kuvituksen ja työohjeiden osalta, mutta tarkkuus on täysin hukassa. Eikä tuo ole edes käännetty opus vaan alkuperäiskielellä.
Monessa käännöskirjassa ohjeissa vilisee raaka-aineita joiden nimet on käännetty päin prinkkalaa, mitat seonneet matkalla ja paistolämpötilat ovat mitä sattuu. Varmasti on kiirutta kääntäjillä ja joskus joutuu tekemään työtä jota ei haluaisi tai edes osaa tehdä, mutta palkka on jostain revittävä. Siitä(kin) on tuloksena aikamoisia lapsuksia...kaikkea tuolta keittokirjahyllystä löytyykin.

Reseptien kanssa kannattaa yleensä olla vähän kriittinen. Jos olet uuden edessä etkä ole ihan varma, Google on ystävä. Kun lukaisee läpi yhden tai pari reseptiä samasta teemasta, tietää vähän mihin on päänsä lykkäämässä. Jos kaikki ohjeet poikkeavat toisistaan, etsi kultainen keskitie. Joskus turvallinen ja riskitön on se huonompi vaihtoehto - siispä tutki, sävellä ja kokeile!

Ja nyt voitais leipoa jotain, eiks ni? Vaikka niitä kovan onnen sitruunaneliöitä. Mutta ohjeella joka toimii, ei testaamallani höpönpöpöohjeella.
Mitkä tahansa sitrukset käyvät tähän reseptiin, olen käyttänyt sitruunaa, limeä, appelsiinia ja klementiiniä. Joskus jopa vähän kaikkia sekaisin. Ja kuoren määrä on sitten ihan jokaisen oma asia - alkuperäisessä ohjeessä oli 1 teelusikallinen mutta minen kuorta haaskaa, se on arvotavaraa. Laitoin siis koko sitruunan kuoren. Namia tuli. Pelkkä lime saattaa olla vähän terävähköä tavaraa, joten klementiini tai appelsiini on sille oiva kumppani.

Jauhoina olen käyttänyt kaikkea tavallisesta vehnästä hiivaleipään ja sämpyläjauhoon. Kaikki käy. Ei sole niin tarkkaa.
Mutta joko aletaan puuhaamaan?! Miä ainaki alan.

Tarvitset:

pohjaan
5 dl jauhoja
250 g voita
1,25 dl tomusokeria

sitruunatäytteeseen
1,2 dl tuoretta sitruksenmehua
2-3 tl sitruksenkuorta erittäin hienona raasteena
1/4 tl suolaa
4 kananmunaa
5 dl hienosokeria
0,6 dl jauhoja
½ tl leivinjauhetta

Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Vuoraa n. 23x33-senttinen vuoka leivinpaperilla tai voitele iso irtopohjavuoka.
Siivilöi jauhot ja tomusokeri kulhoon ja nypi pehmeä rasva sekaan. Voit myös käyttää vatkainta, tärkeintä on että jauhot lisättyäsi et työstä taikinaa liikaa ettei se mene sitkeäksi.
Taikina on murumaista, mutta se on helppo painella  vuuan pohjalle. Paista 18-20 minuuttia, kunnes pohja on vaalean kullankeltainen.

Anna pohjan jäähtyä pikku hetki, sillä aikaa sekoita sitruksenmehu ja -kuori, sokeri ja kananmunat. Lisää jauhot ja vatkaa tasaiseksi. Kaada seos jäähtyneen pohjan päälle, palauta uuniin ja paista 25-30 minuuttia. Täytteen pitää hyytyä aika pitkälti uunissa, ja jäähtyessään kiinteytyä.

Seuraavana päivänä/huomattavasti myöhemmin samana päivänä siivilöi päälle reilusti tomusokeria, nosta pois vuuasta ja leikkaa neliöiksi. Yritä olla syömättä kaikkea ennen kuin muut ehtivät apajille...erityisen herkkua sitruunaneliöt ovat teen tai jääteen kanssa.


Iloksenne tässä kuva siitä, miltä ne epäonnistuneet neliöt näyttivät. Eikö ookkin nätti! Tähän vielä lisäksi se mielikuva, kun leikkaat neliöt - pohja on sentin paksu ja kivikova laatta jonka päältä tuolta kuoren välistä valahtaa kiisselimäinen täyte pisin tienoota...oioioi!

Jassoo, näihin kuviin, näihin tunnelmiin...lähden veivaamaan Murulle béarnaisekastiketta. Älkää kysykö mikä aika tämäkin on alkaa sellaista tekemään, mutta ku erikseen pyydettiin ilta-aterian kaveriksi moista niin pitäähän toive toteuttaa!

Nauttikaa helteistä!
=) Hulta

Etäemännän saappaissa - äijäsapuskasta

Olipa taas lysti viikonloppu. Perjantaina tuli pari Murun wanhaa kaveria kyläilemään örinämusiikkifestivaalin merkeissä, ja mikäpä siinä. Aina olen ottanut ilomielin vastaan mukavat ihmiset ja näiden mukanaan tuomat kokkausmahdollisuudet/tekosyyt sekoilla keittiössä puoli päivää.

Ainoa pikku mutka matkassa oli, että jouduin olemaan töissä perjantaina ja pääsin kotiin vasta pari tuntia vieraiden saapumisen jälkeen. Päätin siis värkätä ruuan, jonka Muru voi vain heittää uuniin ja tarjoilla nälkäisille matkamiehille. Koska vierailla ei Murun mukaan ollut mitään rajoitteita ruuan suhteen, päädyin mausteiseen kanapastavuokaan. Helppoa, nopeaa, edullista, herkullista ja täyttävää. Kaikki kohdillaan!

Pastavuuat ja uuniruuat ylipäätään ovat todella näppäriä etukäteen valmistettavaksi. Jos vaikka nyt sattuis niin että haluaisi kutsua vieraita arki-iltana, voi edellisenä iltana kasailla jääkaappiin vaikka lasagnen, pastavuuan, lihapadan tai kiusauksen. Valmistelee vaan ruuan niin, että jäähdyttää kaikki komponentit ennen kasaamista ja vaikka vielä lurauttaa kerman ja juustot niskaan jolloin ainoa vaiva seuraavana päivänä on nostaa vuoka uuniin. Tiskeistäkin ehtii selvitä ennen vieraiden paukkaamista porstuaan.
Jos ei ole tällaisia tarpeita, ruuan voi kasata jäähdyttämättömistä raaka-aineista ja nakata suorilta uuniin.

Valmis pastavuoka miehisen salaatin kera tarjoiltuna. Huomaa taka-alalla vadissa olevat donitsipersikat, on taas se aika vuodesta...ekat puoli kiloa tuhottu parissa päivässä!

Koska mauton ruoka on miun ykkösällötys ja perivihollinen, päätin käyttää pastavuokaan paahdettuja kasviksia. Ne kypsyvät samaan aikaan uunissa broilerin kanssa ja tuovat runsaasti makua. Tuoreetkin kasvikset ovat ihan ookoo, mutta paahtaessa kasviksista vapautuu aromiaineita ja ne ruskistuvat hiukan, mikä tuo vielä extrasävyä makuun. Kun käyttää kesäkurpitsan ja sienen kaltaisia, paljon nestettä sisältäviä kasviksia, paahtaminen myös hiukan kuivattaa niitä ja lopputuloksesta ei tule vetistä.

Chiliä tässä ruuassa on aika reilusti, mutta määrää voi vähentää oman mielen mukaan - kasviksista voi jättää vaikka tuoreen chilin pois kokonaan jolloin maku on huomattavasti miedompi. Kuivatusta chilistä kun ei juuri ikinä irtoa poltetta yhtä paljon kuin tuoreesta.
Curryakin on monta vahvuutta, suosin yleensä mietoa Durban Currya. Jos käytät kovin vahvaa/tulista versiota, mieti määrää; pitäiskö laittaa vaikka puolet vähemmän jos syöjät eivät ole kovin tulisten makujen perään? Lapsille tästä saa oivan aterian kun puolittaa kaikki maustemäärät ja vähentää tulisuutta. Siis jos ei satu omaamaan sellaista jälkikasvua joka jo alle puolitoistavuotiaana himoitsee chorizoa, tilsitiä ja morbieria. Terveisiä vaan kummityttöselle...tättä on niin ylpee sinusta! :D

Koska broilerinfile on miun mielstä vähän turhaa hienostelua, käytin paistisuikaleita. Ne on tehty mehukkaammasta reisilihasta joka ei kuivu niin herkästi ja on maukasta. Suosittelen testaamaan suikaleiden lisäksi myös ihan kokonaisia tipunreisiä, luuttomanakin niitä kaupasta saa. Loistavia kaikkeen kokkailuun!

Pastaksi käy melkeinpä mikä tahansa. Itse suosin täysjyväfusillia, joka pitää ruuan mukavasti kasassa ja täyttää. Mikä jottei vaikka rakettispagettiakin voisi käyttää, ruuasta tulee silloin vähän tiiviimpää. Kuviopasta pitää sen ilmavampana.
Tällä kertaa käytin ihan lehmäkermaa, mutta mikäpä estää käyttämästä vaikka osin tai kokonaan kookoskermaa? Se vie ruuan vielä vähän kauemmas itämaille ja jos skippaat myös juuston, ruoka muuttuu maidottomaksi.

Sellerisuolaa käytin ihan vain koska satuin Punnitse&Säästä-kaupasta sitä ja sellerinsiemeniä löytämään. Ihan mieletöntä kamaa! Raikas ja täyteläinen maku joka toimii niin tomaatin ja kananmunan päällä, sipulihillossa kuin ruuissakin. Wautsijee. Jos joku ei satu (varsi)selleristä tykkäämään, siis sitä myötä että haistaa sen kilometrin päästä, niin sellerisuolan voi jättää pois. Mutta kuten aidossa italialaisessa raguussakin, selleri on tärkeä makujen täydentäjä joka hyvin kypsennettynä ei pomppaa silmille tästäkään ruuasta.

Mutta jos nyt - ehkä ekaa kertaa ikinä - käytäis näin pitemmittä puheitta toimeen? Hihat rullalle, essu eteen ja uuni kuumaksi! Tällä ohjeella ruokkii 4 nälkäistä isoa miestä.

Tarvitset:

800 g broilerinsuikaleita
½ dl öljyä
1 tl juustokuminaa
1 tl korianteria
1 tl curryjauhetta
1 tl rouhittua mustapippuria
½ tl suolaa
1 tl chilirouhetta/1 pieni kuivattu chili murskana/1 tl keskivahvaa chilijauhetta
1 tl savupaprikaa

1 iso paprika
2 isoa sipulia
½ valkosipuli
1 pikkuruinen kesäkurpitsa
1 iso chili
½ tl suolaa
½ tl rouhittua mustapippuria
1 rkl öljyä

400-500 g pastaa (keitä suolavedessä napakan al denteksi)
1 tl juustokuminaa
1 tl korianteria
1 tl currya
½ tl sellerisuolaa
4 dl kermaa
100 g juustoraastetta

Kuumenna uuni 225 asteeseen Laita broilerit isoon uunivuokaan. Lisää öljy, mausta, sekoita ja peitä foliolla.
Suikaloi kasvikset, myös valkosipuli. Laita uunipellille folion tai leivinpaperin päälle, lisää öljy ja mausteet, sekoita.
Laita kaikki uuniin; kasvikset päälle ja broilerivuoka alle. Jätä väliin muutama sentti tilaa jotta ilma pääsee kiertämään. Kypsennä vajaa tunti, tipauta puolimatkassa lämpö 200 asteeseen. Pyörittele kasviksia lastalla 5-10 minuutin välein jotta ne ruskistuvat tasaisesti eivätkä pala.
Keitä pasta, jäähdytä.
Kun kaikki uunissa on kypsää, siirrä laakeille astioille vaikka avoimen ikkunan eteen jäähtymään. Kun broileri on jäähtynyt, nostele reikälusikalla tms lihapalaset isoon uunivuokaan. Lientä saa tulla vähän mukaan, mutta jätä enimmät pois. Kippaa kasvikset ja pasta mukaan, kääntele kaikki sekaisin ja ripsottele loput mausteet pinnalle. Valuta kerma hitaasti päälle jotta mausteetkin kostuvat, kruunaa juustoraasteella ja laita koko komeus peitettynä jääkaappiin odottamaan.

H-hetken lähestyessä laita vuoka 180-asteiseen uuniin n. 45 minuutiksi, kunnes juusto on kauniin ruskeaa. Muista vetää välillä henkeä sapuskaa suuhun lappaessasi; tää on nimittäin Hyvää!

Muissa uutisissa: työrintamalla menee oikein mukavasti, hauskaa on ja kiirettäkin on kesän tullen alkanut pukkaamaan. Ei se huono ol. Pojilla on suurimmat pörinät ohi ja Lennikin on taas melkein järjissään. Tampere on näyttänyt koko ajan parempaa ja parempaa puolta itsestään ja uusia sekä wanhoja tuttavuuksia on lämmitelty - kävin tutustumassa valtavan ihanaan isoon shire-tammaan tallikavereineen ja supermukavine omistajineen, ja viimein saimme aikaan myös ala-asteaikaisen luokkakaverin kanssa illallistreffit. Aika vaan loppui kesken, eihän reilu 3 tuntia riitä mihinkään kun pitää höpöttää 20 vuoden asiat läpi!

Tämä viikko menee aika lailla tarkkaan Murun tätösen häähumussa, olen yllättäen sapuskavastaavana. Mutta raapaisen jotain fantsua juhannusta varten kasaan, varokaa vaan!

- Hulta

Kun sisäinen kauneus ei ratkaise - meikkisuosikeista

Tässä päivänä muutamana jouduin kuulusteluun. Eräs asiakas tenttasi, mitä meikkiä käytän, mitä luomiväriä ja ties mitä. Tais olla tylsä matka sillä, kun niin kovin kiinnostunut oli. Mutta koska joku muukin saattaa olla samanlainen hankala tapaus jolla ei mikään luomiväri pysy, mikään meikkivoide toimi tai tummat silmänaluset puskevat pintaan, asian jakaminen teidän kanssanne saattaisi jopa jotakuta ilahduttaa.

Kuten mainitsin, tässä ja parissa aiemmassakin postauksessakin, omaan todella hankalan ja herkän ihon. Siksi käytän Dr. Hauschkan meikkivoidetta, joka on luomua ja  tiesmitä hippikamaa. Tuote uudistui vähän aikaa sitten, ja tässä juuri testailen miten tuo uusi tavara toimii. Se peittää paljon paremmin kuin vanha, mutta ihoni kyllä hiukan siihen reagoi eri tavalla (eli huonommin) kuin siihen vanhaan luottokamaan. Sävyt ovat muuttuneet, 00-sävy poistunut ja 01 on nykyään keltaiseen eikä vaaleanpunaiseen taitettu. Vähän siihen oli totutteleminen. Eli plussia ja miinuksia löytyy tästäkin uudistuksesta. Elän toivossa, että 00 vielä ilmaantuu sarjaan... 

Silmänaluseni ovat kroonisesti tummat, ja koska ihoni on kovin vaalea - lähinnä niinku valkoinen - se tummuus myös pistää silmään. Luottotuotteeni tähän ongelmaan on Sensain valokynä, joka löytyy kaupan hyllystä nimellä Concealer Brush Type. Sävyni on vaalein 01. Tuote myös hoitaa ihoa tehokkaasti, välillä käytin toista peiteväriä ja huomasin parin viikon jälkeen silmänympärysihon näyttävän kuivemmalta ja jopa hiukan ryppyjäkin melkein näkyi. Palasin Sensaihin ja ongelmat loppuivat viikon sisällä. Taikaa!
Hintaahan tältä ihmekynältä löytyy, muistaakseni 36 euroa oli viimeisen kerran kärsimys kun Sokoksella kävin ostamassa. Mutta se myös kestää todella pitkään, joten käyttökertaa kohti kustannus on vielä järkevän rajoissa.

Haksahdin joskus vuosia sitten siihen suureen huijaukseen nimeltä YSL Touche Éclat, jonka nimeen kaikki meikkimuodin uhrit vannovat. Törkykallis tuote, joka ei peitä mitään. EI. MITÄÄN. Eikä kyllä "valaise" sen puoleen. Sensain tuote on tuhatkertaisesti parempi ja puolet halvempi!

Se ainoa oikea - kuvat nyysitty valmistajilta

Silmäluomeni taas ovat sitä myötä kummalliset, ettei niitä ymmärrä kukaan. Ovat nimittäin niin rasvaiset, että tavan ripsi- ja luomivärit ovat pisin alaluomia parissa tunnissa, eikä mikään normaali tuote pysy paikoillaan. 

Luomiväreistä ainoa joka pysyy aamusta iltaan paikoillaan ilman mitään sirkustemppuja on Maybellinen Color Tattoo 24h. Satuin löytämään halvalla Tokmannilta, alle 10 euroa kipale. Ostin 2, pronssinvärisen ja valkoisen. Nämä värit ovat metallinkiiltoisia, koostumukseltaan voidemaisia ja asettuvat luomelle kuin tatuointi. Tai liima. Testailin tuossa yhden työpäivän verran, miten värit kestävät. Laitoin meikin aamulla puoli neljältä, ja illalla päikkäreiden, ruuanlaiton ja ties minkä epämääräisen ei-meikkiystävällisen touhun jälkeen sain tehdä tosissani hommia että sain luomivärit pestyä pois. Eikä muuten ollut kertynyt luomivakoon mitään tai sen puoleen valunut alaluomillekaan. Ten points!

Niistä sirkustempuista puheen ollen, mikä tahansa tavan luomiväri muuntuu vedenpitäväksi ja superkestäväksi, kun sen pohjustaa Wet 'n' Wildin Fergie-sarjan pohjustusaineella. Tätä ihmeainetta myy Suomessa pretty.fi joka toimittaa nopeasti, kohtuuhinnoilla ja vastaa tuotteistaan. Täältä muuten löytyvät muutkin loistavat edulliset merkit kuten NYX, ELF sekä Real Techniques, jonka siveltimillä olen tässä pari kuukautta leikkinyt. Tykkään.

Pohjustusaineen käyttö on yksinkertaista; nuppineulanpään kokoinen täppä taputellaan tasaisesti luomelle ja luomiväri levitetän välittömästi päälle. Varoituksen sana - se väri sitten todellakin jämähtää nopeasti! Kannattaa siis olla tarkkana ja huolellinen. Poistaminen vaatii pientä liotusta, puhdistuksen päälle joutuu myös monesti käyttämään kasvovettä että kaikki lähtee tai turvautumaan silmämeikinpoistoaineeseen. Mutta kestää työn  ja harrasteet keittiössä, treenaamisen, pitkät juhlat jatkoineen jne.

Ripsiväreistä minulle sopivat vain lämpimällä vedellä poistettavat. Vedenpitävien vaatimia puhdistusaineita ja sotkua en jaksa, ja ei-vedenpitävistä ei ole mihinkään. Tämän hetken suosikit ovat IsaDoran Volume&Curl sekä AllDay Long Lash. Loistavia, kohtuuhintaisia, tykkään. Jos olet sitä sorttia pervo, että tykkäät vedenkestävien kanssa puljata niin eBaysta löytyy sellainen ihmetuote kuin Sensai Mascara Majorca Majolica Edge Meister, joka on aivan uskomattoman loistavan hyvä! Pidentää kuiduilla valtavasti, tuuheuttaa ja viuhkamainen kampa erottelee jokaisen ripsen. Mutta siis todella raivostuttavan hankalaa poistettavaa. Imju Fiberwig on myös lämpimällä vedellä poistettava, pidentää ja tuuheuttaa, mutta ne kuidut...oi että, kun on kiva niitä silmistä tonkia keskellä päivää. Not. 

Huulipunasuosikkini on ehdottomasti joko MAC Glaze A92, Hot Tahiti tai Lancômen 47 (klikkaa tästä loistavaan tuotearvioon), jonka käytön olen äidiltäni oppinut. 47 sopii kaikille hiusten ja ihon väriin katsomatta; se on kirkkaan punainen, jota on hiukan taitettu kultaan ja oranssiin. Ihana. Hot Tahiti taas on hiukan violettiin ja ruskeaan taitettu puna, joka on ollut käytössä melkein yhtä pitkään kuin 47 - yli 10 vuotta. 

Omistan oikeesti yli 50 huulipunaa, kiiltoa ja sävyttävää huulirasvaa joten on ehkä hurskastelua yrittää sönkätä miten nämä kaksi edellämainittua riittävät. Ehheheh. =P

Huultenrajauskynien suhteen olen vähän yksioikoisempi; Make Up Storen Golden Purplella rajaan kaiken siniseen taitetun vanharoosasta tummanviolettiin, ja lisäksi omistan punaoranssin, nudenvärisen ja punertavanbeigen kynän joilla hoituu kaikki loput. Täts it. Osa punista vaatii kynän häivyttämisen sormella, toiset taas todella vahvan viivan. Varsinkin Golden Purple kerrostuu tosi hienosti ja se on myös helppo häivyttää joten siitä on helppo tykätä, en tiedä onko menossa 5. vai 6. kappale samaa sävyä.

Tässä oikeastaan olikin ne suosikit, joista en luovu. En ainakaan ennen kuin löytyy uusia, parempia tilalle...mikä on sinun luottotuotteesi, joka ei vaihdu vaikka mikä tulisi? 

- Hulta

Spice up your life - mausteista ja maustekaupoista

Mausteet. Keksintö, jota ilman elämä ja varsinkin ruoka olisi niin paljon tylsempää. Moni mauste on aikoinaan ollut kullan hinnoissa, ja niiden edestä on vuodatettu niin omien kuin vihollistenkin verta.

Suomalaiset perinteisesti ovat käyttäneet melko pitkälti suolaa, pippureita, currya ja paprikajauhetta. Ei tarvitse lähteä kovin pitkälle rajojen yli, kun vastaan tulee jo hyvinkin erilaista ruokaa. Onneksi on internet, joka on pienentänyt maapallon kaikkien ulottuvilla olevaksi pelikentäksi; pelkästään YouTubesta löytyy niin valtavasti erinomaisia ruokaohjelmia ja -videoita, että sitä voi ja kannattaakin käyttää ilmaisena kokkikouluna!

Muutamia suosikkejani ovat Gemma Staffordin Gemma's Bigger Bolder Baking, joka keskittyy upeisiin ja helppoihin leivonnaisiin ja jälkiruokiin, Laura in the Kitchen, joka on amerikanitalialaisen Laura Vitalen kokkikanava ja ruoka sen mukaista - eli makuja ja kaloreita ei säästellä - sekä Titli Nihaanin Titli's Busy Kitchen, jossa valmistetaan itämaisempia herkkuja selkeästi ja huumorin sävyttämien sutkautusten saattelemana.
Kaikilla on yhteistä vahvat, selkeät maut ja mukavan simppelit reseptit. Niitä toteuttaessa ei vaadita valtavaa ammattitaitoa tai kokemusta, ja työohjeet ovat yksityiskohtaiset. Mitäpä sitä muuta kaipaa?

Mutta niistä mausteista! Useimmin käytän kyllä niitä perinteisiä eli suolaa ja mustapippuria, paprikajauhettakin kuluu paljon mutta eniten menee savupaprikaa. Sitä löytyy kaapista sekä mietoa että voimakasta, ja eipä meillä kananmunia tai lihaa juurikaan paisteta lisäämättä tätä ihmeellisen maukasta tavaraa sekaan. Savupaprikaa löytyy Punnitse&Säästä-kaupoista sekä S- ja K-kaupoista.
Mustapippuri jauhetaan yleensä Peugeotin myllyllä tuoreeltaan ruuan päälle, mutta joskus kaipaan vähän karskimpaa rouhetta. Tätä varten kaapin perukoilla on tallessa Murun kämpästä pelastettu kertakäyttömylly. Kertakäyttöiset maustemyllyt ovat mielestäni haaskausta ja turhaa ympäristön saastuttamista, johon ei pidä ryhtyä ensinkään. Kunnon maustemyllyihin investointi ja mausteiden ostaminen pussissa on parempi vaihtoehto. Luonto kiittää luonnonystävää jne. Tässä kohtaa kuitenkin jo ostettu tuote käytetään loppuun, ja myllyn tyhjennyttyä mietitään uusia metkuja.

Suola, pippuri ja paprika ovat vain perusmakuja, joitten lisäksi meillä käytellään ahkerasti monia mausteita. Muita suosikkeja ovat juustokumina, korianteri, chili jauheena ja rouhittuna, cayenne, curry, rakuuna, rosmariini ja timjami. Aika perussettiä siis, mutta lisäksi käytän myös paljon tuoreita kasveja maustamiseen, mm. tuoretta valkosipulia, inkivääriä, omenaa, limeä ja sitruunaa. Joihinkin liharuokiin ja chili sin carneen täräytän mukaan kanelia ja kaakaota, Setsuaninpippurikin on aina välistä ehdoton juttu, toimii monessa ja löytyy P&S-kaupasta. Jos ei sitten Kiinassa käy, sieltä löytyy myös.
Maustekastikkeiden suhteen olen ollut viime vuosina varsin maltillinen; Naantalin-kodin jääkaapissa oli kokonainen hylly pelkille kastikkeille, nyt niitä on vain muutama purnukka. Soija, ketjap manis, sweet chili, Sriracha, currytahna, HP, Poppamiehen Barbados, karkea dijon-sinappi, Felixin Chilikastike ja jokin salaattikastike löytyvät käytännössä aina. Etnokauppareissuilla kyllä aina hiukan kokoelma karttuu...

Alkoholit ovat loistavia maun antajia. Kaapissa on aina punaviiniä (alkoholiton Carl Jung on loistavaa), portviiniä, sherryä, viskiä, liköörejä ja kuivaa vermuttia. Niillä marinoituu ja maustuu moni asia. Vermutti-rakuunabroileri on nopea ja herkullinen juhlava ruoka, joka ei vaadi sirkustemppuja valmistuakseen. Siihen tarvitset:

4 broilerin rintafilettä tai minuuttipihviä
voita, öljyä
suolaa, pippuria, rakuunaa
desin verran vermuttia
loiskaus vettä

Kuumenna rasva pannulla, paista broileri kullanruskeaksi, testaa kypsyys tuikkaamalla fileen paksuimpaan kohtaan reikä - jos ulos tuleva neste on kirkasta, kypsää on - ja mausta molemmin puolin miedosti suolalla ja pippurilla. Lisää päälle rakuunaa ja kaada vermutti pannulle. Valele fileitä vermutilla samalla kun se keittyy kasaan. Kun pannun pohjalla on paksu siirappi, nosta broilerit pois ja lisää 2-3 rkl vettä. Varo ettei siirappi ehdi palaa. Pyörittele siirappi irti pannun pohjasta ja kaada broilerin päälle.


P&S on hyvä maustekauppa, tarjonnassa on paljon luomua ja eksoottisia juttuja. Toinen erinomaisen hyvä ostospaikka on Tiger. Kyllä, se säläkauppa. Sieltä löytyy myös upea maustehylly, josta olen napannut mukaani mm. ryytineitoa (engl. nigella seed, kutsutaan myös sipulinsiemeneksi) joka maustaa perinteisesti intialaisia ruokia ja naan-leipää, lakritsijauhetta (siis ihan oikeeta lakritsinjuurta, vahvaa kamaa jota aion käyttää leivonnassa) ja unikonsiemeniä. Hinnat ovat 2-3 euroa per iso pussi. Eipä unikonsiemen nyt niin mielenkiintoinen löytö ehkä ole, mutta kilohinnan puolesta hyvinkin inspiroiva juttu! Monenlaisia mauste- ja yrttisekoituksiakin löytyy, kannattaa siis käydä kurkkimassa.
Tiger myy paljon muutakin kivaa, ja esim. KitKatia tai kahvipapusuklaata kaipaamaan jääneet tai hollantilaisten siirappivohveleiden ystävät yllättyvät iloisesti. Niin ja paukkusokeriakin sieltä saa! Ihan parasta!

Tuosta ryytineidosta sen verran, että lisäsin sitä puoli desiä löysään hiivataikinaan ja paistoin pizzakivellä ohuita naan-leivän tapaisia lättyjä ihan vain koemielessä. Järisyttävän hyvää, ja aivan varmasti jatkossakin käytän ryytineitoa leipiin. Ei tartte enää mennä intialaiseen syömään pelkän leivän takia - tähänkin olen nimittäin sortunut...

Etnokaupoissa mausteet ovat kovin halpoja, ja niistä saattaa tehdä löytöjä - eräs Kallion etnokauppa Hämeentiellä myy kokonaisia muskottipähkinöitä. Vähän tuhmaa, sillä jauhamattoman muskotin myyminen on ollut jo pitkään laitonta Suomessa. Mutta en valita, sekaannuin laittomaan tavaraan ja maku on loistavan aromikas nopeasti väljähtyvään valmiiksi jauhettuun muskottiin verrattuna.
Myös mallasviinietikkaa, Marmitea, kokonaista kardemummaa, sarviapilaa, ruusu- ja appelsiininkukkavettä ja muita aarteita piiloilee hyllyissä rohkeita ja ennakkoluulottomia shoppailijoita odottelemassa.

Ulkomaanmatkoilta kannattaa tuoda mausteita kotiin ja/tai tuliaisiksi. Maustetuliaisten siivittämänä on mukava lähteä keittiömatkalle muistojen perään tai haaveilla uusista matkoista. Ahkeraan reissaavat vanhempanikin tietävät jo tuoda mausteita, oliiviöljyä tai muuta maistuvaa matkoiltaan, turistikrääsä ei minusta hurraahuutoja kirvoita.

Mausteita kannattaa yleensä kuumentaa tavalla tai toisella ennen käyttöä. Varsinkin curry sekä voimakkaan ruohoiset kumina, juustokumina ja korianteri rakastavat lämpöä. Ne kannattaa pyöräyttää pannulla rasvassa parin minuutin verran ennen muiden raaka-aineiden lisäämistä, ja pitkä kypsennys saa maut pyöristymään entisestään. Jos haluat käyttää em. ihania mausteita vaikka lihapyörykkätaikinaan, laita ne öljytilkan kanssa hetkeksi mikroaaltouuniin lämmittelemään ennen jauhelihaan sekoittamista.
Jos käytät kokonaisia mausteita, paahda niitä kuivalla pannulla ennen jauhamista. Saat irti rutkasti enemmän makua.
Myös tomaattipyre ja currytahna kiittävät lämpökäsittelystä. Varsinkin tomaattipyreen metallinen maku taittuu paremmin pois öljyssä pyöräyttämällä ja lisäämällä ruokaan hiukan sokeria. Sokerin lisääminen toimii myös tomaattimurskan kanssa.

Teemaan sopivasti ajattelin tehdä (karhun-)palveluksen teille mussukoille ja kertoa reseptin mielettömän ihaniin intialaistyylisen mausteisiin poppiksiin. Halpaa, hyvää ja riippuvuutta aiheuttavaa tarjottavaa. Miltä kuulostais?
Voit käyttää ihan tavan maissinjyviä ja poksautella ne kattilassa tai sortua micropopcorneihin. Mikäli käytät oikotietä, jätä suola pois reseptistä. Jos taas menet perinteisellä tyylillä, käytä öljyä ja maissinjyviä sen verran että molemmat peittävät kattilan pohjan.
Mutta aletaas sitte sotkea!

Tarvitset:
satsin popcornia
50 g voita
1 tl hienoa suolaa
1 tl sokeria
½ tl hienoksirouhittua mustapippuria
1 tl paprikajauhetta, savustettua tai ei
½ tl currya
1 tl juustokuminaa
1 tl korianteria
1/3 tl jauhettua kardemummaa
(ripaus chiliä tai cayennea tulisen ystäville)

Poksuttele popcornit. Laita voi ja mausteet lämmittelemään joko liedelle tai mikroaaltouuniin, kuumenna lempeästi pari minuuttia välillä sekoitellen. Kippaa puolet poppiksista kulhoon ja lorauta puolet mausteliemestä päälle sinne tänne, pyörittele kauhalla hyvin sekaisin. Lisää loput poppikset ja huiski loppu mausteliemi päälle, pyöräytä sekaisin ja koeta olla syömättä kaikkia yksin.


Kevät alkaa pikku hiljaa taittua kesäksi, aikaiset aamut ja myöhäiset illat ovat jo valoisia. Jotenkin aistit ovat olleet tänä keväänä terävämpänä ja olen osannut nauttia kaikesta paremmin - liekö syynä se, että ikkunan takana on metsä jonka elämää on mukava seurata ja kaiken näkee nyt läheltä? Oli niin tai näin, ihania päiviä on vielä paljon edessä!


-Hulta

Nopsat lemppariateriat - erilaisesta pikaruuasta

Viihdyn keittiössä. Saatan viettää siellä aikaani ihan vain huvikseni, vaikken tekisikään mitään. Haaveeni on saada niin iso keittiö että sinne mahtuu sohvasänky. Sit ei tarttis varmaan enää poistua kyökistä ollenkaan...en ole varma onko tämä hyvä. Mutta vaikka Rakastankin kokkaamista ja usein käytän ihan perusruuanlaittoon 1-3 tuntia kerrallaan, joskus aika on kortilla ja täytyy saada apetta esille supervauhtia.

Nopean ei tarvitse tarkoittaa mautonta, ravintoaineköyhää tai epäterveellistä; on omista valinnoista kiinni, MISTÄ ruokansa tekee. MITEN onkin sitten eri asia.
Hiukan jo aihetta "nopeasti jääkaapista lautaselle" sivusin muutama viikko sitten tomaattikastikepostauksessani. Jatketaan samalla teemalla vielä, sillä kollegani pyynnöstä jaan joka tapauksessa kuskusohjeeni joka taipuu niin lämpimäksi lisukkeeksi kuin kylmäksi salaatiksikin.

Yleensä käytän tuoreita kasviksia ja juureksia, sillä niissä maku on paras ja hinta alhaisin. Oikeastaan ainoa poikkeus on herneet, jotka ovat parhaita pakkasesta. Pakasteitten käyttämisestä ei kannata ottaa turhaan huonoa omaatuntoa, sillä niissä ravintoaineet ovat tallessa ja ne ovat paljon parempi vaihtoehto kuin hyperkuumennetut, lisäaineilla ja suolalla kyllästetyt täyseinekset.
Pakkaukset ja tuotteiden esikäsittely ovat myös oleellisia kun kokataan sata lasissa. Jos voit skipata työvaiheen, varsinkin sotkuisen sellaisen, niin kannattaa tehdä se. Esimerkiksi mikäli en varta vasten tarvitse kokonaisia aurinkokuivattuja tomaatteja, valitsen käytännössä aina valmiiksi suikaloidut. Nopsastihan ne tomaatit saksilla tai veitsellä napsuttelee suikulaksi mutta sormet ja veitsellä leikatessa myös leikkuulauta sotkeentuvat. Taas yksi hidaste.

Hiilarilisäkkeissä suosin täysjyvää. Kuskus on useimmiten GoGreen-merkkistä, nuudelit mitä tahansa sattuu käteen osumaan paitsi jos sattuu löytymään tattarista tehtyjä soba-nuudeleita jolloin niitä päätyy ostoskoriin aivan varmasti. Uskomattoman hyvää. Pastat ovat tummaa, mielellään rukiista tai ainakin täysjyvävehnää sisältävää mallia. Kypsymisajassa ei kuitenkaan ole mainittavaa eroa, joten samalla vaivalla saat ruuasta ravitsevampaa ja terveellisempää.

Peruna on pikaruokana hiukan heikkoa, mutta jos sitä tarvitaan eikä jääkaapissa ole edelliseltä aterialta jääneitä jämäpottuja niin potut voi suikaloituna kypsentää myös mikrossa vedellä peitettynä. Quinoakin vaatii vähän enemmän kevätjuhlaliikkeitä. Siispä jos olen kiireessä, yleensä valitsen nuudelit tai kuskusin.

Kas tässä lempparireseptejäni pikaisiin aterioihin jotka sopivat arkeen ja juhlaan!

Kuskussalaatti
4:lle

3 dl kuskusjyviä
3 dl kiehuvaa vettä
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
 ½ tl rouhittua mustapippuria
muita mausteita maun mukaan (paprikajauhetta, juustokuminaa, korianteria, ruohosipulia, yrttejä...)
kourallinen parsakaalia
1/4 sipuli
½ valkosipulinkynsi
½-1 dl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina
10-15 kirsikka- tai miniluumutomaattia
muuta hyvää; paprikaa, pepperonipippureita, kapriksia, pähkinöitä, siemeniä, granaattiomenansiemeniä, fetaa...

Kuori parsakaalin ohuet varret, leikkaa n.½ sentin kiekoiksi ja irrottele nuput pieniksi rykelmiksi. Laita parsakaalit, hienoksi silputtu sipuli ja raastetta/murskattu valkosipuli kulhon pohjalle. Kaada päälle raaka kuskus, suola ja muut mausteet ja kiehuva vesi. Laita voi ja öljy päällimmäiseksi. Peitä kannella (itse käytän lautasta) ja anna kypsyä viitisen minuuttia. Pyörittele kuskus irtonaiseksi ja mausteet sekaisin kahdella haarukalla - lusikalla tai kauhalla saat aikaan tiiviitä klönttejä, haarukalla ilmavaa ihanuutta - ja lisää loput kasvikset.
Omat jokeriraaka-ainesuosikkini ovat kapris ja suolattomat pistaasipähkinät. Suolattomia, kuorittuja pistaaseja löytyy ainakin Punnitse&Säästä-kaupoista. Jos käytät granaattiomenaa, siemenet kannattaa lisätä vasta tarjoiluastiassa olevan kuskusin pinnalle.

Jos et vielä tiedä, miten saat granaattiompun nopeasti luopumaan sisuksistaan niin nytpä tulee arvokasta tietoa; Leikkaa granaattiomena kahtia "päiväntasaajan" kohdalta. Käännä leikkuupinta alaspäin ja hakkaa kuorta yläpuolelta esim. isolla lusikalla tai kauhalla. Siemenet satavat alas kuin pienet jalokivet! Jos haluat säilyttää niitä pitempään, huuhtaise ne juoksevan veden alla, anna valua hyvin ja laita jääkaappiin rasiassa jonka pohjalla on 3-4-kertainen talouspaperi. Peitä kannella.

Kuskussalaatin voi tarjota lämpimänä tai kylmänä lisäkkeenä.

Aasialainen pyttipannu
2:lle

1 pieni pkt nuudeleita kypsennettynä
1 sipuli
1 porkkana
5 cm kesäkurpitsaa
kourallinen parsakaalia
 puolikas paprika
2 cm inkivääriä
(½ dl mungpavunituja ja/tai desi herkkusieniä ohuina siivuina)
öljyä
soijaa
makeaa soijaa/ketjap manis-kastiketta
chilikastiketta, makeaa tai tulista maun mukaan
2-3 kananmunaa

Suikaloi kasvikset, raasta inkivääri. Kuumenna öljy isossa pannussa, wokissa tai kattilassa. Heitä kasvikset kattilaan ja paista muutama minuutti kunnes ne ovat melkein kypsiä. Jos käytät ituja, lisää ne tässä vaiheessa.
Riko munat, vispaa rakenne rikki ja lurauta sekaan 2 rkl soijaa, 1 rkl makeaa soijaa ja 1-2 rkl chilikastiketta. Nakkaa munaseos sekä kypsät, valutetut nuudelit kasvisten sekaan ja pyörittele minuutin verran kunnes kananmuna on kypsynyt. Lisää tarvittaessa soijaa tai muita mausteita.

Voit käyttää myös wokkivihanneksia pakkasesta, itse en pidä niitä hätävarana juuri koskaan joten tuoreilla mennään.


Hernesose
2:lle

4 desiä pakasteherneitä
vettä
suolaa, pippuria
valkosipulinkynsi
½ dl kermaa
1 rkl voita
1-2 tuoretta kotimaista yrttiä: minttua, basilikaa, timjamia tai ruohosipulia

Kuumenna vesi, mausta suolalla ja lisää herneet sekä valkosipuli. Keitä herneet napakan kypsiksi, eli kun otat herneen sormiesi väliin ja puristat, se menee littanaksi muttei ole muhjuinen. Tähän menee vain muutama minuutti, varsinkin pienet pakasteherneet kypsyvät nopsasti joten ole tarkkana!
Ota vähän keitinlientä talteen ja kaada herneet lävikköön. Siirrä ne saman tien blenderiin tai kutteriin, lisää kerma, yrtit, pippuri sekä voi ja pyöräytä soseeksi. Jos massasta tulee kovin tönkköä, ohenna varovasti keitinvedellä.
Toimii lisäkkeenä ja myös levitteenä paahdetulla leivällä. Mausteeksi sopivat hyvin myös vihreä chilitahna tai vihreä pesto.


Grilled cheese sandwich
1:lle

2 siivua isoa sandwich-leipää, esim. Lidlin täysjyväjättipaahtista
Felix chilikastiketta, ketsuppia tms
2 paksua siivua cheddaria tai vajaa desi juustoraastetta
maun mukaan rapeaksipaistettua pekonia, kinkkua, kypsää lihaa tai perunaa jne
voita, öljyä

Sivele leivät ketsupilla reunasta reunaan, asettele juusto ja muut raaka-aineet toiselle leipäsiivulle niin että täyte peittää leivän. Laita toinen leipäsiivu päälle, paina kevyesti. Kuumenna rasva pannulla 4-teholla, kun voi alkaa ruskistua, laita leipä paistumaan. Paista tumman kullanruskeaksi molemmilta puolilta.
Tämä ei nyt ole kovin järkevää sapuskaa, mutta silloin tällöin kun kaapit alkavat kumista tyhjyyttään ja nälkä on hirmuinen, juustoleivällä saa nälkäpeikon karkoitettua pitkäksi aikaa. Salaatti, peruna tai keitto ovat oiva kaveri tälle amerikkalaisherkulle.


Quesadilla
1:lle

2 tortillaa
Felix chilikastiketta
1 dl juustoraastetta
paprikaa, kypsää perunaa, lihaa tai kalaa, kinkkua, tonnikalaa, jalapenoa...
öljyä

Sivele tortillat ohuesti chilikastikkeella. Ripottele puolet juustosta toiselle tortillalle, lado päälle ohuesti muita täytteitä (valuta ja painele paperilla tonnikala, jalapenot yms kosteat raaka-aineet) ja lisää loppu juusto. Paina toinen tortilla kevyesti päälle.
Öljyä päällimmäinen tortilla pullasudilla hyvin niukasti, laita öljytty puoli alaspäin kuumalle pannulle tai uunipellille ja öljyä toinenkin puoli. Paista uunissa tai pannulla molemmin puolin rapeaksi, leikkaa 4-6 kolmioon ja pyri osoittamaan edes jonkinasteista sivistystä tätä superherkkua tuhotessasi.


Nuudelikeitto
4:lle

400 g broilerinfilesuikaleita tai kypsää broileria/muuta lihaa revittynä tai
300 g katkarapuja/tofua
minimaalinen määrä öljyä
2 myttyä nuudeleita
400-500 g keitto- tai wokkivihanneksia
1 sipuli
2 rkl fondia, kana tai kasvis
1,2 l kuumaa vettä tai 9 dl vettä+purkki kookoskermaa
currytahnaa, värillä ei väliä
muita mausteita ja tuoreita yrttejä maun mukaan; pippuria, hakattua korianteria, lehtipersiljaa,

Kuumenna öljy isossa kattilassa. Jos käytät raakaa broileria tai tofua, ruskista se kevyesti. Kypsät lihat kiittävät jos niitä pyörittelee minuutin verran öljyssä. Lisää currytahna ja sipuli, pyörittele rauhallisesti vielä minuutti pari, kunnes sipuli on pehminnyt.
Lisää neste, fondi ja mausteita, säästä tuoreet yrtit ihan loppuun. Anna kiehua rivakasti kunnes vihannekset ovat kypsiä. Ota kattila levyltä. Lisää nuudelit ja anna tekeytyä pari minuuttia.
Jos käytät katkarapuja, lisää ne jäisinä keittoon, ota levystä virta pois ja ota kattila pois levyltä parin minuutin päästä. Ravut ovat suolaisia, joten puolita fondin määrä liemessä!


Mukikakku
1:lle

2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
2 rkl sokeria
2 rkl maitoa
1 muna
1 rkl öljyä
1 tl vaniljauutetta (tai 1 tl vaniljasokeria tavallisen sijasta)
1 ml/maustemitallinen leivinjauhetta
(1 rkl suklaahippuja tai ripaus pikakahvia)

Vispaa munan rakenne rikki isossa mukissa, lisää maito ja öljy (+vaniljauute). Lisää kuivat aineet ja sekoita 5 sekunnissa taikinaksi. Kypsennä mikroaaltouunissa kovimmalla teholla 1,5-3 minuuttia uunin tehosta ja mukin muodosta riippuen. Kakku saa jäädä pehmeäksi, jopa keskeltä hiukan raa-aksi.



Tässä nämä muutamat suosikit, jotka muuntuvat helposti jääkaapin ja pakastimen sisällön mukaan. Itse olen niin laiska, että tapani mukaan katson mistä kohtaa aita on matalin ja kipaisen siittä yli.

Voisin tässä kehitellä sellaisen "juhlat kasaan tunnissa/kahdessa"-postauksen jos sellaista joku kaipaa? Kertokaa mitä haluatte, toiveita on kiva saada. =)

- Hulta

Kenen mailla mennään - leivonnan helppoudesta

Vihaan taikinan vaivaamista. Siis ihan oikeasti, vihaan sitä enemmän kuin mustaherukanmakuisia karkkeja tai sitä, kun joudun heräämään makeimmasta unesta. Jotenkin en vain saa taikinasta työstettyä millään tekniikalla - ja olen kokeillut vaikka mitä käsin, koneella ja lepuuttamalla - sellaista kuin elokuvissa. Tai ainakin telkkarissa. Paul Hollywoodin opeilla olen saanut uutta intoa yrittää, mutta kun ei niin ei. Pelkkää valkoista vehnäjauhoa vältän, ja tuntuu että se on ainoa jauho jolla saa aikaan taikinan joka on kaunista, sileää ja elastista.

Kroonisesti kipeä ranteeni ei tietysti auta asiaa. Siksi olen käyttänyt koneita. Vatkaimen taikinakoukkuja, yleiskonetta...ei. Olen yrittänyt lepuutusta, eli taikinan sekoittamista ja lepuuttamista yön yli kylmässä, jolloin maagisesti gluteenisidokset kehittyvät itsestään...ei. Ehkä minua ei ole luotu hiivataikinamestariksi. Mutta, monesti mainitsemani marengin tapaan, en aio luovuttaa tämänkään kanssa. Jos ei muuta niin se haaveideni megamasiina, Kenwoodin Cooking Chef tulee päästämään minut pahasta. Siihen saakka a) vaivaan taikinaa 20-30 minuuttia ranne parkuen, b) leivon repeilevästä taikinasta, ja c) oikaisen taas kerran.

Tämä oikotie on nimeltään sekoitettu taikina. Ja mikä parasta, mahdollisimman vähän sekoitettu. Gluteenisidoksia muodostuu jauhoihin sitä enemmän mitä enemmän taikinaa sekoittaa. Joihinkin leivonnaisiin käytetään taikinaa johon pyritään saamaan mahdollisimman mureneva rakenne joten niiden ainekset sekoitetaan muutamassa sekunnissa yhteen gluteenin muodostumisen minimoimiseksi. Muffinit, sokerikakku, amerikkalaiset pannukakut, murotaikinaleivonnaiset, soodaleipä sekä skonssit/bicsuitsit/miksikukakinnytniitähaluaakutsua (minulle on aivan sama) ovat esimerkkejä tällaisista leivonnaisista.
Viimeksimainituista nimenomaan pellille kauhalla tai lusikalla tiputettavasta taikinasta tehtävät versiot ovat erityisen nopeaa sotkemista vaativia, mutta jos haluaapi niin taikinan voi myös tehdä napakammaksi, jolloin se kaulitaan tai painellaan käsin tasaiseksi parin sentin levyksi josta otetaan muotilla painamalla leipäsiä. Pitää vain muistaa ettei vaivaa taikinaa kuin minuutin pari tai muottia painaessa kierrä sitä samalla. Skonssit eivät pääse kohoamaan kunnolla jos taikinakerrokset takertuvat toisiinsa.

Lyhytsidoksisisissa taikinoissa tyypillisesti sekoitetaan kuivat aineet kuten jauhot, kohotusaine ja kuivat mausteet sekä kosteat aineet kuten neste, rasva, kananmunat, mausteliuokset ja myös sokeri - joka siis ei järjen mukaan ole kostea mutta sen pitää liueta ja/tai vaahtoutua ennen kuin taikina on valmis - keskenään erikseen ja sitten vasta kuivat aineet lisätään nesteeseen. Jos nesteen lisää jauhoihin, tuloksena on lähes aina sitkeämpi taikina koska jauhojen nosteluun ylöspäin nesteen sekaan menee pitempi aika kuin siihen että antaa painovoiman hoitaa homman ja jauhojen vajota nesteeseen. Näin ei myöskään pohjalle jää isoja jauhoklönttejä jotka eivät kostu ollenkaan.

Muffineihin ja pannukakkuihin taikina kannattaa sekoittaa 5 sekunnissa. Kyllä, juuri näin. Parhaat tulokset saadaan, kun taikinassa on mahdollisimman lyhyet gluteenisidokset ja jo 10 sekunnissa saa aikaan pitempiä sidoksia. Kakkutaikinaan jauhot kannattaa käännellä nuolijalla ja muihin vain sekoittaa koneella tai käsin mahdollisimman sutjakasti.
Olen vasta viime kuussa oikeasti saanut aikaan hyviä, kevytrakenteisia muffineja aikaan ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä että olen viimein malttanut jättää taikinan rauhaan ajoissa. Maaninen ylisekoittaja jäi kerrankin taka-alalle, ja taikina näytti ihan kamalalta - klönttiseltä ja epätasaiselta. Taikinaa annostellessani päässäni takoi ajatus siitä, että tämä ei tule onnistumaan. Mutta niinpä sitä on kiva huomata erehtyneensä; tuloksena oli täydelliset muffinit! Vielä kun jatkossakin onnistuis samassa.

Tässä päivänä muutamana uusilla leluilla leikkiessäni tuli mieleeni brittiläiset sconesit ja amerikkalaiset biscuitit. Sana "drop" jota näkee monesti nimessä viittaa siihen että taikina on löysää ja se tiputetaan pellille tai paistolevylle lusikasta tai kauhasta. Saako tässä kohtaa keksiä sanan ja sanoa tippaskonssi tai tippasämpylä? Jos ei, niin ähähähähä, sanoin jo! Kaikki muut maat ovat jo omineet tämän loistavan ja nopean leivonnaisen, nyt Suomi ottaa sen haltuun!

Rakkalla lapsella todellakin on monta nimeä, britit kutsuvat tätä sämpylän ja teeleivän välimuotoa skonssiksi, ameriikkalaiset biscuitiksi ja varmasti monessa muussa maassa niitä valmistetaan ja kutsutaan vaikka millä hienoilla nimillä. Jos tiedät sellaisen, kommentoi alle ja kerro meille muillekin! =)

Olen aina maustanut tippasämpylät vähän eri tavalla. Juustoversio on suosikkini, mutta näitä voi tehdä vaikka miten ja mistä raaka-aineista. Joskus olen käyttänyt extrakypsää brittiläista cheddaria, toisinaan taas kovaa vuohenjuustoa. Suosittelen käyttämään sellaista vahvaa juustoa joka sulaa, mutta esimerkiksi vanhaa goudaa tai parmesaaniakin voi käyttää osana juustomäärää.
Juustovalinta sinänsä on kunkin leipurin oma asia, mutta kevytjuustojen päälle vetäistään niin valtavan iso rasti ettei sitä pysty kiertämään mistään puolelta! Kevytjuustoissa on niin paljon vettä ja niin vähän makua, että leivonnaisen maku ja rakenne eivät saa siitä mitään lisäarvoa vaan lähinnä koko homma lässähtää käsiin. Trust me, kokeilin kerran tehdä lasagneen juustokastikkeen kevytedamista. Ei herramunvereni että oli lähellä ettei koko soosikattila lentänyt mäkeen...siitä juustokriisistä parisuhteella kesti hiukan toipua.

Maustevalintakin on ihan se ja sama, kaikki käy. Joku käyttää vain suolaa, toinen tunkee sekaan teelusikallisen kuivia tai 1-2 rkl tuoreita yrttejä, mutta minäpä tällä kertaa käytin savupaprikaa. Edellisellä kerralla käytin puoli teelusikkaa mustapippuria, jätin juuston pois pinnalta ja tilalle laitoin sormisuolaa. Mausteita vaihtamalla leivonnaisten luonne muuttuu sujuvasti teemaan sopivaksi. Vaniljalla ja sokeriripauksella maustetut skonssit maistuvat jumalaiselta mansikoiden ja kermavaahdon tai hedelmien ja paksun vaniljajogurtin täyttäminä!

Jauhojen suhteen kannattaa miettiä sitä, että pelkkä ruis antaa liian tiiviin rakenteen. Muuten valinta on täysin vapaa. Viimeksi taisin käyttää sämpyläjauhoja ja ruista, sitä edellisellä kerralla hiivaleipäjauhoja, SunSpelt-kuitulisää ja moniviljahiutaleita. Kaapin jämäpussien ja jääkaapin juustonkannikoiden tuhoamiseen tämä on siis oikein toimiva tapa.
Maitoa vieroksuville suosittelen lämpimästi vaikka kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa, myös vesi toimii. Tällöin leivontakemian oppikirjan mukaan kohotusaine vaihtuu soodasta leivinjauheeseen koska taikinaneste ei ole enää hapanta.

Taikinanteko on nopeaa ja uunin on syytä olla kuumana kun sen aloittaa. Koska taikinaan nypitään ensin rasva ja jauhot, käyttelin ihkua taikinarautaani. Homma hoituu myös yleiskoneessa, kutterissa tai vatkaimella.
Annosteluun käytin taas, kuten Supersuklaakeksienkin kanssa, OXOn jäätelökauhaa. Ihan vain koska more is more, ja keittiöleluja ei voi olla tarpeeksi saati liikaa. Kahdella isolla lusikalla saa myös ihan hyviä tuloksia, sen kun nappaa sopivan määrän taikinaa lusikkaan ja tuuppaa sen toisella pois kyydistä pellille.

Mutta alettaisko jo tekemään enemmän ja puhumaan vähemmän? Ei tähän mee ku puoli tuntia.
Pellilliseen tippasämpylöitä tarvitset:

5 dl jauhoja
1 rkl soodaa
1 tl savupaprikaa
150 g jääkylmää voita
120 ml piimää tai ½ maitoa, ½ jogurttia
1 muna
2 dl juustoraastetta
+ 1 dl päälle
1 muna, 2 rkl maitoa voiteluun


Lämmitä uuni 225-asteiseksi. Nypi rasva ja jauhot sekaisin tasaisehkoksi muruksi. Sekoita joukkoon sooda ja kuivamausteet. Yhdistä piimä, kananmuna ja juustoraaste ensin keskenään ja lisää sitten jauhoseos. Sekoita kunnes taikina on juuri ja juuri yhdistynyt tasaiseksi. Pieni klöntti siellä tai täällä ei haittaa.
Tiputtele taikina samankokoisiksi keoiksi pellille, jätä väliin 2-3 cm leviämisvaraa. Vispaa toinen kananmuna, lisää maito ja sudi seosta kekojen päälle. Jaa desi juustoraastetta tippasämpylöille ja lykkää uuniin. Paista 15-20 astetta, kunnes sämpylät ovat tumman kullanruskeita ja kypsiä.

Anna tippasämpylöiden jäähtyä hiukan ennen kuin käyt niiden kimppuun. Kuten kuvasta näkyy, kuvaajalla itsehillintä on noin 3-vuotiaan lapsen luokkaa...
Parhaita nämä ovat samana päivänä, mutta säilyvät pari päivää peitettynä huoneenlämmössä. Jos eivät katoa ennen sitä.

PS. Jos haluat spesiaaliherkkua, sulata hiukan voita ja lisää ropsaus valkosipulia - tuoretta tai jauhetta - ja voitele tippasämpylät sillä heti uunista ottamisen jälkeen. Aaaaaaaaaaaaaa miten hyvää!

Aurinkoista päivää kaikille, minä käytän sen ensin passihakemuslupaviidakossa samoillen ja iltapäivällä suuntaan koirakahvilaan treffeille ihanaisen Dino-herran ja emäntänsä kanssa. Olen niin onnellinen jälkimmäisestä, sillä koirakuume sen kun pahenee ja eilinen koiranäyttelyvisiitti ei asiaa kyllä helpottanut. Eikä se, että päädyin itsekin kehään ihanaa 10-kuukautista kultsikkatyttöstä esittämään. Saati se, että pääsin lässyttämään ties mille ihanille karvakorville...oioioi. Elämme vaarallisia aikoja!

Pusi pusi
- Hulda

Hankala sika - ruuanlaiton ja elämän muuttujista

Nonni, olipahan vappu. Kipeänä oleminen on loistavaa ajanvietettä/-hukkaa varsinkin juhlapäivinä. Sen verran sain aherrettua, että sain edellisessä postauksessani mainitsemani kasslerin uuniin ja potut tehtyä. Mutta kylläpä siitä päänvaivaa sai ihminen itelleen! Oli nimittäin sitkeää sikaa.

Ensin possu sai kypsyä rauhassa 6 tuntia. Päältä se oli vain kypsynyt mutta ei juurikaan mureutunut. Alta liha alkoi jo hiljalleen hajota. Käänsin lihapalan katolleen jotta toinenkin puoli kypsyisi lihan ja kastikkeen nesteissä. Tunnin päästä totesin, että eihän tää tule kahdessa päivässäkään valmiiksi...epätoivo -> kiukku -> radikaali idea; nappasin terävän veitsen ja leikkasin lihan neljään 3 senttiä paksuun siivuun, laitoin ne lappeelleen liemeen (jota oli onneksi kertynyt riittävästi peittämään palat) ja annoin vielä pari tuntia kypsymisaikaa.

Veitsen kanssa riehuminen oli lopulta kannattavaa, sillä yhteensä 8 tunnin kypsymisen jälkeen liha hajosi haarukalla painamalla! Kylkyl. NÄIN sen piti mennä.
Pottujen kanssa ei tullut ylläreitä, mojo onnistui kaupan pliisuista chileistä huolimatta - korvasin niistä puuttuvan potkun yhdellä kuivatulla chilillä - ja aioli nyt toimii kuin junan vessa. Sinänsä koomista, että männäviikolla tuli vastaan junan vessa joka EI toiminut! :D Mutta juu, desi majoneesia, 1 tl sitruunanmehua, 2 valkosipulinkynttä, sekoitus, täts it. Ei tarvinnu aioli muuta onnistuakseen.

Kokatessa ja leipoessa yllärit ovat ainakin minun keittiössäni enemmän sääntö kuin poikkeus. On taitolaji kääntää ne plussan puolelle, ja siinä lajissa olen saanut kyllä ihan valtavasti treeniä. Epäonnistumiset tapahtuvat yleensä tietysti aina silloin kun teen ruokaa muille, mielellään jonkun toisen keittiössä sen jonkun toisen vieraille.
Milloin jogurttitortun pinnalle tehty sitruunahyytelö ei ole hyytynyt (kipataan "hyytelö" pois vuuasta, lisätään hunajaa ja kutsutaan sitä kastikkeeksi), uuni hajoaa kesken paistin valmistamisen (annetaan lihan levätä, leikataan siivuiksi, paistetaan pannulla kypsäksi ja kutsutaan sitä kahdesti kypsytetyksi), paistinkastike ei suurustu millään ja heroittuu (annetaan sattumien painua pohjaan, kauhotaan neste päältä ja kutsutaan sitä fiiniksi liemeksi) ja niin edelleen...

Katastrofit kuuluvat keittiöön, kuten kaikkeen harrastustoimintaan. Aina ei onnistu, kovimman luokan ammattilaisetkin mokailevat ja kohtaavat epäonnistumisia, mutta niistä pitää pystyä päästämään irti ja näkemään mahdollisuuksia siinä missä näyttäisi olevan vain umpikuja ja epäonnistuminen.
Elämä on välillä vähän mitä sattuu, mutta siinäkin täytyy nähdä mahdollisuuksia ja keinoja kääntää epäonni menestykseksi.

Ystäväni joutui kovin nuorella iällä keinonivelleikkaukseen, ja sen sijaan että hän olisi kurjistellut ja voivotellut, kevään ajan olen saanut seurailla päivänpaisteisia päivityksiä siitä miten leikkaus onnistui etuajassa ja hyvällä menestyksellä, ensimmäiset kuntopyöräilyt ja metsälenkit on tehty, nivel ei enää lonksu ja vaikka mitä. Siinä missä katastrofaalinen epäonni on osunut superaktiivisen ja kilpaviettisen nuoren naisen tielle, tämä on tehnyt kaikkensa kääntääkseen tilanteen plussalle; pienistä edistysaskelista ja ylipäätään kaikesta positiivisesta iloitseminen on taitolaji, ja jos liikunnasta elinvoimaansa ammentava ihminen kohtaamastaan fyysisestä täysstopista huolimatta pystyy näkemään päivänpaisteen pilvien läpi ja selättämään vastoinkäymiset tyylikkäästi, kenen tahansa olisi syytä miettiä uusiksi elämäntaitojaan.

Onnellisuus on taito ja sitä voi opetella. Pienistä asioista voi olla kiitollinen. Jos se paistinkastike menee "pilalle", ajattele että onpahan sentään paistia ja parhaassa tapauksessa myös lientä. Epäonnistumisiin ei kannata jäädä jumiin tai antaa niiden määritellä minäkuvaa. Jotkut asiat vaativat enemmän yrittämistä ja vaivannäköä onnistuakseen, eivät muuta. Jos olisin luovuttanut ensimmäisten marenkimokieni - siis vuosikymmenen kokeilujen - jälkeen, en nyt voisi sanoa että osaan tehdä loistavan pavlovan ja jumalaisia kahvimarenkipusuja. Niin kauan kuin on aikaa ja raaka-ainetta jäljellä, on toivoa. Raaka-aine voi olla lihasvoimaa, munanvalkuaisia, lankaa, kermaa, lääkkeitä, mitä ikinä tarvitsetkin.

Epäonnistumiset kuuluvat ihmisen elämään niin keittiössä kuin sen ulkopuolellakin. Mahalaskua pystyy harvemmin suorittamaan leidimäisen hienostuneesti, mutta siitä arvokkaasti nouseminen ja tyylikkäästi jatkaminen on hyvinkin mahdollista.
Joskus elämä vetää maton alta, voimat loppuvat, marenki lässähtää tai keho pettää. Pahempiakin asioita tapahtuu. Joskus se pahin osuu kohdalle, epäonnekkaimmille useaan kertaan. Välillä sitä tarvitsee vähän aikaa vaikka maata mudassa naama mustana ennen kuin jaksaa nousta taas. Mutta kunhan sitä on saanut taas itsensä kasattua, kannattaa yrittää ylös vaikka rakkaitten tuella. Elämä on jännittävä, upea, uskomaton ja joka päivä uusi. Kannattaa elää se häpeilemättä ja uskaltaen yrittää - koskaan ei voi tietää, onko tämä se päivä kun marenki viimein pysyy kasassa!

Leppoisaa vapunpäivää kaikille, menen kokeilemaan miten churrot voi möhliä...

-Hulta