Naama sitruunalla - huonoista keittokirjoista

Tättädää!
Työt haittaavat vapaa-aikaa, ja blogi joutui taasen hetkeks hunningolle. Tästä pahoitteluni niille jotka itseään löpinöilläni huvittavat. Jotenkin melkein 60-tuntisen työviikon päälle ei saa aikaan postauksia normaaliin tahtiin... o_O

Tähän väliin on mahtunut työjuhannus, Murun työleiri maaorjana äiteen kiviaitaa askarrellen, aktiivilomailua Murun vanhempien luona ja vaikka mitä. Oli kyllä hauskaa avoppilassa, tuli ekaa kertaa lukion jälkeen pelattua sulkapalloa, opeteltua frisbeegolfin alkeita ja väritettyä uutta värityskirjaakin. En ole frisbeetä heittänyt neljännesvuosisataan ja värityskirja...sellainen miulla on ollut käsissä varmaan joskus 6-vuotiaana? Ihanaa. Huomenna menen ostamaan pastellisävyiset puuvärit jotta saan väritettyä lisää!

Mutta juu. Miulla on paljon keittokirjoja. Ei varmasti yhtä paljon kuin Nigella Lawsonilla, jolla on tuhansia ja taas tuhansia opuksia kokkaamisesta, leivonnasta, säilönnästä ja ties mistä. Mutta on tuolla keittiössä kymmeniä kirjoja. Joululehtiä 30 sentin pino, joka vuosi vuodelta vain kasvaa. Ulkomaisia ruoka- ja leivontalehtiä. Kaikkea missä on kivoja, nättejä kuvia ja ehkä jopa toimivia ohjeitakin.

Useimmat kirjat ovat edelleen pelkästään lukukirjan asemessa - luen niitä kuin joku muu (terve) ihminen lukee illalla sängyssä dekkaria tai peiton alla lukunurkassa suklaalevy käden ulottuvilla romanttis-hömppää.
Etsin ideoita ja inspiraatiota, otan vaikutteita ja opin uutta, mutta harvoin orjallisesti noudattaen valmistan yhtäkään reseptiä kirjoistani. Olen nyt alkanut leipoa taas enemmän, ja se on hiukan eksaktimpi tiede kuin ruuanlaitto. On siis jopa tällaiselle jäärälle järkevää katsella ohjeita tarkemmin ja tehdä kiltisti niin kuin käsketään.

Tässä puuhastellessa olen huomannut pari asiaa; 1) suomalaisissa keittokirjoissa ja ruokalehdissä on todella hyvät, tarkat reseptit, ja 2) lempileivontakirjani on täyttä puppua.
Olen vuosia ihastellut The Great Big Cookie Book-kirjan ohjeita ja upeita kuvituksia. Nyt, ihastuttuani brittiläiseen leivontaan, olen rohkaistunut kokeilemaan reseptejä tästä brittiläis-keski-eurooppalaisen leivonnan raamatusta. Ja pupun pipanat!
Ensimmäinen kokeilemani ohje oli skonssiresepti. Jos en olisi omannut valmiiksi edes jonkinlaista käsitystä siitä millainen lopputulos piti olla, mittavirheiden takia olisin pettynyt pahasti. Toinen kokeilu, sitruunaneliöt, olisi mennyt vielä pahemmin pöpelikköön ilman aiempaa kokemusta samasta leivonnaisesta.

Sitruunaneliöt ovat ihania. Jumalaisia. Raikkaanmakeita ja sitruunan ystävän superherkkua. Muutamia vuosia sitten, Naantalissa asuessani, olin aktiivinen Nigellan kotisivujen ja erityisesti keskustelufoorumin seuraaja. Muutama ohjeeni julkaistiinkin siellä. Erään aktiivikäyttäjän äidin sitruunaneliöohjetta käyttäen tein useita kertoja tätä naminannaa, mutta Helsingissä kummasti unohtui tämäkin tapa. Niin epäinspiroivaa keittiötä en ole ikinä nähnyt.

Koska kylään oli tulossa ystäviä ja jääkaapissa möllötti yksinäinen luomusitruuna, päätin taas tarttua tuttuun ohjeeseen. Sitä vaan ei löytynyt enää Nigellan (lievästi sanottuna piloille menneiltä) sivuilta joten The Great Big Cookie Book kehiin!
Aloin valmistaa pohjaa. Mietin itsekseni, että rasvan määrä tuntuu kovin vähäiseltä jauhojen ja sokerin määrään nähden. Vesilirauksen lisättyäni totesin että taikinaa tästä ei tullut eikä tule tällä rasva- ja nestemäärällä. Tuplata pitää. Googlailin vähän muita reseptejä, ja sielläpä se oli, tuplamäärät rasvaa ja nestettä...joten vähän lisää tupelointia ja sottaamista ja taikina oli valmis.
Paistoaika ei heittänyt kuin 25%, ja meillä on nykyään hyvä uuni. Joten lisää aikaa. Täytteen kananmunamäärä oli ilmeisesti XL-mittaisien egujen mukaan mietitty, sillä samankokoisissa ohjeissa oli 6 munaa, tässä vain neljä. Joten yksi muna lisää.

Lopputuloksena oli paksu, kivikova pohja ja päällinen joka oli kuin kiisseliä (eli se valui pois neliöiden päältä). Ihan nappiin meni. Ehkä pahin katastrofi vuosiin. Maku oli loistava, mutta rakenne kaikin puolin ihan kukkua.

Nyt reseptisivu on täynnä korjaustekstejä ja säätöä, mutta siltikään en aio käyttää ohjetta uudestaan. Kirja oli kallis ostaa ja se on selvästi tehty huolella kuvituksen ja työohjeiden osalta, mutta tarkkuus on täysin hukassa. Eikä tuo ole edes käännetty opus vaan alkuperäiskielellä.
Monessa käännöskirjassa ohjeissa vilisee raaka-aineita joiden nimet on käännetty päin prinkkalaa, mitat seonneet matkalla ja paistolämpötilat ovat mitä sattuu. Varmasti on kiirutta kääntäjillä ja joskus joutuu tekemään työtä jota ei haluaisi tai edes osaa tehdä, mutta palkka on jostain revittävä. Siitä(kin) on tuloksena aikamoisia lapsuksia...kaikkea tuolta keittokirjahyllystä löytyykin.

Reseptien kanssa kannattaa yleensä olla vähän kriittinen. Jos olet uuden edessä etkä ole ihan varma, Google on ystävä. Kun lukaisee läpi yhden tai pari reseptiä samasta teemasta, tietää vähän mihin on päänsä lykkäämässä. Jos kaikki ohjeet poikkeavat toisistaan, etsi kultainen keskitie. Joskus turvallinen ja riskitön on se huonompi vaihtoehto - siispä tutki, sävellä ja kokeile!

Ja nyt voitais leipoa jotain, eiks ni? Vaikka niitä kovan onnen sitruunaneliöitä. Mutta ohjeella joka toimii, ei testaamallani höpönpöpöohjeella.
Mitkä tahansa sitrukset käyvät tähän reseptiin, olen käyttänyt sitruunaa, limeä, appelsiinia ja klementiiniä. Joskus jopa vähän kaikkia sekaisin. Ja kuoren määrä on sitten ihan jokaisen oma asia - alkuperäisessä ohjeessä oli 1 teelusikallinen mutta minen kuorta haaskaa, se on arvotavaraa. Laitoin siis koko sitruunan kuoren. Namia tuli. Pelkkä lime saattaa olla vähän terävähköä tavaraa, joten klementiini tai appelsiini on sille oiva kumppani.

Jauhoina olen käyttänyt kaikkea tavallisesta vehnästä hiivaleipään ja sämpyläjauhoon. Kaikki käy. Ei sole niin tarkkaa.
Mutta joko aletaan puuhaamaan?! Miä ainaki alan.

Tarvitset:

pohjaan
5 dl jauhoja
250 g voita
1,25 dl tomusokeria

sitruunatäytteeseen
1,2 dl tuoretta sitruksenmehua
2-3 tl sitruksenkuorta erittäin hienona raasteena
1/4 tl suolaa
4 kananmunaa
5 dl hienosokeria
0,6 dl jauhoja
½ tl leivinjauhetta

Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Vuoraa n. 23x33-senttinen vuoka leivinpaperilla tai voitele iso irtopohjavuoka.
Siivilöi jauhot ja tomusokeri kulhoon ja nypi pehmeä rasva sekaan. Voit myös käyttää vatkainta, tärkeintä on että jauhot lisättyäsi et työstä taikinaa liikaa ettei se mene sitkeäksi.
Taikina on murumaista, mutta se on helppo painella  vuuan pohjalle. Paista 18-20 minuuttia, kunnes pohja on vaalean kullankeltainen.

Anna pohjan jäähtyä pikku hetki, sillä aikaa sekoita sitruksenmehu ja -kuori, sokeri ja kananmunat. Lisää jauhot ja vatkaa tasaiseksi. Kaada seos jäähtyneen pohjan päälle, palauta uuniin ja paista 25-30 minuuttia. Täytteen pitää hyytyä aika pitkälti uunissa, ja jäähtyessään kiinteytyä.

Seuraavana päivänä/huomattavasti myöhemmin samana päivänä siivilöi päälle reilusti tomusokeria, nosta pois vuuasta ja leikkaa neliöiksi. Yritä olla syömättä kaikkea ennen kuin muut ehtivät apajille...erityisen herkkua sitruunaneliöt ovat teen tai jääteen kanssa.


Iloksenne tässä kuva siitä, miltä ne epäonnistuneet neliöt näyttivät. Eikö ookkin nätti! Tähän vielä lisäksi se mielikuva, kun leikkaat neliöt - pohja on sentin paksu ja kivikova laatta jonka päältä tuolta kuoren välistä valahtaa kiisselimäinen täyte pisin tienoota...oioioi!

Jassoo, näihin kuviin, näihin tunnelmiin...lähden veivaamaan Murulle béarnaisekastiketta. Älkää kysykö mikä aika tämäkin on alkaa sellaista tekemään, mutta ku erikseen pyydettiin ilta-aterian kaveriksi moista niin pitäähän toive toteuttaa!

Nauttikaa helteistä!
=) Hulta