Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 1/2

Nonni, tässä sitä vietellään iloista sairaspäivää kotona. Mitäpä muuta ihminen nättinä kevätpäivänä tekee kuin makaa peiton alla aivastelemassa? En tiedä, mutta tämä hiilen kiertoon perustuva eliö kirjoittelee blogia. Ja kuten otsikostakin näkyy, tällä kertaa mennään piknikille. Vaikka vappuna. Sitä moni tekee, minäkin olen kokeillut. Kolmesti. Kerran varustus oli vähän keskivertoa parempi; telttasauna, pulijoukkueteltta, 5 metrin seisova pöytä ja kuohuviinitarjoilu. Se piknikki kesti aika pitkälle iltapäivään...

Ruokia miettiessä kannattaa muistaa, että lämpöherkät ruuat ovat varsinkin pitemmän kaavan mukaan retkeiltäessä riskaabelia kamaa. Suosittelen siis miettimään, onko se katkarapusalaatti ja carpaccio ihan järkevä ajatus vai jättääkö raaka kananmuna (majoneesit ym) ja myös kypsentämättömät maitotuotteet vähän vähemmälle. Juustot selviävät hyvin piknikpöydässä, mutta vaniljakastike taas ei.
Juhlavammallekin piknikille kannattaa ottaa myös vähän huumoria mukaan. Ruualla voi ja saakin leikkiä, eikä sen tarvitse maksaa paljon. Kas tässä muutama vinkki siihen, mitä koriin voi varata.

1. Leipää.
Jos omistat taikinajuuren, leipaisepa kokeeksi siitä vaaleaa leipää. Minä ilmeisesti onnistuin tappamaan saamani juuren kertayrittämällä (sori Mimmi, siis sydämellinen kiitos juuresta mutta anteeksi kun en saanut pidettyä sitä hengissä...pakastamisen jälkeen ei ole toiminut enää. Ei ihme minun kyvyilläni, persiljaruukkukin kuolee parissa päivässä kun yritän sitä "hoivata". Edes linnut ei saa persiljaa tapettua yhtä nopeasti, ja ne tyypit sentään syö ja repii sitä puskaa...) mutta jos siis olet lahjakkaampi, tee vaikka patonkeja tai pitaleipiä. Suosittelen joka tapauksessa tekemään, juuri tai ei, mutta juuren kanssa tehden vaaleakin leipä on paljon maukkaampaa. Leivän voi täyttää eri tavoin tai jättää täyttämättä - sen voi myös maustaa teemaan sopivaksi. Taikinanesteeksi tomaattimurskaa, mausteeksi valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja = melko jumalainen yhdistelmä Välimeren tyyliin. Hiukan ronskimpaan makuun voi kokeilla savupaprikaa, ruskistettua sipulia ja keitettyä perunaa kuutioina. Pizzan suuntaan viittaava focaccia on varsin erinomainen piknikleipä, siispä tee löysähkö taikina, venyttele se pellille parin sentin paksuiseksi levyksi ja painele sormin taikinan pintaan kuoppia. Päälle voit levitellä melkein mitä tahansa; puolikkaita miniluumu- tai kirsikkatomaatteja, oliiveja, juustoa, perunaa, chorizoa - kruunaa leipä vielä oliiviöljyllä, sormisuolalla ja tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä kuten timjamilla, rosmariinilla tai oreganolla. Leikkaa kypsä foca paloiksi. Helpommaksi ei herkkuleipä mene!

Leivän voi täyttää monella tavalla. Patongit, pitaleivät ja sämpylät kannattaa täyttää valmiiksi ja leikata annospaloiksi. Laiska kokki valitsee patongin, koska yhden pötkön täyttäminen on paljon nopeampaa kuin 10 sämpylän pipertäminen. Patongista käy mikä tahansa pitkulainen käntty; samapa tuo, onko se itse leivottu vai kaupan hyllystä napattu. Ja vieläkin vähemmän väliä, onko se kaupassa paistettu vai esipaistettu vakuumipakattu patonki jonka olet itse käyttänyt uunissa ja antanut jäähtyä. Kas tässä muutama helppo täyte-ehdotus:

~ Fetasalaatti. Kasaa ainekset leivän väliin kerroksittain; jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa, oliiveja, punasipulia
Kurkku kannattaa viipaloida pitkittäin jotta siivut eivät tipahtele leivän välistä, tomaatiksi fiksu valitsee mahdollisuuksien (ja tarjouksien) mukaan pihvi- tai luumutomaatteja joissa on vähemmän sitä löllöä sisällä. Fetan/salaattijuuston suosittelen ostamaan palana (S-kaupan x-tra-salaattijuustopala on muuten oikeesti hyvä vaihtoehto, oikein hyvänmakuista) ja siivuttamaan pitkittäin. Namiylläriksi voi lisätä muutaman puolitetun viinirypäleen tai omenasiivuja, jotka tuovat kivasti kontrastia suolaisuuteen.
Kosteanmaukkaan makuelämyksen turvaamiseksi voitele leipä ennen täyttämistä esim. valkosipulivoilla tai kostuta kevyesti oliivi(öljyllä) ja valuta lopuksi muutama tippa hyvää salaatinkastiketta täytteiden päälle. Rullaa koko komeus tiiviisti tuorekelmuun ja anna levätä kylmässä pari tuntia ennen leikkaamista. Voit leikata terävällä veitsellä suoraan kelmun läpi, jolloin palat on helppo kuskata piknikpaikalle.

~ Nicoise. Tutummalta nimeltään nizzansalaatti; vapaasti mukaellen täytteeksi voi valita makunsa mukaan savulohta, tonnikalaa, sardellia tai anjovista sekä keitettyä perunaa ja  kananmunaa. Oliivejakaan ei sovi unohtaa. Lisäksi ne normaalit eli kurkkua, tomaattia ja salaattia. Kastikkeeksi sopii ihan tavallinen ranskalainen vinegrettikastike.

~ Darranhelpottaja. Keitettyä kananmunaa, pekonia ja nakkeja tai lihapullia sinappitujauksen ja maustekurkkujen kera. Unohdetaan vihannekset ja korvataan ne esim. snapsilla... ;)


Jos oikein haluaapi herkkua elämään, voit kokeilla patonkihyrriä. Puolen litran taikinasta tulee pari kappaletta. Taikinaohjeen löytää jokaisen jauhopussin kyljestä, sekaan voi laittaa yrttejä ja nesteeksi voi käyttää vaikka tomaattimehua tai -murskaa makua tuomaan.
Lisäksi tarvitset:
1 valkosipulin kynnet siivuina
3-4 rkl öljyä
 80 g tomaattipyrettä
½ tl sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
reippaasti tuoreita tai kuivattuja yrttejä - persiljaa, basilikaa, timjamia, oreganoa...määrä = makusi mukaan, oma makuni vaatii paljon.
150-200 grammaa juustoraastetta

Laita valkosipuli mikronkestävään astiaan, lisää sen verran öljyä että siivut peittyvät, lykkää mikroon ja kuumenna puoliteholla kunnes valkosipulit ovat kullanruskeita reunoiltaan. Sekoita keskenään valkosipulit öljyineen, tomaattipyre sekä mausteet. Tahnan pitäisi olla levityskelpoista tavaraa, lisää hiukan vettä tai tomaattimehua jos näin ei ole. Silppua yrtit.
Kauli kerran kohotettu taikina kahdeksi neliöksi, paksuus saa olla sentin luokkaa. Levitä kummallekin neliölle tomaattitahnaa, sitten yrttejä ja lopuksi juustoraastetta. Jätä reunoille parin senttiä tyhjää, kostuta reunat vedellä ja rullaa neliöt kahdeksi pötköksi. Painele päät kiinni ja nipistele saumakohta tiiviiksi. Kohota liinan alla, leikkaa leipien pintaan varovasti terävällä veitsellä muutama matala viilto, suihkuta sumutinpullolla tai sivele pullasudilla vettä pintaan ja lykkää 180-asteiseen uuniin. Paista kypsäksi, eli kun pinta on kauniin ruskea ja pohjasta lähtee ontto kumina sitä koputettaessa, pelasta paistokkaat uunista ja anna levätä liinan alla.
Nämä herkkupatongit maistuvat parin sentin siivuiksi leikattuina hyrrinä vaikka hummuksien kera! Ja kas, näin sainkin oivan aasinsillan viitata lempiresepteihini, jotka toimivat piknikeväänä varsin erinomaisesti. Siispä kurkkaapa taannoista juhannussapuskapostaustani, saatat yllättyä iloisesti...
Seuraavassa postauksessa on luvassa jotain tämäntapaista:

Jatkoa seuraa!
Aurinkoista viikonloppua, ekat valkovuokot bongattu ja kesä on jo ihan huulilla...ihanata =)
- Hulta

PS. Kokeilepa kevään kunniaksi vihersmoothieta - jos olet onnekas ja asut alueella jolla uskaltaa oman pihan antimia hyödyntää, ei tartte mennä terveyskauppaan ja latoa kymmeniä euroja tiskiin kaiken maailman viherjauheista. Tarvitset vainblenderin, avokadon ja mielikuvitusta. Kerää ruohoa, lehtiä ja yrttejä omilta nurkiltasi, vippaa avokadon kanssa blenderiin ja kulauta kurkkuun! Tuoreempaa, terveellisempää ateriaa saat hakea...tämän vinkin sain tuttavaltani, joka näyttää ainakin 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, joten jotain taikaa tuossa pitää olla.

Miss Photogenic - kameraostoksilla

Nonni, siinä se tulikin otsikossa sanottua. Mietin uuden kameran ostamista. Vanhassa ei ole sinällään mitään toiminnallista vikaa, se on oikein näppärä iskun-, pölyn- ja vedenkestävä kapistus jota kelpaa tiputella, mutta kaipailen elämääni pikkuista kameraa jossa olisi kunnon zoomi ja joka olisi vähän nopeampi kuin nykyinen kuvausvehkeeni (viralliselta nimeltään Olympus Myy Tough TG-310).
Paljon yli 100 euroa en ole ajatellut investoida, ainakaan toistaiseksi. Tähän mennessä olen saanut paljon hyviä vinkkejä, ja lähes kaikki ovat suositelleet Canonin PowerShotia. Kuulemma se kalliimpi PS-sarja on parempi kuin halvin (yllättävää), joten olen alkanut miettiä josko sittenkin investoisi vähän enemmän...näillä miun kuvausmäärillä vaan vähän mietityttää. Se kalliimpi parempi PowerShot-sarja näyttäis olevan hiukan vähemmän kompaktikin. Mutta jos olis kiva kamera, niin tulis varmasti kuvattua enemmän. Ihan yhtä lailla kuin kivan imurin ostettuani olen imuroinut paljon useammin (no en todellakaan ole!). ;)
Olen myös katsellut Canonin Ixus-sarjaa sillä silmällä. Kyllä nyt kuulkaas ollaan jännän äärellä!

Tiedän että teitä lukijoita on paljon enemmän kuin mitä itse lukijalista antaa ymmärtää, joten nyt rohkeasti sanaista arkkua auki; kertokaapa, onko teillä jotain muuta vaihtoehtoa, uutta osallistujaa kisaan? Käyttökokemuksia, ruusuja, risuja, ehdottomia suosikkeja?

Auttakaa ny hölmöä, enhän miä tajua kameroista sen enempää ku sika hellehatusta... :o

- Hulta

PS. Vappuun on enää reilu viikko - onhan sima jo käymässä? Dansukkerin sivuilta löytyi aivan mahtavanoloinen resepti, inkiväärisimaa pitää tänä vuonna testata!

Balettia makuhermoille – pavlovaa pääsiäispöytään

Minulla on säännöllisesti vaihtuva perivihollinen leivonnaisten laajassa joukossa. Ensimmäiset 30 vuotta elämästäni se oli marenki – mitä tahansa teinkin, en saanut marenkeja onnistumaan. Syytän yliyrittämistä. Viimein suuntasin Nigellan inspiroimana tarmoni pavlova-kakkuun ja voilá, success! Piti keksiä uusi arkkivihollinen. Seuraava listalla oli leipätaikina. Siitä myöhemmin, nyt puhutaan primaballerina Anna Pavlovan kunniaksi luodusta marenkiherkusta!

Marenkiin käytettävät munanvalkuaiset voivat olla tuoreita tai pakkasesta napattuja, kunhan ovat huoneenlämpöisiä. Pavlovan täytteeksi sopii erinomaisesti perinteisen kermavaahdon lisäksi mikä tahansa curd – vaikka viime postauksessani mainittu tuplasitruscurd – ja marenkiin tarvitaan valkuaisia kun taas curdiin menee keltuaisia, joten nämä kaksi on helppo tehdä vaikka samalla kertaa.

Jos haluat suklaisen pavlovan tehdä, korvaa maissitärkkelys 2 ruokalusikallisella kaakaojauhetta (tämä kannattaa lisätä siivilän läpi) . Lisää tummaa aromia saa kun korvaat valkoviinietikan balsamietikalla ja lisäät valmiiseen marenkimassaan kolmisenkymmentä grammaa rouhittua tummaa suklaata. Koko ei myöskään ole yksiselitteinen juttu, sillä marenki taipuu moneksi. Voit tehdä yhden ison marenkipohjan sijasta vaikka pieniä leivoskokoisia pesiä, jotka täytät vaikka millä hyvällä.

Aineiden määrää on helppo lisätä, jos haluat tehdä isomman pavlovan. 1 valkuainen -> 4 rkl sokeria, ½ tl maissitärkkelystä ja ¼ tl etikkaa. Ei oo niin millintarkkaa, onnistuu jopa minun sinnepäin-meiningillä...

Mutta! Mennäänkö viimein asiaan? Tarvitset:

4 valkuaista

16 rkl sokeria

2 tl maizenaa

1 tl valkoviinietikkaa

1 tl vaniljauutetta (voit korvata 1 rkl sokerista vaniljasokerilla jos et omista uutetta)

Vispaa valkuaiset kovahkoksi vaahdoksi. Puolella vauhdilla vispaten lisää sokeri lusikallinen kerrallaan. Kun kaikki sokeri on liuennut ja vaahto kiiltää kevyesti, pysäytä kone, lisää loput aineet ja kääntele varovasti vaahtoon.

Jos olet vapaa sielu - tai laiska niin kuin minä – kippaa marenkimassa pellille leivinpaperin päälle ja muotoile ympyräksi. Korkeutta voi jättää 5-8 sentin verran leipurin haluista riippuen. Jos pidät symmetriasta, piirrä esim. lautasta tai uunivuokaa avuksi käyttäen n. 20-25 cm ympyrä leivinpaperille lyijykynällä ja käännä paperi toisin päin pellille. Lado marenkimassa paperille ja levitä ääriviivojen sisälle. Jos haluat oikein brassailla, voit pursottaa massan pellille ja vaikka tehdä pieniä linnunpesiä kakun päälle (näihin voit koristellessa laittaa pieniä suklaamunasia).

Laita koko komeus uuniin 180 asteeseen ja laske lämpö heti 150 asteeseen. Näin marenki saa pienen lämpöshokin alkuun ja pinnasta tulee rapeampi.Paistoaika riippuu uunista. Kun marengin pohja on kuiva, siis sellainen että marengin voi varovasti nostaa ja se pysyy ehjänä, ota uunista virta pois ja anna marengin jäähtyä uunissa kokonaan.

Joku tykkää kääntää pavlova-pohjan ylösalaisin täytettäessä jolloin pohjan (eli nyt päällisen) saa painettua varovasti kuopalle ja kakkuun tulee vähemmän korkeutta.

Täytä pavlova kaikella kivalla juuri ennen tarjoilua, jotta se pysyy rapeana. Täytteeksi voit valita ihan mitä ikinä haluat; kermavaahtoa, suklaamoussea, rahkakermaa, hedelmiä, marjoja, hilloja, sitä paljon mainostettua curdia, mikä ikinä makuhermojanne kutkuttaa. Kannattaa kuitenkin laittaa aina alimmaiseksi kermavaahto, jotta hedelmien mehu ei imeydy marenkiin. Vapaalla kädellä muotoillun marengin kanssa myös täytteet voi sujuvasti lätkiä päälle vähän miten sattuu, mutta symmetriakin on kaunista; ehkä juhlavimman pavlovan olen tehnyt isäpuoleni 60-vuotisjuhliin jolloin laitoin 40-senttisen marengin päälle vaniljakermavaahtoa ja siihen tein sisäkkäisiä renkaita tuoreista siivutetuista mansikoista ja pinkistä raparperihillosta. Oli komia.

Koristelun suhteen pavlova on todella helppo juttu – hedelmät ja marjat ovat sellaisenaan todella kauniita ja värikkäitä, ajatuksella sommiteltuina tällainen kömpelyskin saa aikaan vaikuttavaa settiä! Pääsiäisen aikaan pienet suklaamunat (erityisesti ne pastelliväriset”viiriäisenmunat”) ovat enemmän kuin paikallaan. Kandeeratut hedelmänkuoret sopivat hyvin pääsiäispavlovaan munien seuraksi. Jos siis teet curdia, hyödynnä hedelmien kuoret ja sokeroi ne; limenkuorista saat ruohikkoa, sitruunan- ja appelsiininkuorista olkia. Hedelmät kannattaa kuoria ennen kuin nappaa niistä mehut talteen.

Ja näin se käy:

Raasta strimlaraudalla tai varovasti karkealla raastinterällä pitkiä suikaleita kuorista tai irrota kuoret kuorimaveitsellä ja leikkaa noin 3 mm ohuiksi suikaleiksi. 

Kiehauta pienessä kasarissa 2½ dl vettä ja 1 dl sokeria, lisää kuorisuikaleet ja muutaman minuutin päästä nosta pehmenneet suikaleet siivilään valumaan. 

Pyöräytä kuoret hetken päästä hienosokerissa ja levitä leivinpaperille kuivumaan. Valmista tuli!

Näissä merkeissä haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein leppoisaa ja iloista pääsiäistä, kertokaa jos näette Pääsiäispupun – se pirulainen onnistuu aina livistämään huomaamatta ja kylvää vaan munia sinne sun tänne. Ei muuta, mutta haluan pyydystää oman mignonmunapupun joka munii ympärivuotisesti... :P

-Hulta

Kaksin aina kaunihimpi - tuplasitruscurdia

Hellurei!

Paljon on aikaa ehtinyt hetkessä liitää ohitse, pahoittelen hiljaisuuttani. Koulun lopettelua, tulevan kummityttösen kastajaisia, yhdistyksen messujärjestelyitä, töitä ja heilastelua, sillähän tuo kolme viikkoa mukavasti menee hurahtamalla! Mutta nyt ollaan taas jokakeväisessä lievästi maanisessa mielentilassa, jonka näkyvimpiä oireita on jatkuva keittiössä touhuaminen. Sutaisin murulle porkkana-appelsiini-polentakakun ja päälle töräytin omin kätösin pyöräyttämääni lime-appelsiinicurdia. Kakku vaatii vielä pientä hiomista, joten sitä ohjetta joudutte vielä hetkisen odottamaan...curd-ohjeen sen sijaan saatte juurikin nyt eteenne!

Suosittelen että kokeilette rohkeasti, vaikka ennakkoon curdin tekeminen saattaakin vaikuttaa vähän hullun hommalta. Lopputulos on edullinen ja herkullinen - curd sopii kakkujen ja muiden leivonnaisten kruunaamiseen, paahtoleivän kaveriksi, rahkan tai jogurtin mausteeksi ja (älkää väittäkö ettette itse koskaan tee näin) myös ihan keskiyön ateriana suoraan purkista... :D

Kypsentämiseen voit käyttää joko vesihaudetta tai paksupohjaista kattilaa ja kattilanalusritilää. Vesihauteen kanssa puljatessa pitää muistaa, että päällimmäisen kulhon pohja ei saa koskettaa kiehuvaa vettä. Ritilän kanssa lämmönsäätely ei ole yhtä helppoa kuin vesihauteessa, mutta itse (laiska kun olen) käytän tätä menetelmää. Ja kattilaritilähän nyt on joka keittiön ehdoton varuste jonka avulla puurot, keitot ja kastikkeet eivät pala pohjaan ja myös jäähdyttäminen käy nopeammin.
Jos haluat olla laiska etkä jaksa puristella mehua suoraan sitruksista, käytä tuorepuristettua appelsiinimehua kuten Tropicanaa - sitä mallia missä ei ole sattumia - ja limetäysmehua pikkupullosesta. Itse käytin limemehua pullosta sekä tuoretta appelsiinia, koska sain samalla siitä kuorta polentakakkua varten. Curdiahan voi tehdä mistä tahansa muistakin sitruksista kuten greipistä, sitruunasta tai mandariinista, vähemmän-sitruksen-ystävä-henkilöt tekaisevat curdin vaikka passionhedelmästä.

Curdia tehdessä tärkeintä on muistaa että hiljaa hyvä tulee. Käytä siis alhaista lämpöä ja sekoittele kärsivällisesti, jotta saat parhaan lopputuloksen. Jos seos kuumenee liikaa, keltuaiset menevät kokkeliksi. Loppuvaiheessa seos höyryää hiukan, mutta ei kokkeloidu kunhan sitä sekoittelee jatkuvasti. Jos joudut keskeyttämään hetkeksikin, kannattaa ottaa astia pois lämmöltä.

Curdiin tarvitset:

2 dl appelsiininmehua
1,5 dl limenmehua
4 dl sokeria
6 keltuaista
225 g voita kuutioina (vajaa 2 cm kanttiinsa)

Sekoita kattilassa tai kulhossa mehut, sokeri ja keltuaiset. Laita astia lämmölle ja sekoittele kunnes sokeri on täysin sulanut. Tipauta sekaan kuutio voita ja jatka sekoittelua. Kun voikuutio on lähes kokonaan sulanut, lisää uusi kuutio ja jatka kunnes kaikki voi on käytetty. Kun olet lisännyt viitisen kuutiota, voit alkaa lisäämään 2 kuutiota kerrallaan. Sekoittele reippaasti pohjaa myöten ja kun kaikki voi on sulanut, jatka kypsentämistä 5-15 minuuttia. Alkuun seos valuu kauhasta kuin vesi hanhen selästä, mutta reilun 5 minuutin päästä voit alkaa seurailemaan sen paksuuntumista. Kun dippaat kauhan seokseen, käännät sen selkäosan ylöspäin ja vedät sormella viivan seokseen, sitä pitäisi jäädä kauhan päälle parin millin kerros eikä viivan pitäisi levitä tai mennä umpeen. "Peittää kauhan selän", kuten ammattitermi kuuluu. Curd paksuuntuu huomattavasti jäähdyttyään, joten ei tarvitse huolestua vaikka tässä kohtaa sen rakenne muistuttaakin enemmän mehukeittoa tai kastiketta.
Kun seos on tehnyt temppunsa, kaada se purkkiin jäähtymään. Älä sulje purkkia ennen kuin curd on jäähtynyt kädenlämpöiseksi. Siirrä jääkaappiin ja käytä parin viikon kuluessa.

Koska ohjeeseen tarvitaan 6 keltuaista, valkuaisia jää yli tarpeen. Ne voit vispailla marengiksi ja tehdä vaikka curdilla ja hedelmillä täytetyn pavlovan! Valkuaiset voit myös pakastaa pussissa. Ne ovat sulaneena käypää marenkikamaa. Taidanpa piakkoin postailla myös pavlovaohjeeni...jos vaikka pääsiäiseksi?

Ihanaista pääsiäisenodotusta! =)
- Hulta

Laukku-unelmia - kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki,

tiedän että nyt on vasta maaliskuu. Mutta tuttuni mukaan nyt on enää 283 yötä jouluun, joten ajattelin olla ajoissa jotta ehdit sisäistää lahjatoiveeni. Sillähän ei ole mitään tekemistä aikaisen starttini kanssa, että lahjatoiveeni väri saattaa loppua ennen joulua...

Tänä vuonna olen ollut (tai siis oletan että tulen olemaan) hirmuisen kiltti, kuten aina. En varmasti ole jättänyt (juu en, vaikka mikä tulis ni en jätä!) hampaita harjaamatta illalla ja olen muistanut käyttää hammaslankaakin. Olen leiponut (tulen leipomaan) rakkailleni aina kun aika on antanut myöten, ja blogistakin olen pitänyt (ainakin yritän pitää) huolta entistä paremmin.
Ja olen ollut kovin kiltti (tai ainakin yritän olla parhaani mukaan) ja halipusinut (vielä tulevaa) kummityttöä ja auttanut naapurin mummoa koiranhoidossa ja tehnyt kullalle ruokaa ja leiponut sillekin ja muistanut aina vastata äiteen Facebook-tökkäyksiin. (Pitääkin käydä tarkistamassa onko maama tökännyt taas) (Oli) (Tökkäsin takaisin) (Tätä on jatkunut jo kolmatta vuotta) (Paitsi että välissä oli pitkä tauko) (Mutta silti)

Niin että jos nyt mitenkään - koska jouduin (joudun) keväällä ostamaan itse itselleni uudet tennarit - voisit olla niin ystävällinen että toisit minulle Mirandan kolmannen tuotantokauden DVD:llä ja sitten tämän. Kiitos.

Lumi Supermarket XXL Wine

Pakko saada. Koska Lumi on ihana, ja toisin kuin nykyinen "se fiksumpi"-reissulaukkuni, Supermarket-malli on myös käytännöllinen. Ja suomalaista designia. Ja jumalaisen hyvää laatua. Oma kokoelmani tulee entistä enemmän rakentumaan tämän merkin ympärille jatkossa, sillä aion hankkiutua eroon isosta osasta kamaa joka kämppääni ja kellarikomeroani täyttää. Siinä hässäkässä aika moni laukku saa etsiä itselleen uuden kodin. Tilalle hankin pikku hiljaa käytännöllisempiä ja kestävämpiä juttuja. Eikä tule ees ikävä, sillä mitä enemmän kohtuuhintaisten laatulaukkujen kanssa puljaa, sitä enemmän laukuiltaan alkaa vaatia. Pakko myöntää, että Björn Borg, OIS ja kumppanit ei enää oikein rokkaa tän mamman maailmaa...Helsinki tekee ihmisestä snobin. Tai ikä tekee. Tai ahneus... :D
Enpä varmaan olis tätä ihanaista uutta väriä bongannut, jos ei Private Blendin Mikko olis muistuttanut Lumista - onhan siitä jo pitkälti neljättä päivää kun Lumin kivijalkaliikkeen ikkunan takana kuolasin - kyseisen merkin ihanuuksista.


Ja hei, ihanaista takatalvea kaikille! Jälkilaskiaista viettämään siitä, niin kauan kuin lunta riittää!
- Hulta

PS. Kun tuutte sieltä pulkkamäestä, laittakaa kupin pohjalle muutama pala Geisha-suklaata ja kaatakaa päälle kuumaa maitoa. Hasselpähkinäkaakao ei ole huono tapa lämmitellä.

Bilehileen parhaat - penninvenytyksestä pt.1, TexMex 2/2

En malttanut odottaa tämän kanssa pitempään. 

Mietittäiskö sitten soosipuolta? Hyvä kastike kruunaa ruuan, ja kastikkeistaan kokki tunnetaan. Hyvä ja helppo voivat tulla samassa paketissa, kunhan käyttää hiukan aikaa maisteluun ja miettii mitä puuttuu ja mikä parantaisi makua. Pikku vinkki: jos tuntuu että ruuasta puuttuu jotain mutta ei millään keksi mitä, se jokin on yleensä ripaus sokeria.

Ranskankermaa moni lykkää texmexin kruunuksi, mutta ihan tavallinen (mieluusti täysrasvainen) kermaviilikin ajaa asian puolet halvemmalla. Ja miten voisi edes mainita kermaviiliä ajautumatta suoraan dippikastikkeitten maailmaan?

Tarkan markan kokin dippisooseiksi suosittelen helppotekoisia homejuusto- ja tomaatti-sipulidippejä sekä itsetehtyä salsaa. Salsaan voi lisäillä makunsa mukaan vaikka ananaspaloja, jolloin tuloksena on raikkaampi ja vähän makeampi lisäke. Ja kyllä - olen antanut salsaohjeen myös mikroaaltouunia varten! Vaikka yleensä olen sitä mieltä että mikroaaltouuni on turhake ja soveltuu lähinnä pakasteiden sulattamiseen, käytän sitä myös mm. sipulin, paprikan ja tomaattipyreen kypsentämiseen seitania valmistaessa ja myös salsaa tehdessä. Hella on juhlia järkätessä yleensä tupaten täynnä, ja salsan työvaiheet ovat todella yksinkertaiset. Pannulla paahtaen aineksiin saa erilaisen maun, mutta hyvin maustettu mikrossa valmistettu salsa ei sen rinnalla häpeile.

Homejuustodippi

1 prk kermaviiliä

n. 100 g homejuustoa

tujaus vastarouhittua mustapippuria

Murustele homejuusto. Laita puolet siitä pienellä lautasella mikroon ja sulata varovasti puoliteholla. Älä anna kuplia, että juusto ei kuivu. Sekoita sulanut juusto nopeasti kermaviiliin ja lisää loput juustomurut sekä hiukan pippuria. Anna maustua kylmässä.

Tomaatti-sipulidippi

1 prk kermaviiliä

1 tl tomaattipyrettä

n. 1 rkl sipulijauhetta

½(-1) tl sokeria

ripaus suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään, anna maustua vähintään puoli tuntia kylmässä. Maista ja lisää sokeria ja suolaa tarpeen mukaan.

Salsa

1 prk tomaattimurskaa

1 keskikokoinen sipuli

1-3 valkosipulinkynttä

½ paprika

tuoretta chiliä maun mukaan

säilöttyä jalapenoa maun mukaan

suolaa, sokeria

öljyä

tuoretta korianteria

Pilko paprika ja sipuli, ja raasta valkosipuli. Hienonna chilit ja jalapenot. 

Kuumenna öljytilkkanen paistinpannulla ja kuullota siinä sipuli. Lisää paprika, kypsennä pari minuuttia. Lisää chili ja valkosipuli, pyörittele minuutin verran ja lisää loput aineet. Anna hautua kymmenisen minuuttia. 

Mikrossa: laita mikroastiaan hiukkasen öljyä, sipuli ja paprika. Kypsennä keskiteholla muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää chili ja valkosipuli, jatka kypsentämistä vielä minuutti tai pari, kunnes ne ovat myös kypsyneet. Lisää loput aineet ja kypsennä varovasti (ethän räjäytä salsaa pisin mikroa, pliis?) kunnes salsa on kuplinut minuutin tai pari. 

Anna jäähtyä, koristele korianterisilpulla. Ananaslisäyksellä salsa toimii loistavasti esimerkiksi grillipihvin kaverina!

Juustoakin pitää texmexin kanssa olla, ja kenttä on täynnä vaihtoehtoja: cheddaria, fetaa, mozzarellaa, juustokastiketta...itse suosin kaupan omia merkkejä, X-tra-merkin Salaattijuustopala on mainiota maultaan ja hinnaltaan todella huokeaa, samoin saman merkin mozzarella. Cheddaria harvoin raaskin isompiin pippaloihin alkaa raastelemaan, mutta cheddarkastikkeen teen usein itse. Se kun on kovin helppoa ja edellämainittujen kauppojen omien merkkien tuotteita hyödyntäen halpaakin - pelkkä dippijauhepussi maksaa toista euroa, ja se sisältää enimmäkseen tärkkelystä, suolaa, aromivahvennetta ja jonkin verran juustojauhetta.

Kotikutoiseen herkkuun tarvitset vain:

1 prk 15-prosenttista ruokakermaa

2 dl maitoa

1 pkt (10 siivua) cheddarsulatejuustoa

ropsaus chiliä, hiven cayennea tai tujaus chilikastiketta

muutama siivu säilöttyä jalapenoa hienoksi hakattuna

Lämmitä maito, kerma ja mausteet mikrossa tai kasarissa, lisää mausteita sekä alkuun 6 juustosiivua. Lämmitä jatkuvasti sekoittaen kunnes juusto on sulanut ja kastike on tasaista. Älä anna kiehua! Tarkista maku. Lisää jotain jos jotain kaivataan lisää maun tai paksuuden puolesta. Juusto sakeuttaa, maito ohentaa. Täts it. Laita kastikkeen pinnalle kelmu jotta se ei kehitä kuorta syömistä odotellessaan. Tämäkin kastike onnistuu myös mikrossa tehden.

Guacamolea teen joskus isommallekin porukalle. Harvoin viitsin. Koska 1) hyviä avokadoja on vaikea löytää isompaa määrää ja jos niitä löytyy, ne ovat toodella suolaisen hintaisia, ja 2) Fort Deli on olemassa. Jos vain mitenkään pääset ravintolatukkuun ostoksille, suosittelen testaamaan Fort Delin pakastettua (!!!) Western Guacamolea, joka sisältää 70% tuoretta avokadoa ja on maultaan todella maistuvaista. En ikinä sanoisi näin jos en itse tietäisi tämän olevan totta - tässä on paras guacamole mitä valmiina saat ostettua! Kaupan purkkiguacamolet sisältävät monesti alle 1% avokadojauhetta ja loppu onkin lähinnä vettä, tärkkelystä, väri- ja säilöntäaineita. Ei siis todellakaan ostamisen arvoista tavaraa. Ennemmin jätän kokonaan väliin.

Tässä kuitenkin oma guacamolereseptini, jos haluat herkutella...

2 kypsää avokadoa

1 kypsä pieni tomaatti tai 5 miniluumutomaattia

1 hyvin pieni sipuli

½ valkosipulinkynsi

pieni pala paprikaa 

pieni pala tuoretta chiliä

½ limen mehu

suolaa

mustapippuria

Muusaa avokadojen hedelmäliha, jos käytät tavallista tomaattia niin puolita se ja poista sisältä märät jutut. (Miniluumitomaatit käyvät sellaisenaan) Hienonna. Lisää muut ainekset erittäin pieniksi hakattuna ja mausta limellä, suolalla ja pippurilla. Peitä kelmulla niin, että kelmu on kiinni kastikkeen pinnassa – näin hapettuminen tummentaa guacamolen vähän hitaammin.

Superherkkua tästä tulee, kun vaihdetaan muutama raaka-aine; Nigella Lawsonin Roquamole on suoraan taivaasta! Olen tehnyt oman suomalaistetun muunnokseni reseptistä ja tässä sen ohje:

2 avokadoa

50 g ranskankermaa

100 g Aurajuustoa

2-5 siivua säilöttyä jalapenoa hienoksi hakattuna

½ valkosipulinkynsi

hiukan mustapippuria

limenmehua

suolaa tarpeen mukaan

Muusaa avokadot, murustele sekaan juusto, lisää muut aineet. Mausta, maista, mausta lisää. (Maista. Maista ja tarkista tuliko limenmehua varmasti tarpeeksi ja onko suolaa hyvin. Maista vielä varmistaaksesi että varmasti tuli hyvää. Maista vähän lisää. Pyri jättämään vieraillekin jotain. Yleensä teen tämän dipin viimeisenä ennen vieraiden tuloa, että kippo ei ole tyhjä ja puhtaaksinuoltu ennen aikojaan...)

Pelkästään näitten reseptien pohjalta saat kasattua jo monenmoista herkkupöytää. Tee vaikka matsi- tai leffaillan ratoksi iso nachovati salsasta, tortillasipseistä, juustokastikkeesta ja jalapenosiivuista. Koristele hakatulla korianterilla ja lehtipersiljalla.

Tai kerää ystävät ulkoilupäivän päätteeksi höyryävän chilipadan ääreen ja tarjoile lisäkkeenä riisiä, tortilloja tai pitaleipää.

Aiempi hummusreseptipostaukseni on myös lukemisen arvoinen – mitäpä, jos kasaisitkin Välimeren meze-tyyliin pöytään läjäpäin erilaisia dippejä, paahdettuja ruisleipätikkuja, tortilloja, pitaleipää, vihanneksia ja hedelmiä? Tai tee hyvissä ajoin etukäteen erä tortilloja ja täytä vaikka chilillä, limemehulla ja tuoreella korianterilla maustetulla majoneesilla sekä salaatilla, avokadolla ja katkaravuilla. Kasvisvaihtoehdoksi vaikka pestoa, aurinkokuivattua- ja miniluumutomaattia, salaattia ja fetaa tai aurajuustoa. Rullaa, leikkaa puoliksi ja lado vadille.

Syökää sormin milloin vain ruoka siihen antaa mahdollisuuden. Ystävien kesken se on sallittua ja jopa suotavaa koska se riisuu pois kaiken teennäisyyden ja vapauttaa.

Nauttikaa keväästä niin kauan kuin sitä riittää, kuulin tänään aamulla jo kiurun laulavan Vallilassa!

=) Hulta

Bilehileen parhaat - penninvenyttämisestä pt. I, TexMex 1/2

Pippalot ovat mukavaa kulua viikonlopuille ja juhlien järkkääminen onkin lempipuuhaani - mutta ah, niin ihanan kallista! Miten saada ihmisten mahat täyteen edullisesti?
Teen tästä muutaman postauksen sarjan, koska muuten kukaan ei jaksa lukea näitä loppuun saakka...

TexMex alkaa olla jo tuttua huttua kaikille. Perjantaisin ja lauantaisin tuntuu, että kassalla tulee vastaan enemmän texmex-tavaraa kuin sitä perussettiä eli sipsejä ja dippiä, ja mikäpä siinä, hyväähän tuo on. Yhteen ateriaan parille hengelle saa tosin uppoamaan jopa 30 euroa rahaa! Hirveän paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan, vaikka pienellä vaivannäöllä pääsee paaaljon halvemmalla.

Tortillat. Nämä ovat mielestäni se pahin rahastuskeino. Kyseessähän on siis vehnä-vesi-hiivataikinasta tehdyt pannulla paahdetut lätyt. Tortillan teko siis on oikeastikin noin yksinkertaista kuin mitä yllä kuvailin; sekoita ja vaivaa 2 dl vettä, ripaus suolaa, pikku rippunen hiivaa ja (riittävästi) puolikarkeita vehnäjauhoja tai hienoa maissijauhoa - esim. Risenta tai Maseca - sitkeäksi taikinaksi. Anna levätä peitettynä puolisen tuntia, jaa n. puolen desin kokoisiksi (en osaa paremmin itseäni ilmaista, mutta puolisen desiä taikinaa menee isoon pannuun) palluroiksi ja kauli litteiksi, parin millin paksuisiksi letuiksi. Laita odottamaan pyyhkeen alle sillä aikaa kun kuumennat kuivan paistinpannun - itse suosin perinteistä valurautaa - ei ihan, mutta melkein tulikuumaksi. Paahda lätyt yksi kerrallaan, käännä kun alapinnalle on muodostunut muutama ruskea täplä. Laita foliopaketin sisään pyyhkeen alle suoraan pannulta ja toista. Tämä määrä ruokkii sujuvasti 2-4 henkilöä ruokahalusta riippuen. Pitaleivät syntyvät käytännössä samalla tavalla ja samasta taikinasta, mutta tällöin jätä lätyt reilu ½ cm paksuiksi ja nakkaa pannulta kuumaan uuniin pellille jälkikypsymään minuutiksi tai pariksi.
Toinen versio tortilloista on maissijauhoista - taas puhutaan maissijauhoista, ei maissitärkkelyksestä - tehty lettutaikina, josta paistetaan räiskäleitä pannulla. Sekoita veteen maissijauhoja, ripaus suolaa ja pikkupikku liraus öljyä. Paista keskikuumassa pannussa voin tai öljyn kanssa. Helppoa ja halpaa tämäkin.

Yksi suurin suosikkini texmex-pöydässä on chili sin carne. Se on tuhti pataruoka jossa on lihan sijaan soijarouhetta, tällainen ruoka on halpaa ja se myös sopii käytännössä kaikkiin ruokavalioihin (jos ei ruoka-aineallergioita oteta huomioon). Omat rajoitteeni ovat melkoiset, sillä en syö mitään millä on ollut naama (ei siis eläimiä), lisäksi olen allerginen tuoreelle tavalliselle paprikalle. Käytän siis suippopaprikaa jota vatsani kestää, ja lihan korvaan soijaproteiinilla. Ota selvää vieraidesi ruoka-ainerajoitteista ja justeeraa reseptiä sen mukaan, kaikilla on kivaa sitte.
Käytän chili sin carnea yleensä niin, että kasaan sitä tortillan sisään salaatin, juuston ynnä muun hyvän kanssa. Se toimii myös omana ruokalajinaan vaikka riisin kanssa, pääruoaksikin toimivaa ja spesiaalia!
Kukaan ei ole ikinä jäänyt ihmettelemään lihan perään, koska hyvin maustettu soijarouhe menee täydestä kuin väärä raha...tässä siis The Resepti.

Chili sin carne

10 cm pätkä kesäkurpitsaa
10 pientä tai 5 isoa herkkusientä
2 keskikokoista tai 1 iso sipuli
2 pientä tai 1 iso porkkana
10 cm pätkä purjoa
10 cm pätkä varsiselleriä
1 iso paprika
2-5 kynttä valkosipulia
tuoretta tai kuivattua chiliä hienonnettuna maun mukaan
1½ dl kuivaa soijarouhetta
1 prk valkoisia-, kidney- tai mustasilmäpapuja
1 prk tomaattimurskaa
1 prk tomaattipyrettä
n. 2-4 dl vettä, kasvislientä tai tummaa olutta
öljyä

1 tl sokeria
1 tl kaakaojauhetta (siis sitä itteänsä, ei kaakaojuomajauhetta)
1 tl chilijauhetta
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
1 rkl paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa

Pilko kasvikset tasakokoisiksi pieniksi paloiksi, kuumenna iso paistokasari, pata tai kattila. Lisää loraus öljyä ja hikoiluta kesäkurpitsaa ja herkkusieniä hetki suolan kanssa. Kun enin neste on irronnut ja haihtunut, lisää muut kasvikset papuja lukuunottamatta ja anna ruskistua hiukan. Lisää sokeria ja kaakaota lukuunottamatta kaikki muut mausteet ja lämmitä niitä minuutin pari, kunnes tuoksut alkavat irrota. Varo etteivät mausteet kärähdä! Lisää soijarouhe, pavut ja tomaattipyre, pyörittele hetkinen jotta kaikki menee suloisesti sekaisin ja lisää tomaattimurska, sokeri, kaakao ja vähitellen nestettä niin että soijarouhe saa imettyä enimmän siitä parin minuutin aikana. Hauduta vähintään puoli tuntia, mutta edes kolmen tunnin haudutus ei ole liioiteltua - maut vain paranevat! Tarkista maku pariin otteeseen kypsymisen aikana ja lisäile mitä nyt tuntuu puuttuvan.


Jauhelihaa voipi paistella myös, yleensä maustan sitä 3 eri tavalla: mausteiseksi, tuliseksi ja valkosipuliseksi. Mausteiseen käytän reilusti juustokuminaa, korianteria, mustapippuria, paprikajauhetta, sipulijauhetta, hiukan valkosipulia ja miniripauksen kanelia sekä suolaa, jolloin tuloksena on täyteläisen voimakas muttei tulinen makuelämys. Tuliseen vaihtoehtoon tungen taas reilusti chiliä, cayennea, tulista savustettua paprikajauhetta, mustapippuria ja juustokuminaa ja korinteria. Valkosipuliseen - no, kuten voisi kuvitellakin, paljon valkosipulia ja lisäksi suolaa ja pippuria.
Näin jokaisen makuun on tarjolla jotain, ja lihaa kuluu vähemmän koska chili sin carne täyttää sekä tortillaa että vatsaa todella tehokkaasti.

Kas tässä ensimmäinen osa TexMex-herkuista, jatkoa seuraa kastikkeiden merkeissä ihan näillä näppäimillä...
Ihanaista alkuviikkoa!
=) Hulta