Leikkaako lanttu kiinni - rennon joulukokin laatikkoleikki, pt. II

Nonni, hellurei jälleen nykerönenut! Nyt alkaa taas kyökissä tapahtua, tänään touhataan monen inhokkia ja vähintään yhtä monen lempparia, lanttulaatikkoa.

Lanttulaatikko on jouluruuista se joka ehkä eniten jakaa mielipiteitä; minulle joulupöytä on pahasti puutteellinen jos lanttuloora puuttuu, toiset taas eivät kuuntele puolta ajatustakaan lantuista joulupöydässä. Syytän negatiivis-mielleyhtymistä vääriä valmistusmenetelmiä, en itse juuresta tai ihmisten makuaistia.
Muistan vieläkin miten yksi elämäni rakkaus syttyi eli kun teininä ensimmäisen kerran maistoin oikein tehtyä lanttulaatikkoa; sopivasti maustettua, riittävän pitkästi kypsennettyä kerman, voin ja siirapin ylevöittämää muskotin ja lantun hellää rakkautta. Kiitos ihana Anne, muistan sinut ja jumalaisen lanttulaatikkosi vieläkin!
Aiemmin olin kyllä kilttinä aina vähän ottanut kaikkia laatikoita ja nielaissut lantun ensimmäiseksi yhdellä hotaisulla pureksimatta, koska jostain syystä molemmat isoäitini tuntuivat kypsentävän sen liian kiireellä sekä maustavan sitä liikaa muskotilla ja liian vähän muilla jutuilla.

Oma lanttulaatikkoni saa ensin lanttupaloina kunnolla aikaa kypsyä keitinliemessään, sitten ronskisti kaikkea hyvää - sitä kermaa, voita, siirappia, punaista maitoa, muskottia, neilikkaa, mauste- ja valkopippuria - kaverikseen ja aattona lämmitellään uunissa pitemmän kaavan mukaan leppeällä lämmöllä. Tuloksena on suussasulava, sopivan-mutta-ei-liian-lanttuisa ja mausteinen herkku joka vie kielen mennessään, usko pois! Kokeile vaikka viidesosasatsilla ensin ja kerro sitten oliko hyvää vai ei.
Jos haluat miedompaa makua suutasi hellimään, laita laatikkoon vaikka puolet bataattia tai kolmannes porkkanaa ja/tai perunaa. Se tekee laatikosta makeampaa ja miedompaa, tämä muunnos maistuu erityisesti lapsille. Omiin joululaatikoihini bataatti päätyy punajuuren seurassa. Olenpa kyllä joskus hullutellut ja tehnyt lanttu-bataatti-punajuurilaatikkoakin. Mutta sitä tehdään vasta nemesikseni eli pottulooran jälkeen. Nyt keskitytään räätiköihin, tästä lähtee...

Kuten porkkanalaatikko, myös lanttusellainen pääsee foliovuuassa pakkaseen joulua odottamaan. Yhdestä 2 litran vuuasta ruokkii noin 8-12 ihmistä, riippuu miten pervoa sakkia ovat eli miten kova on himo lanttuun. Kaksi 2 litran foliovuokaa täyttyy 3 kilolla lanttua. Kuorintahävikkiä tulee sen verran, että käsittelemätöntä raaka-ainetta tarvitaan suhteessa enemmän kuin muita juureksia.
Lanttujen pilkkomiseen kannattaa käyttää mahdollisimman isoa ja terävää veistä. Muutamaan palaseen leikattu lanttu on muuten myös helpompi kuoria kuin kokonainen. Kypsennystä varten viitseliäs kokki leikkaa lantut n. kahden sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Laiskempi jättää vähän isommiksi ja keittelee pitempään. Siinä voi viettää laatuaikaa vaikka itsensä kanssa soffalla peiton alla iltapäiväleffaa katsellessa.

Ihan vaan noin oman järkesi säilymistä ajatellen suosittelen lämpimästi että ennen kuin lähdet lanttuostoksille, tarkistat kuorimaveitsiesi kunnon. Touhusin taas Murun kyökissä, joten omat terävät ihanat Sanellit ja Victorinoxit oli kovin kaukana. Saattoi olla virheliike, noin jälkikäteen ajatellen.
Pienet, ohutkuoriset juurekset nimittäin menee vaikka voiveitsellä hinkuttamalla (Murun kuorimaveitset on ehkä jopa voiveistäkin tylsempiä, voi aargh sitä perunalaatikkotalkoiden riemua!) mutta lantun kanssa tulee itku jos kalusto ei ole kunnossa. Ratkaisimme asian niin, että ostin Murulle Ikeanreissulla 3 euron kuorijan, jossa on hyvä, tukeva ja luistamaton hantaaki. Vähintään yhtä hyviä saa mm. Clas Ohlsonilta, tämä malli on lempparini; kevyt, helppo puhdistaa ja luistaa kuin rasvattu joulupukki pulkkamäessä. Älä kysy mistä tiedän... :P

Työvälinelukuun sen verran vielä asiaa, että porkkanat saa paskemmallakin muusivempaimella mössöksi. Tuli todistettua, Murun perunanmuusain on taipuisaa muovia. Lantulle se kuitenkaan ei tahdo riittää. Ei ole Murulla sähkövatkainta. Eikä sauvasekoitinta. Epätoivo iski. Laitettiin niksi-iivarinhattu päähän. Kaapista löytyi vähänkäytetty blenderi. Olin rohkealla tuulella. Blenderi siis hommiin...hyvinhän tuo toimi kun laittoi kannuun vain kolmanneksen verran lanttua ja reilun lorauksen maitoa ja pulssasi vain just sen verran että lantut meni karkeaksi soseeksi.
Yhdestä kannullisesta tosin tuli melkein moussea kun unhotuin kuuntelemaan Murun jännittävää ja mukaansatempaavaa selostusta F1-kisoista. Sotkin tämän hieman fiinimmän ravintolan soppatarjontaa muistuttavan tekeleen muitten soseutuserien kanssa, ja hyvä tuli. Taidan kyllä kuskata oman vatkaimeni Murun luo aika piakkoin.

Tässä kohtaa laitan elintarvikehygieniapaasaajanhatun päähäni ja mainitsen tärkeän seikan jota en muistanut porkkanalaatikkopostauksessani mainita; muistathan laittaa pakastimesi pakastustoiminnon päälle noin vuorokautta ennen kuin lykkäät sinne mitään isompaa jäädytettävää! Siispä laita nappi pohjaan edellisenä päivänä ja napsauta pois päivä pakastamisen jälkeen. Näin ruoka jäähtyy ja jäätyy riittävän nopeasti ja turvallisesti.

Keitinveteen en yleensä laita suolaa, jotenkin tuntuu että lantuista tulee makeampia kun ne saavat ihan keskenään nauttia porekylvystään. Kukin makunsa mukaan - käytän normaalisuolaista voita laatikoihin ja ylipäätään kaikkeen eli siinä tulee jo lisättyä suolaa. Pikkuisen lisään myös ihan suolasuolaa maustamisvaiheessa.
Mausteiden ja siirapin määrä riippuu sekä lantuista itsestään että kokista. Itse tykkään aika makeasta ja mausteisesta, joten käytän pari desiä siirappia ja ainakin pari maustemitallista sekä muskottia että maustepippuria. Suosittelen lämmittämään mausteita sulassa voissa jotta maut irtoavat hiukan ja saat paremman kuvan siitä tarvitseeko vielä lisätä paljon vai tosi paljon.
Muista, muista, muista että varsinkin muskotti ja neilikka - jos ei myös maustepippurikin - voimistuvat paiston aikana, joten älä pilaa laatikoitasi lykkimällä liikaa mausteita! Kun alat erottaa miedon muskotinmaun, lopeta. Älä lisää enempää. Trust me, meillä isä ja setä kerran ihan itte raasteli muskottia lanttulaatikkoon ilman isoäiteen valvontaa ("Vähän vielä, ei maistu tarpeeks" x 10 jne) ja jännäksihän se meni kun jouluvieraiden ilmeitä seurailtiin. Aika muikeita naamoja sen pöydän ympärillä kuulkaas.

Vaan nyt se jouluessu eteen ja hommiin!
Tarvitset:

3 kg kuorimatonta lanttua
1 iso tai 2 pientä sipulia
150 g voita
2 dl korppujauhoja
2 dl tummaa siirappia
3-5 dl täysmaitoa
1,5-2 dl kuohukermaa
3-4 kananmunaa
muskottia, mielellään vastaraastettua/-jauhettua
neilikkaa
maustepippuria
valkopippuria
suolaa
vettä

Kuori ja pilko lantut, keitä kypsäksi eli kunnes palan saa helposti esim. haarukansivulla painamalla halki. Anna levätä keitinvedessä pois levyltä sillä aikaa kun hoitelet sipulihommat.
Silppua sipuli, kuullota (vaan äläpä ruskista) reilun voinokareen kanssa, ota pannu pois lämmöltä ja lisää loppu voi sekä maustemitallinen kaikkia mausteita. Sekoita ja anna jäähtyä.
Valuta lantut, voit säästää vähän keitinlientä varoiksi jos näyttääpi siltä että maitoa ja kermaa ei ole tarpeeksi.
Soseuta lantut tavalla tai toisella, liukasta prosessia lisäämällä sekaan kolmisen desiä maitoa, kerma, teelusikallinen suolaa sekä sipuli-voiseos.
Sekoita joukkoon siirappi ja korppujauhot, maista ja lisää mausteita mikäli tarvitsee. Lisää kananmunat, ohenna massa paksuhkon puuron vahvuiseksi maidolla.

Kaada massa vuokiin, painele halutessasi pintaan lusikalla, veitsellä tms verktyykillä ne kuuluisat kuviot ja jäähdytä. Peitä kansilla, pakasta.

Aatonaattona nosta laatikko jääkaappiin tai aattoaamuna suoraan huoneenlämpöön pariksi tunniksi. Nakkaa päälle korppujauhoja ja reilusti voinokareita ja laita kylmään uuniin. Laatikko muhii 170 asteen lämmössä jumalaisen pehmeäksi ja makeaksi 2-3 tunnissa.


Ens kerralla voitais ehkä sitte ottaa sitä pottua niskasta kiinni - luvassa EI ole oppituntia täydellisestä imeltämisestä ja siitä miten perunalaatikosta saa hyvää ilman siirappia. Ehei, en ole ikinä, siis kertaakaan, never, onnistunut imeltämään perunaa. Että jos jollakulla on siihen hyviä vinkkejä niin antaapi tulla, liitän ne sitte siihen pottupostaukseen Keittiöjumalatten Armollisesti Suomina Tiedonjyväsinä...

Kolme viikkoa ja 1 päivä jouluun! Whoop whoop! =)
-Hulta

Näin huolehdit lemmikkisi hyvinvoinnista - virikkeellistämisestä

Pojat sai uuden lelun. Oltiin Murun luona viikonloppua viettämässä ja lelut unohtui ottaa mukaan. Ostin kaupasta ajankulua pojille, asetelma pysyi samana koko viikonlopun.

Selkeä hitti. Ehkä kuitenkin 24Petsistä jatkossa... :D

Jouluhommat etenee. Niin on oltu ahkerana että 3/4 laatikoista on jo Murun pakastimen uumenissa. Ens kerral tehräänki yhres lanttulooraa kuulkaas!

-Hulta

Popsi popsi porkkanaa - rennon joulukokin laatikkoleikki, pt. I

Valmistautuminen kannattaa aina. Varsinkin siinä tilanteessa, kun uhkaavasti näyttää siltä että sukua paukkaa ovista ja ikkunoista sisään, pitopöydän on oltava koreana ja aikaa on rajallisesti. Joulu ei ole mikään poikkeus vaan itsekidutuksen, perhekriisien ja spontaanien itkupotkuraivarien potentiaalisinta aikaa. Siksi - ja puhun omasta kokemuksesta - kannattaa valmistautua änyyteenyt. Kun jakaa tekemiset pieniin, kerralla pureksittaviin paloihin, ei tartte sitte aatonaattoyönä lyyhistyä nyyhkyttäen lanttulaatikkoon tai rääkätä itseään ja perhettään perunateatterilla viime tingassa.

Viime joulun pöytä. Kaikki itsetehtyä, raivareita nolla!

Jouluruuista laatikot voi tehdä hyvissä ajoin paistovalmiiksi pakkaseen, maku ei kärsi mutta kokki on huomattavasti rennompi jouluaattona kun isotöisimpiä ruokia voi nostaa läjän pakkasesta käytännössä suoraan uuniin. Yleensä pakastan laatikot keraamisiin vuokiin. Tänä vuonna poikkean normaalista lempivuokieni kohdattua tiensä pään tapaturmaisesti (Kamalia tragedioita ihmistä voikin kohdata, tämä kyllä hiukan riipaisi!) ja koska reissaamme appivanhempien luokse Pohjois-Karjalaan laatikot muassamme. Päädyin siis foliovuokiin, joita haen tukusta 1/2 GN-kokoisena - tällaiseen vuokaan mahtuu nelisen litraa tavaraa jolla ruokkii noin 12-18 henkilöä. Kaupan 2-litraiseen vuokaan menee (ihmisten ruokahalusta riippuen) noin 8-10 hengen satsi. Resepti on kahteen tällaiseen vuokaan mitoitettu. Hiukan saattaa jäädä yli, mutta sen extran voi laskea kokin herkuksi ja heittää suoraan uuniin. Ei taatusti harmita puuhata!

Raaka-aineet ja mausteet voit mukauttaa omaan makuusi ja ruokavalioosi. Itse suosin riisipuuron sijaan riisi-viljaseoksia joita löytyy valmiina tai sitte voit ihan heittäytyä luovaksi ja sekoitella itse suurimoista haluamasi höpellykset. Oma suosikkini on pitkäjyväisen riisin ja kauran tai speltin seos. Ohra ja ruiskin toimivat kyllä mainiosti.

Porkkanat voit soseuttaa melkein miten vain; yleiskoneella, sähkövatkaimella, lumiperunaraudalla, muusinuijalla...mitä käteen sattuu ja mikä helpointa on. Karkeusaste on tekijän mielihaluista kiinni. Jotkut tykkäävät siloisesta massasta, toiset vähän karkeammasta, tässäkään asiassa ei ole olemassa väärää mielipidettä.

Pakastettavat laatikot kannattaa jäähdyttää nopeasti. Itse olen niin kätevä (laiskapas), että teen laatikon pintaan ennen pakastamista ne kuuluisat lusikkakuviot ja uuniin laitettaessa sit vaan ripottelen päälle korppujauhot ja voinokareet.

Nonni, tästä lähti! Raivatkaa pakastimeen tilaa, kaivakaa uunivuuat kaapin perältä ja rullatkaa hihanne!

Tarvitset:
vettä, suolaa x 2

2 kg porkkanaa

1,5 dl riisiä
1,5 dl viljaa

pieni sipuli hienoksi hakattuna
hiukan öljyä
50 g voita
2-3 kananmunaa koosta riippuen
½-1 dl korppujauhoa
2-4 rkl siirappia
1 dl kermaa
suolaa
ropsaus valkopippuria
ropsaus muskottia
pikkupikkuripsaus maustepippuria
säästä myös hiukan porkkanoiden keitinlientä

Keitä kuoritut, pilkotut porkkanat ja riisit+viljat eri kattiloissa suolavedessä kypsiksi. Kuullota - älä ruskista - sipuli pannulla öljyn ja voinokareen kanssa. Ota pannu levyltä ja laita loppu voi sulamaan pannulle sipulin sekaan. Jäähdytä kaikki kädenlämpöiseksi, soseuta porkkanat, lisää kerma, sipuli ja voi sekä kananmunat. Mausta seos makusi mukaan, muista että mausteiden maku voimistuu sekä pakastamisen että kypsentämisen aikana joten ole varovainen erityisesti muskotin kanssa!
Lisää korppujauhot, riisi+ vilja ja sekoita tasaiseksi. Odota kymmenisen minuuttia ja tarkista rakenne; jos tuli ihan hirmu lötköä, lisää hiukan korppujauhoja, jos taas kovin paksua tavaraa niin lisää keitinlientä. Oikea paksuus on pehmeän puuron luokkaa.
Kaada massa vuokaan, tasoita pinta ja tee halutessasi myös kuviot. Jäähdytä, peitä, pakasta.

Jouluaatonaattona ota laatikot pakkasesta jääkaappiin tai aattoaamuna huoneenlämpöön. Ripottele pinnalle ohut kerros korppujauhoja ja reippaasti voinokareita. Laita laatikot kylmään uuniin ja nosta lämpö 170 asteeseen. Paistoaika on kylmästä otetuilla laatikoilla pitempi, itse annan jopa kolmisen tuntia aikaa jotta maut saavat rauhassa tekeytyä. Parempaa tulee.

Näillä otteilla päästiinkin jo hyvään alkuun, jatkoa seuraa pian...jouluun on enää (omien, mahdollisesti hyvinkin epätarkkojen laskujeni mukaan) 36 yötä! Nyt lahjaostoksille siitä, mattimyöhäiset! Miulla on jo kummityttöä ja kälyä lukuunottamatta kaikkien lahjat hommattuna. Kirpparit ja alennusmyynnit ovat antaneet parastaan. Maailma hyvä, joulu paras.

Tämä sopii tunnelmaan oikein hyvin - kuin tähti kuusenlatvaan - meille jotka aloitamme joulutunnelmoinnin vähän aikaisemmin.

Yritän muistaa antaa kaikki ylimmäisessä kuvassa näkyvien ruokien reseptit tässä viikkojen kuluessa, tulikin hyvä tekosyy vaivata vanhaa äitiään tässä samalla. Maksalaatikon ja joululimpun ohjeet ovat hänen takanaan...

Hellurei!
-Hulta

Kakkoseen meni - joulukokkausohjelmista

Kattokaa mitä miä löysin! Taas, sillä tämä tuli koko sarja katsottua viime joulun alla Murun kanssa. Kunnon kokkausohjelma, ei mitään fuusiopiperrysegoistihipsterisontaa vaan ehtaa sapuskaa pesunkestävän maalaisemännän oppien mukaan. Tätä lisää. Miksei tää pyöri joka joulukuussa telkkarissa?

https://www.youtube.com/watch?v=l1HQSwD1YMU

Ens viikolla hei sitte ollaan jo laatikkotunnelmissa, porkkanalaatikkoa ainaki tehään. Rasvatkaa vuuat ja teroittakaa kuorimaveitset!



-Hulta

Lahjattomat treenaa - joulushoppailusta

Sainpa eilen postissa paketin. Siinä tuli sekä anopin, Murun että minun joululahjat. Kyllä, lahjon myös itseni koska olen ollut niin reipas ja kiltti tyttö. :D
Aiemmin olen jo löytänyt ystävälleni A:lle lahjan, joten ostettava on enää oikeastaan äidin ja kummityttösen lahjat. Kaiken olen tähän mennessä löytänyt alennusmyynneistä tai käsityöharrastajilta ja toistaiseksi rahaa on mennyt todella vähän.
Aloin syyskuussa kirjoittelemaan Joulukirjaan ajatuksia ja ideoita myös lahjoista, jotta ehdin kautta rantain udella ihmisiltä mitä nämä saattaisivat olla mieltä minun lahjaideastani. Agenttihattu on ollut päässä jo monta kertaa, kuulkaas!

Moni tuntuu kammoksuvan ajatusta siitä, että joulushoppailun voisi aloittaa jo syksyllä. Vähintään yhtä moni tosin kammoksuu myös ruuhkaa ja rahanmenoa, jota se myöhässä aloittaminen teettää...aika lailla pattitilanne, eikös?

Mitä jos tänä jouluna yrittäisit tehdä asiat itsellesi helpoksi ja suorittaa suunnitelmallista shoppailua hyvissä ajoin?

Kannattaa alkaa ajoissa utelemaan mitä läheiset tarvitsevat. Mieti mitä he arvostavat, harrastavat, mistä he ovat puhuneet ja miltä heidän kotinsa näyttävät. Kun olet ihan tavallisella kauppareissulla vaikka Anttilassa kynttilöitä hakemassa, katso ympärillesi. Käy tonkimassa alenurkkauksia ja -laareja. Plaraa läpi verkkokauppojen alet ja kamppikset. Muista myös divarit, antiikki- sekä osto- ja myyntiliikkeet joista wanhaa arvostaville voi löytyä aarteita.
Anna lahjojen "tulla luoksesi", nauti ja ota rauhassa; älä turhaan juokse tuskanhiki niskavilloissa höyryten epätoivoisesti etsimässä viikkoa ennen H-hetkeä. Usko pois, läheisesi eivät pidä sinua yhtään parempana ihmisenä minkään itsekidutuksen ansiosta. Lähinnä todennäköisesti ärsyttävänä.
Uskon että moni olisi ihan hiukan onnellisempi ihminen kun lahjat olisi jo marraskuun loppuun mennessä ostettu ja jopa pakattukin - voi rauhassa keskittyä muihin joulupuuhiin ja heittää stressiä vesilinnulla. Tai jollain muulla käteensopivalla, mikäli a) vesilintua ei nyt juuri ole käsillä tai b) kyseinen otus ei ole halukas osallistumaan heittotoimintaan.

Yksi hyvä käyttötapa puolisolle/kumppanille on lykätä tälle osa lahjaostoksista tai ainakin niiden miettimisestä/toteuttamisesta, kummassa tämä nyt sattuukaan olemaan pätevämpi. Olemme Murun kanssa jakaneet vanhempien lahjonnat niin, että miä hoidan äitit ja Muru iskät. Tosin voipi käyä niin, että päädyn kuitenkin ainakin miettimään isäni lahjan jos nyt en hankkimaan sitä - Muru on vasta toista joulua kelkassa ja ihan sataprosenttisesti ei ole luottaminen siihen "kyllä mies tietää mitä kaikki muut miehet haluu lahjaksi"-filosofiaan...we shall see what we shall see. Luottoni on kyllä lähes järkkymätön tässä asiassa.


Leppoisia ostoshetkiä!
-Hulta

Se Alkuperäinen Prosenttijengi - NYT joulukakku tekeytymään!

Joulukakku on meillä vähän niinku sellainen pakkopulla. Miellyttävä, hyvänmakuinen ja ihanan mehevä pakkopulla, jota ilman joulu ei oikein tule. Sillä on nimikin: Prosenttikakku. Prosenttikakku sen takia, että siinä olevaa alkoholimäärää ei voi enää promilleissa mitata, ja siivun jälkeen kannattaa miettiä lähteekö auton rattiin...

Prosenttikakku syntyi eräänä jouluna toistakymmentä vuotta sitten isäni ja minun sekoilun seurauksena. Olimme eräänä lokakuisena iltana isoäidin luona tekemässä jouluruokia, ja jossain kohtaa rallia isoäiti toi eteemme lehtileikkeen jossa oli hedelmäkakun ohje. Sellainen piti tehdä. Vähän vaan vaikutti tylsältä reseptiltä - vain pari desiä hedelmiä, ei ollenkaan pähkinöitä ja 2 rkl konjakkia. Kaksi ruokalusikallista! Tämähän vaati luov(aa hull)uutta, ja pienen yllyttämisen ja riekkumisen seurauksena pian meillä oli 7 dl kuivahedelmää likoamassa sekalaisissa alkoholijuomissa. Silloin muistaakseni kävimme varkaissa isoisän konjakki- ja lakkalikööripulloilla. Tuli hyvää. 

Siitä sitten lopulta kakku muuttui joulun pakolliseksi herkuksi, ja äidin kanssa aloimme sitä yhdessä leipomaan ja juottamaan. Yleensä puheluitten lomassa aina lokakuun jälkeen tulee kysyttyä onk kakku muistettu juatta? Aika juoppo kakuksi nimittäin, parin kuukauden ajan viikon-parin välein vaatii huikat. Kakku on hiukan tavallista murokakkua työläämpi, mutta yksinkertainen tehdä. Tuloksena on mehukas, pehmeä ja tiivisrakenteinen kakku joka sulaa suussa. Hik. NIIN vaivan arvoinen!

Kakkuun sopii melkein mikä tahansa alkoholi. Kerrankin on erityisen hyvä syy tyhjennellä pullonpohjia kaapeista joutumatta tissuttelemaan. Marja- ja hedelmäliköörit, rommi, maustetut votkat, viski, bourbon, konjakki, kaikki käy. Vana Tallinnaa kakulle juottanut nimeltämainitsematon äitini tosin teki aikamoisen rikoksen hedelmäkakkuja kohtaan, joten yrtti- ja kahviliköörit kannattaa unohtaa. Kokeiltu on, ei toimi.

Hedelmien ja pähkinöitten kohdalla pätee sama sääntö, lähes kaikki käy. Banaanilastuja, cocktailkirsikoita, pakastekuivattuja marjoja tai maapähkinöitä en välttämättä lähtisi kakkuun lykkimään. Kovin sitkeät hedelmät ja kovat pähkinät kuten manteli kannattaa silputa pieneksi jotta suutuntuma pysyy kivana.

Karpalo, luumu, omena, päärynä, aprikoosi, mansikka, taateli, papaija, rusinat, viikuna, sukaatti, appelsiininkuori, tuossa omat suosikkini. Lisäksi sokeroituja tai kuivattuja kirsikoita kannattaa laittaa, niistä tulee kivaa väriä ja mainiota makua. Kookos, ananas ja mango sopivat myös kakkuun, mausta tulee silloin vähän eksoottisempi - liottamiseen voisi tällöin käyttää limevotkaa, Passoaa ja kookosrommia. Jos olet oikein seikkailunhaluinen, voit lisätä taikinaan teelusikallisen jauhettua inkivääriä tai kanelia. Superseikkailija metsästää Punnitse&Säästä-kaupasta sokeroitua inkivääriä ja laittaa sitä kuivahedelmien kanssa likoamaan. Suosittelen erityisesti jos lähdet Karibianmeren makuja jahtaamaan...

Tästä lähtee, seuraa ensimmäinen vaihe Operaatio Joulukakussa:

Kuivattuja hedelmiä ja marjoja

Alkoholia

Kannellinen rasia

Pilko 4-6 dl hedelmiä ja marjoja rasiaan, peitä alkoholilla ja sulje rasia. Pidä jääkaapissa päivä tai pari viikkoa, riippuen siitä miten nyt satut jaksamaan ja ehtimään leivontahommiin. Kestää kuukausienkin liottamisen jos oikein laiskottaa.

Toinen vaihe:

Iso kakkuvuoka, mielellään silikoninen ja torvimallia. Jos ei-silikoninen niin voidellaan ja jauhotetaan. Niin ja uunia 175 asteeseen.

Sit aletaan sotkea keittiötä!

Otamme esiin:

200 g voita huoneenlämpöisenä

2,5 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

3 munaa

1 rkl vaniljasokeria tai 2 tl vaniljaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

liotetut hedelmät - säästä liotusliemi!

1-1,5 dl karkeasti rouhittuja pähkinöitä ja manteleita

mahdollisesti jopa 100 g rouhittua tummaa suklaata

Vaahdota voi ja sokerit, sekoita jauhot, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää 2 munaa voi-sokerivaahtoon hyvin sekoittaen, sitten puolet jauhoista, viimeinen muna ja puolet kevyesti valutetuista hedelmistä (kevyesti valutettu=nosta esim. reikäkauhalla liotusnesteestä suoraan taikinan joukkoon). Sekoita. Sitte loput jauhot, sekoitus, loput hedelmät sekä pähkinät ja vielä hiukan pyöräytellään. 

Kipataan taikina vuokaan ja paistellaan uunissa kypsäksi - kypsä meinaa että kun tuikkaa tikun kakun paksuimpaan kohtaan, tikkuun ei tartu taikinaa. 

Taikinaa tulee hedelmämäärän ansiosta paljon, mutta se ei kohoa yhtä paljon kuin normaali kakku joten ei huolta jos tuntuu vähän täydeltä. Vuoan voi täyttää 3/4 täyteen. Jos taikinaa jää paljon yli, voit tehdä minikakun tai muffineja testitarkoituksiin. ;) Ja aikaa menee vähintään tunnin verran, joten kovin kiireessä ei kannata alkaa.

Kun kakku on jäähtynyt puolisen tuntia, kumoa se varovasti vuuasta ja anna jäähtyä täysin. Pese ja kuivaa sillä aikaa vuoka. Kippaa jäähtynyt kakku takaisin vuokaan ja valuta hedelmien liotusliemi tasaisesti kakun päälle. Anna vetäytyä pari tuntia, kumoa kakku pois vuuasta ja lykkää esim. peltirasiaan leivinpaperipalan päälle. Sulje rasia ja laita viileään paikkaan. Viileä tarkoittaa paikkaa jossa lämpö on mielellään jonkin verran huoneenlämmön alle, mutta ihan jääkaappi tai auringonvalolta suojattu paikkakin käy.

Vaihe kolme:

Juota kakkua viikon-parin välein. Yleensä kakku juo ainakin reilu puoli desiä yhdellä kulauksella. Liruta kakun päälle pikku hiljaa jotain alkoholia sen verran mitä kakku imee. Jos siitä valuu jotain, ni liikaa meni. Siinä tapauksessa seisota kakkua puolisen tuntia talouspaperin tai puhtaan keittiöpyyhkeen päällä jotta ylimääräinen neste imeytyy pois eikä tee kakun pohjasta möhjöä. 

Juota kakku viimeisen kerran viikko ennen tarjoamista. Ja muista varoittaa vieraita prosenteista!

-Hulta

Viski

On se hienoa, kun valvontaviranomainen on hereillä ja skarppina. Kauppojen itsepalvelukassoilla väitetään alkoholin menevän kassoilta läpi ilman valvontaa - mitä nyt aina ikärajavalvottavan tuotteen osuessa ostoksien sekaan kassapääte ei siirry maksutoimintoon ennen kuin myyjä on käynyt paikan päällä tapahtuman hyväksymässä. Valviralle tämä ei mene jakeluun.

Nyt Valvira, tuo väsymätön vihikoira, on kääntänyt katseensa Olut- ja Viskimessujen ja bloggaajien suuntaan. On se hyvä, että sensuuria harrastetaan sillä olishan tuo nyt ihan vallatonta jos viskiharrastajien korviin kantautuisi tieto tällaisesta tapahtumasta!

Tämän kunniaksi kerron lempiviskeistäni. Maistoin viskiä ensimmäisen kerran äitini lasista 16-vuotiaana. Oli lämmin kesäinen iltapäivä ja istuimme melkein-isäni Timon pihatammen alla rupattelemassa. Äiti näytti nauttivan suuresti lasinsa sisällöstä, joten pyysin saada maistaa. Ensikulaus, lempeä puraisu ja soli siinä. Grant's jäillä meni suoraa kyytiä nautintokeskukseen ja tiesin että tämä ei jää tähän. 

Viski on minulle puhdas nautintoaine. Sillä ei yleensä vedetä kännejä. Sitä nautiskellaan hyvässä seurassa - usein laadun takaamiseksi otan tuikun omassa seurassani - ja eri viskeille on eri tehtävät. 

Juomapuuhissa pidän keskisavuisista viskeistä. Skottilaiset ovat varsin mainiota tavaraa; yksi parhaista lasiin osuneista on ollut Jura. En muista mikä niistä kyseisen tislaamon monista tuotteista, mutta oletan tämän yhden testattuani että kyseessä on laatutavara kautta linjan. Chivas Regalia löytyy usein lasistani kun olen yksin reissussa ja The Balvenie, Scapa ja Oban ovat taas erityisen hyvää seuraa tai juhlahetkiä varten varattuja.
Irlantilaisista Bushmill's ja erityisesti iäkkäämmät perheenjäsenet saavat makuhermot hyrräämään mielihyvästä. Famous Grouse ja siskonsa, erittäin miedonmakuinen Snow Grouse ovat kestosuosikkeja, luottokamaa kohtuullisella hinnalla. Äiteeltä varastettu idea.
En minä kyllä lasiin syle, jos joku jottain juomakelpoista siihen kaataa. Juoppo mikä juoppo, tänäkin vuonna jo pitkälti kahdeksatta annosta alkoholia kurkusta alas kumottu!

Viskillä on monia funktioita. Yleensä en suostu mitään viskidrinksuja tai juomasekoituksia edes maistamaan, ainoa poikkeus on Fireball-kaneliviski, joka on ensikontaktista asti ollut PRA (perusraaka-aine, selostan tämän vielä syvemmin joku kerta). Yöpöydälläni on minipullo Fireballia joka on jo pari vuotta odottanut sitä iltaa kun kaipaan yömyssyä. Kaapissa on iso pullo samaa tavaraa, joka on saanut luovuttaa sisältöään mm. ribsien viski-bbq-kastikkeeseen, suklaakakkuun, toffeebrownieleivoksiin ja kaakaon herättäjäksi. Menee kyllä ihan sellaisenaankin, shottina ja lipittelyyn. Juomisongelmani tasosta kertonee se, että olen parissa vuodessa tuhonnut jo ainakin kolmanneksen puolen litran pullollisesta. Ja kyllä nyt Valviran kerta kaikkiaan pitää tulla ja kieltää ainakin tämä blogi kun kerron että jääkaapissani on vuosi sitten korkattu puolikas pullo sherryä! Miten Suomen kansa selviää tällaisesta ilman maksakirroosia ja aivovauriota!?

Hirveetä ryyppäämistä.

On se hyvä että viranomainen valvoo tällaisia asioita, jotta eivät nyt ihan vallan työttömäksi jättäydy.


Teemalle uskollisena ensi kerralla tehdään Prosenttikakkua, joka ehtii kypsyä juuri parahultaisesti jouluksi.

-Hulta Viski-Siepponen