Ja kyllä kuulkaa kannatti - hyvin onnistui!
torstai 15. toukokuuta 2014
Kätevä emäntä leipoo - säätämisen hyödyllisyydestä
Leivoin taannoin kakkuja. Tarvitsin kahden ison kakkupohjan lisäksi yhden pienen kakkupohjan. Koska a) en omista pikkuista kakkuvuokaa ja b) olen laiska (enkä viitsinyt alkaa isosta kakkupohjasta leikkaamaan pienempää), päätin inssata leivinpaperista pannan jolla rajata kakkutaikina ja pyörittelin vielä leivinpaperimyttyjä pannan ja vuoan reunan väliin rakennelmaa tukemaan.
Ja kyllä kuulkaa kannatti - hyvin onnistui!
Ja kyllä kuulkaa kannatti - hyvin onnistui!
tiistai 6. toukokuuta 2014
Älä laihduta-päivä - itsekritiikistä ja rakkaudesta
Tänään 6.5. vietetään Syömishäiriöliitto SyLin Älä laihduta-teemapäivää. Teemapäiviä on mielestäni nykyään jo liiaksikin, mutta tämä osui suoraan hermoon koska olen pikkutytöstä asti kärsinyt syömishäiriöstä. Tai itse asiassa -häiriöistä; olen käynyt läpi kolme häiriötä ja isolta osin jo toipunut niistä. Ikinä en kuitenkaan voi sanoa olevani täysin terve, ja joudun tarkkailemaan omia ajatuksiani todennäköisesti lopun elämääni. En voi alkaa tiukalle itukuurille tai laskea kaloreita, koska se menee liian helposti liiallisuuksiin. En voi antaa periksi itseinholle tai verrata itseäni muihin, silloin pirut nostavat välittömästi päätään.
Moni ei ole ollut yhtä onnekas, vaan on menettänyt elämänsä tai henkensä syömishäiriöille. On vaikeaa kuvitella julmempaa sairautta, joka veisi itsetunnon ja elämänhalun yhtä tehokkaasti. Maailma pyörii vain ruuan, kaloreitten ja itseinhon ympärillä, ystävät ja perhe voivat jäädä kokonaan taka-alalle kun sairaus kiristää otettaan.
.
Syömishäiriöön voi sairastua kuka tahansa, ja usein sairastuneen läheiset eivät alkuun edes huomaa mitään. Laukaisevia tekijöitä voivat olla mm. korkea itsekritiikki tai muitten asettamat vaatimukset, median luoman epätodellisen ihmiskuvan ihannoiminen, trauma tai - omalla kohdallani tätä oli ehkä suurin usyy - vanhempien ja sukulaisten negatiivinen kommentointi ulkonäöstä tai painosta.
Olen aina ollut pitkä ja roteva, mutta olen aina saanut kuulla isältäni ja äitini isältä, että naisen kuuluu olla laiha. Muistan äitini kieltäytyneen antamasta minulle purkkapalaa, koska "siinä on viis kaloria". Joten menin ja söin sitte pullaa koska purkassa on niin paljon kaloreita ettei sitä voi kymmenvuotiaalle antaa. Jokainen voi ihan itsekseen miettiä, miten kieroa viestiä lapselleen välittää, kun tämän elämä jo varhaisnuoruudessa vyörytetään täyteen kaloreita, mahdottomia naisihanteita, negatiivista minäkuvaa ja kelpaamattomuudentunteita. Isäkultani heitti vielä lisää vettä kiukaalle haukkumalla äitini ulkonäköä ja ilkkumalla tämän ikuista laihdutuskierrettä. Olemme äidin kanssa samanmallisia, pitkiä ja leveäperäisiä, joten siihen laihan naisen ihanteeseen emme tule ikinä kumpikaan pääsemään. Mutta teki eetua teini-ikäisen itsetunnolle, kun erosta katkeroitunut mies tulee kotiin ja ilmoittaa tyttärelleen nähneensä tämän äidin kylillä ja samaan hengenvetoon toteaa että "On se lihonnu, kintut entistä enemmän pihdillä ja perse vaan leviää"...joo. Harmittaa, etten silloin osannut sanoa isälleni vastaan. Äitiä hän ei sanoillaan loukannut, mutta minua siräkin pahemmin. Vanhempien sanoilla on lapsille valtavan suuri merkitys, vaikka kritiikki ei kohdistuisikaan lapseen itseensä.
Nyt olen onnellinen omana itsenäni, vaikka kiloja kannankin liikaa. Tipauttelen niitä pikku hiljaa ja huolehdin terveydestäni. Elokuun loppuun mennessä aion juosta viimein sen kympin jota varten en ole parina viime kesänä päässyt (hinkuyskän takia, hah!) treenaamaan.
Toivon, että jokainen tänään miettii omia asenteitaan sekä toisia että itseään kohtaan, ja ymmärtäisi myös armollisuuden merkityksen. Parikymppisenä on helppo vihata reisiään vaikka niillekin voisi vaihteeksi olla kiitollinen niiden päivittäin suomasta tuesta. Kukapa nyt tukastaan tykkäisi, mutta mitäpä jos yrittäisit hyväksyä että ne luonnonkiharat hiukset näyttävät aina hyvältä pienellä pörrötyksellä ja piikkisuora tukka taas on helppo laittaa huolitellun näköiseksi - jos jokainen opettelisi löytämään plussia asioista jotka omasta mielestä vaikuttavat pelkiltä miinuksilta, maailmassa olis paljon enemmän onnellisia ihmisiä.Kun on onnellinen omana itsenään, onnea on helppo levittää ympärilleen. Terveen kehonkuvan ja hyvän itsetunnon omaavien vanhempien lapset ovat taatusti onnellisempia ja pienemmässä vaarassa joutua ongelmiin syömishäiriöitten kanssa kuin itseensä negatiivisesti suhtautuvien lapset.
Jos olet huolestunut omasta tai läheisesi suhtautumisesta ruokaan, laihduttamiseen tai omaan kehoonsa, lisätietoa syömishäiriöistä löydät osoitteesta http://www.syomishairioliitto.fi/
ja Älä Laihduta-teemapäivästä http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5-2014-tapahtumat.html
Oikein ihanaa kevätpäivää ja hyvää laihduttamattomuspäivää kaikille!
- Hulta
PS. Vaikka tänään ei laihduteta, niin voi silti syödä terveellisesti ja herkutella. Kokeile Vähän Järkevämpiä köyhiä ritareita; paahda pari siivua pullaa tai paahtoleipää, lisää kyytiin marjasurvosta, hedelmäsosetta tai hilloa ja kruunaa vaniljarahkalla tai vaahdotetulla vaniljakastikkeella
Moni ei ole ollut yhtä onnekas, vaan on menettänyt elämänsä tai henkensä syömishäiriöille. On vaikeaa kuvitella julmempaa sairautta, joka veisi itsetunnon ja elämänhalun yhtä tehokkaasti. Maailma pyörii vain ruuan, kaloreitten ja itseinhon ympärillä, ystävät ja perhe voivat jäädä kokonaan taka-alalle kun sairaus kiristää otettaan.
.
Syömishäiriöön voi sairastua kuka tahansa, ja usein sairastuneen läheiset eivät alkuun edes huomaa mitään. Laukaisevia tekijöitä voivat olla mm. korkea itsekritiikki tai muitten asettamat vaatimukset, median luoman epätodellisen ihmiskuvan ihannoiminen, trauma tai - omalla kohdallani tätä oli ehkä suurin usyy - vanhempien ja sukulaisten negatiivinen kommentointi ulkonäöstä tai painosta.
Olen aina ollut pitkä ja roteva, mutta olen aina saanut kuulla isältäni ja äitini isältä, että naisen kuuluu olla laiha. Muistan äitini kieltäytyneen antamasta minulle purkkapalaa, koska "siinä on viis kaloria". Joten menin ja söin sitte pullaa koska purkassa on niin paljon kaloreita ettei sitä voi kymmenvuotiaalle antaa. Jokainen voi ihan itsekseen miettiä, miten kieroa viestiä lapselleen välittää, kun tämän elämä jo varhaisnuoruudessa vyörytetään täyteen kaloreita, mahdottomia naisihanteita, negatiivista minäkuvaa ja kelpaamattomuudentunteita. Isäkultani heitti vielä lisää vettä kiukaalle haukkumalla äitini ulkonäköä ja ilkkumalla tämän ikuista laihdutuskierrettä. Olemme äidin kanssa samanmallisia, pitkiä ja leveäperäisiä, joten siihen laihan naisen ihanteeseen emme tule ikinä kumpikaan pääsemään. Mutta teki eetua teini-ikäisen itsetunnolle, kun erosta katkeroitunut mies tulee kotiin ja ilmoittaa tyttärelleen nähneensä tämän äidin kylillä ja samaan hengenvetoon toteaa että "On se lihonnu, kintut entistä enemmän pihdillä ja perse vaan leviää"...joo. Harmittaa, etten silloin osannut sanoa isälleni vastaan. Äitiä hän ei sanoillaan loukannut, mutta minua siräkin pahemmin. Vanhempien sanoilla on lapsille valtavan suuri merkitys, vaikka kritiikki ei kohdistuisikaan lapseen itseensä.
Nyt olen onnellinen omana itsenäni, vaikka kiloja kannankin liikaa. Tipauttelen niitä pikku hiljaa ja huolehdin terveydestäni. Elokuun loppuun mennessä aion juosta viimein sen kympin jota varten en ole parina viime kesänä päässyt (hinkuyskän takia, hah!) treenaamaan.
Toivon, että jokainen tänään miettii omia asenteitaan sekä toisia että itseään kohtaan, ja ymmärtäisi myös armollisuuden merkityksen. Parikymppisenä on helppo vihata reisiään vaikka niillekin voisi vaihteeksi olla kiitollinen niiden päivittäin suomasta tuesta. Kukapa nyt tukastaan tykkäisi, mutta mitäpä jos yrittäisit hyväksyä että ne luonnonkiharat hiukset näyttävät aina hyvältä pienellä pörrötyksellä ja piikkisuora tukka taas on helppo laittaa huolitellun näköiseksi - jos jokainen opettelisi löytämään plussia asioista jotka omasta mielestä vaikuttavat pelkiltä miinuksilta, maailmassa olis paljon enemmän onnellisia ihmisiä.Kun on onnellinen omana itsenään, onnea on helppo levittää ympärilleen. Terveen kehonkuvan ja hyvän itsetunnon omaavien vanhempien lapset ovat taatusti onnellisempia ja pienemmässä vaarassa joutua ongelmiin syömishäiriöitten kanssa kuin itseensä negatiivisesti suhtautuvien lapset.
Jos olet huolestunut omasta tai läheisesi suhtautumisesta ruokaan, laihduttamiseen tai omaan kehoonsa, lisätietoa syömishäiriöistä löydät osoitteesta http://www.syomishairioliitto.fi/
ja Älä Laihduta-teemapäivästä http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5-2014-tapahtumat.html
Oikein ihanaa kevätpäivää ja hyvää laihduttamattomuspäivää kaikille!
- Hulta
PS. Vaikka tänään ei laihduteta, niin voi silti syödä terveellisesti ja herkutella. Kokeile Vähän Järkevämpiä köyhiä ritareita; paahda pari siivua pullaa tai paahtoleipää, lisää kyytiin marjasurvosta, hedelmäsosetta tai hilloa ja kruunaa vaniljarahkalla tai vaahdotetulla vaniljakastikkeella
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 2/2
Jasso, sit jatketa!
Seuraava pala taivasta on tuo paljon pelätty ja pussiversiona maailmaa kyseeenalaisella maineellaan valloittanut Béarnaisekastike. Normaalistihan béarnaise tehdään ajan kanssa, ensin viiniä, etikkaa ja yrttejä kokoon keitellen ja ties mitä kuvioita ja kuperkeikkoja tehden. Hepankukut siitä, sanon minä! Se on nyt kuulkaa suora lähestyminen ja soosia sarvista kiinni!
Menetelmä on sama kuin majoneesinteossa, tässä tapauksessa lämminvesihauteen päällä. Tarvitset siis 1) kattilan, 2) lasi- tai metallikulhon tai toisen kattilan. Itse käytän kahta päällekkäin sopivaa kattilaa, pienempi killuu hantaakeistaan isomman reunassa. Kulhon pohja ei saa yltää kattilassa olevaan veteen, jota pitää olla parisen senttiä. Lisäksi tarvitset vispilän.
Hyvin tarpeellinen turvatoimi on laskea joko lavuaari tai suuri kulho täyteen jääkylmää vettä. Jos näyttää siltä, että kastike juoksettuu, iske soosikulho veteen ja vispaa kuin heikkopäinen. Tämä yleensä pelastaa tilanteen. Itse tykkään muutenkin pariin kertaan vähän jäähdytellä soosia tekovaiheessa, "ihan vain varmuuden vuoksi". Ei siitä mitään hyötyä kyllä ole, mutta sielunrauhan kannalta se on näppärä konsti; tiedän, että soosi ei ole menossa kovaa vauhtia pilalle. Jos kastike kaikesta huolimatta juoksettuu, sen voi pelastaa ottamalla peliin pari uutta keltuaista ja vispaamalla juoksettuneen kastikkeen keltuaisiin aluksi tipoittain, sitten varovasti ohuena nauhana. Sama konsti muuten toimii myös majoneesin kanssa.
Kuivatun rakuunan voi korvata myös tuoreella, tuplaa silloin määrä. Jos haluat suuremman määrän kastiketta (6 hlölle), lisää peliin 1 keltuainen ja 200 g voita.
Mutta nyt kyllä loppui höpötys ja ryhdytään tuumasta toimeen!
Menetelmä on sama kuin majoneesinteossa, tässä tapauksessa lämminvesihauteen päällä. Tarvitset siis 1) kattilan, 2) lasi- tai metallikulhon tai toisen kattilan. Itse käytän kahta päällekkäin sopivaa kattilaa, pienempi killuu hantaakeistaan isomman reunassa. Kulhon pohja ei saa yltää kattilassa olevaan veteen, jota pitää olla parisen senttiä. Lisäksi tarvitset vispilän.
Hyvin tarpeellinen turvatoimi on laskea joko lavuaari tai suuri kulho täyteen jääkylmää vettä. Jos näyttää siltä, että kastike juoksettuu, iske soosikulho veteen ja vispaa kuin heikkopäinen. Tämä yleensä pelastaa tilanteen. Itse tykkään muutenkin pariin kertaan vähän jäähdytellä soosia tekovaiheessa, "ihan vain varmuuden vuoksi". Ei siitä mitään hyötyä kyllä ole, mutta sielunrauhan kannalta se on näppärä konsti; tiedän, että soosi ei ole menossa kovaa vauhtia pilalle. Jos kastike kaikesta huolimatta juoksettuu, sen voi pelastaa ottamalla peliin pari uutta keltuaista ja vispaamalla juoksettuneen kastikkeen keltuaisiin aluksi tipoittain, sitten varovasti ohuena nauhana. Sama konsti muuten toimii myös majoneesin kanssa.
Kuivatun rakuunan voi korvata myös tuoreella, tuplaa silloin määrä. Jos haluat suuremman määrän kastiketta (6 hlölle), lisää peliin 1 keltuainen ja 200 g voita.
Mutta nyt kyllä loppui höpötys ja ryhdytään tuumasta toimeen!
3 hlön (tai yhden ahneen naisen) béarnaiseen tarvitset:
2 keltuaista
n. 200 g voita
1 tl kuivattua rakuunaa
1-2 rkl sitruunanmehua
Laita vesi kiehumaan. Leikkaa voi about arpakuution kokoisiksi paloiksi. Muista laskea kylmää vettä lavuaariin!
Läväytä keltuaiset ja puolet rakuunasta kulhoon, vispaa sekaisin ja laita kulho kiehuvan kattilan päälle. Lisää pari voipipanaa ja sekoita terhakkaasti pohjaa myöten kunnes voi on sulanut ja emulgoitunut (uuuiii, sivistyssana!) keltuaisten kanssa. Lisää voita 2-4 nokaretta kerrallaan sitä mukaa kun edelliset sulavat, älä missään kohtaa lakkaa sekoittamasta ettei seos mene munakokkeliksi. Kun kaikki voi on käytetty, ota kulho pois kattilan päältä, vispaa soosia kymmenisen sekuntia kylmävesihauteessa (siis siinä lavuaarissa kun on sitä kylmää vettä, ni siihen sen kulhon tuuppaat lillimään) ja lisää loppu rakuuna sekä töräys sitruunanmehua. Maista ja lisää sitruunaa jos tuntuu että haluat lisää raikkautta.
Anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen tarjoamista; kylmävesihauteessa tämä onnistuu hetkessä etkä joudu venyttämään kärsivällisyyttäsi liikaa.
2 keltuaista
n. 200 g voita
1 tl kuivattua rakuunaa
1-2 rkl sitruunanmehua
Laita vesi kiehumaan. Leikkaa voi about arpakuution kokoisiksi paloiksi. Muista laskea kylmää vettä lavuaariin!
Läväytä keltuaiset ja puolet rakuunasta kulhoon, vispaa sekaisin ja laita kulho kiehuvan kattilan päälle. Lisää pari voipipanaa ja sekoita terhakkaasti pohjaa myöten kunnes voi on sulanut ja emulgoitunut (uuuiii, sivistyssana!) keltuaisten kanssa. Lisää voita 2-4 nokaretta kerrallaan sitä mukaa kun edelliset sulavat, älä missään kohtaa lakkaa sekoittamasta ettei seos mene munakokkeliksi. Kun kaikki voi on käytetty, ota kulho pois kattilan päältä, vispaa soosia kymmenisen sekuntia kylmävesihauteessa (siis siinä lavuaarissa kun on sitä kylmää vettä, ni siihen sen kulhon tuuppaat lillimään) ja lisää loppu rakuuna sekä töräys sitruunanmehua. Maista ja lisää sitruunaa jos tuntuu että haluat lisää raikkautta.
Anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen tarjoamista; kylmävesihauteessa tämä onnistuu hetkessä etkä joudu venyttämään kärsivällisyyttäsi liikaa.
Piknikille lähtiessä tee kastike juuri ennen lähtöä. Älä laita kylmälaukkuun, ettei voi ala kovettua ja kastike muutu kiinteäksi.
Keittele kastikkeen kaveriksi parsaa. Piknikille, jossa tarjottavaa on useampaa sorttia eikä mitään syödä mahan täydeltä, suosittelen varaamaan 2-3 isoa vartta nenua kohti. Tietysti jos porukkanne on samaa sorttia kuin minä ja äitini, keitä kilo parsaa, jättiannos béarnaisea ja unohda muut eväät... :D
Kuori parsoja tyvestä tavallisella kuorimaveitsellä, leikkaa pois se kovin puumainen osa. Kiehauta vettä, lisää hiukan suolaa, keitä parsoja muutama minuutti. Keittoaika riippuu parsan lajikkeesta, varsien paksuudesta ym sellaisesta kokotuksesta. Varaa lähelle iso kulhollinen jääkylmää vettä ja reikäkauha. Testaa kypsyys tökkäämällä parsan vartta; jos veitsi saa hiukan vastusta ja parsa tuntuu napakalta, poista välittömästi parsat kattilasta, kippaa kylmään veteen, anna jäähtyä puolesta minuutista minuuttiin ja valuta huolellisesti. Anna kuivua kunnolla pyyhkeen tai talouspaperin päällä etteivät parsat lässähdä.
! Jos haluat superherkkua, kiepauta parsojen ympärille esimerkiksi parmankinkkua.
Italialaisten makujen ystäville Nigellan pikkuvinkki nopeaan herkkuun: kiehauta pitkiä vihreitä papuja, jäähdytä ja valuta (toimi samoin kuin parsojen kanssa). Ota nippuun 3-5 papua, dippaa nippu balsamiviinietikkaan, ja sido parmankinkkusiivulla. Toimii piknikeväänä ja myös antipastona fiinillä italialaisella illallisella!
Edulliset antipasto-/meze-tyyliset herkut syntyvät nopsasti pikkuisen säätämällä. Kokoamalla piknikhuovalle mosaiikin pienistä rasioista täynnä herkkuja, saat helposti hienon kattauksen ja jokainen voi rakennella mieluisan setin. Tässä muutamia suosikkejani:
Marinoidut juttuset. Kirsikkamozzarella, artisokansydämet, aurinkokuivatut tomaatit, feta, oliivit, kaikki tykkäävät marinadista. Valuta liemet pois ja huuhtaise tarvittaessa jos marinoitava tavara on kovin suolaista tai sottaisen näköistä. Lisää loraus hyvää oliiviöljyä, sipulia, valkosipulia, pari sitruunankuorisuikaletta ja välimerellisiä yrttejä; timjamia, oreganoa, minttua, rosmariinia, basilikaa...tuoreet ja kuivatut yrtit toimivat, mutta tuoreista maku irtoaa nopeammin. Kannattaa valita pari yrttiä per marinadi, voit helposti muunnella jokaiselle jutulle oman yhdistelmän.
Kun marinoit herkut itse, voit ostaa hiukan halvempaa tavaraa. Omat suosikkioliivini ovat Rainbown isot vihreät oliivit, samanlaisia löytyy kaupoista myös Amalthia-merkillä. Hinta ei huimaa päätä, tavara on herkullista ja rakenteeltaan ihanan napakkaa. "Feta"suosikkini on x-tra Salaattijuustopala, jossa on hyvä kiinteä rakenne, sopivasti suolaa ja myös reippaasti makua. Sen voi sormin lohkoa paloiksi, jolloin ulkonäkö on vähemmän tehdasmainen.Artisokkaa ei kovin monella merkillä perusmarketista löydy, mutta ihan tavallinen Figaro toimii oikein mainiosti. Koska annat tavaralle aikaa ja rakkautta, hinnasta pystyy hiukan nipistämään.
Jälkiruoka on vähintään yhtä tärkeä kuin muutkin tarjoomukset. Hiukan juhlavammalle piknikille suosittelen lämpimästi brittiläiseen eton mess- nimiseen klassikkoon pohjautuvaa mutta pientä paikan päällä puuhastelua vaativaa kermaista herkkua. Neljälle hengelle tarvitset:
2 dl kuohukermaa
vaniljauutetta ja sokeria tai vanilja-/vanilliinisokeria maun mukaan
8 pientä tai 4 isoa marenkia
n. 200-300 g hedelmiä, marjoja...mikä tahansa mansikoista granaattiomenansiemeniin kelpaa, myös pakastemarjat kunhan ovat kotimaisia. Jos et saa käsiisi mitään muuta, kompotti tai hillokin toimii. Pienennä tällöin määrää noin 100 grammaan ja vähennä sokerin määrää kermassa.
Vaahdota kerma, mausta vaniljalla ja pienellä määrällä sokeria. Murskaa marengit käsissä, jätä osa isommiksi palasiksi, osa saa mennä melkeinpä tomuksi. Paloittele isot marjat. Pakkaa kerma, marjat ja marenkimuruset eri rasioihin ja sekoita juuri ennen tarjoilua.
Jos haluat siis oikeesti herkkua potenssiin 10, marinoi mansikat. Leikkaa ne paloiksi, sokeroi kevyesti, lisää balsamicoa, lempilikööriäsi tai mintunlehtiä ja sitruunanmehua. Puolen tunnin päästä valmista, toimii sellaisenaan, kermavaahdon tai jäätelön kanssa ja on unelmayhdistelmä kerman ja marengin kanssa!
Toinen helppo superherkku syntyy mansikoista, basilikasta ja valmiista kermatäytteisistä tuulihatuista. Harvemmin harrastan valmispakasteita, mutta tuulihattujen kohdalla teen poikkeuksen enkä häpeä yhtään; tuulihattujen teko on melko työlästä ja aikaavievää, ja pakasteet ovat laadukkaita.
Siispä panemme tuunaten - tee näin:
sulata tuulihatut, leikkaa niiden kylkeen reilu sentin viilto. Lykkää viiltoon pitkulainen mansikkasiivu ja pieni basilikanlehti. Viimeksimainitut saavat hiukan kurkata ulos, näyttää kivalta. Kannattaa varata 2-3 tuulihattua per nenu, paitsi jos meikäläisiä on mukana, silloin sovelias määrä on ehkä 4-5. Että muillekin jää. Tämä simppeli mutta nätti jälkkäri maistuu erikoisen hyvältä kuohuviinin kaverina!
Jos olet leivontamoodissa, voit tekaista jumalaiset herkkucroissantit joko valmiista croissanttitaikinasta, voitaikinasta tai tehdä oman voitaikinan ja siitä näpertää. Itse en jaksa alkaa pikkuruisessa keittiökopperossani taikinan kanssa turaamaan, joten turvaudun kahteen ensinmainittuun. Tässä täytevaihtoehtoja, jotka vievät kielen mennessään ja jotka on helppo taikinakolmioitten sisään ennen paistoa livauttaa:
~ sinihomejuustoa, mantelirouhetta tai pala saksanpähkinää, suikale kuivattua viikunaa, aprikoosia tai tuoretta päärynää
~ brieä tai camembertiä ja pikku nokare viikunahilloa tai aprikoosimarmeladia
~ tummaa suklaata ja muutama muru pikakahvia (nipistä muruset sormissa rikki)
~ vaniljakreemiä (voit tehdä tälle saman mansikkatempun kuin tuulihatuille, kunhan croissantit ovat jäähtyneet)
Vaniljakreemi on käytännössä paistonkestävä vaihtoehto vaniljakastikkeelle. Vaniljakreemijauhetta löytyy useimmista supermarketeista, Sallinen on oma suosikkini. Vaniljakreemijauhe on yllättävän monikäyttöistä, ja sitä voi hyödyntää todella monella tapaa; kakkujen,wienereiden, pullien, piirakoiden, croissanttien ja muiden leivonnaisten täytteenä sellaisenaan tai vaikka kaakaojauheella, sitruksenkuorella tai vahvalla kahvilla maustettuna, munkkien täytteenä, kermavaahdon tai moussejen jämäköittäjänä esim. täyte- ja juustokakuissa, jopa vaniljakastikkeen siitä saa vispattua kasaan. Paksuutta, nestettä tai mausteita vaihdellen vaihtoehtojen määrä on melkeinpä rajaton. Purkki on melko iso, se painaa puolisen kiloa, mutta minulla tuo määrä menee alle vuodessa. Muutamassa kuukaudessa, jos teen paljon kakkuja.
Josko näillä eväillä saataisiin jo piknikki aikaiseksi? Puuttuuko jotain olennaista? Kertokaa mitä!
Lappiin tulee sitte takatalvi, kiva että edes jossain päin maata säät menee niin kuin pitääkin. Se viides takatalvi jäi etelään tulematta... :P
-Hulta
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 1/2
Nonni, tässä sitä vietellään iloista sairaspäivää kotona. Mitäpä muuta ihminen nättinä kevätpäivänä tekee kuin makaa peiton alla aivastelemassa? En tiedä, mutta tämä hiilen kiertoon perustuva eliö kirjoittelee blogia. Ja kuten otsikostakin näkyy, tällä kertaa mennään piknikille. Vaikka vappuna. Sitä moni tekee, minäkin olen kokeillut. Kolmesti. Kerran varustus oli vähän keskivertoa parempi; telttasauna, pulijoukkueteltta, 5 metrin seisova pöytä ja kuohuviinitarjoilu. Se piknikki kesti aika pitkälle iltapäivään...
Ruokia miettiessä kannattaa muistaa, että lämpöherkät ruuat ovat varsinkin pitemmän kaavan mukaan retkeiltäessä riskaabelia kamaa. Suosittelen siis miettimään, onko se katkarapusalaatti ja carpaccio ihan järkevä ajatus vai jättääkö raaka kananmuna (majoneesit ym) ja myös kypsentämättömät maitotuotteet vähän vähemmälle. Juustot selviävät hyvin piknikpöydässä, mutta vaniljakastike taas ei.
Juhlavammallekin piknikille kannattaa ottaa myös vähän huumoria mukaan. Ruualla voi ja saakin leikkiä, eikä sen tarvitse maksaa paljon. Kas tässä muutama vinkki siihen, mitä koriin voi varata.
1. Leipää.
Jos omistat taikinajuuren, leipaisepa kokeeksi siitä vaaleaa leipää. Minä ilmeisesti onnistuin tappamaan saamani juuren kertayrittämällä (sori Mimmi, siis sydämellinen kiitos juuresta mutta anteeksi kun en saanut pidettyä sitä hengissä...pakastamisen jälkeen ei ole toiminut enää. Ei ihme minun kyvyilläni, persiljaruukkukin kuolee parissa päivässä kun yritän sitä "hoivata". Edes linnut ei saa persiljaa tapettua yhtä nopeasti, ja ne tyypit sentään syö ja repii sitä puskaa...) mutta jos siis olet lahjakkaampi, tee vaikka patonkeja tai pitaleipiä. Suosittelen joka tapauksessa tekemään, juuri tai ei, mutta juuren kanssa tehden vaaleakin leipä on paljon maukkaampaa. Leivän voi täyttää eri tavoin tai jättää täyttämättä - sen voi myös maustaa teemaan sopivaksi. Taikinanesteeksi tomaattimurskaa, mausteeksi valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja = melko jumalainen yhdistelmä Välimeren tyyliin. Hiukan ronskimpaan makuun voi kokeilla savupaprikaa, ruskistettua sipulia ja keitettyä perunaa kuutioina. Pizzan suuntaan viittaava focaccia on varsin erinomainen piknikleipä, siispä tee löysähkö taikina, venyttele se pellille parin sentin paksuiseksi levyksi ja painele sormin taikinan pintaan kuoppia. Päälle voit levitellä melkein mitä tahansa; puolikkaita miniluumu- tai kirsikkatomaatteja, oliiveja, juustoa, perunaa, chorizoa - kruunaa leipä vielä oliiviöljyllä, sormisuolalla ja tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä kuten timjamilla, rosmariinilla tai oreganolla. Leikkaa kypsä foca paloiksi. Helpommaksi ei herkkuleipä mene!
Leivän voi täyttää monella tavalla. Patongit, pitaleivät ja sämpylät kannattaa täyttää valmiiksi ja leikata annospaloiksi. Laiska kokki valitsee patongin, koska yhden pötkön täyttäminen on paljon nopeampaa kuin 10 sämpylän pipertäminen. Patongista käy mikä tahansa pitkulainen käntty; samapa tuo, onko se itse leivottu vai kaupan hyllystä napattu. Ja vieläkin vähemmän väliä, onko se kaupassa paistettu vai esipaistettu vakuumipakattu patonki jonka olet itse käyttänyt uunissa ja antanut jäähtyä. Kas tässä muutama helppo täyte-ehdotus:
~ Fetasalaatti. Kasaa ainekset leivän väliin kerroksittain; jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa, oliiveja, punasipulia
Kurkku kannattaa viipaloida pitkittäin jotta siivut eivät tipahtele leivän välistä, tomaatiksi fiksu valitsee mahdollisuuksien (ja tarjouksien) mukaan pihvi- tai luumutomaatteja joissa on vähemmän sitä löllöä sisällä. Fetan/salaattijuuston suosittelen ostamaan palana (S-kaupan x-tra-salaattijuustopala on muuten oikeesti hyvä vaihtoehto, oikein hyvänmakuista) ja siivuttamaan pitkittäin. Namiylläriksi voi lisätä muutaman puolitetun viinirypäleen tai omenasiivuja, jotka tuovat kivasti kontrastia suolaisuuteen.
Kosteanmaukkaan makuelämyksen turvaamiseksi voitele leipä ennen täyttämistä esim. valkosipulivoilla tai kostuta kevyesti oliivi(öljyllä) ja valuta lopuksi muutama tippa hyvää salaatinkastiketta täytteiden päälle. Rullaa koko komeus tiiviisti tuorekelmuun ja anna levätä kylmässä pari tuntia ennen leikkaamista. Voit leikata terävällä veitsellä suoraan kelmun läpi, jolloin palat on helppo kuskata piknikpaikalle.
~ Nicoise. Tutummalta nimeltään nizzansalaatti; vapaasti mukaellen täytteeksi voi valita makunsa mukaan savulohta, tonnikalaa, sardellia tai anjovista sekä keitettyä perunaa ja kananmunaa. Oliivejakaan ei sovi unohtaa. Lisäksi ne normaalit eli kurkkua, tomaattia ja salaattia. Kastikkeeksi sopii ihan tavallinen ranskalainen vinegrettikastike.
~ Darranhelpottaja. Keitettyä kananmunaa, pekonia ja nakkeja tai lihapullia sinappitujauksen ja maustekurkkujen kera. Unohdetaan vihannekset ja korvataan ne esim. snapsilla... ;)
Jos oikein haluaapi herkkua elämään, voit kokeilla patonkihyrriä. Puolen litran taikinasta tulee pari kappaletta. Taikinaohjeen löytää jokaisen jauhopussin kyljestä, sekaan voi laittaa yrttejä ja nesteeksi voi käyttää vaikka tomaattimehua tai -murskaa makua tuomaan.
Lisäksi tarvitset:
1 valkosipulin kynnet siivuina
3-4 rkl öljyä
80 g tomaattipyrettä
½ tl sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
reippaasti tuoreita tai kuivattuja yrttejä - persiljaa, basilikaa, timjamia, oreganoa...määrä = makusi mukaan, oma makuni vaatii paljon.
150-200 grammaa juustoraastetta
Laita valkosipuli mikronkestävään astiaan, lisää sen verran öljyä että siivut peittyvät, lykkää mikroon ja kuumenna puoliteholla kunnes valkosipulit ovat kullanruskeita reunoiltaan. Sekoita keskenään valkosipulit öljyineen, tomaattipyre sekä mausteet. Tahnan pitäisi olla levityskelpoista tavaraa, lisää hiukan vettä tai tomaattimehua jos näin ei ole. Silppua yrtit.
Kauli kerran kohotettu taikina kahdeksi neliöksi, paksuus saa olla sentin luokkaa. Levitä kummallekin neliölle tomaattitahnaa, sitten yrttejä ja lopuksi juustoraastetta. Jätä reunoille parin senttiä tyhjää, kostuta reunat vedellä ja rullaa neliöt kahdeksi pötköksi. Painele päät kiinni ja nipistele saumakohta tiiviiksi. Kohota liinan alla, leikkaa leipien pintaan varovasti terävällä veitsellä muutama matala viilto, suihkuta sumutinpullolla tai sivele pullasudilla vettä pintaan ja lykkää 180-asteiseen uuniin. Paista kypsäksi, eli kun pinta on kauniin ruskea ja pohjasta lähtee ontto kumina sitä koputettaessa, pelasta paistokkaat uunista ja anna levätä liinan alla.
Nämä herkkupatongit maistuvat parin sentin siivuiksi leikattuina hyrrinä vaikka hummuksien kera! Ja kas, näin sainkin oivan aasinsillan viitata lempiresepteihini, jotka toimivat piknikeväänä varsin erinomaisesti. Siispä kurkkaapa taannoista juhannussapuskapostaustani, saatat yllättyä iloisesti...
Seuraavassa postauksessa on luvassa jotain tämäntapaista:
Jatkoa seuraa!
Aurinkoista viikonloppua, ekat valkovuokot bongattu ja kesä on jo ihan huulilla...ihanata =)
- Hulta
PS. Kokeilepa kevään kunniaksi vihersmoothieta - jos olet onnekas ja asut alueella jolla uskaltaa oman pihan antimia hyödyntää, ei tartte mennä terveyskauppaan ja latoa kymmeniä euroja tiskiin kaiken maailman viherjauheista. Tarvitset vainblenderin, avokadon ja mielikuvitusta. Kerää ruohoa, lehtiä ja yrttejä omilta nurkiltasi, vippaa avokadon kanssa blenderiin ja kulauta kurkkuun! Tuoreempaa, terveellisempää ateriaa saat hakea...tämän vinkin sain tuttavaltani, joka näyttää ainakin 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, joten jotain taikaa tuossa pitää olla.
Ruokia miettiessä kannattaa muistaa, että lämpöherkät ruuat ovat varsinkin pitemmän kaavan mukaan retkeiltäessä riskaabelia kamaa. Suosittelen siis miettimään, onko se katkarapusalaatti ja carpaccio ihan järkevä ajatus vai jättääkö raaka kananmuna (majoneesit ym) ja myös kypsentämättömät maitotuotteet vähän vähemmälle. Juustot selviävät hyvin piknikpöydässä, mutta vaniljakastike taas ei.
Juhlavammallekin piknikille kannattaa ottaa myös vähän huumoria mukaan. Ruualla voi ja saakin leikkiä, eikä sen tarvitse maksaa paljon. Kas tässä muutama vinkki siihen, mitä koriin voi varata.
1. Leipää.
Jos omistat taikinajuuren, leipaisepa kokeeksi siitä vaaleaa leipää. Minä ilmeisesti onnistuin tappamaan saamani juuren kertayrittämällä (sori Mimmi, siis sydämellinen kiitos juuresta mutta anteeksi kun en saanut pidettyä sitä hengissä...pakastamisen jälkeen ei ole toiminut enää. Ei ihme minun kyvyilläni, persiljaruukkukin kuolee parissa päivässä kun yritän sitä "hoivata". Edes linnut ei saa persiljaa tapettua yhtä nopeasti, ja ne tyypit sentään syö ja repii sitä puskaa...) mutta jos siis olet lahjakkaampi, tee vaikka patonkeja tai pitaleipiä. Suosittelen joka tapauksessa tekemään, juuri tai ei, mutta juuren kanssa tehden vaaleakin leipä on paljon maukkaampaa. Leivän voi täyttää eri tavoin tai jättää täyttämättä - sen voi myös maustaa teemaan sopivaksi. Taikinanesteeksi tomaattimurskaa, mausteeksi valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja = melko jumalainen yhdistelmä Välimeren tyyliin. Hiukan ronskimpaan makuun voi kokeilla savupaprikaa, ruskistettua sipulia ja keitettyä perunaa kuutioina. Pizzan suuntaan viittaava focaccia on varsin erinomainen piknikleipä, siispä tee löysähkö taikina, venyttele se pellille parin sentin paksuiseksi levyksi ja painele sormin taikinan pintaan kuoppia. Päälle voit levitellä melkein mitä tahansa; puolikkaita miniluumu- tai kirsikkatomaatteja, oliiveja, juustoa, perunaa, chorizoa - kruunaa leipä vielä oliiviöljyllä, sormisuolalla ja tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä kuten timjamilla, rosmariinilla tai oreganolla. Leikkaa kypsä foca paloiksi. Helpommaksi ei herkkuleipä mene!
Leivän voi täyttää monella tavalla. Patongit, pitaleivät ja sämpylät kannattaa täyttää valmiiksi ja leikata annospaloiksi. Laiska kokki valitsee patongin, koska yhden pötkön täyttäminen on paljon nopeampaa kuin 10 sämpylän pipertäminen. Patongista käy mikä tahansa pitkulainen käntty; samapa tuo, onko se itse leivottu vai kaupan hyllystä napattu. Ja vieläkin vähemmän väliä, onko se kaupassa paistettu vai esipaistettu vakuumipakattu patonki jonka olet itse käyttänyt uunissa ja antanut jäähtyä. Kas tässä muutama helppo täyte-ehdotus:
~ Fetasalaatti. Kasaa ainekset leivän väliin kerroksittain; jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa, oliiveja, punasipulia
Kurkku kannattaa viipaloida pitkittäin jotta siivut eivät tipahtele leivän välistä, tomaatiksi fiksu valitsee mahdollisuuksien (ja tarjouksien) mukaan pihvi- tai luumutomaatteja joissa on vähemmän sitä löllöä sisällä. Fetan/salaattijuuston suosittelen ostamaan palana (S-kaupan x-tra-salaattijuustopala on muuten oikeesti hyvä vaihtoehto, oikein hyvänmakuista) ja siivuttamaan pitkittäin. Namiylläriksi voi lisätä muutaman puolitetun viinirypäleen tai omenasiivuja, jotka tuovat kivasti kontrastia suolaisuuteen.
Kosteanmaukkaan makuelämyksen turvaamiseksi voitele leipä ennen täyttämistä esim. valkosipulivoilla tai kostuta kevyesti oliivi(öljyllä) ja valuta lopuksi muutama tippa hyvää salaatinkastiketta täytteiden päälle. Rullaa koko komeus tiiviisti tuorekelmuun ja anna levätä kylmässä pari tuntia ennen leikkaamista. Voit leikata terävällä veitsellä suoraan kelmun läpi, jolloin palat on helppo kuskata piknikpaikalle.
~ Nicoise. Tutummalta nimeltään nizzansalaatti; vapaasti mukaellen täytteeksi voi valita makunsa mukaan savulohta, tonnikalaa, sardellia tai anjovista sekä keitettyä perunaa ja kananmunaa. Oliivejakaan ei sovi unohtaa. Lisäksi ne normaalit eli kurkkua, tomaattia ja salaattia. Kastikkeeksi sopii ihan tavallinen ranskalainen vinegrettikastike.
~ Darranhelpottaja. Keitettyä kananmunaa, pekonia ja nakkeja tai lihapullia sinappitujauksen ja maustekurkkujen kera. Unohdetaan vihannekset ja korvataan ne esim. snapsilla... ;)
Jos oikein haluaapi herkkua elämään, voit kokeilla patonkihyrriä. Puolen litran taikinasta tulee pari kappaletta. Taikinaohjeen löytää jokaisen jauhopussin kyljestä, sekaan voi laittaa yrttejä ja nesteeksi voi käyttää vaikka tomaattimehua tai -murskaa makua tuomaan.
Lisäksi tarvitset:
1 valkosipulin kynnet siivuina
3-4 rkl öljyä
80 g tomaattipyrettä
½ tl sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
reippaasti tuoreita tai kuivattuja yrttejä - persiljaa, basilikaa, timjamia, oreganoa...määrä = makusi mukaan, oma makuni vaatii paljon.
150-200 grammaa juustoraastetta
Laita valkosipuli mikronkestävään astiaan, lisää sen verran öljyä että siivut peittyvät, lykkää mikroon ja kuumenna puoliteholla kunnes valkosipulit ovat kullanruskeita reunoiltaan. Sekoita keskenään valkosipulit öljyineen, tomaattipyre sekä mausteet. Tahnan pitäisi olla levityskelpoista tavaraa, lisää hiukan vettä tai tomaattimehua jos näin ei ole. Silppua yrtit.
Kauli kerran kohotettu taikina kahdeksi neliöksi, paksuus saa olla sentin luokkaa. Levitä kummallekin neliölle tomaattitahnaa, sitten yrttejä ja lopuksi juustoraastetta. Jätä reunoille parin senttiä tyhjää, kostuta reunat vedellä ja rullaa neliöt kahdeksi pötköksi. Painele päät kiinni ja nipistele saumakohta tiiviiksi. Kohota liinan alla, leikkaa leipien pintaan varovasti terävällä veitsellä muutama matala viilto, suihkuta sumutinpullolla tai sivele pullasudilla vettä pintaan ja lykkää 180-asteiseen uuniin. Paista kypsäksi, eli kun pinta on kauniin ruskea ja pohjasta lähtee ontto kumina sitä koputettaessa, pelasta paistokkaat uunista ja anna levätä liinan alla.
Nämä herkkupatongit maistuvat parin sentin siivuiksi leikattuina hyrrinä vaikka hummuksien kera! Ja kas, näin sainkin oivan aasinsillan viitata lempiresepteihini, jotka toimivat piknikeväänä varsin erinomaisesti. Siispä kurkkaapa taannoista juhannussapuskapostaustani, saatat yllättyä iloisesti...
Seuraavassa postauksessa on luvassa jotain tämäntapaista:
Jatkoa seuraa!
Aurinkoista viikonloppua, ekat valkovuokot bongattu ja kesä on jo ihan huulilla...ihanata =)
- Hulta
PS. Kokeilepa kevään kunniaksi vihersmoothieta - jos olet onnekas ja asut alueella jolla uskaltaa oman pihan antimia hyödyntää, ei tartte mennä terveyskauppaan ja latoa kymmeniä euroja tiskiin kaiken maailman viherjauheista. Tarvitset vainblenderin, avokadon ja mielikuvitusta. Kerää ruohoa, lehtiä ja yrttejä omilta nurkiltasi, vippaa avokadon kanssa blenderiin ja kulauta kurkkuun! Tuoreempaa, terveellisempää ateriaa saat hakea...tämän vinkin sain tuttavaltani, joka näyttää ainakin 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, joten jotain taikaa tuossa pitää olla.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Miss Photogenic - kameraostoksilla
Nonni, siinä se tulikin otsikossa sanottua. Mietin uuden kameran ostamista. Vanhassa ei ole sinällään mitään toiminnallista vikaa, se on oikein näppärä iskun-, pölyn- ja vedenkestävä kapistus jota kelpaa tiputella, mutta kaipailen elämääni pikkuista kameraa jossa olisi kunnon zoomi ja joka olisi vähän nopeampi kuin nykyinen kuvausvehkeeni (viralliselta nimeltään Olympus Myy Tough TG-310).
Paljon yli 100 euroa en ole ajatellut investoida, ainakaan toistaiseksi. Tähän mennessä olen saanut paljon hyviä vinkkejä, ja lähes kaikki ovat suositelleet Canonin PowerShotia. Kuulemma se kalliimpi PS-sarja on parempi kuin halvin (yllättävää), joten olen alkanut miettiä josko sittenkin investoisi vähän enemmän...näillä miun kuvausmäärillä vaan vähän mietityttää. Sekalliimpi parempi PowerShot-sarja näyttäis olevan hiukan vähemmän kompaktikin. Mutta jos olis kiva kamera, niin tulis varmasti kuvattua enemmän. Ihan yhtä lailla kuin kivan imurin ostettuani olen imuroinut paljon useammin (no en todellakaan ole!). ;)
Olen myös katsellut Canonin Ixus-sarjaa sillä silmällä. Kyllä nyt kuulkaas ollaan jännän äärellä!
Tiedän että teitä lukijoita on paljon enemmän kuin mitä itse lukijalista antaa ymmärtää, joten nyt rohkeasti sanaista arkkua auki; kertokaapa, onko teillä jotain muuta vaihtoehtoa, uutta osallistujaa kisaan? Käyttökokemuksia, ruusuja, risuja, ehdottomia suosikkeja?
Auttakaa ny hölmöä, enhän miä tajua kameroista sen enempää ku sika hellehatusta... :o
- Hulta
PS. Vappuun on enää reilu viikko - onhan sima jo käymässä? Dansukkerin sivuilta löytyi aivan mahtavanoloinen resepti, inkiväärisimaa pitää tänä vuonna testata!
Paljon yli 100 euroa en ole ajatellut investoida, ainakaan toistaiseksi. Tähän mennessä olen saanut paljon hyviä vinkkejä, ja lähes kaikki ovat suositelleet Canonin PowerShotia. Kuulemma se kalliimpi PS-sarja on parempi kuin halvin (yllättävää), joten olen alkanut miettiä josko sittenkin investoisi vähän enemmän...näillä miun kuvausmäärillä vaan vähän mietityttää. Se
Olen myös katsellut Canonin Ixus-sarjaa sillä silmällä. Kyllä nyt kuulkaas ollaan jännän äärellä!
Tiedän että teitä lukijoita on paljon enemmän kuin mitä itse lukijalista antaa ymmärtää, joten nyt rohkeasti sanaista arkkua auki; kertokaapa, onko teillä jotain muuta vaihtoehtoa, uutta osallistujaa kisaan? Käyttökokemuksia, ruusuja, risuja, ehdottomia suosikkeja?
Auttakaa ny hölmöä, enhän miä tajua kameroista sen enempää ku sika hellehatusta... :o
- Hulta
PS. Vappuun on enää reilu viikko - onhan sima jo käymässä? Dansukkerin sivuilta löytyi aivan mahtavanoloinen resepti, inkiväärisimaa pitää tänä vuonna testata!
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Balettia makuhermoille – pavlovaa pääsiäispöytään
Minulla on säännöllisesti vaihtuva
perivihollinen leivonnaisten laajassa joukossa. Ensimmäiset
30 vuotta elämästäni se oli marenki – mitä tahansa teinkin, en
saanut marenkeja onnistumaan. Syytän yliyrittämistä. Viimein
suuntasin Nigellan inspiroimana tarmoni pavlova-kakkuun ja voilá,
success! Piti keksiä uusi arkkivihollinen. Seuraava listalla oli
leipätaikina. Siitä myöhemmin, nyt puhutaan primaballerina Anna
Pavlovan kunniaksi luodusta marenkiherkusta!
Marenkiin käytettävät munanvalkuaiset voivat olla tuoreita tai
pakkasesta napattuja, kunhan ovat huoneenlämpöisiä. Pavlovan
täytteeksi sopii erinomaisesti perinteisen kermavaahdon lisäksi
mikä tahansa curd – vaikka viime postauksessani mainittu
tuplasitruscurd – ja marenkiin tarvitaan valkuaisia kun taas curdiin menee keltuaisia, joten nämä
kaksi on helppo tehdä vaikka samalla kertaa.
Jos haluat suklaisen pavlovan tehdä,
korvaa maissitärkkelys 2 ruokalusikallisella kaakaojauhetta (tämä
kannattaa lisätä siivilän läpi) . Lisää tummaa aromia saa kun
korvaat valkoviinietikan balsamietikalla ja lisäät valmiiseen
marenkimassaan kolmisenkymmentä grammaa rouhittua tummaa suklaata.
Koko ei myöskään ole yksiselitteinen juttu, sillä marenki taipuu
moneksi. Voit tehdä yhden ison marenkipohjan sijasta vaikka pieniä
leivoskokoisia pesiä, jotka täytät vaikka millä hyvällä.
Aineiden määrää on helppo lisätä,
jos haluat tehdä isomman pavlovan. 1 valkuainen -> 4 rkl sokeria,
½ tl maissitärkkelystä ja ¼ tl etikkaa. Ei oo niin millintarkkaa,
onnistuu jopa minun sinnepäin-meiningillä...
Mutta! Mennäänkö viimein asiaan?
Tarvitset:
4 valkuaista
16 rkl sokeria
2 tl maizenaa
1 tl valkoviinietikkaa
1 tl vaniljauutetta (voit korvata 1 rkl
sokerista vaniljasokerilla jos et omista uutetta)
Vispaa valkuaiset kovahkoksi vaahdoksi.
Puolella vauhdilla vispaten lisää sokeri lusikallinen kerrallaan.
Kun kaikki sokeri on liuennut ja vaahto kiiltää kevyesti, pysäytä
kone, lisää loput aineet ja kääntele varovasti vaahtoon.
Jos olet vapaa sielu - tai laiska niin
kuin minä – kippaa marenkimassa pellille leivinpaperin päälle ja
muotoile ympyräksi. Korkeutta voi jättää 5-8 sentin verran
leipurin haluista riippuen. Jos pidät symmetriasta, piirrä esim.
lautasta tai uunivuokaa avuksi käyttäen n. 20-25 cm ympyrä
leivinpaperille lyijykynällä ja käännä paperi toisin päin
pellille. Lado marenkimassa paperille ja levitä ääriviivojen
sisälle. Jos haluat oikein brassailla, voit pursottaa massan
pellille ja vaikka tehdä pieniä linnunpesiä kakun päälle (näihin
voit koristellessa laittaa pieniä suklaamunasia).
Laita koko komeus uuniin 180 asteeseen
ja laske lämpö heti 150 asteeseen. Näin marenki saa pienen
lämpöshokin alkuun ja pinnasta tulee rapeampi.Paistoaika riippuu uunista. Kun marengin pohja
on kuiva, siis sellainen että marengin voi varovasti nostaa ja se
pysyy ehjänä, ota uunista virta pois ja anna marengin jäähtyä
uunissa kokonaan.
Joku tykkää kääntää
pavlova-pohjan ylösalaisin täytettäessä jolloin pohjan (eli nyt päällisen) saa
painettua varovasti kuopalle ja kakkuun tulee vähemmän
korkeutta.
Täytä pavlova kaikella kivalla juuri
ennen tarjoilua, jotta se pysyy rapeana. Täytteeksi voit valita ihan
mitä ikinä haluat; kermavaahtoa, suklaamoussea, rahkakermaa,
hedelmiä, marjoja, hilloja, sitä paljon mainostettua curdia, mikä
ikinä makuhermojanne kutkuttaa. Kannattaa kuitenkin laittaa aina
alimmaiseksi kermavaahto, jotta hedelmien mehu ei imeydy marenkiin.
Vapaalla kädellä muotoillun marengin kanssa myös täytteet voi
sujuvasti lätkiä päälle vähän miten sattuu, mutta symmetriakin
on kaunista; ehkä juhlavimman pavlovan olen tehnyt isäpuoleni
60-vuotisjuhliin jolloin laitoin 40-senttisen marengin päälle
vaniljakermavaahtoa ja siihen tein sisäkkäisiä renkaita tuoreista
siivutetuista mansikoista ja pinkistä raparperihillosta. Oli komia.
Koristelun suhteen pavlova on todella
helppo juttu – hedelmät ja marjat ovat sellaisenaan todella
kauniita ja värikkäitä, ajatuksella sommiteltuina tällainen
kömpelyskin saa aikaan vaikuttavaa settiä! Pääsiäisen aikaan
pienet suklaamunat (erityisesti ne pastelliväriset”viiriäisenmunat”)
ovat enemmän kuin paikallaan. Kandeeratut hedelmänkuoret sopivat
hyvin pääsiäispavlovaan munien seuraksi. Jos siis teet curdia,
hyödynnä hedelmien kuoret ja sokeroi ne; limenkuorista saat ruohikkoa, sitruunan-
ja appelsiininkuorista olkia. Hedelmät kannattaa kuoria ennen kuin
nappaa niistä mehut talteen.
Ja näin se käy:
Raasta strimlaraudalla tai varovasti
karkealla raastinterällä pitkiä suikaleita kuorista tai irrota
kuoret kuorimaveitsellä ja leikkaa noin 3 mm ohuiksi suikaleiksi.
Kiehauta pienessä kasarissa 2½ dl vettä ja 1 dl sokeria, lisää
kuorisuikaleet ja muutaman minuutin päästä nosta pehmenneet
suikaleet siivilään valumaan.
Pyöräytä kuoret hetken päästä
hienosokerissa ja levitä leivinpaperille kuivumaan. Valmista tuli!
Näissä merkeissä haluan toivottaa
kaikille lukijoille oikein leppoisaa ja iloista pääsiäistä,
kertokaa jos näette Pääsiäispupun – se pirulainen onnistuu aina
livistämään huomaamatta ja kylvää vaan munia sinne sun tänne. Ei
muuta, mutta haluan pyydystää oman mignonmunapupun joka munii
ympärivuotisesti... :P
-Hulta
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Kaksin aina kaunihimpi - tuplasitruscurdia
Hellurei!
Paljon on aikaa ehtinyt hetkessä liitää ohitse, pahoittelen hiljaisuuttani. Koulun lopettelua, tulevan kummityttösen kastajaisia, yhdistyksen messujärjestelyitä, töitä ja heilastelua, sillähän tuo kolme viikkoa mukavasti menee hurahtamalla! Mutta nyt ollaan taas jokakeväisessä lievästi maanisessa mielentilassa, jonka näkyvimpiä oireita on jatkuva keittiössä touhuaminen. Sutaisin murulle porkkana-appelsiini-polentakakun ja päälle töräytin omin kätösin pyöräyttämääni lime-appelsiinicurdia. Kakku vaatii vielä pientä hiomista, joten sitä ohjetta joudutte vielä hetkisen odottamaan...curd-ohjeen sen sijaan saatte juurikin nyt eteenne!
Suosittelen että kokeilette rohkeasti, vaikka ennakkoon curdin tekeminen saattaakin vaikuttaa vähän hullun hommalta. Lopputulos on edullinen ja herkullinen - curd sopii kakkujen ja muiden leivonnaisten kruunaamiseen, paahtoleivän kaveriksi, rahkan tai jogurtin mausteeksi ja (älkää väittäkö ettette itse koskaan tee näin) myös ihan keskiyön ateriana suoraan purkista... :D
Kypsentämiseen voit käyttää joko vesihaudetta tai paksupohjaista kattilaa ja kattilanalusritilää. Vesihauteen kanssa puljatessa pitää muistaa, että päällimmäisen kulhon pohja ei saa koskettaa kiehuvaa vettä. Ritilän kanssa lämmönsäätely ei ole yhtä helppoa kuin vesihauteessa, mutta itse (laiska kun olen) käytän tätä menetelmää. Ja kattilaritilähän nyt on joka keittiön ehdoton varuste jonka avulla puurot, keitot ja kastikkeet eivät pala pohjaan ja myös jäähdyttäminen käy nopeammin.
Jos haluat olla laiska etkä jaksa puristella mehua suoraan sitruksista, käytä tuorepuristettua appelsiinimehua kuten Tropicanaa - sitä mallia missä ei ole sattumia - ja limetäysmehua pikkupullosesta. Itse käytin limemehua pullosta sekä tuoretta appelsiinia, koska sain samalla siitä kuorta polentakakkua varten. Curdiahan voi tehdä mistä tahansa muistakin sitruksista kuten greipistä, sitruunasta tai mandariinista, vähemmän-sitruksen-ystävä-henkilöt tekaisevat curdin vaikka passionhedelmästä.
Curdia tehdessä tärkeintä on muistaa että hiljaa hyvä tulee. Käytä siis alhaista lämpöä ja sekoittele kärsivällisesti, jotta saat parhaan lopputuloksen. Jos seos kuumenee liikaa, keltuaiset menevät kokkeliksi. Loppuvaiheessa seos höyryää hiukan, mutta ei kokkeloidu kunhan sitä sekoittelee jatkuvasti. Jos joudut keskeyttämään hetkeksikin, kannattaa ottaa astia pois lämmöltä.
Curdiin tarvitset:
2 dl appelsiininmehua
1,5 dl limenmehua
4 dl sokeria
6 keltuaista
225 g voita kuutioina (vajaa 2 cm kanttiinsa)
Sekoita kattilassa tai kulhossa mehut, sokeri ja keltuaiset. Laita astia lämmölle ja sekoittele kunnes sokeri on täysin sulanut. Tipauta sekaan kuutio voita ja jatka sekoittelua. Kun voikuutio on lähes kokonaan sulanut, lisää uusi kuutio ja jatka kunnes kaikki voi on käytetty. Kun olet lisännyt viitisen kuutiota, voit alkaa lisäämään 2 kuutiota kerrallaan. Sekoittele reippaasti pohjaa myöten ja kun kaikki voi on sulanut, jatka kypsentämistä 5-15 minuuttia. Alkuun seos valuu kauhasta kuin vesi hanhen selästä, mutta reilun 5 minuutin päästä voit alkaa seurailemaan sen paksuuntumista. Kun dippaat kauhan seokseen, käännät sen selkäosan ylöspäin ja vedät sormella viivan seokseen, sitä pitäisi jäädä kauhan päälle parin millin kerros eikä viivan pitäisi levitä tai mennä umpeen. "Peittää kauhan selän", kuten ammattitermi kuuluu. Curd paksuuntuu huomattavasti jäähdyttyään, joten ei tarvitse huolestua vaikka tässä kohtaa sen rakenne muistuttaakin enemmän mehukeittoa tai kastiketta.
Kun seos on tehnyt temppunsa, kaada se purkkiin jäähtymään. Älä sulje purkkia ennen kuin curd on jäähtynyt kädenlämpöiseksi. Siirrä jääkaappiin ja käytä parin viikon kuluessa.
Koska ohjeeseen tarvitaan 6 keltuaista, valkuaisia jää yli tarpeen. Ne voit vispailla marengiksi ja tehdä vaikka curdilla ja hedelmillä täytetyn pavlovan! Valkuaiset voit myös pakastaa pussissa. Ne ovat sulaneena käypää marenkikamaa. Taidanpa piakkoin postailla myös pavlovaohjeeni...jos vaikka pääsiäiseksi?
Ihanaista pääsiäisenodotusta! =)
- Hulta
Paljon on aikaa ehtinyt hetkessä liitää ohitse, pahoittelen hiljaisuuttani. Koulun lopettelua, tulevan kummityttösen kastajaisia, yhdistyksen messujärjestelyitä, töitä ja heilastelua, sillähän tuo kolme viikkoa mukavasti menee hurahtamalla! Mutta nyt ollaan taas jokakeväisessä lievästi maanisessa mielentilassa, jonka näkyvimpiä oireita on jatkuva keittiössä touhuaminen. Sutaisin murulle porkkana-appelsiini-polentakakun ja päälle töräytin omin kätösin pyöräyttämääni lime-appelsiinicurdia. Kakku vaatii vielä pientä hiomista, joten sitä ohjetta joudutte vielä hetkisen odottamaan...curd-ohjeen sen sijaan saatte juurikin nyt eteenne!
Suosittelen että kokeilette rohkeasti, vaikka ennakkoon curdin tekeminen saattaakin vaikuttaa vähän hullun hommalta. Lopputulos on edullinen ja herkullinen - curd sopii kakkujen ja muiden leivonnaisten kruunaamiseen, paahtoleivän kaveriksi, rahkan tai jogurtin mausteeksi ja (älkää väittäkö ettette itse koskaan tee näin) myös ihan keskiyön ateriana suoraan purkista... :D
Kypsentämiseen voit käyttää joko vesihaudetta tai paksupohjaista kattilaa ja kattilanalusritilää. Vesihauteen kanssa puljatessa pitää muistaa, että päällimmäisen kulhon pohja ei saa koskettaa kiehuvaa vettä. Ritilän kanssa lämmönsäätely ei ole yhtä helppoa kuin vesihauteessa, mutta itse (laiska kun olen) käytän tätä menetelmää. Ja kattilaritilähän nyt on joka keittiön ehdoton varuste jonka avulla puurot, keitot ja kastikkeet eivät pala pohjaan ja myös jäähdyttäminen käy nopeammin.
Jos haluat olla laiska etkä jaksa puristella mehua suoraan sitruksista, käytä tuorepuristettua appelsiinimehua kuten Tropicanaa - sitä mallia missä ei ole sattumia - ja limetäysmehua pikkupullosesta. Itse käytin limemehua pullosta sekä tuoretta appelsiinia, koska sain samalla siitä kuorta polentakakkua varten. Curdiahan voi tehdä mistä tahansa muistakin sitruksista kuten greipistä, sitruunasta tai mandariinista, vähemmän-sitruksen-ystävä-henkilöt tekaisevat curdin vaikka passionhedelmästä.
Curdia tehdessä tärkeintä on muistaa että hiljaa hyvä tulee. Käytä siis alhaista lämpöä ja sekoittele kärsivällisesti, jotta saat parhaan lopputuloksen. Jos seos kuumenee liikaa, keltuaiset menevät kokkeliksi. Loppuvaiheessa seos höyryää hiukan, mutta ei kokkeloidu kunhan sitä sekoittelee jatkuvasti. Jos joudut keskeyttämään hetkeksikin, kannattaa ottaa astia pois lämmöltä.
Curdiin tarvitset:
2 dl appelsiininmehua
1,5 dl limenmehua
4 dl sokeria
6 keltuaista
225 g voita kuutioina (vajaa 2 cm kanttiinsa)
Sekoita kattilassa tai kulhossa mehut, sokeri ja keltuaiset. Laita astia lämmölle ja sekoittele kunnes sokeri on täysin sulanut. Tipauta sekaan kuutio voita ja jatka sekoittelua. Kun voikuutio on lähes kokonaan sulanut, lisää uusi kuutio ja jatka kunnes kaikki voi on käytetty. Kun olet lisännyt viitisen kuutiota, voit alkaa lisäämään 2 kuutiota kerrallaan. Sekoittele reippaasti pohjaa myöten ja kun kaikki voi on sulanut, jatka kypsentämistä 5-15 minuuttia. Alkuun seos valuu kauhasta kuin vesi hanhen selästä, mutta reilun 5 minuutin päästä voit alkaa seurailemaan sen paksuuntumista. Kun dippaat kauhan seokseen, käännät sen selkäosan ylöspäin ja vedät sormella viivan seokseen, sitä pitäisi jäädä kauhan päälle parin millin kerros eikä viivan pitäisi levitä tai mennä umpeen. "Peittää kauhan selän", kuten ammattitermi kuuluu. Curd paksuuntuu huomattavasti jäähdyttyään, joten ei tarvitse huolestua vaikka tässä kohtaa sen rakenne muistuttaakin enemmän mehukeittoa tai kastiketta.
Kun seos on tehnyt temppunsa, kaada se purkkiin jäähtymään. Älä sulje purkkia ennen kuin curd on jäähtynyt kädenlämpöiseksi. Siirrä jääkaappiin ja käytä parin viikon kuluessa.
Koska ohjeeseen tarvitaan 6 keltuaista, valkuaisia jää yli tarpeen. Ne voit vispailla marengiksi ja tehdä vaikka curdilla ja hedelmillä täytetyn pavlovan! Valkuaiset voit myös pakastaa pussissa. Ne ovat sulaneena käypää marenkikamaa. Taidanpa piakkoin postailla myös pavlovaohjeeni...jos vaikka pääsiäiseksi?
Ihanaista pääsiäisenodotusta! =)
- Hulta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)