Nonni, takaisin ruotuun! On ollu pikkusen puuhaa tässä, ja sen takia blogikin on jäänyt oman onnensa nojaan. Yritän tästedes kirjoitella useammin ja lyhyemmin, jos vaikka aika riittäis paremmin niin.
Syy, miksi innostuin juuri tänään tekemään postauksen, tuli parikymmentä minuuttia sitten uunista. Leikkuulaudallani lepää vastakorkattu karpalo-appelsiini-soodaleipä. Vatsani sietää hiivaa kovin huonosti ja vehnää vielä huonommin, joten päätin testata irlantilaista soodaleipää. Kovasti ovat puhuneet sen olevan hyvää, helppoa ja nopeaa. Tulos osoittautui maineensa veroiseksi - alle 10 minuutin työn ja tunnin paiston tuloksena oli maukas, pehmeä ja terveellinen leipä!
Perusohjeita on monenlaisia, tässä yksi:
(itse tein useammasta ohjeesta yhdistellen vähän erilaisen version)
1 litra jauhoja (minä käytin 6 dl kauraisia sämpyläjauhoja, 2 dl hienoa ruisjauhoa, desin sekä ohrajauhoa että neljän viljan hiutaleita)
½ litraa piimää (korvasin desin piimää samalla määrällä appelsiinimehua)
2 rkl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
80-100 g voita (minä käytin ruokalusikallisen voita, saman verran Rainbown sitruunarypsiöljyä ja loput omegaseosööljyä)
1 kananmuna (jonka ansiokkaasti unohdin pois taikinasta, mutta toimii näinkin)
Voiteluun kananmunaa tai voita ja piimää 50-50
Sekoittelin kuivat aineet, lisäsin piimän, appelsiinimehun ja rasvan ja sekoitin kauhalla minuutin verran kunnes taikina oli jonkun verran leipätaikinan näköistä. Kippasin koko ihanuuden pyöreään silikonivuokaan (koska limppuvuoka on kellarissa) ja taputtelin nätiksi vedellä kostutetuin käsin. 170-asteisessa uunissa paistelin reilun tunnin, aika voi vaihdella leivän muodon ja uunin mukaan 45-75 minuutin välillä. Kun leivän päälle koputtaessa kuuluu se tuttu ontto ääni, tuotos on valmis.
Jos jotain parannettavaa etsii niin sokerin voisi korvata hunajalla, lisäksi voi käyttää siemeniä, kuivattuja hedelmiä tai marjoja, pähkinöitä, leseitä, sitruksenkuorta...minä laitoin desin kuivattuja karpaloita, 1 appelsiinin kuoren ja puolikkaan sitruunan kuoren. Olis pitänyt käyttää 2 appelsiinin kuoret niin tulos olis ollut vieläkin parempi!
Leivän rakenne on pehmeä ja hiukan mureneva, koska taikinaa ei vaivata. Minua tämä ei haitannut, päinvastoin. Vois kuvitella, että myös pikkulapset ja mummelit tykkää kun on helppoa pureksittavaa. Ihan normaali aikuinenkin tykkää hyvästä leivästä, jota tehdäkseen ei tarvitse vaivata ja vääntää kymmeniä minuutteja tai - kuten minä yleensä - rääkätä yleiskonetta henkihieveriin taikinaa tehdessä. Ja ei taaskaan pidä sotkea monimutkaista ja aikaavievää keskenään, sillä tämä käntty kylläkin viihtyy uunissa moninkertaisesti pitempään kuin hiivaleivät mutta tekeminen on niin yksinkertaista että lapsikin siitä selviää. Pitää vain muistaa että piimää, jogurttia tai muuta hapanmaitotuotetta taikinassa on oltava, että sooda toimii ja kohottaa leivän. Saatan testata samanlaista tekelettä leivinjauheen ja ei-happaman nesteen kanssa, tiedottelen miten nämä kokeilut onnistuvat.
Herkkuisia talvi-iltoja!
Hulta
PS. En taaskaan osannut kirjoittaa lyhyesti, vaikka alkuun kovasti uhosin. Ehkä jonain päivänä olen parempi ihminen ja opin ilmaisemaan itseäni ytimekkäämmin... :D
tiistai 28. tammikuuta 2014
lauantai 3. elokuuta 2013
"Onpa kallista!" - ruoan hinnoista
Kylläpä on tätillä ollut taas sopivasti sutinata! Ties missä puskissa hypitty yöllä ja käyty ihka ensimmäistä kertaa latinobaarissa. Kumpikaan ei tule jäämään viimeiseksi kerraksi, sen verran hauskaa oli ja tuli ystävän vuorotteluvapaatkin päätettyä komiasti. Kyllä elo on kivaa. Paitsi jos tulee helleaallon aikana kipeäksi, kuten olen toistamiseen tänä kesänä jo onnistunut. Mutta onneks nessut ei maailmasta lopu.
Jos eivät kaikki sitä tienneet, olen ammatiltani kaupantäti. Törmään päivittäin erinäisiin ilmiöihin, jotka pistävät ihmettelemään/sapettamaan/tekevät vain surulliseksi. Useimmat näistä ilmiöistä liittyvät luvattomaan toimintaan. Siihen syyllistyvät niin lapset, jotka kovasti pelaavat peliautomaatteja ja suuttuvat kun koneet suljetaan nenän edestä, kuin aikuisetkin monin eri tavoin.
Ajattelin kertoa teille, miksi ruoka on niin kallista. Luonnollisesti maailmanmarkkinatilanne, verot, kilpailu ynnä muut asiat vaikuttavat hintoihin. Mutta moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että myös asiakkaiden oma toiminta vaikuttaa siihen, millä tahdilla hintoja ylöspäin hilataan. Kaupat ovat kuitenkin vain rahantekolaitoksia, joiden on tuotettava voittoa. Vain niin yritys pysyy pystyssä.
Suoranaiset myymälävarkaudet ovat luku sinänsä. Siis ne perinteiset, laitetaan partakoneenterät tai sisäfileet hyllystä hihaan ja häivytään. Paljon on kuitenkin niitä toimintatapoja, joilla ruokitaan hinnannousua ihan huomaamatta;
1) vihannesosastolla tai irtoleivonnaishyllyllä huijaaminen. Otetaan kilo perunoita/yksi pasteija, punnitaan ja lisätään toinen mokoma pussiin. Tadaa! Varas. Asiakas on tahallaan aiheuttanut kaupalle hävikkiä, joka on katettava tuotteiden hinnoilla. Samanlaisia vedättäjiä puuhailee myös pullonpalautuksen parissa; jännää, miten samoilla ihmisillä on kolmesti viikossa palautuspullojen joukossa vähintään yksi iso pullo jota kone ei rekisteröinyt edes nollapanttisena. Totta kai me sen hyvitämme - kunnes olemme hyvittäneet tarpeeksi monta kertaa ja alamme selvittää asiaa. Valvontakameratallenteita ja pullokoneen raportteja on helppo verrata toisiinsa. Ja kello raksuttaa maksullista aikaa...
2) Salakuljetetaan ovelasti muovikassi maksamatta kassan ohi tai maksamisen jälkeen otetaan läjä kasseja, ei suostuta kertomaan myyjälle montako otettiin ja annetaan hänelle 15 senttiä rahaa käteen. Yhden kassin hinta on 19 senttiä. Onneksi olkoon, varas. Näpistys suoraan henkilökunnan silmien alla. Jos kaupat jakelisivat ilmaiset muovikassit kaikille asiakkailleen - joita on isommassa kaupassa päivittäin tuhansia ja taas tuhansia - tappiota tulisi siitä pisneksestä melkomoista tahtia. Siksi kassistakin peritään hinta. Myyntihinta on korkeampi kuin ostohinta, eli teemme voittoa myös kasseilla. Tai siis katamme myyntihinnalla kulut, koska ne kassitkin työllistävät; ne pitää tilata, purkaa kuormasta, kuskata myymälän puolelle, laittaa paikoilleen...kaikki tämä maksullisella työajalla. Käytämme viikottain kolmatta tuntia aikaa kassirumbaan. Työtunti maksaa työnantajalle melkein 20 euroa. Senttikatteella saa myydä aika monta kassia että päästään edes nollatilanteeseen.
3) Kelataan kassalla tai vihannesosastolla laukkuun hirveä määrä pikkupusseja. Ne ovat niin kovin käteviä roskapusseja!
Olen aina tällaiseen toimintaan puuttuessani muistuttanut asiakkaalle, että me maksamme myös niistä pusseista ja siksi ne on tarkoitettu vain vihannesten ja pakasteiden pakkaamiseen. Jotkut ovat olleet kerrassaan äimistyneitä...että kauppa joutuu ihan maksamaan pusseista?! Kyllä, pusseja kuluu vuosittain tuhansia rullia, ja jokainen rulla maksaa monta euroa.
4) Vaaditaan että kassamyyjä pakkaa pakasteet samaiseen pikkupussiin. Moni tuntuu kuvittelevan, että se ehkä 1/20 milliä paksu muovipussi pitää pakasteet kesähelteellä kylmänä...juu ei. Sepä se oliskin uutinen - hyvästi kylmäkassit! Hyvästi eristeet! Meillä vaihdettiin vintin puhallusvillat pusseihin ja jo pysyy torppa lämpimänä talvellakin! Ei.
Pakasteiden pakkaaminen pussiin on palvelu, jota meidän myyjien on tarjottava koska se jonkun mielestä kuuluu hyvään palveluun. Pussittaminen auttaa lähinnä vain näissä kahdessa tapauksessa:
- asiakas on ostanut useamman pakasteen, ja pussissa ne pysyvät yhdessä. Tällöin, isompana massana, ne pysyvät muutaman minuutin pitempään kylmänä,
- pakasteiden kanssa samaan kassiin on menossa jotain kosteusherkkää kuten sokeria tai jauhoja, ja pakasteiden pinnalle kondensoituva vesi ei näin pääse nopeasti pilaamaan näitä herkkistuotteita. Hetken päästä onkin jo ihan eri tilanne...
Ihan mielelläni minä ne pakasteet pakkaan, jos sille pussille on todellinen tarve. Useimmiten - ainakin oman mitättömän mielipiteeni mukaan, paitsi että ei ole mitätön koska tämä on miun blogi ja täällä miun omat mielipiteet on oikeutettuja - tarvetta ei ole. Mieltä kutittelee joskus ihan sekuntikellolla katsoa, miten paljon aikaa käytän päivittäin asiakkaiden pakasteiden turhanpäiväiseen pussitteluun. Se kaikki aika on pois minun työajastani ja lisänä muiden asiakkaiden jonotusajassa. Ja taas maksaa...
5) Juoksutetaan myyjiä kerta toisensa jälkeen, vaikka tiedossa on jo että hyllyssämme ei ole sitä Valion fetaa (myydään muuten nykyisin Viola Välimerellisen Salaattijuuston nimellä, mutta eipä kelpaa) tai ketsuppia joka on poistunut valikoimasta/tuotannosta vuosi sitten. Onhan se mukavaa saada huomiota osakseen, mutta myös se aika on työaikaa ja menoerä työnantajalle.
Olemme kutsumusammatissa - kukaan ei tee kaupan töissä rikastu, se on varmaa - ja tyytyväinen asiakas on meille ilon ja ylpeyden aihe. Vaihdamme ihan mieluusti asiakkaan kanssa muutaman sanasen ja kuuntelemme tarinoita kipeästä kissasta tai lapsenlapsien koulun alkamisesta, mutta ymmärrättehän että meillä on päivittäin tuhansia asiakkaita jotka kaikki tarvitsevat huomiota tavalla tai toisella. Saatamme myös ihan jopa kertakaikkiaan kyllästyä kuuntelemaan viikottain samalta asiakkaalta samat moitteet samoista tavarapuutteista. Kaikki valikoimatoiveet toimitetaan eteenpäin, mutta jotkut jäävät täyttämättä eri syistä: tuotteiden valmistus tai maahantuonti loppuu, ne tuottavat enemmän tappiota kuin voittoa tai niille ei yksinkertaisesti ole enää tilaa hyllyssä (josta yleensä löytyy ainakin yksi jos ei useampi korvaava tuote).
Myyjä ei henkilökohtaisesti yleensä voi tilanteelle mitään, mutta häntäkin melko varmasti harmittaa kun asiakas ei ole tyytyväinen. Teemme kuitenkin kaikkemme, että asiakkaat löytäisivät hyllyistämme tarvitsemansa tavarat. Se on meidänkin etumme.
6) Luetaan lehdestä supermarketketjun kahvi/lohi/limu/vihannestarjouksesta ja marssitaan hypermarkettiin tai jopa kilpailevan ketjun kauppaan vaatimaan sitä kultakatriinaa/norjanlohta/kokista/paprikaa samaan hintaan. Vaikka olisimme saman konsernin kauppa, olemme silti eri myymäläketjua ja se tarkoittaa eri kampanjoita. Kaupoilla saattaa myös olla omia tarjouksia, jotka ovat voimassa vain kyseisessä paikassa. Kun tarpeeksi kauan kassalla inttää, jono takana kasvaa ja haaskuun menee jälleen sekä myyjän että muiden asiakkaiden aikaa. Ja taas maksaa. Haethan tarjoustuotteesi sieltä missä se on tarjouksessa, ole hyvä.
Kaikki nämä tekijät yhdessä vaikuttavat suoraan siihen, että kauppa joutuu tulostason säilyttämiseksi pitämään korkeampaa hintatasoa. Totta kai hinnat ovat karanneet käsistä viimeisen vuosikymmenen ajan ja ihmiset on ajettu taloudellisesti todella ahtaalle samalla kun valtion velkarahalla sponsoroidaan asiansa korkeimman omakätisesti munineitten maitten kulutusjuhlia, sen on kaupan omakin työntekijä joutunut nahoissaan tuntemaan. Olemme kuluttajia siinä missä muutkin.
On kuitenkin niitä pieniä pisaroita, joista kasvaa isoja virtoja ja meriä, ja asiakkaat itse pystyvät vaikuttamaan omalla toiminnallaan siihen, minkälaisia hintoja kaupoissa joutuu maksamaan. Teemme voitavamme ammattivarkaiden toiminnan hankaloittamiseksi, mutta paljon on myös asioita joita ihan kaikki asiakkaat voivat tehdä vaikuttaakseen kauppojen tulostasoon ja sitä kautta myös ruuan hintaan sekä käytettävissä olevien työtuntien määrään. Me kaupan työmuurahaiset mieluusti teemme työmme huolella riittävällä työajalla, palvelemme teitä ilolla ja toivotamme tervetulleeksi takaisin.
On kuitenkin yksi asia, joka on hidasta ja aikaavievää mutta jota en siitä huolimattakaan katso ajanhukaksi: monien paheksuma pikkurahankaivelu kukkaron pohjalta. "Mummoilu", kuten nuoret sitä kutsuvat, on ihan jees. Vaikka siihen muutama sekunti meneekin, niin niillä pikkukillingeillä tehdään paljon ihmeitä; voin mahdollisesti antaa asiakkaalle kivammat vaihtorahat takaisin, ja saan kassaani kolikoita. Niiden asiakkailta saatujen kolikoiden ansiosta minun ei ehkä tarvitse tilata lisää vaihtorahaa toimistosta. Kas kun ne kolikotkin maksavat, kun pankissa ne pakkaavat, rahankuljetusfirma meille niitä rahtaa ja vastaavat niitä kassalle kiikuttelevat.
Kun siinä tärisevin käsin (mahdollisesti viimeisiä) lanttejaan kukkarosta tiskille laskevan mummon kanssa työskennellessäni katselen ja kuuntelen ihmisiä jotka mummon selän takana huokailevat kuuluvasti ja pyörittelevät silmiään, haluaisin muistuttaa heitä toivomaan että kun he ovat itse yhtä vanhoja, ihmiset olisivat edes vähän ymmärtäväisempiä ja kunnioittavampia. Jos ihminen on onnekas, hänestä tulee joku päivä vanhus. Hän ei lakkaa olemasta ihminen. Hän on vain vanha, mutta ihmisillä ei ole parasta ennen-päivää.
Rakastan työtäni. Pidän ihmisistä. Ilahdun kun asiakas hymyilee. Olen sillai outo.
PS. On yksi asia, mikä ei maksa mitään. Kenellekään. Hyvät tavat.
Meidän kaupassa tervehditään lähes kaikki asiakkaat. Jos kävelen asiakkaan ohitse 30 sentin päästä, katson (tai yritän katsoa) silmiin ja tervehdin kirkkaalla äänellä, epäilen että sanani kuullaan vaikka asiakas kääntää katseensa muualle ja jopa hymähtää kiukkuisesti. Olen toista vuotta tervehtinyt asiakkaita samassa kaupassa, ja pakko myöntää että olen viime aikoina lakannut noteeraamasta ihmisiä jotka kerta toisensa jälkeen toimivat yhtä tylysti.
Joskus iskee piru ja tekis mieli ihan oikeasti siinä ohittaessa samalla heleällä äänellä sanoa "Juntti!" ja katsoa, kuuliko se sittenkin... :D
Jos eivät kaikki sitä tienneet, olen ammatiltani kaupantäti. Törmään päivittäin erinäisiin ilmiöihin, jotka pistävät ihmettelemään/sapettamaan/tekevät vain surulliseksi. Useimmat näistä ilmiöistä liittyvät luvattomaan toimintaan. Siihen syyllistyvät niin lapset, jotka kovasti pelaavat peliautomaatteja ja suuttuvat kun koneet suljetaan nenän edestä, kuin aikuisetkin monin eri tavoin.
Ajattelin kertoa teille, miksi ruoka on niin kallista. Luonnollisesti maailmanmarkkinatilanne, verot, kilpailu ynnä muut asiat vaikuttavat hintoihin. Mutta moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että myös asiakkaiden oma toiminta vaikuttaa siihen, millä tahdilla hintoja ylöspäin hilataan. Kaupat ovat kuitenkin vain rahantekolaitoksia, joiden on tuotettava voittoa. Vain niin yritys pysyy pystyssä.
Suoranaiset myymälävarkaudet ovat luku sinänsä. Siis ne perinteiset, laitetaan partakoneenterät tai sisäfileet hyllystä hihaan ja häivytään. Paljon on kuitenkin niitä toimintatapoja, joilla ruokitaan hinnannousua ihan huomaamatta;
1) vihannesosastolla tai irtoleivonnaishyllyllä huijaaminen. Otetaan kilo perunoita/yksi pasteija, punnitaan ja lisätään toinen mokoma pussiin. Tadaa! Varas. Asiakas on tahallaan aiheuttanut kaupalle hävikkiä, joka on katettava tuotteiden hinnoilla. Samanlaisia vedättäjiä puuhailee myös pullonpalautuksen parissa; jännää, miten samoilla ihmisillä on kolmesti viikossa palautuspullojen joukossa vähintään yksi iso pullo jota kone ei rekisteröinyt edes nollapanttisena. Totta kai me sen hyvitämme - kunnes olemme hyvittäneet tarpeeksi monta kertaa ja alamme selvittää asiaa. Valvontakameratallenteita ja pullokoneen raportteja on helppo verrata toisiinsa. Ja kello raksuttaa maksullista aikaa...
2) Salakuljetetaan ovelasti muovikassi maksamatta kassan ohi tai maksamisen jälkeen otetaan läjä kasseja, ei suostuta kertomaan myyjälle montako otettiin ja annetaan hänelle 15 senttiä rahaa käteen. Yhden kassin hinta on 19 senttiä. Onneksi olkoon, varas. Näpistys suoraan henkilökunnan silmien alla. Jos kaupat jakelisivat ilmaiset muovikassit kaikille asiakkailleen - joita on isommassa kaupassa päivittäin tuhansia ja taas tuhansia - tappiota tulisi siitä pisneksestä melkomoista tahtia. Siksi kassistakin peritään hinta. Myyntihinta on korkeampi kuin ostohinta, eli teemme voittoa myös kasseilla. Tai siis katamme myyntihinnalla kulut, koska ne kassitkin työllistävät; ne pitää tilata, purkaa kuormasta, kuskata myymälän puolelle, laittaa paikoilleen...kaikki tämä maksullisella työajalla. Käytämme viikottain kolmatta tuntia aikaa kassirumbaan. Työtunti maksaa työnantajalle melkein 20 euroa. Senttikatteella saa myydä aika monta kassia että päästään edes nollatilanteeseen.
3) Kelataan kassalla tai vihannesosastolla laukkuun hirveä määrä pikkupusseja. Ne ovat niin kovin käteviä roskapusseja!
Olen aina tällaiseen toimintaan puuttuessani muistuttanut asiakkaalle, että me maksamme myös niistä pusseista ja siksi ne on tarkoitettu vain vihannesten ja pakasteiden pakkaamiseen. Jotkut ovat olleet kerrassaan äimistyneitä...että kauppa joutuu ihan maksamaan pusseista?! Kyllä, pusseja kuluu vuosittain tuhansia rullia, ja jokainen rulla maksaa monta euroa.
4) Vaaditaan että kassamyyjä pakkaa pakasteet samaiseen pikkupussiin. Moni tuntuu kuvittelevan, että se ehkä 1/20 milliä paksu muovipussi pitää pakasteet kesähelteellä kylmänä...juu ei. Sepä se oliskin uutinen - hyvästi kylmäkassit! Hyvästi eristeet! Meillä vaihdettiin vintin puhallusvillat pusseihin ja jo pysyy torppa lämpimänä talvellakin! Ei.
Pakasteiden pakkaaminen pussiin on palvelu, jota meidän myyjien on tarjottava koska se jonkun mielestä kuuluu hyvään palveluun. Pussittaminen auttaa lähinnä vain näissä kahdessa tapauksessa:
- asiakas on ostanut useamman pakasteen, ja pussissa ne pysyvät yhdessä. Tällöin, isompana massana, ne pysyvät muutaman minuutin pitempään kylmänä,
- pakasteiden kanssa samaan kassiin on menossa jotain kosteusherkkää kuten sokeria tai jauhoja, ja pakasteiden pinnalle kondensoituva vesi ei näin pääse nopeasti pilaamaan näitä herkkistuotteita. Hetken päästä onkin jo ihan eri tilanne...
Ihan mielelläni minä ne pakasteet pakkaan, jos sille pussille on todellinen tarve. Useimmiten - ainakin oman mitättömän mielipiteeni mukaan, paitsi että ei ole mitätön koska tämä on miun blogi ja täällä miun omat mielipiteet on oikeutettuja - tarvetta ei ole. Mieltä kutittelee joskus ihan sekuntikellolla katsoa, miten paljon aikaa käytän päivittäin asiakkaiden pakasteiden turhanpäiväiseen pussitteluun. Se kaikki aika on pois minun työajastani ja lisänä muiden asiakkaiden jonotusajassa. Ja taas maksaa...
5) Juoksutetaan myyjiä kerta toisensa jälkeen, vaikka tiedossa on jo että hyllyssämme ei ole sitä Valion fetaa (myydään muuten nykyisin Viola Välimerellisen Salaattijuuston nimellä, mutta eipä kelpaa) tai ketsuppia joka on poistunut valikoimasta/tuotannosta vuosi sitten. Onhan se mukavaa saada huomiota osakseen, mutta myös se aika on työaikaa ja menoerä työnantajalle.
Olemme kutsumusammatissa - kukaan ei tee kaupan töissä rikastu, se on varmaa - ja tyytyväinen asiakas on meille ilon ja ylpeyden aihe. Vaihdamme ihan mieluusti asiakkaan kanssa muutaman sanasen ja kuuntelemme tarinoita kipeästä kissasta tai lapsenlapsien koulun alkamisesta, mutta ymmärrättehän että meillä on päivittäin tuhansia asiakkaita jotka kaikki tarvitsevat huomiota tavalla tai toisella. Saatamme myös ihan jopa kertakaikkiaan kyllästyä kuuntelemaan viikottain samalta asiakkaalta samat moitteet samoista tavarapuutteista. Kaikki valikoimatoiveet toimitetaan eteenpäin, mutta jotkut jäävät täyttämättä eri syistä: tuotteiden valmistus tai maahantuonti loppuu, ne tuottavat enemmän tappiota kuin voittoa tai niille ei yksinkertaisesti ole enää tilaa hyllyssä (josta yleensä löytyy ainakin yksi jos ei useampi korvaava tuote).
Myyjä ei henkilökohtaisesti yleensä voi tilanteelle mitään, mutta häntäkin melko varmasti harmittaa kun asiakas ei ole tyytyväinen. Teemme kuitenkin kaikkemme, että asiakkaat löytäisivät hyllyistämme tarvitsemansa tavarat. Se on meidänkin etumme.
6) Luetaan lehdestä supermarketketjun kahvi/lohi/limu/vihannestarjouksesta ja marssitaan hypermarkettiin tai jopa kilpailevan ketjun kauppaan vaatimaan sitä kultakatriinaa/norjanlohta/kokista/paprikaa samaan hintaan. Vaikka olisimme saman konsernin kauppa, olemme silti eri myymäläketjua ja se tarkoittaa eri kampanjoita. Kaupoilla saattaa myös olla omia tarjouksia, jotka ovat voimassa vain kyseisessä paikassa. Kun tarpeeksi kauan kassalla inttää, jono takana kasvaa ja haaskuun menee jälleen sekä myyjän että muiden asiakkaiden aikaa. Ja taas maksaa. Haethan tarjoustuotteesi sieltä missä se on tarjouksessa, ole hyvä.
Kaikki nämä tekijät yhdessä vaikuttavat suoraan siihen, että kauppa joutuu tulostason säilyttämiseksi pitämään korkeampaa hintatasoa. Totta kai hinnat ovat karanneet käsistä viimeisen vuosikymmenen ajan ja ihmiset on ajettu taloudellisesti todella ahtaalle samalla kun valtion velkarahalla sponsoroidaan asiansa korkeimman omakätisesti munineitten maitten kulutusjuhlia, sen on kaupan omakin työntekijä joutunut nahoissaan tuntemaan. Olemme kuluttajia siinä missä muutkin.
On kuitenkin niitä pieniä pisaroita, joista kasvaa isoja virtoja ja meriä, ja asiakkaat itse pystyvät vaikuttamaan omalla toiminnallaan siihen, minkälaisia hintoja kaupoissa joutuu maksamaan. Teemme voitavamme ammattivarkaiden toiminnan hankaloittamiseksi, mutta paljon on myös asioita joita ihan kaikki asiakkaat voivat tehdä vaikuttaakseen kauppojen tulostasoon ja sitä kautta myös ruuan hintaan sekä käytettävissä olevien työtuntien määrään. Me kaupan työmuurahaiset mieluusti teemme työmme huolella riittävällä työajalla, palvelemme teitä ilolla ja toivotamme tervetulleeksi takaisin.
On kuitenkin yksi asia, joka on hidasta ja aikaavievää mutta jota en siitä huolimattakaan katso ajanhukaksi: monien paheksuma pikkurahankaivelu kukkaron pohjalta. "Mummoilu", kuten nuoret sitä kutsuvat, on ihan jees. Vaikka siihen muutama sekunti meneekin, niin niillä pikkukillingeillä tehdään paljon ihmeitä; voin mahdollisesti antaa asiakkaalle kivammat vaihtorahat takaisin, ja saan kassaani kolikoita. Niiden asiakkailta saatujen kolikoiden ansiosta minun ei ehkä tarvitse tilata lisää vaihtorahaa toimistosta. Kas kun ne kolikotkin maksavat, kun pankissa ne pakkaavat, rahankuljetusfirma meille niitä rahtaa ja vastaavat niitä kassalle kiikuttelevat.
Kun siinä tärisevin käsin (mahdollisesti viimeisiä) lanttejaan kukkarosta tiskille laskevan mummon kanssa työskennellessäni katselen ja kuuntelen ihmisiä jotka mummon selän takana huokailevat kuuluvasti ja pyörittelevät silmiään, haluaisin muistuttaa heitä toivomaan että kun he ovat itse yhtä vanhoja, ihmiset olisivat edes vähän ymmärtäväisempiä ja kunnioittavampia. Jos ihminen on onnekas, hänestä tulee joku päivä vanhus. Hän ei lakkaa olemasta ihminen. Hän on vain vanha, mutta ihmisillä ei ole parasta ennen-päivää.
Rakastan työtäni. Pidän ihmisistä. Ilahdun kun asiakas hymyilee. Olen sillai outo.
PS. On yksi asia, mikä ei maksa mitään. Kenellekään. Hyvät tavat.
Meidän kaupassa tervehditään lähes kaikki asiakkaat. Jos kävelen asiakkaan ohitse 30 sentin päästä, katson (tai yritän katsoa) silmiin ja tervehdin kirkkaalla äänellä, epäilen että sanani kuullaan vaikka asiakas kääntää katseensa muualle ja jopa hymähtää kiukkuisesti. Olen toista vuotta tervehtinyt asiakkaita samassa kaupassa, ja pakko myöntää että olen viime aikoina lakannut noteeraamasta ihmisiä jotka kerta toisensa jälkeen toimivat yhtä tylysti.
Joskus iskee piru ja tekis mieli ihan oikeasti siinä ohittaessa samalla heleällä äänellä sanoa "Juntti!" ja katsoa, kuuliko se sittenkin... :D
torstai 25. heinäkuuta 2013
Mitä sanoisin lapselleni - vuosien tuomasta viisaudesta
Olen siinä iässä, että kaverini lisivät ja jakaantuvat minkä ehtivät. Siis jatkuvasti. Joka suunnalla. Mikäpä sen mukavampaa. Samalla saan itse kuulla tietyltä taholta, pelkällä rakkaudella tottakai, että minunkin pitäisi. Ja aina yhtä suurella rakkaudella totean, että lapsia ei ole tulossa ainakaan ihan heti, joten parempi oppia rakastamaan mun lintuja. Samaa ympyrää, vuodesta toiseen...pakko ihailla toisen sitkeyttä kyllä.
Aloin miettiä, miten erilaista elämä olisi, jos minulla olisi lapsi(a). Ja miten haluaisin elämän olevan heille parempaa kuin se minulle on ollut - paljon mahtuu iloja, nauruja ja upeita hetkiä taipaleelleni, mutta niinpä vain on elämästäni löytynyt sijaa myös murheelle, surulle ja raskaille taakoille. Jos jokin ihmistä jalostaa, niin koettelemukset. Niistä selviäminen on joskus langan varassa. Nuorena kaikki on valtavan suurta ja minäkuva on vasta kehityskaarensa alussa. Silloin voisi olla hyvä kuulla jonkun kauemmin eläneen ajatuksia siitä, miten asioita kannattaa laittaa mittasuhteisiin ja antaa niitten mitättömien juttujen mennä.
Minulla on kummityttö, siskoni esikoinen. Hän menee tänä syksynä kouluun. En tiedä miltä hän näyttää. Varmasti ihan äidiltään, niin kuin hän on jo alle vuoden ikäisenä näyttänyt. Mikäli vanhemmista mitään voi päätellä, hän on iloinen, taiteellinen ja eläväinen pikku prinsessa, jota kiinnostavat eläimet ja kauniit asiat. Hänen pikkusiskonsa on minulle täysin vieras. Mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät, nuorempi sisarista on melkoinen hulivili jolla on housunpolvet aina rikki ja vaatteet kurassa...
Näin kummityttöni ensimmäisen kerran neljän tunnin ikäisenä. Sinä päivänä, sillä hetkellä, opin paljon elämästä. Opin miltä tuntuu kun valtava ja varaukseton rakkaus vie ihmisen mennessään. Siihen ei ole lääkettä, edes ajan hammas ei pure siihen eivätkä tuhannet suolaiset kyyneleet voi sitä ruostuttaa. Se vain kasvaa. Siitäkin huolimatta, että rakkauden kohde on poissa elämästäni ja varttuu tietämättä, että hänellä on täti joka osaa tehdä prinsessakakkua ja heiluttaa korviaan. Ehkä eniten hajottaa, että hän ei tiedä tädin rakastavan häntä valtavasti. Aina.
Jos voisin tavoittaa tuon pienen tyttösen nyt, kertoisin hänelle varmasti samat asiat mitä omalle lapselleni tai kelle tahansa elämää aloittelevalle haluaisin sanoa.
L***, täti kertoo nyt, mitä kaikkea maailma ja elämä on opettanut (enimmäkseen kantapään kautta).
~ Hyväksy asiat jotka ovat välttämättömiä tai väistämättömiä.
~ Jos kasvat pitkäksi, kanna jokainen sentti yhtä suurella ylpeydellä. Sukuusi on jo yli 100 vuotta sitten syntynyt pitkiä naisia.
~ Ei kannata olla turhan vaatimaton. Ota kunnia omista onnistumisistasi ja kiitä sinua auttaneita, mutta muista myös kantaa vastuu virheistäsi.
~ Rakasta, välitä ja ole kiitollinen. Kun olet lämmin ja ystävällinen, herätät muissa samoja tunteita.
~ Kaikkea ei voi eikä tarvitse antaa anteeksi. On uusia mahdollisuuksia ja on liiallista kiltteyttä sekä tyhmyyttä, yritä opetella näiden välinen ero. Se säästää sydäntäsi pitemmän päälle.
~ Älä ole oman itsesi pahin kiusaaja. Mene peilin eteen ja katso hyviä puoliasi. Mieti, kuuntelisitko keneltäkään toiselta jatkuvia ikäviä huomautuksia ulkonäöstäsi...tuskin.
~ Aito kauneus lähtee sisältä ja on arvokkaampaa kuin mikään keinotekoinen.
~ Kun kättelet, katso toista silmiin, hymyile ja purista reippaasti. Usko pois, teet helposti hyvän ensivaikutelman.
~ Suru kuuluu elämään. Vastoinkäymisiä tapahtuu kaikille. Kulje niiden läpi pelkoa tuntematta, voimiasi epäilemättä. Turvaa ystäviin ja perheeseen. Kun vaikeat ajat ovat takanapäin, jätä ne sinne. Älä kietoudu suruun tai anna epätoivon tukahduttaa.
~ Osoita myötätuntoa. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa vain siksi että ihmiset eivät enää osaa ajatella toisia.
~ Harrasta mitä haluat. Tee työksesi mitä haluat. Lue ja kuuntele mitä haluat. Valinnanvapaus tekee onnelliseksi ja ohjaa niiden asioiden pariin, joissa olet hyvä.
~ Syö suklaata. Nuku pitkään vapaapäivinä. Nauti. Iloitse. Juhli. Pue paras mekko päällesi ja tanssi. Naura paljon, elä itsellesi uskollisesti ja itke kun sinun tai läheisesi elämä sitä vaatii.
~ Älä koskaan kuvittele, että et osaa tai pysty.
~ Älä koskaan sano: "Rakastan sinua", jos et tarkoita sitä.
Aloin miettiä, miten erilaista elämä olisi, jos minulla olisi lapsi(a). Ja miten haluaisin elämän olevan heille parempaa kuin se minulle on ollut - paljon mahtuu iloja, nauruja ja upeita hetkiä taipaleelleni, mutta niinpä vain on elämästäni löytynyt sijaa myös murheelle, surulle ja raskaille taakoille. Jos jokin ihmistä jalostaa, niin koettelemukset. Niistä selviäminen on joskus langan varassa. Nuorena kaikki on valtavan suurta ja minäkuva on vasta kehityskaarensa alussa. Silloin voisi olla hyvä kuulla jonkun kauemmin eläneen ajatuksia siitä, miten asioita kannattaa laittaa mittasuhteisiin ja antaa niitten mitättömien juttujen mennä.
Minulla on kummityttö, siskoni esikoinen. Hän menee tänä syksynä kouluun. En tiedä miltä hän näyttää. Varmasti ihan äidiltään, niin kuin hän on jo alle vuoden ikäisenä näyttänyt. Mikäli vanhemmista mitään voi päätellä, hän on iloinen, taiteellinen ja eläväinen pikku prinsessa, jota kiinnostavat eläimet ja kauniit asiat. Hänen pikkusiskonsa on minulle täysin vieras. Mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät, nuorempi sisarista on melkoinen hulivili jolla on housunpolvet aina rikki ja vaatteet kurassa...
Näin kummityttöni ensimmäisen kerran neljän tunnin ikäisenä. Sinä päivänä, sillä hetkellä, opin paljon elämästä. Opin miltä tuntuu kun valtava ja varaukseton rakkaus vie ihmisen mennessään. Siihen ei ole lääkettä, edes ajan hammas ei pure siihen eivätkä tuhannet suolaiset kyyneleet voi sitä ruostuttaa. Se vain kasvaa. Siitäkin huolimatta, että rakkauden kohde on poissa elämästäni ja varttuu tietämättä, että hänellä on täti joka osaa tehdä prinsessakakkua ja heiluttaa korviaan. Ehkä eniten hajottaa, että hän ei tiedä tädin rakastavan häntä valtavasti. Aina.
Jos voisin tavoittaa tuon pienen tyttösen nyt, kertoisin hänelle varmasti samat asiat mitä omalle lapselleni tai kelle tahansa elämää aloittelevalle haluaisin sanoa.
L***, täti kertoo nyt, mitä kaikkea maailma ja elämä on opettanut (enimmäkseen kantapään kautta).
~ Hyväksy asiat jotka ovat välttämättömiä tai väistämättömiä.
~ Jos kasvat pitkäksi, kanna jokainen sentti yhtä suurella ylpeydellä. Sukuusi on jo yli 100 vuotta sitten syntynyt pitkiä naisia.
~ Ei kannata olla turhan vaatimaton. Ota kunnia omista onnistumisistasi ja kiitä sinua auttaneita, mutta muista myös kantaa vastuu virheistäsi.
~ Rakasta, välitä ja ole kiitollinen. Kun olet lämmin ja ystävällinen, herätät muissa samoja tunteita.
~ Kaikkea ei voi eikä tarvitse antaa anteeksi. On uusia mahdollisuuksia ja on liiallista kiltteyttä sekä tyhmyyttä, yritä opetella näiden välinen ero. Se säästää sydäntäsi pitemmän päälle.
~ Älä ole oman itsesi pahin kiusaaja. Mene peilin eteen ja katso hyviä puoliasi. Mieti, kuuntelisitko keneltäkään toiselta jatkuvia ikäviä huomautuksia ulkonäöstäsi...tuskin.
~ Aito kauneus lähtee sisältä ja on arvokkaampaa kuin mikään keinotekoinen.
~ Kun kättelet, katso toista silmiin, hymyile ja purista reippaasti. Usko pois, teet helposti hyvän ensivaikutelman.
~ Suru kuuluu elämään. Vastoinkäymisiä tapahtuu kaikille. Kulje niiden läpi pelkoa tuntematta, voimiasi epäilemättä. Turvaa ystäviin ja perheeseen. Kun vaikeat ajat ovat takanapäin, jätä ne sinne. Älä kietoudu suruun tai anna epätoivon tukahduttaa.
~ Osoita myötätuntoa. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa vain siksi että ihmiset eivät enää osaa ajatella toisia.
~ Harrasta mitä haluat. Tee työksesi mitä haluat. Lue ja kuuntele mitä haluat. Valinnanvapaus tekee onnelliseksi ja ohjaa niiden asioiden pariin, joissa olet hyvä.
~ Syö suklaata. Nuku pitkään vapaapäivinä. Nauti. Iloitse. Juhli. Pue paras mekko päällesi ja tanssi. Naura paljon, elä itsellesi uskollisesti ja itke kun sinun tai läheisesi elämä sitä vaatii.
~ Älä koskaan kuvittele, että et osaa tai pysty.
~ Älä koskaan sano: "Rakastan sinua", jos et tarkoita sitä.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Meatless Monday - kaikki tai ei mitään-ajattelusta
Monelle Facebookissa elämää pitävä Meatless Monday-sivusto on varmasti tuttu. Kyseinen liike siis kannustaa ihmisiä pitämään yhden kasvissyöntipäivän viikossa. Moni vastustaa ajatusta, koska "ihminen on sekaravinnonsyöjä". Niinpä onkin. Aivan totta. Toinen kovin suosittu lause on "en aio alkaa kasvissyöjäksi, joten en pidä edes sitä yhtä kasvispäivää. Siitä kuitenkaan ole mitään hyötyä." Ja kas näin, mettässä ollaan. Pitkällä.
Nykyään sanonta "kohtuus kaikessa" tuntuu korvautuneen "kaikki tai ei mitään"-fraasilla. Mikään muu kuin täydellisyys tai 100% suoriutuminen ei riitä.
Muistan vanhassa työpaikassani painostaneeni päällikköä pari vuotta muovikalvonkeräysprässin hankkimiseen. Muovikalvoa kun kertyi tonneittain joka vuosi, ja maksoimme huimia jätemaksuja siitä hyvästä että ne muovit kuskattiin energiajätteen mukana polttolaitokselle sen sijaan että saisimme muovista pienen korvauksen ja ne menisivät uusiokäyttöön.
Pitkään vastaus oli "Ei se kannata, kun ei sillä tienata suuria rahoja". En tiedä missä koulussa päällikkömme oli opiskellut, sillä käsittääkseni (jopa) liiketoiminnassa pieni plussa on paljon parempi kuin pitkä miinus.
Pitkään vastaus oli "Ei se kannata, kun ei sillä tienata suuria rahoja". En tiedä missä koulussa päällikkömme oli opiskellut, sillä käsittääkseni (jopa) liiketoiminnassa pieni plussa on paljon parempi kuin pitkä miinus.
Sama pätee kaikkeen elämässä. Ei aina tarvitse jahdata pelkkää sataa prosenttia, jos vaihtoehtona on jättää kokonaan ryhtymättä. Eivät Wrightin veljeksetkään saaneet ensilennollaan konettaan liitelemään albatrossin lailla pilvissä tai luolamiehet tulen keksittyään laittaneet pystyyn hiilivoimalaa. Joskus se 10 tai 25% on ihan hyväksyttävä tulos, jonka eteen kannattaa tehdä töitä!
Takaisin kasvisruokaan. Lihantuotanto on maailmanlaajuisesti suuri ongelma - se on suurin yksittäinen kasvihuonekaasujen tuottaja ja on myös vastuussa sademetsien tuhoutumisesta ja nälkäongelmasta. Sademetsiä kun hakataan laidunmaiksi ja myös rehunviljelyä varten.
Jos nekin metsät eli maapallon keuhkot jätettäisiin koskematta, kasvihuonekaasujen vaikutus pienenisi koska olisi enemmän vihreyttä niitä kaasuja pois yhteyttämässä. Jos rehuksi päätyvä soija ja maissi syötettäisiin ihmisille, nälänhätää ei tunnettaisi. Aari maata tuottaa joidenkin tutkimusten mukaan 300% enemmän kasvi- kuin eläinproteiinia.
Jos nekin metsät eli maapallon keuhkot jätettäisiin koskematta, kasvihuonekaasujen vaikutus pienenisi koska olisi enemmän vihreyttä niitä kaasuja pois yhteyttämässä. Jos rehuksi päätyvä soija ja maissi syötettäisiin ihmisille, nälänhätää ei tunnettaisi. Aari maata tuottaa joidenkin tutkimusten mukaan 300% enemmän kasvi- kuin eläinproteiinia.
Suomalainen syö vuodessa yli 72 kiloa lihaa. Suomalaisista 96% syö lihaa jossain muodossa, ja 7% on "vähentäjiä" eli niitä, jotka ovat vähentäneet lihankulutustaan ja lisänneet kasvissyöntiä. Melko yksinkertaisella laskutoimituksella 1 kasvispäivä viikossa vähentäisi yksilön vuotuista lihankulutusta vähimmillään yli 10 kilolla. Ei tarvita monen ihmisen panosta, kun jo on pelastettu 1 000 kananpoikaa tai lehmä. Ei ole pakko unohtaa lihaa tykkänään, eikä kukaan tietääkseni saa palkkaa siitä että näpsii ihmisiä kumilenkillä sormille ravintoloissa jos nämä erehtyvät tilaamaan pihvin.
Lihalle on runsaasti vaihtoehtoja; lihamaisimpia ovat teksturoitu soijaproteiini, tofu sekä quorn. Viimeksimainittu on sieniproteiinista valmistettu, ihan kanalta näyttävä ja maistuva proteiini. Se löytyy markettien pakastealtaista. Suosittelen kokeilemaan, ystäväni on testannut teineillään kananugettihuijausta quorn-nugeteilla ja täydestä meni!
Kohtuus kaikessa, myös kohtuudessa, sanovat ranskalaiset. Kohtuus kaikessa, myös kulutuksessa, sanon minä.
Kas tässä korteni kekoon, yksi suosikkiresepteistäni.
Tässä reseptissä on käytetty kylmäsavutofua. Sen voi korvata halutessaan niin marinoidulla kuin naturellillakin versiolla, omaan suuhuni kylmäsavuinen istuu ehkä parhaiten. Kuten ehkä tarkkaavaisemmat hoksaavat, siinä ei ole mitään eläinperäistä. Se siis sopii niin vegaaneille kuin maito-ongelmaisillekin.
Jos käytte Keliakialiiton sivuilta lunttaamassa reseptin suolaiseen piirakkapohjaan, niin piirakka käy melkeinpä kaikille (miinus tietyst soija-allergikot). Piirakan täytettä tulee ohjeella aika suuri määrä, joten kannattaa katsoa että pohjataikinaa on myös tarpeeksi. Olen tehnyt piirakan n. 4 cm korkeaan vuokaan, jolloin täyte säilyy mehevänä.
Jos käytte Keliakialiiton sivuilta lunttaamassa reseptin suolaiseen piirakkapohjaan, niin piirakka käy melkeinpä kaikille (miinus tietyst soija-allergikot). Piirakan täytettä tulee ohjeella aika suuri määrä, joten kannattaa katsoa että pohjataikinaa on myös tarpeeksi. Olen tehnyt piirakan n. 4 cm korkeaan vuokaan, jolloin täyte säilyy mehevänä.
Paprikan voit osin tai kokonaan korvata esim. pienillä, aromikkailla Peppadew-paprikoilla, joita löytyy kaupoista lasipurkeissa. Käyttämällä aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, kapriksia ja marinoitua tofua saat quicheen välimerellistä makua. Mielikuvitus asettaa rajat!
Kylmäsavutofuquiche
(maidoton, laktoositon, vegaaninen)
pohja:
125 g maidotonta (leivonta)margariinia
3½ dl vehnäjauhoja
½ dl jääkylmää vettä
täyte:
400 ml (2 prk) Alpro Soya Ruokaa tai GoGreen Ruokaa
4 rkl Soyolk- soijajauhoa
2/3 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
1 pkt (270 g) kylmäsavutofua
150 g kesäkurpitsaa
150 g tuoreita herkkusieniä
1 pienehkö (puna)sipuli
½ paprika
(1 kourallinen tuoretta pinaattia tai rucolaa)
1 rkl margariinia tai öljyä
Nypi jääkylmä rasva ja jauhot murumaiseksi seokseksi sormin tai yleiskoneessa. Lisää vesi, sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina halkaisijaltaan n. 25 cm kokoisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Nosta jääkaappiin tai pakastimeen odottamaan.
Vispaa sekaisin ruokakerma, soijajauho, pippuri ja puolet suolasta.
Leikkaa herkkusienet, kesäkurpitsa, sipuli ja paprika ohuiksi siivuiksi. Kuumenna rasva, lisää herkkusieni- ja kesäkurpitsaviipaleet. Ripottele päälle loput suolasta ja hikoiluta keskilämmöllä, kunnes enin neste on haihtunut.
Painele tofusta varovasti enimmät nesteet pois kahden talouspaperipalan välissä. Kuutioi 5 x 5 mm kokoiseksi.
Lado piiraspohjan päälle puolet sipulista, tofusta ja paprikasta, laita seuraavaksi pannulla hikoilleet kasvikset (jos käytät rucolaa tai pinaattia, lisää se tässä vaiheessa jotta lehdet eivät nouse pinnalle ja pala).
Levitä päällimmäiseksi loput tofupalat ja paprika sekä sipuli. Kaada ruokakermaseos päälle, painele varovasti täytettä pinnan alle ja kypsennä uunin keskitasolla 180 asteessa n. 70 min.
Peitä piiras rei'itetyllä foliolla, jos pinta tummuu liikaa. Ota uuni pois päältä, avaa luukku hetkeksi ja anna quichen jäähtyä uunissa vielä tunnin verran.
Anna mieluiten jäähtyä yön yli jotta täyte ehtii kiinteytyä. Lämmitä quiche juuri ennen tarjoilua.
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
Hulta viikinkien jäljillä - Norjanreissun satoa
Tsoink!
Toivottavasti kaikki selvisivät juhannuksesta hengissä ja reippaana. Oma juhannukseni kului Helsingissä, lähinnä vain vapaapäivästä nauttien. Seikkailuseuralaiseni kotiutuu huomenna 5 kk ulkomaanmatkaltaan ja sitten kelpaa taas öitä myöten puskissa laukata, nyt ei ollut kovin suurta intoa lähteä illalla tunkemaan kaikkien muitten kaupunkiin jumittuneiden kanssa samojen kokkojen ääreen...mutta menihän se siinä, linnut arvostivat kun olin kotona (= pääsivät koko päiväksi lentelemään, temppuja ja sitä myötä myös herkkuja piisasi).
Kävinpä pari viikkoa sitten lomareissulla. Meni vähän niinkun pitemmän kaavan mukaan; ensin visiitti Kaijuli ry :n lintupäivään Turun Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa poikien kanssa, sieltä linnut ystävällisten ystäväihmisten kyydillä hoitopaikkaan ja suuntasin äidin luo Naantaliin. Mukavan vuorokauden jälkeen hyppäsinkin Turussa iltalaivaan ja purjehdin yli meren Tukholmaan. Reissu taittui Baltic Princessillä vain pienin henkisin vaurioin. Muistin tällä etapilla elävästi, miksi suosin punaisia laivoja.
Nautiskelin päivän verran lempikaupunkini raikkaista tuulista, maisemista, kanssaihmisten ihanan avoimesta perusluonteesta sekä siitä että pääsin taas verryttelemään rikssvenskasolujani (niin ja alennusmyynneistä, niitä ei sovi unohtaa mainita). Yövyin hostellilaiva Gustaf af Klintillä. Laiva on laiturissa Slussenin kupeessa. Petipaikka 4 hengen tyttöhytissä oli sikahalpa, lakanavuokrineen 30 euroa. Palvelu oli todella ystävällistä, maisemat loistavat ja peti mukava.
Ainoa miinus oli se, että hytissä tuoksahti märkä matto; hytin nurkassa olevan lavuaarin alla oli kokolattiamatto kostea. Niin ja vähän ne naapurit kolauttelivat oviaan äänekkäästi. Mutta koska tämäkin rinsessa sai nukuttua sikeästi, ei haitta ollut kovin suuri.
Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja ronttasin valtavan matkalaukkuni - okei, Samsonite nyt rullaa aina kohtuukevyesti - rautatieasemalle ja matka kohti Osloa alkoi. 5 tunnin matka meni mukavissa merkeissä, viereisen penkin ruotsalaisnaisen kanssa höpötettiin niitä näitä ja vetäisin vielä muutaman tunnin päikkäritkin.
Pari huomiota ruotsalaisista junista: 1) ne ovat vanhoja, ainakin VR:n kaluston rinnalla, 2) niissä on leveät, mukavat penkit ja aukeavat ikkunat. Pari huomiota ruotsalaisista junamatkustajista: 1) jos matkan varrelta joku nousee junaan ja huomaa että hänen paikallaan istuu joku, asiasta käydään mainitsemassa kyseiselle paikkarohmulle ja perään todetaan "..men du kan sitta där, här finns en ledig plats för mig och om nån vill ha min plats så byter vi." Yksinkertaista. 2) kohta 2 epäolennainen.
Lue kohta 1 uudestaan ja mieti miten kiva olis jos Suomessa menis yhtä vaivattomasti.
Oslossa ensimmäinen tunne oli WAAAAAU, kun asemalaiturilta ylös johtavat liukuportaat kulkivat neonvalaistun tunnelin läpi. Seuraava tunne olikin sitten jo AAAARGH. Oletko koskaan ollut vieraassa kaupungissa ilman mitään hajua ilmansuunnista? Hittolainen että osaa ärsyttää!
Siinä sitten aikani pyörittyäni onnistuin kääntämään kartan oikein päin käsissäni - karttakin piti etsimällä etsiä aseman alla olevasta joukkoliikennetoimistosta, koska turisti-info oli kätevästi siirretty yli kilometrin päähän satamaan risteilyturisteja palvelemaan - ja totesin että enpä taida lähteä kävelemään paria kilometriä majapaikkaani. Olisivat saaneet etsiä meikäläisen jostain tunturin takaa kuitenkin.
Siispä metroon, ja perillä pienen mutkan kautta Oslo Hotel Apartments-nimiseen hostelliin.
Kyseinen paikka on halpa ollakseen Oslossa. Huone oli ihan tyylikäs ja tilava. Siellä oli oma suihku, WC ja taulutelkkari. Muuta hyvää en juurikaan tästä paikasta löytänyt.
Lakanoista on pakko maksaa erikseen (omia ei siis saa käyttää), ja kun sinne petiin sitten viimein kalliiden lakanoiden päälle kellahti, niin olipa ylläri! Sänky narisi muttei antanut tippaakaan periksi. Hieman ihmettelin että mistä teräsbetonista joustinpatja oli tehty, se ei nimittäin joustanut YHTÄÄN vaikka sen päällä pomppi ja kieri. Toinen kiva ylläri (ja narinan lähde) oli kumilakana. Kyllä, luit oikein. Oslo Hotel Apartments luottaa asiakkaisiinsa ja petaa puuvillalakanoitten alle petiin kumivuoratun froteelakanan.
No, sanomattakin lienee selvää että minä ja kumilakana emme mahtuneet samaan sänkyyn ja heikompana mokoma kautsunkappale sai lähteä.
Eikä tässä vielä kaikki! Yöllä heräsin siihen, että koko kroppaani kutisi. Siis sellaista kutinaa, että 100 pientä tyyppiä (kirppuja? Jotain ötököitä) suorittavat pureksintaharjoituksia eri puolille kroppaa 10 otuksen joukko-osastoissa. Eipä ole ennen osunut kohdalle, ja hotellista lähtiessä otin viimeiseksi hyvin pitkän ja kuuman suihkun. Kutina ei palannut, eli ilmeisesti herra ötökkä kumppaneineen jäi sänkyyn odottelemaan seuraavaa kattausta...yök. Never. Again.
Tässä hotellissa hommat hoidettiin (samalla) tyylillä loppuun asti. Asukkaita muistutettiin hienovaraisesti check-out-ajan lähenemisestä laittamalla huoneen palovaroitin huutamaan pariksi sekunniksi. Kiitos sydänkohtauksesta...
Jos surkea majoituspaikka unohdetaan, päivät Oslossa olivat täydellisiä. Sää oli hyvä ja maisemat...niin. Kato ite.
Oslon Oopperatalon katon yli ja ympäri kulkee kävelytie. Kiipustin ylös ihastelemaan maisemia. Seriously cool! Yksi matkan siisteimmistä jutuista.
Satamassa oli lähtöä tekemässä Independence of the Seas, yks niistä hienoista superristeilijöistä. Aikamoinen operaatio oli tuon liikkeellelykkääminen. Siinä meinas jäädä myös yksi paikallinen yhteysalus alle, ilmeisesti norjalaiskapteenit on sitä mieltä että mokomakin jenkkipelle ei tänne tule isottelemaan...jenkkipelle totesi, että kuole sitte, idiootti. Ja soitti sumutorveaan.
Rullahiihtoa sohivat menemään. Pihkat minä jostain hiihdosta, hullun hommaa kesähelteellä, mutta tuo tyyppi tuolla motarin takaritsillä - se seisoi ja kameran kanssa viuhtoi siellä! Ainakin maailman kovin jätkä!
Ålesundin linna tuli tongittua osin läpi. Tai siis vietin itse linnassa pari tuntia, mutta en ehtinyt samojen muurien sisällä olevaan Vastarintamuseoon, joka kovasti kyllä kiinnosti. Ensi kerralla sitte. Linna on muuten edelleen valtion edustuskäytössä.
Linnan kirkko on myös lähellä sijaitsevan kasarmin ja kuningasperheen kotikirkko.
Linnanaukiolla viriteltiin soittokamoja iltaa varten. Julio Iglesias oli tulossa konsertoimaan. Siinä aidan yli kurkkiessani - tein tämän tietysti viimeisen päälle viileesti ja vaan sillai aurinkolasien takaa vilkuilin eikä kukaan huomannu - kattelin, että toi tyyppi tuolla miksauspöydän vieressä hengaamassa on tutun näkönen. Joo. Soli Julio itte. Paparazzasin tyypin ylhäältä muurilta! Ovelaa, eikä kukaan taaskaan huomannut mitään!
Señor Iglesias on tuo vasemmanpuoleinen harmaa täplä tuolla. :D
Gustav Vigelandin veistoksia pursuava Vigelandsparken oli pakko käydä tsekkaamassa. Upea paikka, hienoja veistoksia. Tosin aika köyhää sakkia vissiin olleet ne mallit, kun ei kellään vaatteita ollu päällä.
Vaikka 2½ päivässä saikin aika hyvän kuvan Oslosta, niin liian paljon jäi näkemättä. Osin syynä saattoi olla puhkeamassa ollut flunssa, mutta kyllä se vaan niin on että Oslo on sen verran hieno paikka ettei pari kolme päivää vain riitä! Suunnitelmissa olleet Kon-Tiki-museo, Kuninkaanlinna, museot, Holmenkollen ja moni muu juttu jäivät säästöön ensi kertaan.
Siinä siis hiukan harmaana iltapäivänä vilkuttelin hyvästit Oslolle ja matkasin takaisin Tukholmaan. Matka kesti 6 tuntia, tunnin pitempään kuin tulomatka, eli jokin omituinen aikapoimu taidettiin ylittää vaikka aikaeroa ei (kai..?) ollutkaan.
Tukholmassa vietin vielä pari vuorokautta nautiskellen alennusmyynneistä, second hand shopeista, hyvästä ruuasta, ihanista maisemista ja mukavista ihmisistä. Tällä kertaa väsyneen matkaajan majoitti Best Hostel Old Town, joka oli ihanalla paikalla Gamla Stanissa. Ikkunasta oli kivat maisemat: 1) suoraan pari metriä leveän kujan vastakkaisella puolella olevaan asuntoon, 2) syvemmälle vanhaankaupunkiin ja 3) merelle.
Hiukan mukavuus kärsi naapurihuoneen äänekkäiden teinien takia, mutta muuten ihan kahden peukun arvoinen paikka tämäkin, todella hyvä hinta-laatusuhde! Kotimatkalle siirtyminen kävi sukkelasti, kun kävelymatkaa Viking Linen terminaaliin oli ehkä melkein kilometri rantakatua. Mikäpä siinä oli auringossa tallustellessa.
Tarpeeksi tuulessa jäädyttyäni päätin hipsiä tapas-baariin illalliselle. Kummasti eteeni päätyi taas Se Tavallinen Setti eli salaatti kaikellahyvällä ja lasillinen Torresin kuohuvaa. Ateriaa päätellessäni viereisessä pubissa alkoi illan ensimmäinen esiintyjä soitella toista settiään.
Hetken kuulostelin tutunoloista kitarasoundia, ja pohdin, että olispa aika lystikästä jos kaverini Kriss sattuis olemaan samalla laivalla keikalla (taas kerran)...no, sehän se sit oli. Tunnin verran ehdin hunajarommilasillisen äärellä istua ja naattia herran kitarakuvioista, kunnes oli aika vaihtaa esiintyjää ja lavalle hyppäsi iloinen italialaistrio soittamaan rockabillymusiikkia. Kyllä, Italia ja rockabilly! Mutta nämä kaverit osasivat hommansa - the Dragons kannattaa käydä tsekkaamassa mikäli ymmärtää hyvän rokmussiikin päälle.
Aamulla laivasta ryömi maihin onnellinen matkaaja, joka suuntasi kohti viimeistä matkaetappiaan, Onnibussia Turusta Helsinkiin. Siinä sunnuntaiaamuna Turun keskustassa haahuillessa alkoi jo tulla ikävä Tukholmaa, jossa juuri mikään ei ollut auki ennen aamukymmentä mutta joka oli silti enemmän hengissä kuin Åbo.
Helsingissä olikin sit jo täysi sutina päällä, Stockan oven takana satoja ihmisiä jonossa odottamassa ovien aukeamista jne jne...perusmenoa.
Oikein ihanaista kesäkesää, varokaa vaarallista hellettä! =)
Toivottavasti kaikki selvisivät juhannuksesta hengissä ja reippaana. Oma juhannukseni kului Helsingissä, lähinnä vain vapaapäivästä nauttien. Seikkailuseuralaiseni kotiutuu huomenna 5 kk ulkomaanmatkaltaan ja sitten kelpaa taas öitä myöten puskissa laukata, nyt ei ollut kovin suurta intoa lähteä illalla tunkemaan kaikkien muitten kaupunkiin jumittuneiden kanssa samojen kokkojen ääreen...mutta menihän se siinä, linnut arvostivat kun olin kotona (= pääsivät koko päiväksi lentelemään, temppuja ja sitä myötä myös herkkuja piisasi).
Kävinpä pari viikkoa sitten lomareissulla. Meni vähän niinkun pitemmän kaavan mukaan; ensin visiitti Kaijuli ry :n lintupäivään Turun Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa poikien kanssa, sieltä linnut ystävällisten ystäväihmisten kyydillä hoitopaikkaan ja suuntasin äidin luo Naantaliin. Mukavan vuorokauden jälkeen hyppäsinkin Turussa iltalaivaan ja purjehdin yli meren Tukholmaan. Reissu taittui Baltic Princessillä vain pienin henkisin vaurioin. Muistin tällä etapilla elävästi, miksi suosin punaisia laivoja.
Nautiskelin päivän verran lempikaupunkini raikkaista tuulista, maisemista, kanssaihmisten ihanan avoimesta perusluonteesta sekä siitä että pääsin taas verryttelemään rikssvenskasolujani (niin ja alennusmyynneistä, niitä ei sovi unohtaa mainita). Yövyin hostellilaiva Gustaf af Klintillä. Laiva on laiturissa Slussenin kupeessa. Petipaikka 4 hengen tyttöhytissä oli sikahalpa, lakanavuokrineen 30 euroa. Palvelu oli todella ystävällistä, maisemat loistavat ja peti mukava.
Ainoa miinus oli se, että hytissä tuoksahti märkä matto; hytin nurkassa olevan lavuaarin alla oli kokolattiamatto kostea. Niin ja vähän ne naapurit kolauttelivat oviaan äänekkäästi. Mutta koska tämäkin rinsessa sai nukuttua sikeästi, ei haitta ollut kovin suuri.
Klintin Kustaa
Näin sukellusveneen!
Gotland-luokan hyökkäyssukellusvene, luulen ma
Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja ronttasin valtavan matkalaukkuni - okei, Samsonite nyt rullaa aina kohtuukevyesti - rautatieasemalle ja matka kohti Osloa alkoi. 5 tunnin matka meni mukavissa merkeissä, viereisen penkin ruotsalaisnaisen kanssa höpötettiin niitä näitä ja vetäisin vielä muutaman tunnin päikkäritkin.
Pari huomiota ruotsalaisista junista: 1) ne ovat vanhoja, ainakin VR:n kaluston rinnalla, 2) niissä on leveät, mukavat penkit ja aukeavat ikkunat. Pari huomiota ruotsalaisista junamatkustajista: 1) jos matkan varrelta joku nousee junaan ja huomaa että hänen paikallaan istuu joku, asiasta käydään mainitsemassa kyseiselle paikkarohmulle ja perään todetaan "..men du kan sitta där, här finns en ledig plats för mig och om nån vill ha min plats så byter vi." Yksinkertaista. 2) kohta 2 epäolennainen.
Lue kohta 1 uudestaan ja mieti miten kiva olis jos Suomessa menis yhtä vaivattomasti.
Oslossa ensimmäinen tunne oli WAAAAAU, kun asemalaiturilta ylös johtavat liukuportaat kulkivat neonvalaistun tunnelin läpi. Seuraava tunne olikin sitten jo AAAARGH. Oletko koskaan ollut vieraassa kaupungissa ilman mitään hajua ilmansuunnista? Hittolainen että osaa ärsyttää!
Siinä sitten aikani pyörittyäni onnistuin kääntämään kartan oikein päin käsissäni - karttakin piti etsimällä etsiä aseman alla olevasta joukkoliikennetoimistosta, koska turisti-info oli kätevästi siirretty yli kilometrin päähän satamaan risteilyturisteja palvelemaan - ja totesin että enpä taida lähteä kävelemään paria kilometriä majapaikkaani. Olisivat saaneet etsiä meikäläisen jostain tunturin takaa kuitenkin.
Siispä metroon, ja perillä pienen mutkan kautta Oslo Hotel Apartments-nimiseen hostelliin.
Kyseinen paikka on halpa ollakseen Oslossa. Huone oli ihan tyylikäs ja tilava. Siellä oli oma suihku, WC ja taulutelkkari. Muuta hyvää en juurikaan tästä paikasta löytänyt.
Lakanoista on pakko maksaa erikseen (omia ei siis saa käyttää), ja kun sinne petiin sitten viimein kalliiden lakanoiden päälle kellahti, niin olipa ylläri! Sänky narisi muttei antanut tippaakaan periksi. Hieman ihmettelin että mistä teräsbetonista joustinpatja oli tehty, se ei nimittäin joustanut YHTÄÄN vaikka sen päällä pomppi ja kieri. Toinen kiva ylläri (ja narinan lähde) oli kumilakana. Kyllä, luit oikein. Oslo Hotel Apartments luottaa asiakkaisiinsa ja petaa puuvillalakanoitten alle petiin kumivuoratun froteelakanan.
No, sanomattakin lienee selvää että minä ja kumilakana emme mahtuneet samaan sänkyyn ja heikompana mokoma kautsunkappale sai lähteä.
Eikä tässä vielä kaikki! Yöllä heräsin siihen, että koko kroppaani kutisi. Siis sellaista kutinaa, että 100 pientä tyyppiä (kirppuja? Jotain ötököitä) suorittavat pureksintaharjoituksia eri puolille kroppaa 10 otuksen joukko-osastoissa. Eipä ole ennen osunut kohdalle, ja hotellista lähtiessä otin viimeiseksi hyvin pitkän ja kuuman suihkun. Kutina ei palannut, eli ilmeisesti herra ötökkä kumppaneineen jäi sänkyyn odottelemaan seuraavaa kattausta...yök. Never. Again.
Tässä hotellissa hommat hoidettiin (samalla) tyylillä loppuun asti. Asukkaita muistutettiin hienovaraisesti check-out-ajan lähenemisestä laittamalla huoneen palovaroitin huutamaan pariksi sekunniksi. Kiitos sydänkohtauksesta...
Jos surkea majoituspaikka unohdetaan, päivät Oslossa olivat täydellisiä. Sää oli hyvä ja maisemat...niin. Kato ite.
Oslon Oopperatalon katon yli ja ympäri kulkee kävelytie. Kiipustin ylös ihastelemaan maisemia. Seriously cool! Yksi matkan siisteimmistä jutuista.
Satamassa oli lähtöä tekemässä Independence of the Seas, yks niistä hienoista superristeilijöistä. Aikamoinen operaatio oli tuon liikkeellelykkääminen. Siinä meinas jäädä myös yksi paikallinen yhteysalus alle, ilmeisesti norjalaiskapteenit on sitä mieltä että mokomakin jenkkipelle ei tänne tule isottelemaan...jenkkipelle totesi, että kuole sitte, idiootti. Ja soitti sumutorveaan.
Rullahiihtoa sohivat menemään. Pihkat minä jostain hiihdosta, hullun hommaa kesähelteellä, mutta tuo tyyppi tuolla motarin takaritsillä - se seisoi ja kameran kanssa viuhtoi siellä! Ainakin maailman kovin jätkä!
Ålesundin linna tuli tongittua osin läpi. Tai siis vietin itse linnassa pari tuntia, mutta en ehtinyt samojen muurien sisällä olevaan Vastarintamuseoon, joka kovasti kyllä kiinnosti. Ensi kerralla sitte. Linna on muuten edelleen valtion edustuskäytössä.
Linnan kirkko on myös lähellä sijaitsevan kasarmin ja kuningasperheen kotikirkko.
Linnanaukiolla viriteltiin soittokamoja iltaa varten. Julio Iglesias oli tulossa konsertoimaan. Siinä aidan yli kurkkiessani - tein tämän tietysti viimeisen päälle viileesti ja vaan sillai aurinkolasien takaa vilkuilin eikä kukaan huomannu - kattelin, että toi tyyppi tuolla miksauspöydän vieressä hengaamassa on tutun näkönen. Joo. Soli Julio itte. Paparazzasin tyypin ylhäältä muurilta! Ovelaa, eikä kukaan taaskaan huomannut mitään!
Señor Iglesias on tuo vasemmanpuoleinen harmaa täplä tuolla. :D
Gustav Vigelandin veistoksia pursuava Vigelandsparken oli pakko käydä tsekkaamassa. Upea paikka, hienoja veistoksia. Tosin aika köyhää sakkia vissiin olleet ne mallit, kun ei kellään vaatteita ollu päällä.
Fallinen symboli? Noooooo!
14 metriä ihmisiä. Pistää miettimään, onko tämän musiikkivideon idea pöllitty norjalaisilta...
Siinä siis hiukan harmaana iltapäivänä vilkuttelin hyvästit Oslolle ja matkasin takaisin Tukholmaan. Matka kesti 6 tuntia, tunnin pitempään kuin tulomatka, eli jokin omituinen aikapoimu taidettiin ylittää vaikka aikaeroa ei (kai..?) ollutkaan.
Tukholmassa vietin vielä pari vuorokautta nautiskellen alennusmyynneistä, second hand shopeista, hyvästä ruuasta, ihanista maisemista ja mukavista ihmisistä. Tällä kertaa väsyneen matkaajan majoitti Best Hostel Old Town, joka oli ihanalla paikalla Gamla Stanissa. Ikkunasta oli kivat maisemat: 1) suoraan pari metriä leveän kujan vastakkaisella puolella olevaan asuntoon, 2) syvemmälle vanhaankaupunkiin ja 3) merelle.
Hiukan mukavuus kärsi naapurihuoneen äänekkäiden teinien takia, mutta muuten ihan kahden peukun arvoinen paikka tämäkin, todella hyvä hinta-laatusuhde! Kotimatkalle siirtyminen kävi sukkelasti, kun kävelymatkaa Viking Linen terminaaliin oli ehkä melkein kilometri rantakatua. Mikäpä siinä oli auringossa tallustellessa.
Laivalla tapani mukaan suuntasin suorinta tietä kannelle nappaamaan muutaman kuvan maisemista. Tukholma pani parastaan.
Tarpeeksi tuulessa jäädyttyäni päätin hipsiä tapas-baariin illalliselle. Kummasti eteeni päätyi taas Se Tavallinen Setti eli salaatti kaikellahyvällä ja lasillinen Torresin kuohuvaa. Ateriaa päätellessäni viereisessä pubissa alkoi illan ensimmäinen esiintyjä soitella toista settiään.
Hetken kuulostelin tutunoloista kitarasoundia, ja pohdin, että olispa aika lystikästä jos kaverini Kriss sattuis olemaan samalla laivalla keikalla (taas kerran)...no, sehän se sit oli. Tunnin verran ehdin hunajarommilasillisen äärellä istua ja naattia herran kitarakuvioista, kunnes oli aika vaihtaa esiintyjää ja lavalle hyppäsi iloinen italialaistrio soittamaan rockabillymusiikkia. Kyllä, Italia ja rockabilly! Mutta nämä kaverit osasivat hommansa - the Dragons kannattaa käydä tsekkaamassa mikäli ymmärtää hyvän rokmussiikin päälle.
Aamulla laivasta ryömi maihin onnellinen matkaaja, joka suuntasi kohti viimeistä matkaetappiaan, Onnibussia Turusta Helsinkiin. Siinä sunnuntaiaamuna Turun keskustassa haahuillessa alkoi jo tulla ikävä Tukholmaa, jossa juuri mikään ei ollut auki ennen aamukymmentä mutta joka oli silti enemmän hengissä kuin Åbo.
Helsingissä olikin sit jo täysi sutina päällä, Stockan oven takana satoja ihmisiä jonossa odottamassa ovien aukeamista jne jne...perusmenoa.
Matka tiivistyy aika hyvin tähän Oslon rautatieasemalla otettuun kuvaan
Oikein ihanaista kesäkesää, varokaa vaarallista hellettä! =)
torstai 20. kesäkuuta 2013
Hummusta hei - juhannussapuskaa!
Kas tässä pikainen postaus, olen ollut tuhma ja lomaillut viikon sekä flunssaillut toisen. Norjalainen vuonolentsu iski oikein kunnolla, ja nyt alkaa olo olla sen mukainen että työt kutsuvat.
Hummus on siitä kivaa tavaraa, että se käy syötäväksi minkä kanssa tahansa - dippikasvikset, grilliruoka ja leipä rakastavat kaikki hummusta! Kannattaa rohkeasti kokeilla, mikä näistä saa makuhermosi hyrräämään...tässä siis iloksenne muutama kiva hummusresepti, jos vaikka pelkät uudet perunat ja grillimakkara ei riitä.
Paprikahummus syntyy parissa minuutissa joko kutterissa, blenderissä tai sauvasekoittimella. Paprikaa löytyy ruokakaupoista lasipurkeissa kuorittuna ja paahdettuna; niistä kannattaa nyppiä valkoiset sisäosat ja siemenet pois ennen käyttöä. Voit käyttää joko keltaista tai punaista paprikaa, punaista käyttäessä hummukseen tulee bonuksena upea oranssi väri.
Tahinia on kahta versiota, kuorimattomista ja kuorituista seesaminsiemenistä tehtyä. Itse pidän enemmän kuorellisesta luomuversiosta, mutta reseptiin sopii kumpi tahansa.
Jogurtin suhteen pätee sama, eli käytä sitä mistä pidät eniten, kunhan se on sitä sorttia missä lusikka seisoo pystyssä vaikka tunnin. Jogurtin voit myös halutessasi korvata pehmeällä tuorejuustolla.
Jälleen kerran painot ovat sinne päin, joten "sillai sopivasti" on taas paras ystävämme...
Hummukseen tarvitset:
1 tlk (nettopaino 200-250 g) kikherneitä
150 g säilykepaprikaa (n. 1½ kpl)
1 dl tahinia
4 rkl oliiviöljyä
½ sitruunan mehu
1-2 dl turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
1-2 tl paprikajauhetta
1-2 tl hunajaa
½-1 tl suolaa
Valuta ja huuhtele kikherneet, valuta myös paprikoista enin liemi. Aja paprikat ja herneet masiinalla rakeiseksi massaksi, pysäytä kone ja lisää loput raaka-aineet. Myllää tasaisen samettiseksi, hiukan pienenpieniä paprikanpaloja jää näkyviin joka tapauksessa. Maista ja mausta lisää jos on tarpeen. Valmistaudu henkisesti siihen, että maistettuasi alat hihittämään, ihokarvasi nousevat pystyyn ja jalkasi meinaavat pettää. Saattaa aiheuttaa riippuvuutta.
Kidneypapuhummus syntyy nimensä mukaisesti kidneypavuista. Sitkeästi kutsun kaikkia palkokasvipohjaisia dippejäni hummus-nimellä, vaikka tämä ei nyt ehkä ihan hummusta oikeasti olekaan.
Valmistaminen onnistuu käsipelillä tai sillä ihanaisella kokin rakkaalla ystävällä, kutterilla.
Ihan tavalliset purkkipavut sopivat tähän, lisäksi pehmeää makua antavat sipuli, paahdetut cashewpähkinät sekä kesäkurpitsa. Sivuvaikutuksiin lukeutuu mm. maiskuttelua ja harkitsematonta santsailua.
1 tlk kidneypapuja suolavedessä
n. 150 g kesäkurpitsaa (reilu 5 cm pätkä)
1 iso tai 2 pientä sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen cashewpähkinöitä
1 rkl voita
1 tl (valkosipuli)öljyä
1 tl sitruunanmehua
pieni ripsaus currya
paprikajauhetta, suolaa, valkopippuria
Paahda cashewpähkinät kuumalla kuivalla pannulla tumman kullanruskeiksi, varo etteivät mokomat pala. Siirrä pähkinät syrjään ja alenna pannun lämpötilaa keskilämmölle. Lisää voi, hiukan öljyä, erittäin ohuiksi puolikuusiivuiksi silputtu kesäkurpitsa ja hieman suolaa.
Anna kurpitsan hikoilla muutama minuutti, lisää sitten hienoksihakattu sipuli ja anna ruskistua. Laske pannun lämpöä miedolle, kippaa murskattu valkosipuli, pavut liemineen sekä hitunen currya ja reilu ropsaus paprikajauhetta kasvisten päälle. Hauduta välillä pyöritellen rauhallisesti 5-10 minuuttia kunnes valkosipuli on pehmennyt ja pavut alkavat hajota. Ota pannu pois levyltä.
Laita pähkinät pussiin ja hakkaa ne hienoksi esim. kaulimella tai silppua ne kutterissa. Jos et voi tai halua käyttää kutteria, kippaa pähkinät pannulle,sekoita ja painele pavut ja muut kasvikset mössöksi vaikka haarukalla.
Kutteria käyttäessäsi lykkää hiukan jäähtyneet kasvikset pannulta kutteriin pähkinöiden seuraksi, pyöräytä ei-ihan-tasaiseksi massaksi. Maista & mausta sitruunanmehulla, suolalla, pippurilla makusi mukaan.
Hernehummus on ihanaa, raikasta, maukasta ja ehdoton lempparini! Tämä herkku soveltuu myös lämpimän ruuan lisäkkeeksi, karppaajat kiittää. Hernehummuksenkin voit tehdä joko kutterissa, sauvasekoittimella tai haarukalla. Viimeinen vaihtoehto saa varmasti pinnan kiristymään, joten suosittelen koneellisen avun käyttöä. Parhaan tuloksen saat käyttämällä pakasteherneitä, usko tai älä!
Tarvitset:
350 g pakasteherneitä
litran vettä
3 valkosipulinkynttä (kyllä!)
1-2 rkl voita
3-6 rkl ranskankermaa (kehtaakin käyttää kevytversiota, täti tulee ja näpsii kumilenkillä sormille!)
suolaa, limenmehua
pieni tilkka herneiden keitinvettä
Hauskaa, lämmintä ja ennen kaikkea turvallista juhannusta kaikille! Muistakaa tehdä taikoja!
Hummus on siitä kivaa tavaraa, että se käy syötäväksi minkä kanssa tahansa - dippikasvikset, grilliruoka ja leipä rakastavat kaikki hummusta! Kannattaa rohkeasti kokeilla, mikä näistä saa makuhermosi hyrräämään...tässä siis iloksenne muutama kiva hummusresepti, jos vaikka pelkät uudet perunat ja grillimakkara ei riitä.
Paprikahummus syntyy parissa minuutissa joko kutterissa, blenderissä tai sauvasekoittimella. Paprikaa löytyy ruokakaupoista lasipurkeissa kuorittuna ja paahdettuna; niistä kannattaa nyppiä valkoiset sisäosat ja siemenet pois ennen käyttöä. Voit käyttää joko keltaista tai punaista paprikaa, punaista käyttäessä hummukseen tulee bonuksena upea oranssi väri.
Tahinia on kahta versiota, kuorimattomista ja kuorituista seesaminsiemenistä tehtyä. Itse pidän enemmän kuorellisesta luomuversiosta, mutta reseptiin sopii kumpi tahansa.
Jogurtin suhteen pätee sama, eli käytä sitä mistä pidät eniten, kunhan se on sitä sorttia missä lusikka seisoo pystyssä vaikka tunnin. Jogurtin voit myös halutessasi korvata pehmeällä tuorejuustolla.
Jälleen kerran painot ovat sinne päin, joten "sillai sopivasti" on taas paras ystävämme...
Hummukseen tarvitset:
1 tlk (nettopaino 200-250 g) kikherneitä
150 g säilykepaprikaa (n. 1½ kpl)
1 dl tahinia
4 rkl oliiviöljyä
½ sitruunan mehu
1-2 dl turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
1-2 tl paprikajauhetta
1-2 tl hunajaa
½-1 tl suolaa
Valuta ja huuhtele kikherneet, valuta myös paprikoista enin liemi. Aja paprikat ja herneet masiinalla rakeiseksi massaksi, pysäytä kone ja lisää loput raaka-aineet. Myllää tasaisen samettiseksi, hiukan pienenpieniä paprikanpaloja jää näkyviin joka tapauksessa. Maista ja mausta lisää jos on tarpeen. Valmistaudu henkisesti siihen, että maistettuasi alat hihittämään, ihokarvasi nousevat pystyyn ja jalkasi meinaavat pettää. Saattaa aiheuttaa riippuvuutta.
Kidneypapuhummus syntyy nimensä mukaisesti kidneypavuista. Sitkeästi kutsun kaikkia palkokasvipohjaisia dippejäni hummus-nimellä, vaikka tämä ei nyt ehkä ihan hummusta oikeasti olekaan.
Valmistaminen onnistuu käsipelillä tai sillä ihanaisella kokin rakkaalla ystävällä, kutterilla.
Ihan tavalliset purkkipavut sopivat tähän, lisäksi pehmeää makua antavat sipuli, paahdetut cashewpähkinät sekä kesäkurpitsa. Sivuvaikutuksiin lukeutuu mm. maiskuttelua ja harkitsematonta santsailua.
1 tlk kidneypapuja suolavedessä
n. 150 g kesäkurpitsaa (reilu 5 cm pätkä)
1 iso tai 2 pientä sipulia
1 valkosipulinkynsi
kourallinen cashewpähkinöitä
1 rkl voita
1 tl (valkosipuli)öljyä
1 tl sitruunanmehua
pieni ripsaus currya
paprikajauhetta, suolaa, valkopippuria
Paahda cashewpähkinät kuumalla kuivalla pannulla tumman kullanruskeiksi, varo etteivät mokomat pala. Siirrä pähkinät syrjään ja alenna pannun lämpötilaa keskilämmölle. Lisää voi, hiukan öljyä, erittäin ohuiksi puolikuusiivuiksi silputtu kesäkurpitsa ja hieman suolaa.
Anna kurpitsan hikoilla muutama minuutti, lisää sitten hienoksihakattu sipuli ja anna ruskistua. Laske pannun lämpöä miedolle, kippaa murskattu valkosipuli, pavut liemineen sekä hitunen currya ja reilu ropsaus paprikajauhetta kasvisten päälle. Hauduta välillä pyöritellen rauhallisesti 5-10 minuuttia kunnes valkosipuli on pehmennyt ja pavut alkavat hajota. Ota pannu pois levyltä.
Laita pähkinät pussiin ja hakkaa ne hienoksi esim. kaulimella tai silppua ne kutterissa. Jos et voi tai halua käyttää kutteria, kippaa pähkinät pannulle,sekoita ja painele pavut ja muut kasvikset mössöksi vaikka haarukalla.
Kutteria käyttäessäsi lykkää hiukan jäähtyneet kasvikset pannulta kutteriin pähkinöiden seuraksi, pyöräytä ei-ihan-tasaiseksi massaksi. Maista & mausta sitruunanmehulla, suolalla, pippurilla makusi mukaan.
Hernehummus on ihanaa, raikasta, maukasta ja ehdoton lempparini! Tämä herkku soveltuu myös lämpimän ruuan lisäkkeeksi, karppaajat kiittää. Hernehummuksenkin voit tehdä joko kutterissa, sauvasekoittimella tai haarukalla. Viimeinen vaihtoehto saa varmasti pinnan kiristymään, joten suosittelen koneellisen avun käyttöä. Parhaan tuloksen saat käyttämällä pakasteherneitä, usko tai älä!
Tarvitset:
350 g pakasteherneitä
litran vettä
3 valkosipulinkynttä (kyllä!)
1-2 rkl voita
3-6 rkl ranskankermaa (kehtaakin käyttää kevytversiota, täti tulee ja näpsii kumilenkillä sormille!)
suolaa, limenmehua
pieni tilkka herneiden keitinvettä
Kiehauta vesi ja 2 kokonaista valkosipulinkynttä, lisää 1 tl suolaa ja herneet. Keitä muutama minuutti, kunnes herneet ovat lähes kypsiä. Testaa kypsyys ottamalla herne sormien väliin ja puristamalla. Jos se menee rikki eikä tunnu kovalta, herneet ovat valmiita. Älä missään nimessä keitä liian kauan, sitten voit saman tien tehdä hernesoppaa...ota desin verran keitinvettä talteen ja kippaa loppu kattilan sisältö siivilään.
Anna jäähtyä pari minuuttia, viskaa sitten joko kutteriin tai takaisin kattilaan tai muuhun tasapohjaiseen astiaan.
Raasta tai murskaa valkosipulinkynsi ja lykkää herneiden kaveriksi. Lisää myös 1 rkl voita, 3 rkl ranskankermaa, ½ tl suolaa ja 1 rkl limenmehua. Surauta tasaiseksi massaksi, lisää tarpeen mukaan voita, ranskankermaa tai keitinlientä mikäli massa on kovin paksua. Maistele, maustele.Hauskaa, lämmintä ja ennen kaikkea turvallista juhannusta kaikille! Muistakaa tehdä taikoja!
torstai 30. toukokuuta 2013
Shania - unelmien toteuttamisesta
Nonni, täällä sitä hihkutaan taas! Toukokuu oli toivottoman kiireinen ja lisäksi kärsin sen seurauksena myös inspiraationpuutteesta. Mietin ja mietin, mistä kirjoittaisin, mutta jos ei lähe ni ei lähe. Mutta kohta lähtee; tämä täti hiihtelee reilun viikon päästä Osloon.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun pitäisi tällä hetkellä olla Costa Ricassa ystäväni Sannan luona paikalliselämää ja -eläimistöä ihmettelemässä, mutta aikataulu venyi liian pitkälle minun puoleltani ja reissu siirtyi (toivottavasti jo) ensi vuoteen. Mutta koska minulla oli matkakassassa katetta ja lomaakin ystävällinen pomoni minulle lyhyellä varoitusajalla antoi, päätin toteuttaa jonkin matkahaaveistani.
Unelmakohdelistani on melko lyhykäinen. Skotlanti, Korsika, Norja, Kanada, Japani. Samat paikat ovat olleet listalla jo teinistä saakka, mutta vasta nyt lähden niitä unelmia toteuttamaan. Minulle ne suuret, upeat asiat ovat olleet jotenkin tabun asemassa aina. Sama koskee muitakin asioita kuin vain matkakohteita; olen tiettävästi omistanut erään loistavan leffan DVD:nä toista vuotta ennen kuin katsoin sen, ja silloinkin kämppikseni yllyttämänä. Siinä elokuvassa oli jotain, joka sai minut välttelemään sitä. Jotain mukamas suurta ja pelottavaa.
Ehkä aiemmalla elämälläni on tämän kanssa jotain tekemistä - siinä elämässä unelmia ei tehty toteutettaviksi, ne olivat olemassa siksi että toiset saisivat lytätä ne ja kertoa miksi en pysty/osaa/ole riittävän hyvä. Onneksi olen edes jollain tavalla järkiintynyt vuosien myötä enkä enää kuuntele moisia pötypuheita, ja resurssieni mukaan toteuttelen pieniä ja suurempiakin haaveitani. Omin käsin, omin jaloin, omalla vastuullani ja omien taitojeni varassa.
Samalla periaatteella lähden nyt matkaan. Vietän matkalla 3 päivää Tukholmassa, ja keskellä viikkoa hurautan junalla kolmeksi päiväksi Osloon. Aion kiertää kaikki vastaantulevat museot ja nähtävyydet ja yritän päästä myös vähän luontoon liikkumaan.
Lennot olisivat olleet aika lailla yhtä halvat junamatkojen kanssa, mutta hei, 5 tuntia Ruotsin ja Norjan maalaismaisemia suoraan Tukholman ytimestä Oslon keskustaan VS matkat lentoasemille, jonottamista ja tuskailua ja sama takaisinpäin...nyt kun on kerrankin aikaa, haluan ottaa rauhassa ja minimaalisilla paineilla.
Norja on aina kiehtonut minua, ehkäpä osin siksi että jo muutaman vuoden ikäisenä rakastuin Edvard Griegin Peer Güntiin. Kas siinä yksi tekele joka ei ole 30 vuodessa menettänyt tippaakaan viehätysvoimastaan, vaan edelleen sen kuuleminen saa minut kohoamaan jonnekin pilvien yläpuolelle.
Pienoisella kateudella saattaa myös olla osansa pelissä; 80-luvun lopulla isäni hoitama hyväntekeväisyysjärjestön presidentintehtävä vei hänet useamman kerran Bergeniin ja kyllä harmitti kun en koskaan päässyt mukaan! Hän kyllä aina muisti tuoda laku- ja vattuveneitä meille tuliaisiksi, joten hiukan anteeksiantoa taisin kuitenkin tuntea. Mutta nyt on minun vuoroni nähdä ainakin pintaraapaisu siitä taiasta jota olen tähän asti vain kaukaa ihastellut!
"Shania" tarkoittaa ojibwe-intiaanien kielellä "olen matkalla". Viikon työrupeaman jälkeen tuo sana on NIIN ajankohtainen! Kas tässä eräs Shania laulelee teille leppoisan ja kauniin laulusen. Älä pelkää unelmiasi, ne ovat sinun ja olemassa sinua varten. Ihanaa kesäkuun alkua ja onnea valmistuville! =)
http://www.youtube.com/watch?v=OMciyWyugKY
Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun pitäisi tällä hetkellä olla Costa Ricassa ystäväni Sannan luona paikalliselämää ja -eläimistöä ihmettelemässä, mutta aikataulu venyi liian pitkälle minun puoleltani ja reissu siirtyi (toivottavasti jo) ensi vuoteen. Mutta koska minulla oli matkakassassa katetta ja lomaakin ystävällinen pomoni minulle lyhyellä varoitusajalla antoi, päätin toteuttaa jonkin matkahaaveistani.
Unelmakohdelistani on melko lyhykäinen. Skotlanti, Korsika, Norja, Kanada, Japani. Samat paikat ovat olleet listalla jo teinistä saakka, mutta vasta nyt lähden niitä unelmia toteuttamaan. Minulle ne suuret, upeat asiat ovat olleet jotenkin tabun asemassa aina. Sama koskee muitakin asioita kuin vain matkakohteita; olen tiettävästi omistanut erään loistavan leffan DVD:nä toista vuotta ennen kuin katsoin sen, ja silloinkin kämppikseni yllyttämänä. Siinä elokuvassa oli jotain, joka sai minut välttelemään sitä. Jotain mukamas suurta ja pelottavaa.
Ehkä aiemmalla elämälläni on tämän kanssa jotain tekemistä - siinä elämässä unelmia ei tehty toteutettaviksi, ne olivat olemassa siksi että toiset saisivat lytätä ne ja kertoa miksi en pysty/osaa/ole riittävän hyvä. Onneksi olen edes jollain tavalla järkiintynyt vuosien myötä enkä enää kuuntele moisia pötypuheita, ja resurssieni mukaan toteuttelen pieniä ja suurempiakin haaveitani. Omin käsin, omin jaloin, omalla vastuullani ja omien taitojeni varassa.
Samalla periaatteella lähden nyt matkaan. Vietän matkalla 3 päivää Tukholmassa, ja keskellä viikkoa hurautan junalla kolmeksi päiväksi Osloon. Aion kiertää kaikki vastaantulevat museot ja nähtävyydet ja yritän päästä myös vähän luontoon liikkumaan.
Lennot olisivat olleet aika lailla yhtä halvat junamatkojen kanssa, mutta hei, 5 tuntia Ruotsin ja Norjan maalaismaisemia suoraan Tukholman ytimestä Oslon keskustaan VS matkat lentoasemille, jonottamista ja tuskailua ja sama takaisinpäin...nyt kun on kerrankin aikaa, haluan ottaa rauhassa ja minimaalisilla paineilla.
Norja on aina kiehtonut minua, ehkäpä osin siksi että jo muutaman vuoden ikäisenä rakastuin Edvard Griegin Peer Güntiin. Kas siinä yksi tekele joka ei ole 30 vuodessa menettänyt tippaakaan viehätysvoimastaan, vaan edelleen sen kuuleminen saa minut kohoamaan jonnekin pilvien yläpuolelle.
Pienoisella kateudella saattaa myös olla osansa pelissä; 80-luvun lopulla isäni hoitama hyväntekeväisyysjärjestön presidentintehtävä vei hänet useamman kerran Bergeniin ja kyllä harmitti kun en koskaan päässyt mukaan! Hän kyllä aina muisti tuoda laku- ja vattuveneitä meille tuliaisiksi, joten hiukan anteeksiantoa taisin kuitenkin tuntea. Mutta nyt on minun vuoroni nähdä ainakin pintaraapaisu siitä taiasta jota olen tähän asti vain kaukaa ihastellut!
"Shania" tarkoittaa ojibwe-intiaanien kielellä "olen matkalla". Viikon työrupeaman jälkeen tuo sana on NIIN ajankohtainen! Kas tässä eräs Shania laulelee teille leppoisan ja kauniin laulusen. Älä pelkää unelmiasi, ne ovat sinun ja olemassa sinua varten. Ihanaa kesäkuun alkua ja onnea valmistuville! =)
http://www.youtube.com/watch?v=OMciyWyugKY
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)