torstai 25. heinäkuuta 2013

Mitä sanoisin lapselleni - vuosien tuomasta viisaudesta

Olen siinä iässä, että kaverini lisivät ja jakaantuvat minkä ehtivät. Siis jatkuvasti. Joka suunnalla. Mikäpä sen mukavampaa. Samalla saan itse kuulla tietyltä taholta, pelkällä rakkaudella tottakai, että minunkin pitäisi. Ja aina yhtä suurella rakkaudella totean, että lapsia ei ole tulossa ainakaan ihan heti, joten parempi oppia rakastamaan mun lintuja. Samaa ympyrää, vuodesta toiseen...pakko ihailla toisen sitkeyttä kyllä.

Aloin miettiä, miten erilaista elämä olisi, jos minulla olisi lapsi(a). Ja miten haluaisin elämän olevan heille parempaa kuin se minulle on ollut - paljon mahtuu iloja, nauruja ja upeita hetkiä taipaleelleni, mutta niinpä vain on elämästäni löytynyt sijaa myös murheelle, surulle ja raskaille taakoille. Jos jokin ihmistä jalostaa, niin koettelemukset. Niistä selviäminen on joskus langan varassa. Nuorena kaikki on valtavan suurta ja minäkuva on vasta kehityskaarensa alussa. Silloin voisi olla hyvä kuulla jonkun kauemmin eläneen ajatuksia siitä, miten asioita kannattaa laittaa mittasuhteisiin ja antaa niitten mitättömien juttujen mennä.

Minulla on kummityttö, siskoni esikoinen. Hän menee tänä syksynä kouluun. En tiedä miltä hän näyttää. Varmasti ihan äidiltään, niin kuin hän on jo alle vuoden ikäisenä näyttänyt. Mikäli vanhemmista mitään voi päätellä, hän on iloinen, taiteellinen ja eläväinen pikku prinsessa, jota kiinnostavat eläimet ja kauniit asiat. Hänen pikkusiskonsa on minulle täysin vieras. Mikäli vanhat merkit paikkaansa pitävät, nuorempi sisarista on melkoinen hulivili jolla on housunpolvet aina rikki ja vaatteet kurassa...
Näin kummityttöni ensimmäisen kerran neljän tunnin ikäisenä. Sinä päivänä, sillä hetkellä, opin paljon elämästä. Opin miltä tuntuu kun valtava ja varaukseton rakkaus vie ihmisen mennessään. Siihen ei ole lääkettä, edes ajan hammas ei pure siihen eivätkä tuhannet suolaiset kyyneleet voi sitä ruostuttaa. Se vain kasvaa. Siitäkin huolimatta, että rakkauden kohde on poissa elämästäni ja varttuu tietämättä, että hänellä on täti joka osaa tehdä prinsessakakkua ja heiluttaa korviaan. Ehkä eniten hajottaa, että hän ei tiedä tädin rakastavan häntä valtavasti. Aina.

Jos voisin tavoittaa tuon pienen tyttösen nyt, kertoisin hänelle varmasti samat asiat mitä omalle lapselleni tai kelle tahansa elämää aloittelevalle haluaisin sanoa.
L***, täti kertoo nyt, mitä kaikkea maailma ja elämä on opettanut (enimmäkseen kantapään kautta).

~ Hyväksy asiat jotka ovat välttämättömiä tai väistämättömiä.
~ Jos kasvat pitkäksi, kanna jokainen sentti yhtä suurella ylpeydellä. Sukuusi on jo yli 100 vuotta sitten syntynyt pitkiä naisia.
~ Ei kannata olla turhan vaatimaton. Ota kunnia omista onnistumisistasi ja kiitä sinua auttaneita, mutta muista myös kantaa vastuu virheistäsi.
~ Rakasta, välitä ja ole kiitollinen. Kun olet lämmin ja ystävällinen, herätät muissa samoja tunteita.
~ Kaikkea ei voi eikä tarvitse antaa anteeksi. On uusia mahdollisuuksia ja on liiallista kiltteyttä sekä tyhmyyttä, yritä opetella näiden välinen ero. Se säästää sydäntäsi pitemmän päälle.
~ Älä ole oman itsesi pahin kiusaaja. Mene peilin eteen ja katso hyviä puoliasi. Mieti, kuuntelisitko keneltäkään toiselta jatkuvia ikäviä huomautuksia ulkonäöstäsi...tuskin.
~ Aito kauneus lähtee sisältä ja on arvokkaampaa kuin mikään keinotekoinen.
~ Kun kättelet, katso toista silmiin, hymyile ja purista reippaasti. Usko pois, teet helposti hyvän ensivaikutelman.
~ Suru kuuluu elämään. Vastoinkäymisiä tapahtuu kaikille. Kulje niiden läpi pelkoa tuntematta, voimiasi epäilemättä. Turvaa ystäviin ja perheeseen. Kun vaikeat ajat ovat takanapäin, jätä ne sinne. Älä kietoudu suruun tai anna epätoivon tukahduttaa.
~ Osoita myötätuntoa. Maailmassa tapahtuu paljon pahaa vain siksi että ihmiset eivät enää osaa ajatella toisia.
~ Harrasta mitä haluat. Tee työksesi mitä haluat. Lue ja kuuntele mitä haluat. Valinnanvapaus tekee onnelliseksi ja ohjaa niiden asioiden pariin, joissa olet hyvä.
~ Syö suklaata. Nuku pitkään vapaapäivinä. Nauti. Iloitse. Juhli. Pue paras mekko päällesi ja tanssi. Naura paljon, elä itsellesi uskollisesti ja itke kun sinun tai läheisesi elämä sitä vaatii.
~ Älä koskaan kuvittele, että et osaa tai pysty.
~ Älä koskaan sano: "Rakastan sinua", jos et tarkoita sitä.

4 kommenttia:

  1. Aivan ihana teksti. :) Elämänkatsomuksemme on hyvin samanlainen. ...Se selittänee, miksi olen aina pitänyt sinusta sellaisella jännällä, poikkeavalla tavalla. Olen kyennyt samaistumaan. Sait vakiolukijan. ^^

    - Ida

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Onneks pikku hiljaa alkaa olla jo itselläkin sen verran järkeä päässä että erottaa helpommin ne ihmiset jotka katselevat tätä maailmaa samalla lailla...olen kyllä monta kertaa mielessäni kiittänyt Jonnea siitä että veti mut mukaan lintuharrastuksen pariin, olis jäänyt monen monta loistotyyppiä löytymättä. Sinä olet yksi niistä. =)

      Poista
  2. Tämä tekstisi sai miettimään asioita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos sain jotain ajatuksenvirtaa liikkeelle! Luulen, että samantapaisia asioita vanhemmat, isovanhemmat, kummit ym ym joutuvat ajattelemaan aikaan ja paikkaan katsomatta, samalla toivoen että elämä olisi hiukan pehmeämpi ihmisentaimille. Kun vois ne omat kokemukset ja kantapäänkin kautta opitut läksyt siirtää suoraan muistitikulla lapsen pääkoppaan...siinä olis jo aikamoinen määrä virheitä valmiiksi koettuna! :D

      Poista