lauantai 3. elokuuta 2013

"Onpa kallista!" - ruoan hinnoista

Kylläpä on tätillä ollut taas sopivasti sutinata! Ties missä puskissa hypitty yöllä ja käyty ihka ensimmäistä kertaa latinobaarissa. Kumpikaan ei tule jäämään viimeiseksi kerraksi, sen verran hauskaa oli ja tuli ystävän vuorotteluvapaatkin päätettyä komiasti. Kyllä elo on kivaa. Paitsi jos tulee helleaallon aikana kipeäksi, kuten olen toistamiseen tänä kesänä jo onnistunut. Mutta onneks nessut ei maailmasta lopu.

Jos eivät kaikki sitä tienneet, olen ammatiltani kaupantäti. Törmään päivittäin erinäisiin ilmiöihin, jotka pistävät ihmettelemään/sapettamaan/tekevät vain surulliseksi. Useimmat näistä ilmiöistä liittyvät luvattomaan toimintaan. Siihen syyllistyvät niin lapset, jotka kovasti pelaavat peliautomaatteja ja suuttuvat kun koneet suljetaan nenän edestä, kuin aikuisetkin monin eri tavoin.
Ajattelin kertoa teille, miksi ruoka on niin kallista. Luonnollisesti maailmanmarkkinatilanne, verot, kilpailu ynnä muut asiat vaikuttavat hintoihin. Mutta moni ei ehkä tule ajatelleeksi, että myös asiakkaiden oma toiminta vaikuttaa siihen, millä tahdilla hintoja ylöspäin hilataan. Kaupat ovat kuitenkin vain rahantekolaitoksia, joiden on tuotettava voittoa. Vain niin yritys pysyy pystyssä.

Suoranaiset myymälävarkaudet ovat luku sinänsä. Siis ne perinteiset, laitetaan partakoneenterät tai sisäfileet hyllystä hihaan ja häivytään. Paljon on kuitenkin niitä toimintatapoja, joilla ruokitaan hinnannousua ihan huomaamatta;
1) vihannesosastolla tai irtoleivonnaishyllyllä huijaaminen. Otetaan kilo perunoita/yksi pasteija, punnitaan ja lisätään toinen mokoma pussiin. Tadaa! Varas. Asiakas on tahallaan aiheuttanut kaupalle hävikkiä, joka on katettava tuotteiden hinnoilla. Samanlaisia vedättäjiä puuhailee myös pullonpalautuksen parissa; jännää, miten samoilla ihmisillä on kolmesti viikossa palautuspullojen joukossa vähintään yksi iso pullo jota kone ei rekisteröinyt edes nollapanttisena. Totta kai me sen hyvitämme - kunnes olemme hyvittäneet tarpeeksi monta kertaa ja alamme selvittää asiaa. Valvontakameratallenteita ja pullokoneen raportteja on helppo verrata toisiinsa. Ja kello raksuttaa maksullista aikaa...

2) Salakuljetetaan ovelasti muovikassi maksamatta kassan ohi tai maksamisen jälkeen otetaan läjä kasseja, ei suostuta kertomaan myyjälle montako otettiin ja annetaan hänelle 15 senttiä rahaa käteen. Yhden kassin hinta on 19 senttiä. Onneksi olkoon, varas. Näpistys suoraan henkilökunnan silmien alla. Jos kaupat jakelisivat ilmaiset muovikassit kaikille asiakkailleen - joita on isommassa kaupassa päivittäin tuhansia ja taas tuhansia - tappiota tulisi siitä pisneksestä melkomoista tahtia. Siksi kassistakin peritään hinta. Myyntihinta on korkeampi kuin ostohinta, eli teemme voittoa myös kasseilla. Tai siis katamme myyntihinnalla kulut, koska ne kassitkin työllistävät; ne pitää tilata, purkaa kuormasta, kuskata myymälän puolelle, laittaa paikoilleen...kaikki tämä maksullisella työajalla. Käytämme viikottain kolmatta tuntia aikaa kassirumbaan. Työtunti maksaa työnantajalle melkein 20 euroa. Senttikatteella saa myydä aika monta kassia että päästään edes nollatilanteeseen.

3) Kelataan kassalla tai vihannesosastolla laukkuun hirveä määrä pikkupusseja. Ne ovat niin kovin käteviä roskapusseja!
Olen aina tällaiseen toimintaan puuttuessani muistuttanut asiakkaalle, että me maksamme myös niistä pusseista ja siksi ne on tarkoitettu vain vihannesten ja pakasteiden pakkaamiseen. Jotkut ovat olleet kerrassaan äimistyneitä...että kauppa joutuu ihan maksamaan pusseista?! Kyllä, pusseja kuluu vuosittain tuhansia rullia, ja jokainen rulla maksaa monta euroa.

4) Vaaditaan että kassamyyjä pakkaa pakasteet samaiseen pikkupussiin. Moni tuntuu kuvittelevan, että se ehkä 1/20 milliä paksu muovipussi pitää pakasteet kesähelteellä kylmänä...juu ei. Sepä se oliskin uutinen - hyvästi kylmäkassit! Hyvästi eristeet! Meillä vaihdettiin vintin puhallusvillat pusseihin ja jo pysyy torppa lämpimänä talvellakin! Ei.
Pakasteiden pakkaaminen pussiin on palvelu, jota meidän myyjien on tarjottava koska se jonkun mielestä kuuluu hyvään palveluun. Pussittaminen auttaa lähinnä vain näissä kahdessa tapauksessa:
- asiakas on ostanut useamman pakasteen, ja pussissa ne pysyvät yhdessä. Tällöin, isompana massana, ne pysyvät muutaman minuutin pitempään kylmänä,
- pakasteiden kanssa samaan kassiin on menossa jotain kosteusherkkää kuten sokeria tai jauhoja, ja pakasteiden pinnalle kondensoituva vesi ei näin pääse nopeasti pilaamaan näitä herkkistuotteita. Hetken päästä onkin jo ihan eri tilanne...
Ihan mielelläni minä ne pakasteet pakkaan, jos sille pussille on todellinen tarve. Useimmiten - ainakin oman mitättömän mielipiteeni mukaan, paitsi että ei ole mitätön koska tämä on miun blogi ja täällä miun omat mielipiteet on oikeutettuja - tarvetta ei ole. Mieltä kutittelee joskus ihan sekuntikellolla katsoa, miten paljon aikaa käytän päivittäin asiakkaiden pakasteiden turhanpäiväiseen pussitteluun. Se kaikki aika on pois minun työajastani ja lisänä muiden asiakkaiden jonotusajassa. Ja taas maksaa...

5) Juoksutetaan myyjiä kerta toisensa jälkeen, vaikka tiedossa on jo että hyllyssämme ei ole sitä Valion fetaa (myydään muuten nykyisin Viola Välimerellisen Salaattijuuston nimellä, mutta eipä kelpaa) tai ketsuppia joka on poistunut valikoimasta/tuotannosta vuosi sitten. Onhan se mukavaa saada huomiota osakseen, mutta myös se aika on työaikaa ja menoerä työnantajalle.
Olemme kutsumusammatissa - kukaan ei tee kaupan töissä rikastu, se on varmaa - ja tyytyväinen asiakas on meille ilon ja ylpeyden aihe. Vaihdamme ihan mieluusti asiakkaan kanssa muutaman sanasen ja kuuntelemme tarinoita kipeästä kissasta tai lapsenlapsien koulun alkamisesta, mutta ymmärrättehän että meillä on päivittäin tuhansia asiakkaita jotka kaikki tarvitsevat huomiota tavalla tai toisella. Saatamme myös ihan jopa kertakaikkiaan kyllästyä kuuntelemaan viikottain samalta asiakkaalta samat moitteet samoista tavarapuutteista. Kaikki valikoimatoiveet toimitetaan eteenpäin, mutta jotkut jäävät täyttämättä eri syistä: tuotteiden valmistus tai maahantuonti loppuu, ne tuottavat enemmän tappiota kuin voittoa tai niille ei yksinkertaisesti ole enää tilaa hyllyssä (josta yleensä löytyy ainakin yksi jos ei useampi korvaava tuote).
Myyjä ei henkilökohtaisesti yleensä voi tilanteelle mitään, mutta häntäkin melko varmasti harmittaa kun asiakas ei ole tyytyväinen. Teemme kuitenkin kaikkemme, että asiakkaat löytäisivät hyllyistämme tarvitsemansa tavarat. Se on meidänkin etumme.

6) Luetaan lehdestä supermarketketjun kahvi/lohi/limu/vihannestarjouksesta ja marssitaan hypermarkettiin tai jopa kilpailevan ketjun kauppaan vaatimaan sitä kultakatriinaa/norjanlohta/kokista/paprikaa samaan hintaan. Vaikka olisimme saman konsernin kauppa, olemme silti eri myymäläketjua ja se tarkoittaa eri kampanjoita. Kaupoilla saattaa myös olla omia tarjouksia, jotka ovat voimassa vain kyseisessä paikassa. Kun tarpeeksi kauan kassalla inttää, jono takana kasvaa ja haaskuun menee jälleen sekä myyjän että muiden asiakkaiden aikaa. Ja taas maksaa. Haethan tarjoustuotteesi  sieltä missä se on tarjouksessa, ole hyvä.

Kaikki nämä tekijät yhdessä vaikuttavat suoraan siihen, että kauppa joutuu tulostason säilyttämiseksi pitämään korkeampaa hintatasoa. Totta kai hinnat ovat karanneet käsistä viimeisen vuosikymmenen ajan ja ihmiset on ajettu taloudellisesti todella ahtaalle samalla kun valtion velkarahalla sponsoroidaan asiansa korkeimman omakätisesti munineitten maitten kulutusjuhlia, sen on kaupan omakin työntekijä joutunut nahoissaan tuntemaan. Olemme kuluttajia siinä missä muutkin.
On kuitenkin niitä pieniä pisaroita, joista kasvaa isoja virtoja ja meriä, ja asiakkaat itse pystyvät vaikuttamaan omalla toiminnallaan siihen, minkälaisia hintoja kaupoissa joutuu maksamaan. Teemme voitavamme ammattivarkaiden toiminnan hankaloittamiseksi, mutta paljon on myös asioita joita ihan kaikki asiakkaat voivat tehdä vaikuttaakseen kauppojen tulostasoon ja sitä kautta myös ruuan hintaan sekä käytettävissä olevien työtuntien määrään. Me kaupan työmuurahaiset mieluusti teemme työmme huolella riittävällä työajalla, palvelemme teitä ilolla ja toivotamme tervetulleeksi takaisin.

On kuitenkin yksi asia, joka on hidasta ja aikaavievää mutta jota en siitä huolimattakaan katso ajanhukaksi: monien paheksuma pikkurahankaivelu kukkaron pohjalta. "Mummoilu", kuten nuoret sitä kutsuvat, on ihan jees. Vaikka siihen muutama sekunti meneekin, niin niillä pikkukillingeillä tehdään paljon ihmeitä; voin mahdollisesti antaa asiakkaalle kivammat vaihtorahat takaisin, ja saan kassaani kolikoita. Niiden asiakkailta saatujen kolikoiden ansiosta minun ei ehkä tarvitse tilata lisää vaihtorahaa toimistosta. Kas kun ne kolikotkin maksavat, kun pankissa ne pakkaavat, rahankuljetusfirma meille niitä rahtaa ja vastaavat niitä kassalle kiikuttelevat.

Kun siinä tärisevin käsin (mahdollisesti viimeisiä) lanttejaan kukkarosta tiskille laskevan mummon kanssa työskennellessäni katselen ja kuuntelen ihmisiä jotka mummon selän takana huokailevat kuuluvasti ja pyörittelevät silmiään, haluaisin muistuttaa heitä toivomaan että kun he ovat itse yhtä vanhoja, ihmiset olisivat edes vähän ymmärtäväisempiä ja kunnioittavampia. Jos ihminen on onnekas, hänestä tulee joku päivä vanhus. Hän ei lakkaa olemasta ihminen. Hän on vain vanha, mutta ihmisillä ei ole parasta ennen-päivää.

Rakastan työtäni. Pidän ihmisistä. Ilahdun kun asiakas hymyilee. Olen sillai outo.

PS. On yksi asia, mikä ei maksa mitään. Kenellekään. Hyvät tavat.
 Meidän kaupassa tervehditään lähes kaikki asiakkaat. Jos kävelen asiakkaan ohitse 30 sentin päästä, katson (tai yritän katsoa) silmiin ja tervehdin kirkkaalla äänellä, epäilen että sanani kuullaan vaikka asiakas kääntää katseensa muualle ja jopa hymähtää kiukkuisesti. Olen toista vuotta tervehtinyt asiakkaita samassa kaupassa, ja pakko myöntää että olen viime aikoina lakannut noteeraamasta ihmisiä jotka kerta toisensa jälkeen toimivat yhtä tylysti.
Joskus iskee piru ja tekis mieli ihan oikeasti siinä ohittaessa samalla heleällä äänellä sanoa "Juntti!" ja katsoa, kuuliko se sittenkin... :D


2 kommenttia:

  1. Ihan asiaa puhui / kirjoitit, mutta silti pakkaa naurattamaan. Siis asiahan on noin, ymmärrän sen. Ei voi kuin ihmetellä, että miten jotkut eivät päivänselviä asioita ymmärrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on tuo kieltämättä aika naurettavia itsestäänselvyyksiä täynnä, paikoin hiukkasen kieli poskessa kirjoitettuna. Mutta monelle ei välttämättä tule kyllä mieleen, että tapahtumaketju on ympyrä alkaa asiakkaasta ja päättyy asiakkaaseen. Välissä on kauppa, tukku, tuottajat, viranomaiset...ja kaikki vaativat osansa. Asiakkaan valinnat ja toiminta ratkaisevat lopulta paljon.

      Poista