Olki joka katkaisi kamelin selän oli Marc Jacobsin musta nailonreppu - hintaa aika tarkkaan 200 euroa, matskuna tosiaan ohuenpuoleinen nylon ja tuote valmistettu Vietnamissa. Olin vähän katsellut kyseistä reppua itselleni, mutta lähemmän tutkimisen jälkeen totesin että en tarvitse 200 euron reppua joka on valmistettu ehkä jopa 10 euron matskuista maassa jossa repun tehnyt työntekijä saa ehkä 20 senttiä vaivanpalkkaa itselleen per tuote. Pelkkä nimi laukun päällä maksaa siis - verot vähennettynä - yli 130 euroa.
Ei."
Näin kirjoittelin eilen eräälle Facebookin kassialmafoorumille. Aloin miettiä, mikä minun shoppailijanmoraalini on ja miten shoppailumieltymykseni sopii yhteen maailmanpelastamiselämänfilosofiani kanssa. Itse asiassa se sopii ihan hyvin.
Viimeisen 10 vuoden aikana olen siirtynyt paljolti laadukkaisiin merkkituotteisiin, varsinkin laukut ja muut samaan sarjaan kuuluvat ovat vaihtuneet 30 euron keinonahkalaukuista Mulberryyn, Modaluun, Longchampiin ja moneen muuhun laatumerkkiin. Välivaiheena oli Guess, jonka laadukkaat keinonahat kestävät moninkertaisesti halvimpia tekonahkoja pitempään.
En ole näistä aitonahkaisista laukuista tai lompakoista käyttänyt ainuttakaan loppuun. Guesskin kesti hyvin - vain 1 lompakko meni niin heikkoon kuntoon, että se saa lähteä seuraavan kuorman mukana Fidaan (eli minun "roskikseen" - paikkaan johon lähtee kaikki käyttökelpoinen mitä en kehtaa tai jaksa itse myydä). Lähes kaikki muut ovat lähteneet minulta jonkin jälleenmyyntikanavan kautta uusiin koteihin.
Samaa tietä suuri osa tavaroista on minulle tullutkin. Itse asiassa suurin osa laukuistani on ostettu käytettynä. Uutena ostettuja on ehkä 1/4, käytännössä kaikki muut olen troolannut verkkooni huutonetistä, Torilta, kirppiksiltä tai Facebook-myyntiryhmien kautta. Samoja reittejä kuin olen kierrättänyt vanhat. Jotkut ovat ennen minua olleet 2-3 omistajalla. Ja hei, te jotka olette huolissanne rahankäytöstäni; omiani käytän jos en ole lahjaa saamassa, ja en muuten ikinä maksa täyttä hintaa vaan suurimman osan kaikesta - siis muutkin jutut kuin laukut - ostan alle puolen ovh:n.
Pari laukkua olen saanut Murulta lahjaksi, kun olen ensin löytänyt etsimäni sopivaan hintaan ja sitten "helpottanut hänen elämäänsä" ilmoittamalla, että tuolla sais minua ilahduttaa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla; Muru pääsee helpolla ja halvalla, ja miä saan mitä haluan ja tarvitsen. Everybody wins.
Kun investoi vähän laadukkaampaan, saa mukana monia ilahduttavia asioita: kestävyyttä, huollettavuutta (koska laadukkaan nahkatuotteen voi käytännössä aina korjata), työn laatua ja myös ympäristö- ja inhimillinen moraliteetti on paremmin kunnossa.
Laadukkain nahka on kasviparkittua, joka ei tuhoa luontoa samalla tavoin - eli todella pahasti ja peruuttamattomasti - kuin muut menetelmät. Taidokas käsityö kestää, korostaa tuotteen hyviä puolia ja on korjattavissa kulumisen yllätettyä. Laatutuotteissa myös takuu toimii ja tuotevirheet ynnä muut pystytään korjaamaan helposti. Hyvä nahkalaukku voi kestää jopa kymmeniä vuosia, kiertää useilla omistajilla ja näin säästää luontoa.
Miten monta 30 euron keinonahkalaukkua tuossa ajassa on tuotettu öljystä, käytetty hetkessä loppuun ja päätynyt ongelmallisena muovijätteenä kaatopaikoille tai polttolaitoksiin? Itse pidän priimakuntoisista ja hiukan patinoituneista laukuista, ja keskilaatuinen keinonahka täyttää nämä speksit ehkä 3-6 kk ajan.
Aito nahka on eläimestä peräisin. Moni valitseekin keinonahan "eettisistä syistä". Itse valitsen aidon sian- tai naudannahan samoista syistä. Lihantuotantoa on runsaasti, ja koska ihmiset kerskakuluttavat lihaa, se ei tule maailmasta katoamaan. Vuotia siis tulee jatkuvalla syötöllä, ja niiden käyttämättä jättäminen olisi mielestäni törkeää haaskausta. Jos eläin elää kuollakseen ihmisen tarpeiden täyttämistä varten, ehkä paras ja ainoa tapa kunnioittaa tätä uhrausta on käyttää koko eläin viimeistä osaa myöten. Nigellaa lainatakseni; olen ehkä joskus hieman suurellinen mutten koskaan haaskaavainen.
Nahan voi tietysti korvata vaikka sillä keinonahalla, mutta kun muistaa että Maapallon öljyvarat ovat jo nyt vähissä ja kyseessä on uusiutumaton luonnonvara, öljyn haaskaaminen muovintuotantoon on puhdasta mielettömyyttä. Kangas taas ei ikinä pidä vettä kuin nahka, ei kestä kulutusta kuin nahka eikä ikäänny yhtä kauniisti kuin nahka. 2 ensimmäistä syytä ovat käytännöllisyyteen, kolmas puhtaasti turhamaisuuteen perustuva.
Jos kankaasta halutaan vedenpitävää, sitä yleensä joudutaan myös kyllästämään aineilla jotka ovat haitallisia sekä ihmisille että ympäristölle, ja käsittelyä joudutaan uusimaan tuotteen elinkaaren aikana monesti. Nahka on kerrasta valmis, ja sitä voidaan hoitaa luonto- ja ihmisystävällisillä aineilla (oma suosikkini on Saphir, jonka tehoaineina on mehiläisvaha ja jojobaöljy, löytyy halvimmalla Lumi Accessoriesilta). Joskus nahkaa uudelleenvärjätään, tämäkin taas pidentää elinkaarta ja "uusii" tuotteen. Ja kierto jatkuu.
Ainoa johon en turkiksien lisäksi suostu sekaantumaan mistään hinnasta, on eksoottisten eläimien nahka. On vaikea kuvitella ahdistavampaa elämää sekä raaempaa ja turhempaa kuolemaa eläimelle. Nämä otukset elävät elämänsä ahtailla, likaisilla farmeilla ja väistämätön loppu on todella kivulias. Eläimistä hyödynnetään käytännössä pelkkä nahka. Moni tuottaja myös maksimoi vuotien koon ja sitä myötä voittonsa "letkuttamalla" matelijoita; tämä siis tarkoittaa sitä, että elävän eläimen mahalaukku pumpataan toistuvasti pullolleen vettä jotta nahka venyy. Yhtä eettistä kuin hanhenmaksan tehotuotanto. Ei. Lopettakaa heti.
Myös ihmiset, jotka laukkuja valmistavat, ovat usein mielessä. Tiesittekö, että Thaimaan ja Tallinnankin toreilla myytävät "merkkilaukut" EIVÄT ole sen aidon ja oikean yrityksen kakkoslaatua jota realisoidaan pois halvalla? Tiesittekö, että tuoteväärennöksiä tehdään pahimmilla hikipajoilla myös lapsityövoimaa käyttäen ja järjestäytynyt rikollisuus kerää voitot? Tiesittekö, että Italiassakin on hikipajoja? Tiesittekö, että monet huippusuunnittelijat teettävät tuotteensa halpatuontimaissa?
Kun investoi vähän laadukkaampaan, saa mukana monia ilahduttavia asioita: kestävyyttä, huollettavuutta (koska laadukkaan nahkatuotteen voi käytännössä aina korjata), työn laatua ja myös ympäristö- ja inhimillinen moraliteetti on paremmin kunnossa.
Longchamp vuosimallia 2006, Made in France ja huollettu tänä kesänä takuun piikkiin.
Laadukkain nahka on kasviparkittua, joka ei tuhoa luontoa samalla tavoin - eli todella pahasti ja peruuttamattomasti - kuin muut menetelmät. Taidokas käsityö kestää, korostaa tuotteen hyviä puolia ja on korjattavissa kulumisen yllätettyä. Laatutuotteissa myös takuu toimii ja tuotevirheet ynnä muut pystytään korjaamaan helposti. Hyvä nahkalaukku voi kestää jopa kymmeniä vuosia, kiertää useilla omistajilla ja näin säästää luontoa.
Miten monta 30 euron keinonahkalaukkua tuossa ajassa on tuotettu öljystä, käytetty hetkessä loppuun ja päätynyt ongelmallisena muovijätteenä kaatopaikoille tai polttolaitoksiin? Itse pidän priimakuntoisista ja hiukan patinoituneista laukuista, ja keskilaatuinen keinonahka täyttää nämä speksit ehkä 3-6 kk ajan.
Aito nahka on eläimestä peräisin. Moni valitseekin keinonahan "eettisistä syistä". Itse valitsen aidon sian- tai naudannahan samoista syistä. Lihantuotantoa on runsaasti, ja koska ihmiset kerskakuluttavat lihaa, se ei tule maailmasta katoamaan. Vuotia siis tulee jatkuvalla syötöllä, ja niiden käyttämättä jättäminen olisi mielestäni törkeää haaskausta. Jos eläin elää kuollakseen ihmisen tarpeiden täyttämistä varten, ehkä paras ja ainoa tapa kunnioittaa tätä uhrausta on käyttää koko eläin viimeistä osaa myöten. Nigellaa lainatakseni; olen ehkä joskus hieman suurellinen mutten koskaan haaskaavainen.
Nahan voi tietysti korvata vaikka sillä keinonahalla, mutta kun muistaa että Maapallon öljyvarat ovat jo nyt vähissä ja kyseessä on uusiutumaton luonnonvara, öljyn haaskaaminen muovintuotantoon on puhdasta mielettömyyttä. Kangas taas ei ikinä pidä vettä kuin nahka, ei kestä kulutusta kuin nahka eikä ikäänny yhtä kauniisti kuin nahka. 2 ensimmäistä syytä ovat käytännöllisyyteen, kolmas puhtaasti turhamaisuuteen perustuva.
Jos kankaasta halutaan vedenpitävää, sitä yleensä joudutaan myös kyllästämään aineilla jotka ovat haitallisia sekä ihmisille että ympäristölle, ja käsittelyä joudutaan uusimaan tuotteen elinkaaren aikana monesti. Nahka on kerrasta valmis, ja sitä voidaan hoitaa luonto- ja ihmisystävällisillä aineilla (oma suosikkini on Saphir, jonka tehoaineina on mehiläisvaha ja jojobaöljy, löytyy halvimmalla Lumi Accessoriesilta). Joskus nahkaa uudelleenvärjätään, tämäkin taas pidentää elinkaarta ja "uusii" tuotteen. Ja kierto jatkuu.
Ainoa johon en turkiksien lisäksi suostu sekaantumaan mistään hinnasta, on eksoottisten eläimien nahka. On vaikea kuvitella ahdistavampaa elämää sekä raaempaa ja turhempaa kuolemaa eläimelle. Nämä otukset elävät elämänsä ahtailla, likaisilla farmeilla ja väistämätön loppu on todella kivulias. Eläimistä hyödynnetään käytännössä pelkkä nahka. Moni tuottaja myös maksimoi vuotien koon ja sitä myötä voittonsa "letkuttamalla" matelijoita; tämä siis tarkoittaa sitä, että elävän eläimen mahalaukku pumpataan toistuvasti pullolleen vettä jotta nahka venyy. Yhtä eettistä kuin hanhenmaksan tehotuotanto. Ei. Lopettakaa heti.
Myös ihmiset, jotka laukkuja valmistavat, ovat usein mielessä. Tiesittekö, että Thaimaan ja Tallinnankin toreilla myytävät "merkkilaukut" EIVÄT ole sen aidon ja oikean yrityksen kakkoslaatua jota realisoidaan pois halvalla? Tiesittekö, että tuoteväärennöksiä tehdään pahimmilla hikipajoilla myös lapsityövoimaa käyttäen ja järjestäytynyt rikollisuus kerää voitot? Tiesittekö, että Italiassakin on hikipajoja? Tiesittekö, että monet huippusuunnittelijat teettävät tuotteensa halpatuontimaissa?
Olen niin monta kertaa kuullut feikkiguccia ja ties mitä kanniskelevilta tutuiltani, että jostain Phuketin torilta tai Takahikiän markkinoilta 20 eurolla ostettu veska on "ihan aito, ja (josnytvaikkaesmerkiks) Guccin tehtaan tekemä, mut niillä tulee kakkoslaatua ja ne myy ne halvalla pois". Tulee muuten ihan hitokseen kakkoslaatua huippuluokan käsityöläisiltä, Guccin ynnä muiden kannattais ehkä miettiä pieniä yt-neuvotteluja jos ehkä sen 1 000 tuotetta päivässä ulos pukkaava tehtaallinen ammattilaisia suoltaa samalla 100 000 sekundalaukkua! Ois meinaan aikamoista jos ois totta.
Kaikenmoista nettioutlettiakin näkee, kaikki myyvät "aitoa" Mulberrya, Chanelia ja Louis Vuittonia pilkkahintaan, aidon kuittikopion (??!!) ja aitoustodistuksien kera. Näiden sivustojen ainoa yhteys aitoon tavaraan on se, että myytävät tuotteet ovat usein tarkkojakin kopioita aidoista. Mutta piraattia kaikki tyynni. Jos netistä tilaamasi piraattikopio jää Tullille kiinni, se lentää silppuriin ja kukaan, ei kukaan, palauta rahojasi. Voit vain itkeä omaa tyhmyyttäsi ja toivoa ettei kukaan saa ikinä tietää.
Ja niin juu, Vuittonin tuotteet eivät ole ikinä alennusmyynnissä saati outleteissa, myymättömät tuotteet heitetään silppurin kautta polttolaitokselle...et siis voi ostaa mistään liikkeestä aitoa uutta Luiskaa alehintaan.
Piraattituotteita (ja myös valitettavan monia merkkituotteitakin) väsätään hikipajoissa.
Hikipajoilla ihmiset tekevät usein 20-tuntisia työpäiviä epäinhimillisissä olosuhteissa. Lämpö saattaa olla 40-50 astetta sisätiloissa, taukoja ei tunneta, järjestäytyminen on kiellettyä, siirtotyöläisten passit takavarikoidaan ja liikkumista rajoitetaan, vapaapäiviä ei tunneta, ja silti palkkaa tulee ehkä euro päivässä jos hyvin käy. Aina ei muisteta maksaa ollenkaan. Joskus tulee vain turpaan.
Lapsiakin näillä pajoilla näkyy. Työtehtävissä. Lapsia, joiden pitäisi olla koulussa tai jopa kotona leikkimässä.
Piraattituotteita (ja myös valitettavan monia merkkituotteitakin) väsätään hikipajoissa.
Hikipajoilla ihmiset tekevät usein 20-tuntisia työpäiviä epäinhimillisissä olosuhteissa. Lämpö saattaa olla 40-50 astetta sisätiloissa, taukoja ei tunneta, järjestäytyminen on kiellettyä, siirtotyöläisten passit takavarikoidaan ja liikkumista rajoitetaan, vapaapäiviä ei tunneta, ja silti palkkaa tulee ehkä euro päivässä jos hyvin käy. Aina ei muisteta maksaa ollenkaan. Joskus tulee vain turpaan.
Lapsiakin näillä pajoilla näkyy. Työtehtävissä. Lapsia, joiden pitäisi olla koulussa tai jopa kotona leikkimässä.
Moni yritys piiloutuu vastuulta sanomalla, että tehtaat noudattavat paikallisia lakeja. Ei paljon lämmitä, paikalliset lait kun saattavat olla sitä luokkaa, että työläisillä ei ole oikeuksia ja viranomaiset eivät juurikaan saa puuttua asioihin. Viranomaisia lahjotaan ja lausuntoja ostetaan. Kaikkea jännää tapahtuu kulissien takana, ja sinisilmäiset uskovat mukisematta.
Moni ei tiedä, että ihan meillä EU:ssakin on hikipajoja. Niitä pyöritetään paljon Italian eteläosissa, jossa ei ole pulaa laittomista maahansaapujista. Heidät on helppo värvätä tehtaisiin, joissa olot ovat epäinhimilliset ja palkka mitätön.
Huijaus on täydellinen, koska "Made in Italy"-lappu tuotteessa saa ihmiset helposti ajattelemaan kesäistä Milanoa ja sen kujilla avoimissa verstaissaan työskenteleviä vanhoja miehiä ja naisia jotka taikovat ilmoille huippulaatua ja elättävät itsensä ja perheensä työllään. Itse asiassa sen italialaisen laatutuotteen on saattanut hyvinkin tehdä paperiton afrikkalainen pakolainen, joka on tienannut työstään muutaman sentin.
Useimmilla eurooppalaisilla laatumerkeillä on omat tuotantolaitokset Euroopassa ja monilla ihan omassa kotimaassaan, vaihtoehtoisesti ne teettävät tuotteitaan EU-alueella laatuvalmistajilla; esimerkiksi Turkissa on tehdas, jota käyttävät mm. Givenchy ja Mulberry. Toisilla taas on omien tehtaiden tai ompelimoiden lisäksi valmistajapoolit, muistelen lukeneeni lehtijutun jossa Jaakko Selin liikuttuneena kertoi matkoillaan tapaamastaan vanhasta ranskalaisesta satulasepästä. Tämä valmisti iltapuhteenaan huippumuotitalolle lompakoita ja muita pieniä nahkatavaroita, jotka sitten viimeisteltiin talon omien nahka-artesaanien toimesta.
A. Eriksson, kotimaista työtä alusta loppuun.
Sen lisäksi että omien kulutustottumuksien pohtiminen on hyvästä, kannattaa myös ottaa selvää siitä, mitä tuotteiden ja tuottajien takana oikeasti on. Joskus hyvä omatunto on vain ostettua kaunista kuvaa, jonka kääntöpuolella on hyvin ruma todellisuus. Ole ovelampi kuin ne huijarit jotka sinuakin yrittävät joka päivä ansaansa vietellä.
Nytpä pakkailen (Englannissa valmistetun) laukkuni (jonka 3. omistaja olen) ja yritän houkutella Murun luolastaan ihmisten ilmoille. Jos vaikka vapaapäivän kunniaksi mentäis isolle kirkolle, viis sateesta ja 13 asteen lämpötilasta... :D
- Hulda
