Hultan paluu - pullasta ja taidepausseista

Nonni. Johan sitä taukoa tulikin pidettyä, nopeimmat ehtii viedä lapsiprojektin suunnittelusta maaliin saakka siinä ajassa joka minulta meni inspiraation löytämiseen! Nyt tuntuu, että pää on taas täynnä ideoita ja kynä terävänä. Tai ainakin näppis vireessä.

Tauko tuli todellakin tarpeeseen. Viime kevään jälkeen niin moni asia on mennyt päälaelleen ja muuttunut, että lista on todella pitkä. Parisuhde, työ, koti, paljon on uutta hyvää tullut elämään. Ensimmäistä kertaa asun asunnossa joka on mielestäni todella kaunis, riittävän valoisa, käytännöllinen ja loistavalla paikalla. Hintakin on kyllä sen mukainen, mutta elämä on valintoja...

Työpaikan vaihtaminen oli viime vuosien paras urapäätös. 18 vuotta vuorotyötä jäi taakse ja tilalle tuli päivätyö, jossa yhdistyy asiakaspalvelu, riittävä haasteellisuus ja hyvä tiimi joka tukee toisiaan täysillä. On ollut hienoa huomata, että Suomesta löytyy vieläkin hyviä työnantajia jotka haluavat pitää työntekijöistään huolta ja pyytävät vain sellaista työpanosta mikä on resurssien tarjoamilla edellytyksillä inhimillisesti mahdollista päivästä toiseen antaa. Uskomatonta. Ei meillä paljoa laiskotella, mutta ihmisiä ei myöskään ajeta loppuun. Sopivasti haastetta ja vaatimuksia riittävän taustatuen kanssa on yhdistelmä, joka pitää työmotivaation pilvissä!

Uusi kulta, Pupu, tuli elämääni pian Murusta erottuani ja hitaasti mutta varmasti asiat ovat edenneet. Pupun lapsukaisetkin ovat käyneet jo tutuksi ja mikäpä siinä, mainioita vesseleitähän nuo ovat. Täytyy myöntää, että 3- ja 6-vuotiaat pojat osaa kyllä olla melkoisia touhuiivareita sille päälle sattuessaan! On ollut aikamoista seikkailua yrittää päästä selville tyyppien päänsisäisistä liikkeistä, kun toinen on menevä taiteilijaluonteinen sähläri ja toinen uhmaiästään huolimatta pikkutarkka, rauhallinen ja humoristinen tarkkailijatyyppi. Isäänsä tullut tuo hitaampi noista kahdesta, eikä se ole kyllä huono juttu. Pupun rauhallisuus on tarttuvaa sorttia, eipä ole haitannut yhtään vaan päin vastoin; tuntuu tasoittavan meikämimmin levottomuutta ihan passelisti.
Pupu on myös luonnetestattu syksyllä.
Se tapahtui seuraavasti: ystäväni A järjesti kullalleen J:lle yllärisynttärit ja otin Pupun mukaan bileisiin. Ensin suoritettiin Nata-testi eli tuupattiin Pupu ovesta sisään ja katsottiin syökö koirat Pupun vai ei. Eivät syöneet. Testin ensimmäinen osa suoritettu hyvillä arvosanoilla, sillä Nata ihastui suin päin ja jopa viileä Vilppu lämpeni. Toinen osio olikin sitten ehkä se vaativin, ainakin jos Pupulta kysyttäisiin; viileä lounaissuomalainen heivattiin vieraitten ihmisten keskelle. Nämä ihmiset olivat vielä hyvin puheliasta sorttia. Siinäpä tuo sitten sanaili muitten inssien kanssa ja vain vähän järkytyksestä tönkkönä. Toinen osio läpäisty. Kolmas osio oli lainattu suoraan Hilun Parisuhdeoppaan luvusta "Näin tunnistat kusipään" -  siinä illan myötä tuli juotua itsensä nätiksi ja Pupukin maisteli J:n tarjoilemia erilaisia oluita hyvällä halulla. Somassa huppelissa sitten yritin haastaa riitaa Pupun kanssa, sillee hienostuneesti v*ttuillen. Ei tarttunut Pupu syöttiin. Ei sitte millään. Kolmas osio läpi puhtaasti! En kyllä etukäteen epäillytkään etteikö luonnetestin tulos olis ollut erinomainen. On se kivaa olla oikeassa! :D Ja tiedoksi teille jotka ette ole vielä uutta kultaanne luonnetestanneet; Hilun Parisuhdeoppaassa kusipäätestin päätesanat ovat "Älä toista koetta". Kerta riittää.

Mutta eikös tässä sitte mennäkin pikkuhiljaa asiaan? Pullaa. Sitä leivottiin Pupun ipanoitten kanssa viime viikonloppuna. En muista koska olisin nauttinut hiivataikinaleivonnaisten väkertämisestä yhtä paljon. Päätin ottaa helpoimman kautta ja tehdä laiskan leipurin pullataikinan. Laiska leipurihan ei juurikaan viitsi vaivautua vaivaamaan taikinaa, vaan valmistaa sen hyvissä ajoin kylmään tekeytymään ja antaa gluteenisäikeiden kehittyä taikinaan itsestään ajan kanssa. Toimii myös leipätaikinaan!
Tästä taikinasta saat tehtyä vaikka 20 reilunkokoista voisilmäpullaa, joihin vaniljahullut leipurit (kuten minä ja vanhempi ipana) lykkäävät vaniljasokeria päälle.

Tarvitset:
5 dl täysmaitoa
150 g voita
2 pss kuivahiivaa tai puoli palaa tuorehiivaa
2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria tai 1 tl vaniljarouhetta
1 tl kanelia
12 dl vehnäjauhoja + 3-4 dl vaivaamiseen

Päälle:
1 muna
2 rkl täysmaitoa
20 voipalaa, noin 1,5 cm kanttiinsa
n. 1 dl vaniljasokeria

Laita puolet maidosta ja voi mikronkestävään astiaan ja lämmitä hitaasti kunnes voi sulaa. Voit lämmittää  seoksen myös kattilassa, mutta mikrossa tulee nopeammin ja vähemmällä pohjaanpalamisen riskillä. Kun voi on sulanut, tarkista maidon lämpötila hiivaa varten; jos käytät kuivahiivaa, neste saa olla reilusti lämpöistä - noin 40-asteista - ja tuorehiivaa varten riittää laimeahko kädenlämpö. Jos maito lämpenee liikaa, lisää hiukan kylmää maitoa sekaan. Lisää astiaan myös puolet sokerista sekä hiiva ja anna tekeytyä viitisen minuuttia. Kun hiiva on heräillyt, hulauta taikinakulhoon loppu maito, kananmuna, sokeri, vaniljasokeri, kaneli ja maito-voi-hiivaseos. Lisää jauhot muutamassa erässä ja sekoita kunnes enimmät paakut katoavat. Taikina jää hyvin löysäksi eikä sitä ole tarpeen minuuttia enempää sekoitella; pienemmät paakut katoavat lepuutuksen aikana ja sitkokin muodostuu itsestään.
Jos sinulla ei ole valtavan isoa taikinakulhoa tai kattilaa, jaa taikina kahteen osaan niihin isoimpiin kippoihin jotka omistat, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin 12-18 tunniksi.

Aamulla ota taikina huoneenlämpöön 1-2 tuntia ennen leipomista. Leikkaa voista kuutioita ja laita jääkaappiin odottamaan. Vispaa muna ja maito sekaisin tasaiseksi.
Kumoa taikina (tai ainakin puolet siitä, helpompaa käsitellä pientä määrää) pöydälle reilun - noin sentin paksuisen - jauhokerroksen päälle ja vaivaa puolisen minuuttia. Lisää jauhoja jos taikina vieläkin tarttuu käsiin ja vaivaa hetki lisää. Jaa puolet taikinasta 10 suurinpiirtein tasakokoiseen palaan, pyöritä palloiksi ja laita pellille. Peitä leivinliinalla. Toista harjoitesarja toisen taikinapuolikkaan kanssa. Laita uuni lämpiämään 50 asteeseen ja lykkää pellit uuniin, ota virta pois ja kohota pullia 10 minuuttia. Iske uuni lämpiämään 225 asteeseen ja anna pullien kohota loppuun huoneenlämmössä kunnes ne ovat reilusti kohonneet mutta yhä kimmoisia kun niitä varovasti sormella tuikkaa.
Voitele pullat munamaitoseoksella, tunkaise voipalaset pullien sisään sillai niinkun tarkoituksella eli niin syvälle kuin ilman rajua väkivaltaa voit. Kaada jokaisen voipalan päälle 1 tl vaniljasokeria nättiin kekoon. Paista pullat pelti kerrallaan uunissa 10-15 minuuttia kunnes ne ovat hyvin ruskettuneet. Anna jäähtyä ritilällä liinan alla niin pitkään kuin luonne antaa periksi.

Tässäpä tämä pelinavaus. Blogin 101.postaus ja siirtyminen uudelle sivulle monella tavoin.
Mukavaa, kun eksyit tänne pitkästä aikaa. Tervetuloa toistekin!

Lämpimiä kevätpäiviä odotellen,
Hulda

Blogin tauko jatkuu

Hei muruset!
Kuten varmasti olette huomanneet, blogi on elänyt hiljaiseloa aika pitkään. Tauko jatkuu vielä jonkin aikaa. Blogi on ollut minulle henkireikä ja tarpeellinen tuuletustapa kun elämä oli muuten vaikeaa, Nyt elämä on vienyt hyvään suuntaan, mutta kiire ja menneen elämän muistot ovat vieneet kynästäni terän. Terotin on toistaiseksi hukassa, mutta ilmoitan välittömästi kun se löytyy.
Sitä odotellessa toivon että vanhoista postauksista löytyy jouluun ja muihin juhliin iloa ja hyödyllisiä niksejä.
Lämmintä joulunalusaikaa itse kullekin!
- Hulta

Onnen ja hädän hetkellä - kevätjuhlien helpoista herkuista

Meikäläinen on sitte viimein operoitu viikko sitte ja melkein jo ehjässä kunnossa. Pankki- ja kauppareissut kyllä imevät mehut ja kävelyvauhti on edelleen noin kolmanneksen normaalista, mutta viikonloppuna tapahtuu silti muutto, oli kroppa samaa mieltä tai ei.

Viime kesän häissä sain jo buukkauksen yo-juhlaviikonlopulle. Sattuneesta syystä keittiössä huusaaminen ei nyt onnistu, joten jouduin tuottamaan pettymyksen tälle ihanalle naiselle.
Monella muullakin on edessä samanlainen tilanne; yllättäen perheessä vietetäänkin valmistujaisia, päättäjäisiä tai lakkiaisia ja pitopalvelua ei olekaan käytettävissä. Iik!

Vai onko sittenkään syytä huoleen? Ei oikeastaan. Pienellä huseeraamisella saa helposti tehtyä tarjottavat isommallekin joukolle. Oikeastaan ainoa mihin kannattaa palkata apua, on kahvinkeitto ja tiskihommat. Siihen sopii mainiosti vaikka naapurin teini tai mummo, kumpaa sorttia nyt seinän takaa sattuukaan löytymään.

Voileipäkakkuihin olen kieltäytynyt sekaantumasta. Moisen tekeleen sijasta suosittelen lämpimästi kolmioleipiä ja wrappeja. Ne on helppoa väsätä edellisenä päivänä sarjatyönä sekä leikata ja vadittaa juhlapäivää varten. Näihin kannattaa käyttää neliskanttista, isoviipaleista paahtoleipää. Jos teet useampaa täytettä, leivät erottaa helposti kun tekee toiset vaaleaan ja toiset täysjyväleipään. Jos haluat hifistellä, voit leikata leivästä kuoret pois ennen täyttämistä.

Kun teet kolmioleipiä ja wrappeja, tee ne mahdollisimman nopeasti valmiiksi, leikkaa (leivät 2 tai 4 osaan halusi mukaan, wrapit 3-4 osaan) ja lado vadeille. Laita päälle kostutettua, hyvin kuivaksi puristettua talouspaperia ja lopuksi kelmua.

Seuraavassa lempitäytteitäni, ohjeet 10 leivälle:

Katkarapumajoneesi, katkaraputuorejuusto, avokado, salaatti
- sulata 300 g katkarapuja, valuta huolella
- sekoita ravut 2 desiin majoneesia
- poista 2 avokadosta kivet, viipaloi sisus puolen sentin siivuiksi ja koverra irti lusikalla. Laita kulhoon ja lisää 0,5 dl limenmehua. Pyörittele avokadot mehussa, jotta ne eivät mustu.
- suikaloi puolikas jäävuorisalaatti hienoksi
- jaa rapumajoneesi 10 leipäviipaleelle, laita päälle ohut kerros salaattia ja lado päälle mehusta nostettuja avokadosiivuja vieretysten. Voitele 10 leipäsiivua tuorejuustolla ja nostele kansiksi.

Surimisuikale, sitruunamajoneesi
- sekoita  200 grammaa surimisuikaletta, 2,5 desiä majoneesia, puolikkaan sitruunan kuori ja mehu, 1 tl rouhittua mustapippuria ja tuoretta tilliä
- levitä täyte 10 leipäsiivulle ja nosta toiset 10 kansiksi.

Currybroileri, salaatti, ananastartarmajoneesi
- laita uunivuokaan 400 g broilersuikaleita, 1 rkl öljyä, ½ tl suolaa,  2 tl suolatonta curryjauhetta (jos sinulla on vain suolaa sisältävää currya, jätä suolalisä pois) tai mietoa currytahnaa, 2 tl sitruunanmehua ja 1 tl hunajaa. Pyörittele sekaisin ja kypsennä uunissa 180 asteessa folion alla noin 25-45 minuuttia kunnes broileri on kypsää. Jäähdytä huolellisesti ja nopeasti. Nypi tai leikkaa vajaan sentin paloiksi.
- sekoita broileri, 2 dl majoneesia, ½ purkkia ananasmurskaa, 1/4 pieni sipuli (hakkaa hienoksi) ja 5 pientä minimaustekurkkua (näille sama käsittely kuin sipulille).
- levitä täyte 10 leipäsiivulle, laita päälle tasainen ohut kerros hienoksi suikaloitua jäävuorisalaattia ja laita toiset 10 leipäsiivua kansiksi.

Grillattu halloumi, chilimajoneesi, salaatti, aurinkokuivattu tomaatti
- viipaloi 2 pakettia halloumia puolen sentin siivuiksi ja paista kuivalla pannulla. Jäähdytä nopeasti ja huolella.
- sekoita 2 desiä majoneesia, 1-2 tl chilitahnaa tai tabascoa, 2 tl ketsuppia ja ½ tl rouhittua mustapippuria. Levitä majoneesia 20 leipäsiivulle, laita puolet siivuista syrjään. Täytä 10 siivua; ripottele majoneesin päälle 1 dl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina, lado halloumisiivut päälle ja peitä ne ohuella salaattisuikalekerroksella. Lado loput leipäviipaleet kansiksi.

Lohituorejuusto, kylmäsavu- tai graavilohi, sitruunamajoneesi, maustekurkku
- valmista sitruunamajoneesi kuin surimileipäohjeessa, viipaloi 2 maustekurkkua pituussuunnassa (tai ole näppärä ja osta purkki voileipäkurkkua). Painele kurkkusiivuista talouspaperilla enimmät etikkaliemet.
- voitele 10 leipäsiivua majoneesilla ja toiset 10 lohituorejuustolla, lado tuorejuuston päälle lohta ja peitä kurkkusiivuilla. Päälle majoneesilla voidellut leipäsiivut.

Savuporo, puolukkamajoneesi, savuporo- tai kanttarellituorejuusto, salaatti
- sekoita 2 dl majoneesia, ja ½ dl jäisiä pakastepuolukoita
- voitele 10 leipäsiivua majoneesilla ja toiset 10 tuorejuustolla. Lado tuorejuuston päälle kylmäsavuporosiivuja, peitä ohuella kerroksella salaattisuikaleita ja laita loput leipäsiivut kansiksi.

Wrappeihin toimii samat makuyhdistelmät. Täytä wrapit näin:
- lado tortillat leikkuulaudalle tai työtasolle
- levitä (majoneesi tai) tuorejuusto itseäsi lähinnä olevalle puoliskalle
- laita salaattia tortillan leveimpään kohtaan reunasta reunaan. Salaattia saa olla reippaasti.
- seuraavaksi liha, kala tai juusto salaatin päälle
- hiukan majoneesia näiden päälle, jos et ole sekoittanut sitä jo täytteeseen
- kurkku, avokado yms trimmingit päällimmäiseksi
- taita tortillan lähin reuna täyteraidan yli, paina kevyesti tiiviimmäksi ja rullaa niin, että ulommaiseksi tulee "kuiva" kerros.
- leikkaa paloiksi, asettele vadille "päät" alapuolelle jotta rulla eivät aukea"
- muista peittää wrapit heti, tortilla kuivuu todella nopeasti.


Jos haluat oikein tosissasi brassailla ja revitellä, tee mätimoussekakku! Tämä on yksinkertainen ja helppo, mutta näyttävä herkku. Sen täyte on kuohkeaa, täyteläistä smetanavaahtoa, jota täplittää syvän oranssi mäti ja tuore tilli. Sitruuna tuo kakkuun raikkautta.

Mätimoussekakkuun tarvitset:

3 dl hienonnettua näkkileipää, hapankorppua tai täysjyvävoileipäkeksejä
50 g voita

500 grammaa kirjolohenmätiä
600 g smetanaa
1 prk kermaviiliä
1 dl tuoretta tilliä
2 tl rouhittua mustapippuria
1 sitruunan kuori
½ dl sitruunanmehua
5 liivatelehteä

Koristeeksi mätiä, tilliä, limeä, sitruunaa (jopa ihan vallan lohiruusukkeenkin voit taiteilla kylmäsavusta!)

Sekoita sulatettu voi ja näkkärimurut, painele leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuuan pohjalle. Paista uunissa kymmenisen minuuttia, laita jääkaappiin jäähtymään.

Ota syrjään 100 g mätiä koristelua varten.

Liota liivatelehdet pehmeäksi kylmässä vedessä. Kiehauta sitruunanmehu ja ota pois levyltä. Purista liivatteet ja sulata mehuun. Anna jäähtyä täytteen sekoittamisen ajan. Jos mehu menee hyytelöksi, lämmitä sitä varovasti uudelleen, älä kuitenkaan yhtään enempää kuin on aivan pakko.

Vaahdota smetana. Lisää pippuri, hienoksi revitty tilli, hienoksiraastettu sitruunankuori ja mäti. Sekoita nopeasti keskenään kermaviili ja liivateseos, sekoita smetanatäytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja tasoita pinta.
Laita jääkaappiin ja anna asettua vähintään 6 tuntia, mielellään yön yli. Koristele tasaisella mätikerroksella, tillitupsulla ja lime- sekä sitruunasiivuilla.
Ennen vuuan avaamista pyöräytä palettiveitsellä (tai muulla tylsällä ja ohuella veitsellä) kakun ja vuuan reunan välistä täyden kierroksen, jolloin kakku irtoaa nätisti. Nosta tarjoiluvadille esim. kahta leveää, ohutta paistinlastaa käyttäen.


Jos ei näillä eväillä saa juhlaa aikaan, niin eipä sitte juur millään. Jos tuntuu, että haluat jotain erilaista, tee salaatteja ja paistia tai suolattua possunfilettä. Niihin sekä makeisiin leivonnaisiin löytyy jo monta ohjetta blogista hakutoimintoa tai sivun reunan sanavalikkoa käyttämällä. =)

Hulta toivottelee onnea kaikille valmistuneille/ylioppilaille/koulunsa päättäville!

Hyvinvointivaltio - terveydenhuollon ongelmista

Minäpä se oon kippeenä.
Olen viettänyt nyt neljä päivää TAYSin gastroenterologian osastolla leikkausta odotellen. Tämä tarkoittaa sitä, että aamulla puoli kahdeksalta palaan osastolle kotoa (koska kieltäydyn enää pilaamasta yöuniani huonossa, nitisevässä sängyssä pyörien, vähän väliä heräillen) ja kädessäni olevaan kanyyliin isketään taas kerran kiinni suolaliuos- ja antibioottitipat. Istun, luen, katselen videoita tabletilta, juttelen huonetovereitteni kanssa ja otan päiväunia. Ihan mukavaa ajanvietettä, joku voisi ajatella. Mutta.

Tässä samalla hiljaa toivon, että sappirakkoni ei repeä kun kello tikittää eteenpäin. Lasken minuuttihintaa sille, kun istun täällä epämukavassa punkassani. Tämä lysti maksaa minulle 38,80 euroa päivässä. Yhteiskunnalle hinta on vieläkin korkeampi; sairaalavuorokauden hinnalla ei kateta paljon mitään. Ei, vaikka en saa syödä täällä muruakaan - olen leikkausjonossa ja silloin paastotaan jos vaikka vahingossa sattuisikin olemaan aikaa operoida. Joten syön ja juon yhden kerran päivässä, kotona yhdentoista maissa illalla. Sen jälkeen en saa enää syödä, koska aamulla palaan taas osastolle. Ihan vain istumaan ja odottamaan.
Lisäksi työnantajani, molemmat niistä, saavat pulittaa sairasajan palkkaa ja päälle vielä tuuraajani palkkakuluja. Eli persnetoksi menee heilläkin.
Minulla on kaksi vuokratyösuhdetta, ja sitä myötä kaksi nollasopimusta. Koska sairastuin juuri hyvään aikaan eli juuri ennen vuorolistojen julkaisemista, kaksiviikkoisen sairaslomani jälkimmäiselle viikolle heidän ei tarvitse merkitä ollenkaan tunteja. Kuukausiansioni kutistuu siinä tapauksessa 25%. Ja sairaalamaksut sen kun juoksevat.

Tulin tänne ensiapupolin, Acutan kautta. Olin ensimmäistä kertaa Acutassa viikko sitten tiistain ja keskiviikon välisen yön. Silloin lääkäri säästi sairaalan varoja jättämällä ultraäänitutkimuksen tekemättä. Minut kotiutettiin kipulääkkeen kanssa.
Seuraavana yönä kuumeeni nousi pilviin, ja painuin aamulla sairaanhoitajan luo terveyskeskukseen. - "Ei tarvetta lääkärikäynnille tänään, noudatat nyt vaan oireenmukaista erikoisruokavaliota". Perjantaina pääsin viimein lääkärille. Minut passitettiin välittömästi takaisin Acutaan.
Acutassa lojuin taas sen seitsemän tuntia, kunnes  ultraäänitutkimuksen jälkeen ilmoitettiin että minulla on puolentoista sentin sappikivi, sappirakontulehdus ja tarve leikkaukselle heti.
Oho. Se ultraäänen skippaaminen keskiviikkona maksoikin nyt sairaanhoitopiirille sairaanhoitajakäynnin, lääkärikäynnin ja Acuta-visiitin verran enemmän. Lisäksi arkisin leikkaukset pyörivät paremmin kuin viikonloppuisin, eli jos minut olisi tutkittu kunnolla ja passitettu osastolle jo keskiviikkoaamuna, olisin mahdollisesti päässyt nopeammin leikkaukseen ja tässä kohtaa, maanantaipäivällä, olisin ollut jo monta päivää kotona toipumassa.

Ja sitte osastolle. Hoitaja kertoi, että minut leikataan kun ehditään ja leikkaussalin tilanne on kaaoksessa potilasmäärien takia. No, odotellaan sitten. Kävi ilmi, että en ole yksin. Ikkunanpuoleisessa punkassa makasi nainen saman vaivan kanssa. Hänellä oli kovia kipuja ja tulehdusarvot huitelivat antibiooteista huolimatta lähellä sataa. Häntä makuutettiin osastolla tippapullon jatkeena keskiviikosta sunnuntaihin asti kunnes se ainoa leikkaussali EI ollut täynnä mustuneita ja vuotavia suolia tai revenneitä sisäelimiä.
Minun odotukseni jatkuu. Kuulin juuri, että ykköspaikkani jonossa on vaihtunut toiseen sijaan. Ja aina jonkun kiireellisemmän tullessa ovesta sisään, leikkausaikaani arvotaan taas kauemmaksi ja kauemmaksi. Ja minä pulitan kiltisti taas 38,80 € lisää ja yhteiskunta maksaa loput.
Kahden potilaan, minun ja ikkunapunkan naisen, kesken olemme nyt odottaneet leikkausta kahdeksan päivää. Kahdeksan turhaa sairaalavuorokautta! Tilanne on sama koko osastolla, ihmiset makaavat odottamassa leikkaukseen pääsyä, hoitajat hoitavat ja lääkitsevät kipuja, keittiö ruokkii ne jotka nyt ylipäätään saavat syödä, osasto pursuaa potilaita ja se ainut leikkaussali on aina varattu.
Pahimmassa tapauksessa jonkun odottajan kunto romahtaa ja taas menee leikkaussalin ohjelma uusiksi.

Näin ne sairaanhoitopiirin rahat katoavat. Säästetään, mutta tuloksetta. Siirretään rahaa taskusta toiseen, vaikka kummassakin taskussa on reikä.

Mitä tapahtuisikaan, jos tämäkin osasto saisi toisen leikkaussalin? Kovin kallista se on, salin varusteleminen ja henkilökunta ja ties mikä, joten siihen ei ryhdytä koska nyt säästetään! Säästetään Suomi kuntoon ja kansalaiset terveeksi! Voi tätä säästämisen riemua!
Ei. Säästön nimissä pitäisi ensin käyttää vähän rahaa. Pitäisi olla tarkkana, että leikkauksiin ei tarvitsisi osastolla jonottaa. Että päivän aikana saataisiin aina pöytä puhtaaksi, että kenenkään sairaus ei pitkittyisi ja jopa pahenisi odotellessa. Että hoitohenkilökunta - joka täällä on huippuluokkaa - ei joutuisi hukkaamaan ammattitaitoaan antibiootti- ja kipulääkeransuunoita jonottajille jaellessaan. Ettei lääkäreiden aika menisi päivästä toiseen potilaille selittäessä, miksi heitä ei tänäänkään ehditä leikata.
Ettei osasto olisi täynnä niitä odottelijoita. Että saataisiin sänkyihin potilaita, jotka on jo autettu tielle kohti paranemista.
Nyt rahat menevät aivan väärään paikkaan. Sen sijaan, että leikkaussali- ja hoitolaitoskapasiteetin minimointi (tätä kutsutaan tietyissä piireissä uudistamiseksi, säästämiseksi ja hoitoketjun tiivistämiseksi) toisi säästöjä, se on itse asiassa hirvittävän kallista. Kaikille.

Hyvinvointivaltion käsite on viime vuosina muuttunut radikaalisti; nyt on vaan pakko voida hyvin, koska huonovointisista ei pystytä enää huolehtimaan. Suomi säästetään kuoliaaksi. Kuka päättäjistä uskaltaa viimein sanoa tämän ääneen?

Alan kasailla kamppeitani ja valmistautua  taas kotiinlähtöön. Arpa ei suosinut tänäänkään. Mutta ehkä jo huomenna on minun vuoroni. Kunpa sappeni jaksaisi odottaa vielä hetken...

Uutta ja vanhaa - elämästä ja leivontapuuhista

Blogi on elänyt jonkin aikaa hiljaiseloa. Kotona on ollut sen verran vaikeaa, että voimat eivät yksinkertaisesti ole riittäneet rivinkään kirjoittamiseen. Enkä usko että siitä mitä miun päässä on viime viikkoina liikkunut, olisi irronnut mitään ilahduttavaa ajatusta kelleen.

Minulla ja Murulla menee lusikat jakoon. Jäämme Murun kanssa kuitenkin samaan rappuun asumaan, mitään suurta draamaa tähän tragediaan ei liity, eipä vaan sovita toisillemme. Vaikka sitä miten yrittää, onnistuminen ei siltikään ole taattu. Ei rakkaudessa eikä leivonnassa. Kummatkin ovat luovia, energiaakysyviä elämäntapoja ja intohimon ajamia. Ja kummassakin on tärkeää oppia virheistä, ja mikä tärkeintä, uskaltaa yrittää uudelleen.

Koska en ole viime viikkoina jaksanut ajatella luovasti, ajattelin kertoa teillen että VAPPU ON KOHTA! Ja koska vappuna kuuluu myös syödä hyvin ja vapunpäivän piknikille pitää keksiä jotain tosi helppoa ja hyvää, tässä pari helppoa ohjetta joitten tulokset kulkevat kätsysti mukana piknikkorissa ja maistuvat herkulta.

Lehtitaikina ja voitaikina on ystäviä. Ihmisen parahin ystävä on valmis voitaikina.
Ehkä vielä joku kaunis päivä ihan oikeasti alan tekemään voitaikinani itse. EHKÄ. Toistaiseksi luotan ammattilaisten ja heidän masiinoidensa tuotoksiin.
Jos omaa urheiluhenkeä, voi käydä vaikka Valion sivuilta katsomassa rahkavoitaikinan ohjeen ja sötköttää oman taikinan. Rahkavoitaikina on edullista, helppoa ja maultaan loistavaa. Itse kuitenkin uskon lehtevään pakastetaikinaan, ja 99% kerroista tartun voitaikinapakettiin. Lehtitaikina on melkein sama asia, mutta se tehdään laktoosittomaan margariiniin jolloin tulos ei ole yhtä maukas.

Myös muunlaisiin taikinoihin sopii tämän reseptin kanssa sekaantua; esim. ruis-perunataikinaa kannattaa kokeilla. Siitä pasteijat saavat lisämakua, kuitua ja mureampaa suutuntumaa.

Kasvissyöjän hommia opetellessani reilu 20 vuotta sitten aloin kaipaamaan täyttävää ja maukasta suuhunpantavaa juhlapöytään. Pasteijoissa oli lähes aina joko lihaa tai kalaa täytteenä, ja munariisipasteijat olivat suutuntumaltaan lähinnä soraa muistuttavia mauttomia tekeleitä. Siispä tartuin toimeen ja tekaisin juhliin näitä helppoja, maukkaita ja mehukkaita kasvispasteijoita. Ohje on ollut käytännössä samanlainen koko olemassaoloaikansa, ehjää ei tarvitse korjata.
Jos ei pasteijoiden nyhertäminen maistu, kokeilepa tekaista iso piirakka. Sellaisen saat käyttämällä leikkaamatonta voitaikinaa, jonka voit kaulita hiukan ohuemmaksi ja leikata kahtia. Kasaa täyte pellillä makaavan pohjalevyn päälle. voitele reunat ja lätkäise toinen taikinalevy päälle. Painele reunoista kiinni ja voitele. Päällilevyn voit koristella vaikka leikkaamalla pikkuruisella muotilla - lehti, sydän tai tähti on oikein soma - muutaman reiän siihen. Jos et halua haaskata taikinaa, tuikkaa irtileikatut palaset voidellun päällilevyn pintaan kiinni. Tuloo komia!

Siispä sikäli mikäli herrasväjelle sopii, aletaan hommiin.

Kasvispasteijoihin tarvitset:

1 kg (voi)taikinalevyjä
2 dl riisiä
4 dl vettä
kasvisliemikuutio tai 1 rkl kasvisfondia
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g tuoreita herkkusieniä
200 g kesäkurpitsaa
2 keskikokoista porkkanaa
1 rkl voita
öljyä
suolaa
pippuria
paprikajauhetta
2-3 kananmunaa

voiteluun:
1 kananmuna
1 rkl vettä

Ota taikina sulamaan, laita uuni lämpiämään 220 asteeseen.
Keitä riisi vedessä kasvisliemikuution tai -fondin kanssa kypsäksi. Älä ylikeitä! Valuta riisi. Keitä kananmunat n.6 minuuttia, säikäytä kylmässä vedessä ja kuori. Hienonna munat haarukalla ronskisti kulhossa ja nakkaa riisi mukaan.
Siivuta sienet ohueksi, leikkaa kurppa pituussuunnassa 4 osaan ja siivuta ohuelti. Raasta porkkanat karkeaksi, hakkaa sipuli ja valkosipuli hienoksi.
Kuumenna voi ja öljy paistinpannulla. Laita kurppa ja sienet sekä ½ tl suolaa hikoilemaan pannulle 4/6-teholla. Kun neste on haihtunut ja kasvikset alkavat ottaa väriä, lisää sipuli. Kun sipuli on kuullottunut, heitä sekaan porkkana ja valkosipuli, kypsennä pari minuuttia sekoitellen, mausta pippurilla ja paprikalla. Sekoita kasvikset riisin ja keitettyjen munien kanssa. Maista ja lisää mausteita jos on tarvis.

Vatkaa voitelua varten muna vesitilkan kanssa. Leikkaa taikina neliöiksi, laita pari ruokalusikallista täytettä neliöiden keskelle ja sipaise munaa neliöiden reunoille. Painele reunat kiinni huolella, älä lytistä taikinaa enempää kuin on tarvis että se kohoaa paistuessaan.
Voitele pasteijat päältä, vältä leikattuja reunoja etteivät taikinan kerrokset liimaannu toisiinsa ja pasteijat kohoavat kauniisti.
Paista uunissa kunnes pasteijat ovat tumman kullankeltaisia. Tarjoile mielellään lämpiminä.


Suolattu possunfile on helppo ja juhlava ruoka, joka sopii loistavasti piknikkorin täytteeksi. Jäähtynyt file on helppo leikata ohuiksi siivuiksi ja se täydentää salaatteja ja muita kevyitä ruokia. Myös kesäiseen juhlapöytään kylmät paistit ja fileet istuvat sujuvasti, ne on helppo valmistaa parikin päivää etukäteen ja tarjoilla kylmänä salaattien kera. Naudanpaistia tehtiinkin jo aiemmin, häämenun merkeissä.

 Lihan suolaaminen ei ole kovin vaikea nakki. Siihen tarvitaan hyvälaatuista, kotimaista lihaa, vettä, suolaa, itse käytän myös hiukan sitruunaa raikkautta ja mureutta tuomaan. Vappuiselle piknikille possun ulkofile sopii kuin nenä päähän!

Kevytsuolattuun possunfileeseen tarvitset:

2 kg possun ulkofilettä siistittynä
3 l kiehuvaa vettä
1 dl merisuolaa
1 rkl sokeria
1 rkl viherpippuria
1 tl kuivattua timjamia
2 valkosipulinkynttä veitsellä liiskattuna
1 pieni sipuli 4 osassa
2 laakerinlehteä
1 iso luomusitruuna

 Liuota suola ja sokeri veteen. Lisää muut mausteet ja sipulit, purista sitruunasta mehu suolaveteen, leikkaa kuorenrönät 2-3 palaan ja nakkaa mukaan. Kun vesi on jäähtynyt, laita file veteen ja peitä. Anna suolaantua yön yli kylmässä. Seuraavana päivänä nosta file vedestä, kuivaa pinta ja anna lämmetä huoneenlämpöön. Kuumenna uuni 150 asteeseen,
Kypsennä filettä uunissa n. 2-3 tuntia, kunnes ohuella tikulla lihan keskelle tökätystä reiästä tulee ulos kirkasta nestettä. Voit myös käyttää paistomittaria, tavoitteena on 75 asteen sisälämpö lihapalan keskeltä.

Anna fileen jäähtyä peitettynä folion alla. Siirrä jäähtynyt file jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Leikkaa terävällä veitsellä hyvin ohuiksi siivuiksi.

Höpinöitten muista postauksista voit napsia maistuvat salaattiohjeet korin tarjontaa täydentämään - kuskussalaatti, punajuuri-vuohenjuustosalaatti, hummukset ja muut herkut pitävät darran loitolla ja nostattavat tunnelmaa vielä vapunpäivänäkin.

Omasta ja tiimini puolesta toivon kaikille iloista ja railakasta vappua!

- Hulta

Pintakiiltoa - ihonhoitopuuhista

Hellöy!

Työpäivät lyhenee, päivät pitenee, elämä paranee. Vaikka tuntuu olevan ikuisuusprojekti päästä Murun kanssa kodin ulkopuolelle aterioimaan - milloin syynä on pääsiäispyhät, milloin miun migreeniriesa - niin ihan hyvillä fiiliksillä vedetään.

Työtoverini ihanaisen T:n kanssa keskustelin ihonhoitojutuista, ja koska miun rutiiniin liittyy niin paljon rituaaleja ja reseptejä, lupasin tehdä postauksen aiheesta koska lyhyen tapaamisen aikana puheesta ainaki miun pulputuksen määrällä menee vähintään puolet ohitse tavan ihmisellä.

Viimeksi vuosi sitten kerroin mitä ihoni kanssa teen jotta se pysyy edes jotenkin kuosissa; pintakuiva, herkkä sekaiho on ihan painajainen hoitaa ja kun kerran löytyy toimivat konstit ja sopivat tuotteet, ei niitä mielellään muuta tai vaihda. Ikääntyminen ja ilmastonmuutos (kyllä, rannikon ja sisämaan välillä on valtava ero!) kuitenkin ovat pakottaneet minut muuttamaan sekä tuotteita että niiden käyttötapoja.

Öljyt ja aloe vera muodostavat edelleen ihonhoitoni selkärangan. Tällä hetkellä käytän jojoba- ja arganöljyjä, joita ostan luomuna mm. Ruohonjuuresta. Sekoittelen noin puolet kumpaakin pulloon. Olen lisännyt rutiiniin toisen kasvoveden ja jättänyt ainakin talven ajaksi pois Lumenen Arctic Aqua-seerumin. Myös hunaja- ja savi-levänaamioita olen naamaani turannut.

Xylitolin lisääminen mukaan ihonhoitotuotteisiin on tehnyt ihmeitä; xylitol, kuten muutkin sokerit, ovat tehokkaita kosteuttajia ja xylitoli poistaa myös turvotusta. Sitä saa mm. Ruohonjuuresta, jossa sitä myydään sokerimaisina kiteinä 200 gramman pusseissa. Sopii myös erinomaisesti mm. juomien, jogurtin, rahkan ym makeuttamiseen. Paaaljon vähemmän kaloreita kuin tavan sokerissa, maistuu melkein oikealta sokerilta ja bonuksena myös hampaille hellintää!

 Silmänympärysvoide on nykyään hiukan tuhdimpaa tekoa. Aiemmin käytin siihen vain muutaman tipan öljyä ja aloe vera-geeliä. Nyt valmistan sen seuraavasti: 1/10 jojoba-arganöljysekoitusta, 1/10 ruusuvettä, 1/10 xylitolia ja 7/10 aloe veraa. Aloitan laittamalla pieneen rolleripulloon ruusuvettä ja xylitolia. Ravistelen, kunnes xylitolkiteet ovat sulaneet, lisään muut aineet ja ravistelen kuin järkijättöinen kunnes ainekset ovat emulgoituneet voiteeksi.

Silmänympäryksille valmistan myös oman hoitoveden, jota käytän kasvoveden sijasta. Kasvovesi on usein vähän liian vahvaa tavaraa silmänympäryksien herkälle iholle, ja iän karttuessa vaikutukset huomaa entistä selkeämmin. Myös sisämaan kuiva ilmasto tekee hallaa talvisin, kuivuminen on huomattavasti rankempaa kuin rannikolla asuessa.
Hoitovesi syntyy pitkälti samoista aineksista kuin silmänympärysvoide; kovin kuivakan silmänympärysihon omaavat voivat lisätä sekaan myös pari tippaa öljyä tai glyseriiniä tehokosteutusta tuomaan.
Sekoitan 50-millisessä suihkupullossa 25 ml ruusuvettä, 20 ml aloe veraa ja 5 ml xylitolia. Liuotan ensin xylitolin ruusuveteen ja lisään sitten aloe vera-geelin ja ravistelen sekaisin. Pyyhkäisen silmänympärykset pesun jälkeen illalla, jolloin viimeisetkin silmämeikinrippeet katoavat, ja aamuisin käytän samaa tuotetta yön poispyyhkäisemiseen silmiltä kasvojeni saadessa hellävaraisen puhdistuksen Kiehl'sin Ultra Facial Tonerilla tai L'Occitanen Angelikankukkakasvovedellä. En siis pese kasvojani aamuisin ollenkaan.

Iltapuhdistusta tehostin pitkään konjac-sienellä, mutta olen vaihtanut sen ihan tavan lituskaan hennon pinkkiin pesusieneen, joita löytyy joka kaupan Ibero-hyllystä monipakkauksessa muutamalla eurolla. Ei konjac-sienessä mitään vikaa sinällään ole, oikein tehokas tuote, mutta hinta ja saatavuus (yli 10 euroa ja aina loppu) alkoivat risoa. 

Yöksi sutaisen kasvoilleni öljyä. Tällä hetkellä olen ihastunut jojoba- ja arganöljyjen seokseen, jonka teen itse 50-milliseen suihkepulloon. Öljy on myös korvannut Lumenen seerumin poskieni rutikuivan ihon tehotuotteena, jota sipaisen poskipäihini aamuisin kasvovesipuhdistuksen jälkeen.
Sama vanha tuttu Frantsilan Ruusuvoide on edelleen luottotuotteeni kasvojen iholle päivittäiseen hoivaan, sitä en vaihda! Hinta-laatusuhde on aivan mieletön n. 25 euron hintaisella tuubilla ja voidekin kotimaista luomua - vielä kun päälle lisää ihanan luonnollisen ruusuntuoksun ja nopean imeytyvyyden, en ymmärrä mikä voisi olla parempaa?

Kaulan ihon puhdistan illalla kasvovedellä eli kun olen pyyhkinyt kasvot, käännän pumpulituposta puhtaan puolen ja pyyhkäisen myös kaulan. Illalla levitän hiukan öljyä kaulalle ja aamulla ylimääräiset kasvovoiteet käsistä. Joku käyttää kaulalle ihan omia hoitotuotteita, kaikin mokomin ja siittä vaan jos jaksaa panostaa. Minen jaksa. Toistaiseksi ei ole heltta rupsahtanut, joten kai tässä vielä näillä eväillä pärjätään... :D

Muissa uutisissa: tein melko herkkuisan juustokakun jonka resepti pamahtaa blögiin heti kun saan sen viilattua täysin kohdilleen, äiteen luona visiteerattu ja suklaamuna poikineen on kohdannut tiensä pään meikäläisen käpälissä. Mignon on edelleen kuningas!

- Hulta

Pikaista päivitystä - keikkaduunarin arjesta

Nå men heijsan!

Tässä sitä vaan tyhjiä kirjoitellaan, pahoittelen kun en saanut reseptiä aikaan tähän postaukseen. Elämä on ollut hieman kiireistä viime viikot, kun Murun palkaton työharjoittelu on jatkunut ja jonkun on pitänyt puskea vähän extrahommia että talouspaniikki ei ole päässyt salavihkaa iskemään. Nyt Murun työtilanne näyttää paremmalta ja lastini kevenee jatkossa sen verran että pärjään suht normaaleilla työtunneilla ja ehdin vähän tätäkin laiminlyötyä elämäni aluetta päivitellä hanakammin. Blogia on ollut oikeasti ikävä, jokainen joka tätä käy lukemassa - ja teitä on paljon useampia kuin olen uskaltanut toivoakaan - ja mahdollisesti jättää kommentin, ilahduttaa minua valtavasti.

Viime viikonloppuna otin pienen hengähdyshetken vain itselleni, kävin Tukholmassa ja nautiskelin omasta ajasta pari päivää. On ihmeellistä, miten yksin reissaaminen voi rentouttaa! En tiedä, miten muuten saisin parissa päivässä niin täydellisesti stressipeikon pois niskastani ja arjen katki.
Siispä ihanaa ruokaa valmiina eteen kannettuna, elävää musiikkia, hiano trinksu showta kauhistellen (oikeasti nuo Vikingin iltashowt on huonoudessaan legendaarisia) ja rauhallista kuljeksimista Tukholman sivukaduilla. Lisäksi tietysti hallittua (hallitsematonta) shoppailua mm. Biblioteksgatanin Sephorassa - tämä on kosmetiikkafriikkien taivas - ja Longchampin hassunmallisessa liikkeessä superystävällisen myyjän avustuksella.

Kevät hiipii jo tänne Tampereellekin, paljaan maan ja valon määrä lisääntyy kohisten. Vähän kerrassaan mieli alkaa olla jo pääsiäisessä ja tulevassa kesässä. Ainakin yhteinen Tukholman-reissu ja ehkä matka jonnekin kauemmaskin uhkaa toteutua, ai kauhia. Sitä odotellessa...

Leppoisia aurinkoisia kevätpäiviä kaikille, palaan pian reseptin merkeissä!
- Hulta