Tauko tuli todellakin tarpeeseen. Viime kevään jälkeen niin moni asia on mennyt päälaelleen ja muuttunut, että lista on todella pitkä. Parisuhde, työ, koti, paljon on uutta hyvää tullut elämään. Ensimmäistä kertaa asun asunnossa joka on mielestäni todella kaunis, riittävän valoisa, käytännöllinen ja loistavalla paikalla. Hintakin on kyllä sen mukainen, mutta elämä on valintoja...
Työpaikan vaihtaminen oli viime vuosien paras urapäätös. 18 vuotta vuorotyötä jäi taakse ja tilalle tuli päivätyö, jossa yhdistyy asiakaspalvelu, riittävä haasteellisuus ja hyvä tiimi joka tukee toisiaan täysillä. On ollut hienoa huomata, että Suomesta löytyy vieläkin hyviä työnantajia jotka haluavat pitää työntekijöistään huolta ja pyytävät vain sellaista työpanosta mikä on resurssien tarjoamilla edellytyksillä inhimillisesti mahdollista päivästä toiseen antaa. Uskomatonta. Ei meillä paljoa laiskotella, mutta ihmisiä ei myöskään ajeta loppuun. Sopivasti haastetta ja vaatimuksia riittävän taustatuen kanssa on yhdistelmä, joka pitää työmotivaation pilvissä!
Uusi kulta, Pupu, tuli elämääni pian Murusta erottuani ja hitaasti mutta varmasti asiat ovat edenneet. Pupun lapsukaisetkin ovat käyneet jo tutuksi ja mikäpä siinä, mainioita vesseleitähän nuo ovat. Täytyy myöntää, että 3- ja 6-vuotiaat pojat osaa kyllä olla melkoisia touhuiivareita sille päälle sattuessaan! On ollut aikamoista seikkailua yrittää päästä selville tyyppien päänsisäisistä liikkeistä, kun toinen on menevä taiteilijaluonteinen sähläri ja toinen uhmaiästään huolimatta pikkutarkka, rauhallinen ja humoristinen tarkkailijatyyppi. Isäänsä tullut tuo hitaampi noista kahdesta, eikä se ole kyllä huono juttu. Pupun rauhallisuus on tarttuvaa sorttia, eipä ole haitannut yhtään vaan päin vastoin; tuntuu tasoittavan meikämimmin levottomuutta ihan passelisti.
Pupu on myös luonnetestattu syksyllä.
Se tapahtui seuraavasti: ystäväni A järjesti kullalleen J:lle yllärisynttärit ja otin Pupun mukaan bileisiin. Ensin suoritettiin Nata-testi eli tuupattiin Pupu ovesta sisään ja katsottiin syökö koirat Pupun vai ei. Eivät syöneet. Testin ensimmäinen osa suoritettu hyvillä arvosanoilla, sillä Nata ihastui suin päin ja jopa viileä Vilppu lämpeni. Toinen osio olikin sitten ehkä se vaativin, ainakin jos Pupulta kysyttäisiin; viileä lounaissuomalainen heivattiin vieraitten ihmisten keskelle. Nämä ihmiset olivat vielä hyvin puheliasta sorttia. Siinäpä tuo sitten sanaili muitten inssien kanssa ja vain vähän järkytyksestä tönkkönä. Toinen osio läpäisty. Kolmas osio oli lainattu suoraan Hilun Parisuhdeoppaan luvusta "Näin tunnistat kusipään" - siinä illan myötä tuli juotua itsensä nätiksi ja Pupukin maisteli J:n tarjoilemia erilaisia oluita hyvällä halulla. Somassa huppelissa sitten yritin haastaa riitaa Pupun kanssa, sillee hienostuneesti v*ttuillen. Ei tarttunut Pupu syöttiin. Ei sitte millään. Kolmas osio läpi puhtaasti! En kyllä etukäteen epäillytkään etteikö luonnetestin tulos olis ollut erinomainen. On se kivaa olla oikeassa! :D Ja tiedoksi teille jotka ette ole vielä uutta kultaanne luonnetestanneet; Hilun Parisuhdeoppaassa kusipäätestin päätesanat ovat "Älä toista koetta". Kerta riittää.
Mutta eikös tässä sitte mennäkin pikkuhiljaa asiaan? Pullaa. Sitä leivottiin Pupun ipanoitten kanssa viime viikonloppuna. En muista koska olisin nauttinut hiivataikinaleivonnaisten väkertämisestä yhtä paljon. Päätin ottaa helpoimman kautta ja tehdä laiskan leipurin pullataikinan. Laiska leipurihan ei juurikaan viitsi vaivautua vaivaamaan taikinaa, vaan valmistaa sen hyvissä ajoin kylmään tekeytymään ja antaa gluteenisäikeiden kehittyä taikinaan itsestään ajan kanssa. Toimii myös leipätaikinaan!
Tästä taikinasta saat tehtyä vaikka 20 reilunkokoista voisilmäpullaa, joihin vaniljahullut leipurit (kuten minä ja vanhempi ipana) lykkäävät vaniljasokeria päälle.
Tarvitset:
5 dl täysmaitoa
150 g voita
2 pss kuivahiivaa tai puoli palaa tuorehiivaa
2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria tai 1 tl vaniljarouhetta
1 tl kanelia
12 dl vehnäjauhoja + 3-4 dl vaivaamiseen
Päälle:
1 muna
2 rkl täysmaitoa
20 voipalaa, noin 1,5 cm kanttiinsa
n. 1 dl vaniljasokeria
Laita puolet maidosta ja voi mikronkestävään astiaan ja lämmitä hitaasti kunnes voi sulaa. Voit lämmittää seoksen myös kattilassa, mutta mikrossa tulee nopeammin ja vähemmällä pohjaanpalamisen riskillä. Kun voi on sulanut, tarkista maidon lämpötila hiivaa varten; jos käytät kuivahiivaa, neste saa olla reilusti lämpöistä - noin 40-asteista - ja tuorehiivaa varten riittää laimeahko kädenlämpö. Jos maito lämpenee liikaa, lisää hiukan kylmää maitoa sekaan. Lisää astiaan myös puolet sokerista sekä hiiva ja anna tekeytyä viitisen minuuttia. Kun hiiva on heräillyt, hulauta taikinakulhoon loppu maito, kananmuna, sokeri, vaniljasokeri, kaneli ja maito-voi-hiivaseos. Lisää jauhot muutamassa erässä ja sekoita kunnes enimmät paakut katoavat. Taikina jää hyvin löysäksi eikä sitä ole tarpeen minuuttia enempää sekoitella; pienemmät paakut katoavat lepuutuksen aikana ja sitkokin muodostuu itsestään.
Jos sinulla ei ole valtavan isoa taikinakulhoa tai kattilaa, jaa taikina kahteen osaan niihin isoimpiin kippoihin jotka omistat, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin 12-18 tunniksi.
Aamulla ota taikina huoneenlämpöön 1-2 tuntia ennen leipomista. Leikkaa voista kuutioita ja laita jääkaappiin odottamaan. Vispaa muna ja maito sekaisin tasaiseksi.
Kumoa taikina (tai ainakin puolet siitä, helpompaa käsitellä pientä määrää) pöydälle reilun - noin sentin paksuisen - jauhokerroksen päälle ja vaivaa puolisen minuuttia. Lisää jauhoja jos taikina vieläkin tarttuu käsiin ja vaivaa hetki lisää. Jaa puolet taikinasta 10 suurinpiirtein tasakokoiseen palaan, pyöritä palloiksi ja laita pellille. Peitä leivinliinalla. Toista harjoitesarja toisen taikinapuolikkaan kanssa. Laita uuni lämpiämään 50 asteeseen ja lykkää pellit uuniin, ota virta pois ja kohota pullia 10 minuuttia. Iske uuni lämpiämään 225 asteeseen ja anna pullien kohota loppuun huoneenlämmössä kunnes ne ovat reilusti kohonneet mutta yhä kimmoisia kun niitä varovasti sormella tuikkaa.
Voitele pullat munamaitoseoksella, tunkaise voipalaset pullien sisään sillai niinkun tarkoituksella eli niin syvälle kuin ilman rajua väkivaltaa voit. Kaada jokaisen voipalan päälle 1 tl vaniljasokeria nättiin kekoon. Paista pullat pelti kerrallaan uunissa 10-15 minuuttia kunnes ne ovat hyvin ruskettuneet. Anna jäähtyä ritilällä liinan alla niin pitkään kuin luonne antaa periksi.
Tässäpä tämä pelinavaus. Blogin 101.postaus ja siirtyminen uudelle sivulle monella tavoin.
Mukavaa, kun eksyit tänne pitkästä aikaa. Tervetuloa toistekin!
Lämpimiä kevätpäiviä odotellen,
Hulda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti