maanantai 27. maaliskuuta 2017

Talletuksia aarreaittaan - säilönnästä pt.I

Kesä tulee ja luonto alkaa tarjoilla hyvyyksiä. Koska Suomessa ei sitrukset kovasti menesty, joskus täytyy turvautua myös kaupan hedelmäosastoon. Siinä ei ole mitään pahaa - itse tehden tiedät tarkkaan, mitä purkissa on ja voit myös heittäytyä luovaksi.
Kokeile tehdä marmeladia kumkvateista, säilö raparperin hennot ensivarret hilloksi ja kerää talteen pienet vihreät aarteet.

Kumkvatti se on lystikäs hetelmä. Minisitrus, joka on munanmallinen ja noin 3 cm mittainen. Se käytetään kuorineen! Siitä syntyy oivallista likööriä, mutta sen paras käyttötapa on marmelaati.

Kuva lainattu Wikipediasta

Tästä satsista saat puolisen litraa eli yhden Ikean pienen Korken-patenttikorkkipurkin täyteen, herkkua saattaa jäädä hiukan ylikin.

Kumkvattimarmelaatiin tarvitset:

500 g kumkvatteja
1 dl sitruunan- tai limenmehua
2 dl hillosokeria
½ dl vettä
1 rkl appelsiininkukkavettä

Leikkaa kumkvateista kannat pois ja halkaise ne pitkittäin. Poista siemenet ja leikkaa 2-3 mm suikaleiksi poikittain. Laita kasariin kumkvatit ja sokeri, loiskauta päälle vesi sekä sitruksenmehu. Anna mehustua vartin verran.
Laita kasari levylle ja iske se puoliteholle. Kun kasarissa alkaa kuplia, laske lämpö ykköselle ja laita kasariin kansi päälle. Anna kiehua hiljakseen 15-20 minuuttia, kunnes kumkvattien kuoret ovat läpikuultavia. Pari minuuttia ennen kuin lopetat keittelyn, lisää appelsiininkukkavesi.

Kippaa marmelaati purkkiin, sulje kansi ja anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä. Nosta purkki tunnin tai parin päästä jääkaappiin.

Neitsytraparperihillo

Kaikki meistä tietävät neitsytraparperin; ne hennot, syvänpunaiset varret jotka ensimmäisinä kypsyvät ja jotka ovat maukkaita, pehmeitä ja herkullisia. Niitten väri on todella upea, joka pääsee erityisen hyvin oikeuksiinsa kun raperperisista keittelee hillon. Tästä satsista tulee reilu puolisen litraa valmista hilloa.


30 neitsytraparperinvartta
3 dl hillosokeria
1 rkl vaniljasokeria
puolikas kanelitanko

Kuori raparperit (säästä kuoret) ja pilko varret sentin pätkiksi. Laita ne kattilaan ja ropsauta sokerit ylle. Anna mehustua vartin verran. Heitä kanelitanko ja kourallinen kuoria kattilaan, laita kansi päälle ja levy kolmosteholle. Kun kattilassa kuplii, laske lämpö ykköselle ja keitä kunnes raparperi on hajoamispisteessä. Ota kattila levyltä, onko kanelitanko sekä kuoret pois ja anna jäähtyä hetki ennen purkittamista. Purkita hillo, sulje kansi noin vartin päästä ja jäähdytä huoneenlämmössä. Nosta purkki tunnin tai parin päästä jääkaappiin.


Nokkoset, maitohorsmat ja voikukat ovat vielä pieniä, hentoja ja maukkaita. Kannattaa siis pitää silmät auki ja napsia talteen nämäkin luonnon ilmaiset tarjoomukset!
Nokkoset ovat namia kuivattuna leipätaikinoissa ja pinaatin tapaan letuiksi, keitoksi tai muhennokseksi jalostettuna, voikukka toimii rucolan tapaan salaateissa ja maitohorsma taas tykkää kun se ensin nopsasti ryöpätään (himmee sana!) suolavedessä ja sitten pyöräytetään voin kanssa pannulla. Kokeile vaikka lehtikaalisalaatin ohjetta, ja korvaa osa tai kaikki kaalista horsmalla.

Täällä on jo bongattu ekat leskenlehdet, mikä tarkoittaa että todennäköisesti samaisia kukkia on bongattu Lappia myöten jo viikkoja sitten en ymmärrä miten olen aina se joka viimeisenä bongaa ensimmäisen leskenlehden! Ehkä tämä ADD-oravan keskittymiskyky hiukan häiritsee keskittymistä oleelliseen - kuka nyt jaksaa jotain rehuja ku pelloilla on eläimiä ja ojanreunoilla muoviroskat on niin kauniin värikkäitä?!

Haluaisin tässä samalla esittää pyynnön kaikille lukijoilleni.
Miettikää, miten voisitte vähentää muovinkäyttöä. Voisiko ainakin osan tavallisista muovipusseista korvata biohajoavilla pusseilla? Vaihtaa paperiin? Tai jopa jättää kokonaan pois?
Itse pakkaan nykyään evääni joko paperiin tai Clas Ohlsonilta ostamiini biohajoaviin pakastepusseihin. Vessan pikkuroskiksessa ja keittiön bioskassa käytetään pelkästään kaupasta vihanneksien mulana tulleita biohajoavia pusseja.
Olen järkeillyt asian niin, että vaikka käytän muovipusseja, ainakaan ne eivät päädy ravintoketjuun vaan vaikka tuuli riepottelisi pussit repaleiksi kaatopaikalla - ne repaleet hajoavat itsestään vaarattomiksi aineiksi. Pääosin otan kotoa kassin mukaan kun lähden kauppaan, mutta aika usein käyn ostoksilla kotimatkalla jolloin survon tavarat (valtavaan) käsilaukkuuni ja eväksiä varten mukana heiluvaan pieneen kylmälaukkuun.

Miten sinä voisit pelastaa pienen palan planeettaa? Muistaisitko sittenkin ottaa kauppakassin mukaan? Voisivatko ne pari tomaattia ja omppua reissata kaupasta kotiin samassa biopussissa?


Leppoisia, aurinkoisia kevätpäiviä kaikillen!
- Hulda




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti