lauantai 28. marraskuuta 2015

Soda pop, osa III - teeleivästä

Nonni. Tässä on taas viikot hurahdelleet hirmuista tahtia, ja eka adventtikin ryykää ylle kuin kolli kissanminttupenkkiin. Töitten puolesta on ollut rauhallista, vähän liiankin kanssa, eli keikkahommat kutsuu taas. Ei se huono ole, on ihan kiva saada taas vähän muistutusta siitä minkä olen taakseni jättänyt. Tervetuloa niskakivut ja päänsäryt, kaupan kassa kutsuu! Tervetuloa selkäkrampit, palvelutiski here I come! :P

Joululahjoja on tullut hankittua ja paketointikin on jo aloitettu, enää pari lahjaa ja sit on hommat valmiit. Kiireinen alkusyksy vähän viivästytti hommia, mutta onneks on tuota vapaa-aikaa ihan riittävästi...joululaatikotkin tuli rykäistyä äiteen luona pakkaseen viime viikonloppuna. Hommat etenee. Vielä kun sen juuttaan hetelmäkakun saisin aikaan! Sunnuntaina täällä leivotaan, vaikka järki lähtis.

Joulunaikaan kuuluu tuoreiden leivonnaisten tuoksu. Viikonloppuna tuli tehtyä muutakin kuin vain laatikoita - tempaisin kasaan ison satsin joulutorttuja. Käytin luumu- ja omena-kanelimarmelaateja ja vaniljakreemiä. Ja tietysti oikeaa voitaikinaa eikä mittän margariini-imitaatiota. Vaniljakreemi taittaa kivasti luumuhillon tymäkkää makua ja rakennetta pehmeämmäksi, ja omenan kanssahan se toimii kuin junan vessa. (Toim. huom. Uusien junien sähkökäyttöiset vessat eivät aina toimi, mutta viittaan tässä siihen wanhan, sinisen junan pönttöön jonka toimivuus oli käytännössä 100%)
Myös Pätkistä piti kokeilla, ja vaniljakreemillä ja Pätkiksellä täytetyt makeat pasteijat on hhhyväää! Melkein liian hyvää. Vähän piti taiteilla, että täytteet asettuivat taikinan sisään ja myös pysyivät siellä paiston ajan, mutta lopputulos oli uskomattoman herkkuisa.

Mutta. Koska jouluna on myös paljon kaikkea touhua ja odottamattomia vieraita, vierailuja ja muita kokoontumisia piisaa, ajattelin kertoa teille uusimmasta herkkuleipäkeksinnöstäni.
Taannoin testailin soodaleipää, jonka nesteenä käytin teetä. Siis kirjaimellisesti teeleipää. En ole koskaan ymmärtänyt miksi suomalaiset kutsuvat soodataikinarieskoja teeleiviksi, niissä ei ole teetä eikä niitä usein teen kanssa syödä. Että sitä myötä teeleipää. Britit käyttävät samaa nimitystä leivästä joka on kirjaimellisesti teehen leivottu. Siispä piruuttani päätin kokeilla, onnistuuko soodaleipä myös teestä.
Onnistuu.

Teeksi valitsin Jouluteen, jossa on kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Tietysti kukin itse päättää mitä teetä käyttää. Kaikki toimii, kunhan on mustaa ja mielellään maustettua. Jos ei löydy maustettua teetä, voit aina liottaa teessä mausteita.

Hedelmiä tykkään lisätä varsinkin soodaleipään, koska se tuo paljon lisämakua ja väriä peliin. Tällä kertaa käytin sokeroitua inkivääriä ja korintteja. Liottelin hedelmiä teessä hetken, pehmenivät ja kostuivat mukavasti ja antoivat makua teehen.
Pähkinöitäkin voipi käytellä, ei ole yhtään haittaa niistä.  Ne tuovat enemmän makua ja täyteläisyyttä, jopa juhlavuutta leipään.

Jauhojen suhteen ei ole taaskaan niin tarkkaa, tällä kertaa käytin hiivaleipäjauhoja mutta suosittelen sekoittelemaan esim. ruista ja vaikka ohraa mukaan. The more, the merrier, kuten piktiystävämme tapaavat sanoa.

Jotta sitte jaarittelut ois jaariteltu, alettaaskos leipoa?
Tarvitset:

pitkulaisen leipävuuan

3 dl kiehuvaa vettä
2 rkl teetä

8-10 dl jauhoja
n. 1,5 dl kuivattuja hedelmiä
(1 dl karkeasti silputtua pähkinää)
3 rkl sokeria, mielellään vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
60 g voita
2 rkl soodaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita tee hautumaan veteen ja jätä noin viideksi minuutiksi. Siivilöi astiaan. Pilko hedelmät ja sulata voi. Laita halutessasi hedelmät teen joukkoon ensin likoamaan muutaman minuutin ajaksi. Sekoita 8 dl jauhoja ja kaikki muut aineet keskenään nopeasti taikinaksi, kumoa reilusti jauhotetulle pöydälle ja vaivaa rauhallisesti vajaan minuutin verran, kunnes taikina pysyy kasassa. Älä vaivaa liikaa, ettei leivästä tule kovaa. Laita taikina vuokaan, lykkää uuniin ja anna kypsyä 45-65 minuuttia. Kun kuori on rapea ja sisältä tulee koputettaessa melko ontonlainen soundi, leipä on kypsää.
Anna jäähtyä vartin verran ja kumoa ritilälle jäähtymään. Nauti voin tai hillon kaverina.



Muissa uutisissa: linnuilla on lisäravinnekuurista johtuen täysi kevätmeininki päällä, olen taas huomannut höyrähtäneeni entistä enemmän jouluun ja Facebookin Sydämeeni Joulun Teen-ryhmä on ihana! Olen jumittanut ryhmän sivulla ja ihastellut ihmisten jouluisia koteja, leivonnaisia ja askartelun tuloksia viikkokaupalla. Jos et ole jo jäsen, liity heti! Be there or be Grinch!

Lupsakkaa viikonloppua kaikillen!

<3 Hulta






5 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Meistä tulis täydellinen joulu-ihminen yhdessä.
    Sä voisit organisoida ja tehdä ruokia, mä voisin sisustaa ja jotain :-D

    Sulle on haaste mun blogissa http://sinistajouluksi.blogspot.fi/2015/12/haasteita.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täydellinen tehotiimi. Oo siä äly ni miä olen voima! :D

      Poista
  3. Tuo vanilijakreemillä tuunattu torttu kiinnostaa. Taidanpa testata, ehkä myös pätkisvanilijapasteijaa. Oon menossa viettämään prejoulua Rymättylään ja taidan tehdä nitä sinne :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanilja on niin ihanaa, meidän joulutorttuihin sitä tulee taatusti tulevinakin jouluina. <3
      Pätkistä kun käyttää, kantsii sulkea pasteijat tosi huolellisesti ja vahtia niitä uunissa kuin haukka. Puskee nimittäin saumojen heikoista kohdista aika nopsaan läpi se suklaa. Mutta lopputulos on iiiihaaanaaaa...
      Hauskoja esijouluja!

      Poista