Nonni, nyt ollaan sit ihan virallisesti tamperelaasia. Paitsi että eilisessä remppahurmoksessa unhotin laittaa taloyhtiölle poismuuttoilmoituksen. Mutta muuten kyllä.
Eilen käytiin Murun kanssa Helsingissä hakemassa loputkin tavarat, maalaamassa lintujen huone loppuun ja siivoamassa. Harvemmin sitä on tullut sormet rakoilla maalattua mutta Bauhausin halpistelalla sekin onnistuu! Sitä todellakin tuntee elävänsä kun sormista lähtee nahkat ja selkäfileet huutavat tuskasta. Aivammahtavaa.
Siinä riekkumisen tiimellyksessä ehdittiin mm. ulkoiluttaa väliovia (ei löytynyt K-raudasta sopivaa vaikka mallikappaleen kanssa Muru kävi paikan päällä, joten korjattiin Lennin "vähän" järsimät ukset), köhiä kipsipölyä ja rähinöidä ties mistä turhasta. Kummallakin meillä on vähän lyhyt pinna, remonttihommat eivät ole mitään suurta lempparia ja sitä sitte tulee tuuleteltua omia turhautumisiaan vähän liiankin avoimesti. Joskus vois vähän miettiä mitä kaikkea pärinää turvastaan pihalle päästää. Mutta kyllä met saman peiton alle illalla silti nukahdettiin...Muru tosin sieltä peiton alta pääsi ylös noin 4 tuntia ennen kuin meikäläinen kompuroi olkkarin puolelle tyynynkuva naamassa aamupäikkäreitten jälkeen.
Maaleista puheen ollen, käyttämämme Bauhausin Swing Color 7 oli loistolöytö! Yhdeksän litran pönikkä maksoi 56 euroa ja sillä maalasi ison, noin 12-neliöisen makuuhuoneen, 2 ovea reunalistoineen ja patterin sekä verhokapan kahteen kertaan ja kolmannes jäi vielä yli. Peitto on hyvä - 2 tunnin perästä saa jo vetäistä toisen kerroksen päälle - ja koska kyseessä on vesiliukoinen maali, eipä tartse miettiä päänsärkyjä tai panikoida roiskeista, tahroista tai välineitten pesusta. Varmasti tulemme toistekin Swingin puoleen kääntymään maalausongelmaimme kera. Jos käyttää kovin pörröistä telaa, kannattaa se ensin kostuttaa vedellä ja puristella kuivaksi jotta maali imeytyy siihen paremmin. Ja kannattaa katsoa että telan varsi ei ole kuin raastinrauta...tässä tuppo käpälässä mietin miksen laittanut siihen juuttaan hantaakiin jesaria.
Tirpakkeet ovat ottaneet uuden kodin hyvin vastaan, pojat olivat kovin innoissaan kun pääsivät viimein muuttamaan omaan häkkiinsä - tosin kokosimme vain puolikkaan siitä koska kokonainen vie liikaa tilaa ja haluan saada tuonne pieneen lintuhuoneeseen myös puun ja muita virikkeitä. (Kenen idea on ollut tehdä uusiin kerrostaloasuntoihin minikokoiset makuuhuoneet, kysynpä vaan! Olis sille toopelle pari valittua sanaa tarjolla täällä.)
Laitoin häkkiin orret uusiksi ja samalla pojat saivat uusia leluja. Häkin kattoon ripustettu puhelinluettelo on suosittua revittävää, ja uusi vino-orsi on hauskaa laskea ylhäältä alas luistellen. Tänään kasattiin poikien ständi ja käytiin yhdessä kurkkimassa kaikki nurkat. Pojat siinä toista tuntia hilluivat vapaana, "auttoivat" minua meikkaamaan eli yrittivät olaltani käsin syödä kaiken mitä naamaani olin tunkemassa, kävivät tutkimassa meikkipussini sisältöä, hölöttivät ja lentelivät uteliaina sinne tänne.
Tänään tuli jo testattua keittiötä enemmälti, korkkasimme miun maamalta jouluksi saadun pizzakiven ja on se mainio keksintö! Ruis-täysjyvävehnäpohjaan tehdyt pizzat olivat megaherkkua ja koska sekopääkokki ei pysty hillitsemään itseään vaan tekee tuplasatsin taikinaa, puolet taikinasta pääsi vielä limpun muodossa kivelle lämmittelemään.
Kokeilin muuten ekaa kertaa perunaa pizzan päälle, ja toimiihan se! Tietyst jos olis pestoa ollut lykätä kaveriks niin olis varmasti ollut vielä parempaa. Mutta ruskistettu sipuli, suippopaprika, peruna, texmex-juusto ja mozzarella toimivat nekin oikein mainiosti yhdessä. Totmaar pohjalle tupattiin ensin tuoreista tomaateista itse tehtyä kastiketta. Kesällä testataan uusia perunoita, kevätsipulia, pestoa ja jotain ihanaista pienjuustolan vuohenjuustoa...oioioi.
The Ruokakaappi, siis se sellainen ihana kaappi joka on lattiasta kattoon asti täynnä ruokaa, mausteita, leivontatarvikkeita, vuokia ja kulhoja on tehnyt paluun elämääni. Sieltä kelpasi noukkia kaikki tarveaineet ja -kalut, työtasoa on riittävästi taikinan ja täytteiden valmistamiseen yhtäaikaisesti ja uuni on loistava.
Vielä kun saan kaikki vempeleet sullottua kaappeihin ja laatikoihin ja keittiön nurkkaan tiensä löytäneen hyllykön hyötykäyttöön, alan olla tyytyväinen harrastustilaani. Jos vaikka keittokirjat laahais kyökkiin hyllyä koristamaan, niin ois inspiraationlähdettä lähettyvillä kun hepuli iskee.
Tässä vazza täynnä pizzaa ja äiteen omppumehua istuksin hämärässä olohuoneessa, "katselen" Bondia ja kuuntelen Murun vienoa kuorsausta seinän takaa. Raasu on ollut tänään ihan väsy, mutta niin olen minäkin. Huomenna on vuorossa vielä viimeinen rutistus, Murun vanhan kodin siivous luovutuskuntoon, ja sit ollaankin valmiit. Voin alkaa tosissani keskittymään työhaastatteluissa juoksemiseen, keikkahommiin ja kodin muokkaamiseen meidän näköiseksi.
Leppoisaa viikonvaihteen jatkoa kaikille, nauttikaa keleistä minkä voitte ja jos ette voi, leipokaa jotain. Se on parasta terapiaa.
-Hulta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti