torstai 19. maaliskuuta 2015

Lentsua ja maalitelaa - pientä päivitystä muuton keskeltä

Ah. Väsyttää, unettaa, nuhattaa, yskittää...totta kai muuton alla kuuluu sairastua. Mielellään kummankin osapuolen, jotta hommat oikein kävisivät hankalaksi.
Täällä on nyt sairastupa Helsingissä sekä Tampereella, ja enää minun pitäisi pakata keittiö ja vähän vaatehuonetta ja maalata makuuhuone ja kiinnittää ovilistat takaisin ja sulattaa ja pestä pakastin ja viedä pientä kamaa elektroniikkaromunkeräykseen... Jos jollakulla on taikasauva, niin nyt sitä saisi heilauttaa tänpäi ja mielellään parin loitsun saattelemana. Kokeilemani manaukset eivät ole toimineet, taitaa olla haltiakummeilla muuta puuhaa kun eivät ole kuulolla. Tai sitten ovat tunkeneet juustoa korviinsa kun kielenkäyttöni on saattanut olla hiukan painokelvotonta aika ajoin. Täti sano paha sana.

Samalla kun tässä eletään taas melkein liian jänniä aikoja, viikonlopun jälkeen on ehkä jo pakko uskoa että saan viimein asettua aloilleni. Ja nimenomaan tehdä niin aivan mahtavan tyypin kanssa. Minun kotini jää tänne uusien asukkaiden elämää seuraamaan, vähän tulee ikävä Helsinkiä mutta ei paljon. Ei ainakaan niin paljon että ennemmin jäisin tänne. Uskon Tampereen olevan enemmän minunlaiselleni ihmiselle sopiva paikka.

Elämänvaiheen vaihtuminen uuteen ei ole sekään herättänyt turhaa ahdistusta, olen vain innoissani ja onnellinen. Moni on varoitellut "vapauden menettämisestä" ja jopa miettinyt ääneen, pystynkö enää (tässä korkeassa 35 vuoden iässä?!) jakamaan elämääni toisen ihmisen kanssa.
Eihän tämä tarkoita, että olen parisuhteen ja kodin vankina - aiemmassa liitossani annoin tapahtua niin, ja heikoin seurauksin toiselle osapuolelle - vaan itse asiassa näen elämääni tulevan entistä enemmän vapautta. Turha ja väsyttävä reissaaminen Helsingin ja Tampereen välillä jää pois kummankin osalta, kun jatkossa välimatka mitataan metreissä ja senteissä kilometrien sijaan.
Uusi kotipaikkakuntani sijaitsee loistavasti kaiken keskipisteessä ja Tampereelta on parin tunnin matka lähes kaikkien tärkeiden ihmisten luo; vanhemmat, parhaat ystävät ja kummityttö ovat kaikki lähellä. Murun perheen luo on jatkossa helpompi lähteä käymään kun minun ei tarvitse ensin reissata lintujen ja kaikkien kamppeiden kanssa lähemmäs neljää tuntia Tampereelle ja jatkaa siitä matkaa yhdessä.
Murun pokeri-illat ja ties mitkä ravitouhut saavat jatkua hänen mielensä mukaan, tosin tarjottavien taso saattaa hiukan parantua kun tämä täti pääsee sinne ihanaan isoon keittiöön touhaamaan...mikä tahansa tekosyy on tervetullut että pääsen taas verestämään taitojani! Tuo keittiö on ehkä melkein paras juttu uudessa kodissa, saan taas sen ihanan lattiasta kattoon yltävän The Ruokakaapinkin elämääni! Kiitos ja ylistys!

Meillä on kaikki mahdollisuudet onnistua, ja tästedes toivon osoitteenani olevan vain meidän koteja. Pitäkää peukkuja kuitenkin, aina joskus tarvitaan mieletöntä tuuriakin että elämä menee edes jotenkin sitä rataa kuin sen toivoo ja odottaa kulkevan...

Jotta projektissa päästään edes jotenkin tolkullisella tahdilla eteenpäin, taidan hakea vähän vauhdittavia valmisteita huomenna kaupasta - Red Bullia ja jotain todella sokeripitoista nopeaa syötävää - että pysyn tolpillani. Sillä lailla sopivasti hysteerisessä mielen- ja kehontilassa tulee tulosta parhaiten. Laadusta en tiedä mutta määrä on valtava!

Päätämme raporttimme kaaoksesta tähän. Täällä Hulda Huoleton, punkanpohja.

2 kommenttia:

  1. Muuttaminen on rasittavaa puuhaa mutta sitten saat nauttia uudesta kodista, murusta ja mukavasta kaupungista. Onnea!

    VastaaPoista
  2. Kiitokset =) Onhan tuo aikamoinen riesa, mutta toisaalta hyvä tapa päästä eroon ylimääräisestä rojusta. Että voi sitte haalia sitä lisää uusiin kaappeihin... :D

    VastaaPoista