perjantai 13. helmikuuta 2015

Ituhipin paluu - simppelisti luomumpaa kauneutta

Hilipatahoooi!
It's back. The bitch, I mean. Tuli pidempi paussi postauksien väliin (taas), mutta jotenkin vaan ihan kertakaikkiaan takki oli välistä tyhjä. Monta kertaa istuin pitkiäkin aikoja koneen edessä ja yritin miettiä jotain sanottavaa tai kerrottavaa. Ei tullut ees mitään kivaa reseptiä mieleen. Joulukuinen uupumus-ahdistus-väsymysjakso oli aika kova paikka ja siitä tässä on toivuttu. On ollut mahtavaa huomata, että täysien työviikkojen tekeminen ja työn ja muun elämän haasteista selviäminen onnistuu taas paremmin.

Tässä on käyty vähän matalissa fiiliksissä myös sen takia, että isoäidistäni aika jätti muutama viikko sitten. Emme olleet enää pitkään aikaan läheisiä, mutta häntä on isolta osalta kiittäminen siitä että olen jo pikkutyttönä hurahtanut keittiöpuuhiin. Aivan kuin oma isäni oppi isoäidiltään, myös minä olen saanut monet opit isoäitini hellan ääressä. Siitä kiitos.
Olen aina ajatellut, että kädentaidot ovat paras tapa pitää suvun perinteitä yllä. Jokaisessa työssä elää silloin pala menneisyyttä ja omia juuria. Se on rakkautta. Sitä sorttia joka jatkaa omaa elämäänsä, vaikka sukupolvia katoaa ja ihmiset lakkaavat olemasta. Sidos joka kantaa isoisoäitiini ja sitä kautta kauemmas vuosien ja sukupolvien taakse on rihma joka ei katkea. Säie pitkässä pirrassa, pisara sitä ikuista virtaa joka ei pysähdy.
Joka kerta kun kokkaan esiäitieni resepteillä, tunnen olevani heitä lähellä.


Mutta siitä ituhippeilystä! Olen taistellut "hankalan" ihoni ja hiuspohjani kanssa niin kauan kuin jaksan muistaa. Luomukosmetiikka on auttanut paljon, ja olen pyrkinyt eroon turhista kemikaaleista entistä tomerammin.

Kun ikää kertyy, iho tarvitsee enemmän hoitoa ja kosteutta. Silmänympäryksiäni olen hoitanut pitkään pelkällä aloe vera-geelillä mutta vuosi sitten totesin, että eipä enää riitä. Kaupan voiteet ja geelit on kokeiltu vuosikymmen sitten ja kusetukseksi todettu - silmänympärysvoiteista esim. Cliniquen All About Eyes teki silmäluomeni niin rasvaiseksi että vedenpitävä ripsiväri valui pitkin poskia.
L'Occitanen Angelikankukkasilmänympärysgeeli toimi sinne päin, mutta en lopulta ollut siihenkään niin tyytyväinen että olisin maksanut pienestä pullollisesta pitkälti kolmattakymmentä euroa. Toiminnan naisena siis kehitin oman silmänympärysvoiteeni.
Laitoin pieneen (juurikin tuosta L'Occitanen geelistä sossuamaani) rolleripulloseen 1 osan jojobaöljyä ja 5 osaa aloe veraa. Ravistelin pulloa kuin raivotautinen apina, ja tuloksena oli nätisti emulgoitunut seos jota olen tyytyväisenä sutinut silmänalusiini viime kesästä asti. Voide on riittävän kosteuttavaa ja samalla niin nopeasti imeytyvää, että voin melkein heti sen päälle heittää valokynän ja puuterin eikä meikki valu mihinkään. Hintaa tälle tekeleelle tuli ehkä melkein 50 senttiä? Luomua ja halpaa yhdessä paketissa, minun lempparia!
Joskus kun olen unohtanut ottaa kosteusvoiteen tai jojobaöljyn mukaan, olen matkalla sutaissut tätä tötkyä koko naamaani ja hyvinpä se siinäkin hommassa toimii. Pitänee siis ensi kerralla tekaista isompi satsi.

Ihonpuhdistukseen olen tuonut uusia tuulia ruusuveden avulla. Kasvovesiä en ole aiemmin voinut käyttää, koska iho on kasvoveden antamalla voimalla saanut inspiraation puhjeta aivan uskomattoman komeaan kukkaan. Kukka se on nimittäin pizzakin. *eiku*
Ruusuvettä on käytetty ihonhoitoon jo kauan, ja varsinkin kasvovetenä se on suosittua. Päätin siis kaivaa kaapista oman ruusuvesiputelini - olen sitä pääasiallisesti kakkuihin käyttänyt mutta miksipä ei omaan pärstäänsäkin vois kokeilla - ja sen perinteisen l'Occitanen Angelikapuhdistusgeelin perään sitten sutaisin vielä pesun jäljiltä kosteaa naamaani ruusuveteen kastetulla pumpulitupolla. Se oli muuten kerrasta menoa! Niin ihana tuoksu ja pehmeä iho, joka ei kiristellyt yhtään vaikka yleensä pesun jälkeen noin 5 sekunnissa alkaa tuntua että iho on jotain vanhan satulanahan ja hapankorpun välimaastosta olevaa hiekkapaperia. Eipä oo enää...ruusuveden perään luottokosteuttajani jojobaöljy, silmänympäryksiin ja satunnaisiin näppyihin reipas töräys aloe vera-geeliä ja päätä tyynyyn. Aamulla iho on ollut pakkaskeleistä ja lämmityksestä huolimatta hyvässä kunnossa, eikä kuivia läiskiä ole enää ilmaantunut.

Aamuisin olen aiemmin pessyt naamani samaisella angelikankukkapuhdistusgeelillä, vaikka tiedän että se rasittaa ihoa turhaan. Jollain nassu vaan on pakko puhdistaa, ja koska ei kasvovettä niin sitte kovempaa tavaraa. Mutta jos ruusuvesi toimii illalla, niin miksei myös aamullakin puhdistamiseen; pyyhkäisy ruusuveteen kastetulla pumpulitupolla, Lumenen seerumi ja Frantsilan Ruusuvoide päälle, meikki naamaan ja menoksi. Iltaan mennessäkään ei niitä kirotun kuivia läiskiä ole näkynyt, vaikka aiempina talvina on tuntunut että naama irtoaa kappaleina. Erävoitto!

Ruusuvesi valmistetaan ruusun terälehdistä tislaamalla. Sitä löytyy käytännössä kaikista etnokaupoista, 250-millinen puteli irtoaa parilla eurolla.


Kuva lainattu valmistajan sivulta

Myös appelsiininkukkavesi toimii ihonhoidossa, se on hiukan hintavampaa ja sitä löytyy myös etnokaupoista. Ruusuveden ja appelsiininkukkaveden ominaisuudet eroavat toisistaan, ja ruusuvettä suositellaan varttuneemmalle iholle kun taas appelsiininkukka toimii parhaiten nuoremmalla iholla. Itse en näistä niin välitä, seuraavalla etnokauppareissulla ostan appelsiininkukkavettä. Aion alkaa sekakäyttäjäksi. Porttiteoria osoitti taas pitävyytensä!
Kuva lainattu valmistajan sivulta

Kesällä ruusu- tai appelsiininkukkavettä kannattaa pitää jääkaapissa suihkepullossa, josta sitä on ihana ruuttasta naamalle aina välillä. Virkistää, raikastaa, kosteuttaa. Muutama tippa glyseriiniä, E-vitamiinipitoista öljyä tai aloe veraa tuo vielä extrakosteutusta kehiin. Suihkautus tukkaan menoillan alla tuo kuontaloon varsin kivasti pehmeyttä, kiiltoa ja vastustamattoman tuoksun.

Jos pihassa sattuu ruusupuskat rehottamaan, ruusuvettä voi valmistaa itsekin. Tarvitset vain tislattua vettä ja ruusun terälehtiä, kattilan, kannen, jäitä ja kulhon. Tässä varsin mallikas video aiheesta:



Hiuspohjastani olen ollut enemmän huolissani. Se on oikutellut todella raskaasti, ja vain Rauschin leskenlehtishampoo on toiminut edes sinne päin ja rauhoittanut päänahkaa. Hinta on melko suolainen - lähemmäs 20 € pienenpuoleisesta putelista mutta kestääpähän sitte useamman kuukauden - ja saatavuus heikko, joten olen etsinyt muita ratkaisuja.

Mikään kampaamoiden myymä ultrasuperherkkähajutonväritönparabeenitonsilikoniton tuote ei ole antanut loistotuloksia. Taannoin aloeostoksilla ollessani myyjä sattui tuuppaamaan Esi-merkkisen 99,9-prosenttisen aloegeelin esitteen mukaani, ja sitä tarkemmin tutkiessani huomasin että valmistaja suosittelee käyttämään geeliä myös shampoon ja hoitoaineen korvikkeena. Minä tästä innostuin ja vinkki meni välittömästi kokeiluun. Heureka! Se toimii sittenkin!
Siis aivammahtavaa, levitin vain ruokalusikallisen verran aloe veraa hiusten tyveen, hieroin hiukan ja annoin vaikuttaa sen aikaa että sain itseni muuten pestyä. Latvoihin en laittanut geeliä ollenkaan, latvoja nyt ei muutenkaan tarvitse hinkata sillä ne puhdistuvat siinä sivussa. Sitten huuhtelu, lopuksi kylmällä vedellä, ja voi että miä sanon jotta kyllä kelpaa! Tukasta tulee pehmeä, hiuspohja ei kiristele ja päänahka ei irtoa kappalina.
Sitähän se aiemmin oli; ongelmani ei ollut hilse vaan herkkä päänahka joka reagoi kaikkeen kuivumalla ja hajoamalla palasiksi. Nyt päänahka on kosteutetun ja terveemmän oloinen ja entistä parempi jokaisen pesun jälkeen. Pesuväli on pidentynyt 3-4 päivästä 5-6 päivään. Hiukset ovat kevyemmät, kiiltävät ja terveemmän näköiset.
Ne kerrat kun olen käyttänyt jotain muotoilutuotetta, olen huuhtonut tukkani ensin läpikotaisin ja vasta sitten alkanut aloen kanssa puljaamaan. Muuten riittää vain kastelu.
Koska tukkani on luonnonkihara, sipaisen hiusten latvoihin pari tippaa argan- tai jojobaöljyä vähän pahinta pörröisyyttä kesyttämään. Muut hoitoaineet ovat tässä viikkojen kuluessa tulleet tarpeettomiksi.

Kuva lainattu valmistajan sivulta


Nyt toilettilaukkunikin alkaa olla jo melko kevyt; reissulle riittää mukaan aloe vera, ruusuvesi, puhdistusgeeli, jojobaöljy, kasvoseerumi, silmänympärysvoide ja kosteusvoide. Näillä hoituu kaikki päästä varpaisiin.

Ei-luomuiluaatoksena tässä on viime aikoina päässä pyörinyt ajatus tukan värjäämisestä. Hennasin tukkaani toistakymmentä vuotta, ja nyt olen saanut kasvatettua kaikki vanhat värit pois. Siis sen "tummanruskean" (eli sinimustan, kiitos Color XXL), värinpoiston ja tasoittavan vaalenruskean joilla pari vuotta sitten leikin hennauksen jälkeen.
Hiukan aina välillä kutkuttaa ajatus punapääksi palaamisesta, mutta ne hetket kestävät yleensä ehkä minuutin ja tulen taas järkiini. Tukkani kun on nykyään luonnostaan vaaleanruskea, sellainen jota "Caramel"-nimellä väriputelin kyljessä mainostetaan. Joskus tulee mieleen että jotain raitaa vois...mutta sitten alan miettiä, miten kamalan vahvoja aineita siinä joutuu päähänsä lykkäämään. Ja lopultahan ne kaikki myrkyt päätyvät luontoon, joten siinä kuolee se viimeinenkin into asiaan. Puhumattakaan siitä muovin määrästä, mitä pelkästään yhteen väripakkaukseen kuluu! Ai kauhhi, hirveitä ongelmia...ehkä tästäkin pääsemme taas yli ja eteenpäin, toistaiseksi teen värjäyskokeiluja korkeintaan sävytehoitoaineilla. Jos vaikka niskavillansa värjäis, ihan vaan toisten kiusaksi jos ei muuten. Koska muodin orjien riesana oleminen on mainiota hupia!

Leppoisaa laskiaisenodotusta, kaipa myö jottai pullaa joskus tässä...
-Hulta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti