Älä aina vaivaa - helpoista hiivataikinoista

 Phuh! Olipahan karkauspäivä. Muru eli pelossa pitkään, ja minä se totta kai otin ilon irti koko rahan edestä. Tekstiviestit "vahingossa" karkasivat kesken kirjoittamisen niin, että viestin viimeiseksi sanaksi jäi "haluatko", "tahdotko" tai "mennäänkö", ja Muru sitte tietyst ihan kauhusta tönkkönä jäi odottamaan mitä seuraaman pitää...iiihihihi! Kieltävä vastaushan sieltä sitten tuli kun noin sivulauseessa kosaisin, joten farkkuostoksille suunnataan jossain vaiheessa. Minä kun en hameita käytä saati ompele, niin enpä hamekankaalla juur mittään tee. Farkut taas ovat jalassa käytännössä aina kun kotoa poistun muualle kuin töihin tai mettään, niille on aina käyttöä. Voi kyllä olla ettei ihan halvinta Ellosta hommata tällä kertaa... :D

Minä se oon laiska emäntä. Hiivataikinoitten teko ei ole koskaan ollut minulle mieluista touhua, koska ranteeni on ollut risa käytännössä kymmenvuotiaasta asti ja taikinan vaivaamiseen palaa hermo parin minuutin jälkeen. Parissa minuutissahan ei paljon sitkoa kehitellä.
Koska Muru on luvannut miun unelmien megahyperyleiskoneen vasta 40-vuotislahjaksi, pitää keksiä muita tapoja hoitaa sitko-ongelmat pois päiväjärjestyksestä.

Joskus laiskuus on hyve. Kuten sunnuntaiaamuisin kun ei tarvitse lähteä minnekään. Tai kun leipoo. Taikinan kannattaa antaa levätä rauhassa sekoittamisen jälkeen - gluteeni on ihmeellinen asia, se kehittää sujuvasti sitkoverkkoa taikinaan myös taikinan itsensä laiskotellessa.

Hiivataikinaa tehdessä siis varaan reilusti aikaa, ison keraamisen sekoitusastian ja lämpimän uunin. Ja Tupperwaren sekoituskauhan. Olen liioittelematta vuosikausia etsinyt kauhaa, jossa olis reikä keskellä. Sillä saa hyvin taikinasta jauhoklöntit pois ja kaiken mahollisen ja melkein mahdottomankin sotkettua pikavauhtia. Erityisesti tykkään lyhytsitkoiset taikinat sillä sotkea, ja hiivataikinankin teossa se on osoittautunut kehujen arvoiseksi ässätyökaluksi!

Kuva Tupperwaren sivuilta

Astiaksi valikoituu useimmiten sininen Emile Henryn valtavan suuri lasitettu savikulho. Rrrrakastan isoja kippoja! Tämä yksilö on erityisen rakas, ostin sen muistaakseni 6-7 vuotta sitten enkä osaisi (tai haluaisi) enää elää ilman sitä. Se on niin paksua tavaraa, että se varaa lämpöä pitkän aikaa ja taikinan lämpötila pysyy tasaisempana. Iso etu muovikulhoon verrattuna, mutta paksuun pyyhkeeseen kietaistuna muovikippokin pysyy pitkään lämpöisenä.

Taikinanteossa minulla tuhisee nokka noin 10 minuuttia, jonka jälkeen taikina saa lepäillä joko yön yli jääkaapissa tai 50-asteisessa uunissa vajaan tunnin ja tarvittaessa pöydällä toisen. Jääkaapissa lepuutettavan taikinan teen kylmään nesteeseen. Silloin käytän aina tuorehiivaa, jota ei tarvitse lämpimässä vedessä kovasti herätellä. Taikina täytyy myös muistaa temperoida eli se tarvitsee pari tuntia huoneenlämmössä toipuakseen ja heräilläkseen kylmästä. Taikina kannattaa siirtää toiseen astiaan, ettei astian varaama kylmyys hidasta temperoitumista.

Vaivaaminen hoituu pienissä erissä helpoiten ja nopeiten. Otan taikinan 3-4 osassa käsittelyyn ja vaivaan ja venyttelen ja lätkin ja paiskon muutaman minuutin jokaista vuorollaan. Hirmu hyvää terapiaa, jos vähän joku ärsyttää!

Siispä näin meillä leivotaan pullaa:

5 dl maitoa, mielellään punaisesta purkista

100 g voita

1,5 dl vaniljasokeria tai sokeria sekä 1 tl vaniljarouhetta tai -uutetta

1 pkt tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa

8 dl hiivaleipäjauhoja + lisää niin paljon kuin taikina vaatii

1 tl suolaa

1-2 tl kanelia tai kardemummaa

Lämmitä maito ja voi kädenlämpöiseksi, muista kuivahiivan kanssa turatessa että se vaatii 42 asteen lämmön eli vedä vähän yli. Sekoita sokeri ja hiiva maitoon ja anna levätä muutaman minuutin ajan, kunnes hiiva on hereillä ja maidon pinta vaahtoaa hiukan.

Lisää ensimmäinen pläjäys jauhoja ja suola sekä kaneli tai kardemumma. Sotke hyvin sekaisin ja lisää jauhoja jos taikina jää aivan velliksi. Se saa olla reilun pehmeää vielä, sillä jauhot kostuvat ja turpoavat vasta kohoamisen aikana. Sekoita pari minuuttia, peitä kulho tuorekelmulla ja parilla leivinliinalla. Laita kulho lämpimään uuniin ja anna kohota vajaan tunnin verran, ota uunista ja laita vedottomaan paikkaan jatkamaan vielä tunniksi. 

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle ja jaa vähintään kahteen osaan. Laita toinen puolikas syrjään ja ota toinen käsittelyyn; vaivaa, pyörittele, venyttele ja vääntele kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Älä lisää liikaa jauhoja, muuten pullista tulee kovia eivätkä ne kohoa. Siispä kun taikina venyy nätisti repeilemättä, se on valmista.

Lämmitä uuni 180-200 asteeseen - mitä pienempiä pullia leivot, sitä kovempi lämpö. Muotoile leivonnaiset ja kohota. Kun pullien pinta on kimmoisa, voitele ja lykkää uuniin. Paistele kunnes pullien pohja on kauniin ruskea ja pullat tuntuvat kevyemmiltä kuin uuniin mennessään (eli kun nesteestä suurin osa on niistä haihtunut).

Koska olen jouluhullu, piparipulla on sopivaa joka vuodenaikaan. Piparipullakierteet syntyvät näin:

puoli annosta pullataikinaa
2-3 rkl pehmeää voita
1,5 dl fariini- tai muscovadosokeria
2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä
2 rkl piparimaustetta

Kauli pullataikina neliöksi ja levitä voi tasaisesti levylle, jätä yläreunasta sentti vapaaksi. Sekoita sokeri, piparimauste ja tärkkelys ja ripottele tasaisesti taikinalle. Rullaa taikina ja leikkaa pari senttiä paksuiksi siivuiksi terävällä veitsellä. Laita pullaset kyljelleen isoihin teflonisiin tai silikonisiin muffinssivuokiin tai paperisiin pullavuokiin. Kohota, voitele ja paista 200 asteessa kypsäksi. Voit halutessasi ropsauttaa fariinia tai muscovadoa myös pullien pinnalle ennen paistamista.

Leipätaikinat valmistuvat samaan tyyliin - taikinassa on silloin vettä, hiukan hunajaa, suolaa, hiivaa ja jauhoja. Usein mukaan päätyy myös tomaattipyrettä, yrttejä, paahdettua sipulia, valkosipulia, juustoa tai porkkanaa. Joskus jopa ihan vallan yhdistelen; persilja, valkosipuli ja tomaatti sopivat mainiosti yhteen! Kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja ja leikkiä lempimauilla.

Lupsakkaa maaliskuun alkua kaikillen!
- Hulta

Pikasikaa - onnen oikoteistä

 Kun meikätyttöä laiskottaa, meillä syödään usein slow foodia. Hitaasti hauduteltavat ruuat vaativat minimaalista panostusta, koska maku jalostuu runsaaksi ajan kanssa. Aina ei kuitenkaan jaksa odotella ikuisuuksia, vaikka ruoka oliskin käytännössä itsestäänvalmistuvaa sorttia. Joskus on ihan ookoo oikoa hitaassakin ruuanlaitossa.

Yleensä suosittelen käyttämään halpoja ruhonosia, kun valmistetaan ylikypsää lihaa. Ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä kypsentää kallista, hienoa ja mureaa lihapalaa tolkuttoman pitkään. Halvemmissa ruhonosissa on yleensä myös rasvaa, jolloin lopputulos on ihanan mehukas.
Teenpä poikkeuksen sääntöön. Tai siis tein, kun löysin halveerauksesta ison kotimaisen possun ulkofileepalan mutta minulla ei ollut aikaa alkaa huseeraamaan sen kanssa ylettömästi. Iskin sen siis pataan, padan uuniin ja lopputulos olikin sitten aika lähellä eeppistä; mehevää, mureaa ja hajoavan pehmeää lihaa 3 tunnissa. Bonuksena herkullinen, aromikas tomaattikastike ja kasviksia.

Käytännössä kaikki halvatkin ruhonosat sopivat näin valmistettavaksi, valmistusaikaa kannattaa lisätä lihan niin vaatiessa. Tarkista ensin 3 tunnin hauduttelun jälkeen tilanne tökkäämällä lihapalaa haarukalla; jos haarukan saa iisistis tuupattua lihaköntsään ja siitä saa helposti irti paloja, siis jos liha käytännössä hajoaa kun sitä mulkaisee pahasti, se on valmista. Jos ei, jatka kypsennystä noin tunnin verran ja kokeile uudelleen. Toista tarvittaessa.
Sama resepti toimii myös muihin ruhonosiin, ne vain vaativat pitempää kypsennysaikaa. Possun kassler ja kinkku (toiselta nimeltään possun paisti), potka, naudan lapa (keittolihanakin tunnetaan), pyörö- ja ulkopaisti, häränhäntä, osso bucco, kaikkea kannattaa kokeilla.

Ylikypsä liha on siitä kiva ruoka, että se on ihan salonkikelpoista tavaraa. Sen voi tarjoilla vaikka juhlapöydässä ihan ylpeästi, aina ei tarvitse olla köödefileetä tai paahtopaistia tyrkyllä. Turhan pompöösi ruokalista johtaa helposti yliyrittämiseen ja stressiin. Vietä siinä sitte kivat iltamat, kun itkettää jo ennen kuin alkupalat on saatu pöytään.

Ruoka muuntuu kivan texmex-tyyliseksi, kun lisäät siihen korianteria, juustokuminaa, ripauksen kaakaota sekä tulisuutta eli cayennea, chiliä... Tällöin voit tarjoilla lihan vaikka quesadillojen kaverina (kuvassa kasvis-tomaattipata, mutta hyvällä mielikuvituksella kulhoon voisi visioida ylikypsää lihaa, tomaattisoosia ja ronskisti pilkottuja kasviksia).

Uunissa lihaa hitaasti haudutellessa astian täytyy olla suhteellisen tiivis ja mieluusti laakea. Valmistusastiaksi suosittelen lämpimästi suositella jotain tämäntapaista:

Kyseinen, ihana, aarteeni, Emile Henryn keraaminen pata on täydellinen; laakea, paksua matskua eli se tasaa lämmön ja myös pitää sen, ja sen kansi on tiivis ja siinä on höyrynkerääjätiplut. Tiplut tiputtelevat höyrystyneen nesteen takaisin pataan tasaisesti jolloin se ei valu pisin seinämiä ja muodosta lammikoita ruuan pinnalle.
Jos kaapistasi ei löydy moista maailman kahdeksatta ihmettä, laakea valurautapata, jättimäinen uunivuoka tai muu lämmönkestävä astia, kaikki käy. Jos ei kantta ole, ei sekään ole maailmanloppu. Peitä tällöin astia ensin leivinpaperilla ja sen jälkeen tiiviisti foliolla.

Mutta eikös site viskata elukka pataan?

Tarvitset:
n. 1,5 kg possun ulkofilettä
1 rkl öljyä, mielellään maustettua
500 g paseerattua tomaattia
1 dl punaviiniä, tummaa portviiniä tai kuivaa sherryä
2 porkkanaa
2 sipulia
2-3 kypsää tomaattia
1 valkosipuli
½ kesäkurpitsa
1 paprika
½ tl suolaa
1 tl hunajaa
1 tl karkeaa dijon-sinappia
1 rkl paprikajauhetta, savustettua tai ei, mietoa tai tulista
1 mieto tuore tai kuivattu chilipalko tai 1 tl chilihiutaleita tai ½ tl chilijauhetta

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Lorauta kypsennysastian pohjalle öljyä. Pilko kasvikset ja puolet valkosipulista ronskeiksi paloiksi ja nakkaa astian pohjalle. Jos käytät tuoretta chiliä, hienonna se kasvisten sekaan, jos käytät kuivattua palkoa, murenna se possun pintaan muitten mausteiden kanssa.
Leikkaa possun rasva-ja kalvopintaan veitsellä ruutukuvio ja laita possu vihannesten keskelle astiaan rasvapuoli ylöspäin. Hiero hienoksiraastettu valkosipulinpuolikas, hunaja, sinappi ja mausteet fileen pintaan ja kaada päälle sitten tomaattimurska ja viini.
Laita astiaan kansi tai muu peitto päälle ja nosta se uuniin. Kypsennä kolmisen tuntia, kunnes liha näyttää hajoamisen merkkejä. Nosta liha kulhoon tai toiseen uunivuokaan, kaada mukaan pari desiä lientä ja anna lepäillä puolisen tuntia peitettynä. Laita uunin lämpö 200 asteeseen ja anna liemen redusoitua ainakin 15-20 minuuttia peittämättömässä uuniastiassa. Jos liemi on kovin paksua jo alkuunsa, lisää vähän vettä ja viiniä ja kuumenna.
Revi liha kahdella haarukalla hienoksi, poista rasva- ja kalvomöykyt. Laita liha ja muut padassa kypsyneet jutut nätisti astiaan ja tarjoa hiilarilisäkkeen kanssa. Oma suosikkini on peruna, mutta mikäpä jottei vaikka pelkkä salaatti ja ihana, tuore leipäkin toimisi. Vaikka soodaleivän tempaisisit kasaan siinä lihan lepäillessä!

Hultan elämä on taas niin täynnä töitä ja niin vähän on aikaa leikkiin, että raportoitavat asiat ovat kovin vähissä. Ehkä mullistavin uutinen on, että ExpressBusseihin saa nykyään ostettua halpislippuja yli kuukautta ennen matkustuspäivää; tämä tieto mullisti maailmani. Nyt on siis plakkarissa 7 euron meno-paluulippu Helsinkiin, kun ensi kuussa lähden sitä kautta omalle reissulleni Tukholmaan. Tiedossa on lähiviikkoina laatuaikaa sekä ystävien kanssa että omin nokkineni; Muru nauttii 8-16-työpäivistään sekä kyseenalaisesta musiikkimaustaan, kun taas meikätyttö paiskii töitä hyvin omituisiin aikoihin ja harvoina vapaahetkinään hulmuaa pisin Toton konsertteja ja Tukholmaa. Ihan parasta!

Reteetä alkuviikkoa!
=) Hulda

Kahden kerroksen väkeä - yökyöpelin paraatiherkuista

Heippan kaikki mussukkaiset!
Pahoittelen pitkittynyttä hiljaiseloani, joka johtui yksinkertaisesti siitä, että kiusaamisesta kertonut postaukseni oli niin raskas kirjoittaa. Tarvitsin pienen puuh-tauon. Korrektiahan olisi ollut teillekin kertoa asiasta, mutta koskapa sellaista olisin tajunnut harjoittaa..? No mutta, satulassa ollaan taas!

Sähkön hintaa nostavat. Tai siis siirtelystä veloittavat törkyhintoja jo nyt, mutta eipä sekään tietysti riitä. Voisin tässä kohtaa sanoa pari valittua sanaa niistä henkilöistä jotka pakolla realisoivat valtionyhtiöiden omaisuutta, mutta ennemmin kerron teille miten ruuanlaitossa pääsee vähemmillä kuluilla.
Yösähkö on halvempaa, vaikkakaan ei sekään enää halpaa. Koska pitkään haudutettavat ruuat vaativat joko leivinuunia tai sähkönkäyttöä, sähköstä riippuvaisen kannattaa tehdä ruokaa yöllä. Samalla lämmityksellä saat maksimihyödyn kun teet useampaa ruokaa kerralla.
Tätä kirjoitellessani nautin ajatuksesta, että uunissa kypsyy sekä punakaalia, rosmariinipunajuuria sekä myskikurpitsaa. Lämpöä uunissa on 150 astetta, ja uuni saa helliä onnekkaita noin 4-6 tunnin ajan. (Telkkarista tulee Bones-maraton ja se on aina pakko katsoa, siksi kukun taas kummalliseen aikaan)

Rakkauteni haudutettuun punakaaliin eli punakaalilaatikkoon on ruotsalaisen isoäitivainaan peruja, haudutettu kaali on hyvin ruotsalaista joulupöydän tarjottavaa ja todella herkullista. Perinteisesti siihen laitetaan siirappia, neilikkaa ja maustepippuria, mutta olen viritellyt klassikon oman makuni mukaiseksi lisäämällä punasipulia, fenkolia, muskottia ja kermaa. Näin joulusesongin ulkopuolella laitan kaaliin myös joko valkosipuliöljyä tai tuoretta valkosipulia. Ensi jouluksi testaan tuoreella inkiväärimehulla - jota saan hienoksiraastetusta inkivääristä puristamalla - kipakoitettua versiota!
Reseptin jouluiseen punakaalilaatikkoon löydät Joulukalenterista.

Nyt minulla on uunissa seuraavanlainen setti:

1,5 kg punakaalia, ohueksi suikaloituna
3 pientä punasipulia, ohueksi suikaloituna
1 valkosipuli ohuina siivuina
30 g voita
2 tl rypsiöljyä
1 tl vastarouhittua mustapippuria
1 tl puolikarkeaa suolaa
1 dl kuohukermaa
75 ml siirappia
1 tl fenkolinsiemeniä
½ tl muskottia
½ tl maustepippuria
½ tl rosmariinia




sekä

1 kg pestyjä, kuorellisia punajuuria puolitettuina
20 g voita
1 rkl valkosipuliöljyä
1 tl rosmariinia
½ tl  vastarouhittua mustapippuria
½ tl karkeaa suolaa










 ja vielä

1 keskikokoinen myskikurpitsa puolitettuna ja koverrettuna
2 tl valkosipuliöljyä
½ tl juustokuminajauhetta
½ tl korianterijauhetta
½ tl vastarouhittua mustapippuria
1 tl rosmariinia










 Käytän Ikean suurinta teräksistä Koncis-vuokaa , jonka paistiritilän saa käännettyä niin, että se nousee kolmisen senttiä pohjasta irti. Punakaali hautuu pohjalla, ja ritilän päällä foliota pitämään mehut tallessa. Folion päällä on pienikokoisin Koncis jossa kypsyvät punajuuret. Vuuan vieressä on vielä pari myskikurpitsan puolikasta leivinpaperipalan päällä.
Noin tunnin hauduttelun jälkeen pyöräytin punajuuret vuuan pohjalle kertyneessä öljyssä ja liemessä sekä kääntelin punakaalia jotta se kypsyy tasaisesti.
Yöllisellä vessareissulla (ideaalisti kun uunissa on kypsytelty ajatuksia n.3-4 tunnin ajan) kannattaa poiketa kyökissä ja ottaa koko komeus uunista. Nosta punajuurivuoka ja kurpitsat suoraan ritilälle punakaalin ylle ja laita leivinpaperi ja folio tiiviisti koko vuuan yli. Lopun aikaa se pitää huolen itsestään. 

Koncis-vuuat ovat loistava vaihtoehto kotikokille, joka haluaa edullisen ja monikäyttöisen vuuan keittiöönsä. Käytän molempia vuokiani mm. paahtamiseen, hauduttamiseen, leivontaan...mitä nyt ikinä uunissa voi tehdä, Koncis hoitaa homman. Myös hyydytyshommat, jos vaikka hyydytettäviä leivonnaisia tekee, toimivat metallisissa (jollain vuoratuissa) vuuissa hyvin niiden loistavan lämmönjohtokyvyn ansiosta. Hinnat eivät huimaa päätä ja vuuat ovat jämäköitä ja laadukkaita. Isoimman vuuan mukana tuleva paistiritilä toimii nimensä mukaisesti paistin tai kinkun kypsennyksessä, kerrosruokia tehdessä, ja käytän sitä myös jäähdytysritilänä.

Kuva www.ikea.fi

Aamusella kun ruoka on valmista, laita uunista virta pois ja anna ruokien muhia vielä tunnin verran sillä aikaa kun tassuttelet rauhassa päämäärättömästi ja esität tekeväsi jotain järkevää. Meillä tämä on yleistä aamuhuvia viikonloppuisin. Kun herkkujen kutsu käy ylivoimaiseksi, kata pöytä nätisti, kaiva jääkaapista pala homejuustoa tai vuohenjuustoa ja kutsu katras syömään. Terävänmakuinen juusto on loistava vastapaino makeille kasviksille ja aromikkaille yrteille.

Muissa uutisissa; keikkatyötä pukkaa, kuten myös Toton konserttia parin viikon (WHOOOP WHOOOOOP!=) ja Ruotsin-matkaa (Hiiohoi!) reilun kuukauden päästä. Pojat voivat hyvin ja meilläkin suunta parempaan - lauantait on pyhitetty herkuttelulle, mutta muuten pyritään pitämään järki ja harkinta kädessä ruoka-asioissa. Vähän hankalaa joskus, kun töissä on kiirettä ja tauot kortilla, mutta pääosin onnistuen. Farkut alkavat pikku hiljaa vaatimaan vyötä ylhäällä pysyäkseen... =)

Nyt täällä tulee valomerkki ja hiljaisuus. Bonesit loppui (kesken, jos minulta kysytään) ja Muru kuorsaa jo kuin pikku pors...pupu.

Leppoisaa pyhäpäivää!
- Hulta

Sainpas sanottua - pöydän putsaamisesta

 Teille kaikille ystäville tiedoksi; tämä on avautumispostaus joka sisältää rankkoja asioita ja suoraa puhetta yli 20 vuoden takaisista asioista. Jos tarina koulukiusaamisesta ei kiinnosta, ahdistaa, saa pahalle mielelle tai muutoin pilaa päiväsi, lue vaikka arkistosta jotain. Tänään on hyvä päivä leipoa! =)

Minä olin koulukiusattu. Hyvin väkivaltaisesti, ilkeästi ja häijysti koulukiusattu. Kiusaaminen alkoi esikoulussa, kesti koko ala- ja yläasteen ja jatkui vielä lukiossa. Kiusaajina oli tyttöjä, poikia ja jopa opettaja. Kiusaaminen oli järjestelmällistä ja täysin avointa, mutta opettajat eivät siihen puuttuneet. Kerran ensimmäinen opettajani Ulla moitti kiusaajia kun kerroin hänelle asiasta. Muuten kiusaajat saivat toimia täysin rauhassa niin oppi- ja välitunneilla kuin ruokailunkin aikana. Kaikki tiesivät kiusaamisesta. Yläasteen rehtorille kävin asiasta erikseen puhumassa erään poikkeuksellisen väkivaltaisen tapahtuman jälkeen. Tämä sankari puhutteli kiusaajia ja lopulta syytti minua. Tottahan sitä nyt poikaporukka saa maihareilla tytön potkia mustelmille, kun tämä kävelee kävelytiellä eikä pihahda sanan sanaa, ei edes katso päin. Mutta koska olemassaoloni ärsytti kiusaajia, heillä oli oikeus toimia kuten toimivat. Rehtorin siunauksella.

Yläasteen luokanvalvojani kertoi kerran kysyneensä - minun ollessa jälleen kerran sairaana poissa koulusta - luokkalaisiltani, miksi he kiusaavat minua. Olivat kertoneet, että heitä ärsyttää kun olen usein myöhässä ja paljon poissa. Eipä ollut minulla isän luona asuessa ketään joka olisi aamulla kouluun herättänyt tai ylipäätään huolehtinut. Sairastelin, koska olin kiusaamisesta ja vanhempien avioeronjälkeisistä riidoista niin henkisesti väsynyt. Mutta eipä kukaan kysynyt minulta, että miksi en ehdi aamuisin kouluun. Mutta sillä jotkut torvet katsoivat saaneensa oikeuden kiusata.

Minua on nimitelty, potkittu, hakattu, kampattu, heitelty jäisillä lumipalloilla, tökitty harpilla, kuristettu ketjulla, tavaroitani on varastettu ja rikottu, minut on jätetty syrjään ja minua on - ja tämä on kaikkein törkyisintä ja halpamaisinta sontaa - syytetty teoista, joihin minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa.

Eräs kiusaajista on jo potkaissut tyhjää. Minä en vaivaudu hänen hautakivelleen pysähtymään. Minun silmissäni hän kuten muutkaan kiduttajani eivät ikinä tule saamaan ihmisarvoa, eivät elävinä eivätkä kuolleina.

Ala-asteella eräänä tavallisena päivänä olin ollut kiltisti välitunnilla ulkona, kuten kaikki muutkin luokkalaiseni. Vain kaksi järjestäjää oli jäänyt luokkaan pyyhkimään taulua ynnä muuta määrättyä puuhaa tekemään, kuten tapana oli. Järjestäjät olivat kavereita keskenään, ja nämä kaksi ääliötä olivat myös aktiivisimpia kiusaajia. Pojat olivat purkaneet opettajan pöydältä terottimet paloiksi, ja kun opettaja asiaa ihmetteli, pojat huusivat yhteen ääneen minun tehneen tuhotyön. Heidän mukaansa olin vaan tullut kesken välitunnin sisälle, painunut luokkaan ja ruuvannut terottimista terät irti. "Se vaan tuli eikä me voitu sille mitään!" oli selkeästi yhdessä keksitty iskulause, jolla opettaja sai taas vettä myllyynsä. Hän kun piti tiettyjä oppilaita suosikkeinaan ja tottakai, kun on suosikkeja, on myös inhokkeja. Minulle oli langennut kunnia olla yksi heistä. Vaikka kaikki, sekä oppilaat että välituntivalvonnassa olleet opettajat, olisivat voineet kertoa minun olleen ulkona koko välitunnin, heiltä ei kysytty. Kun kiusaajat jotain sanoivat, sen oli pakko olla totta.

Eikä tämä ollut ainoa kerta, kun jonkun muun tuhotyöt sälytettiin porukalla minun niskaani. Yksi kiusaaja väitti, että koulun pihalla liukastuneen opettajan kaatuminen oli minun syytäni. Olin paikalla, koulussa (tosin toisella puolella pihaa kun kaatuminen tapahtui), joten olin myös sopiva ja uskottava syyllinen. Ja tämän syytöksen keksi äitini ystävän poika, joka oli minua ylemmällä luokalla. Olisi siis kuvitellut että joku järki pelaa, mutta ei.

Kuitenkaan mikään, ei siis yhtään mikään, mitä nämä epäihmiset minulle tekivät, ei yltänyt kuitenkaan niihin pahan sfääreihin, joihin henkilökohtainen helvettini huipentui joskus 10 ikävuoden paikkeilla. Ajatuskin siitä saa palan nousemaan kurkkuun. Alkaa oksettaa ja huimata.

Minulla on ADD, kuten olen aiemminkin maininnut. Lapsena minulla on todennäköisesti ollut ADHD, mutta hyperaktiivisuus on vuosien varrella jäänyt. AD(H)D-ihmisen kyky ja tapa reagoida asioihin on erilainen kuin neurologisesti normaaleilla. Addille on taipumus päätyä kiusatun rooliin, koska aivot eivät toimi niin kuin pitäisi. Sellainen ihminen on helppo kohde.
Kun eteen tulee yllättävä, pelottava, hämmentävä ja/tai ahdistava tilanne, addi reagoi monesti vähän järjenvastaisesti. Tulee ylilyöntejä, pakorefleksi iskee, puolustautuminen karkaa käsistä, täydellinen lamaantuminenkin on mahdollista.

Eräänä päivänä menin kauppaan. Kaivokadun Ruokavarastoon, karkkia teki mieli. Ei ollut viikkorahapäivä, joten käteisvarat olivat rajalliset. Tutkiskelin hyllyjen tarjontaa kaikessa rauhassa, löysin mieleiseni ja otin rahat taskusta tarkistaakseni riittikö varannot. Ei riittänyt, joten päätin mennä ärkkärille ja ostaa vähän irtokarkkia. Laitoin rahat taskuun ja lähdin kaupasta ulos.
Ovelle päästyäni kuulin takaani kovan rääkäisyn: "MITÄ SULLA ON TASKUSSA??!!" Pääni lamaantui, jalat kulkivat eteenpäin. Huuto toistui, lähempää: "NÄYTÄ HETI MITÄ SULLA ON TASKUSSA!!!" Pakokauhu. Paniikki. Jatkoin kävelemistä, koska se oli ainoa asia mihin pystyin. Maailma näytti usvaiselta ja veri kohisi korvissa.
Myyjä tuli ovelle huutamaan: "MITÄ SULLA ON TASKUSSA!?? NÄYTÄ HETI TAI MÄ SOITAN POLIISIN!!" Sain nipinnapin soperrettua, että taskussa ei ollut mitään. Eihän siellä ollut mitään muuta kuin minun omat rahat, ja pelästyin jo siinä sitäkin, että myyjä vie ne. Aloin perääntyä. Myyjä seisoi edelleen ovella, roikkui ovenkahvassa ja kiljui: "MITÄ SULLA ON TASKUSSA! NÄYTÄ HETI! MUUTEN SOITAN POLIISILLE!" samalla kun lähdin hoipertelemaan poispäin. Pyörrytti, oksetti, pelotti, täysi paniikki sai veren kohisemaan entistä lujempaa ja sydämeni hakkasi niin että tuntui kuin se hyppäisi kurkkuun ja sitä kautta ulos. Nurkan taakse päästyäni lähdin juoksemaan. Juoksin, juoksin, juoksin, juoksin, juoksin toista kilometriä kunnes silmissäni musteni. Tässä kirjoittaessani alkaa taas tuntua samalta. Muistan edelleen elävästi, miten sydän hakkasi, kurkussa pihisi, päätä kuumotti ja pyörrytti.

Seuraavana päivänä koulussa olikin sitten helvetti valloillaan. Luokallani olleen tytön naapuri ja isosisko olivat nähneet kaupan edustan episodin, ja olivat - täysin faktoista tietämättä tai välittämättä - kertoneet sen ilmeisesti kaikille kenet tunsivat.
Koulussa kiusaajat elivät elämänsä huippuhetkiä, kun he kerääntyivät ympärilleni ja huusivat solvauksia. Varas! Rikollinen! Mun naapuri on poliisi ja se sano et sun nimi on poliisinkirjoissa! - Mitä kaikkea mukavaa sitä nyt lapsi voi toiselle sanoa. Pakenin välitunneilla vessaan, mutta kiusaajat kantelivat opettajalle joka tuli komentamaan minut ulos vessasta. Eipä tullut ikinä heille mieleen kysyä, miksi piileksin vessakopissa tippa linssissä ja ulkopuolella odottaa 30 kakaraa hirveässä kiihkossa.

Mutta olihan mulla isoveli samassa koulussa - sitä vois kuvitella että hän olisi pitänyt siskonsa puolia. No ei sentään, vaan hän riemuissaan ryntäsi koulusta suoraan kotiin päivän päätyttyä kerskumaan asialla vanhemmillemme. Kun tulin kotiin, veli juuri voitonriemuinen hymy naamallaan sitä retosteli. Muistan vieläkin, miten hänen kasvonsa loistivat ja naurun tukahduttaminen onnistui juuri ja juuri.
Ei liene ihme kellekään jos kerron, että emme ole veljeni kanssa olleet koskaan läheisiä. Hän oli yksi kiusaajista. Myös tämän tapahtuman ulkopuolella.

Seuraavat viikot olivat niin kamalia, että mietin moneen kertaan, miten saisin itseni tapettua helpoiten. Mietin, ampuisinko itseni isän kiväärillä. Hirttäytyisinkö. Hyppäisinko Ukko-Pekan sillalta mereen. Juoksisinko auton alle. Kymmenvuotiaan mielikuvitus on pelottavan vilkas ja hyvä...

Siinä. Nyt tiedätte, mitä oikeasti tapahtui. Ja toivon että edes joku toisia kiusaamisella kiduttanut tämän luettuaan miettii, pystyykö ikinä pyytämään niin monta kertaa uhriltaan anteeksi, että tämä oikeasti anteeksi antaa. Koska pahinta on, kun kiusaajat vuosia myöhemmin tulevat juttelemaan/halailemaan/muistelemaan vanhoja "hyviä" aikoja tai laittavat kaveripyynnön Facebookissa. Miksi? Miksei mikään logiikka- tai häveliäisyyssolu toimi sen vertaa, että ymmärtäisi miten röyhkeää sellainen on? Ilmeisesti se kiusaajissa on alun perinkin vikana.

Rauhaa ja rakkautta uudelle vuodelle, rakkaat lukijat. Muistakaa, että pahantekijät ovat pahoja - eivät he joille he pahaa tekevät.

<3 Hulda

Nopsat näläntaittajat - valmisruokasuosikeista

Hellurei!

Täällä sitä koko ajan pukkaa uutta reissua ja muuta puuhaa. Ei huono. Saisivat levittäytyä vähän tasaisemmin nää miun menot mutta en valita, koska saan mennä ja töhätä ympäriinsä minulle tärkeiden ihmisten kanssa. =)

Kun on kiire, ruoka-asiat menevät helposti rempalleen. Väsyneenä tulee vetäistyä nopeita hiilareita ja kaikkea hölmöä naamariin, vaikka tietäisi sen tekevän vain hallaa. Ja tekee muuten hallaa kaikelle, vireystilasta ihoon asti!
Suosin pääasiallisesti puhtaita raaka-aineita ja kotiruokaa, mutta joskus on pakko tinkiä. Kaupasta löytyy valmiina aivan kelpo einehiä, niitä ei ole paljon mutta ne ovat sitäkin laadukkaampia. Paljon joukkoon mahtuu pakasteosaston asukkeja, sillä niihin yleisesti tungetaan vähemmän lisä- ja säilöntäaineita.
Tässä siis muutamia suosikkejani, jotka ovat niin terveellisiä kuin maukkaitakin.

Hummus. Viimeisin löytö Lidlin kylmähyllystä on supermaukas ja edullinen hummus. Tämä on liioittelematta paras valmishummus jota olen ikinä maistanut. Siinä on käytännössä pelkästään aitoja asioita, ainoa "kauneusvirhe" valmistusainelistassa on 2 säilöntäainetta. Kaikki muu on luonnollista.
Yhdessä sweet chili-ruislastujen kanssa räjäyttää tajunnan!

Apetit Hernepihvit ja Punajuuripihvit. Kotimaista, herkullista, terveellistä ja nopeaa. Hernepihvit katosivat jokin aika sitten kauppojen hyllyiltä, ja tässä oottelen kiihkeästi vastausta Apetitin kuluttajapalvelusta, jotta joko kyseessä on vain hetkellinen hairahdus. Jos lukijoitten joukossa on muitakin hernepihvifaneja, laittakaapa palautetta ja kyselyä osoitteessa http://www.apetit.fi/fi/kuluttajapalvelu/palautelomake.

Rainbow Ruokaisat Pannukasvikset. Mielettömän hyvää ja nopeaa kasvislisäkettä tai -ateriaa kaipaaville. Sisältää siemeniä, soijapapuja ja muuta terveellistä, jättää hyvän olon. Maistuu miedosti valkosipulille, nam!

Froosh appelsiini-porkkana-inkiväärismoothie. Olen vasta viimeisen vuoden aikana todella hurahtanut inkivääriin ja huomannut sen hyväätekevät ominaisuudet (muutenkin kuin vain matkapahoinvoinnin torjujana). Frooshin smoothiet ovat raikkaita, hyvänmakuisia ja erityisesti tämä versio on todella piristävä. Siirtää nälkää sujuvasti tunnin verran eteenpäin.

Lidlin siemenseokset. Näitä löytyy mm. omena-karpalo-manteli-siemensekoituksena ja hedelmä-pellava-seesaminsiemensekoituksena. Lisäävät makua, kuitua ja ravintoaineita vaikka puuroon, rahkaan tai jugurttiin. Helppoa ja herkullista, ei maksa paljon eikä sisällä juurikaan sokeria.

Puljongin kastikkeet ja liemet. Maku aidoista asioista; jos purkin päällä lukee "lihaliemi", se tarkoittaa että ensin on paahdettu luita, sitten keitelty niitä ja sitten tiivistelty ja mausteltu liemi kaikessa rauhassa. Kastikkeet ovat sellaisenaan täydellisiä. Lämmitys, pöytään, taatusti toimii! Helpoin nuudelikeitto ikinä - kuumenna vettä ja kasvislientä, lisää currytahnaa ja kookosmaitoa, wokkivihanneksia pakkasesta tai tuoreenansa ynnä parin minuutin hauduttelun jälkeen niitä litteitä leveitä nuudeleita. Keitä muutama minuutti, älä nielaise kieltä sopan mukana vaikka onkin hyvvää...

Pakasteherneet. Ei varsinaisesti valmisruoka, mutta loistava raaka-aine joka säilyy, sisältää runsaasti kaikkea hyvää ja taipuu moneen; soseeksi, keitoksi, hummukseksi, wokkiin, salaatteihin, kasvispihveihin...ja kaikki tämä nopeasti ja helposti. Herneet kypsyvät muutamassa minuutissa ja ne on helppo maustaa vaikka vihreällä currytahnalla, valkosipulilla tai pestolla. Pestolla terästetty hernesosekeitto on ihana, terveellinen ja nopsa lounasruoka joka matkustaa termoksessa oikein sujuvasti ja piristää päivää.

Kuva pöllitty Telegraph UK

Tässä ne tuotteet, jotka yleisimmin keittiööni eksyvät. Lisäksi ajoittain satunnaisia hairahduksia, lähinnä Murun puolelta. Se juutas ostaa ylisuolattuja, piilorasvaisia, hyperkuumennettuja eineksiä MINUN jääkaappiin! Onneksi tapa on lähes kokonaan kadonnut, ja miun tekemät eväkset maistuvat paremmin kuin ne kamalat moninkertaiseen muoviin pakatut mössöt. Muuten olis onni vähissä ja Murulla verenpaine taivaissa kuulkaas! Ei sillä, kyllä se varmaan miun kanssa muutenkin vähän väliä huitelee huippulukemissa mutta ei tartte lähtiä kohtaloansa härkkimään tieten tahtoen.

Muissa uutisissa: joulusta on toivuttu noin enimmäkseen, pukki toi mieluisat lahjat ja meikäläinen ronttaakin sit jatkossa kamppeitaan tällaisessa ihanassa supertoimivassa megatilavassa Ju-Ju-Be Right Back-repussa! Katto ny, eikö oo ihana?!

Näitä löytyy Lauran Pikku Putiikista

Lisäksi tuli Murulta ihana musta Pure hobo-laukku, käsipainot ja Twist-karkkia (jouluperinne, parhaita karkkeja niinku ever). Ja Sannalta vaikka mitä ihkua, erityiskiitokset Gunryn piparkakku- ja appelsiini-neilikkasaippuoista. Ite en niitä taaskaan onnistunut mistään metsästämään. Ehkä ens vuonna...
Toiko pukki just siulle jotain ihanaa?

Lupsakkaa maanantaita ja ihanaista uuden vuoden odotusta!
 - Kassialma Hulta

Atsteekkien jäljillä - chilin ja suklaan liitosta

 Tällä kertaa vuorossa on toiveresepti. Nää on miun lemppareita, reseptitoiveet on ihan parasta! Niitä saa laittaa tulemaan jos on joku juttu mitä on minun pöydässäni tai muualla maistellut mutta ohje on jäänyt kysymättä. Ilahduttaa tällaiset kuulkaas. =)

Sattuipa kerran niin, että nuori Hulda oli työharjoittelussa isossa ketjuravintolassa, joka myös kahvilatuotteistaan on tunnettu. Ketju päätti laittaa kuukausittaiset teemat joiden mukaan keittiöt tekivät erilaisia ruokia ja leivonnaisia. Osuipa eteen sitten mausteinen kuukausi, ja kuukauden teemareseptinä oli chilisuklaakakku. Chilisuklaajuustokakku tarkemmin sanottuna. Kakun tiimoilta käytiin aika tarkkaan tällainen sananvaihto:
- Tekisiksää sen chilisuklaakakun? Resepti on kirjassa siinä pöydällä.
- Joo. Onksmeillä keksejä? Tässä pitäis olla Digestivejä.
- Ei oo. Dominoita on puol pakettia.
- Jassoo. Onksmeillä tuorejuustoo? Tähän tarvittais puoli kiloa.
- On täällä valkosipuli- ja ruohosipulituorejuustoja.
- Täähän alkoi hyvin.

Lopulta päädyttiin tonkimaan kokkien kotoaan tuomia reseptejä kansion kätköistä. Löytyi kesäkurppasuklaakakun ohje. Ei ollu kurppaa, mutta oli pottuja. Löytyi sambal oelek-tahnaa. Sain luvan alkaa luovaksi. Tuloksena oli tumma, pehmeä ja täyteläinen kakku joka sai sitä maistaneen ravintolapäällikön hiljenemään pariksi minuutiksi ja asiakkaat villiintymään. Kakkuja myytiin pari päivässä, ja kyseessä oli kuitenkin opiskelijaravintola jossa ruokaili pääosin vähissä rahoissa olevia ihmisiä, joista useat tarkkailivat painoaan haukan lailla. Sitä taustaa vasten jopa 24 kakkupalaa päivää kohti oli valtaisa menestys.

Resepti oli päässäni vuosikaudet, ja lopulta kirjoitin sen muistiin tietokoneelleni. Se juutas sitten vähän ajan päästä päätti heittää henkensä. Pitkään meni, ennen kuin sain aikaiseksi kaivella ohjeen muistini syövereistä - pientä patistamista siinä tarvittiin, kiitos Marja siitä! =)

Ohje ei ole aivan täysin se, mikä silloin hätäpäissään tuli alun perin kyhättyä, mutta lopputulos on hyvin lähelle sama. Kakku on monivaiheinen mutta helppo tehdä ja saada onnistumaan.

Virallinen valvoja. Tämän tyypin villit esi-isät ovat kotoisin Etelä-Amerikasta. Siis melkein atsteekkien kavereita. Tai ainakin olivat lähinaapureita. Tai sinne päin.

Toisella siipiveikolla oli liikaa tekemistä tukan ilmavoittamisen kanssa, ei ehtiny poseeraamaan.
Näiden tyyppien kanssa eläessä ei tartte paljon tehdä yksin, aina on paikalla joku jonka pitää päästä osallistumaan...

Perunan käyttäminen suklaakakkutaikinassa saattaa tuntua ensi alkuun aika seinähullulta. Se on kuitenkin osoittautunut erinomaiseksi tavaksi saada aikaan pehmeä, täyteläinen ja suussasulava rakenne pientä tahmeutta unohtamatta. Mielestäni hyvä suklaakakku on hiukan tahmea, niin kuin brownie. Perunamuusiakin voit käyttää, kunhan se ei ole kovin ronskisti suolattua. Älä kuitenkaan häpäise perunaa JA kakkua perunamuusihiutaleita käyttämällä - perunan saa kypsennettyä mikrossa 5 minuutissa, kunhan sen kuorii ja pilkkoo pieneksi. Peitä vain perunat vedellä ja anna palaa. Tai siis älä. Siis joo. Ei.

 Koska en ole kovin tulisten makuelämysten perään vieläkään - vaikkakin makuni on paljon chilisuklaakakun syntyajoista kehittynyt sallivampaan suuntaan - kakkuun tulee vain sen verran chiliä että se puraisee hiukan kielen päätä muttei aiheuta suurempia lieskojensyleksimisiä herkimmiltäkään sieluilta.

Gluteeniton versio kakusta syntyy, kun korvaat vehnäjauhon 2 desillä perunajauhoa tai 2,25 desillä gluteenitonta jauhoseosta. Maidottomaksi se muuntuu, kun käytät maidotonta tummaa suklaata, kasvirasvapohjaista leivontamargariinia ja kasvikermaa. Kakku on todella anteeksiantavainen ja allergiaystävällinen, se rakastaa kaikkia. <3

Kakku joka sisältää 3 eri seosta kuten tämä, sisältää myös monenmoisia koukkuja ja kommervenkkejä. Koska taikinanteko on jo muutenkin riittävän monimutkaista,  en jaksa ryhtyä enää mihinkään "lusikallinen suklaata ja toinen jauhoja munavaahtoon ja sotketaan ja sitten taas lusikallinen sitä ja tätä"-operaatioon, joten suosittelen käyttämään suoraviivaisempaa menetelmää, joka meillä tuntee nimen "Plunk-metodi". Eli plunk, kaikki sekaisin samaan kippoon ja sitte sekoitetaan varovasti mutta huolellisesti. Joku päivä vielä patentoin tämänkin metodin, heti kun olen ensin ehtinyt Mummodieetin patenttihakemuksen jättää.

Mutta jokos isketään taas käpälät jauhoihin? Kas näin se menee, tarvitset:

150 g taloussuklaata
3 munaa
3 dl sokeria
150g voita
2 isoa tai 3 keskikokoista keitettyä jauhoista perunaa, n. 1-1,2 dl soseutettuna
½ dl täysmaitoa tai kermamaitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhoa
1 tl vaniljarouhetta/1 rkl vaniljasokeria/2 tl vaniljauutetta (lisää uute perunasoseeseen)
1 tl leivinjauhoa
1,5-2 tl sambal oelekia

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Sulata suklaa ja voi mikrossa (puoliteho) tai vesihauteessa. Sekoittele välillä, jotta lämpö tasaantuu eikä suklaa leikkaudu.
Kypsennä perunat esim. mikrossa pienessä vesimäärässä, soseuta haarukalla. Jos käytät muusia, lämmitä sitä hiukan.
Sekoita maito perunasoseen kanssa, lisää sitten sambal sekä suklaa-voiseos. Sekoita huolella jotta seos jäähtyy hiukan.
Siivilöi kuivat aineet keskenään sekaisin.
Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi paksuksi vaahdoksi.
Kippaa kuivat aineet ja suklaa-perunaseos munavaahdon päälle kulhoon, kääntele esim. nuolijalla suht hyvin tasaiseksi. Älä vaivaa ettei kakusta tule sitkeää ja munavaahto lässähdä kokonaan.
Kaada taikina voideltuun, kaakaojauholla puuteroituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa 30-45 minuuttia - aika riippuu täysin uunista ja vuuasta.
Kokeile kypsyyttä tuikkaamalla kakkuun tikku. Oikea tökkäämispaikka on noin tuuman sisäänpäin kakun ulkoreunasta - kun tikkuun ei tartu taikinaa (joitain murusia saattaa tarttua), kakku on riittävän kypsä. Keskusta saakin jäädä aika pehmeäksi. Kakku ei kohoa valtavasti, ja sen rakenne jää melko tiiviiksi.
Anna kakun jäähtyä rauhassa ensin vuuassa, puolen tunnin kuluttua poista vuuan reunus ja anna jäähtyä kokonaan. Jos kakku on noussut epätasaisesti, voit tasoitella ja suoristella pintaa hiukan veitsellä.  Pienet epätasaisuudet tai vinous ei haittaa, sillä kakku tarjoillaan ylösalaisin. Irrota kakku varovasti pitkällä ohuella veitsellä, esim. filetillä tai palettilastalla alustastaan ja kumoa tarjoilua varten.
Oma tekeleeni päätti tällä kertaa kohota reunoilta jonkin verran keskustaa korkeammaksi, mutta kumoamisen jälkeen ne hiukan haperot reunukset irtosivat itsestään. Näppärää.

 

Siin hää sit o. Vielä oikein päin. 

Täysin jäähtyneen kakun voit koristella tai kuorruttaa haluamallasi tavalla. Yksinkertainen suklaakuorrutus syntyy näin:

150 g taloussuklaata
1,2 dl kermaa
1 rkl voita
1 tl öljyä, esim. rypsi- tai auringonkukkasellaista
1 tl pikakahvijauhetta

Sulata kaikki ainekset yhdessä mikrossa tai vesihauteessa. Käytä puolitehoa ja sekoittele usein. Anna jäähtyä minuutti ja valuta varovasti katolleen käännetyn kakun päälle. Levitä myös kakun reunoille tasareunaisella veitsellä.
Jos kuorrute tuntuu jähmettyvän liian nopeasti kakun päälle, voit lämmittää sitä uudestaan hiustenkuivaajalla jolloin levittäminen helpottuu ja kuorrute tasoittuu kauniisti.
Voit viimeistellä kakun vaikka suklaarouheella, marsipaanikoristeilla tai karkeilla.

Siin hää o kipattuna, suklaakuorrutteen ja suklaarouheen alla. Kauniimpiakin on nähty, mutta tänään tälläinen. Aluspaperi on sotkuinen mutta kakku nostetaan tarjolle ilman sitä.

Päivän uutisissa: tonttu Tomera on ollut touhutossut jalassa ja keittiössä on tapahtunut yhtä sun toista, viimeisetkin lahjat päätyvät kääröihin M-tontun ahertaessa, ulkona sataa vettä (ja tonttua harmittaa), linnuilla on puheripuli ja jouluun on enää 4 yötä! Wääääy!

Tästä se kuulkaa lähtee joulukelkka mäkeä alas niin että hippulat vinkuu, olkaapa valmiina... =)

- Hulta-tonttu

Joulukalenteri: Yäk ku on ihanaa - joulun kalaherkuista

Hei taasen, mussukkaiseni!

Kyllä se nyt on liekeissä, jouluhysteria alkaa nousta uskomattomiin sfääreihin ja reseptiä pukkaa. Nämä aarteet kaivoin Facebookin kätköistä muistiinpanoistani.

Kala on meillä aikamoinen vedenjakaja, niin sanoakseni. Ihhihi. Miesväki rakastaa, naisväki kammoaa. Koska kalakin kuuluu joulupöytään, jopa meillä vaikka maaman kanssa ei moisia suuhumme lykätäkään vaikka ois henki tai hiustenlähtö siittä kiinni, päätin laittaa myös kalareseptini jakoon.

Jouluna olen pruukannut tehdä sekä silliä että graavilohta.   
Viskisilli on miehekkään aromikas ja helppo juhlava silli, joka syntyy nopsasti ja maistuu mahtavalta. Viskin voit korvata sherryllä, konjakilla tai vaikka vermutilla. Kannattaa tällöin suosia niitä kuivempia vaihtoehtoja tai vähentää sokerin määrää.

Ohje on melko suurelle määrälle, itse olen tehnyt neljä purkillista tästä satsista. Tähän kannattaa käyttää vähemmän savuista viskiä, itse olen uhrannut Chivas Regal-viskipulloni sisältöä hyvään tarkoitukseen. 
Voit käyttää joko tavallista Islanninsilliä tai kevytsuolattua versiota. Kevytsuolatulle riittää vartin liotus ja huolellinen huuhtelu, tavallista silliä kannattaa liottaa muutama tunti ja huuhtoa hyvin. 
Viskisilli kannattaa valmistaa päivä tai pari ennen H-hetkeä, niin maut ehtivät tasaantua. 

Säilyvyys: pari viikkoa, säilytys jääkaapissa. 

Ja nyt siis tuumasta toimeen..! 

Tarvitset: 

8-10 kevytsuolattuasillifilettä 
sipuli ohuina suikaleina 
~10-15 kokonaista mustapippuria 

Liemi: 
6 dl väkiviinaetikkaa 
9 dl vettä 
1-1,1 dl sokeria 
1 rkl suolaa
2 dl viskiä 
(½ tl kuivattua tilliä tai rakuunaa)

Kiehauta vesi, etikka ja sokeri. Anna jäähtyä hyvin, lisää viski. Paloittele liotetut, huuhdellut sillifileet reilun sentin viipaleiksi ja laita purkkeihin sipulin ja pippureitten kanssa. Kaada päälle lientä lähes piripintaan, sulje purkit tiiviisti ja säilytä jääkaapissa. 

Toinen joulupöytään päätyvä kala on savugraavattu lohi. Käytän yleensä puolikkaan kirjolohifileen, koska syöjiä on vain pari kolme. Kala menee yleensä loppuun jo aattoillan aterialla. Jos siis sinulla on mielihaluja tai isompi porukka ruokittavana, suosittelen hommaamaan puolikkaan norjanlohifileen.

Homman idea on siinä, että kala laitetaan suolaantumaan useampi päivä ennen joulua ja siihen käytetään savusuolaa, jolloin saadaan hiukan kuin kylmäsavu- ja graavilohen hybridi. Kannattaa hommata siis kalafileen etupää, jolloin file on tasaisemman paksuinen ja levyinen ja suolaantuu tasaisemmin. Pyrstö on niin kapea ja litteä, että se todennäköisesti ylisuolaantuu jos pidät kalaa yli 2 päivää suolassa. Kalaa ostaessasi pyydä myyjää poistamaan siitä nahka, pääset paljon helpommalla ja vähemmällä sotkulla. 

Kalaan tuo upeaa lisämakua pari ruokalusikallista konjakkia, tervasnapsia tai viskiä. Erityisesti terva sopii savun kanssa hyvin yhteen!

Puolikkaalle kirjolohifileelle (n. 250-300 g) tarvitset:
1/2 tl sokeria
1/2 tl murskattua/karkeaksirouhittua musta- tai valkopippuria
1 tl kuivaa tai tuoretta tilliä
savusuolaa niin että fileen päälle tulee tasainen kerros

Ripsottele mausteet ohjeen mukaisessa järjestyksessä kalalle. Laita päälle voipaperia, sitten kelmua ja sujauta koko komeus pussiin. Jos suolaat 2 filettä, laita ne vastakkain ja kietaise kelmuun ja sitten pussiin.
Laita pussi jääkaapin kylmimmälle hyllylle takaosaan ja käännä kerran päivässä.
Anna suolaantua 4-7 päivää. 
Tarjolle pannessasi kaavi mausteet pois kalan päältä ja kuivaa se. Leikkaa pystysuoraan noin 3-5 mm paksuja siivuja. Kovin ohuet siivut ovat raivostuttavia leikata ja uuden gastronomiaopin mukaan kalan maku ei tule esille kaikessa ihanuudessaan liian ohuina siivuina. Hei, mahtavaa - laiskottelu on ihan sallittua!
Valmiit siivut kaunistuvat reilulla ropsauksella nypittyä tilliä. Vadin reunoille voit laittaa koristeeksi vaikka tillinoksia, sitruunansiivuja ja karkeaa merisuolaa.

 Jouluaattoon on enää 6 päivää, itse asiassa tämän jälkeen 3 arkipäivää, ja tässä alkaa hauskin osa olla edessä: loput lahjat päätyvät pakettiin ja ruuat alkavat valmistua pikkuhiljaa.
Ainoa pilvi taivaalla on Matkahuollon ja Markantalon sählääminen Murun lahjan kanssa; paketti on jo kuukauden seilannut edestakaisin ja jouduin ihan tosissani polttamaan hihani että alkoi tapahtua. Nyt jännätään, ehtiikö tavara tänne jouluksi vai ei...ei hyvä. Ollenkaan. Mur. 

Siitä viis, nyt nautitaan jouluvalmisteluista!

- Hulda

PS. Pahoittelen kökköä ulkoasua, jos joku tietää miten Bloggerin saa räjäytettyä niin kertokaa mullekin...meneepi hermo! MUR.