Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 1/2

Nonni, tässä sitä vietellään iloista sairaspäivää kotona. Mitäpä muuta ihminen nättinä kevätpäivänä tekee kuin makaa peiton alla aivastelemassa? En tiedä, mutta tämä hiilen kiertoon perustuva eliö kirjoittelee blogia. Ja kuten otsikostakin näkyy, tällä kertaa mennään piknikille. Vaikka vappuna. Sitä moni tekee, minäkin olen kokeillut. Kolmesti. Kerran varustus oli vähän keskivertoa parempi; telttasauna, pulijoukkueteltta, 5 metrin seisova pöytä ja kuohuviinitarjoilu. Se piknikki kesti aika pitkälle iltapäivään...

Ruokia miettiessä kannattaa muistaa, että lämpöherkät ruuat ovat varsinkin pitemmän kaavan mukaan retkeiltäessä riskaabelia kamaa. Suosittelen siis miettimään, onko se katkarapusalaatti ja carpaccio ihan järkevä ajatus vai jättääkö raaka kananmuna (majoneesit ym) ja myös kypsentämättömät maitotuotteet vähän vähemmälle. Juustot selviävät hyvin piknikpöydässä, mutta vaniljakastike taas ei.
Juhlavammallekin piknikille kannattaa ottaa myös vähän huumoria mukaan. Ruualla voi ja saakin leikkiä, eikä sen tarvitse maksaa paljon. Kas tässä muutama vinkki siihen, mitä koriin voi varata.

1. Leipää.
Jos omistat taikinajuuren, leipaisepa kokeeksi siitä vaaleaa leipää. Minä ilmeisesti onnistuin tappamaan saamani juuren kertayrittämällä (sori Mimmi, siis sydämellinen kiitos juuresta mutta anteeksi kun en saanut pidettyä sitä hengissä...pakastamisen jälkeen ei ole toiminut enää. Ei ihme minun kyvyilläni, persiljaruukkukin kuolee parissa päivässä kun yritän sitä "hoivata". Edes linnut ei saa persiljaa tapettua yhtä nopeasti, ja ne tyypit sentään syö ja repii sitä puskaa...) mutta jos siis olet lahjakkaampi, tee vaikka patonkeja tai pitaleipiä. Suosittelen joka tapauksessa tekemään, juuri tai ei, mutta juuren kanssa tehden vaaleakin leipä on paljon maukkaampaa. Leivän voi täyttää eri tavoin tai jättää täyttämättä - sen voi myös maustaa teemaan sopivaksi. Taikinanesteeksi tomaattimurskaa, mausteeksi valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja = melko jumalainen yhdistelmä Välimeren tyyliin. Hiukan ronskimpaan makuun voi kokeilla savupaprikaa, ruskistettua sipulia ja keitettyä perunaa kuutioina. Pizzan suuntaan viittaava focaccia on varsin erinomainen piknikleipä, siispä tee löysähkö taikina, venyttele se pellille parin sentin paksuiseksi levyksi ja painele sormin taikinan pintaan kuoppia. Päälle voit levitellä melkein mitä tahansa; puolikkaita miniluumu- tai kirsikkatomaatteja, oliiveja, juustoa, perunaa, chorizoa - kruunaa leipä vielä oliiviöljyllä, sormisuolalla ja tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä kuten timjamilla, rosmariinilla tai oreganolla. Leikkaa kypsä foca paloiksi. Helpommaksi ei herkkuleipä mene!

Leivän voi täyttää monella tavalla. Patongit, pitaleivät ja sämpylät kannattaa täyttää valmiiksi ja leikata annospaloiksi. Laiska kokki valitsee patongin, koska yhden pötkön täyttäminen on paljon nopeampaa kuin 10 sämpylän pipertäminen. Patongista käy mikä tahansa pitkulainen käntty; samapa tuo, onko se itse leivottu vai kaupan hyllystä napattu. Ja vieläkin vähemmän väliä, onko se kaupassa paistettu vai esipaistettu vakuumipakattu patonki jonka olet itse käyttänyt uunissa ja antanut jäähtyä. Kas tässä muutama helppo täyte-ehdotus:

~ Fetasalaatti. Kasaa ainekset leivän väliin kerroksittain; jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa, oliiveja, punasipulia
Kurkku kannattaa viipaloida pitkittäin jotta siivut eivät tipahtele leivän välistä, tomaatiksi fiksu valitsee mahdollisuuksien (ja tarjouksien) mukaan pihvi- tai luumutomaatteja joissa on vähemmän sitä löllöä sisällä. Fetan/salaattijuuston suosittelen ostamaan palana (S-kaupan x-tra-salaattijuustopala on muuten oikeesti hyvä vaihtoehto, oikein hyvänmakuista) ja siivuttamaan pitkittäin. Namiylläriksi voi lisätä muutaman puolitetun viinirypäleen tai omenasiivuja, jotka tuovat kivasti kontrastia suolaisuuteen.
Kosteanmaukkaan makuelämyksen turvaamiseksi voitele leipä ennen täyttämistä esim. valkosipulivoilla tai kostuta kevyesti oliivi(öljyllä) ja valuta lopuksi muutama tippa hyvää salaatinkastiketta täytteiden päälle. Rullaa koko komeus tiiviisti tuorekelmuun ja anna levätä kylmässä pari tuntia ennen leikkaamista. Voit leikata terävällä veitsellä suoraan kelmun läpi, jolloin palat on helppo kuskata piknikpaikalle.

~ Nicoise. Tutummalta nimeltään nizzansalaatti; vapaasti mukaellen täytteeksi voi valita makunsa mukaan savulohta, tonnikalaa, sardellia tai anjovista sekä keitettyä perunaa ja  kananmunaa. Oliivejakaan ei sovi unohtaa. Lisäksi ne normaalit eli kurkkua, tomaattia ja salaattia. Kastikkeeksi sopii ihan tavallinen ranskalainen vinegrettikastike.

~ Darranhelpottaja. Keitettyä kananmunaa, pekonia ja nakkeja tai lihapullia sinappitujauksen ja maustekurkkujen kera. Unohdetaan vihannekset ja korvataan ne esim. snapsilla... ;)


Jos oikein haluaapi herkkua elämään, voit kokeilla patonkihyrriä. Puolen litran taikinasta tulee pari kappaletta. Taikinaohjeen löytää jokaisen jauhopussin kyljestä, sekaan voi laittaa yrttejä ja nesteeksi voi käyttää vaikka tomaattimehua tai -murskaa makua tuomaan.
Lisäksi tarvitset:
1 valkosipulin kynnet siivuina
3-4 rkl öljyä
 80 g tomaattipyrettä
½ tl sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
reippaasti tuoreita tai kuivattuja yrttejä - persiljaa, basilikaa, timjamia, oreganoa...määrä = makusi mukaan, oma makuni vaatii paljon.
150-200 grammaa juustoraastetta

Laita valkosipuli mikronkestävään astiaan, lisää sen verran öljyä että siivut peittyvät, lykkää mikroon ja kuumenna puoliteholla kunnes valkosipulit ovat kullanruskeita reunoiltaan. Sekoita keskenään valkosipulit öljyineen, tomaattipyre sekä mausteet. Tahnan pitäisi olla levityskelpoista tavaraa, lisää hiukan vettä tai tomaattimehua jos näin ei ole. Silppua yrtit.
Kauli kerran kohotettu taikina kahdeksi neliöksi, paksuus saa olla sentin luokkaa. Levitä kummallekin neliölle tomaattitahnaa, sitten yrttejä ja lopuksi juustoraastetta. Jätä reunoille parin senttiä tyhjää, kostuta reunat vedellä ja rullaa neliöt kahdeksi pötköksi. Painele päät kiinni ja nipistele saumakohta tiiviiksi. Kohota liinan alla, leikkaa leipien pintaan varovasti terävällä veitsellä muutama matala viilto, suihkuta sumutinpullolla tai sivele pullasudilla vettä pintaan ja lykkää 180-asteiseen uuniin. Paista kypsäksi, eli kun pinta on kauniin ruskea ja pohjasta lähtee ontto kumina sitä koputettaessa, pelasta paistokkaat uunista ja anna levätä liinan alla.
Nämä herkkupatongit maistuvat parin sentin siivuiksi leikattuina hyrrinä vaikka hummuksien kera! Ja kas, näin sainkin oivan aasinsillan viitata lempiresepteihini, jotka toimivat piknikeväänä varsin erinomaisesti. Siispä kurkkaapa taannoista juhannussapuskapostaustani, saatat yllättyä iloisesti...
Seuraavassa postauksessa on luvassa jotain tämäntapaista:

Jatkoa seuraa!
Aurinkoista viikonloppua, ekat valkovuokot bongattu ja kesä on jo ihan huulilla...ihanata =)
- Hulta

PS. Kokeilepa kevään kunniaksi vihersmoothieta - jos olet onnekas ja asut alueella jolla uskaltaa oman pihan antimia hyödyntää, ei tartte mennä terveyskauppaan ja latoa kymmeniä euroja tiskiin kaiken maailman viherjauheista. Tarvitset vainblenderin, avokadon ja mielikuvitusta. Kerää ruohoa, lehtiä ja yrttejä omilta nurkiltasi, vippaa avokadon kanssa blenderiin ja kulauta kurkkuun! Tuoreempaa, terveellisempää ateriaa saat hakea...tämän vinkin sain tuttavaltani, joka näyttää ainakin 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, joten jotain taikaa tuossa pitää olla.

Bilehileen parhaat - penninvenytyksestä pt.1, TexMex 2/2

En malttanut odottaa tämän kanssa pitempään. 

Mietittäiskö sitten soosipuolta? Hyvä kastike kruunaa ruuan, ja kastikkeistaan kokki tunnetaan. Hyvä ja helppo voivat tulla samassa paketissa, kunhan käyttää hiukan aikaa maisteluun ja miettii mitä puuttuu ja mikä parantaisi makua. Pikku vinkki: jos tuntuu että ruuasta puuttuu jotain mutta ei millään keksi mitä, se jokin on yleensä ripaus sokeria.

Ranskankermaa moni lykkää texmexin kruunuksi, mutta ihan tavallinen (mieluusti täysrasvainen) kermaviilikin ajaa asian puolet halvemmalla. Ja miten voisi edes mainita kermaviiliä ajautumatta suoraan dippikastikkeitten maailmaan?

Tarkan markan kokin dippisooseiksi suosittelen helppotekoisia homejuusto- ja tomaatti-sipulidippejä sekä itsetehtyä salsaa. Salsaan voi lisäillä makunsa mukaan vaikka ananaspaloja, jolloin tuloksena on raikkaampi ja vähän makeampi lisäke. Ja kyllä - olen antanut salsaohjeen myös mikroaaltouunia varten! Vaikka yleensä olen sitä mieltä että mikroaaltouuni on turhake ja soveltuu lähinnä pakasteiden sulattamiseen, käytän sitä myös mm. sipulin, paprikan ja tomaattipyreen kypsentämiseen seitania valmistaessa ja myös salsaa tehdessä. Hella on juhlia järkätessä yleensä tupaten täynnä, ja salsan työvaiheet ovat todella yksinkertaiset. Pannulla paahtaen aineksiin saa erilaisen maun, mutta hyvin maustettu mikrossa valmistettu salsa ei sen rinnalla häpeile.

Homejuustodippi

1 prk kermaviiliä

n. 100 g homejuustoa

tujaus vastarouhittua mustapippuria

Murustele homejuusto. Laita puolet siitä pienellä lautasella mikroon ja sulata varovasti puoliteholla. Älä anna kuplia, että juusto ei kuivu. Sekoita sulanut juusto nopeasti kermaviiliin ja lisää loput juustomurut sekä hiukan pippuria. Anna maustua kylmässä.

Tomaatti-sipulidippi

1 prk kermaviiliä

1 tl tomaattipyrettä

n. 1 rkl sipulijauhetta

½(-1) tl sokeria

ripaus suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään, anna maustua vähintään puoli tuntia kylmässä. Maista ja lisää sokeria ja suolaa tarpeen mukaan.

Salsa

1 prk tomaattimurskaa

1 keskikokoinen sipuli

1-3 valkosipulinkynttä

½ paprika

tuoretta chiliä maun mukaan

säilöttyä jalapenoa maun mukaan

suolaa, sokeria

öljyä

tuoretta korianteria

Pilko paprika ja sipuli, ja raasta valkosipuli. Hienonna chilit ja jalapenot. 

Kuumenna öljytilkkanen paistinpannulla ja kuullota siinä sipuli. Lisää paprika, kypsennä pari minuuttia. Lisää chili ja valkosipuli, pyörittele minuutin verran ja lisää loput aineet. Anna hautua kymmenisen minuuttia. 

Mikrossa: laita mikroastiaan hiukkasen öljyä, sipuli ja paprika. Kypsennä keskiteholla muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää chili ja valkosipuli, jatka kypsentämistä vielä minuutti tai pari, kunnes ne ovat myös kypsyneet. Lisää loput aineet ja kypsennä varovasti (ethän räjäytä salsaa pisin mikroa, pliis?) kunnes salsa on kuplinut minuutin tai pari. 

Anna jäähtyä, koristele korianterisilpulla. Ananaslisäyksellä salsa toimii loistavasti esimerkiksi grillipihvin kaverina!

Juustoakin pitää texmexin kanssa olla, ja kenttä on täynnä vaihtoehtoja: cheddaria, fetaa, mozzarellaa, juustokastiketta...itse suosin kaupan omia merkkejä, X-tra-merkin Salaattijuustopala on mainiota maultaan ja hinnaltaan todella huokeaa, samoin saman merkin mozzarella. Cheddaria harvoin raaskin isompiin pippaloihin alkaa raastelemaan, mutta cheddarkastikkeen teen usein itse. Se kun on kovin helppoa ja edellämainittujen kauppojen omien merkkien tuotteita hyödyntäen halpaakin - pelkkä dippijauhepussi maksaa toista euroa, ja se sisältää enimmäkseen tärkkelystä, suolaa, aromivahvennetta ja jonkin verran juustojauhetta.

Kotikutoiseen herkkuun tarvitset vain:

1 prk 15-prosenttista ruokakermaa

2 dl maitoa

1 pkt (10 siivua) cheddarsulatejuustoa

ropsaus chiliä, hiven cayennea tai tujaus chilikastiketta

muutama siivu säilöttyä jalapenoa hienoksi hakattuna

Lämmitä maito, kerma ja mausteet mikrossa tai kasarissa, lisää mausteita sekä alkuun 6 juustosiivua. Lämmitä jatkuvasti sekoittaen kunnes juusto on sulanut ja kastike on tasaista. Älä anna kiehua! Tarkista maku. Lisää jotain jos jotain kaivataan lisää maun tai paksuuden puolesta. Juusto sakeuttaa, maito ohentaa. Täts it. Laita kastikkeen pinnalle kelmu jotta se ei kehitä kuorta syömistä odotellessaan. Tämäkin kastike onnistuu myös mikrossa tehden.

Guacamolea teen joskus isommallekin porukalle. Harvoin viitsin. Koska 1) hyviä avokadoja on vaikea löytää isompaa määrää ja jos niitä löytyy, ne ovat toodella suolaisen hintaisia, ja 2) Fort Deli on olemassa. Jos vain mitenkään pääset ravintolatukkuun ostoksille, suosittelen testaamaan Fort Delin pakastettua (!!!) Western Guacamolea, joka sisältää 70% tuoretta avokadoa ja on maultaan todella maistuvaista. En ikinä sanoisi näin jos en itse tietäisi tämän olevan totta - tässä on paras guacamole mitä valmiina saat ostettua! Kaupan purkkiguacamolet sisältävät monesti alle 1% avokadojauhetta ja loppu onkin lähinnä vettä, tärkkelystä, väri- ja säilöntäaineita. Ei siis todellakaan ostamisen arvoista tavaraa. Ennemmin jätän kokonaan väliin.

Tässä kuitenkin oma guacamolereseptini, jos haluat herkutella...

2 kypsää avokadoa

1 kypsä pieni tomaatti tai 5 miniluumutomaattia

1 hyvin pieni sipuli

½ valkosipulinkynsi

pieni pala paprikaa 

pieni pala tuoretta chiliä

½ limen mehu

suolaa

mustapippuria

Muusaa avokadojen hedelmäliha, jos käytät tavallista tomaattia niin puolita se ja poista sisältä märät jutut. (Miniluumitomaatit käyvät sellaisenaan) Hienonna. Lisää muut ainekset erittäin pieniksi hakattuna ja mausta limellä, suolalla ja pippurilla. Peitä kelmulla niin, että kelmu on kiinni kastikkeen pinnassa – näin hapettuminen tummentaa guacamolen vähän hitaammin.

Superherkkua tästä tulee, kun vaihdetaan muutama raaka-aine; Nigella Lawsonin Roquamole on suoraan taivaasta! Olen tehnyt oman suomalaistetun muunnokseni reseptistä ja tässä sen ohje:

2 avokadoa

50 g ranskankermaa

100 g Aurajuustoa

2-5 siivua säilöttyä jalapenoa hienoksi hakattuna

½ valkosipulinkynsi

hiukan mustapippuria

limenmehua

suolaa tarpeen mukaan

Muusaa avokadot, murustele sekaan juusto, lisää muut aineet. Mausta, maista, mausta lisää. (Maista. Maista ja tarkista tuliko limenmehua varmasti tarpeeksi ja onko suolaa hyvin. Maista vielä varmistaaksesi että varmasti tuli hyvää. Maista vähän lisää. Pyri jättämään vieraillekin jotain. Yleensä teen tämän dipin viimeisenä ennen vieraiden tuloa, että kippo ei ole tyhjä ja puhtaaksinuoltu ennen aikojaan...)

Pelkästään näitten reseptien pohjalta saat kasattua jo monenmoista herkkupöytää. Tee vaikka matsi- tai leffaillan ratoksi iso nachovati salsasta, tortillasipseistä, juustokastikkeesta ja jalapenosiivuista. Koristele hakatulla korianterilla ja lehtipersiljalla.

Tai kerää ystävät ulkoilupäivän päätteeksi höyryävän chilipadan ääreen ja tarjoile lisäkkeenä riisiä, tortilloja tai pitaleipää.

Aiempi hummusreseptipostaukseni on myös lukemisen arvoinen – mitäpä, jos kasaisitkin Välimeren meze-tyyliin pöytään läjäpäin erilaisia dippejä, paahdettuja ruisleipätikkuja, tortilloja, pitaleipää, vihanneksia ja hedelmiä? Tai tee hyvissä ajoin etukäteen erä tortilloja ja täytä vaikka chilillä, limemehulla ja tuoreella korianterilla maustetulla majoneesilla sekä salaatilla, avokadolla ja katkaravuilla. Kasvisvaihtoehdoksi vaikka pestoa, aurinkokuivattua- ja miniluumutomaattia, salaattia ja fetaa tai aurajuustoa. Rullaa, leikkaa puoliksi ja lado vadille.

Syökää sormin milloin vain ruoka siihen antaa mahdollisuuden. Ystävien kesken se on sallittua ja jopa suotavaa koska se riisuu pois kaiken teennäisyyden ja vapauttaa.

Nauttikaa keväästä niin kauan kuin sitä riittää, kuulin tänään aamulla jo kiurun laulavan Vallilassa!

=) Hulta

Bilehileen parhaat - penninvenyttämisestä pt. I, TexMex 1/2

Pippalot ovat mukavaa kulua viikonlopuille ja juhlien järkkääminen onkin lempipuuhaani - mutta ah, niin ihanan kallista! Miten saada ihmisten mahat täyteen edullisesti?
Teen tästä muutaman postauksen sarjan, koska muuten kukaan ei jaksa lukea näitä loppuun saakka...

TexMex alkaa olla jo tuttua huttua kaikille. Perjantaisin ja lauantaisin tuntuu, että kassalla tulee vastaan enemmän texmex-tavaraa kuin sitä perussettiä eli sipsejä ja dippiä, ja mikäpä siinä, hyväähän tuo on. Yhteen ateriaan parille hengelle saa tosin uppoamaan jopa 30 euroa rahaa! Hirveän paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan, vaikka pienellä vaivannäöllä pääsee paaaljon halvemmalla.

Tortillat. Nämä ovat mielestäni se pahin rahastuskeino. Kyseessähän on siis vehnä-vesi-hiivataikinasta tehdyt pannulla paahdetut lätyt. Tortillan teko siis on oikeastikin noin yksinkertaista kuin mitä yllä kuvailin; sekoita ja vaivaa 2 dl vettä, ripaus suolaa, pikku rippunen hiivaa ja (riittävästi) puolikarkeita vehnäjauhoja tai hienoa maissijauhoa - esim. Risenta tai Maseca - sitkeäksi taikinaksi. Anna levätä peitettynä puolisen tuntia, jaa n. puolen desin kokoisiksi (en osaa paremmin itseäni ilmaista, mutta puolisen desiä taikinaa menee isoon pannuun) palluroiksi ja kauli litteiksi, parin millin paksuisiksi letuiksi. Laita odottamaan pyyhkeen alle sillä aikaa kun kuumennat kuivan paistinpannun - itse suosin perinteistä valurautaa - ei ihan, mutta melkein tulikuumaksi. Paahda lätyt yksi kerrallaan, käännä kun alapinnalle on muodostunut muutama ruskea täplä. Laita foliopaketin sisään pyyhkeen alle suoraan pannulta ja toista. Tämä määrä ruokkii sujuvasti 2-4 henkilöä ruokahalusta riippuen. Pitaleivät syntyvät käytännössä samalla tavalla ja samasta taikinasta, mutta tällöin jätä lätyt reilu ½ cm paksuiksi ja nakkaa pannulta kuumaan uuniin pellille jälkikypsymään minuutiksi tai pariksi.
Toinen versio tortilloista on maissijauhoista - taas puhutaan maissijauhoista, ei maissitärkkelyksestä - tehty lettutaikina, josta paistetaan räiskäleitä pannulla. Sekoita veteen maissijauhoja, ripaus suolaa ja pikkupikku liraus öljyä. Paista keskikuumassa pannussa voin tai öljyn kanssa. Helppoa ja halpaa tämäkin.

Yksi suurin suosikkini texmex-pöydässä on chili sin carne. Se on tuhti pataruoka jossa on lihan sijaan soijarouhetta, tällainen ruoka on halpaa ja se myös sopii käytännössä kaikkiin ruokavalioihin (jos ei ruoka-aineallergioita oteta huomioon). Omat rajoitteeni ovat melkoiset, sillä en syö mitään millä on ollut naama (ei siis eläimiä), lisäksi olen allerginen tuoreelle tavalliselle paprikalle. Käytän siis suippopaprikaa jota vatsani kestää, ja lihan korvaan soijaproteiinilla. Ota selvää vieraidesi ruoka-ainerajoitteista ja justeeraa reseptiä sen mukaan, kaikilla on kivaa sitte.
Käytän chili sin carnea yleensä niin, että kasaan sitä tortillan sisään salaatin, juuston ynnä muun hyvän kanssa. Se toimii myös omana ruokalajinaan vaikka riisin kanssa, pääruoaksikin toimivaa ja spesiaalia!
Kukaan ei ole ikinä jäänyt ihmettelemään lihan perään, koska hyvin maustettu soijarouhe menee täydestä kuin väärä raha...tässä siis The Resepti.

Chili sin carne

10 cm pätkä kesäkurpitsaa
10 pientä tai 5 isoa herkkusientä
2 keskikokoista tai 1 iso sipuli
2 pientä tai 1 iso porkkana
10 cm pätkä purjoa
10 cm pätkä varsiselleriä
1 iso paprika
2-5 kynttä valkosipulia
tuoretta tai kuivattua chiliä hienonnettuna maun mukaan
1½ dl kuivaa soijarouhetta
1 prk valkoisia-, kidney- tai mustasilmäpapuja
1 prk tomaattimurskaa
1 prk tomaattipyrettä
n. 2-4 dl vettä, kasvislientä tai tummaa olutta
öljyä

1 tl sokeria
1 tl kaakaojauhetta (siis sitä itteänsä, ei kaakaojuomajauhetta)
1 tl chilijauhetta
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
1 rkl paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa

Pilko kasvikset tasakokoisiksi pieniksi paloiksi, kuumenna iso paistokasari, pata tai kattila. Lisää loraus öljyä ja hikoiluta kesäkurpitsaa ja herkkusieniä hetki suolan kanssa. Kun enin neste on irronnut ja haihtunut, lisää muut kasvikset papuja lukuunottamatta ja anna ruskistua hiukan. Lisää sokeria ja kaakaota lukuunottamatta kaikki muut mausteet ja lämmitä niitä minuutin pari, kunnes tuoksut alkavat irrota. Varo etteivät mausteet kärähdä! Lisää soijarouhe, pavut ja tomaattipyre, pyörittele hetkinen jotta kaikki menee suloisesti sekaisin ja lisää tomaattimurska, sokeri, kaakao ja vähitellen nestettä niin että soijarouhe saa imettyä enimmän siitä parin minuutin aikana. Hauduta vähintään puoli tuntia, mutta edes kolmen tunnin haudutus ei ole liioiteltua - maut vain paranevat! Tarkista maku pariin otteeseen kypsymisen aikana ja lisäile mitä nyt tuntuu puuttuvan.


Jauhelihaa voipi paistella myös, yleensä maustan sitä 3 eri tavalla: mausteiseksi, tuliseksi ja valkosipuliseksi. Mausteiseen käytän reilusti juustokuminaa, korianteria, mustapippuria, paprikajauhetta, sipulijauhetta, hiukan valkosipulia ja miniripauksen kanelia sekä suolaa, jolloin tuloksena on täyteläisen voimakas muttei tulinen makuelämys. Tuliseen vaihtoehtoon tungen taas reilusti chiliä, cayennea, tulista savustettua paprikajauhetta, mustapippuria ja juustokuminaa ja korinteria. Valkosipuliseen - no, kuten voisi kuvitellakin, paljon valkosipulia ja lisäksi suolaa ja pippuria.
Näin jokaisen makuun on tarjolla jotain, ja lihaa kuluu vähemmän koska chili sin carne täyttää sekä tortillaa että vatsaa todella tehokkaasti.

Kas tässä ensimmäinen osa TexMex-herkuista, jatkoa seuraa kastikkeiden merkeissä ihan näillä näppäimillä...
Ihanaista alkuviikkoa!
=) Hulta

Mummoillen terveyttä, kauneutta ja pitkää ikää - ruokakikkailun mielettömyydestä

Sää: pilvinen

Soundtrack: Ella ja Aleksi - Hyvää Yötä

Eräällä keskustelufoorumilla on viime päivinä käyty keskustelua ruoka-asioista ja siitä miksi lisäaineita pitää änkeä joka paikkaan. Muutamat tietysti ovat sitä mieltä, että lisäaineiden välttely on turhaa hysteriaa ja makeutusaineetkin ovat täysin vaarattomia. Minä en siihen usko. Sitä paitsi arominvahventeet ja makeutusaineet eivät kyllä tippaakaan ruuan makua paranna, päin vastoin. 

Muistelen vieläkin lämmöllä taannoista reissua Hong Kongiin, jossa parhaat makuelämykset tarjosivat Revolving 66-ravintolan ERITTÄIN suklaapitoinen eurooppalainen jälkiruokabuffet ja Nathan Roadin iltavilinän yläpuolella mussutettu Big Mac (joka yllättäen maistui samalta kuin Turussa). Muuten ruuat siellä maistuivat oikeastaan kaikki samalta. Natriumglutamaatti piti huolen siitä. Se kotimaisista eineksistäkin tuttu ällönäitelä aromi hallitsi makumaailmaa, oli edessä sitten mitä tahansa. Suomalaisessa aromisuolassa natriumglutamaattia on yleensä vaivaiset 50%, mutta Kiinassa "aromijauhe"-nimellä myyty tavara sisältää 98% natriumglutamaattia ja 2% suolaa. Että niinku omnomnom ja sillee. 

Samanlaista vääntöä on käyty myös eri ruokavalioista ja niiden terveellisyydestä. Päätin siis kantaa korteni kekoon, sillä olen kehittänyt uuden dieetin. Siitä tulee ihan varmana seuraava muotivillitys. Sen nimi on Moderni Mummodieetti (MM™) ja se teilaa karppaukset sun muut höpönlöpöt mennen tullen kuin paraskin potkupyörä. MM™ perustuu samoihin raaka-aineisiin ja ruokiin joita mummeli-ikäiset ovat lapsuudessaan syöneet; ruista, ohraa, kauraa, kermaa, rasvaista maitoa, voita, kananmunia, kalaa, lihaa, marjoja, sieniä, juureksia, vihanneksia, kotimaisia hedelmiä jne. Raffinoidut sokerit, vaalea leipä sekä vehnäpulla ovat erikoisherkkua, hiivakohotteisen sekaleivän tilalla arkisin juureen leivottu tumma leipä, ja ruuat valmistetaan itse alusta loppuun aidoista asioista. Modernina lisänä raakoja kasviksia ja hedelmiä sekä puhdasta suomalaista kraanavettä. Makeutukseen pääosin hunajaa ja minimaalisesti sokeria. 

Mullistavaa, eikö totta?! Pitäiskö myydä tää idea jenkkilään? Tulisko tällä miljonääriksi?  Vai onkohan tässäkin kyse sittenkin vain ihan normaalista järkevästä perusruokavaliosta jossa jokaisella raaka-aineella on joku funktio palapelin täydentämisessä..? Joku Ameriikassa on antanut ihan tavalliselle, terveelliselle ruokavaliolle nimen South Beach Diet, ja yhtäkkiä kyseinen juttu olikin kuuminta hottia. Joten kai Mummodieettikin pitää patentoida ennen kuin tää homma räjähtää käsiin ja rahaa alkaa pukata ovista ja ikkunoista! :D

Karppaamiset sun muut ovat ruokavalioden joukossa oma lukunsa, jota en edes ala sen suuremmin ruotimaan. En usko että maaninen alakarppaus on kovin terveellistä - mikään ääripään touhu harvemmin on - ja suosin ennemmin MM™-dieetin mukaista suurpiirteistä hyväkarppauksentapaista, jota on ennen harrastettu ihan olosuhteiden pakosta. Sokeria ja vaaleaa vehnää käytettiin enimmäkseen vain juhlapäivinä, ja energiaa saatiin runsaasti suojaravintoaineita sisältävistä raaka-aineista jotka käsiteltiin ja kypsennettiin itse. Lisäaineista ei ollut tietoakaan. 

Lisäaineet ovatkin ehkä se suurin turhake mitä ruuasta löytyy. Lisäaineiden lisäksi myös muita pirulaisia on piilotettuna ruokaan; harvapa tulee ajatelleeksi että hiivaa on nykyään teollisesti valmistetussa leivässä pahimmillaan jopa nelinkertainen määrä kotileipomuksiin verrattuna, ja hiivan liikakasvu on yksi elimistöä ja koko kehoa pahasti rasittava vaiva. Hiiva kun voi aiheuttaa ongelmia myös vaikka hiuspohjaan, kieleen tai tytöt-tietää-minne, jos sitä on ruuansulatuselimistössä riesaksi asti.

Jätin jokin aika sitten hiivan, vehnän ja sokerin käytännöllisesti katsoen kokonaan pois, herkkupäiviä tietysti pidän. Tuloksena on parin kuukauden jälkeen pirteämpi olo, sikeämpi uni, vähemmän ärtyisä suolisto, rauhallisempi vatsa sekä parempi iho ja kiiltävämpi tukka - tosin 2 viimeksimainittua saattavat myös johtua siitä että lisäsin avokadonkulutustani moninkertaiseksi. 

Avokado se on nimittäin hirmutten terveellistä ja hyvää. Miä tykkään kovasti, varsinkin aamulla se on limemehutirauksen kanssa kertakaikkiaan ihanaa mutusteltavaa. Jos helpolla haluaa herkutella niin aina voi kuutioida avokadon ja tomaatin ja lisätä hiukan sipulisilppua, tirauksen suolaa, pippuria ja sitruunanmehua ja lykätä koko komeuden leivän päälle. Ja se leipähän on tietysti hiivatonta ja tummaa, joten Pirkka Auringonkukkaleipä tai Ullan Pakarin Ruistrio on paras valinta. Suosittelen. Jos satutte Naantalin nurkilla pyörimään, niin pikku vinkki: Naantalin Aurinkoisen leipoma reikäleipä on myös hiivatonta ja maku suoraan taivaasta!

Että kaikki vaan mummoilemaan niin jaksetaan sit wanhana pitää rollaattoriformulakisoja palvelutalon käytävillä! =)

PS. Avokadopitoista superherkkua mielivä totta kai muusaa pari avokadoa, lisää puolikkaan limetin mehun, puolikkaan pienen sipulin ynnä muutaman jalapenosiivun hienona silppuna ja kruunaa koko komeuden puolella desillä homejuustomurua sekä 2 ruokalusikallisella ranskankermaa... Tuohon edellä mainitsemaani pöperöön jää kyllä sit kerrasta koukkuun, joten täten irtisanoutun kaikesta vastuusta mikäli joku päättää olla uhkarohkea ja kokeilla!