Bilehileen parhaat - penninvenyttämisestä pt. I, TexMex 1/2

Pippalot ovat mukavaa kulua viikonlopuille ja juhlien järkkääminen onkin lempipuuhaani - mutta ah, niin ihanan kallista! Miten saada ihmisten mahat täyteen edullisesti?
Teen tästä muutaman postauksen sarjan, koska muuten kukaan ei jaksa lukea näitä loppuun saakka...

TexMex alkaa olla jo tuttua huttua kaikille. Perjantaisin ja lauantaisin tuntuu, että kassalla tulee vastaan enemmän texmex-tavaraa kuin sitä perussettiä eli sipsejä ja dippiä, ja mikäpä siinä, hyväähän tuo on. Yhteen ateriaan parille hengelle saa tosin uppoamaan jopa 30 euroa rahaa! Hirveän paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan, vaikka pienellä vaivannäöllä pääsee paaaljon halvemmalla.

Tortillat. Nämä ovat mielestäni se pahin rahastuskeino. Kyseessähän on siis vehnä-vesi-hiivataikinasta tehdyt pannulla paahdetut lätyt. Tortillan teko siis on oikeastikin noin yksinkertaista kuin mitä yllä kuvailin; sekoita ja vaivaa 2 dl vettä, ripaus suolaa, pikku rippunen hiivaa ja (riittävästi) puolikarkeita vehnäjauhoja tai hienoa maissijauhoa - esim. Risenta tai Maseca - sitkeäksi taikinaksi. Anna levätä peitettynä puolisen tuntia, jaa n. puolen desin kokoisiksi (en osaa paremmin itseäni ilmaista, mutta puolisen desiä taikinaa menee isoon pannuun) palluroiksi ja kauli litteiksi, parin millin paksuisiksi letuiksi. Laita odottamaan pyyhkeen alle sillä aikaa kun kuumennat kuivan paistinpannun - itse suosin perinteistä valurautaa - ei ihan, mutta melkein tulikuumaksi. Paahda lätyt yksi kerrallaan, käännä kun alapinnalle on muodostunut muutama ruskea täplä. Laita foliopaketin sisään pyyhkeen alle suoraan pannulta ja toista. Tämä määrä ruokkii sujuvasti 2-4 henkilöä ruokahalusta riippuen. Pitaleivät syntyvät käytännössä samalla tavalla ja samasta taikinasta, mutta tällöin jätä lätyt reilu ½ cm paksuiksi ja nakkaa pannulta kuumaan uuniin pellille jälkikypsymään minuutiksi tai pariksi.
Toinen versio tortilloista on maissijauhoista - taas puhutaan maissijauhoista, ei maissitärkkelyksestä - tehty lettutaikina, josta paistetaan räiskäleitä pannulla. Sekoita veteen maissijauhoja, ripaus suolaa ja pikkupikku liraus öljyä. Paista keskikuumassa pannussa voin tai öljyn kanssa. Helppoa ja halpaa tämäkin.

Yksi suurin suosikkini texmex-pöydässä on chili sin carne. Se on tuhti pataruoka jossa on lihan sijaan soijarouhetta, tällainen ruoka on halpaa ja se myös sopii käytännössä kaikkiin ruokavalioihin (jos ei ruoka-aineallergioita oteta huomioon). Omat rajoitteeni ovat melkoiset, sillä en syö mitään millä on ollut naama (ei siis eläimiä), lisäksi olen allerginen tuoreelle tavalliselle paprikalle. Käytän siis suippopaprikaa jota vatsani kestää, ja lihan korvaan soijaproteiinilla. Ota selvää vieraidesi ruoka-ainerajoitteista ja justeeraa reseptiä sen mukaan, kaikilla on kivaa sitte.
Käytän chili sin carnea yleensä niin, että kasaan sitä tortillan sisään salaatin, juuston ynnä muun hyvän kanssa. Se toimii myös omana ruokalajinaan vaikka riisin kanssa, pääruoaksikin toimivaa ja spesiaalia!
Kukaan ei ole ikinä jäänyt ihmettelemään lihan perään, koska hyvin maustettu soijarouhe menee täydestä kuin väärä raha...tässä siis The Resepti.

Chili sin carne

10 cm pätkä kesäkurpitsaa
10 pientä tai 5 isoa herkkusientä
2 keskikokoista tai 1 iso sipuli
2 pientä tai 1 iso porkkana
10 cm pätkä purjoa
10 cm pätkä varsiselleriä
1 iso paprika
2-5 kynttä valkosipulia
tuoretta tai kuivattua chiliä hienonnettuna maun mukaan
1½ dl kuivaa soijarouhetta
1 prk valkoisia-, kidney- tai mustasilmäpapuja
1 prk tomaattimurskaa
1 prk tomaattipyrettä
n. 2-4 dl vettä, kasvislientä tai tummaa olutta
öljyä

1 tl sokeria
1 tl kaakaojauhetta (siis sitä itteänsä, ei kaakaojuomajauhetta)
1 tl chilijauhetta
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
1 rkl paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa

Pilko kasvikset tasakokoisiksi pieniksi paloiksi, kuumenna iso paistokasari, pata tai kattila. Lisää loraus öljyä ja hikoiluta kesäkurpitsaa ja herkkusieniä hetki suolan kanssa. Kun enin neste on irronnut ja haihtunut, lisää muut kasvikset papuja lukuunottamatta ja anna ruskistua hiukan. Lisää sokeria ja kaakaota lukuunottamatta kaikki muut mausteet ja lämmitä niitä minuutin pari, kunnes tuoksut alkavat irrota. Varo etteivät mausteet kärähdä! Lisää soijarouhe, pavut ja tomaattipyre, pyörittele hetkinen jotta kaikki menee suloisesti sekaisin ja lisää tomaattimurska, sokeri, kaakao ja vähitellen nestettä niin että soijarouhe saa imettyä enimmän siitä parin minuutin aikana. Hauduta vähintään puoli tuntia, mutta edes kolmen tunnin haudutus ei ole liioiteltua - maut vain paranevat! Tarkista maku pariin otteeseen kypsymisen aikana ja lisäile mitä nyt tuntuu puuttuvan.


Jauhelihaa voipi paistella myös, yleensä maustan sitä 3 eri tavalla: mausteiseksi, tuliseksi ja valkosipuliseksi. Mausteiseen käytän reilusti juustokuminaa, korianteria, mustapippuria, paprikajauhetta, sipulijauhetta, hiukan valkosipulia ja miniripauksen kanelia sekä suolaa, jolloin tuloksena on täyteläisen voimakas muttei tulinen makuelämys. Tuliseen vaihtoehtoon tungen taas reilusti chiliä, cayennea, tulista savustettua paprikajauhetta, mustapippuria ja juustokuminaa ja korinteria. Valkosipuliseen - no, kuten voisi kuvitellakin, paljon valkosipulia ja lisäksi suolaa ja pippuria.
Näin jokaisen makuun on tarjolla jotain, ja lihaa kuluu vähemmän koska chili sin carne täyttää sekä tortillaa että vatsaa todella tehokkaasti.

Kas tässä ensimmäinen osa TexMex-herkuista, jatkoa seuraa kastikkeiden merkeissä ihan näillä näppäimillä...
Ihanaista alkuviikkoa!
=) Hulta

Soda pop - rakkaudesta jokapäiväiseen leipään

Nonni, takaisin ruotuun! On ollu pikkusen puuhaa tässä, ja sen takia blogikin on jäänyt oman onnensa nojaan. Yritän tästedes kirjoitella useammin ja lyhyemmin, jos vaikka aika riittäis paremmin niin.

Syy, miksi innostuin juuri tänään tekemään postauksen, tuli parikymmentä minuuttia sitten uunista. Leikkuulaudallani lepää vastakorkattu karpalo-appelsiini-soodaleipä. Vatsani sietää hiivaa kovin huonosti ja vehnää vielä huonommin, joten päätin testata irlantilaista soodaleipää. Kovasti ovat puhuneet sen olevan hyvää, helppoa ja nopeaa. Tulos osoittautui maineensa veroiseksi - alle 10 minuutin työn ja tunnin paiston tuloksena oli maukas, pehmeä ja terveellinen leipä!
Perusohjeita on monenlaisia, tässä yksi:
(itse tein useammasta ohjeesta yhdistellen vähän erilaisen version)

1 litra jauhoja (minä käytin 6 dl kauraisia sämpyläjauhoja, 2 dl hienoa ruisjauhoa, desin sekä ohrajauhoa että neljän viljan hiutaleita)
½ litraa piimää (korvasin desin piimää samalla määrällä appelsiinimehua)
2 rkl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
80-100 g voita (minä käytin ruokalusikallisen voita, saman verran Rainbown sitruunarypsiöljyä ja loput omegaseosööljyä)
1 kananmuna (jonka ansiokkaasti unohdin pois taikinasta, mutta toimii näinkin)
Voiteluun kananmunaa tai voita ja piimää 50-50

Sekoittelin kuivat aineet, lisäsin piimän, appelsiinimehun ja rasvan ja sekoitin kauhalla minuutin verran kunnes taikina oli jonkun verran leipätaikinan näköistä. Kippasin koko ihanuuden pyöreään silikonivuokaan (koska limppuvuoka on kellarissa) ja taputtelin nätiksi vedellä kostutetuin käsin. 170-asteisessa uunissa paistelin reilun tunnin, aika voi vaihdella leivän muodon ja uunin mukaan 45-75 minuutin välillä. Kun leivän päälle koputtaessa kuuluu se tuttu ontto ääni, tuotos on valmis.

Jos jotain parannettavaa etsii niin sokerin voisi korvata hunajalla, lisäksi voi käyttää siemeniä, kuivattuja hedelmiä tai marjoja, pähkinöitä, leseitä, sitruksenkuorta...minä laitoin desin kuivattuja karpaloita, 1 appelsiinin kuoren ja puolikkaan sitruunan kuoren. Olis pitänyt käyttää 2 appelsiinin kuoret niin tulos olis ollut vieläkin parempi!

Leivän rakenne on pehmeä ja hiukan mureneva, koska taikinaa ei vaivata. Minua tämä ei haitannut, päinvastoin. Vois kuvitella, että myös pikkulapset ja mummelit tykkää kun on helppoa pureksittavaa. Ihan normaali aikuinenkin tykkää hyvästä leivästä, jota tehdäkseen ei tarvitse vaivata ja vääntää kymmeniä minuutteja tai - kuten minä yleensä - rääkätä yleiskonetta henkihieveriin taikinaa tehdessä. Ja ei taaskaan pidä sotkea monimutkaista ja aikaavievää keskenään, sillä tämä käntty kylläkin viihtyy uunissa moninkertaisesti pitempään kuin hiivaleivät mutta tekeminen on niin yksinkertaista että lapsikin siitä selviää. Pitää vain muistaa että piimää, jogurttia tai muuta hapanmaitotuotetta taikinassa on oltava, että sooda toimii ja kohottaa leivän. Saatan testata samanlaista tekelettä leivinjauheen ja ei-happaman nesteen kanssa, tiedottelen miten nämä kokeilut onnistuvat.

Herkkuisia talvi-iltoja!

Hulta

PS. En taaskaan osannut kirjoittaa lyhyesti, vaikka alkuun kovasti uhosin. Ehkä jonain päivänä olen parempi ihminen ja opin ilmaisemaan itseäni ytimekkäämmin... :D