Lauantaipuuhia - kakkujen nimeämisistä

Aika ihana lauantai takana.
Nukuin pitkään aamulla, puhuin pitkän puhelun äidin kanssa, ja myöhäisen aamiaisen jälkeen uppouduin kirjaan, jonka korkkasin viime viikonloppuna. Kirja oli Sophie Kinsellan Remember Me?, joka oli ihan viihdyttävää hömppää. Loppu oli jokseenkin lajityypillinen, mutta oli kiva päästä taas lukuhommiin.

Kirjaa lueskellessa nappasin evääksi siivun perjantai-iltana leipomaani banaanileipää ja lasillisen maitoa. Banaanileivän maku oli vielä parempi kuin vastaleivottuna, rakenne oli hiukan tiivistynyt ja kostunut.
Tämän leivonnaisen nimestä vaan tuli Pupulle valtava ongelma. Hän kun oli sitä mieltä että banaani ei kuulu leipään. Keskustelumme aiheesta sai hieman kiivaita sävyjä - tosin meidän kesken "kiivaat sävyt" tarkoittaa lähinnä sitä, että keskustelua käydään ihan normaalilla puheäänellä mutta olemme tiukasti eri mieltä. Neuvottelun lopputuloksena banaanileipää ei kutsuta banaanileiväksi jos puhutaan tästä leivonnaisesta Pupulle, ainakin jos haluaa, että Pupu syö banaanileipää. Silloin se on banaanikakkua.

Jostain syystä joskus tuntuu että meistä kumpikaan ei ole oikein vakavasti otettava hahmo...

...mutta se banaanileipä! Idea lähti siitä, että meillä oli pari halkeillutta hyvin kypsää banaania. Toinen banaani oli istunut työpöydälläni pari päivää ja perjantaina kesken työpäivän sain päähäni, että tänään leivotaan! Työkaverini oli asiasta samaa mieltä, joten suunnitelma piti.

Katselin reseptejä, mutta en oikein löytänyt mieluista. Tuntui, että ne olivat aika raskaanoloisia. Otin pohjaa yhdestä perusreseptistä ja lisäsin taikinaan desin rasvatonta jugurttia. Tuloksena oli täyteläinen banaanileipä, joka ei ollut liian tymäkkä rakenteeltaan.
Koska mielestäni paras banaanileipä on hiukan mausteista, käytin taikinaan fariinisokerin ja kanelin lisäksi myös muskottipähkinää, joka toi oman säväyksensä lopputulokseen. Rapsuttelin hienoteräisellä raastimella maustemitallisen verran muskottia taikinaan, mutta muskotin voi myös jättää pois tai korvata vaikka jauhetulla inkiväärillä.
Jos sinulla on itsetehdyn vaniljasokerin sijasta kaupan versiota, käytä tavallista sokeria ja lisää 1 tl vaniljasokeria taikinaan.

Jos sinulla ei ole silikonista vuokaa, voit käyttää myös metalliversiota. Tällöin vuoka kannattaa voidella ja jos vuoka ei ole nonstick-pintainen, kannattaa laittaa lisäksi pohjalle leivinpaperia; leikkaa leivinpaperi vuuan levyiseksi, ja niin pitkäksi että se ylettyy viitisen senttiä yli vuuan laidan molemmilta puolilta. Leipä on helppo irroittaa vuuasta paperin avulla.

Resepti on nopea ja helppo. Se sopii myös lasten kanssa puuhattavaksi, taikinan valmistukseen menee kymmenisen minuuttia aikaa.

Tarvitset:

Taikinakulhon, sekoituslastan tai -kauhan, pitkulaisen leipävuuan, haarukan

2 isoa tai 3 pientä hyvin kypsää banaania
80 g sulatettua voita
1 dl jugurttia, mielellään rasvatonta
1 dl fariinisokeria
0,8 dl tavallista tai vaniljarouheella/vaniljatangolla maustettua sokeria
1/2 tl suolaa
1 kananmuna
1 tl kanelia
1 maustemitallinen muskottia
1 tl soodaa
3,6 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Muussaa banaanit, soseeseen kannattaa jättää hiukan sattumia. Lisää voi, sokerit, suola, mausteet, kananmuna ja jugurtti, sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sooda, sekoita nopeasti ettei taikinaan muodostu sitkoa.
Kaada taikina vuokaan, paista uunin keskiosassa 50-60 min kunnes leivän keskelle työnnettyyn tikkuun ei tartu taikinaa.
Anna leivän levätä kymmenisen minuuttia, sitten kumoa se pois vuuasta ja anna jäähtyä mielellään ritilän päällä pyyhkeellä peitettynä. Leipä murenee helposti jos sitä yrittää verottaa lämpimänä, joten koeta olla kärsivällinen...lopputulos on sen arvoinen!
Leipää on helpoin leikata siististi terävällä leipäveitsellä.

Lauantai-ilta jatkuu täällä Star Wreck-leffan parissa.

Tri Hulda määrää eristysahdistukseen lääkkeeksi leivontaa ja pitkiä puheluita rakkaitten kanssa.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Hybridiaikaa - ruokalajien yhdistelystä

Noniin, noniin, siinä se sitten meni kevät vähän eri merkeissä kuin mitä meinattiin.

Tarkoitus oli huolehtia lapsista viikko-viikko-mallilla kuten ennenkin, touhuta, tutustua uuteen ympäristöön helmikuun lopun muuttourakan jälkeen ja nautiskella keväästä.
Tässä sitä nyt ollaan, suurin osa aikaa neljän porukalla kotona; kolmasluokkalainen käy etäkoulua, eskarilainen koettaa saada ajan kulumaan ja me vanhemmat olemme vallanneet makkarin ja keittiön etätyötiloiksi.
Nyt ruokaa menee aivan eri tavalla kuin ennen, ja luovuus on koetuksella koska toisto on aika usein menestyksen este. Ne tutut perusruuat kuten makaronilaatikko, kasvislasagne, possunlihakastike pottumuusilla ja siskonmakkarakeitto onneksi pitävät pintansa.

Etätyö on kiva juttu, meillä saatiin muutama viikko sitten etätyömahdollisuus taiottua koko henkilökunnalle ja mikäpä siinä kun kaffepaussilla voi lähteä jaloittelemaan tai heittäytyä sängylle pötköttämään.
Kun muu viriketoiminta on rajoitettua, leivonta on tullut takaisin elämääni. Olen parissa viikossa onnistunut taikomaan kauraleipää, mantelikorvapuusteja, sämpylöitä, suklaa-maapähkinävoi-kaurakeksejä, ja viimeisimpänä neronleimauksenani nykäisin vaihteeksi kasaan 10 pisteen hybridiruuan; pullanmakuisen pannukakun.

Kyllä, aivan näin - pullanmakuinen pannukakku sai jopa Pupun toteamaan, että olen ylittänyt itseni. Salaisuus on kokonaisessa kardemummassa ja vaniljasokerissa, jotka tuovat pannukakkuun aivan ihanan maun!

Olen aina suhtautunut kardemummaan varauksella, koska aiemman elämäni kokemukset olivat ne isot ja terävät palaset joita pullasta jäi hampaisiin ja jotka saivat vatsan närästämään. Itämaisessa kaupassa näin muutama vuosi sitten kokonaista kardemummaa, kokeilin, ja mielipiteet muuttuivat hetkessä. Itse kuorittu ja jauhettu kardemumma on maukasta ja raikasta, ja siitä voi erottaa jopa hiukan sitrusaromia. Kardemummaa varten pyysin Pupulta morttelin 40-vuotislahjaksi ja sillä sutaisen kardemummat jauhoksi hetkessä.
Kardemumman kotia täytyy hiukan painaa veitsellä, lautasen tai lasin pohjalla tai morttelin survimella että ne saa helposti kuorittua. Kun kota on pitänyt pienen narahduksen, sen saa auki sormin ja siemenet on helppo tiputella mortteliin.
Koska lapset olivat mukana herkuttelemassa, käytin tällä kertaa vain 10 kardemummankotaa mutta aikuisversioon menee 12-15 kappaletta.

Paistaminen on pientä kikkailua, koska paisto tehdään kolmella lämpötilalla mutta olen todennut tämän tavan itselleni toimivimmaksi. Jokainen voi paistaa pannukakkunsa ihan omalla tavallaan vaikka isomummolta perityllä paisto-ohjeella, ja varmasti tulee hyvää!

Tämä ohje on meidän sekaaniperhettä varten, mutta ohjeessa on mainittu myös vaihtoehdot joilla tästä saa helposti vegaanisen herkun.

Pullanmakuista pannaria varten tarvitset:

8 dl maitoa tai kasvimaitoa
3 kananmunaa tai vastaavan määrän kananmunankorviketta
100 g sulatettua voita tai vegaanista margariinia hieman jäähtyneenä

4 dl vehnäjauhoja, mieluiten täysjyvää, tai hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 dl kotitekoista vaniljasokeria TAI 1,5 dl sokeria + 1 rkl vaniljasokeria
10-15 kardemummankodan siemenet hienoksi jauhettuna
1 tl leivinjauhetta

Vispaa kananmunat rikki tai laita kananmunankorvike taikinakulhooon, lisää maito ja rasva.
Lisää kuivat aineet, vispaa tasaisehkoksi ja jätä puoleksi tunniksi turpoamaan huoneenlämpöön.
Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

Sekoita taikinaa pari sekuntia, kaada se syvälle uunipellille leivinpaperin päälle ja laita uunin keskiosaan. Anna kypsyä 10 minuuttia, laske uunin lämpötilaa 225 asteeseen ja jatka kypsennystä 15 minuuttia. Pannarin pitäisi tässä kohtaa olla jo hyvänvärinen. Laske lämpötilaa 200 asteeseen ja kypsennä vielä 15-20 minuuttia. Testaa kypsyys pannarin keskeltä kun se on ollut 10 minuuttia 200 asteessa ja katso jatkot sen mukaan.

Pannari maistuu ihan timanttiselta vaniljaisen kermavaahdon tai vaniljarahkan ja hillon kanssa, mutta tällä pannarilla voi korvata myös laskiaispullan - raasta mantelimassaa kermavaahdon joukkoon, kasaa pannarille ja laske miten monta sekuntia menee kunnes koko pannari on kadonnut!

Tässä alkaa olla pääsiäinen pikku hiljaa vietetty ja arki koittaa - pikkujutuilla arjestakin saa pikkuisen juhlavampaa.
Oikein hyvää arkea sinulle ja rakkaillesi, pysykää terveinä ja nauttikaa läheisyydestä!

Onnen ja hädän hetkellä - kevätjuhlien helpoista herkuista

Meikäläinen on sitte viimein operoitu viikko sitte ja melkein jo ehjässä kunnossa. Pankki- ja kauppareissut kyllä imevät mehut ja kävelyvauhti on edelleen noin kolmanneksen normaalista, mutta viikonloppuna tapahtuu silti muutto, oli kroppa samaa mieltä tai ei.

Viime kesän häissä sain jo buukkauksen yo-juhlaviikonlopulle. Sattuneesta syystä keittiössä huusaaminen ei nyt onnistu, joten jouduin tuottamaan pettymyksen tälle ihanalle naiselle.
Monella muullakin on edessä samanlainen tilanne; yllättäen perheessä vietetäänkin valmistujaisia, päättäjäisiä tai lakkiaisia ja pitopalvelua ei olekaan käytettävissä. Iik!

Vai onko sittenkään syytä huoleen? Ei oikeastaan. Pienellä huseeraamisella saa helposti tehtyä tarjottavat isommallekin joukolle. Oikeastaan ainoa mihin kannattaa palkata apua, on kahvinkeitto ja tiskihommat. Siihen sopii mainiosti vaikka naapurin teini tai mummo, kumpaa sorttia nyt seinän takaa sattuukaan löytymään.

Voileipäkakkuihin olen kieltäytynyt sekaantumasta. Moisen tekeleen sijasta suosittelen lämpimästi kolmioleipiä ja wrappeja. Ne on helppoa väsätä edellisenä päivänä sarjatyönä sekä leikata ja vadittaa juhlapäivää varten. Näihin kannattaa käyttää neliskanttista, isoviipaleista paahtoleipää. Jos teet useampaa täytettä, leivät erottaa helposti kun tekee toiset vaaleaan ja toiset täysjyväleipään. Jos haluat hifistellä, voit leikata leivästä kuoret pois ennen täyttämistä.

Kun teet kolmioleipiä ja wrappeja, tee ne mahdollisimman nopeasti valmiiksi, leikkaa (leivät 2 tai 4 osaan halusi mukaan, wrapit 3-4 osaan) ja lado vadeille. Laita päälle kostutettua, hyvin kuivaksi puristettua talouspaperia ja lopuksi kelmua.

Seuraavassa lempitäytteitäni, ohjeet 10 leivälle:

Katkarapumajoneesi, katkaraputuorejuusto, avokado, salaatti
- sulata 300 g katkarapuja, valuta huolella
- sekoita ravut 2 desiin majoneesia
- poista 2 avokadosta kivet, viipaloi sisus puolen sentin siivuiksi ja koverra irti lusikalla. Laita kulhoon ja lisää 0,5 dl limenmehua. Pyörittele avokadot mehussa, jotta ne eivät mustu.
- suikaloi puolikas jäävuorisalaatti hienoksi
- jaa rapumajoneesi 10 leipäviipaleelle, laita päälle ohut kerros salaattia ja lado päälle mehusta nostettuja avokadosiivuja vieretysten. Voitele 10 leipäsiivua tuorejuustolla ja nostele kansiksi.

Surimisuikale, sitruunamajoneesi
- sekoita  200 grammaa surimisuikaletta, 2,5 desiä majoneesia, puolikkaan sitruunan kuori ja mehu, 1 tl rouhittua mustapippuria ja tuoretta tilliä
- levitä täyte 10 leipäsiivulle ja nosta toiset 10 kansiksi.

Currybroileri, salaatti, ananastartarmajoneesi
- laita uunivuokaan 400 g broilersuikaleita, 1 rkl öljyä, ½ tl suolaa,  2 tl suolatonta curryjauhetta (jos sinulla on vain suolaa sisältävää currya, jätä suolalisä pois) tai mietoa currytahnaa, 2 tl sitruunanmehua ja 1 tl hunajaa. Pyörittele sekaisin ja kypsennä uunissa 180 asteessa folion alla noin 25-45 minuuttia kunnes broileri on kypsää. Jäähdytä huolellisesti ja nopeasti. Nypi tai leikkaa vajaan sentin paloiksi.
- sekoita broileri, 2 dl majoneesia, ½ purkkia ananasmurskaa, 1/4 pieni sipuli (hakkaa hienoksi) ja 5 pientä minimaustekurkkua (näille sama käsittely kuin sipulille).
- levitä täyte 10 leipäsiivulle, laita päälle tasainen ohut kerros hienoksi suikaloitua jäävuorisalaattia ja laita toiset 10 leipäsiivua kansiksi.

Grillattu halloumi, chilimajoneesi, salaatti, aurinkokuivattu tomaatti
- viipaloi 2 pakettia halloumia puolen sentin siivuiksi ja paista kuivalla pannulla. Jäähdytä nopeasti ja huolella.
- sekoita 2 desiä majoneesia, 1-2 tl chilitahnaa tai tabascoa, 2 tl ketsuppia ja ½ tl rouhittua mustapippuria. Levitä majoneesia 20 leipäsiivulle, laita puolet siivuista syrjään. Täytä 10 siivua; ripottele majoneesin päälle 1 dl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina, lado halloumisiivut päälle ja peitä ne ohuella salaattisuikalekerroksella. Lado loput leipäviipaleet kansiksi.

Lohituorejuusto, kylmäsavu- tai graavilohi, sitruunamajoneesi, maustekurkku
- valmista sitruunamajoneesi kuin surimileipäohjeessa, viipaloi 2 maustekurkkua pituussuunnassa (tai ole näppärä ja osta purkki voileipäkurkkua). Painele kurkkusiivuista talouspaperilla enimmät etikkaliemet.
- voitele 10 leipäsiivua majoneesilla ja toiset 10 lohituorejuustolla, lado tuorejuuston päälle lohta ja peitä kurkkusiivuilla. Päälle majoneesilla voidellut leipäsiivut.

Savuporo, puolukkamajoneesi, savuporo- tai kanttarellituorejuusto, salaatti
- sekoita 2 dl majoneesia, ja ½ dl jäisiä pakastepuolukoita
- voitele 10 leipäsiivua majoneesilla ja toiset 10 tuorejuustolla. Lado tuorejuuston päälle kylmäsavuporosiivuja, peitä ohuella kerroksella salaattisuikaleita ja laita loput leipäsiivut kansiksi.

Wrappeihin toimii samat makuyhdistelmät. Täytä wrapit näin:
- lado tortillat leikkuulaudalle tai työtasolle
- levitä (majoneesi tai) tuorejuusto itseäsi lähinnä olevalle puoliskalle
- laita salaattia tortillan leveimpään kohtaan reunasta reunaan. Salaattia saa olla reippaasti.
- seuraavaksi liha, kala tai juusto salaatin päälle
- hiukan majoneesia näiden päälle, jos et ole sekoittanut sitä jo täytteeseen
- kurkku, avokado yms trimmingit päällimmäiseksi
- taita tortillan lähin reuna täyteraidan yli, paina kevyesti tiiviimmäksi ja rullaa niin, että ulommaiseksi tulee "kuiva" kerros.
- leikkaa paloiksi, asettele vadille "päät" alapuolelle jotta rulla eivät aukea"
- muista peittää wrapit heti, tortilla kuivuu todella nopeasti.


Jos haluat oikein tosissasi brassailla ja revitellä, tee mätimoussekakku! Tämä on yksinkertainen ja helppo, mutta näyttävä herkku. Sen täyte on kuohkeaa, täyteläistä smetanavaahtoa, jota täplittää syvän oranssi mäti ja tuore tilli. Sitruuna tuo kakkuun raikkautta.

Mätimoussekakkuun tarvitset:

3 dl hienonnettua näkkileipää, hapankorppua tai täysjyvävoileipäkeksejä
50 g voita

500 grammaa kirjolohenmätiä
600 g smetanaa
1 prk kermaviiliä
1 dl tuoretta tilliä
2 tl rouhittua mustapippuria
1 sitruunan kuori
½ dl sitruunanmehua
5 liivatelehteä

Koristeeksi mätiä, tilliä, limeä, sitruunaa (jopa ihan vallan lohiruusukkeenkin voit taiteilla kylmäsavusta!)

Sekoita sulatettu voi ja näkkärimurut, painele leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuuan pohjalle. Paista uunissa kymmenisen minuuttia, laita jääkaappiin jäähtymään.

Ota syrjään 100 g mätiä koristelua varten.

Liota liivatelehdet pehmeäksi kylmässä vedessä. Kiehauta sitruunanmehu ja ota pois levyltä. Purista liivatteet ja sulata mehuun. Anna jäähtyä täytteen sekoittamisen ajan. Jos mehu menee hyytelöksi, lämmitä sitä varovasti uudelleen, älä kuitenkaan yhtään enempää kuin on aivan pakko.

Vaahdota smetana. Lisää pippuri, hienoksi revitty tilli, hienoksiraastettu sitruunankuori ja mäti. Sekoita nopeasti keskenään kermaviili ja liivateseos, sekoita smetanatäytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja tasoita pinta.
Laita jääkaappiin ja anna asettua vähintään 6 tuntia, mielellään yön yli. Koristele tasaisella mätikerroksella, tillitupsulla ja lime- sekä sitruunasiivuilla.
Ennen vuuan avaamista pyöräytä palettiveitsellä (tai muulla tylsällä ja ohuella veitsellä) kakun ja vuuan reunan välistä täyden kierroksen, jolloin kakku irtoaa nätisti. Nosta tarjoiluvadille esim. kahta leveää, ohutta paistinlastaa käyttäen.


Jos ei näillä eväillä saa juhlaa aikaan, niin eipä sitte juur millään. Jos tuntuu, että haluat jotain erilaista, tee salaatteja ja paistia tai suolattua possunfilettä. Niihin sekä makeisiin leivonnaisiin löytyy jo monta ohjetta blogista hakutoimintoa tai sivun reunan sanavalikkoa käyttämällä. =)

Hulta toivottelee onnea kaikille valmistuneille/ylioppilaille/koulunsa päättäville!

Uutta ja vanhaa - elämästä ja leivontapuuhista

Blogi on elänyt jonkin aikaa hiljaiseloa. Kotona on ollut sen verran vaikeaa, että voimat eivät yksinkertaisesti ole riittäneet rivinkään kirjoittamiseen. Enkä usko että siitä mitä miun päässä on viime viikkoina liikkunut, olisi irronnut mitään ilahduttavaa ajatusta kelleen.

Minulla ja Murulla menee lusikat jakoon. Jäämme Murun kanssa kuitenkin samaan rappuun asumaan, mitään suurta draamaa tähän tragediaan ei liity, eipä vaan sovita toisillemme. Vaikka sitä miten yrittää, onnistuminen ei siltikään ole taattu. Ei rakkaudessa eikä leivonnassa. Kummatkin ovat luovia, energiaakysyviä elämäntapoja ja intohimon ajamia. Ja kummassakin on tärkeää oppia virheistä, ja mikä tärkeintä, uskaltaa yrittää uudelleen.

Koska en ole viime viikkoina jaksanut ajatella luovasti, ajattelin kertoa teillen että VAPPU ON KOHTA! Ja koska vappuna kuuluu myös syödä hyvin ja vapunpäivän piknikille pitää keksiä jotain tosi helppoa ja hyvää, tässä pari helppoa ohjetta joitten tulokset kulkevat kätsysti mukana piknikkorissa ja maistuvat herkulta.

Lehtitaikina ja voitaikina on ystäviä. Ihmisen parahin ystävä on valmis voitaikina.
Ehkä vielä joku kaunis päivä ihan oikeasti alan tekemään voitaikinani itse. EHKÄ. Toistaiseksi luotan ammattilaisten ja heidän masiinoidensa tuotoksiin.
Jos omaa urheiluhenkeä, voi käydä vaikka Valion sivuilta katsomassa rahkavoitaikinan ohjeen ja sötköttää oman taikinan. Rahkavoitaikina on edullista, helppoa ja maultaan loistavaa. Itse kuitenkin uskon lehtevään pakastetaikinaan, ja 99% kerroista tartun voitaikinapakettiin. Lehtitaikina on melkein sama asia, mutta se tehdään laktoosittomaan margariiniin jolloin tulos ei ole yhtä maukas.

Myös muunlaisiin taikinoihin sopii tämän reseptin kanssa sekaantua; esim. ruis-perunataikinaa kannattaa kokeilla. Siitä pasteijat saavat lisämakua, kuitua ja mureampaa suutuntumaa.

Kasvissyöjän hommia opetellessani reilu 20 vuotta sitten aloin kaipaamaan täyttävää ja maukasta suuhunpantavaa juhlapöytään. Pasteijoissa oli lähes aina joko lihaa tai kalaa täytteenä, ja munariisipasteijat olivat suutuntumaltaan lähinnä soraa muistuttavia mauttomia tekeleitä. Siispä tartuin toimeen ja tekaisin juhliin näitä helppoja, maukkaita ja mehukkaita kasvispasteijoita. Ohje on ollut käytännössä samanlainen koko olemassaoloaikansa, ehjää ei tarvitse korjata.
Jos ei pasteijoiden nyhertäminen maistu, kokeilepa tekaista iso piirakka. Sellaisen saat käyttämällä leikkaamatonta voitaikinaa, jonka voit kaulita hiukan ohuemmaksi ja leikata kahtia. Kasaa täyte pellillä makaavan pohjalevyn päälle. voitele reunat ja lätkäise toinen taikinalevy päälle. Painele reunoista kiinni ja voitele. Päällilevyn voit koristella vaikka leikkaamalla pikkuruisella muotilla - lehti, sydän tai tähti on oikein soma - muutaman reiän siihen. Jos et halua haaskata taikinaa, tuikkaa irtileikatut palaset voidellun päällilevyn pintaan kiinni. Tuloo komia!

Siispä sikäli mikäli herrasväjelle sopii, aletaan hommiin.

Kasvispasteijoihin tarvitset:

1 kg (voi)taikinalevyjä
2 dl riisiä
4 dl vettä
kasvisliemikuutio tai 1 rkl kasvisfondia
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g tuoreita herkkusieniä
200 g kesäkurpitsaa
2 keskikokoista porkkanaa
1 rkl voita
öljyä
suolaa
pippuria
paprikajauhetta
2-3 kananmunaa

voiteluun:
1 kananmuna
1 rkl vettä

Ota taikina sulamaan, laita uuni lämpiämään 220 asteeseen.
Keitä riisi vedessä kasvisliemikuution tai -fondin kanssa kypsäksi. Älä ylikeitä! Valuta riisi. Keitä kananmunat n.6 minuuttia, säikäytä kylmässä vedessä ja kuori. Hienonna munat haarukalla ronskisti kulhossa ja nakkaa riisi mukaan.
Siivuta sienet ohueksi, leikkaa kurppa pituussuunnassa 4 osaan ja siivuta ohuelti. Raasta porkkanat karkeaksi, hakkaa sipuli ja valkosipuli hienoksi.
Kuumenna voi ja öljy paistinpannulla. Laita kurppa ja sienet sekä ½ tl suolaa hikoilemaan pannulle 4/6-teholla. Kun neste on haihtunut ja kasvikset alkavat ottaa väriä, lisää sipuli. Kun sipuli on kuullottunut, heitä sekaan porkkana ja valkosipuli, kypsennä pari minuuttia sekoitellen, mausta pippurilla ja paprikalla. Sekoita kasvikset riisin ja keitettyjen munien kanssa. Maista ja lisää mausteita jos on tarvis.

Vatkaa voitelua varten muna vesitilkan kanssa. Leikkaa taikina neliöiksi, laita pari ruokalusikallista täytettä neliöiden keskelle ja sipaise munaa neliöiden reunoille. Painele reunat kiinni huolella, älä lytistä taikinaa enempää kuin on tarvis että se kohoaa paistuessaan.
Voitele pasteijat päältä, vältä leikattuja reunoja etteivät taikinan kerrokset liimaannu toisiinsa ja pasteijat kohoavat kauniisti.
Paista uunissa kunnes pasteijat ovat tumman kullankeltaisia. Tarjoile mielellään lämpiminä.


Suolattu possunfile on helppo ja juhlava ruoka, joka sopii loistavasti piknikkorin täytteeksi. Jäähtynyt file on helppo leikata ohuiksi siivuiksi ja se täydentää salaatteja ja muita kevyitä ruokia. Myös kesäiseen juhlapöytään kylmät paistit ja fileet istuvat sujuvasti, ne on helppo valmistaa parikin päivää etukäteen ja tarjoilla kylmänä salaattien kera. Naudanpaistia tehtiinkin jo aiemmin, häämenun merkeissä.

 Lihan suolaaminen ei ole kovin vaikea nakki. Siihen tarvitaan hyvälaatuista, kotimaista lihaa, vettä, suolaa, itse käytän myös hiukan sitruunaa raikkautta ja mureutta tuomaan. Vappuiselle piknikille possun ulkofile sopii kuin nenä päähän!

Kevytsuolattuun possunfileeseen tarvitset:

2 kg possun ulkofilettä siistittynä
3 l kiehuvaa vettä
1 dl merisuolaa
1 rkl sokeria
1 rkl viherpippuria
1 tl kuivattua timjamia
2 valkosipulinkynttä veitsellä liiskattuna
1 pieni sipuli 4 osassa
2 laakerinlehteä
1 iso luomusitruuna

 Liuota suola ja sokeri veteen. Lisää muut mausteet ja sipulit, purista sitruunasta mehu suolaveteen, leikkaa kuorenrönät 2-3 palaan ja nakkaa mukaan. Kun vesi on jäähtynyt, laita file veteen ja peitä. Anna suolaantua yön yli kylmässä. Seuraavana päivänä nosta file vedestä, kuivaa pinta ja anna lämmetä huoneenlämpöön. Kuumenna uuni 150 asteeseen,
Kypsennä filettä uunissa n. 2-3 tuntia, kunnes ohuella tikulla lihan keskelle tökätystä reiästä tulee ulos kirkasta nestettä. Voit myös käyttää paistomittaria, tavoitteena on 75 asteen sisälämpö lihapalan keskeltä.

Anna fileen jäähtyä peitettynä folion alla. Siirrä jäähtynyt file jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Leikkaa terävällä veitsellä hyvin ohuiksi siivuiksi.

Höpinöitten muista postauksista voit napsia maistuvat salaattiohjeet korin tarjontaa täydentämään - kuskussalaatti, punajuuri-vuohenjuustosalaatti, hummukset ja muut herkut pitävät darran loitolla ja nostattavat tunnelmaa vielä vapunpäivänäkin.

Omasta ja tiimini puolesta toivon kaikille iloista ja railakasta vappua!

- Hulta

Älä aina vaivaa - helpoista hiivataikinoista

 Phuh! Olipahan karkauspäivä. Muru eli pelossa pitkään, ja minä se totta kai otin ilon irti koko rahan edestä. Tekstiviestit "vahingossa" karkasivat kesken kirjoittamisen niin, että viestin viimeiseksi sanaksi jäi "haluatko", "tahdotko" tai "mennäänkö", ja Muru sitte tietyst ihan kauhusta tönkkönä jäi odottamaan mitä seuraaman pitää...iiihihihi! Kieltävä vastaushan sieltä sitten tuli kun noin sivulauseessa kosaisin, joten farkkuostoksille suunnataan jossain vaiheessa. Minä kun en hameita käytä saati ompele, niin enpä hamekankaalla juur mittään tee. Farkut taas ovat jalassa käytännössä aina kun kotoa poistun muualle kuin töihin tai mettään, niille on aina käyttöä. Voi kyllä olla ettei ihan halvinta Ellosta hommata tällä kertaa... :D

Minä se oon laiska emäntä. Hiivataikinoitten teko ei ole koskaan ollut minulle mieluista touhua, koska ranteeni on ollut risa käytännössä kymmenvuotiaasta asti ja taikinan vaivaamiseen palaa hermo parin minuutin jälkeen. Parissa minuutissahan ei paljon sitkoa kehitellä.
Koska Muru on luvannut miun unelmien megahyperyleiskoneen vasta 40-vuotislahjaksi, pitää keksiä muita tapoja hoitaa sitko-ongelmat pois päiväjärjestyksestä.

Joskus laiskuus on hyve. Kuten sunnuntaiaamuisin kun ei tarvitse lähteä minnekään. Tai kun leipoo. Taikinan kannattaa antaa levätä rauhassa sekoittamisen jälkeen - gluteeni on ihmeellinen asia, se kehittää sujuvasti sitkoverkkoa taikinaan myös taikinan itsensä laiskotellessa.

Hiivataikinaa tehdessä siis varaan reilusti aikaa, ison keraamisen sekoitusastian ja lämpimän uunin. Ja Tupperwaren sekoituskauhan. Olen liioittelematta vuosikausia etsinyt kauhaa, jossa olis reikä keskellä. Sillä saa hyvin taikinasta jauhoklöntit pois ja kaiken mahollisen ja melkein mahdottomankin sotkettua pikavauhtia. Erityisesti tykkään lyhytsitkoiset taikinat sillä sotkea, ja hiivataikinankin teossa se on osoittautunut kehujen arvoiseksi ässätyökaluksi!

Kuva Tupperwaren sivuilta

Astiaksi valikoituu useimmiten sininen Emile Henryn valtavan suuri lasitettu savikulho. Rrrrakastan isoja kippoja! Tämä yksilö on erityisen rakas, ostin sen muistaakseni 6-7 vuotta sitten enkä osaisi (tai haluaisi) enää elää ilman sitä. Se on niin paksua tavaraa, että se varaa lämpöä pitkän aikaa ja taikinan lämpötila pysyy tasaisempana. Iso etu muovikulhoon verrattuna, mutta paksuun pyyhkeeseen kietaistuna muovikippokin pysyy pitkään lämpöisenä.

Taikinanteossa minulla tuhisee nokka noin 10 minuuttia, jonka jälkeen taikina saa lepäillä joko yön yli jääkaapissa tai 50-asteisessa uunissa vajaan tunnin ja tarvittaessa pöydällä toisen. Jääkaapissa lepuutettavan taikinan teen kylmään nesteeseen. Silloin käytän aina tuorehiivaa, jota ei tarvitse lämpimässä vedessä kovasti herätellä. Taikina täytyy myös muistaa temperoida eli se tarvitsee pari tuntia huoneenlämmössä toipuakseen ja heräilläkseen kylmästä. Taikina kannattaa siirtää toiseen astiaan, ettei astian varaama kylmyys hidasta temperoitumista.

Vaivaaminen hoituu pienissä erissä helpoiten ja nopeiten. Otan taikinan 3-4 osassa käsittelyyn ja vaivaan ja venyttelen ja lätkin ja paiskon muutaman minuutin jokaista vuorollaan. Hirmu hyvää terapiaa, jos vähän joku ärsyttää!

Siispä näin meillä leivotaan pullaa:

5 dl maitoa, mielellään punaisesta purkista

100 g voita

1,5 dl vaniljasokeria tai sokeria sekä 1 tl vaniljarouhetta tai -uutetta

1 pkt tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa

8 dl hiivaleipäjauhoja + lisää niin paljon kuin taikina vaatii

1 tl suolaa

1-2 tl kanelia tai kardemummaa

Lämmitä maito ja voi kädenlämpöiseksi, muista kuivahiivan kanssa turatessa että se vaatii 42 asteen lämmön eli vedä vähän yli. Sekoita sokeri ja hiiva maitoon ja anna levätä muutaman minuutin ajan, kunnes hiiva on hereillä ja maidon pinta vaahtoaa hiukan.

Lisää ensimmäinen pläjäys jauhoja ja suola sekä kaneli tai kardemumma. Sotke hyvin sekaisin ja lisää jauhoja jos taikina jää aivan velliksi. Se saa olla reilun pehmeää vielä, sillä jauhot kostuvat ja turpoavat vasta kohoamisen aikana. Sekoita pari minuuttia, peitä kulho tuorekelmulla ja parilla leivinliinalla. Laita kulho lämpimään uuniin ja anna kohota vajaan tunnin verran, ota uunista ja laita vedottomaan paikkaan jatkamaan vielä tunniksi. 

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle ja jaa vähintään kahteen osaan. Laita toinen puolikas syrjään ja ota toinen käsittelyyn; vaivaa, pyörittele, venyttele ja vääntele kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Älä lisää liikaa jauhoja, muuten pullista tulee kovia eivätkä ne kohoa. Siispä kun taikina venyy nätisti repeilemättä, se on valmista.

Lämmitä uuni 180-200 asteeseen - mitä pienempiä pullia leivot, sitä kovempi lämpö. Muotoile leivonnaiset ja kohota. Kun pullien pinta on kimmoisa, voitele ja lykkää uuniin. Paistele kunnes pullien pohja on kauniin ruskea ja pullat tuntuvat kevyemmiltä kuin uuniin mennessään (eli kun nesteestä suurin osa on niistä haihtunut).

Koska olen jouluhullu, piparipulla on sopivaa joka vuodenaikaan. Piparipullakierteet syntyvät näin:

puoli annosta pullataikinaa
2-3 rkl pehmeää voita
1,5 dl fariini- tai muscovadosokeria
2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä
2 rkl piparimaustetta

Kauli pullataikina neliöksi ja levitä voi tasaisesti levylle, jätä yläreunasta sentti vapaaksi. Sekoita sokeri, piparimauste ja tärkkelys ja ripottele tasaisesti taikinalle. Rullaa taikina ja leikkaa pari senttiä paksuiksi siivuiksi terävällä veitsellä. Laita pullaset kyljelleen isoihin teflonisiin tai silikonisiin muffinssivuokiin tai paperisiin pullavuokiin. Kohota, voitele ja paista 200 asteessa kypsäksi. Voit halutessasi ropsauttaa fariinia tai muscovadoa myös pullien pinnalle ennen paistamista.

Leipätaikinat valmistuvat samaan tyyliin - taikinassa on silloin vettä, hiukan hunajaa, suolaa, hiivaa ja jauhoja. Usein mukaan päätyy myös tomaattipyrettä, yrttejä, paahdettua sipulia, valkosipulia, juustoa tai porkkanaa. Joskus jopa ihan vallan yhdistelen; persilja, valkosipuli ja tomaatti sopivat mainiosti yhteen! Kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja ja leikkiä lempimauilla.

Lupsakkaa maaliskuun alkua kaikillen!
- Hulta

Atsteekkien jäljillä - chilin ja suklaan liitosta

 Tällä kertaa vuorossa on toiveresepti. Nää on miun lemppareita, reseptitoiveet on ihan parasta! Niitä saa laittaa tulemaan jos on joku juttu mitä on minun pöydässäni tai muualla maistellut mutta ohje on jäänyt kysymättä. Ilahduttaa tällaiset kuulkaas. =)

Sattuipa kerran niin, että nuori Hulda oli työharjoittelussa isossa ketjuravintolassa, joka myös kahvilatuotteistaan on tunnettu. Ketju päätti laittaa kuukausittaiset teemat joiden mukaan keittiöt tekivät erilaisia ruokia ja leivonnaisia. Osuipa eteen sitten mausteinen kuukausi, ja kuukauden teemareseptinä oli chilisuklaakakku. Chilisuklaajuustokakku tarkemmin sanottuna. Kakun tiimoilta käytiin aika tarkkaan tällainen sananvaihto:
- Tekisiksää sen chilisuklaakakun? Resepti on kirjassa siinä pöydällä.
- Joo. Onksmeillä keksejä? Tässä pitäis olla Digestivejä.
- Ei oo. Dominoita on puol pakettia.
- Jassoo. Onksmeillä tuorejuustoo? Tähän tarvittais puoli kiloa.
- On täällä valkosipuli- ja ruohosipulituorejuustoja.
- Täähän alkoi hyvin.

Lopulta päädyttiin tonkimaan kokkien kotoaan tuomia reseptejä kansion kätköistä. Löytyi kesäkurppasuklaakakun ohje. Ei ollu kurppaa, mutta oli pottuja. Löytyi sambal oelek-tahnaa. Sain luvan alkaa luovaksi. Tuloksena oli tumma, pehmeä ja täyteläinen kakku joka sai sitä maistaneen ravintolapäällikön hiljenemään pariksi minuutiksi ja asiakkaat villiintymään. Kakkuja myytiin pari päivässä, ja kyseessä oli kuitenkin opiskelijaravintola jossa ruokaili pääosin vähissä rahoissa olevia ihmisiä, joista useat tarkkailivat painoaan haukan lailla. Sitä taustaa vasten jopa 24 kakkupalaa päivää kohti oli valtaisa menestys.

Resepti oli päässäni vuosikaudet, ja lopulta kirjoitin sen muistiin tietokoneelleni. Se juutas sitten vähän ajan päästä päätti heittää henkensä. Pitkään meni, ennen kuin sain aikaiseksi kaivella ohjeen muistini syövereistä - pientä patistamista siinä tarvittiin, kiitos Marja siitä! =)

Ohje ei ole aivan täysin se, mikä silloin hätäpäissään tuli alun perin kyhättyä, mutta lopputulos on hyvin lähelle sama. Kakku on monivaiheinen mutta helppo tehdä ja saada onnistumaan.

Virallinen valvoja. Tämän tyypin villit esi-isät ovat kotoisin Etelä-Amerikasta. Siis melkein atsteekkien kavereita. Tai ainakin olivat lähinaapureita. Tai sinne päin.

Toisella siipiveikolla oli liikaa tekemistä tukan ilmavoittamisen kanssa, ei ehtiny poseeraamaan.
Näiden tyyppien kanssa eläessä ei tartte paljon tehdä yksin, aina on paikalla joku jonka pitää päästä osallistumaan...

Perunan käyttäminen suklaakakkutaikinassa saattaa tuntua ensi alkuun aika seinähullulta. Se on kuitenkin osoittautunut erinomaiseksi tavaksi saada aikaan pehmeä, täyteläinen ja suussasulava rakenne pientä tahmeutta unohtamatta. Mielestäni hyvä suklaakakku on hiukan tahmea, niin kuin brownie. Perunamuusiakin voit käyttää, kunhan se ei ole kovin ronskisti suolattua. Älä kuitenkaan häpäise perunaa JA kakkua perunamuusihiutaleita käyttämällä - perunan saa kypsennettyä mikrossa 5 minuutissa, kunhan sen kuorii ja pilkkoo pieneksi. Peitä vain perunat vedellä ja anna palaa. Tai siis älä. Siis joo. Ei.

 Koska en ole kovin tulisten makuelämysten perään vieläkään - vaikkakin makuni on paljon chilisuklaakakun syntyajoista kehittynyt sallivampaan suuntaan - kakkuun tulee vain sen verran chiliä että se puraisee hiukan kielen päätä muttei aiheuta suurempia lieskojensyleksimisiä herkimmiltäkään sieluilta.

Gluteeniton versio kakusta syntyy, kun korvaat vehnäjauhon 2 desillä perunajauhoa tai 2,25 desillä gluteenitonta jauhoseosta. Maidottomaksi se muuntuu, kun käytät maidotonta tummaa suklaata, kasvirasvapohjaista leivontamargariinia ja kasvikermaa. Kakku on todella anteeksiantavainen ja allergiaystävällinen, se rakastaa kaikkia. <3

Kakku joka sisältää 3 eri seosta kuten tämä, sisältää myös monenmoisia koukkuja ja kommervenkkejä. Koska taikinanteko on jo muutenkin riittävän monimutkaista,  en jaksa ryhtyä enää mihinkään "lusikallinen suklaata ja toinen jauhoja munavaahtoon ja sotketaan ja sitten taas lusikallinen sitä ja tätä"-operaatioon, joten suosittelen käyttämään suoraviivaisempaa menetelmää, joka meillä tuntee nimen "Plunk-metodi". Eli plunk, kaikki sekaisin samaan kippoon ja sitte sekoitetaan varovasti mutta huolellisesti. Joku päivä vielä patentoin tämänkin metodin, heti kun olen ensin ehtinyt Mummodieetin patenttihakemuksen jättää.

Mutta jokos isketään taas käpälät jauhoihin? Kas näin se menee, tarvitset:

150 g taloussuklaata
3 munaa
3 dl sokeria
150g voita
2 isoa tai 3 keskikokoista keitettyä jauhoista perunaa, n. 1-1,2 dl soseutettuna
½ dl täysmaitoa tai kermamaitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhoa
1 tl vaniljarouhetta/1 rkl vaniljasokeria/2 tl vaniljauutetta (lisää uute perunasoseeseen)
1 tl leivinjauhoa
1,5-2 tl sambal oelekia

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Sulata suklaa ja voi mikrossa (puoliteho) tai vesihauteessa. Sekoittele välillä, jotta lämpö tasaantuu eikä suklaa leikkaudu.
Kypsennä perunat esim. mikrossa pienessä vesimäärässä, soseuta haarukalla. Jos käytät muusia, lämmitä sitä hiukan.
Sekoita maito perunasoseen kanssa, lisää sitten sambal sekä suklaa-voiseos. Sekoita huolella jotta seos jäähtyy hiukan.
Siivilöi kuivat aineet keskenään sekaisin.
Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi paksuksi vaahdoksi.
Kippaa kuivat aineet ja suklaa-perunaseos munavaahdon päälle kulhoon, kääntele esim. nuolijalla suht hyvin tasaiseksi. Älä vaivaa ettei kakusta tule sitkeää ja munavaahto lässähdä kokonaan.
Kaada taikina voideltuun, kaakaojauholla puuteroituun irtopohjavuokaan ja paista uunissa 30-45 minuuttia - aika riippuu täysin uunista ja vuuasta.
Kokeile kypsyyttä tuikkaamalla kakkuun tikku. Oikea tökkäämispaikka on noin tuuman sisäänpäin kakun ulkoreunasta - kun tikkuun ei tartu taikinaa (joitain murusia saattaa tarttua), kakku on riittävän kypsä. Keskusta saakin jäädä aika pehmeäksi. Kakku ei kohoa valtavasti, ja sen rakenne jää melko tiiviiksi.
Anna kakun jäähtyä rauhassa ensin vuuassa, puolen tunnin kuluttua poista vuuan reunus ja anna jäähtyä kokonaan. Jos kakku on noussut epätasaisesti, voit tasoitella ja suoristella pintaa hiukan veitsellä.  Pienet epätasaisuudet tai vinous ei haittaa, sillä kakku tarjoillaan ylösalaisin. Irrota kakku varovasti pitkällä ohuella veitsellä, esim. filetillä tai palettilastalla alustastaan ja kumoa tarjoilua varten.
Oma tekeleeni päätti tällä kertaa kohota reunoilta jonkin verran keskustaa korkeammaksi, mutta kumoamisen jälkeen ne hiukan haperot reunukset irtosivat itsestään. Näppärää.

 

Siin hää sit o. Vielä oikein päin. 

Täysin jäähtyneen kakun voit koristella tai kuorruttaa haluamallasi tavalla. Yksinkertainen suklaakuorrutus syntyy näin:

150 g taloussuklaata
1,2 dl kermaa
1 rkl voita
1 tl öljyä, esim. rypsi- tai auringonkukkasellaista
1 tl pikakahvijauhetta

Sulata kaikki ainekset yhdessä mikrossa tai vesihauteessa. Käytä puolitehoa ja sekoittele usein. Anna jäähtyä minuutti ja valuta varovasti katolleen käännetyn kakun päälle. Levitä myös kakun reunoille tasareunaisella veitsellä.
Jos kuorrute tuntuu jähmettyvän liian nopeasti kakun päälle, voit lämmittää sitä uudestaan hiustenkuivaajalla jolloin levittäminen helpottuu ja kuorrute tasoittuu kauniisti.
Voit viimeistellä kakun vaikka suklaarouheella, marsipaanikoristeilla tai karkeilla.

Siin hää o kipattuna, suklaakuorrutteen ja suklaarouheen alla. Kauniimpiakin on nähty, mutta tänään tälläinen. Aluspaperi on sotkuinen mutta kakku nostetaan tarjolle ilman sitä.

Päivän uutisissa: tonttu Tomera on ollut touhutossut jalassa ja keittiössä on tapahtunut yhtä sun toista, viimeisetkin lahjat päätyvät kääröihin M-tontun ahertaessa, ulkona sataa vettä (ja tonttua harmittaa), linnuilla on puheripuli ja jouluun on enää 4 yötä! Wääääy!

Tästä se kuulkaa lähtee joulukelkka mäkeä alas niin että hippulat vinkuu, olkaapa valmiina... =)

- Hulta-tonttu

Little Italy Cheesecake - työvoitoista

Mää sit rakastanrakastan juustokakkua. Ihan siinä määrin, että voisin ihan surutta elää pelkästään sillä. Ikävä kyllä hammaslääkärini ja kroppani eivät ole samaa mieltä. Mutta aina kun ystäviä tulee kylään, käytän tilaisuuden hyväkseni ja tekaisen jotain herkkua. Ystäväni A tuli käymään Tampereella Ikea-reissun merkeissä, joten pöytään iskettiin valtava juustokakku (ja mahdollisesti myös kasvispihvejä sekä homejuusto-valkosipuliperunoita).

Jotkut asiat vaativat uskomattoman määrän ponnistelua, yrittämistä ja monet epäonnistumiset ennen kuin niistä saa selätysvoiton. Leipä, marenki, pulla...juustokakku.
Olen ollut viime aikoina todella epäonnenritari juustokakkujen suhteen. Muutama vuosi sitten, Naantalissa asuessa, juustokakkuja tuli tehtyä vähän väliä mutta Helsingissä en tainnut kertaakaan sitä touhua harrastaa. Ja kappas keppas, taito hävisi. Muutaman katastrofin ja yhden täydellisen nöyryytyksen jälkeen päätin miettiä koko homman uudestaan.
Aloin pelata varman päälle. Yhdistin vaniljakreemijauheen hyydyttävän vaikutuksen, sitruunan ja maitotuotteiden keskinäisen reaktion ja perinteiset juustokakun ainekset. Pohjana käytin Digestivekeksejä sen sijaan että yrittäisin taistella murotaikinan kanssa.
Tuloksena olikin pomminvarma resepti - herkullinen ja suussasulava New Yorkin juustokakkua muistuttava tuhti kakku. Koska käytin italialaista mascarponejuustoa, päätin nimetä rakkauslapseni Little Italy cheesecakeksi New Yorkin italialaisalueen mukaan.

Mascarpone toimii loistavasti juustokakuissa, mielestäni siitä tulee sileämpi rakenne kuin meikäläisistä juustoista. Sen maku on mieto ja täyteläinen, ja se jaksaa kantaa makuja tosi kivasti. Lisäksi sitä saa nykyään jo käytännössä jokaisesta kaupasta - itse ostan mascarponen puolen kilon rasioissa Lidlistä.

Ranskankermassa täytyy olla ainakin 30% rasvaa, että se jaksaa toimia leivonnassa. Smetana on vielä maukkaampi vaihtoehto. Juustokakku ei ole terveysruokaa eikä siitä ikinä sellaista saa, joten samalla vaivalla voit heittäytyä kalorikarnevaaleihin ja nauttia koko rahan edestä!

Kakku kannattaa tehdä irtopohjavuokaan, jolloin sen saa helposti vuuasta pois ja tarjolle. Olen tehnyt tämän kakun myös tavan silikoniseen kakkuvuokaan, mutta silloin käytin piirakkataikinapohjaa ja kakun poistaminen vuuasta oli aika hermojarepivää touhua. Onnistui, mutta aikaa siihen meni ja tuskanhikeä meinas pukata.
Koska en voi kotona käyttää teflonastioita lintujen takia (jos teflon tai muu pinnoitettu materiaali kärähtää, siitä vapautuu fluorihiukkasia jotka tappavat tirpat suorilta), olen vaihtanut rakkaan metallivuokani silikoniseen Lékuéen. 23-senttinen vuoka tulee tällä reseptillä ääriään myöten täyteen, joten meni ihan niinku Strömsössä tällä kertaa! Kiitos vielä maamalle tästä kivasta ja käytännöllisestä lahjasta, joka jaksaa ilahduttaa vuodesta toiseen.

Jouluiseksi juustokakku muuntuu lisäämällä teelusikallinen piparkakkumaustetta juustomassaan ja koristelemalla jouluisesti. Pohjaan voit käyttää puolet piparkakkuja tai Bastogne-keksejä.
Voit halutessasi valmistaa vaikka sitruunanmehusta tai glögistä ja hyytelösokerista kiilteen kakun pintaan. Myös marjamehut ja -soseet sopivat mainiosti hyytelönä kakkua päällystämään, lopputulos on aina vaan juhlavampi. Joulun kunniaksi kauniisti koristeltu piparkakku tai piparimurut tuovat ilmettä kakun pintaan.

Oltaskos mee sit lörpötelty tarppeks? Lykätäksme paakarhattu päähä ja aleta tekemä ja?

Tarvitset:
pohjaan
1 pkt LU-Digestivekeksejä
75 g voita

täytteeseen
1 kg mascarponea
200 g smetanaa tai ranskankermaa
2 dl kuohukermaa
1,5 dl sokeria
1 dl vaniljakreemijauhetta
1 prk kondensoitua maitoa
1 tl vaniljajauhetta/vaniljatahnaa tai 1 rkl vaniljauutetta
2 isoa tai 3 pientä (luomu)sitruunaa
2 kananmunaa

Ota mascarpone huoneenlämpöön tunti-pari ennen kuin alat puuhaamaan.
Murskaa keksit, sulata voi. Yhdistä, sekoita ja painele irtopohjavuuan pohjalle ja reunoille n. 3 cm korkeudelle. Laita vuoka jääkaappiin tai pakastimeen. Lämmitä uuni 150-asteiseksi.
Raasta sitruunoiden kuori hienoksi, purista mehu. Jos et löytänyt kaupasta luomua, pese sitruunat ensin kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla.
Sekoita kaikki täytteen ainekset sekaisin tasaiseksi massaksi, Nostele täyte vuokaan, ensin reunoille niin ettei keksinmuruja pääse täytteeseen. Tasoita pinta ja laita uuniin. Paista 75-90 minuuttia, kunnes reunoihin tulee hiukan väriä ja täyte on vielä hyllyvää mutta se asettuu jäähtyessään.
Anna juustokakun jäähtyä 3 tuntia huoneenlämmössä ja nosta sitten jääkaappiin. Anna levätä ainakin yön yli.

Muissa uutisissa; joulu lähestyy, lahjoista suurin osa on maailmalla, huomenna on leivontapäivä ja tulossa onkin superherkkua, joulusuunnitelmat ovat edelleen vähän levällään ja suklaa on hyvää. Tobleronea tarttui laivalta mukaan, ja oioi!

-Hulda

Soda pop, osa III - teeleivästä

Nonni. Tässä on taas viikot hurahdelleet hirmuista tahtia, ja eka adventtikin ryykää ylle kuin kolli kissanminttupenkkiin. Töitten puolesta on ollut rauhallista, vähän liiankin kanssa, eli keikkahommat kutsuu taas. Ei se huono ole, on ihan kiva saada taas vähän muistutusta siitä minkä olen taakseni jättänyt. Tervetuloa niskakivut ja päänsäryt, kaupan kassa kutsuu! Tervetuloa selkäkrampit, palvelutiski here I come! :P

Joululahjoja on tullut hankittua ja paketointikin on jo aloitettu, enää pari lahjaa ja sit on hommat valmiit. Kiireinen alkusyksy vähän viivästytti hommia, mutta onneks on tuota vapaa-aikaa ihan riittävästi...joululaatikotkin tuli rykäistyä äiteen luona pakkaseen viime viikonloppuna. Hommat etenee. Vielä kun sen juuttaan hetelmäkakun saisin aikaan! Sunnuntaina täällä leivotaan, vaikka järki lähtis.

Joulunaikaan kuuluu tuoreiden leivonnaisten tuoksu. Viikonloppuna tuli tehtyä muutakin kuin vain laatikoita - tempaisin kasaan ison satsin joulutorttuja. Käytin luumu- ja omena-kanelimarmelaateja ja vaniljakreemiä. Ja tietysti oikeaa voitaikinaa eikä mittän margariini-imitaatiota. Vaniljakreemi taittaa kivasti luumuhillon tymäkkää makua ja rakennetta pehmeämmäksi, ja omenan kanssahan se toimii kuin junan vessa. (Toim. huom. Uusien junien sähkökäyttöiset vessat eivät aina toimi, mutta viittaan tässä siihen wanhan, sinisen junan pönttöön jonka toimivuus oli käytännössä 100%)
Myös Pätkistä piti kokeilla, ja vaniljakreemillä ja Pätkiksellä täytetyt makeat pasteijat on hhhyväää! Melkein liian hyvää. Vähän piti taiteilla, että täytteet asettuivat taikinan sisään ja myös pysyivät siellä paiston ajan, mutta lopputulos oli uskomattoman herkkuisa.

Mutta. Koska jouluna on myös paljon kaikkea touhua ja odottamattomia vieraita, vierailuja ja muita kokoontumisia piisaa, ajattelin kertoa teille uusimmasta herkkuleipäkeksinnöstäni.
Taannoin testailin soodaleipää, jonka nesteenä käytin teetä. Siis kirjaimellisesti teeleipää. En ole koskaan ymmärtänyt miksi suomalaiset kutsuvat soodataikinarieskoja teeleiviksi, niissä ei ole teetä eikä niitä usein teen kanssa syödä. Että sitä myötä teeleipää. Britit käyttävät samaa nimitystä leivästä joka on kirjaimellisesti teehen leivottu. Siispä piruuttani päätin kokeilla, onnistuuko soodaleipä myös teestä.
Onnistuu.

Teeksi valitsin Jouluteen, jossa on kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Tietysti kukin itse päättää mitä teetä käyttää. Kaikki toimii, kunhan on mustaa ja mielellään maustettua. Jos ei löydy maustettua teetä, voit aina liottaa teessä mausteita.

Hedelmiä tykkään lisätä varsinkin soodaleipään, koska se tuo paljon lisämakua ja väriä peliin. Tällä kertaa käytin sokeroitua inkivääriä ja korintteja. Liottelin hedelmiä teessä hetken, pehmenivät ja kostuivat mukavasti ja antoivat makua teehen.
Pähkinöitäkin voipi käytellä, ei ole yhtään haittaa niistä.  Ne tuovat enemmän makua ja täyteläisyyttä, jopa juhlavuutta leipään.

Jauhojen suhteen ei ole taaskaan niin tarkkaa, tällä kertaa käytin hiivaleipäjauhoja mutta suosittelen sekoittelemaan esim. ruista ja vaikka ohraa mukaan. The more, the merrier, kuten piktiystävämme tapaavat sanoa.

Jotta sitte jaarittelut ois jaariteltu, alettaaskos leipoa?
Tarvitset:

pitkulaisen leipävuuan

3 dl kiehuvaa vettä
2 rkl teetä

8-10 dl jauhoja
n. 1,5 dl kuivattuja hedelmiä
(1 dl karkeasti silputtua pähkinää)
3 rkl sokeria, mielellään vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
60 g voita
2 rkl soodaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita tee hautumaan veteen ja jätä noin viideksi minuutiksi. Siivilöi astiaan. Pilko hedelmät ja sulata voi. Laita halutessasi hedelmät teen joukkoon ensin likoamaan muutaman minuutin ajaksi. Sekoita 8 dl jauhoja ja kaikki muut aineet keskenään nopeasti taikinaksi, kumoa reilusti jauhotetulle pöydälle ja vaivaa rauhallisesti vajaan minuutin verran, kunnes taikina pysyy kasassa. Älä vaivaa liikaa, ettei leivästä tule kovaa. Laita taikina vuokaan, lykkää uuniin ja anna kypsyä 45-65 minuuttia. Kun kuori on rapea ja sisältä tulee koputettaessa melko ontonlainen soundi, leipä on kypsää.
Anna jäähtyä vartin verran ja kumoa ritilälle jäähtymään. Nauti voin tai hillon kaverina.

Muissa uutisissa: linnuilla on lisäravinnekuurista johtuen täysi kevätmeininki päällä, olen taas huomannut höyrähtäneeni entistä enemmän jouluun ja Facebookin Sydämeeni Joulun Teen-ryhmä on ihana! Olen jumittanut ryhmän sivulla ja ihastellut ihmisten jouluisia koteja, leivonnaisia ja askartelun tuloksia viikkokaupalla. Jos et ole jo jäsen, liity heti! Be there or be Grinch!

Lupsakkaa viikonloppua kaikillen!

<3 Hulta

Joulukalenteri - hiprakkahedelmistä ja tunnelmavaloista

Meillä on viime aikoina polteltu kynttilöitä. Olen tässä alkanut suunnitella jo talvivalaistusta kotiin, ja päätynyt siihen että hankin pari harkittua juttua Clas Ohlsonilta, Nekalan Löytöliiteristä tai Hong Kongista kotia kaunistamaan.

 Olohuoneen ikkunalasien väliin tulee joko "jääpuikkovalot" tai valoverkko vastavaloa antamaan, jotta voin laittaa ikkunoihin valoverhot. Talvella luonnonvalo on kortilla ja se pitää kaikki päästää sisään. Kesäaikaan ikkunoissa on vaaleanvihreät verhot, jotka nyt joko lähtevät tai jäävät - paksummatkin verhot pitää ikkunoissa olla talvella mutta mieli tekis jotain valkoista tai vaaleanharmaata.

Kuva pöllitty k-rauta.fi

Keittiön ikkunaan mieleni tekevi jotain yksinkertaista koristetta - ei sitä perinteistä pahvitähteä vaan vaikka korutonta kranssia joka toimii myös tunnelmavalaisimena.

Kuva nyysitty valohuone.fi

Makuuhuoneen verhopaneeliin tekisi mieli lykätä metalliverkko johon on kiinnitettu LED-valot. Se pitää ehkä näperrellä itse, koska markkinoilla ei tunnu olevan moisia. Jos ei Löytöliiteri piilota sisäänsä arvaamattomia aarteita...

Pöydillä ja hyllyillä saattaa hyvinkin oleilla lasipurkkeja joihin on tupattu patterilla toimivia valosarjoja. Olen tässä silmäillyt pariakin purnukkaa ja miettinyt, minne ihmeeseen olen tuupannut ne useat valosarjat jotka omistan. Eiköhän nekin tuolta löydy - pitääkin tonkia joulutavaralaatikko kellarista ja kurkata josko sieltä löytyisi. Koristeita tai punaisia tuikkukuppeja en vielä ota esiin, vaan pitäydyn toistaiseksi sinisissä ja kirkkaissa. 

Ja sitte se tärkein juttu; Prosenttikakku. Leipomisen kanssa mennään vähän viime tingassa, koska kakku vaatii vähintään pari kuukautta juopottelua ollakseen täydellinen. Kuukausikin riittää kyllä kohtalaiseen lopputulokseen. 

Tällä kertaa kävin Punnitse ja Säästä-kaupassa ostoksilla. Ostin pistaaseja, pecanpähkinöitä sekä manteleita ja hedelmiksi omenakarpaloita (kuivattuja karpaloita jotka on uitettu omenamehussa), tavan karpaloita, sokeroitua inkivääriä, mangoa, luumuja, sulttaanirusinoita, taateleita, omenaa, ja mansikoita. Kaapin perältä löysin vielä pikkuisen korintteja Yhtä sorttia ei tarvitse paljon, reilu puolisen desiä per laatu riittää kun sortteja on kymmenkunta. 

Kotona oli kaneliviskiä, metsämansikkalikööriä ja Jim Beam omenamehu-bourbonsekoitusta. Dyykkasin kaapin perältä myös kirschiä ja rommia. Lisäksi lykkäsin hedelmiin hiukan rommi- ja manteliaromia makumaailmoja nostelemaan.
Melkein kaikki liköörit ja väkevät sopivat Prosenttikakkuun, mutta viinit kannattaa unohtaa. Samoin raki, ouzo, kahvi- ja kermaliköörit sekä se kamalista kamalin; Vana Tallinn. Sillä saa kyllä helposti tuloksia aikaan, eli pilattua kakun kertaheitolla.

Mutta laitettaaskos puuhasteluhattua päähän ja tehhään hetelmätaikoja?

Tästä se lähtee: 

Kuvassa näkyy myös viikunoita, mutta ne olivat niin kamalanmakuisia että niitten ei tarvinnut liittyä bileisiin. Oli muuten eka kerta i-ki-nä, kun P&S-kaupasta sain kehnoa tavaraa. Annamme tämän kerran armon käydä oikeudesta. Eiköhän tuosta syötävää tule ilman viikunaakin...

Pilkoin hedelmät noin sentin kuutioiksi ja rusinat sekä karpalot suurin piirtein puoliksi. Ei ole niin millin päälle. Seuraava askel oli lykätä koko ihana hedelmäkonfetti kannelliseen kippoon ja läträtä alkoholia niin paljon päälle että hedelmät peittyvät.

Näin.  Kaikkiaan tarvitset 7 desiä juoppohedelmäksiä. Sitten kantta päälle ja jääkaappiin. Parin päivän liotusaika riittää, mutta omassa jääkaapissani bileet jatkuvat noin viikon verran.

Ensi kerralla sitte leivotaan ihan oikeasti. Nyt tämä täti keräilee ihtensä lakanoitten väliin. Aamulla kiusanhenki pärähtää elämöimään puoli neljältä. Jippii. Onneks tykkään työstäni ja asiakkaistani ihan mahottomasti, koska ei kukaan siihen aikaan herää tekemään työtä jota vihaa.

Muissa uutisissa: joulunodotus on virallisesti karkaamassa käsistä, olen ihan aikuisten oikeasti tehnyt joululahjan omin käsin ja myös lahjaostoksia olen suorittanut jonkin verran. En tosin riittävästi, tulee vielä kiire...

- Hulda

Rullaati rullaati - oodi kanelipullalle

Maailmassa on sen seittemäntuhatta teemapäivää. Päiviä on omistettu perheenjäsenille, tuttaville, sukupolville, kasveille, eläimille, parisuhderituaaleille ja nyt myös - siis viimein joku keksi todella TARPEELLISEN teemapäivän - kanelipullalle. Kansainvälistä kanelipullanpäivää vietetään 4.10. Wau.
Marttojen vastine masennuslääkkeelle, joka parantaa sielun haavat ja tekee olon kotoisaksi missä tahansa. Isoäidin leipomana parasta ikinä, kotitaloustuntien tärkein oppi, joka leipurin turvasatama.

Kuva nyysitty sunbornbakery.fi

Kanelipulla, hyrrä, korvapuusti, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rakastan molempia, kanelia ja pullaa. Yhdessä nämä kaksi ovat pala taivasta. Se ei silti tarkoita, että harrastaisin mitään tavanomaisia kanelipullia. Tavan kanelipulla on siis kyllä vallan ihanaa, mutta koska en ikinä tee mitään niin kuin normaalit ihmiset, leivon yleensä joka kerta vähän erilaista pullaa.

Pidän fariinisokerista ja muista ruskeista sokereista pullassa. Moni kuvittelee, että paras piparipulla on sitä johon lätkäistään pullataikinan päälle pala piparitaikinaa. Ääähäkutti, parasta on kun tekee muffinssivuuassa hyrriä, ja niiden sisään jemmaa voita, fariinisokeria ja piparimaustetta. Paljon piparimaustetta. Ja kanelia vielä lisäksi. Kä. Sit. Tä. Mät. Tö. Män. Hyvää. Vaikka kello on jo paljon ja aamulla pitää rynniä taas töihin, alkaa tehdä mieli iskeä käpälät pullataikinaan, kaivaa joulumaustepurkki kaapista ja etsiä se fariinipussinloppu kaapista...

Muutama viikko sitten tapoin tylsistymistä, ahdistusta ja näiden parasta ystävää stressiä leipomalla. Ajattelin tehdä vain ihan tavan banaanipuusteja, mutta sitten mieleen iski piru. Hyllyssä oli pistaasipähkinöitä, niitä Punnitse&Säästä-kaupan kuorettomia ja suolaamattomia. Kaapista löytyi fariinisokeria ja vaniljakreemijauhetta.
Otin voita huoneenlämpöön. Kaivoin ystävältä saadun pikkuisen kutterin esiin ja nakkasin pähkinöitä sen terävien hampaiden jauhettavaksi. Sekoittelin voista, fariinisokerista, hienosta pistaasirouheesta, piparimausteesta ja vaniljakreemijauheesta paksun tahnan jonka levitin kaulitulle pullataikinalevylle, rullasin ja leikkasin siivuiksi. Tuuppasin 7 palaa vuokaan jonka pohjalla oli 50 grammaa voita ja desi fariinisokeria. Kohotin, paistoin, kippasin lämpimänä lautaselle.
Siinä kuulkaa herran enkelit lauloi kun sitä bostonkakkua maisteltiin! Siispä nyt, kanelipullan päivän kunniaksi, oma kanelipullareseptini.

Pistaasien sijaan voit käyttää mitä tahansa muitakin pähkinöitä tai manteleita. Hakkaa ne veitsellä tai aja kutterilla vähän raesokeria hienommaksi hienoksi rouheeksi. Kaupan mantelijauhe toimii oikein hyvin. Jos intoudut kovasti liikaa kutterilla ajelemaan, pähkinät saattavat lykätä öljynsä pihalle ja niistä pähkinöistä ei sitten paljon enää leivotakaan. Ole siis tarkkana.

Piparimausteen sijasta voit käyttää pelkkää kanelia, kardemummaa tai vaikka kaakaojauhetta, mikä nyt sattuu maistumaan. Ei oo niin tarkkaa. Tästä ohjeesta tulee monta isoa pullaa, joista riittää kakkuun ja hyrriksi. Jos haluat tehdä kaikista kakkua, tuplaa pohjamassan määrä. Kannattaa tehdä hyrrät parisenttisistä siivuista ja kakkuun käyttää 3-senttisiä, jotta kakusta tulee kauniin korkea.

Siispä nyt käpälät jauhoihin, aletaas puuhata!

Tarvitset:

2,5 dl maitoa, mielellään punaisesta tölkistä
1 pss kuivahiivaa tai ½ palaa tuoretta
75 g voita
1 kananmuna
1 dl vaniljasokeria tai tavan sokeria + 1 tl vaniljauutetta tai -jauhetta
1 tl suolaa
7-9 dl vehnäjauhoja

täytteeseen:
1,5 dl pähkinöitä
100 g pehmeää voita
1,25 dl fariinisokeria
½ dl vaniljakreemijauhetta tai 1 rkl tärkkelystä+1 rkl vehnäjauhoa+1 rkl vaniljasokeria
1-2 tl piparimaustetta tai muita mausteita maun mukaan

vuuan pohjalle:
50 g pehmeää voita
1 dl fariinisokeria
½ dl pähkinöitä hienonnettuna

Pinnalle:
1 kananmuna
1 rkl maitoa

Lämmitä maito ja sulata voi sekaan. Muista hiivan herätyslämpö - tuorehiiva ei kestä yli 38 astetta, kun taas kuivahiiva ei herää alle sen. Mittaa siis lämpö ennen kuin lisäät hiivan. Sekoita hiiva ja sokeri maitoon ja anna seistä 5-10 minuuttia, kunnes pinta vaahtoaa kevyesti. Lisää vähän jauhoja, suola, kananmuna ja vanilja jos et käytä vaniljasokeria. Sekoita, lisäile n. 6 dl jauhoja ja sekoittele lisää. Vaivaa taikinaa muutama minuutti kulhossa (taikina jää tässä kohtaa vähän löysäksi) ja anna kohota peitettynä lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Jauhota työtaso paksulti, kippaa taikina tasolle ja vaivaa käsin sileäksi ja sitkeäksi. Kohota vielä kerran.

Valmista täyte; hienonna pähkinät, sekoita kaikki aineet yhteen.Tee vuuan pohjamassa; sekoita pähkinärouhe, voi ja sokeri yhteen ja levitä pyöreän, 22-senttisen vuuan pohjalle. Lämmitä uuni 200-asteiseksi.

Kauli taikina suorakaiteenmalliseksi levyksi, levitä täyte ja rullaa. Leikkaa kakkua varten 6-8 kpl 3-senttisiä siivuja, asettele vuokaan hiukan erilleen toisistaan ja kohota. Hyrriin riittää 2 cm siivut, laita lappeelleen pellille ja kohota.

Vatkaa munan rakenne rikki ja lisää maito. Voitele pullat ja paista uunissa kypsäksi. Anna bostonkakun toipua järkytyksestä parisen minuuttia ja kippaa sitten ylösalaisin lautaselle tai vadille.

Muissa uutisissa: kävin Tukholmassa, sain laivalla nuhan, kävin raveissa ja nautin auringosta, töitä pukkaa ja sopparia jatkettiin keväälle asti, Domino-lintu loukkasi kyntensä ja on paranemaan päin. Siinä kaitsen tärkeimmät. Elämä menee eteenpäin.

Kanelintuoksuista viikonloppua!

- Hulta

Ihan vaan yks juttu tässä - makutaivaassa ollaan!

Ooohhoh! Muistatteko ne Supersuklaakeksit?! Kävin taannoin Tigerissa - tuossa uutuuksien ja jännien asioiden runsaudensarvessa - löytöretkellä, ja nappasin sieltä mukaan pussillisen lakritsijauhetta.

Vapaapäivän iloksi teki mieli sotkea keittiötä jauhoihin. Värkkäsin Supersuklaakeksitaikinan. Lisäsin siihen 2 rkl lakritsijauhetta. A. PU. A. Sukulakua keksin muodossa.
Ainoa tapa parantaa tästä enää on lisätä keksin sisälle pala tuoretta lakua ennen paistoa. Sit kaikki on nähty ja maailma valmis...

Meillä oli Murun kanssa vähän puhetta että lauantai olis herkuttelupäivä. No, kaipa sitä pikkulauantaitaki täytyy viettää... :P
Ei miulla muuta. Leppoisaa keskiviikkoa!

=) Hulta

Se Alkuperäinen Prosenttijengi - NYT joulukakku tekeytymään!

Joulukakku on meillä vähän niinku sellainen pakkopulla. Miellyttävä, hyvänmakuinen ja ihanan mehevä pakkopulla, jota ilman joulu ei oikein tule. Sillä on nimikin: Prosenttikakku. Prosenttikakku sen takia, että siinä olevaa alkoholimäärää ei voi enää promilleissa mitata, ja siivun jälkeen kannattaa miettiä lähteekö auton rattiin...

Prosenttikakku syntyi eräänä jouluna toistakymmentä vuotta sitten isäni ja minun sekoilun seurauksena. Olimme eräänä lokakuisena iltana isoäidin luona tekemässä jouluruokia, ja jossain kohtaa rallia isoäiti toi eteemme lehtileikkeen jossa oli hedelmäkakun ohje. Sellainen piti tehdä. Vähän vaan vaikutti tylsältä reseptiltä - vain pari desiä hedelmiä, ei ollenkaan pähkinöitä ja 2 rkl konjakkia. Kaksi ruokalusikallista! Tämähän vaati luov(aa hull)uutta, ja pienen yllyttämisen ja riekkumisen seurauksena pian meillä oli 7 dl kuivahedelmää likoamassa sekalaisissa alkoholijuomissa. Silloin muistaakseni kävimme varkaissa isoisän konjakki- ja lakkalikööripulloilla. Tuli hyvää. 

Siitä sitten lopulta kakku muuttui joulun pakolliseksi herkuksi, ja äidin kanssa aloimme sitä yhdessä leipomaan ja juottamaan. Yleensä puheluitten lomassa aina lokakuun jälkeen tulee kysyttyä onk kakku muistettu juatta? Aika juoppo kakuksi nimittäin, parin kuukauden ajan viikon-parin välein vaatii huikat. Kakku on hiukan tavallista murokakkua työläämpi, mutta yksinkertainen tehdä. Tuloksena on mehukas, pehmeä ja tiivisrakenteinen kakku joka sulaa suussa. Hik. NIIN vaivan arvoinen!

Kakkuun sopii melkein mikä tahansa alkoholi. Kerrankin on erityisen hyvä syy tyhjennellä pullonpohjia kaapeista joutumatta tissuttelemaan. Marja- ja hedelmäliköörit, rommi, maustetut votkat, viski, bourbon, konjakki, kaikki käy. Vana Tallinnaa kakulle juottanut nimeltämainitsematon äitini tosin teki aikamoisen rikoksen hedelmäkakkuja kohtaan, joten yrtti- ja kahviliköörit kannattaa unohtaa. Kokeiltu on, ei toimi.

Hedelmien ja pähkinöitten kohdalla pätee sama sääntö, lähes kaikki käy. Banaanilastuja, cocktailkirsikoita, pakastekuivattuja marjoja tai maapähkinöitä en välttämättä lähtisi kakkuun lykkimään. Kovin sitkeät hedelmät ja kovat pähkinät kuten manteli kannattaa silputa pieneksi jotta suutuntuma pysyy kivana.

Karpalo, luumu, omena, päärynä, aprikoosi, mansikka, taateli, papaija, rusinat, viikuna, sukaatti, appelsiininkuori, tuossa omat suosikkini. Lisäksi sokeroituja tai kuivattuja kirsikoita kannattaa laittaa, niistä tulee kivaa väriä ja mainiota makua. Kookos, ananas ja mango sopivat myös kakkuun, mausta tulee silloin vähän eksoottisempi - liottamiseen voisi tällöin käyttää limevotkaa, Passoaa ja kookosrommia. Jos olet oikein seikkailunhaluinen, voit lisätä taikinaan teelusikallisen jauhettua inkivääriä tai kanelia. Superseikkailija metsästää Punnitse&Säästä-kaupasta sokeroitua inkivääriä ja laittaa sitä kuivahedelmien kanssa likoamaan. Suosittelen erityisesti jos lähdet Karibianmeren makuja jahtaamaan...

Tästä lähtee, seuraa ensimmäinen vaihe Operaatio Joulukakussa:

Kuivattuja hedelmiä ja marjoja

Alkoholia

Kannellinen rasia

Pilko 4-6 dl hedelmiä ja marjoja rasiaan, peitä alkoholilla ja sulje rasia. Pidä jääkaapissa päivä tai pari viikkoa, riippuen siitä miten nyt satut jaksamaan ja ehtimään leivontahommiin. Kestää kuukausienkin liottamisen jos oikein laiskottaa.

Toinen vaihe:

Iso kakkuvuoka, mielellään silikoninen ja torvimallia. Jos ei-silikoninen niin voidellaan ja jauhotetaan. Niin ja uunia 175 asteeseen.

Sit aletaan sotkea keittiötä!

Otamme esiin:

200 g voita huoneenlämpöisenä

2,5 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

3 munaa

1 rkl vaniljasokeria tai 2 tl vaniljaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

liotetut hedelmät - säästä liotusliemi!

1-1,5 dl karkeasti rouhittuja pähkinöitä ja manteleita

mahdollisesti jopa 100 g rouhittua tummaa suklaata

Vaahdota voi ja sokerit, sekoita jauhot, leivinjauhe ja sooda keskenään. Lisää 2 munaa voi-sokerivaahtoon hyvin sekoittaen, sitten puolet jauhoista, viimeinen muna ja puolet kevyesti valutetuista hedelmistä (kevyesti valutettu=nosta esim. reikäkauhalla liotusnesteestä suoraan taikinan joukkoon). Sekoita. Sitte loput jauhot, sekoitus, loput hedelmät sekä pähkinät ja vielä hiukan pyöräytellään. 

Kipataan taikina vuokaan ja paistellaan uunissa kypsäksi - kypsä meinaa että kun tuikkaa tikun kakun paksuimpaan kohtaan, tikkuun ei tartu taikinaa. 

Taikinaa tulee hedelmämäärän ansiosta paljon, mutta se ei kohoa yhtä paljon kuin normaali kakku joten ei huolta jos tuntuu vähän täydeltä. Vuoan voi täyttää 3/4 täyteen. Jos taikinaa jää paljon yli, voit tehdä minikakun tai muffineja testitarkoituksiin. ;) Ja aikaa menee vähintään tunnin verran, joten kovin kiireessä ei kannata alkaa.

Kun kakku on jäähtynyt puolisen tuntia, kumoa se varovasti vuuasta ja anna jäähtyä täysin. Pese ja kuivaa sillä aikaa vuoka. Kippaa jäähtynyt kakku takaisin vuokaan ja valuta hedelmien liotusliemi tasaisesti kakun päälle. Anna vetäytyä pari tuntia, kumoa kakku pois vuuasta ja lykkää esim. peltirasiaan leivinpaperipalan päälle. Sulje rasia ja laita viileään paikkaan. Viileä tarkoittaa paikkaa jossa lämpö on mielellään jonkin verran huoneenlämmön alle, mutta ihan jääkaappi tai auringonvalolta suojattu paikkakin käy.

Vaihe kolme:

Juota kakkua viikon-parin välein. Yleensä kakku juo ainakin reilu puoli desiä yhdellä kulauksella. Liruta kakun päälle pikku hiljaa jotain alkoholia sen verran mitä kakku imee. Jos siitä valuu jotain, ni liikaa meni. Siinä tapauksessa seisota kakkua puolisen tuntia talouspaperin tai puhtaan keittiöpyyhkeen päällä jotta ylimääräinen neste imeytyy pois eikä tee kakun pohjasta möhjöä. 

Juota kakku viimeisen kerran viikko ennen tarjoamista. Ja muista varoittaa vieraita prosenteista!

-Hulta

Kätevä emäntä leipoo - säätämisen hyödyllisyydestä

Leivoin taannoin kakkuja. Tarvitsin kahden ison kakkupohjan lisäksi yhden pienen kakkupohjan. Koska a) en omista pikkuista kakkuvuokaa ja b) olen laiska (enkä viitsinyt alkaa isosta kakkupohjasta leikkaamaan pienempää), päätin inssata leivinpaperista pannan jolla rajata kakkutaikina ja pyörittelin vielä leivinpaperimyttyjä pannan ja vuoan reunan väliin rakennelmaa tukemaan.
Ja kyllä kuulkaa kannatti - hyvin onnistui!

Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 2/2

Jasso, sit jatketa! 

Seuraava pala taivasta on tuo paljon pelätty ja pussiversiona maailmaa kyseeenalaisella maineellaan valloittanut Béarnaisekastike. Normaalistihan béarnaise tehdään ajan kanssa, ensin viiniä, etikkaa ja yrttejä kokoon keitellen ja ties mitä kuvioita ja kuperkeikkoja tehden. Hepankukut siitä, sanon minä! Se on nyt kuulkaa suora lähestyminen ja soosia sarvista kiinni!
Menetelmä on sama kuin majoneesinteossa, tässä tapauksessa lämminvesihauteen päällä. Tarvitset siis 1) kattilan, 2) lasi- tai metallikulhon tai toisen kattilan. Itse käytän kahta päällekkäin sopivaa kattilaa, pienempi killuu hantaakeistaan isomman reunassa. Kulhon pohja ei saa yltää kattilassa olevaan veteen, jota pitää olla parisen senttiä. Lisäksi tarvitset vispilän. 
Hyvin tarpeellinen turvatoimi on laskea joko lavuaari tai suuri kulho täyteen jääkylmää vettä. Jos näyttää siltä, että kastike juoksettuu, iske soosikulho veteen ja vispaa kuin heikkopäinen. Tämä yleensä pelastaa tilanteen. Itse tykkään muutenkin pariin kertaan vähän jäähdytellä soosia tekovaiheessa, "ihan vain varmuuden vuoksi". Ei siitä mitään hyötyä kyllä ole, mutta sielunrauhan kannalta se on näppärä konsti; tiedän, että soosi ei ole menossa kovaa vauhtia pilalle. Jos kastike kaikesta huolimatta juoksettuu, sen voi pelastaa ottamalla peliin pari uutta keltuaista ja vispaamalla juoksettuneen kastikkeen keltuaisiin aluksi tipoittain, sitten varovasti ohuena nauhana. Sama konsti muuten toimii myös majoneesin kanssa. 
Kuivatun rakuunan voi korvata myös tuoreella, tuplaa silloin määrä. Jos haluat suuremman määrän kastiketta (6 hlölle), lisää peliin 1 keltuainen ja 200 g voita.

Mutta nyt kyllä loppui höpötys ja ryhdytään tuumasta toimeen!

3 hlön (tai yhden ahneen naisen) béarnaiseen tarvitset:
2 keltuaista
n. 200 g voita
1 tl kuivattua rakuunaa
1-2 rkl sitruunanmehua

Laita vesi kiehumaan. Leikkaa voi about arpakuution kokoisiksi paloiksi. Muista laskea kylmää vettä lavuaariin! 
Läväytä keltuaiset ja puolet rakuunasta kulhoon, vispaa sekaisin ja laita kulho kiehuvan kattilan päälle. Lisää pari voipipanaa ja sekoita terhakkaasti pohjaa myöten kunnes voi on sulanut ja emulgoitunut (uuuiii, sivistyssana!) keltuaisten kanssa. Lisää voita 2-4 nokaretta kerrallaan sitä mukaa kun edelliset sulavat, älä missään kohtaa lakkaa sekoittamasta ettei seos mene munakokkeliksi. Kun kaikki voi on käytetty, ota kulho pois kattilan päältä, vispaa soosia kymmenisen sekuntia kylmävesihauteessa (siis siinä lavuaarissa kun on sitä kylmää vettä, ni siihen sen kulhon tuuppaat lillimään) ja lisää loppu rakuuna sekä töräys sitruunanmehua. Maista ja lisää sitruunaa jos tuntuu että haluat lisää raikkautta. 
Anna kastikkeen jäähtyä huoneenlämpöiseksi ennen tarjoamista; kylmävesihauteessa tämä onnistuu hetkessä etkä joudu venyttämään kärsivällisyyttäsi liikaa.

Piknikille lähtiessä tee kastike juuri ennen lähtöä. Älä laita kylmälaukkuun, ettei voi ala kovettua ja kastike muutu kiinteäksi. 

Keittele kastikkeen kaveriksi parsaa. Piknikille, jossa tarjottavaa on useampaa sorttia eikä mitään syödä mahan täydeltä, suosittelen varaamaan 2-3 isoa vartta nenua kohti. Tietysti jos porukkanne on samaa sorttia kuin minä ja äitini, keitä kilo parsaa, jättiannos béarnaisea ja unohda muut eväät... :D 

Kuori parsoja tyvestä tavallisella kuorimaveitsellä, leikkaa pois se kovin puumainen osa. Kiehauta vettä, lisää hiukan suolaa, keitä parsoja muutama minuutti. Keittoaika riippuu parsan lajikkeesta, varsien paksuudesta ym sellaisesta kokotuksesta. Varaa lähelle iso kulhollinen jääkylmää vettä ja reikäkauha. Testaa kypsyys tökkäämällä parsan vartta; jos  veitsi saa hiukan vastusta ja parsa tuntuu napakalta, poista välittömästi parsat kattilasta, kippaa kylmään veteen, anna jäähtyä puolesta minuutista minuuttiin ja valuta huolellisesti. Anna kuivua kunnolla pyyhkeen tai talouspaperin päällä etteivät parsat lässähdä.

! Jos haluat superherkkua, kiepauta parsojen ympärille esimerkiksi parmankinkkua. 

Italialaisten makujen ystäville Nigellan pikkuvinkki nopeaan herkkuun: kiehauta pitkiä vihreitä papuja, jäähdytä ja valuta (toimi samoin kuin parsojen kanssa). Ota nippuun 3-5 papua, dippaa nippu balsamiviinietikkaan, ja sido parmankinkkusiivulla. Toimii piknikeväänä ja myös antipastona fiinillä italialaisella illallisella!

Edulliset antipasto-/meze-tyyliset herkut syntyvät nopsasti pikkuisen säätämällä. Kokoamalla piknikhuovalle mosaiikin pienistä rasioista täynnä herkkuja, saat helposti hienon kattauksen ja jokainen voi rakennella mieluisan setin. Tässä muutamia suosikkejani:

Marinoidut juttuset. Kirsikkamozzarella, artisokansydämet, aurinkokuivatut tomaatit, feta, oliivit, kaikki tykkäävät marinadista. Valuta liemet pois ja huuhtaise tarvittaessa jos marinoitava tavara on kovin suolaista tai sottaisen näköistä. Lisää loraus hyvää oliiviöljyä, sipulia, valkosipulia, pari sitruunankuorisuikaletta ja välimerellisiä yrttejä; timjamia, oreganoa, minttua, rosmariinia, basilikaa...tuoreet ja kuivatut yrtit toimivat, mutta tuoreista maku irtoaa nopeammin. Kannattaa valita pari yrttiä per marinadi, voit helposti muunnella jokaiselle jutulle oman yhdistelmän. 

Kun marinoit herkut itse, voit ostaa hiukan halvempaa tavaraa. Omat suosikkioliivini ovat Rainbown isot vihreät oliivit, samanlaisia löytyy kaupoista myös Amalthia-merkillä. Hinta ei huimaa päätä, tavara on herkullista ja rakenteeltaan ihanan napakkaa. "Feta"suosikkini on x-tra Salaattijuustopala, jossa on hyvä kiinteä rakenne, sopivasti suolaa ja myös reippaasti makua. Sen voi sormin lohkoa paloiksi, jolloin ulkonäkö on vähemmän tehdasmainen.Artisokkaa ei kovin monella merkillä perusmarketista löydy, mutta ihan tavallinen Figaro toimii oikein mainiosti. Koska annat tavaralle aikaa ja rakkautta, hinnasta pystyy hiukan nipistämään.

Jälkiruoka on vähintään yhtä tärkeä kuin muutkin tarjoomukset. Hiukan juhlavammalle piknikille suosittelen lämpimästi brittiläiseen eton mess- nimiseen klassikkoon pohjautuvaa mutta pientä paikan päällä puuhastelua vaativaa kermaista herkkua. Neljälle hengelle tarvitset:

2 dl kuohukermaa

vaniljauutetta ja sokeria tai vanilja-/vanilliinisokeria maun mukaan

8 pientä tai 4 isoa marenkia

n. 200-300 g hedelmiä, marjoja...mikä tahansa mansikoista granaattiomenansiemeniin kelpaa, myös pakastemarjat kunhan ovat kotimaisia. Jos et saa käsiisi mitään muuta, kompotti tai hillokin toimii. Pienennä tällöin määrää noin 100 grammaan ja vähennä sokerin määrää kermassa.

Vaahdota kerma, mausta vaniljalla ja pienellä määrällä sokeria. Murskaa marengit käsissä, jätä osa isommiksi palasiksi, osa saa mennä melkeinpä tomuksi. Paloittele isot marjat. Pakkaa kerma, marjat ja marenkimuruset eri rasioihin ja sekoita juuri ennen tarjoilua. 

Jos haluat siis oikeesti herkkua potenssiin 10, marinoi mansikat. Leikkaa ne paloiksi, sokeroi kevyesti, lisää balsamicoa, lempilikööriäsi tai mintunlehtiä ja sitruunanmehua. Puolen tunnin päästä valmista, toimii sellaisenaan, kermavaahdon tai jäätelön kanssa ja on unelmayhdistelmä kerman ja marengin kanssa!

Toinen helppo superherkku syntyy mansikoista, basilikasta ja valmiista kermatäytteisistä tuulihatuista. Harvemmin harrastan valmispakasteita, mutta tuulihattujen kohdalla teen poikkeuksen enkä häpeä yhtään; tuulihattujen teko on melko työlästä ja aikaavievää, ja pakasteet ovat laadukkaita. 

Siispä panemme tuunaten - tee näin:

sulata tuulihatut, leikkaa niiden kylkeen reilu sentin viilto. Lykkää viiltoon pitkulainen mansikkasiivu ja pieni basilikanlehti. Viimeksimainitut saavat hiukan kurkata ulos, näyttää kivalta. Kannattaa varata 2-3 tuulihattua per nenu, paitsi jos meikäläisiä on mukana, silloin sovelias määrä on ehkä 4-5. Että muillekin jää. Tämä simppeli mutta nätti jälkkäri maistuu erikoisen hyvältä kuohuviinin kaverina!

Jos olet leivontamoodissa, voit tekaista jumalaiset herkkucroissantit joko valmiista croissanttitaikinasta, voitaikinasta tai tehdä oman voitaikinan ja siitä näpertää. Itse en jaksa alkaa pikkuruisessa keittiökopperossani taikinan kanssa turaamaan, joten turvaudun kahteen ensinmainittuun. Tässä täytevaihtoehtoja, jotka vievät kielen mennessään ja jotka on helppo taikinakolmioitten sisään ennen paistoa livauttaa:

~ sinihomejuustoa, mantelirouhetta tai pala saksanpähkinää, suikale kuivattua viikunaa, aprikoosia tai  tuoretta päärynää

~ brieä tai camembertiä ja pikku nokare viikunahilloa tai aprikoosimarmeladia

~ tummaa suklaata ja muutama muru pikakahvia (nipistä muruset sormissa rikki)

~ vaniljakreemiä (voit tehdä tälle saman mansikkatempun kuin tuulihatuille, kunhan croissantit ovat jäähtyneet)

Vaniljakreemi on käytännössä paistonkestävä vaihtoehto vaniljakastikkeelle. Vaniljakreemijauhetta löytyy useimmista supermarketeista, Sallinen on oma suosikkini. Vaniljakreemijauhe on yllättävän monikäyttöistä, ja sitä voi hyödyntää todella monella tapaa; kakkujen,wienereiden, pullien, piirakoiden, croissanttien ja muiden leivonnaisten täytteenä sellaisenaan tai vaikka kaakaojauheella, sitruksenkuorella tai vahvalla kahvilla maustettuna, munkkien täytteenä, kermavaahdon tai moussejen jämäköittäjänä esim. täyte- ja juustokakuissa, jopa vaniljakastikkeen siitä saa vispattua kasaan. Paksuutta, nestettä tai mausteita vaihdellen vaihtoehtojen määrä on melkeinpä rajaton. Purkki on melko iso, se painaa puolisen kiloa, mutta minulla tuo määrä menee alle vuodessa. Muutamassa kuukaudessa, jos teen paljon kakkuja.

Josko näillä eväillä saataisiin jo piknikki aikaiseksi? Puuttuuko jotain olennaista? Kertokaa mitä!

Lappiin tulee sitte takatalvi, kiva että edes jossain päin maata säät menee niin kuin pitääkin. Se viides takatalvi jäi etelään tulematta... :P

-Hulta

Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 1/2

Nonni, tässä sitä vietellään iloista sairaspäivää kotona. Mitäpä muuta ihminen nättinä kevätpäivänä tekee kuin makaa peiton alla aivastelemassa? En tiedä, mutta tämä hiilen kiertoon perustuva eliö kirjoittelee blogia. Ja kuten otsikostakin näkyy, tällä kertaa mennään piknikille. Vaikka vappuna. Sitä moni tekee, minäkin olen kokeillut. Kolmesti. Kerran varustus oli vähän keskivertoa parempi; telttasauna, pulijoukkueteltta, 5 metrin seisova pöytä ja kuohuviinitarjoilu. Se piknikki kesti aika pitkälle iltapäivään...

Ruokia miettiessä kannattaa muistaa, että lämpöherkät ruuat ovat varsinkin pitemmän kaavan mukaan retkeiltäessä riskaabelia kamaa. Suosittelen siis miettimään, onko se katkarapusalaatti ja carpaccio ihan järkevä ajatus vai jättääkö raaka kananmuna (majoneesit ym) ja myös kypsentämättömät maitotuotteet vähän vähemmälle. Juustot selviävät hyvin piknikpöydässä, mutta vaniljakastike taas ei.
Juhlavammallekin piknikille kannattaa ottaa myös vähän huumoria mukaan. Ruualla voi ja saakin leikkiä, eikä sen tarvitse maksaa paljon. Kas tässä muutama vinkki siihen, mitä koriin voi varata.

1. Leipää.
Jos omistat taikinajuuren, leipaisepa kokeeksi siitä vaaleaa leipää. Minä ilmeisesti onnistuin tappamaan saamani juuren kertayrittämällä (sori Mimmi, siis sydämellinen kiitos juuresta mutta anteeksi kun en saanut pidettyä sitä hengissä...pakastamisen jälkeen ei ole toiminut enää. Ei ihme minun kyvyilläni, persiljaruukkukin kuolee parissa päivässä kun yritän sitä "hoivata". Edes linnut ei saa persiljaa tapettua yhtä nopeasti, ja ne tyypit sentään syö ja repii sitä puskaa...) mutta jos siis olet lahjakkaampi, tee vaikka patonkeja tai pitaleipiä. Suosittelen joka tapauksessa tekemään, juuri tai ei, mutta juuren kanssa tehden vaaleakin leipä on paljon maukkaampaa. Leivän voi täyttää eri tavoin tai jättää täyttämättä - sen voi myös maustaa teemaan sopivaksi. Taikinanesteeksi tomaattimurskaa, mausteeksi valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja = melko jumalainen yhdistelmä Välimeren tyyliin. Hiukan ronskimpaan makuun voi kokeilla savupaprikaa, ruskistettua sipulia ja keitettyä perunaa kuutioina. Pizzan suuntaan viittaava focaccia on varsin erinomainen piknikleipä, siispä tee löysähkö taikina, venyttele se pellille parin sentin paksuiseksi levyksi ja painele sormin taikinan pintaan kuoppia. Päälle voit levitellä melkein mitä tahansa; puolikkaita miniluumu- tai kirsikkatomaatteja, oliiveja, juustoa, perunaa, chorizoa - kruunaa leipä vielä oliiviöljyllä, sormisuolalla ja tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä kuten timjamilla, rosmariinilla tai oreganolla. Leikkaa kypsä foca paloiksi. Helpommaksi ei herkkuleipä mene!

Leivän voi täyttää monella tavalla. Patongit, pitaleivät ja sämpylät kannattaa täyttää valmiiksi ja leikata annospaloiksi. Laiska kokki valitsee patongin, koska yhden pötkön täyttäminen on paljon nopeampaa kuin 10 sämpylän pipertäminen. Patongista käy mikä tahansa pitkulainen käntty; samapa tuo, onko se itse leivottu vai kaupan hyllystä napattu. Ja vieläkin vähemmän väliä, onko se kaupassa paistettu vai esipaistettu vakuumipakattu patonki jonka olet itse käyttänyt uunissa ja antanut jäähtyä. Kas tässä muutama helppo täyte-ehdotus:

~ Fetasalaatti. Kasaa ainekset leivän väliin kerroksittain; jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa, oliiveja, punasipulia
Kurkku kannattaa viipaloida pitkittäin jotta siivut eivät tipahtele leivän välistä, tomaatiksi fiksu valitsee mahdollisuuksien (ja tarjouksien) mukaan pihvi- tai luumutomaatteja joissa on vähemmän sitä löllöä sisällä. Fetan/salaattijuuston suosittelen ostamaan palana (S-kaupan x-tra-salaattijuustopala on muuten oikeesti hyvä vaihtoehto, oikein hyvänmakuista) ja siivuttamaan pitkittäin. Namiylläriksi voi lisätä muutaman puolitetun viinirypäleen tai omenasiivuja, jotka tuovat kivasti kontrastia suolaisuuteen.
Kosteanmaukkaan makuelämyksen turvaamiseksi voitele leipä ennen täyttämistä esim. valkosipulivoilla tai kostuta kevyesti oliivi(öljyllä) ja valuta lopuksi muutama tippa hyvää salaatinkastiketta täytteiden päälle. Rullaa koko komeus tiiviisti tuorekelmuun ja anna levätä kylmässä pari tuntia ennen leikkaamista. Voit leikata terävällä veitsellä suoraan kelmun läpi, jolloin palat on helppo kuskata piknikpaikalle.

~ Nicoise. Tutummalta nimeltään nizzansalaatti; vapaasti mukaellen täytteeksi voi valita makunsa mukaan savulohta, tonnikalaa, sardellia tai anjovista sekä keitettyä perunaa ja  kananmunaa. Oliivejakaan ei sovi unohtaa. Lisäksi ne normaalit eli kurkkua, tomaattia ja salaattia. Kastikkeeksi sopii ihan tavallinen ranskalainen vinegrettikastike.

~ Darranhelpottaja. Keitettyä kananmunaa, pekonia ja nakkeja tai lihapullia sinappitujauksen ja maustekurkkujen kera. Unohdetaan vihannekset ja korvataan ne esim. snapsilla... ;)


Jos oikein haluaapi herkkua elämään, voit kokeilla patonkihyrriä. Puolen litran taikinasta tulee pari kappaletta. Taikinaohjeen löytää jokaisen jauhopussin kyljestä, sekaan voi laittaa yrttejä ja nesteeksi voi käyttää vaikka tomaattimehua tai -murskaa makua tuomaan.
Lisäksi tarvitset:
1 valkosipulin kynnet siivuina
3-4 rkl öljyä
 80 g tomaattipyrettä
½ tl sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
reippaasti tuoreita tai kuivattuja yrttejä - persiljaa, basilikaa, timjamia, oreganoa...määrä = makusi mukaan, oma makuni vaatii paljon.
150-200 grammaa juustoraastetta

Laita valkosipuli mikronkestävään astiaan, lisää sen verran öljyä että siivut peittyvät, lykkää mikroon ja kuumenna puoliteholla kunnes valkosipulit ovat kullanruskeita reunoiltaan. Sekoita keskenään valkosipulit öljyineen, tomaattipyre sekä mausteet. Tahnan pitäisi olla levityskelpoista tavaraa, lisää hiukan vettä tai tomaattimehua jos näin ei ole. Silppua yrtit.
Kauli kerran kohotettu taikina kahdeksi neliöksi, paksuus saa olla sentin luokkaa. Levitä kummallekin neliölle tomaattitahnaa, sitten yrttejä ja lopuksi juustoraastetta. Jätä reunoille parin senttiä tyhjää, kostuta reunat vedellä ja rullaa neliöt kahdeksi pötköksi. Painele päät kiinni ja nipistele saumakohta tiiviiksi. Kohota liinan alla, leikkaa leipien pintaan varovasti terävällä veitsellä muutama matala viilto, suihkuta sumutinpullolla tai sivele pullasudilla vettä pintaan ja lykkää 180-asteiseen uuniin. Paista kypsäksi, eli kun pinta on kauniin ruskea ja pohjasta lähtee ontto kumina sitä koputettaessa, pelasta paistokkaat uunista ja anna levätä liinan alla.
Nämä herkkupatongit maistuvat parin sentin siivuiksi leikattuina hyrrinä vaikka hummuksien kera! Ja kas, näin sainkin oivan aasinsillan viitata lempiresepteihini, jotka toimivat piknikeväänä varsin erinomaisesti. Siispä kurkkaapa taannoista juhannussapuskapostaustani, saatat yllättyä iloisesti...
Seuraavassa postauksessa on luvassa jotain tämäntapaista:

Jatkoa seuraa!
Aurinkoista viikonloppua, ekat valkovuokot bongattu ja kesä on jo ihan huulilla...ihanata =)
- Hulta

PS. Kokeilepa kevään kunniaksi vihersmoothieta - jos olet onnekas ja asut alueella jolla uskaltaa oman pihan antimia hyödyntää, ei tartte mennä terveyskauppaan ja latoa kymmeniä euroja tiskiin kaiken maailman viherjauheista. Tarvitset vainblenderin, avokadon ja mielikuvitusta. Kerää ruohoa, lehtiä ja yrttejä omilta nurkiltasi, vippaa avokadon kanssa blenderiin ja kulauta kurkkuun! Tuoreempaa, terveellisempää ateriaa saat hakea...tämän vinkin sain tuttavaltani, joka näyttää ainakin 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, joten jotain taikaa tuossa pitää olla.