Älä aina vaivaa - helpoista hiivataikinoista

 Phuh! Olipahan karkauspäivä. Muru eli pelossa pitkään, ja minä se totta kai otin ilon irti koko rahan edestä. Tekstiviestit "vahingossa" karkasivat kesken kirjoittamisen niin, että viestin viimeiseksi sanaksi jäi "haluatko", "tahdotko" tai "mennäänkö", ja Muru sitte tietyst ihan kauhusta tönkkönä jäi odottamaan mitä seuraaman pitää...iiihihihi! Kieltävä vastaushan sieltä sitten tuli kun noin sivulauseessa kosaisin, joten farkkuostoksille suunnataan jossain vaiheessa. Minä kun en hameita käytä saati ompele, niin enpä hamekankaalla juur mittään tee. Farkut taas ovat jalassa käytännössä aina kun kotoa poistun muualle kuin töihin tai mettään, niille on aina käyttöä. Voi kyllä olla ettei ihan halvinta Ellosta hommata tällä kertaa... :D

Minä se oon laiska emäntä. Hiivataikinoitten teko ei ole koskaan ollut minulle mieluista touhua, koska ranteeni on ollut risa käytännössä kymmenvuotiaasta asti ja taikinan vaivaamiseen palaa hermo parin minuutin jälkeen. Parissa minuutissahan ei paljon sitkoa kehitellä.
Koska Muru on luvannut miun unelmien megahyperyleiskoneen vasta 40-vuotislahjaksi, pitää keksiä muita tapoja hoitaa sitko-ongelmat pois päiväjärjestyksestä.

Joskus laiskuus on hyve. Kuten sunnuntaiaamuisin kun ei tarvitse lähteä minnekään. Tai kun leipoo. Taikinan kannattaa antaa levätä rauhassa sekoittamisen jälkeen - gluteeni on ihmeellinen asia, se kehittää sujuvasti sitkoverkkoa taikinaan myös taikinan itsensä laiskotellessa.

Hiivataikinaa tehdessä siis varaan reilusti aikaa, ison keraamisen sekoitusastian ja lämpimän uunin. Ja Tupperwaren sekoituskauhan. Olen liioittelematta vuosikausia etsinyt kauhaa, jossa olis reikä keskellä. Sillä saa hyvin taikinasta jauhoklöntit pois ja kaiken mahollisen ja melkein mahdottomankin sotkettua pikavauhtia. Erityisesti tykkään lyhytsitkoiset taikinat sillä sotkea, ja hiivataikinankin teossa se on osoittautunut kehujen arvoiseksi ässätyökaluksi!

Kuva Tupperwaren sivuilta

Astiaksi valikoituu useimmiten sininen Emile Henryn valtavan suuri lasitettu savikulho. Rrrrakastan isoja kippoja! Tämä yksilö on erityisen rakas, ostin sen muistaakseni 6-7 vuotta sitten enkä osaisi (tai haluaisi) enää elää ilman sitä. Se on niin paksua tavaraa, että se varaa lämpöä pitkän aikaa ja taikinan lämpötila pysyy tasaisempana. Iso etu muovikulhoon verrattuna, mutta paksuun pyyhkeeseen kietaistuna muovikippokin pysyy pitkään lämpöisenä.

Taikinanteossa minulla tuhisee nokka noin 10 minuuttia, jonka jälkeen taikina saa lepäillä joko yön yli jääkaapissa tai 50-asteisessa uunissa vajaan tunnin ja tarvittaessa pöydällä toisen. Jääkaapissa lepuutettavan taikinan teen kylmään nesteeseen. Silloin käytän aina tuorehiivaa, jota ei tarvitse lämpimässä vedessä kovasti herätellä. Taikina täytyy myös muistaa temperoida eli se tarvitsee pari tuntia huoneenlämmössä toipuakseen ja heräilläkseen kylmästä. Taikina kannattaa siirtää toiseen astiaan, ettei astian varaama kylmyys hidasta temperoitumista.

Vaivaaminen hoituu pienissä erissä helpoiten ja nopeiten. Otan taikinan 3-4 osassa käsittelyyn ja vaivaan ja venyttelen ja lätkin ja paiskon muutaman minuutin jokaista vuorollaan. Hirmu hyvää terapiaa, jos vähän joku ärsyttää!

Siispä näin meillä leivotaan pullaa:

5 dl maitoa, mielellään punaisesta purkista

100 g voita

1,5 dl vaniljasokeria tai sokeria sekä 1 tl vaniljarouhetta tai -uutetta

1 pkt tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa

8 dl hiivaleipäjauhoja + lisää niin paljon kuin taikina vaatii

1 tl suolaa

1-2 tl kanelia tai kardemummaa

Lämmitä maito ja voi kädenlämpöiseksi, muista kuivahiivan kanssa turatessa että se vaatii 42 asteen lämmön eli vedä vähän yli. Sekoita sokeri ja hiiva maitoon ja anna levätä muutaman minuutin ajan, kunnes hiiva on hereillä ja maidon pinta vaahtoaa hiukan.

Lisää ensimmäinen pläjäys jauhoja ja suola sekä kaneli tai kardemumma. Sotke hyvin sekaisin ja lisää jauhoja jos taikina jää aivan velliksi. Se saa olla reilun pehmeää vielä, sillä jauhot kostuvat ja turpoavat vasta kohoamisen aikana. Sekoita pari minuuttia, peitä kulho tuorekelmulla ja parilla leivinliinalla. Laita kulho lämpimään uuniin ja anna kohota vajaan tunnin verran, ota uunista ja laita vedottomaan paikkaan jatkamaan vielä tunniksi. 

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle ja jaa vähintään kahteen osaan. Laita toinen puolikas syrjään ja ota toinen käsittelyyn; vaivaa, pyörittele, venyttele ja vääntele kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Älä lisää liikaa jauhoja, muuten pullista tulee kovia eivätkä ne kohoa. Siispä kun taikina venyy nätisti repeilemättä, se on valmista.

Lämmitä uuni 180-200 asteeseen - mitä pienempiä pullia leivot, sitä kovempi lämpö. Muotoile leivonnaiset ja kohota. Kun pullien pinta on kimmoisa, voitele ja lykkää uuniin. Paistele kunnes pullien pohja on kauniin ruskea ja pullat tuntuvat kevyemmiltä kuin uuniin mennessään (eli kun nesteestä suurin osa on niistä haihtunut).

Koska olen jouluhullu, piparipulla on sopivaa joka vuodenaikaan. Piparipullakierteet syntyvät näin:

puoli annosta pullataikinaa
2-3 rkl pehmeää voita
1,5 dl fariini- tai muscovadosokeria
2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä
2 rkl piparimaustetta

Kauli pullataikina neliöksi ja levitä voi tasaisesti levylle, jätä yläreunasta sentti vapaaksi. Sekoita sokeri, piparimauste ja tärkkelys ja ripottele tasaisesti taikinalle. Rullaa taikina ja leikkaa pari senttiä paksuiksi siivuiksi terävällä veitsellä. Laita pullaset kyljelleen isoihin teflonisiin tai silikonisiin muffinssivuokiin tai paperisiin pullavuokiin. Kohota, voitele ja paista 200 asteessa kypsäksi. Voit halutessasi ropsauttaa fariinia tai muscovadoa myös pullien pinnalle ennen paistamista.

Leipätaikinat valmistuvat samaan tyyliin - taikinassa on silloin vettä, hiukan hunajaa, suolaa, hiivaa ja jauhoja. Usein mukaan päätyy myös tomaattipyrettä, yrttejä, paahdettua sipulia, valkosipulia, juustoa tai porkkanaa. Joskus jopa ihan vallan yhdistelen; persilja, valkosipuli ja tomaatti sopivat mainiosti yhteen! Kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja ja leikkiä lempimauilla.

Lupsakkaa maaliskuun alkua kaikillen!
- Hulta

Bilehileen parhaat - Penninvenytyksestä pt. 2, herkkuja piknikille(kin) 1/2

Nonni, tässä sitä vietellään iloista sairaspäivää kotona. Mitäpä muuta ihminen nättinä kevätpäivänä tekee kuin makaa peiton alla aivastelemassa? En tiedä, mutta tämä hiilen kiertoon perustuva eliö kirjoittelee blogia. Ja kuten otsikostakin näkyy, tällä kertaa mennään piknikille. Vaikka vappuna. Sitä moni tekee, minäkin olen kokeillut. Kolmesti. Kerran varustus oli vähän keskivertoa parempi; telttasauna, pulijoukkueteltta, 5 metrin seisova pöytä ja kuohuviinitarjoilu. Se piknikki kesti aika pitkälle iltapäivään...

Ruokia miettiessä kannattaa muistaa, että lämpöherkät ruuat ovat varsinkin pitemmän kaavan mukaan retkeiltäessä riskaabelia kamaa. Suosittelen siis miettimään, onko se katkarapusalaatti ja carpaccio ihan järkevä ajatus vai jättääkö raaka kananmuna (majoneesit ym) ja myös kypsentämättömät maitotuotteet vähän vähemmälle. Juustot selviävät hyvin piknikpöydässä, mutta vaniljakastike taas ei.
Juhlavammallekin piknikille kannattaa ottaa myös vähän huumoria mukaan. Ruualla voi ja saakin leikkiä, eikä sen tarvitse maksaa paljon. Kas tässä muutama vinkki siihen, mitä koriin voi varata.

1. Leipää.
Jos omistat taikinajuuren, leipaisepa kokeeksi siitä vaaleaa leipää. Minä ilmeisesti onnistuin tappamaan saamani juuren kertayrittämällä (sori Mimmi, siis sydämellinen kiitos juuresta mutta anteeksi kun en saanut pidettyä sitä hengissä...pakastamisen jälkeen ei ole toiminut enää. Ei ihme minun kyvyilläni, persiljaruukkukin kuolee parissa päivässä kun yritän sitä "hoivata". Edes linnut ei saa persiljaa tapettua yhtä nopeasti, ja ne tyypit sentään syö ja repii sitä puskaa...) mutta jos siis olet lahjakkaampi, tee vaikka patonkeja tai pitaleipiä. Suosittelen joka tapauksessa tekemään, juuri tai ei, mutta juuren kanssa tehden vaaleakin leipä on paljon maukkaampaa. Leivän voi täyttää eri tavoin tai jättää täyttämättä - sen voi myös maustaa teemaan sopivaksi. Taikinanesteeksi tomaattimurskaa, mausteeksi valkosipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja = melko jumalainen yhdistelmä Välimeren tyyliin. Hiukan ronskimpaan makuun voi kokeilla savupaprikaa, ruskistettua sipulia ja keitettyä perunaa kuutioina. Pizzan suuntaan viittaava focaccia on varsin erinomainen piknikleipä, siispä tee löysähkö taikina, venyttele se pellille parin sentin paksuiseksi levyksi ja painele sormin taikinan pintaan kuoppia. Päälle voit levitellä melkein mitä tahansa; puolikkaita miniluumu- tai kirsikkatomaatteja, oliiveja, juustoa, perunaa, chorizoa - kruunaa leipä vielä oliiviöljyllä, sormisuolalla ja tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä kuten timjamilla, rosmariinilla tai oreganolla. Leikkaa kypsä foca paloiksi. Helpommaksi ei herkkuleipä mene!

Leivän voi täyttää monella tavalla. Patongit, pitaleivät ja sämpylät kannattaa täyttää valmiiksi ja leikata annospaloiksi. Laiska kokki valitsee patongin, koska yhden pötkön täyttäminen on paljon nopeampaa kuin 10 sämpylän pipertäminen. Patongista käy mikä tahansa pitkulainen käntty; samapa tuo, onko se itse leivottu vai kaupan hyllystä napattu. Ja vieläkin vähemmän väliä, onko se kaupassa paistettu vai esipaistettu vakuumipakattu patonki jonka olet itse käyttänyt uunissa ja antanut jäähtyä. Kas tässä muutama helppo täyte-ehdotus:

~ Fetasalaatti. Kasaa ainekset leivän väliin kerroksittain; jääsalaattia, tomaattia, kurkkua, fetaa, oliiveja, punasipulia
Kurkku kannattaa viipaloida pitkittäin jotta siivut eivät tipahtele leivän välistä, tomaatiksi fiksu valitsee mahdollisuuksien (ja tarjouksien) mukaan pihvi- tai luumutomaatteja joissa on vähemmän sitä löllöä sisällä. Fetan/salaattijuuston suosittelen ostamaan palana (S-kaupan x-tra-salaattijuustopala on muuten oikeesti hyvä vaihtoehto, oikein hyvänmakuista) ja siivuttamaan pitkittäin. Namiylläriksi voi lisätä muutaman puolitetun viinirypäleen tai omenasiivuja, jotka tuovat kivasti kontrastia suolaisuuteen.
Kosteanmaukkaan makuelämyksen turvaamiseksi voitele leipä ennen täyttämistä esim. valkosipulivoilla tai kostuta kevyesti oliivi(öljyllä) ja valuta lopuksi muutama tippa hyvää salaatinkastiketta täytteiden päälle. Rullaa koko komeus tiiviisti tuorekelmuun ja anna levätä kylmässä pari tuntia ennen leikkaamista. Voit leikata terävällä veitsellä suoraan kelmun läpi, jolloin palat on helppo kuskata piknikpaikalle.

~ Nicoise. Tutummalta nimeltään nizzansalaatti; vapaasti mukaellen täytteeksi voi valita makunsa mukaan savulohta, tonnikalaa, sardellia tai anjovista sekä keitettyä perunaa ja  kananmunaa. Oliivejakaan ei sovi unohtaa. Lisäksi ne normaalit eli kurkkua, tomaattia ja salaattia. Kastikkeeksi sopii ihan tavallinen ranskalainen vinegrettikastike.

~ Darranhelpottaja. Keitettyä kananmunaa, pekonia ja nakkeja tai lihapullia sinappitujauksen ja maustekurkkujen kera. Unohdetaan vihannekset ja korvataan ne esim. snapsilla... ;)


Jos oikein haluaapi herkkua elämään, voit kokeilla patonkihyrriä. Puolen litran taikinasta tulee pari kappaletta. Taikinaohjeen löytää jokaisen jauhopussin kyljestä, sekaan voi laittaa yrttejä ja nesteeksi voi käyttää vaikka tomaattimehua tai -murskaa makua tuomaan.
Lisäksi tarvitset:
1 valkosipulin kynnet siivuina
3-4 rkl öljyä
 80 g tomaattipyrettä
½ tl sokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria
reippaasti tuoreita tai kuivattuja yrttejä - persiljaa, basilikaa, timjamia, oreganoa...määrä = makusi mukaan, oma makuni vaatii paljon.
150-200 grammaa juustoraastetta

Laita valkosipuli mikronkestävään astiaan, lisää sen verran öljyä että siivut peittyvät, lykkää mikroon ja kuumenna puoliteholla kunnes valkosipulit ovat kullanruskeita reunoiltaan. Sekoita keskenään valkosipulit öljyineen, tomaattipyre sekä mausteet. Tahnan pitäisi olla levityskelpoista tavaraa, lisää hiukan vettä tai tomaattimehua jos näin ei ole. Silppua yrtit.
Kauli kerran kohotettu taikina kahdeksi neliöksi, paksuus saa olla sentin luokkaa. Levitä kummallekin neliölle tomaattitahnaa, sitten yrttejä ja lopuksi juustoraastetta. Jätä reunoille parin senttiä tyhjää, kostuta reunat vedellä ja rullaa neliöt kahdeksi pötköksi. Painele päät kiinni ja nipistele saumakohta tiiviiksi. Kohota liinan alla, leikkaa leipien pintaan varovasti terävällä veitsellä muutama matala viilto, suihkuta sumutinpullolla tai sivele pullasudilla vettä pintaan ja lykkää 180-asteiseen uuniin. Paista kypsäksi, eli kun pinta on kauniin ruskea ja pohjasta lähtee ontto kumina sitä koputettaessa, pelasta paistokkaat uunista ja anna levätä liinan alla.
Nämä herkkupatongit maistuvat parin sentin siivuiksi leikattuina hyrrinä vaikka hummuksien kera! Ja kas, näin sainkin oivan aasinsillan viitata lempiresepteihini, jotka toimivat piknikeväänä varsin erinomaisesti. Siispä kurkkaapa taannoista juhannussapuskapostaustani, saatat yllättyä iloisesti...
Seuraavassa postauksessa on luvassa jotain tämäntapaista:

Jatkoa seuraa!
Aurinkoista viikonloppua, ekat valkovuokot bongattu ja kesä on jo ihan huulilla...ihanata =)
- Hulta

PS. Kokeilepa kevään kunniaksi vihersmoothieta - jos olet onnekas ja asut alueella jolla uskaltaa oman pihan antimia hyödyntää, ei tartte mennä terveyskauppaan ja latoa kymmeniä euroja tiskiin kaiken maailman viherjauheista. Tarvitset vainblenderin, avokadon ja mielikuvitusta. Kerää ruohoa, lehtiä ja yrttejä omilta nurkiltasi, vippaa avokadon kanssa blenderiin ja kulauta kurkkuun! Tuoreempaa, terveellisempää ateriaa saat hakea...tämän vinkin sain tuttavaltani, joka näyttää ainakin 10 vuotta ikäistään nuoremmalta, joten jotain taikaa tuossa pitää olla.

Soda pop - rakkaudesta jokapäiväiseen leipään

Nonni, takaisin ruotuun! On ollu pikkusen puuhaa tässä, ja sen takia blogikin on jäänyt oman onnensa nojaan. Yritän tästedes kirjoitella useammin ja lyhyemmin, jos vaikka aika riittäis paremmin niin.

Syy, miksi innostuin juuri tänään tekemään postauksen, tuli parikymmentä minuuttia sitten uunista. Leikkuulaudallani lepää vastakorkattu karpalo-appelsiini-soodaleipä. Vatsani sietää hiivaa kovin huonosti ja vehnää vielä huonommin, joten päätin testata irlantilaista soodaleipää. Kovasti ovat puhuneet sen olevan hyvää, helppoa ja nopeaa. Tulos osoittautui maineensa veroiseksi - alle 10 minuutin työn ja tunnin paiston tuloksena oli maukas, pehmeä ja terveellinen leipä!
Perusohjeita on monenlaisia, tässä yksi:
(itse tein useammasta ohjeesta yhdistellen vähän erilaisen version)

1 litra jauhoja (minä käytin 6 dl kauraisia sämpyläjauhoja, 2 dl hienoa ruisjauhoa, desin sekä ohrajauhoa että neljän viljan hiutaleita)
½ litraa piimää (korvasin desin piimää samalla määrällä appelsiinimehua)
2 rkl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
80-100 g voita (minä käytin ruokalusikallisen voita, saman verran Rainbown sitruunarypsiöljyä ja loput omegaseosööljyä)
1 kananmuna (jonka ansiokkaasti unohdin pois taikinasta, mutta toimii näinkin)
Voiteluun kananmunaa tai voita ja piimää 50-50

Sekoittelin kuivat aineet, lisäsin piimän, appelsiinimehun ja rasvan ja sekoitin kauhalla minuutin verran kunnes taikina oli jonkun verran leipätaikinan näköistä. Kippasin koko ihanuuden pyöreään silikonivuokaan (koska limppuvuoka on kellarissa) ja taputtelin nätiksi vedellä kostutetuin käsin. 170-asteisessa uunissa paistelin reilun tunnin, aika voi vaihdella leivän muodon ja uunin mukaan 45-75 minuutin välillä. Kun leivän päälle koputtaessa kuuluu se tuttu ontto ääni, tuotos on valmis.

Jos jotain parannettavaa etsii niin sokerin voisi korvata hunajalla, lisäksi voi käyttää siemeniä, kuivattuja hedelmiä tai marjoja, pähkinöitä, leseitä, sitruksenkuorta...minä laitoin desin kuivattuja karpaloita, 1 appelsiinin kuoren ja puolikkaan sitruunan kuoren. Olis pitänyt käyttää 2 appelsiinin kuoret niin tulos olis ollut vieläkin parempi!

Leivän rakenne on pehmeä ja hiukan mureneva, koska taikinaa ei vaivata. Minua tämä ei haitannut, päinvastoin. Vois kuvitella, että myös pikkulapset ja mummelit tykkää kun on helppoa pureksittavaa. Ihan normaali aikuinenkin tykkää hyvästä leivästä, jota tehdäkseen ei tarvitse vaivata ja vääntää kymmeniä minuutteja tai - kuten minä yleensä - rääkätä yleiskonetta henkihieveriin taikinaa tehdessä. Ja ei taaskaan pidä sotkea monimutkaista ja aikaavievää keskenään, sillä tämä käntty kylläkin viihtyy uunissa moninkertaisesti pitempään kuin hiivaleivät mutta tekeminen on niin yksinkertaista että lapsikin siitä selviää. Pitää vain muistaa että piimää, jogurttia tai muuta hapanmaitotuotetta taikinassa on oltava, että sooda toimii ja kohottaa leivän. Saatan testata samanlaista tekelettä leivinjauheen ja ei-happaman nesteen kanssa, tiedottelen miten nämä kokeilut onnistuvat.

Herkkuisia talvi-iltoja!

Hulta

PS. En taaskaan osannut kirjoittaa lyhyesti, vaikka alkuun kovasti uhosin. Ehkä jonain päivänä olen parempi ihminen ja opin ilmaisemaan itseäni ytimekkäämmin... :D