Pikasikaa - onnen oikoteistä

 Kun meikätyttöä laiskottaa, meillä syödään usein slow foodia. Hitaasti hauduteltavat ruuat vaativat minimaalista panostusta, koska maku jalostuu runsaaksi ajan kanssa. Aina ei kuitenkaan jaksa odotella ikuisuuksia, vaikka ruoka oliskin käytännössä itsestäänvalmistuvaa sorttia. Joskus on ihan ookoo oikoa hitaassakin ruuanlaitossa.

Yleensä suosittelen käyttämään halpoja ruhonosia, kun valmistetaan ylikypsää lihaa. Ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä kypsentää kallista, hienoa ja mureaa lihapalaa tolkuttoman pitkään. Halvemmissa ruhonosissa on yleensä myös rasvaa, jolloin lopputulos on ihanan mehukas.
Teenpä poikkeuksen sääntöön. Tai siis tein, kun löysin halveerauksesta ison kotimaisen possun ulkofileepalan mutta minulla ei ollut aikaa alkaa huseeraamaan sen kanssa ylettömästi. Iskin sen siis pataan, padan uuniin ja lopputulos olikin sitten aika lähellä eeppistä; mehevää, mureaa ja hajoavan pehmeää lihaa 3 tunnissa. Bonuksena herkullinen, aromikas tomaattikastike ja kasviksia.

Käytännössä kaikki halvatkin ruhonosat sopivat näin valmistettavaksi, valmistusaikaa kannattaa lisätä lihan niin vaatiessa. Tarkista ensin 3 tunnin hauduttelun jälkeen tilanne tökkäämällä lihapalaa haarukalla; jos haarukan saa iisistis tuupattua lihaköntsään ja siitä saa helposti irti paloja, siis jos liha käytännössä hajoaa kun sitä mulkaisee pahasti, se on valmista. Jos ei, jatka kypsennystä noin tunnin verran ja kokeile uudelleen. Toista tarvittaessa.
Sama resepti toimii myös muihin ruhonosiin, ne vain vaativat pitempää kypsennysaikaa. Possun kassler ja kinkku (toiselta nimeltään possun paisti), potka, naudan lapa (keittolihanakin tunnetaan), pyörö- ja ulkopaisti, häränhäntä, osso bucco, kaikkea kannattaa kokeilla.

Ylikypsä liha on siitä kiva ruoka, että se on ihan salonkikelpoista tavaraa. Sen voi tarjoilla vaikka juhlapöydässä ihan ylpeästi, aina ei tarvitse olla köödefileetä tai paahtopaistia tyrkyllä. Turhan pompöösi ruokalista johtaa helposti yliyrittämiseen ja stressiin. Vietä siinä sitte kivat iltamat, kun itkettää jo ennen kuin alkupalat on saatu pöytään.

Ruoka muuntuu kivan texmex-tyyliseksi, kun lisäät siihen korianteria, juustokuminaa, ripauksen kaakaota sekä tulisuutta eli cayennea, chiliä... Tällöin voit tarjoilla lihan vaikka quesadillojen kaverina (kuvassa kasvis-tomaattipata, mutta hyvällä mielikuvituksella kulhoon voisi visioida ylikypsää lihaa, tomaattisoosia ja ronskisti pilkottuja kasviksia).

Uunissa lihaa hitaasti haudutellessa astian täytyy olla suhteellisen tiivis ja mieluusti laakea. Valmistusastiaksi suosittelen lämpimästi suositella jotain tämäntapaista:

Kyseinen, ihana, aarteeni, Emile Henryn keraaminen pata on täydellinen; laakea, paksua matskua eli se tasaa lämmön ja myös pitää sen, ja sen kansi on tiivis ja siinä on höyrynkerääjätiplut. Tiplut tiputtelevat höyrystyneen nesteen takaisin pataan tasaisesti jolloin se ei valu pisin seinämiä ja muodosta lammikoita ruuan pinnalle.
Jos kaapistasi ei löydy moista maailman kahdeksatta ihmettä, laakea valurautapata, jättimäinen uunivuoka tai muu lämmönkestävä astia, kaikki käy. Jos ei kantta ole, ei sekään ole maailmanloppu. Peitä tällöin astia ensin leivinpaperilla ja sen jälkeen tiiviisti foliolla.

Mutta eikös site viskata elukka pataan?

Tarvitset:
n. 1,5 kg possun ulkofilettä
1 rkl öljyä, mielellään maustettua
500 g paseerattua tomaattia
1 dl punaviiniä, tummaa portviiniä tai kuivaa sherryä
2 porkkanaa
2 sipulia
2-3 kypsää tomaattia
1 valkosipuli
½ kesäkurpitsa
1 paprika
½ tl suolaa
1 tl hunajaa
1 tl karkeaa dijon-sinappia
1 rkl paprikajauhetta, savustettua tai ei, mietoa tai tulista
1 mieto tuore tai kuivattu chilipalko tai 1 tl chilihiutaleita tai ½ tl chilijauhetta

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Lorauta kypsennysastian pohjalle öljyä. Pilko kasvikset ja puolet valkosipulista ronskeiksi paloiksi ja nakkaa astian pohjalle. Jos käytät tuoretta chiliä, hienonna se kasvisten sekaan, jos käytät kuivattua palkoa, murenna se possun pintaan muitten mausteiden kanssa.
Leikkaa possun rasva-ja kalvopintaan veitsellä ruutukuvio ja laita possu vihannesten keskelle astiaan rasvapuoli ylöspäin. Hiero hienoksiraastettu valkosipulinpuolikas, hunaja, sinappi ja mausteet fileen pintaan ja kaada päälle sitten tomaattimurska ja viini.
Laita astiaan kansi tai muu peitto päälle ja nosta se uuniin. Kypsennä kolmisen tuntia, kunnes liha näyttää hajoamisen merkkejä. Nosta liha kulhoon tai toiseen uunivuokaan, kaada mukaan pari desiä lientä ja anna lepäillä puolisen tuntia peitettynä. Laita uunin lämpö 200 asteeseen ja anna liemen redusoitua ainakin 15-20 minuuttia peittämättömässä uuniastiassa. Jos liemi on kovin paksua jo alkuunsa, lisää vähän vettä ja viiniä ja kuumenna.
Revi liha kahdella haarukalla hienoksi, poista rasva- ja kalvomöykyt. Laita liha ja muut padassa kypsyneet jutut nätisti astiaan ja tarjoa hiilarilisäkkeen kanssa. Oma suosikkini on peruna, mutta mikäpä jottei vaikka pelkkä salaatti ja ihana, tuore leipäkin toimisi. Vaikka soodaleivän tempaisisit kasaan siinä lihan lepäillessä!

Hultan elämä on taas niin täynnä töitä ja niin vähän on aikaa leikkiin, että raportoitavat asiat ovat kovin vähissä. Ehkä mullistavin uutinen on, että ExpressBusseihin saa nykyään ostettua halpislippuja yli kuukautta ennen matkustuspäivää; tämä tieto mullisti maailmani. Nyt on siis plakkarissa 7 euron meno-paluulippu Helsinkiin, kun ensi kuussa lähden sitä kautta omalle reissulleni Tukholmaan. Tiedossa on lähiviikkoina laatuaikaa sekä ystävien kanssa että omin nokkineni; Muru nauttii 8-16-työpäivistään sekä kyseenalaisesta musiikkimaustaan, kun taas meikätyttö paiskii töitä hyvin omituisiin aikoihin ja harvoina vapaahetkinään hulmuaa pisin Toton konsertteja ja Tukholmaa. Ihan parasta!

Reteetä alkuviikkoa!
=) Hulda

Bilehileen parhaat - penninvenytyksestä pt.1, TexMex 2/2

En malttanut odottaa tämän kanssa pitempään. 

Mietittäiskö sitten soosipuolta? Hyvä kastike kruunaa ruuan, ja kastikkeistaan kokki tunnetaan. Hyvä ja helppo voivat tulla samassa paketissa, kunhan käyttää hiukan aikaa maisteluun ja miettii mitä puuttuu ja mikä parantaisi makua. Pikku vinkki: jos tuntuu että ruuasta puuttuu jotain mutta ei millään keksi mitä, se jokin on yleensä ripaus sokeria.

Ranskankermaa moni lykkää texmexin kruunuksi, mutta ihan tavallinen (mieluusti täysrasvainen) kermaviilikin ajaa asian puolet halvemmalla. Ja miten voisi edes mainita kermaviiliä ajautumatta suoraan dippikastikkeitten maailmaan?

Tarkan markan kokin dippisooseiksi suosittelen helppotekoisia homejuusto- ja tomaatti-sipulidippejä sekä itsetehtyä salsaa. Salsaan voi lisäillä makunsa mukaan vaikka ananaspaloja, jolloin tuloksena on raikkaampi ja vähän makeampi lisäke. Ja kyllä - olen antanut salsaohjeen myös mikroaaltouunia varten! Vaikka yleensä olen sitä mieltä että mikroaaltouuni on turhake ja soveltuu lähinnä pakasteiden sulattamiseen, käytän sitä myös mm. sipulin, paprikan ja tomaattipyreen kypsentämiseen seitania valmistaessa ja myös salsaa tehdessä. Hella on juhlia järkätessä yleensä tupaten täynnä, ja salsan työvaiheet ovat todella yksinkertaiset. Pannulla paahtaen aineksiin saa erilaisen maun, mutta hyvin maustettu mikrossa valmistettu salsa ei sen rinnalla häpeile.

Homejuustodippi

1 prk kermaviiliä

n. 100 g homejuustoa

tujaus vastarouhittua mustapippuria

Murustele homejuusto. Laita puolet siitä pienellä lautasella mikroon ja sulata varovasti puoliteholla. Älä anna kuplia, että juusto ei kuivu. Sekoita sulanut juusto nopeasti kermaviiliin ja lisää loput juustomurut sekä hiukan pippuria. Anna maustua kylmässä.

Tomaatti-sipulidippi

1 prk kermaviiliä

1 tl tomaattipyrettä

n. 1 rkl sipulijauhetta

½(-1) tl sokeria

ripaus suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään, anna maustua vähintään puoli tuntia kylmässä. Maista ja lisää sokeria ja suolaa tarpeen mukaan.

Salsa

1 prk tomaattimurskaa

1 keskikokoinen sipuli

1-3 valkosipulinkynttä

½ paprika

tuoretta chiliä maun mukaan

säilöttyä jalapenoa maun mukaan

suolaa, sokeria

öljyä

tuoretta korianteria

Pilko paprika ja sipuli, ja raasta valkosipuli. Hienonna chilit ja jalapenot. 

Kuumenna öljytilkkanen paistinpannulla ja kuullota siinä sipuli. Lisää paprika, kypsennä pari minuuttia. Lisää chili ja valkosipuli, pyörittele minuutin verran ja lisää loput aineet. Anna hautua kymmenisen minuuttia. 

Mikrossa: laita mikroastiaan hiukkasen öljyä, sipuli ja paprika. Kypsennä keskiteholla muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää chili ja valkosipuli, jatka kypsentämistä vielä minuutti tai pari, kunnes ne ovat myös kypsyneet. Lisää loput aineet ja kypsennä varovasti (ethän räjäytä salsaa pisin mikroa, pliis?) kunnes salsa on kuplinut minuutin tai pari. 

Anna jäähtyä, koristele korianterisilpulla. Ananaslisäyksellä salsa toimii loistavasti esimerkiksi grillipihvin kaverina!

Juustoakin pitää texmexin kanssa olla, ja kenttä on täynnä vaihtoehtoja: cheddaria, fetaa, mozzarellaa, juustokastiketta...itse suosin kaupan omia merkkejä, X-tra-merkin Salaattijuustopala on mainiota maultaan ja hinnaltaan todella huokeaa, samoin saman merkin mozzarella. Cheddaria harvoin raaskin isompiin pippaloihin alkaa raastelemaan, mutta cheddarkastikkeen teen usein itse. Se kun on kovin helppoa ja edellämainittujen kauppojen omien merkkien tuotteita hyödyntäen halpaakin - pelkkä dippijauhepussi maksaa toista euroa, ja se sisältää enimmäkseen tärkkelystä, suolaa, aromivahvennetta ja jonkin verran juustojauhetta.

Kotikutoiseen herkkuun tarvitset vain:

1 prk 15-prosenttista ruokakermaa

2 dl maitoa

1 pkt (10 siivua) cheddarsulatejuustoa

ropsaus chiliä, hiven cayennea tai tujaus chilikastiketta

muutama siivu säilöttyä jalapenoa hienoksi hakattuna

Lämmitä maito, kerma ja mausteet mikrossa tai kasarissa, lisää mausteita sekä alkuun 6 juustosiivua. Lämmitä jatkuvasti sekoittaen kunnes juusto on sulanut ja kastike on tasaista. Älä anna kiehua! Tarkista maku. Lisää jotain jos jotain kaivataan lisää maun tai paksuuden puolesta. Juusto sakeuttaa, maito ohentaa. Täts it. Laita kastikkeen pinnalle kelmu jotta se ei kehitä kuorta syömistä odotellessaan. Tämäkin kastike onnistuu myös mikrossa tehden.

Guacamolea teen joskus isommallekin porukalle. Harvoin viitsin. Koska 1) hyviä avokadoja on vaikea löytää isompaa määrää ja jos niitä löytyy, ne ovat toodella suolaisen hintaisia, ja 2) Fort Deli on olemassa. Jos vain mitenkään pääset ravintolatukkuun ostoksille, suosittelen testaamaan Fort Delin pakastettua (!!!) Western Guacamolea, joka sisältää 70% tuoretta avokadoa ja on maultaan todella maistuvaista. En ikinä sanoisi näin jos en itse tietäisi tämän olevan totta - tässä on paras guacamole mitä valmiina saat ostettua! Kaupan purkkiguacamolet sisältävät monesti alle 1% avokadojauhetta ja loppu onkin lähinnä vettä, tärkkelystä, väri- ja säilöntäaineita. Ei siis todellakaan ostamisen arvoista tavaraa. Ennemmin jätän kokonaan väliin.

Tässä kuitenkin oma guacamolereseptini, jos haluat herkutella...

2 kypsää avokadoa

1 kypsä pieni tomaatti tai 5 miniluumutomaattia

1 hyvin pieni sipuli

½ valkosipulinkynsi

pieni pala paprikaa 

pieni pala tuoretta chiliä

½ limen mehu

suolaa

mustapippuria

Muusaa avokadojen hedelmäliha, jos käytät tavallista tomaattia niin puolita se ja poista sisältä märät jutut. (Miniluumitomaatit käyvät sellaisenaan) Hienonna. Lisää muut ainekset erittäin pieniksi hakattuna ja mausta limellä, suolalla ja pippurilla. Peitä kelmulla niin, että kelmu on kiinni kastikkeen pinnassa – näin hapettuminen tummentaa guacamolen vähän hitaammin.

Superherkkua tästä tulee, kun vaihdetaan muutama raaka-aine; Nigella Lawsonin Roquamole on suoraan taivaasta! Olen tehnyt oman suomalaistetun muunnokseni reseptistä ja tässä sen ohje:

2 avokadoa

50 g ranskankermaa

100 g Aurajuustoa

2-5 siivua säilöttyä jalapenoa hienoksi hakattuna

½ valkosipulinkynsi

hiukan mustapippuria

limenmehua

suolaa tarpeen mukaan

Muusaa avokadot, murustele sekaan juusto, lisää muut aineet. Mausta, maista, mausta lisää. (Maista. Maista ja tarkista tuliko limenmehua varmasti tarpeeksi ja onko suolaa hyvin. Maista vielä varmistaaksesi että varmasti tuli hyvää. Maista vähän lisää. Pyri jättämään vieraillekin jotain. Yleensä teen tämän dipin viimeisenä ennen vieraiden tuloa, että kippo ei ole tyhjä ja puhtaaksinuoltu ennen aikojaan...)

Pelkästään näitten reseptien pohjalta saat kasattua jo monenmoista herkkupöytää. Tee vaikka matsi- tai leffaillan ratoksi iso nachovati salsasta, tortillasipseistä, juustokastikkeesta ja jalapenosiivuista. Koristele hakatulla korianterilla ja lehtipersiljalla.

Tai kerää ystävät ulkoilupäivän päätteeksi höyryävän chilipadan ääreen ja tarjoile lisäkkeenä riisiä, tortilloja tai pitaleipää.

Aiempi hummusreseptipostaukseni on myös lukemisen arvoinen – mitäpä, jos kasaisitkin Välimeren meze-tyyliin pöytään läjäpäin erilaisia dippejä, paahdettuja ruisleipätikkuja, tortilloja, pitaleipää, vihanneksia ja hedelmiä? Tai tee hyvissä ajoin etukäteen erä tortilloja ja täytä vaikka chilillä, limemehulla ja tuoreella korianterilla maustetulla majoneesilla sekä salaatilla, avokadolla ja katkaravuilla. Kasvisvaihtoehdoksi vaikka pestoa, aurinkokuivattua- ja miniluumutomaattia, salaattia ja fetaa tai aurajuustoa. Rullaa, leikkaa puoliksi ja lado vadille.

Syökää sormin milloin vain ruoka siihen antaa mahdollisuuden. Ystävien kesken se on sallittua ja jopa suotavaa koska se riisuu pois kaiken teennäisyyden ja vapauttaa.

Nauttikaa keväästä niin kauan kuin sitä riittää, kuulin tänään aamulla jo kiurun laulavan Vallilassa!

=) Hulta

Laiska bloggaaja, laiska kokki - nuudelisalaattia siis teemme!

Kylläpä väsyttää ja ihan suoraan sanottuna laiskottaa. Mutta oon silti niin reipas, että (päivällä toteuttamani hurjan pyykinpesuoperaation - 1 koneellinen - lisäksi) kaivoin vanhoista kätköistäni nuudelisalaattireseptin joka edelleen pistää makuhermot tanssimaan. Salaatti on helppo ja nopea tehdä, sitä voi muunnella mielensä mukaan ja kastikkeenkin voi vaihtaa. Nuudeliksi käyvät kaikki vaihtoehdot; vehnä, muna, riisi, mung, kerma...kaikki toimii. Kannattaa käydä kiinalaiskaupassa joskus vähän tonkimassa nuudelihyllyäkin, sieltä löytyy odottamattomia juttuja...

Laiskan kokin nuudelisalaatti on helppo, nopea ja herkullinen salaatti jota voi muunnella mielensä ja kaappien sisällön mukaan. Määrät ovat vähän sinne päin ja riippuvaisia tekijän makumieltymyksistä. Annosmäärä on tällä ohjeella 4, ja voit käyttää minkä paksuista tai miten kiharaista nuudelia nyt sattuu kotoa löytymään. Salaatin kruunaava ihana maapähkinäsoosi on laiskan kokin versio satay-kastikkeesta.

4 pesää nuudeleita keitettynä, kylmällä vedellä huuhdottuna ja jäähdytettynä
kourallinen paprikaa ohuina suikaleina, värillä ei väliä
kourallinen ituja, mungpapu toimii erinomaisesti
pari pientä porkkanaa + 5 cm pätkä kesäkurpitsaa ohuina suikaleina (kuorimaveitsi muuten toimii tässä kivasti, jos laiskottaa)
2-3 rkl seesaminsiemeniä, paahdettuna tai ei
2 rkl (suola)pähkinöitä; cashew tai maapähkinä toimivat omasta mielestäni ehkä parhaiten
voit myös lisätä kypsää broileria, kasviksia tai vaikka ananasta sen mukaan mitä tekis just nyt mieli...

Kastike:
2 tl seesamiöljyä
2 rkl valkosipuli- tai chiliöljyä
3-4 rkl sileää maapähkinävoita
3-4 rkl makeaa chilikastiketta
2 rkl soijakastiketta
muutama tippa viinietikkaa tai tujaus sitruunan/limen mehua
(murskattua, kuivattua chiliä tai chilikastiketta)
(vettä tai öljyä ohentamiseen)

Heittele salaattiainekset kulhoon. Sekoita kastikkeen ainekset paksuhkon salaatinkastikkeen vahvuiseksi töhnäksi, maistele ja lisää mausteita jos siltä tuntuu. Kippaa kastike salaatin päälle, pyörittele kaikki huolellisesti sekaisin ja anna vetäytyä tunnin verran. 

Bonuksena vaihtoehtoinen toteuttamistapa;
lisää sekaan esim. rucolaa ja granaattiomenansiemeniä ja tee päälle se aiemmin mainitsemani sitrusvinegretti. Vispilöitse sekaisin noin ½ tl suolaa, 1 tl sokeria tai hunajaa, ½ tl rouhittua pippuria, 3 rkl sitruunan- ja/tai limenmehua ja ½ dl mietoa öljyä. Sekoittele. Naminami. 

Ihanaista varhaiskevättä kaikille, takatalvea odotellessa...tänään oli jo vähän yritystä siihen suuntaan, räntää tuli! Mun lempparia! So not. 
Mukavaa loppuviikkoa ja muistakaa keksiä perjantaiksi riittävän hyvä selitys äkilliselle sairastumiselle juuri ennen Suomen peliä...

-Hulta

Soda pop - rakkaudesta jokapäiväiseen leipään

Nonni, takaisin ruotuun! On ollu pikkusen puuhaa tässä, ja sen takia blogikin on jäänyt oman onnensa nojaan. Yritän tästedes kirjoitella useammin ja lyhyemmin, jos vaikka aika riittäis paremmin niin.

Syy, miksi innostuin juuri tänään tekemään postauksen, tuli parikymmentä minuuttia sitten uunista. Leikkuulaudallani lepää vastakorkattu karpalo-appelsiini-soodaleipä. Vatsani sietää hiivaa kovin huonosti ja vehnää vielä huonommin, joten päätin testata irlantilaista soodaleipää. Kovasti ovat puhuneet sen olevan hyvää, helppoa ja nopeaa. Tulos osoittautui maineensa veroiseksi - alle 10 minuutin työn ja tunnin paiston tuloksena oli maukas, pehmeä ja terveellinen leipä!
Perusohjeita on monenlaisia, tässä yksi:
(itse tein useammasta ohjeesta yhdistellen vähän erilaisen version)

1 litra jauhoja (minä käytin 6 dl kauraisia sämpyläjauhoja, 2 dl hienoa ruisjauhoa, desin sekä ohrajauhoa että neljän viljan hiutaleita)
½ litraa piimää (korvasin desin piimää samalla määrällä appelsiinimehua)
2 rkl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
80-100 g voita (minä käytin ruokalusikallisen voita, saman verran Rainbown sitruunarypsiöljyä ja loput omegaseosööljyä)
1 kananmuna (jonka ansiokkaasti unohdin pois taikinasta, mutta toimii näinkin)
Voiteluun kananmunaa tai voita ja piimää 50-50

Sekoittelin kuivat aineet, lisäsin piimän, appelsiinimehun ja rasvan ja sekoitin kauhalla minuutin verran kunnes taikina oli jonkun verran leipätaikinan näköistä. Kippasin koko ihanuuden pyöreään silikonivuokaan (koska limppuvuoka on kellarissa) ja taputtelin nätiksi vedellä kostutetuin käsin. 170-asteisessa uunissa paistelin reilun tunnin, aika voi vaihdella leivän muodon ja uunin mukaan 45-75 minuutin välillä. Kun leivän päälle koputtaessa kuuluu se tuttu ontto ääni, tuotos on valmis.

Jos jotain parannettavaa etsii niin sokerin voisi korvata hunajalla, lisäksi voi käyttää siemeniä, kuivattuja hedelmiä tai marjoja, pähkinöitä, leseitä, sitruksenkuorta...minä laitoin desin kuivattuja karpaloita, 1 appelsiinin kuoren ja puolikkaan sitruunan kuoren. Olis pitänyt käyttää 2 appelsiinin kuoret niin tulos olis ollut vieläkin parempi!

Leivän rakenne on pehmeä ja hiukan mureneva, koska taikinaa ei vaivata. Minua tämä ei haitannut, päinvastoin. Vois kuvitella, että myös pikkulapset ja mummelit tykkää kun on helppoa pureksittavaa. Ihan normaali aikuinenkin tykkää hyvästä leivästä, jota tehdäkseen ei tarvitse vaivata ja vääntää kymmeniä minuutteja tai - kuten minä yleensä - rääkätä yleiskonetta henkihieveriin taikinaa tehdessä. Ja ei taaskaan pidä sotkea monimutkaista ja aikaavievää keskenään, sillä tämä käntty kylläkin viihtyy uunissa moninkertaisesti pitempään kuin hiivaleivät mutta tekeminen on niin yksinkertaista että lapsikin siitä selviää. Pitää vain muistaa että piimää, jogurttia tai muuta hapanmaitotuotetta taikinassa on oltava, että sooda toimii ja kohottaa leivän. Saatan testata samanlaista tekelettä leivinjauheen ja ei-happaman nesteen kanssa, tiedottelen miten nämä kokeilut onnistuvat.

Herkkuisia talvi-iltoja!

Hulta

PS. En taaskaan osannut kirjoittaa lyhyesti, vaikka alkuun kovasti uhosin. Ehkä jonain päivänä olen parempi ihminen ja opin ilmaisemaan itseäni ytimekkäämmin... :D