Laukku-unelmia - kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki,

tiedän että nyt on vasta maaliskuu. Mutta tuttuni mukaan nyt on enää 283 yötä jouluun, joten ajattelin olla ajoissa jotta ehdit sisäistää lahjatoiveeni. Sillähän ei ole mitään tekemistä aikaisen starttini kanssa, että lahjatoiveeni väri saattaa loppua ennen joulua...

Tänä vuonna olen ollut (tai siis oletan että tulen olemaan) hirmuisen kiltti, kuten aina. En varmasti ole jättänyt (juu en, vaikka mikä tulis ni en jätä!) hampaita harjaamatta illalla ja olen muistanut käyttää hammaslankaakin. Olen leiponut (tulen leipomaan) rakkailleni aina kun aika on antanut myöten, ja blogistakin olen pitänyt (ainakin yritän pitää) huolta entistä paremmin.
Ja olen ollut kovin kiltti (tai ainakin yritän olla parhaani mukaan) ja halipusinut (vielä tulevaa) kummityttöä ja auttanut naapurin mummoa koiranhoidossa ja tehnyt kullalle ruokaa ja leiponut sillekin ja muistanut aina vastata äiteen Facebook-tökkäyksiin. (Pitääkin käydä tarkistamassa onko maama tökännyt taas) (Oli) (Tökkäsin takaisin) (Tätä on jatkunut jo kolmatta vuotta) (Paitsi että välissä oli pitkä tauko) (Mutta silti)

Niin että jos nyt mitenkään - koska jouduin (joudun) keväällä ostamaan itse itselleni uudet tennarit - voisit olla niin ystävällinen että toisit minulle Mirandan kolmannen tuotantokauden DVD:llä ja sitten tämän. Kiitos.

Lumi Supermarket XXL Wine

Pakko saada. Koska Lumi on ihana, ja toisin kuin nykyinen "se fiksumpi"-reissulaukkuni, Supermarket-malli on myös käytännöllinen. Ja suomalaista designia. Ja jumalaisen hyvää laatua. Oma kokoelmani tulee entistä enemmän rakentumaan tämän merkin ympärille jatkossa, sillä aion hankkiutua eroon isosta osasta kamaa joka kämppääni ja kellarikomeroani täyttää. Siinä hässäkässä aika moni laukku saa etsiä itselleen uuden kodin. Tilalle hankin pikku hiljaa käytännöllisempiä ja kestävämpiä juttuja. Eikä tule ees ikävä, sillä mitä enemmän kohtuuhintaisten laatulaukkujen kanssa puljaa, sitä enemmän laukuiltaan alkaa vaatia. Pakko myöntää, että Björn Borg, OIS ja kumppanit ei enää oikein rokkaa tän mamman maailmaa...Helsinki tekee ihmisestä snobin. Tai ikä tekee. Tai ahneus... :D
Enpä varmaan olis tätä ihanaista uutta väriä bongannut, jos ei Private Blendin Mikko olis muistuttanut Lumista - onhan siitä jo pitkälti neljättä päivää kun Lumin kivijalkaliikkeen ikkunan takana kuolasin - kyseisen merkin ihanuuksista.


Ja hei, ihanaista takatalvea kaikille! Jälkilaskiaista viettämään siitä, niin kauan kuin lunta riittää!
- Hulta

PS. Kun tuutte sieltä pulkkamäestä, laittakaa kupin pohjalle muutama pala Geisha-suklaata ja kaatakaa päälle kuumaa maitoa. Hasselpähkinäkaakao ei ole huono tapa lämmitellä.

Bilehileen parhaat - penninvenytyksestä pt.1, TexMex 2/2

En malttanut odottaa tämän kanssa pitempään. 

Mietittäiskö sitten soosipuolta? Hyvä kastike kruunaa ruuan, ja kastikkeistaan kokki tunnetaan. Hyvä ja helppo voivat tulla samassa paketissa, kunhan käyttää hiukan aikaa maisteluun ja miettii mitä puuttuu ja mikä parantaisi makua. Pikku vinkki: jos tuntuu että ruuasta puuttuu jotain mutta ei millään keksi mitä, se jokin on yleensä ripaus sokeria.

Ranskankermaa moni lykkää texmexin kruunuksi, mutta ihan tavallinen (mieluusti täysrasvainen) kermaviilikin ajaa asian puolet halvemmalla. Ja miten voisi edes mainita kermaviiliä ajautumatta suoraan dippikastikkeitten maailmaan?

Tarkan markan kokin dippisooseiksi suosittelen helppotekoisia homejuusto- ja tomaatti-sipulidippejä sekä itsetehtyä salsaa. Salsaan voi lisäillä makunsa mukaan vaikka ananaspaloja, jolloin tuloksena on raikkaampi ja vähän makeampi lisäke. Ja kyllä - olen antanut salsaohjeen myös mikroaaltouunia varten! Vaikka yleensä olen sitä mieltä että mikroaaltouuni on turhake ja soveltuu lähinnä pakasteiden sulattamiseen, käytän sitä myös mm. sipulin, paprikan ja tomaattipyreen kypsentämiseen seitania valmistaessa ja myös salsaa tehdessä. Hella on juhlia järkätessä yleensä tupaten täynnä, ja salsan työvaiheet ovat todella yksinkertaiset. Pannulla paahtaen aineksiin saa erilaisen maun, mutta hyvin maustettu mikrossa valmistettu salsa ei sen rinnalla häpeile.

Homejuustodippi

1 prk kermaviiliä

n. 100 g homejuustoa

tujaus vastarouhittua mustapippuria

Murustele homejuusto. Laita puolet siitä pienellä lautasella mikroon ja sulata varovasti puoliteholla. Älä anna kuplia, että juusto ei kuivu. Sekoita sulanut juusto nopeasti kermaviiliin ja lisää loput juustomurut sekä hiukan pippuria. Anna maustua kylmässä.

Tomaatti-sipulidippi

1 prk kermaviiliä

1 tl tomaattipyrettä

n. 1 rkl sipulijauhetta

½(-1) tl sokeria

ripaus suolaa

Sekoita kaikki aineet keskenään, anna maustua vähintään puoli tuntia kylmässä. Maista ja lisää sokeria ja suolaa tarpeen mukaan.

Salsa

1 prk tomaattimurskaa

1 keskikokoinen sipuli

1-3 valkosipulinkynttä

½ paprika

tuoretta chiliä maun mukaan

säilöttyä jalapenoa maun mukaan

suolaa, sokeria

öljyä

tuoretta korianteria

Pilko paprika ja sipuli, ja raasta valkosipuli. Hienonna chilit ja jalapenot. 

Kuumenna öljytilkkanen paistinpannulla ja kuullota siinä sipuli. Lisää paprika, kypsennä pari minuuttia. Lisää chili ja valkosipuli, pyörittele minuutin verran ja lisää loput aineet. Anna hautua kymmenisen minuuttia. 

Mikrossa: laita mikroastiaan hiukkasen öljyä, sipuli ja paprika. Kypsennä keskiteholla muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää chili ja valkosipuli, jatka kypsentämistä vielä minuutti tai pari, kunnes ne ovat myös kypsyneet. Lisää loput aineet ja kypsennä varovasti (ethän räjäytä salsaa pisin mikroa, pliis?) kunnes salsa on kuplinut minuutin tai pari. 

Anna jäähtyä, koristele korianterisilpulla. Ananaslisäyksellä salsa toimii loistavasti esimerkiksi grillipihvin kaverina!

Juustoakin pitää texmexin kanssa olla, ja kenttä on täynnä vaihtoehtoja: cheddaria, fetaa, mozzarellaa, juustokastiketta...itse suosin kaupan omia merkkejä, X-tra-merkin Salaattijuustopala on mainiota maultaan ja hinnaltaan todella huokeaa, samoin saman merkin mozzarella. Cheddaria harvoin raaskin isompiin pippaloihin alkaa raastelemaan, mutta cheddarkastikkeen teen usein itse. Se kun on kovin helppoa ja edellämainittujen kauppojen omien merkkien tuotteita hyödyntäen halpaakin - pelkkä dippijauhepussi maksaa toista euroa, ja se sisältää enimmäkseen tärkkelystä, suolaa, aromivahvennetta ja jonkin verran juustojauhetta.

Kotikutoiseen herkkuun tarvitset vain:

1 prk 15-prosenttista ruokakermaa

2 dl maitoa

1 pkt (10 siivua) cheddarsulatejuustoa

ropsaus chiliä, hiven cayennea tai tujaus chilikastiketta

muutama siivu säilöttyä jalapenoa hienoksi hakattuna

Lämmitä maito, kerma ja mausteet mikrossa tai kasarissa, lisää mausteita sekä alkuun 6 juustosiivua. Lämmitä jatkuvasti sekoittaen kunnes juusto on sulanut ja kastike on tasaista. Älä anna kiehua! Tarkista maku. Lisää jotain jos jotain kaivataan lisää maun tai paksuuden puolesta. Juusto sakeuttaa, maito ohentaa. Täts it. Laita kastikkeen pinnalle kelmu jotta se ei kehitä kuorta syömistä odotellessaan. Tämäkin kastike onnistuu myös mikrossa tehden.

Guacamolea teen joskus isommallekin porukalle. Harvoin viitsin. Koska 1) hyviä avokadoja on vaikea löytää isompaa määrää ja jos niitä löytyy, ne ovat toodella suolaisen hintaisia, ja 2) Fort Deli on olemassa. Jos vain mitenkään pääset ravintolatukkuun ostoksille, suosittelen testaamaan Fort Delin pakastettua (!!!) Western Guacamolea, joka sisältää 70% tuoretta avokadoa ja on maultaan todella maistuvaista. En ikinä sanoisi näin jos en itse tietäisi tämän olevan totta - tässä on paras guacamole mitä valmiina saat ostettua! Kaupan purkkiguacamolet sisältävät monesti alle 1% avokadojauhetta ja loppu onkin lähinnä vettä, tärkkelystä, väri- ja säilöntäaineita. Ei siis todellakaan ostamisen arvoista tavaraa. Ennemmin jätän kokonaan väliin.

Tässä kuitenkin oma guacamolereseptini, jos haluat herkutella...

2 kypsää avokadoa

1 kypsä pieni tomaatti tai 5 miniluumutomaattia

1 hyvin pieni sipuli

½ valkosipulinkynsi

pieni pala paprikaa 

pieni pala tuoretta chiliä

½ limen mehu

suolaa

mustapippuria

Muusaa avokadojen hedelmäliha, jos käytät tavallista tomaattia niin puolita se ja poista sisältä märät jutut. (Miniluumitomaatit käyvät sellaisenaan) Hienonna. Lisää muut ainekset erittäin pieniksi hakattuna ja mausta limellä, suolalla ja pippurilla. Peitä kelmulla niin, että kelmu on kiinni kastikkeen pinnassa – näin hapettuminen tummentaa guacamolen vähän hitaammin.

Superherkkua tästä tulee, kun vaihdetaan muutama raaka-aine; Nigella Lawsonin Roquamole on suoraan taivaasta! Olen tehnyt oman suomalaistetun muunnokseni reseptistä ja tässä sen ohje:

2 avokadoa

50 g ranskankermaa

100 g Aurajuustoa

2-5 siivua säilöttyä jalapenoa hienoksi hakattuna

½ valkosipulinkynsi

hiukan mustapippuria

limenmehua

suolaa tarpeen mukaan

Muusaa avokadot, murustele sekaan juusto, lisää muut aineet. Mausta, maista, mausta lisää. (Maista. Maista ja tarkista tuliko limenmehua varmasti tarpeeksi ja onko suolaa hyvin. Maista vielä varmistaaksesi että varmasti tuli hyvää. Maista vähän lisää. Pyri jättämään vieraillekin jotain. Yleensä teen tämän dipin viimeisenä ennen vieraiden tuloa, että kippo ei ole tyhjä ja puhtaaksinuoltu ennen aikojaan...)

Pelkästään näitten reseptien pohjalta saat kasattua jo monenmoista herkkupöytää. Tee vaikka matsi- tai leffaillan ratoksi iso nachovati salsasta, tortillasipseistä, juustokastikkeesta ja jalapenosiivuista. Koristele hakatulla korianterilla ja lehtipersiljalla.

Tai kerää ystävät ulkoilupäivän päätteeksi höyryävän chilipadan ääreen ja tarjoile lisäkkeenä riisiä, tortilloja tai pitaleipää.

Aiempi hummusreseptipostaukseni on myös lukemisen arvoinen – mitäpä, jos kasaisitkin Välimeren meze-tyyliin pöytään läjäpäin erilaisia dippejä, paahdettuja ruisleipätikkuja, tortilloja, pitaleipää, vihanneksia ja hedelmiä? Tai tee hyvissä ajoin etukäteen erä tortilloja ja täytä vaikka chilillä, limemehulla ja tuoreella korianterilla maustetulla majoneesilla sekä salaatilla, avokadolla ja katkaravuilla. Kasvisvaihtoehdoksi vaikka pestoa, aurinkokuivattua- ja miniluumutomaattia, salaattia ja fetaa tai aurajuustoa. Rullaa, leikkaa puoliksi ja lado vadille.

Syökää sormin milloin vain ruoka siihen antaa mahdollisuuden. Ystävien kesken se on sallittua ja jopa suotavaa koska se riisuu pois kaiken teennäisyyden ja vapauttaa.

Nauttikaa keväästä niin kauan kuin sitä riittää, kuulin tänään aamulla jo kiurun laulavan Vallilassa!

=) Hulta

Bilehileen parhaat - penninvenyttämisestä pt. I, TexMex 1/2

Pippalot ovat mukavaa kulua viikonlopuille ja juhlien järkkääminen onkin lempipuuhaani - mutta ah, niin ihanan kallista! Miten saada ihmisten mahat täyteen edullisesti?
Teen tästä muutaman postauksen sarjan, koska muuten kukaan ei jaksa lukea näitä loppuun saakka...

TexMex alkaa olla jo tuttua huttua kaikille. Perjantaisin ja lauantaisin tuntuu, että kassalla tulee vastaan enemmän texmex-tavaraa kuin sitä perussettiä eli sipsejä ja dippiä, ja mikäpä siinä, hyväähän tuo on. Yhteen ateriaan parille hengelle saa tosin uppoamaan jopa 30 euroa rahaa! Hirveän paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan, vaikka pienellä vaivannäöllä pääsee paaaljon halvemmalla.

Tortillat. Nämä ovat mielestäni se pahin rahastuskeino. Kyseessähän on siis vehnä-vesi-hiivataikinasta tehdyt pannulla paahdetut lätyt. Tortillan teko siis on oikeastikin noin yksinkertaista kuin mitä yllä kuvailin; sekoita ja vaivaa 2 dl vettä, ripaus suolaa, pikku rippunen hiivaa ja (riittävästi) puolikarkeita vehnäjauhoja tai hienoa maissijauhoa - esim. Risenta tai Maseca - sitkeäksi taikinaksi. Anna levätä peitettynä puolisen tuntia, jaa n. puolen desin kokoisiksi (en osaa paremmin itseäni ilmaista, mutta puolisen desiä taikinaa menee isoon pannuun) palluroiksi ja kauli litteiksi, parin millin paksuisiksi letuiksi. Laita odottamaan pyyhkeen alle sillä aikaa kun kuumennat kuivan paistinpannun - itse suosin perinteistä valurautaa - ei ihan, mutta melkein tulikuumaksi. Paahda lätyt yksi kerrallaan, käännä kun alapinnalle on muodostunut muutama ruskea täplä. Laita foliopaketin sisään pyyhkeen alle suoraan pannulta ja toista. Tämä määrä ruokkii sujuvasti 2-4 henkilöä ruokahalusta riippuen. Pitaleivät syntyvät käytännössä samalla tavalla ja samasta taikinasta, mutta tällöin jätä lätyt reilu ½ cm paksuiksi ja nakkaa pannulta kuumaan uuniin pellille jälkikypsymään minuutiksi tai pariksi.
Toinen versio tortilloista on maissijauhoista - taas puhutaan maissijauhoista, ei maissitärkkelyksestä - tehty lettutaikina, josta paistetaan räiskäleitä pannulla. Sekoita veteen maissijauhoja, ripaus suolaa ja pikkupikku liraus öljyä. Paista keskikuumassa pannussa voin tai öljyn kanssa. Helppoa ja halpaa tämäkin.

Yksi suurin suosikkini texmex-pöydässä on chili sin carne. Se on tuhti pataruoka jossa on lihan sijaan soijarouhetta, tällainen ruoka on halpaa ja se myös sopii käytännössä kaikkiin ruokavalioihin (jos ei ruoka-aineallergioita oteta huomioon). Omat rajoitteeni ovat melkoiset, sillä en syö mitään millä on ollut naama (ei siis eläimiä), lisäksi olen allerginen tuoreelle tavalliselle paprikalle. Käytän siis suippopaprikaa jota vatsani kestää, ja lihan korvaan soijaproteiinilla. Ota selvää vieraidesi ruoka-ainerajoitteista ja justeeraa reseptiä sen mukaan, kaikilla on kivaa sitte.
Käytän chili sin carnea yleensä niin, että kasaan sitä tortillan sisään salaatin, juuston ynnä muun hyvän kanssa. Se toimii myös omana ruokalajinaan vaikka riisin kanssa, pääruoaksikin toimivaa ja spesiaalia!
Kukaan ei ole ikinä jäänyt ihmettelemään lihan perään, koska hyvin maustettu soijarouhe menee täydestä kuin väärä raha...tässä siis The Resepti.

Chili sin carne

10 cm pätkä kesäkurpitsaa
10 pientä tai 5 isoa herkkusientä
2 keskikokoista tai 1 iso sipuli
2 pientä tai 1 iso porkkana
10 cm pätkä purjoa
10 cm pätkä varsiselleriä
1 iso paprika
2-5 kynttä valkosipulia
tuoretta tai kuivattua chiliä hienonnettuna maun mukaan
1½ dl kuivaa soijarouhetta
1 prk valkoisia-, kidney- tai mustasilmäpapuja
1 prk tomaattimurskaa
1 prk tomaattipyrettä
n. 2-4 dl vettä, kasvislientä tai tummaa olutta
öljyä

1 tl sokeria
1 tl kaakaojauhetta (siis sitä itteänsä, ei kaakaojuomajauhetta)
1 tl chilijauhetta
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
1 rkl paprikajauhetta
mustapippuria
suolaa

Pilko kasvikset tasakokoisiksi pieniksi paloiksi, kuumenna iso paistokasari, pata tai kattila. Lisää loraus öljyä ja hikoiluta kesäkurpitsaa ja herkkusieniä hetki suolan kanssa. Kun enin neste on irronnut ja haihtunut, lisää muut kasvikset papuja lukuunottamatta ja anna ruskistua hiukan. Lisää sokeria ja kaakaota lukuunottamatta kaikki muut mausteet ja lämmitä niitä minuutin pari, kunnes tuoksut alkavat irrota. Varo etteivät mausteet kärähdä! Lisää soijarouhe, pavut ja tomaattipyre, pyörittele hetkinen jotta kaikki menee suloisesti sekaisin ja lisää tomaattimurska, sokeri, kaakao ja vähitellen nestettä niin että soijarouhe saa imettyä enimmän siitä parin minuutin aikana. Hauduta vähintään puoli tuntia, mutta edes kolmen tunnin haudutus ei ole liioiteltua - maut vain paranevat! Tarkista maku pariin otteeseen kypsymisen aikana ja lisäile mitä nyt tuntuu puuttuvan.


Jauhelihaa voipi paistella myös, yleensä maustan sitä 3 eri tavalla: mausteiseksi, tuliseksi ja valkosipuliseksi. Mausteiseen käytän reilusti juustokuminaa, korianteria, mustapippuria, paprikajauhetta, sipulijauhetta, hiukan valkosipulia ja miniripauksen kanelia sekä suolaa, jolloin tuloksena on täyteläisen voimakas muttei tulinen makuelämys. Tuliseen vaihtoehtoon tungen taas reilusti chiliä, cayennea, tulista savustettua paprikajauhetta, mustapippuria ja juustokuminaa ja korinteria. Valkosipuliseen - no, kuten voisi kuvitellakin, paljon valkosipulia ja lisäksi suolaa ja pippuria.
Näin jokaisen makuun on tarjolla jotain, ja lihaa kuluu vähemmän koska chili sin carne täyttää sekä tortillaa että vatsaa todella tehokkaasti.

Kas tässä ensimmäinen osa TexMex-herkuista, jatkoa seuraa kastikkeiden merkeissä ihan näillä näppäimillä...
Ihanaista alkuviikkoa!
=) Hulta

Luomusti lopoisammin - ihonhoidosta

Kevät tulee (keskellä helmikuuta!?), aurinko paistaa, ruoho alkaa vihertää ja naamakin kukkii iloisesti. Näissä merkeissä vietin vuosikaudet elämääni, paitsi että iho-ongelmat olivat ympärivuotisia ja jatkuvia. Käytin tuhansia markkoja ja hirveän määrän euroja kokeillessani läpi lähes kaikki homeopaattisen apteekin, Stockmannin, Sokoksen ja Anttilan myymät ihonhoitosarjat. Kaikkien verkostomarkkinoijien tarjoomuksetkin tuli aika tarkkaan syynättyä. Ja rahaa vain paloi...vajaa 10 vuotta sitten hoksasin, että ihoni saattaisikin olla ongelmallisen sijaan vain herkkä. Aloin testailla luomusarjojen tarjontaa, ja eipä mennyt kauan kun huomasin niiden toimivan paremmin kuin mikään aikaisemmin kokeilemani tuote/sarja/mikäliehumpuuki-merivesiampulli.

Luomutuotteet ovat hiukan hintavampia, mutta toisaalta ne kestävätkin pitempään. Jojobaöljypullo, meikkivoide, irtopuuteri ja aloe vera-tuubi kestävät päivittäisessä käytössä 8 kuukautta. Kasvovoide, silmänympärysvoide ja puhdistusgeeli riittää 4 kuukaudeksi. Hinnat eivät huimaa päätä eli jäävät kyllä kauas niistä tavaratalojen huippumerkkien kiskurihinnoista mutta ovat helposti tuplat kalliimpia kuin halvimmat, parabeenejä, mineraaliöljyjä ja silikonia pursuavat markettituotteet. Jos ei muuta mainita, käyttämäni tuotteet ovat hinnaltaan 20 ja 30 euron väliltä.
(Kuvat lainattu eli pöllitty valmistajien sivuilta)
Kas tässä siis herkästi tukkiutuvan, pintakuivan sekaihoni luottotuotteet:

Kasvojen iltapuhdistukseen käytän tällä hetkellä L'Occitane-sarjan Eau d'Angelique-geeliä. Se poistaa meikin tehokkaasti ja jättää ihon raikkaan tuntuiseksi. Tehoaineena on angelikankukkavesi - en tiedä kuka hän on mutta toimii oikein mainiosti.

Aamuisin, jos talvinen ihoni tuntuu kovin janoiselta, saatan käyttää edellämainitun sijasta Dr. Hauschkan puhdistusemulsiota. Se on klassikko joka toimii vuodesta toiseen ja jättää ihon todella pehmeäksi.

Mainio jokerituote aamuiseen puhdistukseen erityisesti talvikuukausille on Dr. Hauschkan mantelipuhdistusvoide. Voidetta otetaan märälle kätöselle reilun herneen kokoinen kikkare ja taputellaan parin minuutin ajan märille kasvoille varovasti hyvin, hyvin kevyin pyörittelevin liikkein. Voide kuorii, kosteuttaa ja jättää ihon raikkaaksi tuhdista olomuodostaan huolimatta.

Kosteuttaminen on pintakuivan sekaihon kanssa elävälle jo ihan oma sirkuksensa; pitää hoitaa sekä pinnan kuivuutta, t-alueen rasvaisuutta, rasvoittuvia silmäluomia ja ties mitä. Omat ässätuotteeni ovat vähän sitä kuuluisaa sillisalaattia, mutta tämä kombo on toiminut jo vuosien ajan. Vain silmänympärysgeeli on uusi tuttavuus.

Aamuin illoin käytän silmänympärysgeeliä, jonka löysin tämän vuoden alussa. Päädyin kokeilemaan L'Occitanen angelikankukkasarjan geeliä, ja olen toistaiseksi ollut todella tyytyväinen. Aiemmin käytin pelkkää luomualoegeeliä, mutta iän karttuessa aloin kaivata vähän tehokkaampaa vaihtoehtoa. Tuote ei tee mitään silmänkääntötemppuja (onneksi, sillä pidän silmistäni ihan näin päin!) eli ei lupaile ihmeellisiä nuorenemisia tai ryppyjen katoamisia, vaan kosteuttaa ja suojaa. Täts it. Eipä muuta tarvitsekaan.

Aamulla hieraisen poskilleni Lumenen Arctic Aqua-geeliseerumia. Kyseessä ei ole luomutuote - kotimainen alle 20 euron hintainen laatutuote kylläkin - mutta se on jo 3 vuoden ajan ollut ehdoton suosikkini. Seerumi imeytyy nopeasti ja pitää kuivan ihon kurissa tukkimatta huokosia.
Jos, oi jos oisin rikas, niin läträisin kasvoilleni Exuviancen Vespera-seerumia mutta toistaiseksi en ole a) voittanut lotossa tai b) törmännyt miljonääriin joka olisi niin typerä että alkaisi minun elämääni rahoittamaan. Köyhänä mutta onnellisena siis mennään...

Seerumin päälle sipaisen pienen määrän kotimaista Frantsilan Ruusuvoidetta, joka tuoksuu ihanasti juhannusruusulle ja imeytyy salamannopeasti. Olen ihan kertakaikkisen rakastunut tähän tuotteeseen, jos yhtä tuotetta haluan erityisesti suositella kaikille niin se on juurikin tämä!

Iltaisin puhdistuksen jälkeen sekä kasvojeni että käsieni iho saa herkutella jojobaöljyllä. Yleensä ostan Julia Lawlessin öljyä, mutta lähinnä siksi että työnantajani omistamat tavaratalot myyvät sitä. Mikä tahansa 100% luomujojobaöljy toimii yhtä lailla päästä varpaisiin.

Meikkivoide ja puuterikin ovat luomua, olen jo kohta 10 vuotta käyttänyt Dr. Hauschkan translucent-meikkivoidetta ja -irtopuuteria. Meikkivoidesävyni on, kuten kunnon kalkkilaivan kapteenilla, 00. Kesäisin revittelen ja vaihdan sävyyn 01. En varsinaisesti rusketu vaan palan, mutta tuolla pienellä sävymuutoksella taion iholleni edes hivenen päivetyksenomaista hehkua. Puuteri on henkäyksenkevyttä, pitää ihon mattana koko päivän eikä meikki luisu pisin kasvoja kesälläkään.

Lopuksi haluan sepittää oodin ehdottomasti ihmiskunnan parhaalle keksinnölle; aloe vera-geelille. Joskus sipaisen sitä todella härskin määrän silmänalusiini yöksi, toisinaan käytän sitä koko kasvoille meikin alla, se hoitaa myös palovammat, naarmut, haavat ja revenneet kynsinauhat. Oma valintani on luomualoe, jota kannan mukanani ihan aina. Käsilaukussani asuu pieni purnukka jonka ainoa elämäntehtävä on kuljettaa aloe veraa sisuksissaan. Ravintola-aikoina opittu tapa istuu sitkeässä, keittössä kun tuli palovammoja vähän väliä ja aloe vie kivun nopeasti ja nopeuttaa myös ihon paranemista.

Koska ihonhoitoon tehdyt panostukset näkyvät koko elämän ajan, kannattaa miettiä tarkkaan mitä iholleen lykkii. Ilmansaasteet ja ympäristömyrkyt aiheuttavat iholle ihan riittämiin rasitusta, luonnon omat tehoaineet pitävät ihon hehkeänä ja ovat myös hiukan pienempi riesa maapallolle tuotantovaiheesta alkaen.
Ituhippeily on ihan kivaa!
-Hulta

Rakkautta vain - eduskunnan älyköt ovat puhuneet

Teen nyt ihan valtaisan paljastuksen. Minulla on kavereita ja ystäviä. (Vaikka tämä saattoi tulla yllätyksenä, älkää vielä tippuko penkiltä, jatko lienee vielä sensaatiomaisempi ja järkyttävämpi!) Jotkut heistä ovat naisia jotka rakastavat miehiä. Toiset ovat miehiä jotka rakastavat miehiä. Eräät ovat naisia jotka rakastavat naisia, ja onpa seassa monta miestä jotka rakastavat naisia. On myös ihmisiä, jotka ovat valinneet "rusinat pullasta"-elämäntavan ja rakastavat sekä miehiä että naisia eli ihmistä sukupuoleen katsomatta. Oma suuntautumiseni on perinteisen epämuodikkaasti hetero, rakastan miestä. En silti arvosta ystäviäni enemmän tai vähemmän sen mukaan, kehen kukin on sattunut rakastumaan. Sille kun ei kukaan voi mitään, tämän tietää jokainen joka on joskus oikeasti rakastunut. Rakkaus on kaikkivoipa, luonnonvoima jonka edessä ihmisen on nöyrryttävä. Tässä kohtaa - ensimmäistä ja varmasti viimeistä kertaa ikinä myönnän tämän tai rääkkään teitä moisella - Antti Tuisku oli oikeassa. Rakkaus on kuin  hyökyaalto. Kehen se kohdistuu, on täysin universumin käsissä. Hyvä jos joskus tulee vastaan Se Oikea. Niitä Vääriä tuntuu riittävän liiankin kanssa...

Elämme jännittäviä aikoja. Eduskunnassa käsiteltiin eilen tasa-arvoista avioliittolakia. Tänään lueskelin Hesarin verkkosivuja ja kylläpä oli mainioita vastalauseita esitetty alkaen siitä vanhasta vakiovalheesta että on luonnotonta olla homo. No siis. Tämä saattaa tulla pahimmille pussi päässä eläjille yllätyksenä ja järkytyksenä, mutta itse asiassa homous ei ole luonnotonta; luonnossakin sitä esiintyy. Ihan alkaen kaverini kissapojista, jotka viettävät sensuelleja hetkiä eteisessä harva se ilta. Tuomiolle nuokin olisi siis varmasti pantava (pun intended).

Paljon parjatun pellepuolueen edustajien lausahduksille en viitsi suoda milliäkään palstatilaa, mutta yhden argumentin verran voin näihin eilisen julkilausumiin tarttua:
"Parhaatkaan isät eivät voi muuttua äidiksi. Lainsäädännöllä ei pitäisi luoda tilanteita joissa lapselta viedään oikeus isään tai äitiin." Peter Östman (kd)

Uskomatonta miten hyvin ihmisen biologia on Östmanilla hallussa - luonnollisin keinoin mies ei tosiaan voi muuttua naiseksi. Tieteen keinoin on kyllä nykyään sekin mahdollista. Transsukupuolisuus on jo vanha juttu. Isästä voi kyllä tulla äiti, vaikka onhan siinä hiukan selittämistä lapselle että se toinen äiti on myös samalla isä. Mutta lapsi oppii ja ymmärtää, ei kannata aliarvioida ihmisen sopeutumiskykyä varsinkin jos lapsen elämä on hyvällä tolalla ja hän tietää olevansa rakastettu. Tällainen lapsi on vahva ja selviää asioista, joihin heikko aikuinen voi helposti kompastua.

Seksuaalinen suuntaus ei vaikuta kykyyn antaa rakkautta eikä taitoon olla hyvä vanhempi. Lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen ja rakastaviin vanhempiin näiden sukupuolesta riippumatta. Tämä ei kuitenkaan käytännössä liity tasa-arvoiseen avioliittolakiin niin pätkääkään. Vanhoillisten paljon paheksumat susiparitkin pystyvät kasvattamaan lapsia. Jos halutaan miettiä asiaa avioliittolain puolesta, Östmanin sanoma kääntyy itseään vastaan.
Vanhempi voi olla niin homo, hetero kuin bissekin, mutta ei-heteroparien lapset syntyvät automaattisesti avioliiton ulkopuolelle. Luomme siis nykyisellä lainsäädännöllä pakkotilanteen jossa homoparien lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa heteroparien lapsiin nähden.
Luulisi kristillisdemarin kauheksuvan tätä tilannetta ja suurta vääryyttä joka pitää korjata hetimiten...mutta eipä (tämänkään) kansanedustajan näkemys tunnu riittävän edes perustellun mielipiteen kehittämiseen saati syvempään pohdiskeluun.
On mielestäni myös kristinuskon halveksumista poimia Raamatusta vain ne kohdat jotka itseä miellyttävät ja vastustaa niitä suosituimpia vastustettavia; miten moni kristitty miettii arjessaan niitä homopaheksunnan alle unohtuneita Raamatun määräyksiä, kuten sekoittaako eri kuituja vaatetuksessaan (ei saa sekoittaa) ja jättääkö parran reuna ajamatta (pitää jättää). Jne jne. Että olkaa hyvät ja eläkää  ensin itse niiden oppienne mukaisesti ennen kuin alatte toisilta samaa penäämään. Kiitos. Samat terveiset kaikille jotka tuputtavat omia oppejaan toisten elämänohjeeksi.

On väärin, jos lapsella ei ole rakastavaa isää/äitiä/isää ja äitiä/kahta isää/kahta äitiä/kahta isää ja äitiä/kolmea äitiä ja yhtä isää/kolmea isää ja yhtä äitiä/ylipäätään rakastavia vanhempia. On myös väärin, että kaksi vapaata aikuista ei voi mennä keskenään naimisiin. Avioliitto on rakkauteen perustuva juridinen järjestely jonka tarkoitus on toimia perheen hyväksi. Näin minulle sanottiin kun menin naimisiin. Liittoon, josta erosin muutaman viikon jälkeen perheväkivallan takia.
On muuten yksi suosittu argumentti, että tasa-arvoinen avioliittolaki rapauttaa avioliittoinstituution, niinhän se meni? Instituutiota ei tietenkään heiluta se fakta, että puolet avioliitoista päättyy eroon ja moni sen takia että toinen osapuoli saa turpaansa? Näinkö se on?

Haters gonna hate, mutta antakaa nyt hyvät ihmiset kaikille tasapuolinen oikeus avioliittoon!

Rakkautta ja hyvää viikonloppua!

-Hulta

PS. Pizzaperjantai! Kokeile täytteeksi suolan kanssa pannulla hikoilutettuja ja sen jälkeen ruskistettuja herkkusieniä ynnä kesäkurpitsaa sekä sipulia, aurinkokuivattua tomaattia, mozzarellaa ja haisujuustoa. Toi. Mii. Meillä on tänään fetapiirakkapäivä. Postailen sen reseptiä joku päivä...

Laiska bloggaaja, laiska kokki - nuudelisalaattia siis teemme!

Kylläpä väsyttää ja ihan suoraan sanottuna laiskottaa. Mutta oon silti niin reipas, että (päivällä toteuttamani hurjan pyykinpesuoperaation - 1 koneellinen - lisäksi) kaivoin vanhoista kätköistäni nuudelisalaattireseptin joka edelleen pistää makuhermot tanssimaan. Salaatti on helppo ja nopea tehdä, sitä voi muunnella mielensä mukaan ja kastikkeenkin voi vaihtaa. Nuudeliksi käyvät kaikki vaihtoehdot; vehnä, muna, riisi, mung, kerma...kaikki toimii. Kannattaa käydä kiinalaiskaupassa joskus vähän tonkimassa nuudelihyllyäkin, sieltä löytyy odottamattomia juttuja...

Laiskan kokin nuudelisalaatti on helppo, nopea ja herkullinen salaatti jota voi muunnella mielensä ja kaappien sisällön mukaan. Määrät ovat vähän sinne päin ja riippuvaisia tekijän makumieltymyksistä. Annosmäärä on tällä ohjeella 4, ja voit käyttää minkä paksuista tai miten kiharaista nuudelia nyt sattuu kotoa löytymään. Salaatin kruunaava ihana maapähkinäsoosi on laiskan kokin versio satay-kastikkeesta.

4 pesää nuudeleita keitettynä, kylmällä vedellä huuhdottuna ja jäähdytettynä
kourallinen paprikaa ohuina suikaleina, värillä ei väliä
kourallinen ituja, mungpapu toimii erinomaisesti
pari pientä porkkanaa + 5 cm pätkä kesäkurpitsaa ohuina suikaleina (kuorimaveitsi muuten toimii tässä kivasti, jos laiskottaa)
2-3 rkl seesaminsiemeniä, paahdettuna tai ei
2 rkl (suola)pähkinöitä; cashew tai maapähkinä toimivat omasta mielestäni ehkä parhaiten
voit myös lisätä kypsää broileria, kasviksia tai vaikka ananasta sen mukaan mitä tekis just nyt mieli...

Kastike:
2 tl seesamiöljyä
2 rkl valkosipuli- tai chiliöljyä
3-4 rkl sileää maapähkinävoita
3-4 rkl makeaa chilikastiketta
2 rkl soijakastiketta
muutama tippa viinietikkaa tai tujaus sitruunan/limen mehua
(murskattua, kuivattua chiliä tai chilikastiketta)
(vettä tai öljyä ohentamiseen)

Heittele salaattiainekset kulhoon. Sekoita kastikkeen ainekset paksuhkon salaatinkastikkeen vahvuiseksi töhnäksi, maistele ja lisää mausteita jos siltä tuntuu. Kippaa kastike salaatin päälle, pyörittele kaikki huolellisesti sekaisin ja anna vetäytyä tunnin verran. 

Bonuksena vaihtoehtoinen toteuttamistapa;
lisää sekaan esim. rucolaa ja granaattiomenansiemeniä ja tee päälle se aiemmin mainitsemani sitrusvinegretti. Vispilöitse sekaisin noin ½ tl suolaa, 1 tl sokeria tai hunajaa, ½ tl rouhittua pippuria, 3 rkl sitruunan- ja/tai limenmehua ja ½ dl mietoa öljyä. Sekoittele. Naminami. 

Ihanaista varhaiskevättä kaikille, takatalvea odotellessa...tänään oli jo vähän yritystä siihen suuntaan, räntää tuli! Mun lempparia! So not. 
Mukavaa loppuviikkoa ja muistakaa keksiä perjantaiksi riittävän hyvä selitys äkilliselle sairastumiselle juuri ennen Suomen peliä...

-Hulta

Soda pop, osa II - pullankorviketta

Hilipataheijaa!
Pakko myöntää, että olen todella laiska kokkaamaan mitään suureellisempia pöperöitä pelkästään itselleni. Nyt on ollut paljon hyviä syitä kokkaamiseen ynnä muuhun, kun eräs herrahenkilö on jotenkin löytänyt tiensä elämääni. Sanonpa vaan, että yläkertaan kiitokset kaikkiruokaisista ihmisistä! Tähän tyyppiin nimittäin uppoaa kaikki mitä väsään.
Tänään on puuhakokkailupäivä, uunissa on pippurista seesami-sitruunabroileria ja chorizomaustettua seitanpaistia. Lupaan postata nämäkin reseptit, mutta enemmän haluan kertoa leivästä. Siitä samasta soodaleivästä, jonka löysin hiljakkoin elämääni. Leipä kohotetaan soodalla, eli se sopii hiivaa vältteleville sekä kiireisille ja/tai laiskoille leipureille. Kaverini pyysi vinkkiä maidottomaan versioon, joten tänään leipaisin koeversion appelsiinimehusta, ja päätin vetää vielä enemmän uutta mukaan; maustoin leivän vähän reilummin ja lisäsin aprikoosia. Melko mainio tekele, ottaen huomioon että siinä ei ole tavallisia vehnäjauhoja ollenkaan!

Tällä kertaa käytin seuraavia raaka-aineita:
2,5 dl appelsiinimehua (2 isohkon appelsiinin mehu)
2 appelsiinin kuoret
6 dl kauraisia sämpyläjauhoja
2 dl hienoa ruisjauhoa
1 dl ohrajauhoa
1,5 dl neljän viljan hiutaleita
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
½ tl muskottia
½ tl maustepippuria
3 rkl vaniljasokeria (itsetehtyä, 1 tl vaniljapapurouhetta/3 dl sokeria)
1 tl suolaa
2 rkl soodaa
1 tl leivinjauhetta
60 g sulatettua voita
2 munaa (pihistin näistä hiukan voiteluun)
Sekoittamisen jälkeen lisäsin 1 purkin aprikoosia sokeriliemessä pieneksi kuutioituna ja pyöräytin ne taikinan sekaan varovasti.
Taikinasta tulee hiukan löysempää aprikoosista irtoavan nesteen vuoksi, tämä ei ollut ongelma koska käytin silikonista kakkuvuokaa.
170 astetta ja 45 minuuttia oli tällä kertaa tarvittu lämpö ja aika, mutta aika voi mennä yli tuntiinkin uunista riippuen.

Sopii kahvin tai teen kaveriksi, parhaimmillaan hiukan lämpimänä voin, hillon tai marmeladin kera.

Nytpä taian mennä väsäämään seitanille marinadin ja lisäkkeeksi nuudeleita laiskan kokin satay-kastikkeessa.
Leppoisaa pyhäiltaa!

-Hulta

PS. Kyl miä sen maidottoman ruokaleivänkin vielä tekaisen, odottakaapa vaan!