Noniin, paluu ruotuun. Tässä oli jonkin verran ohjelmaa ja onhan sitä edelleen, mutta en halua jättää näitä juttuja kirjoittamatta koska tätäkin reseptiä on minulta pyydetty. Nämä ohjeet ovat myös hyvin ajankohtaisia juhlapyhien aikaan, näistä voi kukin napata mieluisat omaan pitopöytäänsä kun ystäviä tulee kylään.
Kesällä pääsin ihaniin elokuisiin häihin vieraan ja kyökkikomentooran roolissa. Ruokalistalla oli seuraavia herkkusia:
- Kylmää pippurista punaviinipaistia
- Punaviinimarinoitua punasipulia
- Vuohenjuusto-punajuurisalaattia
- Mozzarellapastasalaattia
- Kevätkeikaussalaattia
- Rucolaperunasalaattia
Lisäksi juhlan kruunasi mango-sitruunatäytekakku. Siinä oli mangomoussea, sitruunasiirapilla kostutettu vaalea kakkupohja, sitruunacurdia ja sitruunatuorejuustokuorrute vaahtokarkkimassan alla. Oli todella ihanaa, ja kesäisen raikasta. Kakku kirvoitti eksoottisemmista maisemista kotoisin olevasta häävieraasta ihastuneita kiljahduksia. Kyl miä iteki vähän ihtiäni olalle taputtelin, kaikki upposi sujuvasti vieraitten ja isäntäväen kupuihin.
Näissä juhlissa käytännössä kaikki tehtiin edeltävänä iltana ja juhlapäivänä vain kasailtiin ruuat tarjolle. Säästi mukavasti hermoja ja aikaa. Suosittelen lämpimästi, sillä bileiden tunnelma on huomattavasti mukavampi kun emäntä ei ole kireänä ja ahdistuneena keittiössä koko aikaa...
Kylmä paisti on kesällä näppärää tarjottavaa. Ohuiksi siivuiksi leikattuna ja marinoituna se säilyy paremmin ja on helppo asetella näyttävästi vadille.
Naudan paahto- tai sisäpaisti kypsyy hitaasti matalassa lämmössä todella mureaksi ja mehukkaaksi, kun sille antaa mahdollisuuden. Näissä bileissä oli paljon vieraita, joten tein 2 paistia joista toinen oli 2,5-kiloinen ja toinen nelikiloinen. Paisti tykkää, kun sen tuuppaa 200-asteiseen uuniin ja saman tien laskee lämmön 100 asteeseen. Tunti per kilo kypsentelyä ja sen jälkeen noin tunti lepuuttelua peiteltynä ennen kuin veitsellä on asiaa hommiin. Tällöin nesteet eivät karkaa paistin sisältä, ja leikkaaminen käy siistimmin.
Leikatun paistin marinoiminen pidentää sen säilyvyyttä ja parantaa makua. Kylmä paisti on myös parempi ja helpompi tarjottava varsinkin kesähelteellä ja silloin, kun vieraita on paljon, ruokailu kestää pitkään ja käytössä ei ole lämpöhaudetta. Määrä on vähän suhteellinen; joistain paisteista irtoaa enemmän nestettä kuin toisista, ja jotkut ihmiset yksinkertaisesti syövät enemmän ja toiset vähemmän. Ohjenuorana voidaan kuitenkin pitää 150-200 g raakaa naudan sisä- tai paahtopaistia/ruokailija. Kannattaa tehdä vähän enemmän kuin vähemmän - tämä maistuu juhlien jälkeen keskiyön voileivällä!
Paistin kanssa punaviinimarinoitu punasipuli on enemmän kuin kotonaan; se on helppo tehdä ja se tuo väriä ja runsaasti makua lautaselle. Se myös näyttää upealta kauniissa kristallikulhossa. Jos voit koristella ruualla, tee se. Mikään ei ole parempaa kuin kaunis ruoka jonka voi syödä aikansa ihasteltuaan.
Salaatit ovat vanhoja suosikkeja - rucolaperunasalaatti on juuri sitä miltä se kuulostaakin; keitettyä pottulaa, sipulia, isoja kapriksia tai maustekurkkua ja rucolaa. Kastikkeen virkaa toimittaa sitruuna-hunaja-dijonsinappikastike. Perunat ja sipuli marinoidaan yön yli kastikkeessa ja kaprikset/kurkut lisätään sekaan. Lopuksi, vadille asetellessa, lisätään pariin väliin rucolaa ja päälle myös. Naminami.
Punajuuri-vuohenjuustosalaatti on ammatti-instituutin ajoilta tuttu, ohjaajani Stinan resepti jota olen mukaillut. Yrttien ja voin kanssa paahdettu punajuuri ja vuohenjuustolohkot kipataan salaattipohjan päälle, tadaa! Valmis.
Kevätkeikaus taas on oma kehitelmäni erääseen entisen työnantajani tapahtumaan. Piti saada tietyt uutuusraaka-aineet esille, joten väsäsin vähäkalorisen tekeleen; paistettua pekonia, parmesaania, mitä näitä nyt on. Ai niin ja yrttirutonkeja tietysti. Ruokaisaa, upean värikästä, herkullista.
Mutta! Aletaankos me pikku hiljaa tekemään eikä vaan lätistä tässä nyt?
Punaviinimarinoitu paisti
10:lle
2,5 kg kalvottomaksi siistittyä naudan sisä- tai paahtopaistia
2 rkl rouhittua mustapippuria
2 tl kuivattuja yrttejä; salviaa, timjamia, rosmariinia
1 tl öljyä tai sulatettua voita
marinadi:
paistinliemi
3 dl punaviiniä
4 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
suolaa
jauhettua mustapippuria
2 punasipulia
Ota paisti huoneenlämpöön temperoitumaan noin 3 tuntia ennen paistamista. Kuumenna uuni 200-asteiseksi. Hiero rasva ja mausteet paistin pintaan, lykkää uunivuokaan joka on sen kokoinen että paistin ja vuuan reunojen väliin jää pari senttiä tilaa.
Laita paisti kuumaan uuniin ja laske lämpötilaa 100 asteeseen. Anna kypsyä tunti per kilo. Anna valmiin paistin levätä ensin kymmenisen minuuttia vuuassa ja nosta se sitten vadille jäähtymään ja peitä foliolla.
Paisti on edelleen punertavaa sisältä, mutta se muuttaa väriään marinoinnin aikana, sillä etikka ja viini kypsyttävät sen.
Valuta vuuasta paistinliemi kattilaan. Lisää muut aineet, keitä reippaasti ja kuori vaahto pinnalta kunnes sitä ei enää nouse. Redusoi noin kolmanneksella ja siirrä jäähtymään pois levyltä. Suikaloi punasipuli ja laita se liemeen. Sipuli kypsyy kevyesti.
Leikkaa jäähtynyt paisti terävällä veitsellä pari milliä paksuiksi siivuiksi. Jos paisti on kovin leveänmallinen, voit ensin halkaista sen pituussuunnassa. Lado kolmannes viipaleista kannelliseen rasiaan, nostele päälle jonkin verran sipulia marinointiliemen joukosta. Tee loput kerrokset samalla tavalla, ja kaada lopuksi päälle kaikki madinadi. Peitä tiiviisti ensin kelmulla (huom! EI foliolla sillä suola ja etikka syövyttävät alumiinia) ja sitten lautasella tai kannella.
Anna paistin maustua vähintään 6-8 tuntia, mieluiten seuraavaan päivään. Käännä kerran, käsittele lihaa varovasti sillä se on todella mureaa!
Lado tarjolle laakealle vadille, hylkää enimmät sipulit ja korvaa ne ripsottelemalla pinnalle marinoitua sipulia joka on paljon nätimpää kuin yönsä paistin kanssa viettäneet sipulisuikaleet. Voit myös lisätä herneenversoja, rosmariininoksia tai muuta vihreää yrttiä antamaan värikontrastia.
Punaviinimarinoitu sipuli
10:lle
n. 700 g punasipulia
1 dl punaviinietikkaa
3 dl punaviiniä
5 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl jauhettua mustapippuria
2 rkl sitruunanmehua
1 rkl oliiviöljyä
Kuori ja suikaloi sipulit. Laita muut aineet kattilaan lukuunottamatta öljyä ja sitruunanmehua ja keitä reippaasti, kunnes liemi on redusoitunut noin kolmanneksella. Anna jäähtyä hetki, lisää loput ainekset ja kaada sipulisuikaleitten päälle kannelliseen astiaan. Anna maustua yön yli.
Punajuuri-vuohenjuustosalaatti
10:lle
250 g salaattia, kevyt- ja ohutlehtistä
200 g jäävuorisalaattia
500 g kypsytettyä vuohenjuustoa
500 g punajuuria
1 tl rosmariinia
1 tl fenkolinsiemeniä
1 rkl voita
1 rkl öljyä
½ tl suolaa
½ tl rouhittua mustapippuria
Kuumenna uuni 200 asteeseen. Huuhdo punajuuret ja tarkista ettei pintaan ole tarttunut multaa, hiekkaa tai kiviä. Poista kummastakin päästä "viikset" sun muut mitä et halua vieraillesi tarjoilla.
Lohko juuret 4-6 osaan juurien koosta riippuen. Laita lohkot uunivuokaan, nakkaa mausteet ja rasvat päälle ja pyörittele hiukan. Kypsennä uunissa puolisen tuntia, käännä kerran tai pari. Juuret saavat olla kypsiä mutta eivät muhjuisia. Anna jäähtyä täysin.
Silppua salaatit ja sekoita ne vadilla. Leikkaa vuohenjuusto sentin kiekoiksi ja kiekot 2-4 osaan juuston halkaisijasta riippuen. Laita salaattipedille ensin juusto ja sen päälle punajuuret.
Rucola-perunasalaatti
10:lle
1 kg kiinteää tai yleisperunaa
1 sipuli
2 pienehköä maustekurkkua tai 1 dl jättikapriksia varsineen
100 g rucolaa
1 dl sitruunanmehua
3 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl dijon-sinappia
1 rkl rouhittua mustapippuria
3 rkl öljyä
Keitä perunat kypsiksi, anna jäähtyä täysin. Leikkaa kuutioiksi tai ronskeiksi siivuiksi. Hakkaa sipuli hienoksi. Laita peruna ja sipuli kulhoon. Sekoita sitruunanmehu, öljy, hunaja, sinappi ja pippuri tasaiseksi kastikkeeksi ja kaada pottujen ja sipulin päälle, peitä kannella ja anna maustua seuraavaan päivään.
Tarjolle laitettaessa lisää pottuihin kuutioitu maustekurkku tai kaprikset ja nostele puolet seoksesta tarjoiluastiaan. Lisää päälle puolet rucolasta, sitten loput perunaseoksesta ja pinnalle loput rucolat.
Kevätkeikaus
10:lle
200 g jäävuorisalaattia
200 g ohutlehtistä, värikästä salaattia
500 g pekonia
300 g miniluumutomaatteja
150 g parmesanlastuja
krutongit:
1 paistovalmis patonki
4 rkl oliiviöljyä
valkosipulinkynsi
kourallinen tuoretta persiljaa
½ tl suolaa
Peitä 2 tarjotinta, leikkuulautaa tai muuta alustaa talouspaperilla. Kuumenna uuni 225-asteiseksi.
Paista pekoni huolellisesti rapeaksi uunissa pellille levitettynä,
käännä paiston puolivälissä. Anna jäähtyä tarjottimella talouspaperin päällä.
Viipaloi patonki viistosti reilu puoli senttiä paksuiksi siivuiksi. Hakkaa persilja hienoksi ja sekoita suolan kanssa öljyyn. Lado leipäsiivut uunipellille ja tupsuttele niille molemmin puolin persiljaöljyä. Laita uuniin ja paista kunnes leipäpalat ovat reilusti rapeita ja tumman kullanruskeita. Käännä siivut ja anna taas ottaa väriä. Tupsuttele lisää öljyä jos tuntuu tarpeelliselta. Kun krutongit ovat valmiit, ota ne pois uunista ja anna niiden jäähtyä käsiteltäviksi, hieraise kaikkiin hiukan valkosipulinkynttä ja anna jäähtyä kokonaan talouspaperin päällä.
Lado silputut salaatit sekaisin vadille. Päälle sopivaksi katsomassasi järjestyksessä muut ainekset; oma suosikkini on puolitetut tomaatit, parmesanlastut, pekoni ja viimeiseksi krutongit. Näin leipä ei vety tomaattien mehusta ja pekonien kaunis väri näkyy selvästi.
Mozzarellapastasalaatti
10:lle
300 g pastaa, mielellään fusillia tai muuta kierremakaronia
300 g mozzarellaa, mielellään kirsikka-tai helmimozzarellaa mutta isotkin palloset käy
1 prk pestoa, mielellään Pirkkaa
1 prk aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita
100 g kivettömiä oliiveja, mielellään kalamataa tai vihreitä jättejä
200 g miniluumutomaatteja
vettä
suolaa
Keitä pasta napakan kypsäksi suolalla ja aurinkokuivattujen tomaattien öljyllä maustetussa vedessä. Valuta, huuhdo kylmällä vedellä kunnes pasta on jäähtynyt. Valuta aurinkotomaatit ja oliivit, valuta sekä tarvittaessa paloittele mozzarella. Jos oliivit ovat valtavan suuria, voit puolittaa ne. Sekoita kaikki ainekset luumutomaatteja lukuunottamatta hyvin sekaisin. Anna maustua muutama tunti, lisää puolitetut miniluumutomaatit juuri ennen tarjoilua.
Muissa uutisissa: joulu on entistä lähempänä, Prosenttikakku on (viimein!) tekeytymässä, lahjat pitäisi vielä saada kiepautettua pakettiin ja erään ihanan ipanan perheellekin laittaa joululaatikkoa liikkeelle. Jouluna sitten olen, rötvään, homehdun soffanpohjalla, möllötän ja rellotan. Juuri tässä järjestyksessä. Koska mä voin.
- Hulta
torstai 10. joulukuuta 2015
tiistai 8. joulukuuta 2015
Haaste Sannalta - joulun kirjaimista
Sain kirjainhaasteen Sinistä Jouluksi-blogin Sannalta. Vaikka tämä ei nyt varsin joulublogi olekaan, niin jouluhulluja olemme molemmat ja meno sen mukaista ympäri vuoden...
Tästä se sit lähtee.
A - Aloitus. Viimeistään syyskuun alussa joulukausi julistetaan avatuksi. Ainakin miun ja Sannan kerhossa.
B - Brunbergin tryffelit. Näitä on oltava, että joulu tulee.
C - Candy canes, piparminttukepit. Lumiukkosopan oleellinen raaka-aine ja koriste. Naminami.
D - Disney ja Samu Sirkan Joulutervehdys. Toinen niistä telkkariohjelmista joita ilman joulu ei tule.
E - Erilaiset joulut. Monenlaisia jouluja olen päässyt viettämään, ja melkeinpä jokainen niistä on ollut omalla tavallaan ihana.
F - Fenkoli. Joulukinkun keitinliemen ehdoton mauste.
G - Glögi! Mielellään haaleana ja vaaleana, mantelin kera. Kuuma ja tumma glögi polttaa kurkun.
H - Homejuusto. Mielellään sitä karseimmanhajuista stiltonia. Parhaimmillaan piparin ja omenasiivun kanssa jouluyönä.
I - Itsenäisyyspäivä. Oleellinen osa joulunaikaa. Ylpeydenaihe ja hyvä muistutus siitä, että asiat voisivat olla paljon, paljon, PALJON huonommin ilman menneiden polvien uhrauksia ja urheutta.
J - Joulukirja. Ehdoton ystävä tällaiselle lahopäälle. Kirjan kätköihin kirjoitellaan lahjat, ruuat, suunnitelmat ja reseptit.
K - Kinkku. Lihansyntiaikojeni ehdoton ykkössuosikki joulupöydässä. Punasuolattuna, mehevänä ja miedon sinapin kera.
L - Lahjat. Näiden miettiminen alkaa viimeistään heti juhannuksen jälkeen.
M - Mausteet. Kardemumma, neilikka, kaneli, inkivääri, muskotti, sahrami...joulu tuoksuu ja maistuu vahvasti näiltä.
N - Napapiirin Pikajuna, ihana jouluelokuva. Saa joka kerta itkemään.
O - Omenahyvejäätelö. Uskomattoman hyvää ja jouluista.
P - Piparit. Ruskeita siirappipipareita täytyy olla; paljon, ohuita ja rapeita.
R - Rakkaus. Joulun tärkein sanoma, jonka soisin olevan muutenkin maailman kantava arvo ja voima.
S - Sinappi. Itsetehtyä, makeaa, usein omenalla ja viskillä maustettua.
T - Tontut. Näitä on olemassa, aivan varmasti!
U - Usko. Uskon enkeleihin, joulupukkiin ja ihmisten hyvyyteen. Tosin viimeisestä olen joskus hiukan epävarma uutisia luettuani.
V - Värit. Jouluun kuuluu ehdottomasti punainen, valkoinen ja vihreä. Pienissä määrin myös sininen.
Å - Åbo. Joulurauhanjulistuksen koti, mutta itse käymme katsomassa joulurauhanjulistuksen Naantalin Vanhalla torilla.
Ä - Äitee. Joulunviettopaikkana tänä vuonna maaman talo, omat kotikulmat, Naantali <3
Ö - Överit. Näitä tulee yleensä vedettyä parit, sekä jouluruuan että suklaan kanssa.
Haasteeseen kuuluu laittaa haaste myös eteenpäin kolmelle joulubloggarille. Minä tuhma, laitan haasteen vain Vuoden Siivoojalle, joka varmasti saa aikaan mielenkiintoisemmat aakkoset kuin minä edes kolmen tuplaviskin jälkeen!
- Hulda
Jouluaakkoset-haaste
1.Haasta 5 joulublogia
2. Kirjoita jokaisen aakkosen kohdalle jokin jouluinen sana/asia
3. Q,W,X,Y,Z,Å,Ä eivät ole pakollisia
Tästä se sit lähtee.
A - Aloitus. Viimeistään syyskuun alussa joulukausi julistetaan avatuksi. Ainakin miun ja Sannan kerhossa.
B - Brunbergin tryffelit. Näitä on oltava, että joulu tulee.
C - Candy canes, piparminttukepit. Lumiukkosopan oleellinen raaka-aine ja koriste. Naminami.
D - Disney ja Samu Sirkan Joulutervehdys. Toinen niistä telkkariohjelmista joita ilman joulu ei tule.
E - Erilaiset joulut. Monenlaisia jouluja olen päässyt viettämään, ja melkeinpä jokainen niistä on ollut omalla tavallaan ihana.
F - Fenkoli. Joulukinkun keitinliemen ehdoton mauste.
G - Glögi! Mielellään haaleana ja vaaleana, mantelin kera. Kuuma ja tumma glögi polttaa kurkun.
H - Homejuusto. Mielellään sitä karseimmanhajuista stiltonia. Parhaimmillaan piparin ja omenasiivun kanssa jouluyönä.
I - Itsenäisyyspäivä. Oleellinen osa joulunaikaa. Ylpeydenaihe ja hyvä muistutus siitä, että asiat voisivat olla paljon, paljon, PALJON huonommin ilman menneiden polvien uhrauksia ja urheutta.
J - Joulukirja. Ehdoton ystävä tällaiselle lahopäälle. Kirjan kätköihin kirjoitellaan lahjat, ruuat, suunnitelmat ja reseptit.
K - Kinkku. Lihansyntiaikojeni ehdoton ykkössuosikki joulupöydässä. Punasuolattuna, mehevänä ja miedon sinapin kera.
L - Lahjat. Näiden miettiminen alkaa viimeistään heti juhannuksen jälkeen.
M - Mausteet. Kardemumma, neilikka, kaneli, inkivääri, muskotti, sahrami...joulu tuoksuu ja maistuu vahvasti näiltä.
N - Napapiirin Pikajuna, ihana jouluelokuva. Saa joka kerta itkemään.
O - Omenahyvejäätelö. Uskomattoman hyvää ja jouluista.
P - Piparit. Ruskeita siirappipipareita täytyy olla; paljon, ohuita ja rapeita.
R - Rakkaus. Joulun tärkein sanoma, jonka soisin olevan muutenkin maailman kantava arvo ja voima.
S - Sinappi. Itsetehtyä, makeaa, usein omenalla ja viskillä maustettua.
T - Tontut. Näitä on olemassa, aivan varmasti!
U - Usko. Uskon enkeleihin, joulupukkiin ja ihmisten hyvyyteen. Tosin viimeisestä olen joskus hiukan epävarma uutisia luettuani.
V - Värit. Jouluun kuuluu ehdottomasti punainen, valkoinen ja vihreä. Pienissä määrin myös sininen.
Å - Åbo. Joulurauhanjulistuksen koti, mutta itse käymme katsomassa joulurauhanjulistuksen Naantalin Vanhalla torilla.
Ä - Äitee. Joulunviettopaikkana tänä vuonna maaman talo, omat kotikulmat, Naantali <3
Ö - Överit. Näitä tulee yleensä vedettyä parit, sekä jouluruuan että suklaan kanssa.
Haasteeseen kuuluu laittaa haaste myös eteenpäin kolmelle joulubloggarille. Minä tuhma, laitan haasteen vain Vuoden Siivoojalle, joka varmasti saa aikaan mielenkiintoisemmat aakkoset kuin minä edes kolmen tuplaviskin jälkeen!
- Hulda
lauantai 28. marraskuuta 2015
Soda pop, osa III - teeleivästä
Nonni. Tässä on taas viikot hurahdelleet hirmuista tahtia, ja eka adventtikin ryykää ylle kuin kolli kissanminttupenkkiin. Töitten puolesta on ollut rauhallista, vähän liiankin kanssa, eli keikkahommat kutsuu taas. Ei se huono ole, on ihan kiva saada taas vähän muistutusta siitä minkä olen taakseni jättänyt. Tervetuloa niskakivut ja päänsäryt, kaupan kassa kutsuu! Tervetuloa selkäkrampit, palvelutiski here I come! :P
Joululahjoja on tullut hankittua ja paketointikin on jo aloitettu, enää pari lahjaa ja sit on hommat valmiit. Kiireinen alkusyksy vähän viivästytti hommia, mutta onneks on tuota vapaa-aikaa ihan riittävästi...joululaatikotkin tuli rykäistyä äiteen luona pakkaseen viime viikonloppuna. Hommat etenee. Vielä kun sen juuttaan hetelmäkakun saisin aikaan! Sunnuntaina täällä leivotaan, vaikka järki lähtis.
Joulunaikaan kuuluu tuoreiden leivonnaisten tuoksu. Viikonloppuna tuli tehtyä muutakin kuin vain laatikoita - tempaisin kasaan ison satsin joulutorttuja. Käytin luumu- ja omena-kanelimarmelaateja ja vaniljakreemiä. Ja tietysti oikeaa voitaikinaa eikä mittän margariini-imitaatiota. Vaniljakreemi taittaa kivasti luumuhillon tymäkkää makua ja rakennetta pehmeämmäksi, ja omenan kanssahan se toimii kuin junan vessa. (Toim. huom. Uusien junien sähkökäyttöiset vessat eivät aina toimi, mutta viittaan tässä siihen wanhan, sinisen junan pönttöön jonka toimivuus oli käytännössä 100%)
Myös Pätkistä piti kokeilla, ja vaniljakreemillä ja Pätkiksellä täytetyt makeat pasteijat on hhhyväää! Melkein liian hyvää. Vähän piti taiteilla, että täytteet asettuivat taikinan sisään ja myös pysyivät siellä paiston ajan, mutta lopputulos oli uskomattoman herkkuisa.
Mutta. Koska jouluna on myös paljon kaikkea touhua ja odottamattomia vieraita, vierailuja ja muita kokoontumisia piisaa, ajattelin kertoa teille uusimmasta herkkuleipäkeksinnöstäni.
Taannoin testailin soodaleipää, jonka nesteenä käytin teetä. Siis kirjaimellisesti teeleipää. En ole koskaan ymmärtänyt miksi suomalaiset kutsuvat soodataikinarieskoja teeleiviksi, niissä ei ole teetä eikä niitä usein teen kanssa syödä. Että sitä myötä teeleipää. Britit käyttävät samaa nimitystä leivästä joka on kirjaimellisesti teehen leivottu. Siispä piruuttani päätin kokeilla, onnistuuko soodaleipä myös teestä.
Onnistuu.
Teeksi valitsin Jouluteen, jossa on kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Tietysti kukin itse päättää mitä teetä käyttää. Kaikki toimii, kunhan on mustaa ja mielellään maustettua. Jos ei löydy maustettua teetä, voit aina liottaa teessä mausteita.
Hedelmiä tykkään lisätä varsinkin soodaleipään, koska se tuo paljon lisämakua ja väriä peliin. Tällä kertaa käytin sokeroitua inkivääriä ja korintteja. Liottelin hedelmiä teessä hetken, pehmenivät ja kostuivat mukavasti ja antoivat makua teehen.
Pähkinöitäkin voipi käytellä, ei ole yhtään haittaa niistä. Ne tuovat enemmän makua ja täyteläisyyttä, jopa juhlavuutta leipään.
Jauhojen suhteen ei ole taaskaan niin tarkkaa, tällä kertaa käytin hiivaleipäjauhoja mutta suosittelen sekoittelemaan esim. ruista ja vaikka ohraa mukaan. The more, the merrier, kuten piktiystävämme tapaavat sanoa.
Jotta sitte jaarittelut ois jaariteltu, alettaaskos leipoa?
Tarvitset:
pitkulaisen leipävuuan
3 dl kiehuvaa vettä
2 rkl teetä
8-10 dl jauhoja
n. 1,5 dl kuivattuja hedelmiä
(1 dl karkeasti silputtua pähkinää)
3 rkl sokeria, mielellään vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
60 g voita
2 rkl soodaa
Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita tee hautumaan veteen ja jätä noin viideksi minuutiksi. Siivilöi astiaan. Pilko hedelmät ja sulata voi. Laita halutessasi hedelmät teen joukkoon ensin likoamaan muutaman minuutin ajaksi. Sekoita 8 dl jauhoja ja kaikki muut aineet keskenään nopeasti taikinaksi, kumoa reilusti jauhotetulle pöydälle ja vaivaa rauhallisesti vajaan minuutin verran, kunnes taikina pysyy kasassa. Älä vaivaa liikaa, ettei leivästä tule kovaa. Laita taikina vuokaan, lykkää uuniin ja anna kypsyä 45-65 minuuttia. Kun kuori on rapea ja sisältä tulee koputettaessa melko ontonlainen soundi, leipä on kypsää.
Anna jäähtyä vartin verran ja kumoa ritilälle jäähtymään. Nauti voin tai hillon kaverina.
Muissa uutisissa: linnuilla on lisäravinnekuurista johtuen täysi kevätmeininki päällä, olen taas huomannut höyrähtäneeni entistä enemmän jouluun ja Facebookin Sydämeeni Joulun Teen-ryhmä on ihana! Olen jumittanut ryhmän sivulla ja ihastellut ihmisten jouluisia koteja, leivonnaisia ja askartelun tuloksia viikkokaupalla. Jos et ole jo jäsen, liity heti! Be there or be Grinch!
Lupsakkaa viikonloppua kaikillen!
<3 Hulta
Joululahjoja on tullut hankittua ja paketointikin on jo aloitettu, enää pari lahjaa ja sit on hommat valmiit. Kiireinen alkusyksy vähän viivästytti hommia, mutta onneks on tuota vapaa-aikaa ihan riittävästi...joululaatikotkin tuli rykäistyä äiteen luona pakkaseen viime viikonloppuna. Hommat etenee. Vielä kun sen juuttaan hetelmäkakun saisin aikaan! Sunnuntaina täällä leivotaan, vaikka järki lähtis.
Joulunaikaan kuuluu tuoreiden leivonnaisten tuoksu. Viikonloppuna tuli tehtyä muutakin kuin vain laatikoita - tempaisin kasaan ison satsin joulutorttuja. Käytin luumu- ja omena-kanelimarmelaateja ja vaniljakreemiä. Ja tietysti oikeaa voitaikinaa eikä mittän margariini-imitaatiota. Vaniljakreemi taittaa kivasti luumuhillon tymäkkää makua ja rakennetta pehmeämmäksi, ja omenan kanssahan se toimii kuin junan vessa. (Toim. huom. Uusien junien sähkökäyttöiset vessat eivät aina toimi, mutta viittaan tässä siihen wanhan, sinisen junan pönttöön jonka toimivuus oli käytännössä 100%)
Myös Pätkistä piti kokeilla, ja vaniljakreemillä ja Pätkiksellä täytetyt makeat pasteijat on hhhyväää! Melkein liian hyvää. Vähän piti taiteilla, että täytteet asettuivat taikinan sisään ja myös pysyivät siellä paiston ajan, mutta lopputulos oli uskomattoman herkkuisa.
Mutta. Koska jouluna on myös paljon kaikkea touhua ja odottamattomia vieraita, vierailuja ja muita kokoontumisia piisaa, ajattelin kertoa teille uusimmasta herkkuleipäkeksinnöstäni.
Taannoin testailin soodaleipää, jonka nesteenä käytin teetä. Siis kirjaimellisesti teeleipää. En ole koskaan ymmärtänyt miksi suomalaiset kutsuvat soodataikinarieskoja teeleiviksi, niissä ei ole teetä eikä niitä usein teen kanssa syödä. Että sitä myötä teeleipää. Britit käyttävät samaa nimitystä leivästä joka on kirjaimellisesti teehen leivottu. Siispä piruuttani päätin kokeilla, onnistuuko soodaleipä myös teestä.
Onnistuu.
Teeksi valitsin Jouluteen, jossa on kardemummaa, kanelia ja neilikkaa. Tietysti kukin itse päättää mitä teetä käyttää. Kaikki toimii, kunhan on mustaa ja mielellään maustettua. Jos ei löydy maustettua teetä, voit aina liottaa teessä mausteita.
Hedelmiä tykkään lisätä varsinkin soodaleipään, koska se tuo paljon lisämakua ja väriä peliin. Tällä kertaa käytin sokeroitua inkivääriä ja korintteja. Liottelin hedelmiä teessä hetken, pehmenivät ja kostuivat mukavasti ja antoivat makua teehen.
Pähkinöitäkin voipi käytellä, ei ole yhtään haittaa niistä. Ne tuovat enemmän makua ja täyteläisyyttä, jopa juhlavuutta leipään.
Jauhojen suhteen ei ole taaskaan niin tarkkaa, tällä kertaa käytin hiivaleipäjauhoja mutta suosittelen sekoittelemaan esim. ruista ja vaikka ohraa mukaan. The more, the merrier, kuten piktiystävämme tapaavat sanoa.
Jotta sitte jaarittelut ois jaariteltu, alettaaskos leipoa?
Tarvitset:
pitkulaisen leipävuuan
3 dl kiehuvaa vettä
2 rkl teetä
8-10 dl jauhoja
n. 1,5 dl kuivattuja hedelmiä
(1 dl karkeasti silputtua pähkinää)
3 rkl sokeria, mielellään vaniljasokeria
1 tl suolaa
2 kananmunaa
60 g voita
2 rkl soodaa
Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Laita tee hautumaan veteen ja jätä noin viideksi minuutiksi. Siivilöi astiaan. Pilko hedelmät ja sulata voi. Laita halutessasi hedelmät teen joukkoon ensin likoamaan muutaman minuutin ajaksi. Sekoita 8 dl jauhoja ja kaikki muut aineet keskenään nopeasti taikinaksi, kumoa reilusti jauhotetulle pöydälle ja vaivaa rauhallisesti vajaan minuutin verran, kunnes taikina pysyy kasassa. Älä vaivaa liikaa, ettei leivästä tule kovaa. Laita taikina vuokaan, lykkää uuniin ja anna kypsyä 45-65 minuuttia. Kun kuori on rapea ja sisältä tulee koputettaessa melko ontonlainen soundi, leipä on kypsää.
Anna jäähtyä vartin verran ja kumoa ritilälle jäähtymään. Nauti voin tai hillon kaverina.
Muissa uutisissa: linnuilla on lisäravinnekuurista johtuen täysi kevätmeininki päällä, olen taas huomannut höyrähtäneeni entistä enemmän jouluun ja Facebookin Sydämeeni Joulun Teen-ryhmä on ihana! Olen jumittanut ryhmän sivulla ja ihastellut ihmisten jouluisia koteja, leivonnaisia ja askartelun tuloksia viikkokaupalla. Jos et ole jo jäsen, liity heti! Be there or be Grinch!
Lupsakkaa viikonloppua kaikillen!
<3 Hulta
sunnuntai 15. marraskuuta 2015
Aaton jälkilöylyt - joulun makeista herkuista
Nonni, jopa meni taas viikko hurahtamalla! Tässä on tehty lisää joululahjahankintoja, laitettu kodin valaistus uusiksi ja hommattu myös jouluvaloja. Ostin sen Clas Ohlsonin valokranssin josta puhuin aiemmin, mutta valoverkkoa en vielä löytänyt. Pitää käydä K-raudassa ja Löytöliiterissä tutkailemassa jos löytyisi pieni vaalea valoverkko; Ohlsonilla oli kyllä verkkoja mutta olivatpa tummia ja niitä myytiin vain 3 x 2 metrin pakkauksissa. Koska en ole perustamassa bordellia tai muutoin aikeissa valaista koko metikköä, en tarvitse kuutta metriä valoverkkoa vaan parikin metriä on jo enemmän kuin tarpeeksi. Löytyy se kohtuus meikäläiseltäkin joskus harvoin...
Jouluaattona kohtuus ei ole ehkä se ensimmäinen juttu mikä tulee mieleen. Joten tässäpä teillen ne övereimmät herkut, jälkkärit ja juomat joita on ikinä mieleen pälkähtänyt värkätä.
Ensimmäinen herkku on oma päähänpälkähdykseni vuodelta -02. En ole koskaan ollut omenahyveen suurin fani, joten jollain tapaa tämä monsteri piti kesyttää. Keksin sekoittaa sen jäätelöön. Jouluiset mausteet ja fariinisokeri tuunaavat hyveen jouluiseksi, ja jäätelöön sekoittaminen ja kauniiseen muottiin pakastaminen tekevät siitä juhlavan jälkkärin.
Kannattaa katsoa, että hyvejäätelö on korkeintaan 4 cm paksussa kerroksessa. Muuten sitä on todella hankala leikata ja syödä edes suhteellisen sivistyneesti. Voit myös pakastaa hyvejäätelön annosmuotteihin.
Kinuskiin ja hyveeseen kannattaa käyttää mielellään itsetehtyä mehutiivistettä. Parhaiten toimivat muutenkin omenan kanssa hyvin yhteen pelaavat marjat kuten punaviinimarja, karpalo, puolukka, karviainen tai ihan vallan jopa itse omena. Olen käyttänyt omenaa ja punaviinimarjaa yhdessä.
Omenahyvejäätelö
6-8:lle
vuuan pohjalle:
4 punakuorista, kiinteää omenaa (esim. Royal Gala, Jonagold)
1 tl piparimaustetta
2 rkl omena- tai marjamehutiivistettä
½ dl fariinisokeria
pinnalle:
1 dl fariinisokeria
2 dl kaurahiutaleita (tai desi mantelilastuja ja desi kaurahiutaleita)
75 g voita
1 tl piparimaustetta
Lisäksi:
1,5-2 litraa hyvää vaniljajäätelöä
Omenakinuski:
1 dl omena- tai marjamehutiivistettä
25 g voita
1,5 dl fariinisokeria
1 dl tummaa siirappia
1,5 dl kuohukermaa
½ maustemittaa suolaa
Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Voitele n.25-28-senttinen piirakkavuoka.
Paloittele omenat noin sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Laita ne vuuan pohjalle, lisää mehu ja ripottele sokeri ja mauste pinnalle.
Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset sekaisin keskenään. Levitä omenoiden päälle. Paista puolisen tuntia, kunnes omenat ovat pehmeitä ja pinta rapea. Anna jäähtyä täysin, hajota kulhoon niin ettei kuorrutteesta jää kovin isoja paloja.
Ota jäätelö sulamaan. Kun se on juuri ja juuri sekoitettavissa, sötkötä omenahyve ja jäätelö keskenään suht tasaisesti ja kaada isoon kelmulla vuorattuun piirakkavuokaan tai vastaavaan, kauniiseen astiaan. Kääräise kelmu vielä jäätelön päälle. Pakasta.
Anna hyvejäätelön sulaa puolisen tuntia ennen tarjoamista. Kumoa vuuasta tarjoiluvadille ja koristele vaikka piparinmuruilla tai valuta kinuskikastiketta päälle.
Tee kinuski: kuumenna mehu, sokeri, siirappi ja voi kattilassa rauhassa sekoitellen. Anna kiehua viitisen minuuttia, kunnes seos on paksua ja kauniin ruskeaa. Lisää kerma, anna jäähtyä ja tarjoa omenahyvejäätelön kanssa.
Seuraava tekele on vähän erilainen otos riisipuurosta. Makumaailma viittaa joulun alkulähteille, itäisille maille. Puuro maustetaan mantelijauholla, kanelilla, neilikalla, inkiväärillä, kardemummalla ja vaniljalla ja kruunataan glögistä keitetyllä kastikkeella. Puhumatta paras.
Mantelipuuro ja glögikastike
4:lle
2 dl vettä
1,75 dl puuroriisiä
1 l täysmaitoa
2 dl mantelijauhoa
kanelitanko
2 kokonaista neilikkaa
2 cm pätkä halkaistua vaniljatankoa tai 2 maustemitallista jauhettua vaniljaa tai 2 tl vaniljauutetta
2 kokonaista kardemummaa tai 1 maustemitta jauhettua kardemummaa
1 cm pätkä tuoretta inkivääriä tai ½ maustemitallista jauhettua inkivääriä
1 tl suolaa
kastike:
3 dl glögitiivistettä
5 dl vettä
2 rkl perunajauhoa
2 tl (vanilja)sokeria
Kastike ensin:
Sekoita perunajauho puoleen desiin kylmää vettä. Laita glögi ja loput vedestä kattilaan, kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunajauhovesi tarmokkaasti sekoittaen kuumaan nesteeseen, anna kuplahtaa nopeasti ja ota kattila liedeltä. Sokeroi pinta.
Sitten puuron kimppuun:
Kiehauta vesi, lisää riisi. Keitä kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Laske levyn teho pienelle, käytä kattilanalusritilää jos sinulta sellainen löytyy. Lisää parisen desiä maitoa (tai jotain sinnepäin), mantelijauho ja mausteet suolaa lukuunottamatta. Sekoittele puuroa vähän väliä ja lisäile maito vielä parissa erässä, kun edellinen satsi on lämmennyt ja alkanut imeytyä. Keitä puuroa suljetun kannen alla reilu puolisen tuntia, sekoittele vähän väliä kunnes kaikki neste on imeytynyt. Mausta valmis puuro suolalla.
Kerää kokonaiset mausteet pois puurosta ennen tarjoilua. Tarjoa perinteisten rimminkien kanssa.
Riisipuuro taipuu myös riisivanukkaaksi, jolloin se toimii loistavasti jälkiruokana. Jätä tällöin puuro hyvin löysäksi, ettei se kikkaroidu (ihhihihi hassu sana) jäähtyessään. Anna puuron jäähtyä täysin, vatkaa 3 dl kuohukermaa vaahdoksi ja sekoita puuroon. Voit lisätä vanukkaaseen 1-2 dl kuorittuja appelsiininpaloja, säilykemandariinia, karkeaksiraastettua hapanta omenaa tai vaikka säilöttyjä kirsikoita palasina.
Joskus ruuan päälle ei tee mieli mitään kiinteää ravintoa, oli miten vaan jälkiruokamahassa tilaa. Silloin maistuu lämmin juoma. Miksipä ei tehtäis raikasta karpaloglögiä tai täyteläistä lumiukkosoppaa?
Karpaloglögi
2-4:lle
1 l karpalomehua
2 kanelitankoa
vaniljatanko
3 kardemummaa
6 neilikkaa
3 maustepippuria
1 cm pala tuoretta inkivääriä
puolikas Granny Smith-omena 3 lohkossa tai 1 dl omenamehua
Laita kaikki ainekset kattilaan, lämmitä 1-teholla kiehuvaksi. Mitä hitaammin, sen parempi, jotta mausteiden maut ehtivät tekeytyä. Nosta omenanlohkot varovasti pois kattilasta, poista muut mausteet. Voit terästää glögiä halutessasi, mutta se on hyvää sellaisenaankin.
Jos puolukka maistuu paremmin, voit korvata karpalomehun puolukkamehulla. Tai vaikka käyttää molempia, kaksin aina kaunihimpi. Usein myös herkullisempi.
Lumiukkosoppa
kahdelle
4 dl maitoa, mielellään kevyt- tai täysmaitoa
8 palaa taloussuklaata, maitosuklaata tai Geishaa
1 dl vaahtokarkkeja
2 piparminttukarkkikeppiä
Aikuisten lumiukkosoppaan lisäksi minttuviinaa ja Baileysia
Lämmitä maito höyryäväksi mikrossa tai kattilassa. Jaa suklaa paloina kahteen kuppiin, kaada maito päälle ja sekoittele kunnes suklaa on tasaantunut. Aikuisten herkut, mikäli sellaisia haluaa nautiskella, menevät myös tässä kohtaa sekaan. Lopuksi lisää vaahtokarkit pinnalle ja tuuppaa karkkikepit kuppeihin.
Täällä alkaa torppa hiljenemään pikku hiljaa, hoitokoirakin rauhoittui nukkumaan ja niinpä mekin aivan kohta. Vielä ehtii keskiyön voileivän naukkaamaan, hirveä nälkä iski yllättäen. Kyl vaa tää valvominen on hieno laji, kerta kaikkiaan. Jos viime yö meni unettomana Pariisin iskujen takia, tänä yönä taitaa uni maistua senkin edestä. Mutta jottei kellekään jää epäselväksi;
Rakkauden kaupunki vuotaa verta. Niin minunkin sydämeni.
Rakastakaa toisianne
-Hulta
Jouluaattona kohtuus ei ole ehkä se ensimmäinen juttu mikä tulee mieleen. Joten tässäpä teillen ne övereimmät herkut, jälkkärit ja juomat joita on ikinä mieleen pälkähtänyt värkätä.
Ensimmäinen herkku on oma päähänpälkähdykseni vuodelta -02. En ole koskaan ollut omenahyveen suurin fani, joten jollain tapaa tämä monsteri piti kesyttää. Keksin sekoittaa sen jäätelöön. Jouluiset mausteet ja fariinisokeri tuunaavat hyveen jouluiseksi, ja jäätelöön sekoittaminen ja kauniiseen muottiin pakastaminen tekevät siitä juhlavan jälkkärin.
Kannattaa katsoa, että hyvejäätelö on korkeintaan 4 cm paksussa kerroksessa. Muuten sitä on todella hankala leikata ja syödä edes suhteellisen sivistyneesti. Voit myös pakastaa hyvejäätelön annosmuotteihin.
Kinuskiin ja hyveeseen kannattaa käyttää mielellään itsetehtyä mehutiivistettä. Parhaiten toimivat muutenkin omenan kanssa hyvin yhteen pelaavat marjat kuten punaviinimarja, karpalo, puolukka, karviainen tai ihan vallan jopa itse omena. Olen käyttänyt omenaa ja punaviinimarjaa yhdessä.
Omenahyvejäätelö
6-8:lle
vuuan pohjalle:
4 punakuorista, kiinteää omenaa (esim. Royal Gala, Jonagold)
1 tl piparimaustetta
2 rkl omena- tai marjamehutiivistettä
½ dl fariinisokeria
pinnalle:
1 dl fariinisokeria
2 dl kaurahiutaleita (tai desi mantelilastuja ja desi kaurahiutaleita)
75 g voita
1 tl piparimaustetta
Lisäksi:
1,5-2 litraa hyvää vaniljajäätelöä
Omenakinuski:
1 dl omena- tai marjamehutiivistettä
25 g voita
1,5 dl fariinisokeria
1 dl tummaa siirappia
1,5 dl kuohukermaa
½ maustemittaa suolaa
Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Voitele n.25-28-senttinen piirakkavuoka.
Paloittele omenat noin sokeripalan kokoisiksi kuutioiksi. Laita ne vuuan pohjalle, lisää mehu ja ripottele sokeri ja mauste pinnalle.
Sulata voi ja sekoita kaikki ainekset sekaisin keskenään. Levitä omenoiden päälle. Paista puolisen tuntia, kunnes omenat ovat pehmeitä ja pinta rapea. Anna jäähtyä täysin, hajota kulhoon niin ettei kuorrutteesta jää kovin isoja paloja.
Ota jäätelö sulamaan. Kun se on juuri ja juuri sekoitettavissa, sötkötä omenahyve ja jäätelö keskenään suht tasaisesti ja kaada isoon kelmulla vuorattuun piirakkavuokaan tai vastaavaan, kauniiseen astiaan. Kääräise kelmu vielä jäätelön päälle. Pakasta.
Anna hyvejäätelön sulaa puolisen tuntia ennen tarjoamista. Kumoa vuuasta tarjoiluvadille ja koristele vaikka piparinmuruilla tai valuta kinuskikastiketta päälle.
Tee kinuski: kuumenna mehu, sokeri, siirappi ja voi kattilassa rauhassa sekoitellen. Anna kiehua viitisen minuuttia, kunnes seos on paksua ja kauniin ruskeaa. Lisää kerma, anna jäähtyä ja tarjoa omenahyvejäätelön kanssa.
Seuraava tekele on vähän erilainen otos riisipuurosta. Makumaailma viittaa joulun alkulähteille, itäisille maille. Puuro maustetaan mantelijauholla, kanelilla, neilikalla, inkiväärillä, kardemummalla ja vaniljalla ja kruunataan glögistä keitetyllä kastikkeella. Puhumatta paras.
Mantelipuuro ja glögikastike
4:lle
2 dl vettä
1,75 dl puuroriisiä
1 l täysmaitoa
2 dl mantelijauhoa
kanelitanko
2 kokonaista neilikkaa
2 cm pätkä halkaistua vaniljatankoa tai 2 maustemitallista jauhettua vaniljaa tai 2 tl vaniljauutetta
2 kokonaista kardemummaa tai 1 maustemitta jauhettua kardemummaa
1 cm pätkä tuoretta inkivääriä tai ½ maustemitallista jauhettua inkivääriä
1 tl suolaa
kastike:
3 dl glögitiivistettä
5 dl vettä
2 rkl perunajauhoa
2 tl (vanilja)sokeria
Kastike ensin:
Sekoita perunajauho puoleen desiin kylmää vettä. Laita glögi ja loput vedestä kattilaan, kuumenna kiehuvaksi. Lisää perunajauhovesi tarmokkaasti sekoittaen kuumaan nesteeseen, anna kuplahtaa nopeasti ja ota kattila liedeltä. Sokeroi pinta.
Sitten puuron kimppuun:
Kiehauta vesi, lisää riisi. Keitä kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Laske levyn teho pienelle, käytä kattilanalusritilää jos sinulta sellainen löytyy. Lisää parisen desiä maitoa (tai jotain sinnepäin), mantelijauho ja mausteet suolaa lukuunottamatta. Sekoittele puuroa vähän väliä ja lisäile maito vielä parissa erässä, kun edellinen satsi on lämmennyt ja alkanut imeytyä. Keitä puuroa suljetun kannen alla reilu puolisen tuntia, sekoittele vähän väliä kunnes kaikki neste on imeytynyt. Mausta valmis puuro suolalla.
Kerää kokonaiset mausteet pois puurosta ennen tarjoilua. Tarjoa perinteisten rimminkien kanssa.
Riisipuuro taipuu myös riisivanukkaaksi, jolloin se toimii loistavasti jälkiruokana. Jätä tällöin puuro hyvin löysäksi, ettei se kikkaroidu (ihhihihi hassu sana) jäähtyessään. Anna puuron jäähtyä täysin, vatkaa 3 dl kuohukermaa vaahdoksi ja sekoita puuroon. Voit lisätä vanukkaaseen 1-2 dl kuorittuja appelsiininpaloja, säilykemandariinia, karkeaksiraastettua hapanta omenaa tai vaikka säilöttyjä kirsikoita palasina.
Joskus ruuan päälle ei tee mieli mitään kiinteää ravintoa, oli miten vaan jälkiruokamahassa tilaa. Silloin maistuu lämmin juoma. Miksipä ei tehtäis raikasta karpaloglögiä tai täyteläistä lumiukkosoppaa?
Karpaloglögi
2-4:lle
1 l karpalomehua
2 kanelitankoa
vaniljatanko
3 kardemummaa
6 neilikkaa
3 maustepippuria
1 cm pala tuoretta inkivääriä
puolikas Granny Smith-omena 3 lohkossa tai 1 dl omenamehua
Laita kaikki ainekset kattilaan, lämmitä 1-teholla kiehuvaksi. Mitä hitaammin, sen parempi, jotta mausteiden maut ehtivät tekeytyä. Nosta omenanlohkot varovasti pois kattilasta, poista muut mausteet. Voit terästää glögiä halutessasi, mutta se on hyvää sellaisenaankin.
Jos puolukka maistuu paremmin, voit korvata karpalomehun puolukkamehulla. Tai vaikka käyttää molempia, kaksin aina kaunihimpi. Usein myös herkullisempi.
Lumiukkosoppa
kahdelle
4 dl maitoa, mielellään kevyt- tai täysmaitoa
8 palaa taloussuklaata, maitosuklaata tai Geishaa
1 dl vaahtokarkkeja
2 piparminttukarkkikeppiä
Aikuisten lumiukkosoppaan lisäksi minttuviinaa ja Baileysia
Lämmitä maito höyryäväksi mikrossa tai kattilassa. Jaa suklaa paloina kahteen kuppiin, kaada maito päälle ja sekoittele kunnes suklaa on tasaantunut. Aikuisten herkut, mikäli sellaisia haluaa nautiskella, menevät myös tässä kohtaa sekaan. Lopuksi lisää vaahtokarkit pinnalle ja tuuppaa karkkikepit kuppeihin.
Täällä alkaa torppa hiljenemään pikku hiljaa, hoitokoirakin rauhoittui nukkumaan ja niinpä mekin aivan kohta. Vielä ehtii keskiyön voileivän naukkaamaan, hirveä nälkä iski yllättäen. Kyl vaa tää valvominen on hieno laji, kerta kaikkiaan. Jos viime yö meni unettomana Pariisin iskujen takia, tänä yönä taitaa uni maistua senkin edestä. Mutta jottei kellekään jää epäselväksi;
Rakastakaa toisianne
-Hulta
lauantai 7. marraskuuta 2015
Sikamaista touhua - pienoisista kinkkusista
Koska moni ottaa varaslähdön jouluun muutenkin kuin koristelun ja leipomisen kanssa, pitää vissiin alkaa myös näitä (yleensä) aattona syötävien ruokain reseptejä lykkimään jo esille.
Monessa keskustelussa olen antanut itselleni kertoa, että kinkkuja paistellaan pisin syksyä ja niitä saattaa päätyä pöytään jopa 4-5 kappaletta ennen H-hetkeä. Aikamoista! Meillä kotona kinkkua on tarjolla vain jouluaattona, tosin joskus tonttu on saattanut jo aatonaattoiltana käydä nävertämässä pikkuisen potsia poskeen.
Kun olin lapsi, meitä oli isovanhempien joulupöydissä paljon väkeä. Isän luona kymmenkunta, ja äidin luona vähintään tusina. Lapsenlapsihomman räjähdettyä käsiin jopa 15. Silloin oli kinkuilla kokoa kuulkaas - pienimmillään jotain 6 kilon luokkaa, ja varmasti joskus kolisteltiin jo kymppikiloa.
Ennen kuin aloin ituhipiksi ja lopetin lihansyönnin, kinkku oli lempparijouluruokani. Muistan, kun äidin vanhemmat kerran - Amerikanreissun innoittamana - ostivat jouluksi savukalkkunan. Siellä se möllötti pöydällä, korppikotkan näköisenä ja kuivana kuin mikä. "Saimme" maistaa sitä ennakkoon, ja vähän ajan päästä meille tulikin veljen kanssa akuutti kiire isän vanhempien luo. Virallinen selitys oli, että "mennään vaan moikkaamaan ja ulkoilutetaan koira samalla", todellinen syy oli että eipä ollut aikomustakaan skipata joulukinkkua vaikka äidin vanhempien luona oli määrä syödä sinä jouluaattona. Isän äidillä oli aina valtava kinkku pöydässä, ja kävimme sitä urakalla verottamassa siinä ihan huomaamatta vierailun lomassa. Itse taisin syödä ainakin 6 siivua...vähän äidin vanhempien luona ihmettelivät, kun ei ollu lapsilla nälkä aterialla. Hähä!
Koska nykyään väkeä on meidän joulupöydässä äidin luona korkeintaan viisi kerrallaan ja minähän en vieläkään elikoita syö, kinkun määrää on täytynyt viilata hiukan maltillisempaan suuntaan. Pari-kolmekiloisesta juhlakinkusta väki syö itsensä täyteen kolme tai neljä kertaa, mutta koska pieni kinkku on helpompi pilata kuin iso, valmistusmenetelmääkin on tarvinnut viilailla.
Uunissa paistaen kinkku on herkästi lopulta liian kuivaa. Jotkut tykkäävät ylikypsästä, kuivasta kinkusta, mutta meillä sen on oltava mehukasta. Päätin siis etsiä toisen kypsennystavan. Lopulta päädyin keittämiseen. Nigellan jalanjäljissä mennään taas, joskin omilla tvisteillä kuten aina.
Keitetystä kinkusta monelle tulee mieleen se (välistä vähän vetinenkin) leikkele, joka ei herätä minkään luokan jouluisia tunteita. Mutta kun kinkun keittää punaviinin, juuresten ja mausteiden kanssa ja lopulta glaseeraa karpalohyytelöllä, siitä löytyy ihan uskomattomia vivahteita ja jouluista vibaa enemmän kuin monesta korppujauhokuorrutetusta potsista!
Keittämiseen kannattaa käyttää kohtuullisen makuista punkkua. Ei sitä parasta ja kalleinta, muttei nyt mitään kamalaa karahvipunkunlitkuakaan. Kävele Alkoon, kerro myyjälle että haluat vaikka noin 6-8 euron täyteläisen ja aromikkaan punaviinin ruuanlaittoon ja anna myyjän tehdä työ. Jos alkoholiton on elämäntapasi, kurvaa kaupan kautta ja osta pullollinen Carl Jung Rotlackia.
Jos haluat päästä loppuvaiheessa paljon helpommalla, pura kinkusta verkko päältä ennen keittämistä ja sido se narulla. Keittäessä verkko tahtoo kutistua ja pureutua kinkkuun (ehhehe, tuhmaa!) jolloin sen irrottaminen kinkkua tuhoamatta on aikaavievää ja vaatii kärsivällisyyttä.
Kinkun sitomiseen tarvitset paksua, käsittelemätöntä puuvilla- tai pellavanarua ja hiukan taitoa. Sitä voit kartuttaa katselemalla vaikka nämä Epicurious.comin videot; klassinen sidonta ja pikasidonta. Pyri sitomaan kinkku suurin piirtein samaan malliin kuin missä se on verkon sisällä; sileää pintaa ulospäin mahdollisimman paljon ja muoto tasaiseksi. Älä vedä nyöriä liian tiukalle, sillä sekin tahtoo hiukan keittäessä kutistua. Ei siis tarvita hiki päässä rytkimistä vaan lempeännapakkaa otetta. Love the piggy into submission, niinku.
Jos lähikaupassasi ei ole luomuhedelmiä, pese sitrushedelmä kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla. Koska hedelmän kaikki osat menevät liemeen, on hyvä hankkiutua eroon vaha- ja kasvinsuojeluainejäämistä parhaansa mukaan.
Laiska kokki ei jaksa säpeltää kaikkien maustepurnukoitten kanssa erikseen, vaan ostaa pussillisen glögimaustetta ja nakkaa sen keitinliemeen. Tämäkin on ihan toimiva ratkaisu. Saat samalla käyttöä sille kaapin perällä vuosia maanneelle maustepussille... ;)
Jokos otettais sitte possua potkasta ja alettais hommiin?
Tarvitset:
2-4 kg luutonta juhlakinkkua
5 dl punaviiniä
2 sipulia
½ valkosipulia
2 pientä tai 1 iso porkkana
1 pieni tai ½ iso tuore fenkoli
(1 sellerinvarsi)
vettä
1 tl kokonaisia neilikoita
1 tl kokonaisia fenkolinsiemeniä
½ tl sinapinsiemeniä
1,5 tl kokonaisia mauste- ja/tai mustapippureita
½ tl kokonaisia korianterinsiemeniä
Monessa keskustelussa olen antanut itselleni kertoa, että kinkkuja paistellaan pisin syksyä ja niitä saattaa päätyä pöytään jopa 4-5 kappaletta ennen H-hetkeä. Aikamoista! Meillä kotona kinkkua on tarjolla vain jouluaattona, tosin joskus tonttu on saattanut jo aatonaattoiltana käydä nävertämässä pikkuisen potsia poskeen.
Kun olin lapsi, meitä oli isovanhempien joulupöydissä paljon väkeä. Isän luona kymmenkunta, ja äidin luona vähintään tusina. Lapsenlapsihomman räjähdettyä käsiin jopa 15. Silloin oli kinkuilla kokoa kuulkaas - pienimmillään jotain 6 kilon luokkaa, ja varmasti joskus kolisteltiin jo kymppikiloa.
Kuva nyysitty netanttila.com
Ennen kuin aloin ituhipiksi ja lopetin lihansyönnin, kinkku oli lempparijouluruokani. Muistan, kun äidin vanhemmat kerran - Amerikanreissun innoittamana - ostivat jouluksi savukalkkunan. Siellä se möllötti pöydällä, korppikotkan näköisenä ja kuivana kuin mikä. "Saimme" maistaa sitä ennakkoon, ja vähän ajan päästä meille tulikin veljen kanssa akuutti kiire isän vanhempien luo. Virallinen selitys oli, että "mennään vaan moikkaamaan ja ulkoilutetaan koira samalla", todellinen syy oli että eipä ollut aikomustakaan skipata joulukinkkua vaikka äidin vanhempien luona oli määrä syödä sinä jouluaattona. Isän äidillä oli aina valtava kinkku pöydässä, ja kävimme sitä urakalla verottamassa siinä ihan huomaamatta vierailun lomassa. Itse taisin syödä ainakin 6 siivua...vähän äidin vanhempien luona ihmettelivät, kun ei ollu lapsilla nälkä aterialla. Hähä!
Koska nykyään väkeä on meidän joulupöydässä äidin luona korkeintaan viisi kerrallaan ja minähän en vieläkään elikoita syö, kinkun määrää on täytynyt viilata hiukan maltillisempaan suuntaan. Pari-kolmekiloisesta juhlakinkusta väki syö itsensä täyteen kolme tai neljä kertaa, mutta koska pieni kinkku on helpompi pilata kuin iso, valmistusmenetelmääkin on tarvinnut viilailla.
Uunissa paistaen kinkku on herkästi lopulta liian kuivaa. Jotkut tykkäävät ylikypsästä, kuivasta kinkusta, mutta meillä sen on oltava mehukasta. Päätin siis etsiä toisen kypsennystavan. Lopulta päädyin keittämiseen. Nigellan jalanjäljissä mennään taas, joskin omilla tvisteillä kuten aina.
Keitetystä kinkusta monelle tulee mieleen se (välistä vähän vetinenkin) leikkele, joka ei herätä minkään luokan jouluisia tunteita. Mutta kun kinkun keittää punaviinin, juuresten ja mausteiden kanssa ja lopulta glaseeraa karpalohyytelöllä, siitä löytyy ihan uskomattomia vivahteita ja jouluista vibaa enemmän kuin monesta korppujauhokuorrutetusta potsista!
Keittämiseen kannattaa käyttää kohtuullisen makuista punkkua. Ei sitä parasta ja kalleinta, muttei nyt mitään kamalaa karahvipunkunlitkuakaan. Kävele Alkoon, kerro myyjälle että haluat vaikka noin 6-8 euron täyteläisen ja aromikkaan punaviinin ruuanlaittoon ja anna myyjän tehdä työ. Jos alkoholiton on elämäntapasi, kurvaa kaupan kautta ja osta pullollinen Carl Jung Rotlackia.
Jos haluat päästä loppuvaiheessa paljon helpommalla, pura kinkusta verkko päältä ennen keittämistä ja sido se narulla. Keittäessä verkko tahtoo kutistua ja pureutua kinkkuun (ehhehe, tuhmaa!) jolloin sen irrottaminen kinkkua tuhoamatta on aikaavievää ja vaatii kärsivällisyyttä.
Kinkun sitomiseen tarvitset paksua, käsittelemätöntä puuvilla- tai pellavanarua ja hiukan taitoa. Sitä voit kartuttaa katselemalla vaikka nämä Epicurious.comin videot; klassinen sidonta ja pikasidonta. Pyri sitomaan kinkku suurin piirtein samaan malliin kuin missä se on verkon sisällä; sileää pintaa ulospäin mahdollisimman paljon ja muoto tasaiseksi. Älä vedä nyöriä liian tiukalle, sillä sekin tahtoo hiukan keittäessä kutistua. Ei siis tarvita hiki päässä rytkimistä vaan lempeännapakkaa otetta. Love the piggy into submission, niinku.
Jos lähikaupassasi ei ole luomuhedelmiä, pese sitrushedelmä kuumalla vedellä, tiskiaineella ja harjalla. Koska hedelmän kaikki osat menevät liemeen, on hyvä hankkiutua eroon vaha- ja kasvinsuojeluainejäämistä parhaansa mukaan.
Laiska kokki ei jaksa säpeltää kaikkien maustepurnukoitten kanssa erikseen, vaan ostaa pussillisen glögimaustetta ja nakkaa sen keitinliemeen. Tämäkin on ihan toimiva ratkaisu. Saat samalla käyttöä sille kaapin perällä vuosia maanneelle maustepussille... ;)
Jokos otettais sitte possua potkasta ja alettais hommiin?
Tarvitset:
2-4 kg luutonta juhlakinkkua
5 dl punaviiniä
2 sipulia
½ valkosipulia
2 pientä tai 1 iso porkkana
1 pieni tai ½ iso tuore fenkoli
(1 sellerinvarsi)
vettä
1 tl kokonaisia neilikoita
1 tl kokonaisia fenkolinsiemeniä
½ tl sinapinsiemeniä
1,5 tl kokonaisia mauste- ja/tai mustapippureita
½ tl kokonaisia korianterinsiemeniä
1 tähtianis
1 kanelitanko
1 mandariini tai pieni appelsiini
Koristeluun kokonaisia neilikoita
Glaseeraukseen:
1 dl karpalo- tai punaviinimarjahyytelöä
1 tl punaviinietikkaa
2 rkl punaviiniä
1 tl fariinisokeria
½ maustemitallista kanelia
½ maustemitallista muskottia
½ maustemitallista maustepippuria
Laita kinkku kattilaan, jossa se mahtuu mukavasti kylpemään. Ei liian väljästi, muuten liemestä tulee liian laimeaa. Pari kolme senttiä reunoista irti on just passeli. Jos kinkku on nelikiloinen, käytä hiukan enemmän mausteita ja koko pullo viiniä.
Leikkaa sipulit, fenkoli ja sitrushedelmä neljään osaan, hajota valkosipulinkynnet erilleen (tai, jos käytät yksikyntistä, leikkaa 3-4 palaan) ja pilko porkkana ja sellerinvarsi muutamaan palaan. Nakkaa kaikki kasvikset ja mausteet kinkun päälle ja vierelle, purista sitruksenlohkoista jonkin verran mehua kattilaan ja lisää myös karat karkeloihin. Viinin jälkeen kaada kinkun päälle sen verran vettä, että se juuri ja juuri peittyy. Kinkusta irtoaa lisää nestettä ja rasvaa sulaa keitettäessä.
Laita kattilan päälle kansi ja keitä kinkkua hiljalleen noin tunti kiloa kohti. Laita kello raksuttamaan vasta kun liemi alkaa kiehua. Kuori pinnalta vaahto pariin kertaan. Lopuksi ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä vielä ainakin puoli tuntia, tuntikin.
Ota kinkku liemestä, poista verkko/langat huolellisesti ja leikkaa nahka pois. Poista myös rasvaa niin, että kinkun päälle jää sitä noin puolen sentin kerros. Viillä ruutukuvio rasvan pintaan, älä leikkaa niin syvälle että lihaan tulee viiltoja ettei neste karkaa uunissa.
Jos haluat, voit painella ruutukuvioon neilikoita. Laita kinkku uunivuokaan, kuumenna uuni 200 asteeseen.
Valmista glasyyri: laita kaikki ainekset kasariin, kuumenna varovasti samalla sekoitellen kunnes hyytelö sulaa, anna kiehua hiljaa "hymyillen" pari minuuttia kunnes glasyyri paksunee hiukan. Jos kinkku on nelikiloinen, lisää aineksien määrää suurin piirtein 1,5-kertaiseksi.
Lusikoi glasyyri varovasti ja rauhassa kinkun pintaan. Laita kinkku uuniin, ja noin 5-10 minuutin välein lusikoi vuokaan valunutta glasyyria takaisin kinkun päälle. Kun glasyyri on asettunut lasimaisen hehkuvaksi kerrokseksi kinkun päälle ja väri on syventynyt (muttei kärähtänyt) tummanpunaiseksi, ota kinkku uunista. Tähän menee 25-45 minuuttia uunista, kinkusta ja glasyyrista riippuen.
Syö harkiten, eli ei ihan kaikkea kerralla...
Muissa uutisissa: käytiin Lidlissä, siellä on joulukarkit saapuneet (mutta koska pahempi puolisko oli mukana, en voinut jäädä hiplailemaan ja ihmettelemään kaikkia ihanuuksia) ja leivontahyllystä löytyi myös mielenkiintoisia asioita, kuten elintarvikevärejä. Jäi askarruttamaan ovatko värit nestemäisiä, hyytelömäisiä vai tahnamuodossa? Jos joku tietää, hän tunnustakoon! Välittömästi! Tai Teuvo teidät syö!
Pöö.
-Hulta
torstai 5. marraskuuta 2015
Ihan pähkinöinä - pikkujoulujen purtavista
Hellurei pupsukat!
Tässä laiskasta vapaapäivästä nautiskellessani tuli mieleeni ajatus vuosikymmenen takaisesta pähkinäpettymyksestä. Jostain löysin reseptin glögipähkinöihin, ja olihan sitä sitten testattava. Makean chilikastikkeen ja glögitiivisteen yhdistelmä ei pelannut, ei. Jotain jäi puuttumaan. Siispä nyt, kymmenen vuotta viisaampana, päätin taklata tämänkin ahdistuksenaiheen pois päiväjärjestyksestä.
Koska pikkujouluihin kaipaillaan aina uutta kivaa ja itse tehden yleensä saa parasta ja joskus jopa edullisinta, pikkusuolaisia kannattaa tehdä myös kavereiden iloksi. Pähkinöillä ei sinänsä ole väliä jotta mitä käyttää, kunhan ovat raakoja ja sellaisia että niissä ei ole irtonaisia kuoria pinnalla kuten esmerkiksi maapähkinöissä on. Muut pähkinät menevät kalttaamattominakin.
Tällä kertaa käytin saksan-, cashew-, pecan- ja pistaasipähkinöitä. Mantelit, maapähkinät, hasselpähkinät ja vaikka kurpitsansiemenetkin käyvät oikein mukavasti.
Mausteidenkäyttö on jokaisen omissa käsissä. Olen tässä tehnyt kaksi erilaista ehdotelmaa; molemmat ovat itämaista innoituksensa saaneet, mutta toisessa on ehkä hiukan intialaista vibaa. Kukin voi tehdä omat viritelmänsä - jos vaikka lapsukaisiakin on pähkinöistä nauttimassa eikä ipanoilla ole vielä kovin kehittynyt maku, tulisimmat mausteet voi vaihtaa miedompiin. Tavan paprikakin toimii. Muutama lehti tuoretta rosmariinia kruunaa yksinkertaisen paprika-chili-mustapippurivaihtoehdon. Ole luova, kehittele, tee vaikka pari pientä satsia ja kokeile mikä omia makuhermojasi parhaiten hivelee.
Mutta jokos laitetaan puuhatontun hattu päähän ja aletaan hommiin?!
Tarvitset:
5 dl kuorittuja, kokonaisia pähkinöitä
1 rkl voita
4 rkl vettä
2 rkl fariinisokeria
½ tl suolaa
1 tl öljyä
mausteita
kokonaisuus I:
1 tl paprikaa, mieluusti tulista ja savustettua
1 maustemitta kutakin;
cayennea
chiliä, mielellään pieninä lastuina
juustokuminaa
korianteria
neilikkaa tai kardemummaa
kanelia
mauste- tai mustapippuria
muskottia
kokonaisuus II:
1 tl piparkakkumaustetta
1 maustemitta chililastuja
1 maustemitta mustapippuria
Lykkää pähkinät tasaisesti joko metalliseen tai foliolla vuorattuun uunivuokaan joka on öljytty kevyesti, pyri siihen että pähkinöitä on vain yhdessä kerroksessa. Kuumenna uuni 180-asteiseksi.
Laita muut ainekset kasariin ja keittele pari minuuttia kunnes voi on sulanut ja mausteet turvonneet. Kippaa seos pähkinöitten päälle, sekoita huolellisesti niin että mausteseosta päätyy suurinpiirtein kaikkiin pähkinöihin.
Laita vuoka uuniin keskitasolle. paahda 8-10 minuuttia, kääntele varovasti pähkinöitä jotta vuuan pohjalle kertyvä siirappi tarttuu kaikkiin niihin tasaisesti. Paahda vielä toiset 8-10 minuuttia, kunnes siirappi on paksua ja suurimmalta osalta kertynyt pähkinöihin vuuan pohjan sijaan ja pähkinät paahtuneet.
Kippaa pähkinät leivinpaperille ritilän tai leikkuulaudan päälle, siirtele irralleen toisistaan ja anna jäähtyä. Tässä kohtaa voit vielä ripsaista päälle puoli teelusikallista sormisuolaa tai hienorakeista merisuolaa lisää terää tuomaan.
Ja tässä lopputulos; tahmeanmakeanmausteiset pähkinät, helposti ja halvalla ihan omasta uunista!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin (eli pitää päästä tuhoamaan noita pähkinöitä jotka tuijottaa minuu keittiöstä) täältä sohvanpohjalta.
-Hulda
Tässä laiskasta vapaapäivästä nautiskellessani tuli mieleeni ajatus vuosikymmenen takaisesta pähkinäpettymyksestä. Jostain löysin reseptin glögipähkinöihin, ja olihan sitä sitten testattava. Makean chilikastikkeen ja glögitiivisteen yhdistelmä ei pelannut, ei. Jotain jäi puuttumaan. Siispä nyt, kymmenen vuotta viisaampana, päätin taklata tämänkin ahdistuksenaiheen pois päiväjärjestyksestä.
Koska pikkujouluihin kaipaillaan aina uutta kivaa ja itse tehden yleensä saa parasta ja joskus jopa edullisinta, pikkusuolaisia kannattaa tehdä myös kavereiden iloksi. Pähkinöillä ei sinänsä ole väliä jotta mitä käyttää, kunhan ovat raakoja ja sellaisia että niissä ei ole irtonaisia kuoria pinnalla kuten esmerkiksi maapähkinöissä on. Muut pähkinät menevät kalttaamattominakin.
Tällä kertaa käytin saksan-, cashew-, pecan- ja pistaasipähkinöitä. Mantelit, maapähkinät, hasselpähkinät ja vaikka kurpitsansiemenetkin käyvät oikein mukavasti.
Mausteidenkäyttö on jokaisen omissa käsissä. Olen tässä tehnyt kaksi erilaista ehdotelmaa; molemmat ovat itämaista innoituksensa saaneet, mutta toisessa on ehkä hiukan intialaista vibaa. Kukin voi tehdä omat viritelmänsä - jos vaikka lapsukaisiakin on pähkinöistä nauttimassa eikä ipanoilla ole vielä kovin kehittynyt maku, tulisimmat mausteet voi vaihtaa miedompiin. Tavan paprikakin toimii. Muutama lehti tuoretta rosmariinia kruunaa yksinkertaisen paprika-chili-mustapippurivaihtoehdon. Ole luova, kehittele, tee vaikka pari pientä satsia ja kokeile mikä omia makuhermojasi parhaiten hivelee.
Mutta jokos laitetaan puuhatontun hattu päähän ja aletaan hommiin?!
Tarvitset:
5 dl kuorittuja, kokonaisia pähkinöitä
1 rkl voita
4 rkl vettä
2 rkl fariinisokeria
½ tl suolaa
1 tl öljyä
mausteita
kokonaisuus I:
1 tl paprikaa, mieluusti tulista ja savustettua
1 maustemitta kutakin;
cayennea
chiliä, mielellään pieninä lastuina
juustokuminaa
korianteria
neilikkaa tai kardemummaa
kanelia
mauste- tai mustapippuria
muskottia
kokonaisuus II:
1 tl piparkakkumaustetta
1 maustemitta chililastuja
1 maustemitta mustapippuria
Lykkää pähkinät tasaisesti joko metalliseen tai foliolla vuorattuun uunivuokaan joka on öljytty kevyesti, pyri siihen että pähkinöitä on vain yhdessä kerroksessa. Kuumenna uuni 180-asteiseksi.
Laita muut ainekset kasariin ja keittele pari minuuttia kunnes voi on sulanut ja mausteet turvonneet. Kippaa seos pähkinöitten päälle, sekoita huolellisesti niin että mausteseosta päätyy suurinpiirtein kaikkiin pähkinöihin.
Laita vuoka uuniin keskitasolle. paahda 8-10 minuuttia, kääntele varovasti pähkinöitä jotta vuuan pohjalle kertyvä siirappi tarttuu kaikkiin niihin tasaisesti. Paahda vielä toiset 8-10 minuuttia, kunnes siirappi on paksua ja suurimmalta osalta kertynyt pähkinöihin vuuan pohjan sijaan ja pähkinät paahtuneet.
Kippaa pähkinät leivinpaperille ritilän tai leikkuulaudan päälle, siirtele irralleen toisistaan ja anna jäähtyä. Tässä kohtaa voit vielä ripsaista päälle puoli teelusikallista sormisuolaa tai hienorakeista merisuolaa lisää terää tuomaan.
Ja tässä lopputulos; tahmeanmakeanmausteiset pähkinät, helposti ja halvalla ihan omasta uunista!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin (eli pitää päästä tuhoamaan noita pähkinöitä jotka tuijottaa minuu keittiöstä) täältä sohvanpohjalta.
-Hulda
maanantai 2. marraskuuta 2015
Joulukalenteri - hiprakkahedelmistä ja tunnelmavaloista
Meillä on viime aikoina polteltu kynttilöitä. Olen tässä alkanut suunnitella jo talvivalaistusta kotiin, ja päätynyt siihen että hankin pari harkittua juttua Clas Ohlsonilta, Nekalan Löytöliiteristä tai Hong Kongista kotia kaunistamaan.
Olohuoneen ikkunalasien väliin tulee joko "jääpuikkovalot" tai valoverkko vastavaloa antamaan, jotta voin laittaa ikkunoihin valoverhot. Talvella luonnonvalo on kortilla ja se pitää kaikki päästää sisään. Kesäaikaan ikkunoissa on vaaleanvihreät verhot, jotka nyt joko lähtevät tai jäävät - paksummatkin verhot pitää ikkunoissa olla talvella mutta mieli tekis jotain valkoista tai vaaleanharmaata.
Keittiön ikkunaan mieleni tekevi jotain yksinkertaista koristetta - ei sitä perinteistä pahvitähteä vaan vaikka korutonta kranssia joka toimii myös tunnelmavalaisimena.
Olohuoneen ikkunalasien väliin tulee joko "jääpuikkovalot" tai valoverkko vastavaloa antamaan, jotta voin laittaa ikkunoihin valoverhot. Talvella luonnonvalo on kortilla ja se pitää kaikki päästää sisään. Kesäaikaan ikkunoissa on vaaleanvihreät verhot, jotka nyt joko lähtevät tai jäävät - paksummatkin verhot pitää ikkunoissa olla talvella mutta mieli tekis jotain valkoista tai vaaleanharmaata.
Kuva pöllitty k-rauta.fi
Keittiön ikkunaan mieleni tekevi jotain yksinkertaista koristetta - ei sitä perinteistä pahvitähteä vaan vaikka korutonta kranssia joka toimii myös tunnelmavalaisimena.
Kuva nyysitty valohuone.fi
Makuuhuoneen verhopaneeliin tekisi mieli lykätä metalliverkko johon on kiinnitettu LED-valot. Se pitää ehkä näperrellä itse, koska markkinoilla ei tunnu olevan moisia. Jos ei Löytöliiteri piilota sisäänsä arvaamattomia aarteita...
Pöydillä ja hyllyillä saattaa hyvinkin oleilla lasipurkkeja joihin on tupattu patterilla toimivia valosarjoja. Olen tässä silmäillyt pariakin purnukkaa ja miettinyt, minne ihmeeseen olen tuupannut ne useat valosarjat jotka omistan. Eiköhän nekin tuolta löydy - pitääkin tonkia joulutavaralaatikko kellarista ja kurkata josko sieltä löytyisi. Koristeita tai punaisia tuikkukuppeja en vielä ota esiin, vaan pitäydyn toistaiseksi sinisissä ja kirkkaissa.
Ja sitte se tärkein juttu; Prosenttikakku. Leipomisen kanssa mennään vähän viime tingassa, koska kakku vaatii vähintään pari kuukautta juopottelua ollakseen täydellinen. Kuukausikin riittää kyllä kohtalaiseen lopputulokseen.
Tällä kertaa kävin Punnitse ja Säästä-kaupassa ostoksilla. Ostin pistaaseja, pecanpähkinöitä sekä manteleita ja hedelmiksi omenakarpaloita (kuivattuja karpaloita jotka on uitettu omenamehussa), tavan karpaloita, sokeroitua inkivääriä, mangoa, luumuja, sulttaanirusinoita, taateleita, omenaa, ja mansikoita. Kaapin perältä löysin vielä pikkuisen korintteja Yhtä sorttia ei tarvitse paljon, reilu puolisen desiä per laatu riittää kun sortteja on kymmenkunta.
Kotona oli kaneliviskiä, metsämansikkalikööriä ja Jim Beam omenamehu-bourbonsekoitusta. Dyykkasin kaapin perältä myös kirschiä ja rommia. Lisäksi lykkäsin hedelmiin hiukan rommi- ja manteliaromia makumaailmoja nostelemaan.
Melkein kaikki liköörit ja väkevät sopivat Prosenttikakkuun, mutta viinit kannattaa unohtaa. Samoin raki, ouzo, kahvi- ja kermaliköörit sekä se kamalista kamalin; Vana Tallinn. Sillä saa kyllä helposti tuloksia aikaan, eli pilattua kakun kertaheitolla.
Mutta laitettaaskos puuhasteluhattua päähän ja tehhään hetelmätaikoja?
Melkein kaikki liköörit ja väkevät sopivat Prosenttikakkuun, mutta viinit kannattaa unohtaa. Samoin raki, ouzo, kahvi- ja kermaliköörit sekä se kamalista kamalin; Vana Tallinn. Sillä saa kyllä helposti tuloksia aikaan, eli pilattua kakun kertaheitolla.
Mutta laitettaaskos puuhasteluhattua päähän ja tehhään hetelmätaikoja?
Tästä se lähtee:
Kuvassa näkyy myös viikunoita, mutta ne olivat niin kamalanmakuisia että niitten ei tarvinnut liittyä bileisiin. Oli muuten eka kerta i-ki-nä, kun P&S-kaupasta sain kehnoa tavaraa. Annamme tämän kerran armon käydä oikeudesta. Eiköhän tuosta syötävää tule ilman viikunaakin...
Pilkoin hedelmät noin sentin kuutioiksi ja rusinat sekä karpalot suurin piirtein puoliksi. Ei ole niin millin päälle. Seuraava askel oli lykätä koko ihana hedelmäkonfetti kannelliseen kippoon ja läträtä alkoholia niin paljon päälle että hedelmät peittyvät.
Pilkoin hedelmät noin sentin kuutioiksi ja rusinat sekä karpalot suurin piirtein puoliksi. Ei ole niin millin päälle. Seuraava askel oli lykätä koko ihana hedelmäkonfetti kannelliseen kippoon ja läträtä alkoholia niin paljon päälle että hedelmät peittyvät.
Näin. Kaikkiaan tarvitset 7 desiä juoppohedelmäksiä. Sitten kantta päälle ja jääkaappiin. Parin päivän liotusaika riittää, mutta omassa jääkaapissani bileet jatkuvat noin viikon verran.
Ensi kerralla sitte leivotaan ihan oikeasti. Nyt tämä täti keräilee ihtensä lakanoitten väliin. Aamulla kiusanhenki pärähtää elämöimään puoli neljältä. Jippii. Onneks tykkään työstäni ja asiakkaistani ihan mahottomasti, koska ei kukaan siihen aikaan herää tekemään työtä jota vihaa.
Muissa uutisissa: joulunodotus on virallisesti karkaamassa käsistä, olen ihan aikuisten oikeasti tehnyt joululahjan omin käsin ja myös lahjaostoksia olen suorittanut jonkin verran. En tosin riittävästi, tulee vielä kiire...
- Hulda
Ensi kerralla sitte leivotaan ihan oikeasti. Nyt tämä täti keräilee ihtensä lakanoitten väliin. Aamulla kiusanhenki pärähtää elämöimään puoli neljältä. Jippii. Onneks tykkään työstäni ja asiakkaistani ihan mahottomasti, koska ei kukaan siihen aikaan herää tekemään työtä jota vihaa.
Muissa uutisissa: joulunodotus on virallisesti karkaamassa käsistä, olen ihan aikuisten oikeasti tehnyt joululahjan omin käsin ja myös lahjaostoksia olen suorittanut jonkin verran. En tosin riittävästi, tulee vielä kiire...
- Hulda
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)