Nopsat lemppariateriat - erilaisesta pikaruuasta

Viihdyn keittiössä. Saatan viettää siellä aikaani ihan vain huvikseni, vaikken tekisikään mitään. Haaveeni on saada niin iso keittiö että sinne mahtuu sohvasänky. Sit ei tarttis varmaan enää poistua kyökistä ollenkaan...en ole varma onko tämä hyvä. Mutta vaikka Rakastankin kokkaamista ja usein käytän ihan perusruuanlaittoon 1-3 tuntia kerrallaan, joskus aika on kortilla ja täytyy saada apetta esille supervauhtia.

Nopean ei tarvitse tarkoittaa mautonta, ravintoaineköyhää tai epäterveellistä; on omista valinnoista kiinni, MISTÄ ruokansa tekee. MITEN onkin sitten eri asia.
Hiukan jo aihetta "nopeasti jääkaapista lautaselle" sivusin muutama viikko sitten tomaattikastikepostauksessani. Jatketaan samalla teemalla vielä, sillä kollegani pyynnöstä jaan joka tapauksessa kuskusohjeeni joka taipuu niin lämpimäksi lisukkeeksi kuin kylmäksi salaatiksikin.

Yleensä käytän tuoreita kasviksia ja juureksia, sillä niissä maku on paras ja hinta alhaisin. Oikeastaan ainoa poikkeus on herneet, jotka ovat parhaita pakkasesta. Pakasteitten käyttämisestä ei kannata ottaa turhaan huonoa omaatuntoa, sillä niissä ravintoaineet ovat tallessa ja ne ovat paljon parempi vaihtoehto kuin hyperkuumennetut, lisäaineilla ja suolalla kyllästetyt täyseinekset.
Pakkaukset ja tuotteiden esikäsittely ovat myös oleellisia kun kokataan sata lasissa. Jos voit skipata työvaiheen, varsinkin sotkuisen sellaisen, niin kannattaa tehdä se. Esimerkiksi mikäli en varta vasten tarvitse kokonaisia aurinkokuivattuja tomaatteja, valitsen käytännössä aina valmiiksi suikaloidut. Nopsastihan ne tomaatit saksilla tai veitsellä napsuttelee suikulaksi mutta sormet ja veitsellä leikatessa myös leikkuulauta sotkeentuvat. Taas yksi hidaste.

Hiilarilisäkkeissä suosin täysjyvää. Kuskus on useimmiten GoGreen-merkkistä, nuudelit mitä tahansa sattuu käteen osumaan paitsi jos sattuu löytymään tattarista tehtyjä soba-nuudeleita jolloin niitä päätyy ostoskoriin aivan varmasti. Uskomattoman hyvää. Pastat ovat tummaa, mielellään rukiista tai ainakin täysjyvävehnää sisältävää mallia. Kypsymisajassa ei kuitenkaan ole mainittavaa eroa, joten samalla vaivalla saat ruuasta ravitsevampaa ja terveellisempää.

Peruna on pikaruokana hiukan heikkoa, mutta jos sitä tarvitaan eikä jääkaapissa ole edelliseltä aterialta jääneitä jämäpottuja niin potut voi suikaloituna kypsentää myös mikrossa vedellä peitettynä. Quinoakin vaatii vähän enemmän kevätjuhlaliikkeitä. Siispä jos olen kiireessä, yleensä valitsen nuudelit tai kuskusin.

Kas tässä lempparireseptejäni pikaisiin aterioihin jotka sopivat arkeen ja juhlaan!

Kuskussalaatti
4:lle

3 dl kuskusjyviä
3 dl kiehuvaa vettä
1 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
 ½ tl rouhittua mustapippuria
muita mausteita maun mukaan (paprikajauhetta, juustokuminaa, korianteria, ruohosipulia, yrttejä...)
kourallinen parsakaalia
1/4 sipuli
½ valkosipulinkynsi
½-1 dl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina
10-15 kirsikka- tai miniluumutomaattia
muuta hyvää; paprikaa, pepperonipippureita, kapriksia, pähkinöitä, siemeniä, granaattiomenansiemeniä, fetaa...

Kuori parsakaalin ohuet varret, leikkaa n.½ sentin kiekoiksi ja irrottele nuput pieniksi rykelmiksi. Laita parsakaalit, hienoksi silputtu sipuli ja raastetta/murskattu valkosipuli kulhon pohjalle. Kaada päälle raaka kuskus, suola ja muut mausteet ja kiehuva vesi. Laita voi ja öljy päällimmäiseksi. Peitä kannella (itse käytän lautasta) ja anna kypsyä viitisen minuuttia. Pyörittele kuskus irtonaiseksi ja mausteet sekaisin kahdella haarukalla - lusikalla tai kauhalla saat aikaan tiiviitä klönttejä, haarukalla ilmavaa ihanuutta - ja lisää loput kasvikset.
Omat jokeriraaka-ainesuosikkini ovat kapris ja suolattomat pistaasipähkinät. Suolattomia, kuorittuja pistaaseja löytyy ainakin Punnitse&Säästä-kaupoista. Jos käytät granaattiomenaa, siemenet kannattaa lisätä vasta tarjoiluastiassa olevan kuskusin pinnalle.

Jos et vielä tiedä, miten saat granaattiompun nopeasti luopumaan sisuksistaan niin nytpä tulee arvokasta tietoa; Leikkaa granaattiomena kahtia "päiväntasaajan" kohdalta. Käännä leikkuupinta alaspäin ja hakkaa kuorta yläpuolelta esim. isolla lusikalla tai kauhalla. Siemenet satavat alas kuin pienet jalokivet! Jos haluat säilyttää niitä pitempään, huuhtaise ne juoksevan veden alla, anna valua hyvin ja laita jääkaappiin rasiassa jonka pohjalla on 3-4-kertainen talouspaperi. Peitä kannella.

Kuskussalaatin voi tarjota lämpimänä tai kylmänä lisäkkeenä.

Aasialainen pyttipannu
2:lle

1 pieni pkt nuudeleita kypsennettynä
1 sipuli
1 porkkana
5 cm kesäkurpitsaa
kourallinen parsakaalia
 puolikas paprika
2 cm inkivääriä
(½ dl mungpavunituja ja/tai desi herkkusieniä ohuina siivuina)
öljyä
soijaa
makeaa soijaa/ketjap manis-kastiketta
chilikastiketta, makeaa tai tulista maun mukaan
2-3 kananmunaa

Suikaloi kasvikset, raasta inkivääri. Kuumenna öljy isossa pannussa, wokissa tai kattilassa. Heitä kasvikset kattilaan ja paista muutama minuutti kunnes ne ovat melkein kypsiä. Jos käytät ituja, lisää ne tässä vaiheessa.
Riko munat, vispaa rakenne rikki ja lurauta sekaan 2 rkl soijaa, 1 rkl makeaa soijaa ja 1-2 rkl chilikastiketta. Nakkaa munaseos sekä kypsät, valutetut nuudelit kasvisten sekaan ja pyörittele minuutin verran kunnes kananmuna on kypsynyt. Lisää tarvittaessa soijaa tai muita mausteita.

Voit käyttää myös wokkivihanneksia pakkasesta, itse en pidä niitä hätävarana juuri koskaan joten tuoreilla mennään.


Hernesose
2:lle

4 desiä pakasteherneitä
vettä
suolaa, pippuria
valkosipulinkynsi
½ dl kermaa
1 rkl voita
1-2 tuoretta kotimaista yrttiä: minttua, basilikaa, timjamia tai ruohosipulia

Kuumenna vesi, mausta suolalla ja lisää herneet sekä valkosipuli. Keitä herneet napakan kypsiksi, eli kun otat herneen sormiesi väliin ja puristat, se menee littanaksi muttei ole muhjuinen. Tähän menee vain muutama minuutti, varsinkin pienet pakasteherneet kypsyvät nopsasti joten ole tarkkana!
Ota vähän keitinlientä talteen ja kaada herneet lävikköön. Siirrä ne saman tien blenderiin tai kutteriin, lisää kerma, yrtit, pippuri sekä voi ja pyöräytä soseeksi. Jos massasta tulee kovin tönkköä, ohenna varovasti keitinvedellä.
Toimii lisäkkeenä ja myös levitteenä paahdetulla leivällä. Mausteeksi sopivat hyvin myös vihreä chilitahna tai vihreä pesto.


Grilled cheese sandwich
1:lle

2 siivua isoa sandwich-leipää, esim. Lidlin täysjyväjättipaahtista
Felix chilikastiketta, ketsuppia tms
2 paksua siivua cheddaria tai vajaa desi juustoraastetta
maun mukaan rapeaksipaistettua pekonia, kinkkua, kypsää lihaa tai perunaa jne
voita, öljyä

Sivele leivät ketsupilla reunasta reunaan, asettele juusto ja muut raaka-aineet toiselle leipäsiivulle niin että täyte peittää leivän. Laita toinen leipäsiivu päälle, paina kevyesti. Kuumenna rasva pannulla 4-teholla, kun voi alkaa ruskistua, laita leipä paistumaan. Paista tumman kullanruskeaksi molemmilta puolilta.
Tämä ei nyt ole kovin järkevää sapuskaa, mutta silloin tällöin kun kaapit alkavat kumista tyhjyyttään ja nälkä on hirmuinen, juustoleivällä saa nälkäpeikon karkoitettua pitkäksi aikaa. Salaatti, peruna tai keitto ovat oiva kaveri tälle amerikkalaisherkulle.


Quesadilla
1:lle

2 tortillaa
Felix chilikastiketta
1 dl juustoraastetta
paprikaa, kypsää perunaa, lihaa tai kalaa, kinkkua, tonnikalaa, jalapenoa...
öljyä

Sivele tortillat ohuesti chilikastikkeella. Ripottele puolet juustosta toiselle tortillalle, lado päälle ohuesti muita täytteitä (valuta ja painele paperilla tonnikala, jalapenot yms kosteat raaka-aineet) ja lisää loppu juusto. Paina toinen tortilla kevyesti päälle.
Öljyä päällimmäinen tortilla pullasudilla hyvin niukasti, laita öljytty puoli alaspäin kuumalle pannulle tai uunipellille ja öljyä toinenkin puoli. Paista uunissa tai pannulla molemmin puolin rapeaksi, leikkaa 4-6 kolmioon ja pyri osoittamaan edes jonkinasteista sivistystä tätä superherkkua tuhotessasi.


Nuudelikeitto
4:lle

400 g broilerinfilesuikaleita tai kypsää broileria/muuta lihaa revittynä tai
300 g katkarapuja/tofua
minimaalinen määrä öljyä
2 myttyä nuudeleita
400-500 g keitto- tai wokkivihanneksia
1 sipuli
2 rkl fondia, kana tai kasvis
1,2 l kuumaa vettä tai 9 dl vettä+purkki kookoskermaa
currytahnaa, värillä ei väliä
muita mausteita ja tuoreita yrttejä maun mukaan; pippuria, hakattua korianteria, lehtipersiljaa,

Kuumenna öljy isossa kattilassa. Jos käytät raakaa broileria tai tofua, ruskista se kevyesti. Kypsät lihat kiittävät jos niitä pyörittelee minuutin verran öljyssä. Lisää currytahna ja sipuli, pyörittele rauhallisesti vielä minuutti pari, kunnes sipuli on pehminnyt.
Lisää neste, fondi ja mausteita, säästä tuoreet yrtit ihan loppuun. Anna kiehua rivakasti kunnes vihannekset ovat kypsiä. Ota kattila levyltä. Lisää nuudelit ja anna tekeytyä pari minuuttia.
Jos käytät katkarapuja, lisää ne jäisinä keittoon, ota levystä virta pois ja ota kattila pois levyltä parin minuutin päästä. Ravut ovat suolaisia, joten puolita fondin määrä liemessä!


Mukikakku
1:lle

2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
2 rkl sokeria
2 rkl maitoa
1 muna
1 rkl öljyä
1 tl vaniljauutetta (tai 1 tl vaniljasokeria tavallisen sijasta)
1 ml/maustemitallinen leivinjauhetta
(1 rkl suklaahippuja tai ripaus pikakahvia)

Vispaa munan rakenne rikki isossa mukissa, lisää maito ja öljy (+vaniljauute). Lisää kuivat aineet ja sekoita 5 sekunnissa taikinaksi. Kypsennä mikroaaltouunissa kovimmalla teholla 1,5-3 minuuttia uunin tehosta ja mukin muodosta riippuen. Kakku saa jäädä pehmeäksi, jopa keskeltä hiukan raa-aksi.



Tässä nämä muutamat suosikit, jotka muuntuvat helposti jääkaapin ja pakastimen sisällön mukaan. Itse olen niin laiska, että tapani mukaan katson mistä kohtaa aita on matalin ja kipaisen siittä yli.

Voisin tässä kehitellä sellaisen "juhlat kasaan tunnissa/kahdessa"-postauksen jos sellaista joku kaipaa? Kertokaa mitä haluatte, toiveita on kiva saada. =)

- Hulta

Kenen mailla mennään - leivonnan helppoudesta

Vihaan taikinan vaivaamista. Siis ihan oikeasti, vihaan sitä enemmän kuin mustaherukanmakuisia karkkeja tai sitä, kun joudun heräämään makeimmasta unesta. Jotenkin en vain saa taikinasta työstettyä millään tekniikalla - ja olen kokeillut vaikka mitä käsin, koneella ja lepuuttamalla - sellaista kuin elokuvissa. Tai ainakin telkkarissa. Paul Hollywoodin opeilla olen saanut uutta intoa yrittää, mutta kun ei niin ei. Pelkkää valkoista vehnäjauhoa vältän, ja tuntuu että se on ainoa jauho jolla saa aikaan taikinan joka on kaunista, sileää ja elastista.

Kroonisesti kipeä ranteeni ei tietysti auta asiaa. Siksi olen käyttänyt koneita. Vatkaimen taikinakoukkuja, yleiskonetta...ei. Olen yrittänyt lepuutusta, eli taikinan sekoittamista ja lepuuttamista yön yli kylmässä, jolloin maagisesti gluteenisidokset kehittyvät itsestään...ei. Ehkä minua ei ole luotu hiivataikinamestariksi. Mutta, monesti mainitsemani marengin tapaan, en aio luovuttaa tämänkään kanssa. Jos ei muuta niin se haaveideni megamasiina, Kenwoodin Cooking Chef tulee päästämään minut pahasta. Siihen saakka a) vaivaan taikinaa 20-30 minuuttia ranne parkuen, b) leivon repeilevästä taikinasta, ja c) oikaisen taas kerran.

Tämä oikotie on nimeltään sekoitettu taikina. Ja mikä parasta, mahdollisimman vähän sekoitettu. Gluteenisidoksia muodostuu jauhoihin sitä enemmän mitä enemmän taikinaa sekoittaa. Joihinkin leivonnaisiin käytetään taikinaa johon pyritään saamaan mahdollisimman mureneva rakenne joten niiden ainekset sekoitetaan muutamassa sekunnissa yhteen gluteenin muodostumisen minimoimiseksi. Muffinit, sokerikakku, amerikkalaiset pannukakut, murotaikinaleivonnaiset, soodaleipä sekä skonssit/bicsuitsit/miksikukakinnytniitähaluaakutsua (minulle on aivan sama) ovat esimerkkejä tällaisista leivonnaisista.
Viimeksimainituista nimenomaan pellille kauhalla tai lusikalla tiputettavasta taikinasta tehtävät versiot ovat erityisen nopeaa sotkemista vaativia, mutta jos haluaapi niin taikinan voi myös tehdä napakammaksi, jolloin se kaulitaan tai painellaan käsin tasaiseksi parin sentin levyksi josta otetaan muotilla painamalla leipäsiä. Pitää vain muistaa ettei vaivaa taikinaa kuin minuutin pari tai muottia painaessa kierrä sitä samalla. Skonssit eivät pääse kohoamaan kunnolla jos taikinakerrokset takertuvat toisiinsa.

Lyhytsidoksisisissa taikinoissa tyypillisesti sekoitetaan kuivat aineet kuten jauhot, kohotusaine ja kuivat mausteet sekä kosteat aineet kuten neste, rasva, kananmunat, mausteliuokset ja myös sokeri - joka siis ei järjen mukaan ole kostea mutta sen pitää liueta ja/tai vaahtoutua ennen kuin taikina on valmis - keskenään erikseen ja sitten vasta kuivat aineet lisätään nesteeseen. Jos nesteen lisää jauhoihin, tuloksena on lähes aina sitkeämpi taikina koska jauhojen nosteluun ylöspäin nesteen sekaan menee pitempi aika kuin siihen että antaa painovoiman hoitaa homman ja jauhojen vajota nesteeseen. Näin ei myöskään pohjalle jää isoja jauhoklönttejä jotka eivät kostu ollenkaan.

Muffineihin ja pannukakkuihin taikina kannattaa sekoittaa 5 sekunnissa. Kyllä, juuri näin. Parhaat tulokset saadaan, kun taikinassa on mahdollisimman lyhyet gluteenisidokset ja jo 10 sekunnissa saa aikaan pitempiä sidoksia. Kakkutaikinaan jauhot kannattaa käännellä nuolijalla ja muihin vain sekoittaa koneella tai käsin mahdollisimman sutjakasti.
Olen vasta viime kuussa oikeasti saanut aikaan hyviä, kevytrakenteisia muffineja aikaan ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä että olen viimein malttanut jättää taikinan rauhaan ajoissa. Maaninen ylisekoittaja jäi kerrankin taka-alalle, ja taikina näytti ihan kamalalta - klönttiseltä ja epätasaiselta. Taikinaa annostellessani päässäni takoi ajatus siitä, että tämä ei tule onnistumaan. Mutta niinpä sitä on kiva huomata erehtyneensä; tuloksena oli täydelliset muffinit! Vielä kun jatkossakin onnistuis samassa.

Tässä päivänä muutamana uusilla leluilla leikkiessäni tuli mieleeni brittiläiset sconesit ja amerikkalaiset biscuitit. Sana "drop" jota näkee monesti nimessä viittaa siihen että taikina on löysää ja se tiputetaan pellille tai paistolevylle lusikasta tai kauhasta. Saako tässä kohtaa keksiä sanan ja sanoa tippaskonssi tai tippasämpylä? Jos ei, niin ähähähähä, sanoin jo! Kaikki muut maat ovat jo omineet tämän loistavan ja nopean leivonnaisen, nyt Suomi ottaa sen haltuun!

Rakkalla lapsella todellakin on monta nimeä, britit kutsuvat tätä sämpylän ja teeleivän välimuotoa skonssiksi, ameriikkalaiset biscuitiksi ja varmasti monessa muussa maassa niitä valmistetaan ja kutsutaan vaikka millä hienoilla nimillä. Jos tiedät sellaisen, kommentoi alle ja kerro meille muillekin! =)

Olen aina maustanut tippasämpylät vähän eri tavalla. Juustoversio on suosikkini, mutta näitä voi tehdä vaikka miten ja mistä raaka-aineista. Joskus olen käyttänyt extrakypsää brittiläista cheddaria, toisinaan taas kovaa vuohenjuustoa. Suosittelen käyttämään sellaista vahvaa juustoa joka sulaa, mutta esimerkiksi vanhaa goudaa tai parmesaaniakin voi käyttää osana juustomäärää.
Juustovalinta sinänsä on kunkin leipurin oma asia, mutta kevytjuustojen päälle vetäistään niin valtavan iso rasti ettei sitä pysty kiertämään mistään puolelta! Kevytjuustoissa on niin paljon vettä ja niin vähän makua, että leivonnaisen maku ja rakenne eivät saa siitä mitään lisäarvoa vaan lähinnä koko homma lässähtää käsiin. Trust me, kokeilin kerran tehdä lasagneen juustokastikkeen kevytedamista. Ei herramunvereni että oli lähellä ettei koko soosikattila lentänyt mäkeen...siitä juustokriisistä parisuhteella kesti hiukan toipua.

Maustevalintakin on ihan se ja sama, kaikki käy. Joku käyttää vain suolaa, toinen tunkee sekaan teelusikallisen kuivia tai 1-2 rkl tuoreita yrttejä, mutta minäpä tällä kertaa käytin savupaprikaa. Edellisellä kerralla käytin puoli teelusikkaa mustapippuria, jätin juuston pois pinnalta ja tilalle laitoin sormisuolaa. Mausteita vaihtamalla leivonnaisten luonne muuttuu sujuvasti teemaan sopivaksi. Vaniljalla ja sokeriripauksella maustetut skonssit maistuvat jumalaiselta mansikoiden ja kermavaahdon tai hedelmien ja paksun vaniljajogurtin täyttäminä!

Jauhojen suhteen kannattaa miettiä sitä, että pelkkä ruis antaa liian tiiviin rakenteen. Muuten valinta on täysin vapaa. Viimeksi taisin käyttää sämpyläjauhoja ja ruista, sitä edellisellä kerralla hiivaleipäjauhoja, SunSpelt-kuitulisää ja moniviljahiutaleita. Kaapin jämäpussien ja jääkaapin juustonkannikoiden tuhoamiseen tämä on siis oikein toimiva tapa.
Maitoa vieroksuville suosittelen lämpimästi vaikka kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa, myös vesi toimii. Tällöin leivontakemian oppikirjan mukaan kohotusaine vaihtuu soodasta leivinjauheeseen koska taikinaneste ei ole enää hapanta.

Taikinanteko on nopeaa ja uunin on syytä olla kuumana kun sen aloittaa. Koska taikinaan nypitään ensin rasva ja jauhot, käyttelin ihkua taikinarautaani. Homma hoituu myös yleiskoneessa, kutterissa tai vatkaimella.
Annosteluun käytin taas, kuten Supersuklaakeksienkin kanssa, OXOn jäätelökauhaa. Ihan vain koska more is more, ja keittiöleluja ei voi olla tarpeeksi saati liikaa. Kahdella isolla lusikalla saa myös ihan hyviä tuloksia, sen kun nappaa sopivan määrän taikinaa lusikkaan ja tuuppaa sen toisella pois kyydistä pellille.

Mutta alettaisko jo tekemään enemmän ja puhumaan vähemmän? Ei tähän mee ku puoli tuntia.
Pellilliseen tippasämpylöitä tarvitset:

5 dl jauhoja
1 rkl soodaa
1 tl savupaprikaa
150 g jääkylmää voita
120 ml piimää tai ½ maitoa, ½ jogurttia
1 muna
2 dl juustoraastetta
+ 1 dl päälle
1 muna, 2 rkl maitoa voiteluun


Lämmitä uuni 225-asteiseksi. Nypi rasva ja jauhot sekaisin tasaisehkoksi muruksi. Sekoita joukkoon sooda ja kuivamausteet. Yhdistä piimä, kananmuna ja juustoraaste ensin keskenään ja lisää sitten jauhoseos. Sekoita kunnes taikina on juuri ja juuri yhdistynyt tasaiseksi. Pieni klöntti siellä tai täällä ei haittaa.
Tiputtele taikina samankokoisiksi keoiksi pellille, jätä väliin 2-3 cm leviämisvaraa. Vispaa toinen kananmuna, lisää maito ja sudi seosta kekojen päälle. Jaa desi juustoraastetta tippasämpylöille ja lykkää uuniin. Paista 15-20 astetta, kunnes sämpylät ovat tumman kullanruskeita ja kypsiä.

Anna tippasämpylöiden jäähtyä hiukan ennen kuin käyt niiden kimppuun. Kuten kuvasta näkyy, kuvaajalla itsehillintä on noin 3-vuotiaan lapsen luokkaa...
Parhaita nämä ovat samana päivänä, mutta säilyvät pari päivää peitettynä huoneenlämmössä. Jos eivät katoa ennen sitä.

PS. Jos haluat spesiaaliherkkua, sulata hiukan voita ja lisää ropsaus valkosipulia - tuoretta tai jauhetta - ja voitele tippasämpylät sillä heti uunista ottamisen jälkeen. Aaaaaaaaaaaaaa miten hyvää!

Aurinkoista päivää kaikille, minä käytän sen ensin passihakemuslupaviidakossa samoillen ja iltapäivällä suuntaan koirakahvilaan treffeille ihanaisen Dino-herran ja emäntänsä kanssa. Olen niin onnellinen jälkimmäisestä, sillä koirakuume sen kun pahenee ja eilinen koiranäyttelyvisiitti ei asiaa kyllä helpottanut. Eikä se, että päädyin itsekin kehään ihanaa 10-kuukautista kultsikkatyttöstä esittämään. Saati se, että pääsin lässyttämään ties mille ihanille karvakorville...oioioi. Elämme vaarallisia aikoja!

Pusi pusi
- Hulda

Hankala sika - ruuanlaiton ja elämän muuttujista

Nonni, olipahan vappu. Kipeänä oleminen on loistavaa ajanvietettä/-hukkaa varsinkin juhlapäivinä. Sen verran sain aherrettua, että sain edellisessä postauksessani mainitsemani kasslerin uuniin ja potut tehtyä. Mutta kylläpä siitä päänvaivaa sai ihminen itelleen! Oli nimittäin sitkeää sikaa.

Ensin possu sai kypsyä rauhassa 6 tuntia. Päältä se oli vain kypsynyt mutta ei juurikaan mureutunut. Alta liha alkoi jo hiljalleen hajota. Käänsin lihapalan katolleen jotta toinenkin puoli kypsyisi lihan ja kastikkeen nesteissä. Tunnin päästä totesin, että eihän tää tule kahdessa päivässäkään valmiiksi...epätoivo -> kiukku -> radikaali idea; nappasin terävän veitsen ja leikkasin lihan neljään 3 senttiä paksuun siivuun, laitoin ne lappeelleen liemeen (jota oli onneksi kertynyt riittävästi peittämään palat) ja annoin vielä pari tuntia kypsymisaikaa.

Veitsen kanssa riehuminen oli lopulta kannattavaa, sillä yhteensä 8 tunnin kypsymisen jälkeen liha hajosi haarukalla painamalla! Kylkyl. NÄIN sen piti mennä.
Pottujen kanssa ei tullut ylläreitä, mojo onnistui kaupan pliisuista chileistä huolimatta - korvasin niistä puuttuvan potkun yhdellä kuivatulla chilillä - ja aioli nyt toimii kuin junan vessa. Sinänsä koomista, että männäviikolla tuli vastaan junan vessa joka EI toiminut! :D Mutta juu, desi majoneesia, 1 tl sitruunanmehua, 2 valkosipulinkynttä, sekoitus, täts it. Ei tarvinnu aioli muuta onnistuakseen.

Kokatessa ja leipoessa yllärit ovat ainakin minun keittiössäni enemmän sääntö kuin poikkeus. On taitolaji kääntää ne plussan puolelle, ja siinä lajissa olen saanut kyllä ihan valtavasti treeniä. Epäonnistumiset tapahtuvat yleensä tietysti aina silloin kun teen ruokaa muille, mielellään jonkun toisen keittiössä sen jonkun toisen vieraille.
Milloin jogurttitortun pinnalle tehty sitruunahyytelö ei ole hyytynyt (kipataan "hyytelö" pois vuuasta, lisätään hunajaa ja kutsutaan sitä kastikkeeksi), uuni hajoaa kesken paistin valmistamisen (annetaan lihan levätä, leikataan siivuiksi, paistetaan pannulla kypsäksi ja kutsutaan sitä kahdesti kypsytetyksi), paistinkastike ei suurustu millään ja heroittuu (annetaan sattumien painua pohjaan, kauhotaan neste päältä ja kutsutaan sitä fiiniksi liemeksi) ja niin edelleen...

Katastrofit kuuluvat keittiöön, kuten kaikkeen harrastustoimintaan. Aina ei onnistu, kovimman luokan ammattilaisetkin mokailevat ja kohtaavat epäonnistumisia, mutta niistä pitää pystyä päästämään irti ja näkemään mahdollisuuksia siinä missä näyttäisi olevan vain umpikuja ja epäonnistuminen.
Elämä on välillä vähän mitä sattuu, mutta siinäkin täytyy nähdä mahdollisuuksia ja keinoja kääntää epäonni menestykseksi.

Ystäväni joutui kovin nuorella iällä keinonivelleikkaukseen, ja sen sijaan että hän olisi kurjistellut ja voivotellut, kevään ajan olen saanut seurailla päivänpaisteisia päivityksiä siitä miten leikkaus onnistui etuajassa ja hyvällä menestyksellä, ensimmäiset kuntopyöräilyt ja metsälenkit on tehty, nivel ei enää lonksu ja vaikka mitä. Siinä missä katastrofaalinen epäonni on osunut superaktiivisen ja kilpaviettisen nuoren naisen tielle, tämä on tehnyt kaikkensa kääntääkseen tilanteen plussalle; pienistä edistysaskelista ja ylipäätään kaikesta positiivisesta iloitseminen on taitolaji, ja jos liikunnasta elinvoimaansa ammentava ihminen kohtaamastaan fyysisestä täysstopista huolimatta pystyy näkemään päivänpaisteen pilvien läpi ja selättämään vastoinkäymiset tyylikkäästi, kenen tahansa olisi syytä miettiä uusiksi elämäntaitojaan.

Onnellisuus on taito ja sitä voi opetella. Pienistä asioista voi olla kiitollinen. Jos se paistinkastike menee "pilalle", ajattele että onpahan sentään paistia ja parhaassa tapauksessa myös lientä. Epäonnistumisiin ei kannata jäädä jumiin tai antaa niiden määritellä minäkuvaa. Jotkut asiat vaativat enemmän yrittämistä ja vaivannäköä onnistuakseen, eivät muuta. Jos olisin luovuttanut ensimmäisten marenkimokieni - siis vuosikymmenen kokeilujen - jälkeen, en nyt voisi sanoa että osaan tehdä loistavan pavlovan ja jumalaisia kahvimarenkipusuja. Niin kauan kuin on aikaa ja raaka-ainetta jäljellä, on toivoa. Raaka-aine voi olla lihasvoimaa, munanvalkuaisia, lankaa, kermaa, lääkkeitä, mitä ikinä tarvitsetkin.

Epäonnistumiset kuuluvat ihmisen elämään niin keittiössä kuin sen ulkopuolellakin. Mahalaskua pystyy harvemmin suorittamaan leidimäisen hienostuneesti, mutta siitä arvokkaasti nouseminen ja tyylikkäästi jatkaminen on hyvinkin mahdollista.
Joskus elämä vetää maton alta, voimat loppuvat, marenki lässähtää tai keho pettää. Pahempiakin asioita tapahtuu. Joskus se pahin osuu kohdalle, epäonnekkaimmille useaan kertaan. Välillä sitä tarvitsee vähän aikaa vaikka maata mudassa naama mustana ennen kuin jaksaa nousta taas. Mutta kunhan sitä on saanut taas itsensä kasattua, kannattaa yrittää ylös vaikka rakkaitten tuella. Elämä on jännittävä, upea, uskomaton ja joka päivä uusi. Kannattaa elää se häpeilemättä ja uskaltaen yrittää - koskaan ei voi tietää, onko tämä se päivä kun marenki viimein pysyy kasassa!

Leppoisaa vapunpäivää kaikille, menen kokeilemaan miten churrot voi möhliä...

-Hulta

Primero de Mayo - vappuruuasta

Tui tui mussukat! Vaikka tässä vähän kosteissa tunnelmissa on viikonvaihdetta vietetty, vapun sää ei herätä suuria tunteita. Ystäväni A:n toiveesta vietämme vapunpäivää piknikin merkeissä, mutta minulle on sama olemmeko jossain puistossa aurinkoa väistelemässä, olohuoneessa sadetta pitämässä vai terassilla vilttien alla. Seura on tärkeintä - hyvät ystävät ja kummityttö tulee kylään, ketä oikeesti siinä kohtaa alkaa sääolot hetkauttamaan? Ei minua. Aurinko paistaa sydämessä kuitenkin.

Ruuan suhteen ajattelin päästä helpolla, kuten aina. Koska A on Espanjan innokas fani, ajattelin tarjoilla lattarivivahteita lautasella. Alkuun nautimme cavaa ja manchegosalaattia. Pääruuaksi tekaisen ylikypsää nautaa carne picantea ja sen seuraksi mojo-kastiketta ynnä patatas bravas - patata meinaapi pottua ja bravas meinaa jotta pottujen päälle tupataan valkosipulimajoneesia ja mojosoosia. Jälkkäriksi pyöräytän läjän munkintyylisiä churroja suklaakastikkeen kera. Namnam.

Ylikypsään lihaan pitää käyttää jotain sitkeää ja halpaa lihapalaa. Siis iso klöntti naudan etuselkää/lapaa, joka keittolihanakin tunnetaan, tai iso kokonainen possun kassleri elikkäs niska. Myös naudan ulkopaisti tai possunpaisti/kinkku toimii, joskin vähärasvaisuuden takia kannattaa joko peittää pinta pekonilla tai chorizomakkarasiivuilla tai huolehtia erityisen tarkasti siitä, että kosteutta ei pääse kypsennyksen aikana haihtumaan. Pekoni ja varsinkin chorizo lisäävät erinomaista makua, joten luonnollisesti niitä suosittelen. Niitä käyttäessä kannattaa siivut lisätä vasta kastikkeen jälkeen, jotta maku pääsee kunnolla lihan sisälle.
Ennen uuniin laittamista kannattaa poistaa lihan pinnalta paksuimmat kalvot, mutta sen tarkemmin ei tartse perata - pitkä kypsennys pehmentää lihan ja saa sidekudokset antamaan periksi, jolloin lihan voi hajottaa sormella tökkimällä.

"Kastike" (eli töhnä jossa lilluen liha kypsyy) syntyy nopsasti kutterissa, blenderissä tai raastinraudalla. Itse olen käyttänyt yleiskoneen kutteria. Chilien voimakkuus ja määrä on aivan kokin oma asia, kaupan isot chilit kannattaa käyttää siemenineen koska pitkä kypsennysaika vie niistä niin paljon tulisuutta. Tulisempien chilien kanssa kannattaa miettiä, josko poistaisit siemenet.
Uunissa ollessaan liha kaipaa muutamaan otteeseen valelua kastikkeella, kannattaa samalla nostella kasviksia lihan päälle jotta maut kehittyvät huippuunsa.

Carne Picante
4-6:lle

n. 1,5 kg naudan keittolihaa/ulkopaistia tai possun kassleria/paistia
kastike:
1 paprika
2 chiliä
½ sitruuna, kuori ja mehu erikseen
1 varsisellerin varsi
5 cm purjoa
1 iso sipuli
1 valkosipuli
1 tl karkeaksi rouhittua mustapippuria
laakerinlehti
1 tl hunajaa

Poista sitruunasta kuori esim. kuorimaveitsellä tai raastinraudalla. Hienonna kaikki kastikkeen ainekset laakerinlehteä lukuunottamatta paksuksi, karkeaksi massaksi. Laita liha pieneen, syvään uunivuokaan, kaada kastike sen päälle ja nakkaa laakerinlehti perään, peitä ensin leivinpaperilla ja sitten joko kannella tai foliolla.
Laita 160-asteiseen uuniin ja laske lämpö 120 asteeseen. Anna kypsyä ainakin 8 tuntia, liha on valmista kun sen saa nypittyä rikki.
Nosta liha vuuasta ja töki haarukan avulla liha irti sidekudoksista.

Mojo-kastike on yksinkertainen, nopeatekoinen tulisenpuoleinen tomaattikastike. Halutessasi voit käyttää myös esim. chipotlea chilin sijaan, jolloin saat savuisempaa makua kastikkeeseen. Sopii moneen, mm. grillatulle lihalle, kalalle tai kasviksille, dippikastikkeeksi tai vaikka ihan sipsien kaveriksi.

Mojo

400-500 g paseerattua tomaattia
1 chili
1 pieni sipuli
1/4 valkosipulia
½ tl chilijauhetta
2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl valko- tai punaviinietikkaa
½ tl kokonaisia mustapippureita

Silppua sipulit ja chili. Lykkää kaikki ainekset kattilaan, keittele miedolla lämmöllä 30-60 minuuttia ja siivilöi.

Patatas bravas
4:lle

1 kg keitettyjä perunoita
4 rkl oliiviöljyä
karkeaksi rouhittua suolaa ja pippuria
paprikajauhetta (savustettu toimii tässä hyvin!)
mojo-kastiketta
aiolia, itsetehtyä tai valmista

Laita 4 osaan lohkotut perunat uunivuokaan, lisää öljy sekä mausteet ja kypsennä 225-asteisessa uunissa välillä käännellen kunnes perunat ovat joka puolelta vaalean kullanruskeita.
Laita tarjolle pottulat viehkoon astiaan, lapo päälle desin verran mojoa ja reilusti aiolia. Tarjoile.

Mutta sitten! Se tärkein. Churrot ovat espanjalaisia pitkulaisia munkkeja, jotka tarjoillaan monesti paksun suklaakastikkeen kera. Ne voi jättää sellaisekseen tai pyöritellä sokerissa. Tällä kertaa aion käyttää kanelisokeria.
Churrot puristetaan öljyyn pursotinpussista, jossa on tähtipäinen tylla. Pötköstä voi tehdä melkeinpä miten pitkän tahansa - olen nähnyt 3-senttisiä ja 20-senttisiä. Tällä kertaa pidättäydyn todennäköisesti maltillisesti 5-senttisissä.
Taikinasta on monia versioita, useissa käsketään kuumalla levyllä sotkemaan taikinaa ja ties mitä, mutta nyt (taas) mennään läpi siitä mistä aita on hatarin. Churrot voi paistaa valmiiksi hyvissä ajoin, ja vasta tarjoiluhetken alla käyttää uunissa ja sokeroida.

Churros
2-4:lle, ahneudesta riippuen

2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 rkl (oliivi)öljyä
2,5 dl kiehuvan kuumaa vettä

puolisen litraa rypsi- tai auringonkukkaöljyä paistamiseen

½ dl hienosokeria ja 2 tl kanelia pyörittelyyn

Sekoita kuivat aineet, lisää öljy ja kuuma vesi. Sekoita taikinaksi, nakkaa pursotinpussiin. Kuumenna öljy, testaa lämpöä pienellä leipäpalasella. Nakkaa käntty kattilaan. Oikeanlämpöisessä öljyssä leipä nousee nopeasti pintaan ja öljy kuplii rivakasti, leipä ruskistuu kullanruskeaksi noin minuutissa. Pyri pitämään lämpötila tasaisena ja pidä kattilan kansi sekä huolellisesti kostutettu - siis veteen upotettu ja kuivahkoksi väännetty - keittiöpyyhe lähettyvillä. Jos öljy alkaa savuttaa, nosta se välittömästi pois liedeltä ja peitä kannella. Näin todennäköisimmin vältät tulipalon. Jos palo ehtii syttyä, laita kattilan päälle ensin kansi ja sitten märkä pyyhe.

Kun öljy on riittävän kuumaa, pursota taikinaa haluamasi mittainen pätkä suoraan öljyyn ja katkaise saksilla tai terävällä veitsellä. Pienessä kattilassa voit kypsentää samalla pari isoa tai 3-4 pientä churroa. Kun churrot ovat tumman kullanruskeita, nosta ne talouspaperille ja taputtele kevyesti enin öljy pois.

Jos teet paljon ja haluat nauttia churrot lämpiminä, voit laittaa ne pellillä 175-asteiseen uuniin odottelemaan sokerointia. Kun churrot ovat vielä kuumia, pyörittele ne syvällä lautasella kanelisokerissa.

Suklaakastike

100 g tummaa suklaata
50 g maitosuklaata
1 dl kuohukermaa
1 tl voita

Sulata ainekset yhdessä miedolla lämmöllä mikrossa tai kattilassa vähän väliä sekoittaen. Tarjoile lämpimänä churrojen tai vaikka jäätelön kanssa.


Iloista kevään juhlapäivää kaikille lukijoille rakkaineen, toivottavasti jokin näistä ohjeista löytää tiensä myös teidän pöytäänne!

- Hulta

Supersuklaakeksit - luonnon voimasta ja pienistä ihmeistä

Ihanaa keskiviikkoa! Ilma on aurinkoinen ja luonto täällä Tampereen mettissä on jo hereillä. Kävin eilen pitkällä sauvakävelyllä (kyllä, heti kun trendi on auttamatta ohi, minä innostun siittä) ja kyllä teki eetua keholle ja mielelle. Kuljin suuren osan matkasta kuntopolulla, jonne ilokseni sovussa mahtui niin lenkkeilijöitä, potku- ja maastopyöräilijöitä, lapsiperheitä, lastenvaunuja ja koiria. Monessa muussa pitäjässä olis ollut täysi huutosota menossa vähän joka mutkassa, jos tuollaiseen julkisia väyliä käytettäis. Sanoinkuvaamattoman upeeta.

Mutta se luonto. Oi että miä olen niin onnellinen kun pääsen taas metsään! Sinivuokkoja, hiirenkorvia, lähistön pieni lampi jonka rannassa kävin ihastelemassa...kaikkea löytyy! Lenkkikärpänen on tosissaan purrut, ja toivon että tänä vuonna pääsisin viimein sinne Helsinki Midnight Runille joka viime vuonna yskän takia jäi tavoittamattomiin. Eipä jää treenimaastoista ainakaan kiinni...

Luonnolla on ihmeellinen voima. Kaikki kokevat sen omalla tavallaan, minulle se on kaiken alku. Syli josta olen lähtöisin ja mihin koen tarvetta palata kerta toisensa jälkeen. En tiedä toista niin vahvaa lääkettä kaikkiin vaivoihin, niin henkisiin kuin fyysisiin, kuin mitä luontoäiti on antanut. Lapsena maalla touhutessa metsä oli paras leikkipaikka, jossa saattoi kulua tuntikausia. Nälkä lähti ketunleivällä, suolaheinällä ja marjoilla. Kallioimarteen juuriakin pureksittin - ne maistuu lakulle, jos joku ei ole tästä uskomattoman hienosta kasvista tietoinen - ja pienet seikkailuista seuranneet haavat sidottiin koivun tai ratamon lehdillä.

Ihmisen suotuisalla avustuksella luonnon antimista on vuosituhansien saatossa jalostunut upeita asioita. Nyt viittaan ihan suoraan ja häpeilemättä suklaaseen joka pitää verisuonet kunnossa, kohottaa mielialaa, lievittää naisten hormoniheittelyitä ja maistuu vaan niiiiin hyvältä. Mielialani kohosi välittömästi kun tummanpuhuvasta taikinasta tein pellillisen kauniin pyöreitä palleroisia pellille ja annoin niiden lämmitellä uunissa juuri sen verran että ne eivät ehtineet kokonaan kypsyä. Jäivät siis sellaisiksi ihanan pehmeiksi ja tahmaisiksi keskeltä...kukapa siinä voisi apeana olla? Nämä kelpasivat jopa Murulle, joka ei yleensä ole kovin makean perään. Pakko siis olla oikeasti hyvää!

Supersuklaakekseissä on kaakaolla, kahvilla ja kanelilla maustettu taikina, runsaasti suklaahippuja ja karkeasti rouhittua pähkinää. Itse käytin Punnitse&Säästä-kaupan Tummasuklaapisaroita, mutta mikä tahansa suklaa toimii. Värillä ei ole tässäkään kohtaa väliä. Pilko suklaa noin ison herneen kokoisiksi palasiksi tai tee itse pisaroita; sulata suklaa ja pursota pussista leivinpaperille pipanoita. Anna jäähtyä ja iske ylimääräiset purkkiin odottamaan.
Samasta P&S-kaupasta löysin myös kuorettomia, suolaamattomia pistaaseja joita laitoin taikinaan. Murun pähkinäallergian takia en voi käyttää lemppareitani mantelia ja hasselpähkinää, jotka molemmat sopivat tähänkin reseptiin mainiosti.

 Onnistumisen takuumies, Oxo Good Grips-jäätelökauha

Nämä keksit eivät ole kevyitä tai vähäkalorisia, eikä niitä ole syytä tehdä jos tarkoituksena on syödä vain yksi. Takaan että mettään menee - itsehillintä ei ainakaan meillä ole riittänyt alkuunkaan!

Sydänsurujen, alakulon tai henkisten haavojen lääkintään nämä taas sopivat erinomaisesti, en tiedä mihin suklaakeksit EIVÄT auttaisi...

Jotta ei nyt menisi touhu aivan liian dekadentiksi, käytin sämpyläjauhoja. En nykyään leivo edes pullaa tavan vehnäjauhoista, vaan käytän hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja joissa on paremmat ravintoarvot. Ne myös rääkkäävät vatsaani vähemmän. Mutta kukin makunsa mukaan, kuten aina.

Kun teet taikinaa, vältä ylimääräistä vaivaamista. Siispä sekoita ensin 3 eri seosta valmiiksi, sitten mahdollisimman nopeasti vähän kerrassaan yhtä ja toista kolmanteen. Suosittelen tekemään homman käsipelillä ja kauhaa käyttäen, vatkaimella agiteerausta tahtoo tulla liian kanssa. Kun taikinaa kiusataan vain minimaalisesti, gluteenisidoksia ei muodostu ja keksit pysyvät pehmeinä ja mureina eivätkä sitkisty.

Jos aletaan puuhaamaan? Essua eteen ja tassua heilumaan!

Tarvitset:

120 g voita
1,5 dl (vanilja)sokeria
½ dl tummaa siirappia
1 muna
2 rkl maitoa
1 rkl öljyä
1 tl pikakahvimuruja, 2 tl kuumaa vettä
hippunen hienoa suolaa
1 tl leivinjauhetta
1/3 tl kanelia
2,5 dl jauhoja
½ dl kaakaota
2 dl suklaahippuja
1 dl pistaaseja tai muita pähkinöitä karkeasti pilkottuna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Hiero huoneenlämpöinen voi, suola, sokeri ja siirappi sekaisin kunnes seos on tasaista. Sokerin ei tarvitse kokonaan liueta eikä seoksen vaahtoutua, mutta kunhan on hiukan vaaleampaa kuin alkuasetelma.
Sekoita jauhot, kaakao, kaneli ja leivinjauhe sekaisin, lisää pähkinät ja suklaahiput. Sekoita maito, öljy ja pikakahvitilkka, riko sekaan muna ja vatkaa rakenne rikki. Kippaa hiukan (jotain desi tai sinne päin) jauhoja voiseokseen ja sekoita nopeasti, lisää puolet munaseoksesta ja sekoita, puolet jauhoista -> loput nesteestä -> loput jauhot.

Jaa taikina pellille 10 samankokoiseen kasaan - tässä kohtaa käytin sitä ihanaa jäätelökauhaa jolla otin hiukan kukkuraisia kikkaroita taikinasta - ja lykkää uuniin. Kannattaa siinä 12 minuutin kohdalla käydä ekan kerran kurkkaamassa mitä uuniin kuuluu, eri uunit kun tekevät työnsä vähän eri tavalla. Omassa uunissani mentiin yhden käännön ja 15 minuutin taktiikalla.

Kun keksit tuntuvat reunoiltaan kiinteänpehmeältä ja keskeltä vielä taikinaiselta, ota pelti uunista. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia pellillä ja sitten siirrä varovasti papereineen ritilälle. Yritä malttaa antaa keksien jäähtyä, mutta meillä kävi hyvinkin nopeasti näin:

Elämä on aika ihanaa. Luonto tarjoaa kaikille ilmaisia elämyksiä ja henkireiän joka toimii usein paremmin kuin mikään laastari tai terapia. Joskus se peittoaa jopa suklaakeksit. Tosin viiniäkin kannattaa kokeilla jos mikään muu ei anna vastauksia, sekin kun on käytännössä luonnontuote. Ihminen vähän vain siinä autellut välissä, kun luontoäidiltä on ideat loppuneet kesken... ;)

Nauttikaa keväästä, sekin on kohta ohitse!
- Hulta

Välineurheilua - uusista leluista

Hilipatipippan mussukat!
Täällä nautitaan vapaasta viikonlopusta ja asiaan kuuluen Muru vahtaa lätkää sillä aikaa kun minä riekun keittiössä. Peruslauantai. Tuo pahempi puoliskoni tosin on niin äreällä tuulella, että taitaa Tappara olla taas tappiolla...

Mutta! Niistä leluista. Koska enemmän on parempi, ja koska ranteeni ovat melko lailla kärsineet niin hevosen selästä tipahteluista ja toistuvista jännetupentulehduksista, olen aina valmis rakastumaan uuteen apuvälineeseen joka helpottaa askareita. Olen vuosikaudet ansiokkaasti vältellyt taikinoita joihin liittyy rasvan nyppimistä jauhojen sekaan. Siis yök. Kamalinta. Ikinä. Peukalot ja ranteet soiden olen muutaman kerran vaivautunut yrittämään, mutta rasva ehtii aina pehmitä ja sulaa niin että taikinasta tulee sitkeää. Bonuksena olen saanut todella pahasti särkevät sormet ja ranteet. Jotenkin ei siis ole ihme, ettei touhu oikein houkuta. www.ennemminhammastikkuasilmään.fi.

Yleiskoneella tämän ongelman voi selättää joko kutterissa pyörittämällä tai sekoituskulhossa melalla sotkien. Koska en ole vielä onnistunut lopettamaan/hillitsemään laukkuinnostustani, en ole ollut niin rahoissani että olisin voinut viskata tonnin uuteen Kenwoodiin. Sen kerran kun ostan koneen, haluan sen olevan A1-luokkaa ja Kenwood Cooking Chef sitä todellakin on; kaikkien muiden herkkujen - kuten metallirungon, vahvan moottorin ja runsaiden lisälaitteiden - lisäksi siinä on myös induktiotoiminto. Teräskulho siis lämpiää haluttuun lämpötilaan ja samalla laite sekoittelee menemään. Sillä onnistuvat kastikkeet, kiisselit, ruokien haudutus ja vaikka mikä! Sekä kypsennyksen aika ja lämpötila sekä sekoituksen tiheys ovat kaikki säädettävissä. Joku haaveilee lottovoitosta, minulle riittäisi tämä ihmevekotin...oioioi!

Kuva lainattu valmistajan sivuilta

Vähän vähemmän tekno- ja päiväunipuolella uusin aseeni taistelussa löröä taikinaa vastaan on tällainen vekotin.

Siinä on kuminen kädensija ja teräslankarenksut. Ei muuta ku hantaakista kii ja voita silpuksi jauhojen sekaan. Kokeilin tänään tehdä lusikkaskonsseja ja sain alle parin minuutin aikaiseksi seoksen, jossa voi oli pikkuruisina murusina jauhojen kanssa. Result! Tämä taikaväline löytyi Stockalta ja hintaa taisi, tämänkuisen kampanjan jäljiltä, olla kuuden euron paikkeilla.
Niistä skonsseista myöhemmässä postauksessa. ;)

Toinen  mieluisa kaveri on Oxon Good Grips-sarjan jäätelökauha. Tällä on ehkä kerran tehty sitä mitä paketin päällä lukee eli pyöritelty jäätelöpalloja. Muuten käytän sitä taikinan annosteluun. Olen tehnyt sillä keksejä, skonsseja, muffineja ja vaikka mitä. Kun taikinaa on yhtä paljon jokaisessa aihiossa, ne myös kypsyvät tasaisemmin.

Loistava apuväline tällaiselle hutilukselle, jolle "sinne päin" on ihan pätevä mittayksikkö...

Turussa tämän ja monta muuta keittiön tarvekalua myy Idelli, jonka ystävällinen palvelu ja loistavat valikoimat ovat vertaansa vailla. Kaksi peukkua tälle mestalle!

Kolmas aarre keittiössä on Emile Henryn 30-senttinen pizzakivi, jonka saimme Murun kanssa äidiltäni joululahjaksi. Koska vanhan kotini keittiö oli niin pieni että siellä ei ollut tilaa yhdellekään ylimääräiselle isolle tavaralle, kivi majoittui Murun luo ja nyt täällä uudessa keittiössä sitä on tullut käytettyä jo pariin otteeseen. Se paistaa pizzat rapeaksi ja tekee leivästä herkkua, nyt mietin jo uusia metkuja jotta pääsisin testaamaan kiveä jälleen. Mietin juuri, josko karjalanpiirakat saisivat lisää autenttista makua ja tuntua kivellä lämmitellen...oioioi. Pakko kokeilla.

Mutta tässäpä siis kolmikko joka tekee keittiöpuuhistani niin paljon hauskempia. Suosittelen pitämään silmät auki ja katselemaan uusia asioita avoimin mielin - koskaan ei tiedä mistä kapistuksesta saa harrastuspuuhiin uutta iloa ja mielenkiintoa. Minulle nämä vekottimet ovat mahdollistaneet asioita jotka aiemmin ovat olleet hankalia tai jopa mahdottomia.

Oikein leppoisaa lauantain jatkoa, nauttikaa olostanne!
- Hulta

Pastaaks tässä - nopeista lounaista ja uusista tuulista

Olipa upea viikonloppu! Kivasti meni päikkäreitä vetäessä ja keittiössä puuhatessa. Muru on ollut kipeänä ja itselläkin vähän veto pois, vaikka varmasti energiataso olis vähän eri luokkaa jos olis tullut lähdettyä ulkoilemaan...mutta ei, vietin eilen 3 tuntia lieden ääressä ja tuloksena oli valtava läjä liha-pekonipyöryköitä, juuresmuusia ja ruskeaa sieni-sipulikastiketta - sillä oikealla tavalla tehtynä, eli pyöryköissä on jatkeena perunaa sekä kermaa ja kastikkeen suurus on ihan ajan kanssa ruskistettu. Hyvää on, tosin pyörykät saivat Murulta tällä kertaa vain yhden peukun koska käytin eri mausteita kuin viimeksi. Tällä kertaa joukkoon meni vain tavan paprikajauhetta, sipulia, herbes de Provencea, valkosipulia, suolaa ja mustapippuria. Viimeksihän käytin hirveän määrän kaikkea muuta...jos en ole jo reseptiä postannut, niin laitan tulemaan ASAP.

Alkuviikosta aloitin uudessa työpaikassa, ja totesin että 12-tuntinen työpäivä vaatii kunnon eväät ja raskaan lounaan pohjalle. Koska noita pitkiä päiviä oli 2 peräkkäin, toisena päivänä heräsin pari tuntia ennen kuin piti jo lähteä työmaata kohti. Murun kuumeillessa petin pohjalla väsäsin nopeasti itselleni ja Murulle evästä ja samalla tein vartin pikalounaan itselleni. Koska se onnistui niin loistavasti, ajattelin jakaa reseptin kanssanne. Aina ruuan ei tarvitse olla monimutkaista tai edes sisältää runsaasti raaka-aineita ollakseen herkkua!

Käytän veden kuumentamiseen vedenkeitintä, jotta homma sujuu nopsasti ja vähäenergisesti. Tällä kertaa käytin proteiininlähteenä soijanakkeja, mutta toimiihan tuo yhtä lailla soijarouheen tai lihan kanssakin; kaikenlaiset makkarat, kypsä liha ja kala ovat ihan kotonaan tässä ruuassa. Lisänä voipi vetäistä vaikka raejuustoa ja salaattia.

Ovela kokki jemmaa kaappiinsa maustettua tomaattimurskaa, joka poistaa ison osan ongelmista nopeasti: siitä saa vaivattomasti pizzakastikkeen ja vettä ja riisiä/pastaa lisäämällä nopean keitontapaisen ruuan. Tällaisessa hätäisessä kokkauksessa se tarjoaa nopean helpotuksen mausteiden kanssa puljaamiseen.

Mutta nyt on jo kiire, juna lähtee kohta!
3-4 hengen ateriaan tarvitset:

n. litran vettä
4 dl (tummaa) pastaa

1 ison sipulin
1 ison porkkanan
kourallisen herkkusieniä
2 soijanakkia tms makkaraa
purkin tomaattimurskaa
öljyä/voita/molempia
suolaa, pippuria, sokeria

Laita pasta kiehumaan, laita pannu kuumenemaan. Kuori ja silppua sipuli ja leikkaa sienet ohuiksi viipaleiksi. Raasta porkkana karkeaksi. Siivuta makkara tai pilko liha. Nakkaa sipuli ja sienet ruskistumaan pannulle rasvan kanssa, kun ne ovat alkaneet saada väriä, lisää porkkana ja tomaattimurska. Sekoita joukkoon makkarapalat ja mausta, anna kiehua kunnes pasta on valmista.

Kauho naamaan hirveetä vauhtia samalla kun meikkaat ja mietit mitä olet unohtanut pakata laukkuusi.

Uusi työ on toistaiseksi ollut todella hauskaa ja mielenkiintoista. Moni ominaisuus vastaa täysin ajatuksiani ihannetyöstä; yleensä parin tunnin välein vähintään tunnin palkallinen paussi ja päiväunien ottaminen on ihan ookoo! Mieletöntä! Itse työtehtävät ovat tuttuja, ympäristö taas täysin uusi ja senkin takia mielenkiintoinen. Toivon että saan tehdä tätä pitkään. =)

Leppoisaa pyhäiltaa ja reipasta maanantaita kaikillen!
- Hulta