Supersuklaakeksit - luonnon voimasta ja pienistä ihmeistä

Ihanaa keskiviikkoa! Ilma on aurinkoinen ja luonto täällä Tampereen mettissä on jo hereillä. Kävin eilen pitkällä sauvakävelyllä (kyllä, heti kun trendi on auttamatta ohi, minä innostun siittä) ja kyllä teki eetua keholle ja mielelle. Kuljin suuren osan matkasta kuntopolulla, jonne ilokseni sovussa mahtui niin lenkkeilijöitä, potku- ja maastopyöräilijöitä, lapsiperheitä, lastenvaunuja ja koiria. Monessa muussa pitäjässä olis ollut täysi huutosota menossa vähän joka mutkassa, jos tuollaiseen julkisia väyliä käytettäis. Sanoinkuvaamattoman upeeta.

Mutta se luonto. Oi että miä olen niin onnellinen kun pääsen taas metsään! Sinivuokkoja, hiirenkorvia, lähistön pieni lampi jonka rannassa kävin ihastelemassa...kaikkea löytyy! Lenkkikärpänen on tosissaan purrut, ja toivon että tänä vuonna pääsisin viimein sinne Helsinki Midnight Runille joka viime vuonna yskän takia jäi tavoittamattomiin. Eipä jää treenimaastoista ainakaan kiinni...

Luonnolla on ihmeellinen voima. Kaikki kokevat sen omalla tavallaan, minulle se on kaiken alku. Syli josta olen lähtöisin ja mihin koen tarvetta palata kerta toisensa jälkeen. En tiedä toista niin vahvaa lääkettä kaikkiin vaivoihin, niin henkisiin kuin fyysisiin, kuin mitä luontoäiti on antanut. Lapsena maalla touhutessa metsä oli paras leikkipaikka, jossa saattoi kulua tuntikausia. Nälkä lähti ketunleivällä, suolaheinällä ja marjoilla. Kallioimarteen juuriakin pureksittin - ne maistuu lakulle, jos joku ei ole tästä uskomattoman hienosta kasvista tietoinen - ja pienet seikkailuista seuranneet haavat sidottiin koivun tai ratamon lehdillä.

Ihmisen suotuisalla avustuksella luonnon antimista on vuosituhansien saatossa jalostunut upeita asioita. Nyt viittaan ihan suoraan ja häpeilemättä suklaaseen joka pitää verisuonet kunnossa, kohottaa mielialaa, lievittää naisten hormoniheittelyitä ja maistuu vaan niiiiin hyvältä. Mielialani kohosi välittömästi kun tummanpuhuvasta taikinasta tein pellillisen kauniin pyöreitä palleroisia pellille ja annoin niiden lämmitellä uunissa juuri sen verran että ne eivät ehtineet kokonaan kypsyä. Jäivät siis sellaisiksi ihanan pehmeiksi ja tahmaisiksi keskeltä...kukapa siinä voisi apeana olla? Nämä kelpasivat jopa Murulle, joka ei yleensä ole kovin makean perään. Pakko siis olla oikeasti hyvää!

Supersuklaakekseissä on kaakaolla, kahvilla ja kanelilla maustettu taikina, runsaasti suklaahippuja ja karkeasti rouhittua pähkinää. Itse käytin Punnitse&Säästä-kaupan Tummasuklaapisaroita, mutta mikä tahansa suklaa toimii. Värillä ei ole tässäkään kohtaa väliä. Pilko suklaa noin ison herneen kokoisiksi palasiksi tai tee itse pisaroita; sulata suklaa ja pursota pussista leivinpaperille pipanoita. Anna jäähtyä ja iske ylimääräiset purkkiin odottamaan.
Samasta P&S-kaupasta löysin myös kuorettomia, suolaamattomia pistaaseja joita laitoin taikinaan. Murun pähkinäallergian takia en voi käyttää lemppareitani mantelia ja hasselpähkinää, jotka molemmat sopivat tähänkin reseptiin mainiosti.

 Onnistumisen takuumies, Oxo Good Grips-jäätelökauha

Nämä keksit eivät ole kevyitä tai vähäkalorisia, eikä niitä ole syytä tehdä jos tarkoituksena on syödä vain yksi. Takaan että mettään menee - itsehillintä ei ainakaan meillä ole riittänyt alkuunkaan!

Sydänsurujen, alakulon tai henkisten haavojen lääkintään nämä taas sopivat erinomaisesti, en tiedä mihin suklaakeksit EIVÄT auttaisi...

Jotta ei nyt menisi touhu aivan liian dekadentiksi, käytin sämpyläjauhoja. En nykyään leivo edes pullaa tavan vehnäjauhoista, vaan käytän hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja joissa on paremmat ravintoarvot. Ne myös rääkkäävät vatsaani vähemmän. Mutta kukin makunsa mukaan, kuten aina.

Kun teet taikinaa, vältä ylimääräistä vaivaamista. Siispä sekoita ensin 3 eri seosta valmiiksi, sitten mahdollisimman nopeasti vähän kerrassaan yhtä ja toista kolmanteen. Suosittelen tekemään homman käsipelillä ja kauhaa käyttäen, vatkaimella agiteerausta tahtoo tulla liian kanssa. Kun taikinaa kiusataan vain minimaalisesti, gluteenisidoksia ei muodostu ja keksit pysyvät pehmeinä ja mureina eivätkä sitkisty.

Jos aletaan puuhaamaan? Essua eteen ja tassua heilumaan!

Tarvitset:

120 g voita
1,5 dl (vanilja)sokeria
½ dl tummaa siirappia
1 muna
2 rkl maitoa
1 rkl öljyä
1 tl pikakahvimuruja, 2 tl kuumaa vettä
hippunen hienoa suolaa
1 tl leivinjauhetta
1/3 tl kanelia
2,5 dl jauhoja
½ dl kaakaota
2 dl suklaahippuja
1 dl pistaaseja tai muita pähkinöitä karkeasti pilkottuna

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Hiero huoneenlämpöinen voi, suola, sokeri ja siirappi sekaisin kunnes seos on tasaista. Sokerin ei tarvitse kokonaan liueta eikä seoksen vaahtoutua, mutta kunhan on hiukan vaaleampaa kuin alkuasetelma.
Sekoita jauhot, kaakao, kaneli ja leivinjauhe sekaisin, lisää pähkinät ja suklaahiput. Sekoita maito, öljy ja pikakahvitilkka, riko sekaan muna ja vatkaa rakenne rikki. Kippaa hiukan (jotain desi tai sinne päin) jauhoja voiseokseen ja sekoita nopeasti, lisää puolet munaseoksesta ja sekoita, puolet jauhoista -> loput nesteestä -> loput jauhot.

Jaa taikina pellille 10 samankokoiseen kasaan - tässä kohtaa käytin sitä ihanaa jäätelökauhaa jolla otin hiukan kukkuraisia kikkaroita taikinasta - ja lykkää uuniin. Kannattaa siinä 12 minuutin kohdalla käydä ekan kerran kurkkaamassa mitä uuniin kuuluu, eri uunit kun tekevät työnsä vähän eri tavalla. Omassa uunissani mentiin yhden käännön ja 15 minuutin taktiikalla.

Kun keksit tuntuvat reunoiltaan kiinteänpehmeältä ja keskeltä vielä taikinaiselta, ota pelti uunista. Anna jäähtyä kymmenisen minuuttia pellillä ja sitten siirrä varovasti papereineen ritilälle. Yritä malttaa antaa keksien jäähtyä, mutta meillä kävi hyvinkin nopeasti näin:

Elämä on aika ihanaa. Luonto tarjoaa kaikille ilmaisia elämyksiä ja henkireiän joka toimii usein paremmin kuin mikään laastari tai terapia. Joskus se peittoaa jopa suklaakeksit. Tosin viiniäkin kannattaa kokeilla jos mikään muu ei anna vastauksia, sekin kun on käytännössä luonnontuote. Ihminen vähän vain siinä autellut välissä, kun luontoäidiltä on ideat loppuneet kesken... ;)

Nauttikaa keväästä, sekin on kohta ohitse!
- Hulta

Välineurheilua - uusista leluista

Hilipatipippan mussukat!
Täällä nautitaan vapaasta viikonlopusta ja asiaan kuuluen Muru vahtaa lätkää sillä aikaa kun minä riekun keittiössä. Peruslauantai. Tuo pahempi puoliskoni tosin on niin äreällä tuulella, että taitaa Tappara olla taas tappiolla...

Mutta! Niistä leluista. Koska enemmän on parempi, ja koska ranteeni ovat melko lailla kärsineet niin hevosen selästä tipahteluista ja toistuvista jännetupentulehduksista, olen aina valmis rakastumaan uuteen apuvälineeseen joka helpottaa askareita. Olen vuosikaudet ansiokkaasti vältellyt taikinoita joihin liittyy rasvan nyppimistä jauhojen sekaan. Siis yök. Kamalinta. Ikinä. Peukalot ja ranteet soiden olen muutaman kerran vaivautunut yrittämään, mutta rasva ehtii aina pehmitä ja sulaa niin että taikinasta tulee sitkeää. Bonuksena olen saanut todella pahasti särkevät sormet ja ranteet. Jotenkin ei siis ole ihme, ettei touhu oikein houkuta. www.ennemminhammastikkuasilmään.fi.

Yleiskoneella tämän ongelman voi selättää joko kutterissa pyörittämällä tai sekoituskulhossa melalla sotkien. Koska en ole vielä onnistunut lopettamaan/hillitsemään laukkuinnostustani, en ole ollut niin rahoissani että olisin voinut viskata tonnin uuteen Kenwoodiin. Sen kerran kun ostan koneen, haluan sen olevan A1-luokkaa ja Kenwood Cooking Chef sitä todellakin on; kaikkien muiden herkkujen - kuten metallirungon, vahvan moottorin ja runsaiden lisälaitteiden - lisäksi siinä on myös induktiotoiminto. Teräskulho siis lämpiää haluttuun lämpötilaan ja samalla laite sekoittelee menemään. Sillä onnistuvat kastikkeet, kiisselit, ruokien haudutus ja vaikka mikä! Sekä kypsennyksen aika ja lämpötila sekä sekoituksen tiheys ovat kaikki säädettävissä. Joku haaveilee lottovoitosta, minulle riittäisi tämä ihmevekotin...oioioi!

Kuva lainattu valmistajan sivuilta

Vähän vähemmän tekno- ja päiväunipuolella uusin aseeni taistelussa löröä taikinaa vastaan on tällainen vekotin.

Siinä on kuminen kädensija ja teräslankarenksut. Ei muuta ku hantaakista kii ja voita silpuksi jauhojen sekaan. Kokeilin tänään tehdä lusikkaskonsseja ja sain alle parin minuutin aikaiseksi seoksen, jossa voi oli pikkuruisina murusina jauhojen kanssa. Result! Tämä taikaväline löytyi Stockalta ja hintaa taisi, tämänkuisen kampanjan jäljiltä, olla kuuden euron paikkeilla.
Niistä skonsseista myöhemmässä postauksessa. ;)

Toinen  mieluisa kaveri on Oxon Good Grips-sarjan jäätelökauha. Tällä on ehkä kerran tehty sitä mitä paketin päällä lukee eli pyöritelty jäätelöpalloja. Muuten käytän sitä taikinan annosteluun. Olen tehnyt sillä keksejä, skonsseja, muffineja ja vaikka mitä. Kun taikinaa on yhtä paljon jokaisessa aihiossa, ne myös kypsyvät tasaisemmin.

Loistava apuväline tällaiselle hutilukselle, jolle "sinne päin" on ihan pätevä mittayksikkö...

Turussa tämän ja monta muuta keittiön tarvekalua myy Idelli, jonka ystävällinen palvelu ja loistavat valikoimat ovat vertaansa vailla. Kaksi peukkua tälle mestalle!

Kolmas aarre keittiössä on Emile Henryn 30-senttinen pizzakivi, jonka saimme Murun kanssa äidiltäni joululahjaksi. Koska vanhan kotini keittiö oli niin pieni että siellä ei ollut tilaa yhdellekään ylimääräiselle isolle tavaralle, kivi majoittui Murun luo ja nyt täällä uudessa keittiössä sitä on tullut käytettyä jo pariin otteeseen. Se paistaa pizzat rapeaksi ja tekee leivästä herkkua, nyt mietin jo uusia metkuja jotta pääsisin testaamaan kiveä jälleen. Mietin juuri, josko karjalanpiirakat saisivat lisää autenttista makua ja tuntua kivellä lämmitellen...oioioi. Pakko kokeilla.

Mutta tässäpä siis kolmikko joka tekee keittiöpuuhistani niin paljon hauskempia. Suosittelen pitämään silmät auki ja katselemaan uusia asioita avoimin mielin - koskaan ei tiedä mistä kapistuksesta saa harrastuspuuhiin uutta iloa ja mielenkiintoa. Minulle nämä vekottimet ovat mahdollistaneet asioita jotka aiemmin ovat olleet hankalia tai jopa mahdottomia.

Oikein leppoisaa lauantain jatkoa, nauttikaa olostanne!
- Hulta

Pastaaks tässä - nopeista lounaista ja uusista tuulista

Olipa upea viikonloppu! Kivasti meni päikkäreitä vetäessä ja keittiössä puuhatessa. Muru on ollut kipeänä ja itselläkin vähän veto pois, vaikka varmasti energiataso olis vähän eri luokkaa jos olis tullut lähdettyä ulkoilemaan...mutta ei, vietin eilen 3 tuntia lieden ääressä ja tuloksena oli valtava läjä liha-pekonipyöryköitä, juuresmuusia ja ruskeaa sieni-sipulikastiketta - sillä oikealla tavalla tehtynä, eli pyöryköissä on jatkeena perunaa sekä kermaa ja kastikkeen suurus on ihan ajan kanssa ruskistettu. Hyvää on, tosin pyörykät saivat Murulta tällä kertaa vain yhden peukun koska käytin eri mausteita kuin viimeksi. Tällä kertaa joukkoon meni vain tavan paprikajauhetta, sipulia, herbes de Provencea, valkosipulia, suolaa ja mustapippuria. Viimeksihän käytin hirveän määrän kaikkea muuta...jos en ole jo reseptiä postannut, niin laitan tulemaan ASAP.

Alkuviikosta aloitin uudessa työpaikassa, ja totesin että 12-tuntinen työpäivä vaatii kunnon eväät ja raskaan lounaan pohjalle. Koska noita pitkiä päiviä oli 2 peräkkäin, toisena päivänä heräsin pari tuntia ennen kuin piti jo lähteä työmaata kohti. Murun kuumeillessa petin pohjalla väsäsin nopeasti itselleni ja Murulle evästä ja samalla tein vartin pikalounaan itselleni. Koska se onnistui niin loistavasti, ajattelin jakaa reseptin kanssanne. Aina ruuan ei tarvitse olla monimutkaista tai edes sisältää runsaasti raaka-aineita ollakseen herkkua!

Käytän veden kuumentamiseen vedenkeitintä, jotta homma sujuu nopsasti ja vähäenergisesti. Tällä kertaa käytin proteiininlähteenä soijanakkeja, mutta toimiihan tuo yhtä lailla soijarouheen tai lihan kanssakin; kaikenlaiset makkarat, kypsä liha ja kala ovat ihan kotonaan tässä ruuassa. Lisänä voipi vetäistä vaikka raejuustoa ja salaattia.

Ovela kokki jemmaa kaappiinsa maustettua tomaattimurskaa, joka poistaa ison osan ongelmista nopeasti: siitä saa vaivattomasti pizzakastikkeen ja vettä ja riisiä/pastaa lisäämällä nopean keitontapaisen ruuan. Tällaisessa hätäisessä kokkauksessa se tarjoaa nopean helpotuksen mausteiden kanssa puljaamiseen.

Mutta nyt on jo kiire, juna lähtee kohta!
3-4 hengen ateriaan tarvitset:

n. litran vettä
4 dl (tummaa) pastaa

1 ison sipulin
1 ison porkkanan
kourallisen herkkusieniä
2 soijanakkia tms makkaraa
purkin tomaattimurskaa
öljyä/voita/molempia
suolaa, pippuria, sokeria

Laita pasta kiehumaan, laita pannu kuumenemaan. Kuori ja silppua sipuli ja leikkaa sienet ohuiksi viipaleiksi. Raasta porkkana karkeaksi. Siivuta makkara tai pilko liha. Nakkaa sipuli ja sienet ruskistumaan pannulle rasvan kanssa, kun ne ovat alkaneet saada väriä, lisää porkkana ja tomaattimurska. Sekoita joukkoon makkarapalat ja mausta, anna kiehua kunnes pasta on valmista.

Kauho naamaan hirveetä vauhtia samalla kun meikkaat ja mietit mitä olet unohtanut pakata laukkuusi.

Uusi työ on toistaiseksi ollut todella hauskaa ja mielenkiintoista. Moni ominaisuus vastaa täysin ajatuksiani ihannetyöstä; yleensä parin tunnin välein vähintään tunnin palkallinen paussi ja päiväunien ottaminen on ihan ookoo! Mieletöntä! Itse työtehtävät ovat tuttuja, ympäristö taas täysin uusi ja senkin takia mielenkiintoinen. Toivon että saan tehdä tätä pitkään. =)

Leppoisaa pyhäiltaa ja reipasta maanantaita kaikillen!
- Hulta

Maasta sinä olet tullut - herkkua juureksista

Nonni, täällä sitä vaa möllötetään ja tehhään ruokaaki helpoimman kautta. Uusi työ alkaa ensi viikolla - siitä tarkemmin kun kuvio on selvinnyt minullekin mutta sanonpa vaan että ihan uusi juttu ja hauskan oloinenkin vielä - ja tässä olen pikkuhiljaa yrittänyt asennoitua siihen että kohta akkaa viedään ja vauhdilla. Kirjaimellisestikin... :D

Tämän illan ateria oli "helpolla valmiiksi"-tavaraa; uunijuureksia ja homejuustoa. Tällainen kokkailu on vaivatonta, helppoa ja terveellistä. Ei mitään ylimääräistä, ei mitään keinotekoista. Ja mikä parasta, ei ylimääräistä säätöä.
Eikä edes ylimääräistä vaivaa, minä se kun en edes juurikaan vaivaudu juureksia kuorimaan. Bataatin kuorin koska sen kuoressa oli paljon jälkeä ja lanttu nyt on sen verran paksukuorinen että sekin joutui vihanneskuorijan käsittelyn, mutta potut, porkkanit ja punikit saivat maistaa veistä palttoot yllään, pikaisen suihkun jälkeen.

Kuva: Kotimaiset Kasvikset ry

Uunivuoaksi nappasin uuden, ihanan ja valtavan suuren Koncis-teräsvuuan, jonka sain yhdeltä Ikea-reissulta Murun höveliäällä myötävaikutuksella. Vuoka on kaunis, käytännöllinen ja sen mukana tulee myös paistiritilä. Tuskin maltan odottaa että pääsen ritilääkin tyyppaamaan, ei varmasti kestä kauaa...
Kannattaa valita riittävän suuri vuoka johon juurekset mahtuvat tiiviisti latoen yhteen kerrokseen jotta ne kypsyvät tasaisesti ja - niin - ylipäätään kypsyvät eivätkä kuivu liikaa.

Mutta ne juurekset! Tällä kertaa paahdoin niitä yksinkertaisten mausteiden kera ja lisäsin suolan sijasta Bavaria Blu sini-valkohomejuustoa päälle lautasella. Ruoka sai kalsiumlisää, vähän suolaisuutta ja rutkasti makua yksinkertaisesti!
Mikä tahansa homejuusto sopii juureksien seuraksi; Aura, gorgonzola ja rustiikkibrie ovat suosikkejani mutta tuo halvanpuoleinen saksalainenkin toimi ihan mallikkaasti. Olenpa joskus raastellut päälle parmesaaniakin. Murulle, tuolle paatuneelle lihansyöjälle, kelpasi juurekset, juusto ja pilkottu tomaatti päivän pääateriaksi, eli ei voi olla kovin pahaa...
Välimeren suunnalta makuvivahteita hakeva voi kypsennyksen loppuvaiheessa murustella fetaa tai siivuttaa halloumia juuresten pinnalle viimeisen 5-10 minuutin ajaksi uuniin väriä ottamaan. Lemppariruokiani on paahdetut kasvikset fetahunnun kera, parempaa on vaikea edes kuvitella saati tehdä.

Kuva: Kotimaiset Kasvikset ry

Juurekset itse ovat myös lähinnä kokin mielialanmukaista sorttia. Tällä kertaa käytin perunaa, porkkanaa, lanttua, punajuurta ja bataattia. Juuriselleri, nauris ja jopa palsternakka tulevat myös kysymykseen, näistä pidän oikein kovasti. Palsternakan ominainen kitkeryyskin kesyyntyy pitkällä kypsennyksellä. Kannattaa kyllä vähän pienemmäksi pilkkoa kuin vaikka bataatti, että luonne ehtii ärtsymmältäkin palsterilta karista uunissa.

Jos pidät oikein makiasta, ruokaan voi laittaa hiukan hunajaa tai siirappia. Itse olen sitä mieltä että juureksien luontainen sokeri riittää. Ainakin tänään olin sitä mieltä, huomisestahan ei voi tietää. Naisena pidätän oikeuden muuttaa mieltäni ilman rutinoita toisilta.

Muitakin kasviksia voi laittaa mukaan, itselle tulee heti mieleen paprika tuoreena tai paahdettuna säilykkeenä, kesäkurpitsa, myskikurpitsa ja kyssäkaali. Kannattaa heittäytyä vähän hulluksi ja kokeilla kaikkea mahdollista, koskaan ei tiedä mikä yhdistelmä onkin superherkkua.

Kuva: Kotimaiset Kasvikset ry

Juureksien lisäksi ruokaan eksyy poikkeuksetta myös sipulia ja valkosipulia sekä öljyä ja/tai voita sekä yrttejä. Yrttien suhteen jokaisella on oma makunsa ja omat suosikkini ovat rakuuna, timjami ja rosmariini. Tällä kertaa käytin rosmariinia ja rakuunaa, mutta kesällä äiteen piha on täynnä ruohosipulia joten lykkään yleensä sitäkin sekaan jos maaman kyökissä satun mellastamaan.
Salvia toimii, samoin kirveli ja meirami, ja mikä jottei oreganoa ja basilikaakin voisi sekaan lykätä. Yrttejä kannattaa käyttää korkeintaan kahta kerrallaan ettei makusinfonia muutu kakofoniaksi. Keep it simple!

Mutta, pitemmittä jupinoitta nyt lykkää reseptiä täältä!
4 hengen pääruokaan tai 6 hengen lisäkkeeseen tarvitset:

n. 2 kg juureksia, esim:
2 valtavaa porkkanaa
puolikas pieni lanttu
4 keskikokoista punajuurta
bataatti
4-5 perunaa

3 pientä (puna)sipulia tai 5-6 kevätsipulia
1 valkosipuli
2 tl kuivattuja yrttejä
1 tl hienoksirouhittua mustapippuria
½ dl oliiviöljyä tai 50 grammaa sulatettua voita

100 grammaa juustoa

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Pilko juurekset ronskeiksi palasiksi, noin tuplasti isommiksi kuin keittojuurekset ja levitä ne uunivuuan pohjalle. Ripottele mausteet ja hakattu valkosipuli juureksien päälle, kaada rasva päälle ja pyörittele hyvin sekaisin.
Lykkää koko komeus uuniin ja kypsennä ensin tunti 200 asteessa. Pyöräytä puolen tunnin välein. Nosta uunin lämpö 225 asteeseen ja kypsennä vielä 45-60 minuuttia. Pyöräytä ympäri 20-30 minuutin välein eli aina kun juurekset alkavat olla ruskeita.

Laita tulikuumien juureksien päälle juustoa noin 1-2 sokeripalan kokoisina paloina tai hienona raasteena. Anna sulaa, tarjoile.

Extramakua ja rakennetta ruokaan saat lisäämällä pähkinöitä tai siemeniä; pecanpähkinä menee sellaisenaan käsissä hiukan murennettuna, saksanpähkinä ja pinjan- kurpitsan- tai auringonkukansiemenet kannattaa paahtaa kevyesti ensin.


Muissa uutisissa koti alkaa hakea lopullista muotoaan, uusi kylppärikaappi on hallussa mutta toistaiseksi kasaamatta, iltaiset leivontahepulit ovat taas alkaneet nostaa päätään parin vuoden tauon jälkeen ja pojat ovat kotiutuneet käytännössä täysin. Ihan jeejee ja megaihQ, ottaen huomioon minkä sortin paniikkipenikoita nuo siivekkäät ovat aiemmin olleet...altistus, ystävät rakkaat, altistus uusille asioille, se on se juttu. Ei tee pahaa meille ihmisillekään!

Pääsiäispyhiä odotellessa, täällä Hulda H, Kyöpelinvuori.

Maaliteloja ja maitohappoa - rempasta ja kyökistä

Nonni, nyt ollaan sit ihan virallisesti tamperelaasia. Paitsi että eilisessä remppahurmoksessa unhotin laittaa taloyhtiölle poismuuttoilmoituksen. Mutta muuten kyllä.

Eilen käytiin Murun kanssa Helsingissä hakemassa loputkin tavarat, maalaamassa lintujen huone loppuun ja siivoamassa. Harvemmin sitä on tullut sormet rakoilla maalattua mutta Bauhausin halpistelalla sekin onnistuu! Sitä todellakin tuntee elävänsä kun sormista lähtee nahkat ja selkäfileet huutavat tuskasta. Aivammahtavaa.

Siinä riekkumisen tiimellyksessä ehdittiin mm. ulkoiluttaa väliovia (ei löytynyt K-raudasta sopivaa vaikka mallikappaleen kanssa Muru kävi paikan päällä, joten korjattiin Lennin "vähän" järsimät ukset), köhiä kipsipölyä ja rähinöidä ties mistä turhasta. Kummallakin meillä on vähän lyhyt pinna, remonttihommat eivät ole mitään suurta lempparia ja sitä sitte tulee tuuleteltua omia turhautumisiaan vähän liiankin avoimesti. Joskus vois vähän miettiä mitä kaikkea pärinää turvastaan pihalle päästää. Mutta kyllä met saman peiton alle illalla silti nukahdettiin...Muru tosin sieltä peiton alta pääsi ylös noin 4 tuntia ennen kuin meikäläinen kompuroi olkkarin puolelle tyynynkuva naamassa aamupäikkäreitten jälkeen.

Maaleista puheen ollen, käyttämämme Bauhausin Swing Color 7 oli loistolöytö! Yhdeksän litran pönikkä maksoi 56 euroa ja sillä maalasi ison, noin 12-neliöisen makuuhuoneen, 2 ovea reunalistoineen ja patterin sekä verhokapan kahteen kertaan ja kolmannes jäi vielä yli. Peitto on hyvä - 2 tunnin perästä saa jo vetäistä toisen kerroksen päälle - ja koska kyseessä on vesiliukoinen maali, eipä tartse miettiä päänsärkyjä tai panikoida roiskeista, tahroista tai välineitten pesusta. Varmasti tulemme toistekin Swingin puoleen kääntymään maalausongelmaimme kera. Jos käyttää kovin pörröistä telaa, kannattaa se ensin kostuttaa vedellä ja puristella kuivaksi jotta maali imeytyy siihen paremmin. Ja kannattaa katsoa että telan varsi ei ole kuin raastinrauta...tässä tuppo käpälässä mietin miksen laittanut siihen juuttaan hantaakiin jesaria.

Tirpakkeet ovat ottaneet uuden kodin hyvin vastaan, pojat olivat kovin innoissaan kun pääsivät viimein muuttamaan omaan häkkiinsä - tosin kokosimme vain puolikkaan siitä koska kokonainen vie liikaa tilaa ja haluan saada tuonne pieneen lintuhuoneeseen myös puun ja muita virikkeitä. (Kenen idea on ollut tehdä uusiin kerrostaloasuntoihin minikokoiset makuuhuoneet, kysynpä vaan! Olis sille toopelle pari valittua sanaa tarjolla täällä.)
Laitoin häkkiin orret uusiksi ja samalla pojat saivat uusia leluja. Häkin kattoon ripustettu puhelinluettelo on suosittua revittävää, ja uusi vino-orsi on hauskaa laskea ylhäältä alas luistellen. Tänään kasattiin poikien ständi ja käytiin yhdessä kurkkimassa kaikki nurkat. Pojat siinä toista tuntia hilluivat vapaana, "auttoivat" minua meikkaamaan eli yrittivät olaltani käsin syödä kaiken mitä naamaani olin tunkemassa, kävivät tutkimassa meikkipussini sisältöä, hölöttivät ja lentelivät uteliaina sinne tänne.

Tänään tuli jo testattua keittiötä enemmälti, korkkasimme miun maamalta jouluksi saadun pizzakiven ja on se mainio keksintö! Ruis-täysjyvävehnäpohjaan tehdyt pizzat olivat megaherkkua ja koska sekopääkokki ei pysty hillitsemään itseään vaan tekee tuplasatsin taikinaa, puolet taikinasta pääsi vielä limpun muodossa kivelle lämmittelemään.
Kokeilin muuten ekaa kertaa perunaa pizzan päälle, ja toimiihan se! Tietyst jos olis pestoa ollut lykätä kaveriks niin olis varmasti ollut vielä parempaa. Mutta ruskistettu sipuli, suippopaprika, peruna, texmex-juusto ja mozzarella toimivat nekin oikein mainiosti yhdessä. Totmaar pohjalle tupattiin ensin tuoreista tomaateista itse tehtyä kastiketta. Kesällä testataan uusia perunoita, kevätsipulia, pestoa ja jotain ihanaista pienjuustolan vuohenjuustoa...oioioi.

The Ruokakaappi, siis se sellainen ihana kaappi joka on lattiasta kattoon asti täynnä ruokaa, mausteita, leivontatarvikkeita, vuokia ja kulhoja on tehnyt paluun elämääni. Sieltä kelpasi noukkia kaikki tarveaineet ja -kalut, työtasoa on riittävästi taikinan ja täytteiden valmistamiseen yhtäaikaisesti ja uuni on loistava.
Vielä kun saan kaikki vempeleet sullottua kaappeihin ja laatikoihin ja keittiön nurkkaan tiensä löytäneen hyllykön hyötykäyttöön, alan olla tyytyväinen harrastustilaani. Jos vaikka keittokirjat laahais kyökkiin hyllyä koristamaan, niin ois inspiraationlähdettä lähettyvillä kun hepuli iskee.

Tässä vazza täynnä pizzaa ja äiteen omppumehua istuksin hämärässä olohuoneessa, "katselen" Bondia ja kuuntelen Murun vienoa kuorsausta seinän takaa. Raasu on ollut tänään ihan väsy, mutta niin olen minäkin. Huomenna on vuorossa vielä viimeinen rutistus, Murun vanhan kodin siivous luovutuskuntoon, ja sit ollaankin valmiit. Voin alkaa tosissani keskittymään työhaastatteluissa juoksemiseen, keikkahommiin ja kodin muokkaamiseen meidän näköiseksi.

Leppoisaa viikonvaihteen jatkoa kaikille, nauttikaa keleistä minkä voitte ja jos ette voi, leipokaa jotain. Se on parasta terapiaa.
 -Hulta

Lentsua ja maalitelaa - pientä päivitystä muuton keskeltä

Ah. Väsyttää, unettaa, nuhattaa, yskittää...totta kai muuton alla kuuluu sairastua. Mielellään kummankin osapuolen, jotta hommat oikein kävisivät hankalaksi.
Täällä on nyt sairastupa Helsingissä sekä Tampereella, ja enää minun pitäisi pakata keittiö ja vähän vaatehuonetta ja maalata makuuhuone ja kiinnittää ovilistat takaisin ja sulattaa ja pestä pakastin ja viedä pientä kamaa elektroniikkaromunkeräykseen... Jos jollakulla on taikasauva, niin nyt sitä saisi heilauttaa tänpäi ja mielellään parin loitsun saattelemana. Kokeilemani manaukset eivät ole toimineet, taitaa olla haltiakummeilla muuta puuhaa kun eivät ole kuulolla. Tai sitten ovat tunkeneet juustoa korviinsa kun kielenkäyttöni on saattanut olla hiukan painokelvotonta aika ajoin. Täti sano paha sana.

Samalla kun tässä eletään taas melkein liian jänniä aikoja, viikonlopun jälkeen on ehkä jo pakko uskoa että saan viimein asettua aloilleni. Ja nimenomaan tehdä niin aivan mahtavan tyypin kanssa. Minun kotini jää tänne uusien asukkaiden elämää seuraamaan, vähän tulee ikävä Helsinkiä mutta ei paljon. Ei ainakaan niin paljon että ennemmin jäisin tänne. Uskon Tampereen olevan enemmän minunlaiselleni ihmiselle sopiva paikka.

Elämänvaiheen vaihtuminen uuteen ei ole sekään herättänyt turhaa ahdistusta, olen vain innoissani ja onnellinen. Moni on varoitellut "vapauden menettämisestä" ja jopa miettinyt ääneen, pystynkö enää (tässä korkeassa 35 vuoden iässä?!) jakamaan elämääni toisen ihmisen kanssa.
Eihän tämä tarkoita, että olen parisuhteen ja kodin vankina - aiemmassa liitossani annoin tapahtua niin, ja heikoin seurauksin toiselle osapuolelle - vaan itse asiassa näen elämääni tulevan entistä enemmän vapautta. Turha ja väsyttävä reissaaminen Helsingin ja Tampereen välillä jää pois kummankin osalta, kun jatkossa välimatka mitataan metreissä ja senteissä kilometrien sijaan.
Uusi kotipaikkakuntani sijaitsee loistavasti kaiken keskipisteessä ja Tampereelta on parin tunnin matka lähes kaikkien tärkeiden ihmisten luo; vanhemmat, parhaat ystävät ja kummityttö ovat kaikki lähellä. Murun perheen luo on jatkossa helpompi lähteä käymään kun minun ei tarvitse ensin reissata lintujen ja kaikkien kamppeiden kanssa lähemmäs neljää tuntia Tampereelle ja jatkaa siitä matkaa yhdessä.
Murun pokeri-illat ja ties mitkä ravitouhut saavat jatkua hänen mielensä mukaan, tosin tarjottavien taso saattaa hiukan parantua kun tämä täti pääsee sinne ihanaan isoon keittiöön touhaamaan...mikä tahansa tekosyy on tervetullut että pääsen taas verestämään taitojani! Tuo keittiö on ehkä melkein paras juttu uudessa kodissa, saan taas sen ihanan lattiasta kattoon yltävän The Ruokakaapinkin elämääni! Kiitos ja ylistys!

Meillä on kaikki mahdollisuudet onnistua, ja tästedes toivon osoitteenani olevan vain meidän koteja. Pitäkää peukkuja kuitenkin, aina joskus tarvitaan mieletöntä tuuriakin että elämä menee edes jotenkin sitä rataa kuin sen toivoo ja odottaa kulkevan...

Jotta projektissa päästään edes jotenkin tolkullisella tahdilla eteenpäin, taidan hakea vähän vauhdittavia valmisteita huomenna kaupasta - Red Bullia ja jotain todella sokeripitoista nopeaa syötävää - että pysyn tolpillani. Sillä lailla sopivasti hysteerisessä mielen- ja kehontilassa tulee tulosta parhaiten. Laadusta en tiedä mutta määrä on valtava!

Päätämme raporttimme kaaoksesta tähän. Täällä Hulda Huoleton, punkanpohja.

Pikaiset iltasella - herkkua lehtikaalista

Sattuipa iltana kauniina, että nälkä yllätti rakkaan miespuolisen olennon. Murun ollessa kyseessä tämä ei kyllä ollut varsinainen ylläri, enemmän olisin yllättynt jos tuo mies EI olis ollut syötävää mankumassa. Melkein ois kuumemittarin paikka se.

Minä siitä kovalla touhulla läksin varmuusvarastoa kartoittamaan. Pikaisen jääkaappiratsian jälkeen minulla oli kasassa seuraavat ainekset: parsakaalinjämä, puolikas pussi lehtikaalia, sipuli, valkosipuli, 5 cm pätkä kesäkurppaa, 3 jättiherkkusientä (siis todellakin jumbokokoa, ei ois mahtunut ees miun suureen kitaan kokonaisena ja se on paljon sanottu), pari desiä keitettyä täysjyväfusillia ja puolikas suippopaprika.

Päätin taas kerran mennä yli siitä mistä aita on matalin ja kokata lämmintä lehtikaalisalaattia. Siitä Murukin tykkää, vaikka siinä ei lihaa olekaan. Vaan enpä tiiä voiko tuota varsinaiseksi salaatiksi virallisesti kutsua, mutta salaatti on terveysruokaa joten sillä mennään. Se kaunis ajatus kaiken takana jne...

Tämä on siitä kiva salaatti, että se valmistuu jääkaapin jämistä nopeasti ja täyttää kaksi masua pitkäksi aikaa. Lehtikaali on superterveellistä ja sitä kannattaa syödä ympäri vuoden varsinkin sienten seurassa, pyssyy parisuhdekin viriilinä kun seleenin- ja sinkinsaanti on kunnossa. ;)

Mikäli lehtikaali ei maistu tai sitä ei kaupassa sattunut olemaan, tuore pinaatti tai esim. rucolaa, mangoldia, vuonankaalia ym sisältävät salaattisekoitukset toimivat myös oikein hyvin. Kunhan siinä salaattisekoituksessa ei ole jää(vuori)salaattia joka nyt noin pääosin ei kuumennettuna toimi.
Toisaalta onhan sitä vesimeloniakin telkkarin muotikokkausohjelmissa grillattu ja kiinalaiset nyt wokkaavat kaiken kiinankaalista kurkkuun, joten mikäpä miä oon mittää sanomaan ku mittän tiärä. Jos urheiluhenkeä löytyy niin kokeilkaatten ihmeessä, ja kertokaa myös meille muille että miten toimi!

Määristä sen verran, että jos haluat jättää pastan pois niin käytä enemmän lehtikaalia. Vaikka koko pussi. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää pari desiä kukkakaalia tai pari kolme kypsää perunaa salaatin täydentäjänä.
Pastalle annoin tällä kertaa yrttiöljykäsittelyn; 2 rkl öljyä, reilu ½ tl sekalaisia yrttejä (tällä kertaa Herbes de Provencea), muutama kide suolaa ja rouhittua mustapippuria sillee sopivasti. Käytin öljyn ja yrtit ensin mikrossa noin 20 sekuntia, jotta aromit irtoavat paremmin. Sitte pastat kylpyyn ja kokki muita huseeraamaan. Ruuanvalmistuksen alussa kun tämän tekee niin salaatin valmistuessa makuja on jo ehtint kivasti kehittyä.
Saman aromikylvyn voi antaa myös kypsälle perunalle, mikäli sellaisen haluaa nauttia ennemmin kylmänä kuin lämpimänä itse salaatin seassa.

Yleensä käytän kypsennyksessä öljyä - tällä hetkellä suosikkini on oliivi-rypsiseos - ja sekaan nakkaan pienen voinokareen makua tuomaan. Rasvavalinnalla saa sekä makua että terveysvaikutuksia muuteltua mielensä mukaan.
Extraneitsytoliiviöljyllä makuun saa lisää vehreyttä,  ja olenpa joskus käyttänyt saksanpähkinäöljyäkin tässä ruuassa kun olen kaivannut pientä omegatankkausta. Itämaisempien makujen ystävä voi käyttää osaksi chili- tai seesamiöljyä ja lisätä vaikka tuoretta chiliä ja/tai korianteria.

Valkosipulia ohjeessa on melko lailla huolellinen määrä - kokonainen kynsilaukka - joka on oman mieltymykseni mukainen määrä mut miä nyt oon hiukan tavallista pahemmin seonnut joten kukin itse päättää laittaako puolikkaan kynnen vai ohjeen suositteleman määrän. Kokonaan valkosipulia ei kannata pois unohtaa, sillä se on miun mielest just se juttu mikä nostaa maut ihan uskomattomiin sfääreihin. Kokeile vaikka!

 Alla hyvin hämyisä ja surkea kuva tästä ruokalempparista - suosittelen testaamaan miltä näyttääpi noin niinkun luonnossa...melko paljon vähemmän tylsältä!



Mutta eikös myö sitte aletaki jo hommiin?

Ateriaan kahdelle tarvitset:
100-150 g lehtikaalia
1 keskikokoinen sipuli
1 tuore valkosipuli
½ parsakaali varsineen ja/tai neljännes pienestä kukkakaalista
3 jumboherkkusientä
 öljyä, voita
suolaa, pippuria, yrttejä tai muita mausteita maun mukaan

Siivuta kesäkurpitsa ja huuhdellut sienet ½ sentin siivuiksi ja laita rasvan kanssa laakealle pannulle tai isoon kattilaan. Lisää puolisen teelusikallista suolaa ja hikoiluta reilu 5 minuuttia keskilämmöllä.
Tällä aikaa suikaloi sipuli, hienonna valkosipuli ja pilko parsakaali. Irrottele siitä kukkanuput ja pistä isoimmat 2-4 osaan; noin peukalonpaksuiset palat kypsyvät järkevässä ajassa. Kuori varret ja leikkaa puolen sentin siivuiksi. Jos käytät raakaa kukkakaalia, toimi samoin kuin parsaisen serkkunsa kanssa.

Kun sienet ja kurpat ovat hikoilleet enimmät mehunsa ja mehu on pannulta haihtunut, heitä tehoja suuremmaksi (4-5/6) ja laita tavan sipuli ynnä kukka-/parsakaali pannulle. Niiden paistuessa ruodi lehtikaali ja revi se noin puolen kämmenen kokoisiksi paloiksi, huuhtele ja valuta.
Jos käytät kypsää perunaa, lisää se tässä kohtaa pannulle.
Kun pannulla on kevyesti ruskettunutta porukkaa, mausta mustapippurilla, heitä sekaan valkosipuli ja vajaan minuutin päästä lehtikaali. Liikuttele tavaraa jotta lehtikaali kuihtuu ja vaihtaa väriään tummanvihreään.
Tähän menee aikaa vain 2-4 minuuttia. Pienilehtisemmät salaatit kuten rucola kypsyvät vieläkin nopeammin joten älä lähde haahuilemaan tässä välissä!

Kippaa lautasille lehtikaalisalaattia, lisää marinoitu pasta ja väriksi jotain kauniin punaista; paprikaa, tomaattia, omenaa, mitä sitä nyt nurkista sattuukaan löytymään...melkeinpä kaikki käy! Todellinen herkkusuu raastaa salaatin päälle vähän parmesaania tai murustelee fetaa. Raejuustokin toimii proteiinilisänä. Aina vaan parempaa.
Omia punaisia lemppareitani ovat miniluumutomaatit sekä Peppadew-minipaprikat joita löytyy useimmista isonpuoleisista ruokakaupoista. Jostain todellisesta aarreaitasta saattaa osua eteen myös juustotäytteisiä versioita, jotka ovat sellaisenaan kiva lisä tapas- tai meze-pöytään.

Peppadew on kirsikkatomaatin kokoluokkaa ja se sopii myös monille joille tavallinen paprika tuottaa vatsavaivoja. Löytyypä mokomia kahdenvahvuisenakin; mietona/makeana ja voimakkaampana. Eipä tuo voimakkaampikaan kovin tulinen ole, jopa tällainen vastikään Srirachan makuunkin päässyt jänishousu niitä tohtii mutustella ilman turhia kauhuntutinoita!

Kuva pöllitty valmistajan sivuilta

Muissa uutisissa; uusia uratuulia haisteltu, uusi koti löydetty, vanhoista päästy eroon ja ennusteissa raivoisaa tavaran roudaamista 200 km pohjoiseen. Eli siis aivan vallan mallikkaasti menee! =)

Leppoisia iltoja ja kevättä odotellessa,
muuttolintu-Hulta