Lauantaipuuhia - kakkujen nimeämisistä

Aika ihana lauantai takana.
Nukuin pitkään aamulla, puhuin pitkän puhelun äidin kanssa, ja myöhäisen aamiaisen jälkeen uppouduin kirjaan, jonka korkkasin viime viikonloppuna. Kirja oli Sophie Kinsellan Remember Me?, joka oli ihan viihdyttävää hömppää. Loppu oli jokseenkin lajityypillinen, mutta oli kiva päästä taas lukuhommiin.

Kirjaa lueskellessa nappasin evääksi siivun perjantai-iltana leipomaani banaanileipää ja lasillisen maitoa. Banaanileivän maku oli vielä parempi kuin vastaleivottuna, rakenne oli hiukan tiivistynyt ja kostunut.
Tämän leivonnaisen nimestä vaan tuli Pupulle valtava ongelma. Hän kun oli sitä mieltä että banaani ei kuulu leipään. Keskustelumme aiheesta sai hieman kiivaita sävyjä - tosin meidän kesken "kiivaat sävyt" tarkoittaa lähinnä sitä, että keskustelua käydään ihan normaalilla puheäänellä mutta olemme tiukasti eri mieltä. Neuvottelun lopputuloksena banaanileipää ei kutsuta banaanileiväksi jos puhutaan tästä leivonnaisesta Pupulle, ainakin jos haluaa, että Pupu syö banaanileipää. Silloin se on banaanikakkua.

Jostain syystä joskus tuntuu että meistä kumpikaan ei ole oikein vakavasti otettava hahmo...

...mutta se banaanileipä! Idea lähti siitä, että meillä oli pari halkeillutta hyvin kypsää banaania. Toinen banaani oli istunut työpöydälläni pari päivää ja perjantaina kesken työpäivän sain päähäni, että tänään leivotaan! Työkaverini oli asiasta samaa mieltä, joten suunnitelma piti.

Katselin reseptejä, mutta en oikein löytänyt mieluista. Tuntui, että ne olivat aika raskaanoloisia. Otin pohjaa yhdestä perusreseptistä ja lisäsin taikinaan desin rasvatonta jugurttia. Tuloksena oli täyteläinen banaanileipä, joka ei ollut liian tymäkkä rakenteeltaan.
Koska mielestäni paras banaanileipä on hiukan mausteista, käytin taikinaan fariinisokerin ja kanelin lisäksi myös muskottipähkinää, joka toi oman säväyksensä lopputulokseen. Rapsuttelin hienoteräisellä raastimella maustemitallisen verran muskottia taikinaan, mutta muskotin voi myös jättää pois tai korvata vaikka jauhetulla inkiväärillä.
Jos sinulla on itsetehdyn vaniljasokerin sijasta kaupan versiota, käytä tavallista sokeria ja lisää 1 tl vaniljasokeria taikinaan.

Jos sinulla ei ole silikonista vuokaa, voit käyttää myös metalliversiota. Tällöin vuoka kannattaa voidella ja jos vuoka ei ole nonstick-pintainen, kannattaa laittaa lisäksi pohjalle leivinpaperia; leikkaa leivinpaperi vuuan levyiseksi, ja niin pitkäksi että se ylettyy viitisen senttiä yli vuuan laidan molemmilta puolilta. Leipä on helppo irroittaa vuuasta paperin avulla.

Resepti on nopea ja helppo. Se sopii myös lasten kanssa puuhattavaksi, taikinan valmistukseen menee kymmenisen minuuttia aikaa.

Tarvitset:

Taikinakulhon, sekoituslastan tai -kauhan, pitkulaisen leipävuuan, haarukan

2 isoa tai 3 pientä hyvin kypsää banaania
80 g sulatettua voita
1 dl jugurttia, mielellään rasvatonta
1 dl fariinisokeria
0,8 dl tavallista tai vaniljarouheella/vaniljatangolla maustettua sokeria
1/2 tl suolaa
1 kananmuna
1 tl kanelia
1 maustemitallinen muskottia
1 tl soodaa
3,6 dl vehnäjauhoja

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Muussaa banaanit, soseeseen kannattaa jättää hiukan sattumia. Lisää voi, sokerit, suola, mausteet, kananmuna ja jugurtti, sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sooda, sekoita nopeasti ettei taikinaan muodostu sitkoa.
Kaada taikina vuokaan, paista uunin keskiosassa 50-60 min kunnes leivän keskelle työnnettyyn tikkuun ei tartu taikinaa.
Anna leivän levätä kymmenisen minuuttia, sitten kumoa se pois vuuasta ja anna jäähtyä mielellään ritilän päällä pyyhkeellä peitettynä. Leipä murenee helposti jos sitä yrittää verottaa lämpimänä, joten koeta olla kärsivällinen...lopputulos on sen arvoinen!
Leipää on helpoin leikata siististi terävällä leipäveitsellä.

Lauantai-ilta jatkuu täällä Star Wreck-leffan parissa.

Tri Hulda määrää eristysahdistukseen lääkkeeksi leivontaa ja pitkiä puheluita rakkaitten kanssa.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Hybridiaikaa - ruokalajien yhdistelystä

Noniin, noniin, siinä se sitten meni kevät vähän eri merkeissä kuin mitä meinattiin.

Tarkoitus oli huolehtia lapsista viikko-viikko-mallilla kuten ennenkin, touhuta, tutustua uuteen ympäristöön helmikuun lopun muuttourakan jälkeen ja nautiskella keväästä.
Tässä sitä nyt ollaan, suurin osa aikaa neljän porukalla kotona; kolmasluokkalainen käy etäkoulua, eskarilainen koettaa saada ajan kulumaan ja me vanhemmat olemme vallanneet makkarin ja keittiön etätyötiloiksi.
Nyt ruokaa menee aivan eri tavalla kuin ennen, ja luovuus on koetuksella koska toisto on aika usein menestyksen este. Ne tutut perusruuat kuten makaronilaatikko, kasvislasagne, possunlihakastike pottumuusilla ja siskonmakkarakeitto onneksi pitävät pintansa.

Etätyö on kiva juttu, meillä saatiin muutama viikko sitten etätyömahdollisuus taiottua koko henkilökunnalle ja mikäpä siinä kun kaffepaussilla voi lähteä jaloittelemaan tai heittäytyä sängylle pötköttämään.
Kun muu viriketoiminta on rajoitettua, leivonta on tullut takaisin elämääni. Olen parissa viikossa onnistunut taikomaan kauraleipää, mantelikorvapuusteja, sämpylöitä, suklaa-maapähkinävoi-kaurakeksejä, ja viimeisimpänä neronleimauksenani nykäisin vaihteeksi kasaan 10 pisteen hybridiruuan; pullanmakuisen pannukakun.

Kyllä, aivan näin - pullanmakuinen pannukakku sai jopa Pupun toteamaan, että olen ylittänyt itseni. Salaisuus on kokonaisessa kardemummassa ja vaniljasokerissa, jotka tuovat pannukakkuun aivan ihanan maun!

Olen aina suhtautunut kardemummaan varauksella, koska aiemman elämäni kokemukset olivat ne isot ja terävät palaset joita pullasta jäi hampaisiin ja jotka saivat vatsan närästämään. Itämaisessa kaupassa näin muutama vuosi sitten kokonaista kardemummaa, kokeilin, ja mielipiteet muuttuivat hetkessä. Itse kuorittu ja jauhettu kardemumma on maukasta ja raikasta, ja siitä voi erottaa jopa hiukan sitrusaromia. Kardemummaa varten pyysin Pupulta morttelin 40-vuotislahjaksi ja sillä sutaisen kardemummat jauhoksi hetkessä.
Kardemumman kotia täytyy hiukan painaa veitsellä, lautasen tai lasin pohjalla tai morttelin survimella että ne saa helposti kuorittua. Kun kota on pitänyt pienen narahduksen, sen saa auki sormin ja siemenet on helppo tiputella mortteliin.
Koska lapset olivat mukana herkuttelemassa, käytin tällä kertaa vain 10 kardemummankotaa mutta aikuisversioon menee 12-15 kappaletta.

Paistaminen on pientä kikkailua, koska paisto tehdään kolmella lämpötilalla mutta olen todennut tämän tavan itselleni toimivimmaksi. Jokainen voi paistaa pannukakkunsa ihan omalla tavallaan vaikka isomummolta perityllä paisto-ohjeella, ja varmasti tulee hyvää!

Tämä ohje on meidän sekaaniperhettä varten, mutta ohjeessa on mainittu myös vaihtoehdot joilla tästä saa helposti vegaanisen herkun.

Pullanmakuista pannaria varten tarvitset:

8 dl maitoa tai kasvimaitoa
3 kananmunaa tai vastaavan määrän kananmunankorviketta
100 g sulatettua voita tai vegaanista margariinia hieman jäähtyneenä

4 dl vehnäjauhoja, mieluiten täysjyvää, tai hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa
1,5 dl kotitekoista vaniljasokeria TAI 1,5 dl sokeria + 1 rkl vaniljasokeria
10-15 kardemummankodan siemenet hienoksi jauhettuna
1 tl leivinjauhetta

Vispaa kananmunat rikki tai laita kananmunankorvike taikinakulhooon, lisää maito ja rasva.
Lisää kuivat aineet, vispaa tasaisehkoksi ja jätä puoleksi tunniksi turpoamaan huoneenlämpöön.
Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen.

Sekoita taikinaa pari sekuntia, kaada se syvälle uunipellille leivinpaperin päälle ja laita uunin keskiosaan. Anna kypsyä 10 minuuttia, laske uunin lämpötilaa 225 asteeseen ja jatka kypsennystä 15 minuuttia. Pannarin pitäisi tässä kohtaa olla jo hyvänvärinen. Laske lämpötilaa 200 asteeseen ja kypsennä vielä 15-20 minuuttia. Testaa kypsyys pannarin keskeltä kun se on ollut 10 minuuttia 200 asteessa ja katso jatkot sen mukaan.

Pannari maistuu ihan timanttiselta vaniljaisen kermavaahdon tai vaniljarahkan ja hillon kanssa, mutta tällä pannarilla voi korvata myös laskiaispullan - raasta mantelimassaa kermavaahdon joukkoon, kasaa pannarille ja laske miten monta sekuntia menee kunnes koko pannari on kadonnut!

Tässä alkaa olla pääsiäinen pikku hiljaa vietetty ja arki koittaa - pikkujutuilla arjestakin saa pikkuisen juhlavampaa.
Oikein hyvää arkea sinulle ja rakkaillesi, pysykää terveinä ja nauttikaa läheisyydestä!

Uutta kokeilemassa - ruuanlaiton ajatuksellisuudesta

Hei muruskat ja hyvää uutta vuotta!

Se oli sellainen vuosikymmen. Viimeinen reilu vuosi on ollut rankka ja olen iloinen että se loppui. Uusi vuosi, uudet kujeet, eikös näin vallan sanota?

Meillä nämä uudet kujeet tarkoittavat elämäntapauudistusta joka ei lopu tammikuun loppuun. Me teemme Pupun kanssa kvartaalin mittaista ruokakokeilua ja katsotaan miten asiat muuttuu. Jos muutoksia tulee ja ne ovat hyviä, koetetaan jatkaa tätä pitempään.

Ideana on lisätä ajatuksellisuutta siihen, mitä syömme ja milloin.
Tarkoitus on, että jatkossa meillä prepataan ruuat pari kertaa viikossa, keskitytään käsittelemättöminä ostetuista raaka-aineista itse tehtyyn ruokaan ja silloin kun lapset eivät ole meillä, kotona on lähinnä vain kasvisruokaa. Pupu syö lähes joka arkipäivä lounaan ravintolassa, joten hän katsoo itse että lihan määrä lautasella ei ole tavaton (paitsi joka toisen viikon torstaisin jolloin Salon kantapaikassa on possunniskapäivä), kalaa ja keittoa tulee valittua useammin ja värikkäitten kasvisten määrä on mahdollisimman suuri.
Omassa työpaikassani on usein tapana perjantaisin vähän hurvitella ja käydä ulkona syömässä, enkä sen enempää aio kytätä mitä syön sen kerran viikossa. Kasvisruokaa joka tapauksessa, mutta joskus pizzaa, joskus meksikolaista, toisinaan burgeria tai nepalilaista.
Karkkipäivätkin löytyvät edelleen lauantaipäiviltä, mutta yrityksenä on pitää karkin tai muitten herkkujen määrä maksimissaan 100 grammassa.

Omana suurimpana ongelmanani on ollut arkisin huonot yöunet, jonka lisäksi työn kuormittavuus, koko ajan paheneva krooninen väsymys ja toisten ruokahuollon priorisointi vievät minulta energian hoitaa omaa ruokahuoltoani mallikkaasti. Kaikki tämä kostautuu niin että iltaisin kun tulen kotiin, minulla on just silloin nälkä ja jotta saisin ihan oikeata ruokaa, pitäisi ensin käydä kaupassa ja sitten vielä jaksaa tehdä sapuska valmiiksi.
Aika usein raaka-aineita on stashit täynnä mutta eipä löydy virtaa tehdä niille aineksille mitään. Tämän takia kotiruoka on tätä nykyä minulle usein muroja tai proteiinirahkaa. Se kostautuu ajan myötä kun ruokailutottumuksia ei ole vaan lähinnä napostelutottumuksia...

Pelkän ravinnon laadun parantamisen lisäksi kokeilussa olisi tarkoitus katsoa voiko ruokahävikki pienentyä kun ruuan esivalmistelee; kun ruoka on valmiiksi annosteltuna jääkaapissa ja vanhenemassa olevat raaka-aineet tulee käytettyä, tämä on hyvinkin mahdollista.

Hävikin välttäminen on usein melko helppoa ja tulos maukas kuten tänään - pari vajaata purkkia miniluumutomaatteja muuttui uunissa oliiviöljytilkan, suolan ja timjamin kanssa puolikuivatuiksi tomaateiksi jotka maistuivat vallan loistavalta soijapyöryköitten kastikkeen seassa.
Kastike oli muuten vain desi Pirkan kaurakermaa, kolme tippaa srirachaa, suolaa ja pippuria. Aikaa meni kokonaiset 3½ minuuttia, kun kuumensin jäiset pyörykät ja kastikkeen samassa kipossa 75% teholla mikrossa.
Lisäksi lautaseltani löytyi herne-pinaattisosetta ja paahdettuja pinjansiemeniä. Pupu söi lapsiviikolta jäänyttä broilerinjauhelihakastiketta ja täysjyväcouscousia.

Huomiseksi onkin työpaikalla nautittavaksi aamiaiseksi (sen tavanomaiseksi muodostuneen, ylihintaisen proteiinirahkan tai -vanukkaan sijasta) jotain proteiinijäätelön tapaista, eli tein toffeenmakuisesta proteiinivanukasaineksesta vanukkaan, maustoin sen teelusikallisella maapähkinävoita ja iskin pakkaseen.

Huomenna olemme paljon viisaampia sen suhteen, onnistuiko vaiko eikö! Lounaaksi listalla on hernesosetta, soijapyöryköitä, paahdettua punajuurta ja pestolla sipaistua uuniperunaa. Pihistelin soijapyöryköissä, koska herneet sisältävät myös yli 5 prosenttia proteiinia. Meillä on Pupun kanssa melko sama proteiinintarve josta kasvissyöjänä yritän jatkossa pitää paremmin kiinni. Pupun punttisalipäivinä hän hoitaa lisäproteiinit itse ruokavalioonsa.

Teen huomenna todennäköisesti 9-tuntisen työpäivän joten nälkä tulee ennen kuin lähden kotiin; iltapäivällä, puoli tuntia tai tunnin ennen kuin lopetan työt, syön salaatin jossa on sydänsalaattia, tuoretta pinaattia, puolikuivattua tomaattia, paahdettua punajuurta, porkkanaa, paprikaa, pinjansiemeniä ja punajuuren makua korostamassa hiukan raastettua tilsitjuustoa joka oli kovettunut jääkaapissa. Mitäpä sitä tuollaistakaan hukkaan heittää, joten otin Cuisipron raastimen kätöseen ja nyt  juustonrahtusella kruunattu mestariteos odottaa nälkäistä työläistä. 

Olen iltavuoroviikoilla aiemminkin testannut tätä kahdesti ruokailemista työpäivän aikana, ja se toimii. Eipähän ole sitten sudennälkä kun pääsee kotiin, vaan iltapala riittää. Ja yllättäen olen muuten paljon kivempi seuralainen kun en ole kotiin tultuani nälkäinen!

Teitkö sinä jonkin uudenvuodenlupauksen? Onko sinun uudenvuodenlupauksillasi taipumus pitää vai oletko niin kuin suurin osa meistä, joilla lupaukset unohtuvat suht sukkelasti..?
Seuraavassa postauksessani tuleekin sitten reseptejä. Tämä ei ollut uudenvuodenlupaus joten se pitää.

- Hulta

Lehmän lepopäivä - vegaaniherkuttelua helpon kaavan mukaan

Nå men jotta! Se on kuulkaas kesä onneksi kääntymässä loppusuoralle, harvakseltaan sitä on näin pahasti helteen takia kärsitty koko perhe. Itse vetäisin kunnon helleuupumuksenkin kehiin, oli nimittäin aika herkät tunnelmat siinä.

Muutto kangastelee horisontissa, huomenna lähtee ensimmäiset tavarat maan tasalle säilöön. Kolme viikkoa ennen varsinaista muuttoa siksi, että talon hissi menee maanantaina remonttiin. Neljäs kerros ja hissiremppa olikin juuri sitä, mitä toivottiin...onneksi toisessa päässä meitä odottaa iso, toimiva hissi ja 14,5 lisäneliötä! Ja luojan kiitos Pupun kanssa hoksattiin tilata muuttofirma auttamaan, ettei tartte ihtiään tappaa ihan täysin kampetta raijatessa.

Mutta! Kuulkaapas. Se on niin, että maapallo hukkuu sontaan ja kasvihuoneilmiö ei ainakaan tällä menolla ole hidastumassa. Sen takia olen pikku hiljaa fiilannut omia ruokailutottumuksiani vegaanisempaan suuntaan ja myös muita valintoja on mietitty; kierrätellään, ostetaan enemmän pakkaamattomia elintarvikkeita, koetetaan muistaa se kirottu, aina hukassa/kotona oleva kauppakassi ja pidetään kasvisruokapäiviä.

Tänään oli karkkipäivä, ja sen kunniaksi päätin kokeilla vegaanista nachojuustoa värkätä ihan omin kätösin. Olin varautunut siihen, että homma menee turaamiseksi ja tulos ei todellakaan ole sitä mitä netin ja Youtuben perusteella voisi kuvitella.
Ylläri, se toimi sittenkin! Parista desistä cashew-pähkinöitä tuli puolisen litraa juustokastiketta.
Hintakaan ei huimaa päätä, satsin hinnaksi jäi ehkä pari euroa.

Raaka-ainelista sisältää ravintohiivahiutaleita, joka on vähän eksoottiselta kuulostava raaka-aine, mutta ravintohiivaa löytyy mm. Tokmannilta ja lähes kaikista tavarataloista. Sitä myydään myös oluthiivan nimellä. Kyseinen hiiva on inaktiivista, eli siitä ei turpoa maha tai ala kaasuja pukkaamaan mistään reiästä. Ravintohiiva on luonnon arominvahvenne ja superfood; se sisältää runsaasti proteiinia sekä B- vitamiineja ja se korostaa makuja luonnollisesti. Lisäsin ravintohiivaa myös lasagnen juustokastikkeeseen juustoista makua korostamaan, toimi siinäkin.

Kuva: Tokmanni

Muuten raaka-ainelistalla on aika tavanomaista kampetta; mausteita, sitruunanmehua, sipulia ja valkosipulia. Jos käytät sipuli- tai valkosipulijauhetta, suosittelen että lisäät kaikki ainekset blenderiin ja annat liota pari minuuttia. Maut irtoavat paremmin. Jos aiot tarjota juustokastiketta myös lapsille tai muille herkkätunteisille, voit huoletta jättää srirachan pois ja vähentää tarvittaessa myös jalapenojen määrää.

Pähkinöitä pitää liottaa jääkaapissa yön yli. Jos kuitenkin hätä on suuri ja kroppa vaatii juustua NYT, niin homma hoituu vartissa kiehuvan veden kanssa. Siis kippaa kiehuvaa vettä pähkinöitten päälle, peitä astia ja anna tekeytyä vartin verran.

Aletaankos hommiin?

Tarvitset:

Blenderin, veitsen ja leikkuulaudan, raastinraudan, teesiivilän sipulin mehustamiseen, astian pähkinöitten liottamiseen, nuolijan ja pienen kattilan.

2 dl cashew-pähkinöitä, suolaamattomia ja paahtamattomia
vettä liotukseen

1 valkosipulinkynnen muutamaan palaan pilkottuna tai 1 tl valkosipulijauhetta
½ keskikokoista sipulia hienoksi raastettuna tai 1 tl sipulijauhetta
1 dl ravintohiivahiutaleita
½ tl suolaa
1 tl savupaprikaa
1 tl paprikajauhetta
2 rkl sitruunanmehua
4 jalapenosiivua
1-2 tl srirachaa
mustapippuria
2-2,5 dl vettä

Valuta pähkinöistä liotusvesi pois. Raasta sipuli hienoksi ja puristele siitä teesiivilän läpi mehu blenderiin. Tällää blenderiin pähkinät, pari desiä vettä ja loput raaka-aineet. Pöristele täysteholla pari minuuttia, kunnes seos on täysin sileää. Maista ja lisäile mausteita varovasti, koska erityisesti tuliset maut voimistuvat seosta lämmitettäessä.

Siirrä seos kattilaan ja lämmitä va-ro-vas-ti hyvin pienellä teholla, samalla koko ajan nuolijalla pohjaa myöten sekoitellen. Seos palaa todella helposti pohjaan.
Lämmitä viitisen minuuttia, kunnes juustokastike on paksuuntunut. Lisää tarvittaessa vielä tilkka vettä, jos soosi käy liian paksuksi.

Juustokastikkeen voi tarjoilla lämpimänä tai kylmänä, herkkua se on joka tapauksessa...

Oi kyllä!

Ihanaista elokuuta, muistakaa nauttia loppukesän pimenevistä, tuoksuvista illoista!

- Hulda

Uudelleenkeksimys - yrteistä ja näkemysten muuttamisesta

Nå mutta! Vahinkoko lie, tai sitten ei, mutta tässä sitä taas ollaan. Hiukan yllytettynä tosin, DeliVerde pyysi minua jakamaan béarnaisereseptini ja sen sijaan että lykkäisin sen pelkästään heidän Facebook-sivuilleen, päätin jakaa sen myös teidän kanssanne. DeliVerden IHANA ranskalainen rakuunaruukku muutti meille viikko sitten, ja viikonloppuna käytin ensimmäistä kertaa ikinä pelkkää tuoretta rakuunaa bearnaisen tekoon. Useimmat kilpailijat nimittäin maistuvat lähinnä rairuoholta (eli ei juuri millekään) tähän ihanaan maukkaaseen rakuunaan verrattuna ja tarvitsevat tuekseen myös roppakaupalla kuivattua rakuunaa.

Jotain muutakin tässä nyt on tapahtunut.
Olen nimittäin hiukan muuttanut näkemyksiäni muun muassa bearnaisen valmistustavan suhteen.

Aiemminhan ainoa oikea bertsa oli se vesihauteessa vatkattu ihanuus. Päätin kuitenkin, Keith Floydin inspiroimana, testata toista tapaa - sulatin voin ja vatkasin sen keltuaiseen.  Käytin sitruunamehun lisäksi myös hiukan omenaviinietikkaa. Tuloksena olikin varsin ihana, hiukan paksumpi bearnaise!

Työvälineiksi riittää sulatusastia jossa on kaatonokka, vispilä (sähköinen tai käsikäyttöinen, itse käytän joko käsikäyttöis-mallia tai sauvasekoittimen vispilää) ja sekoituskulho.

Mutta mitäpä tässä horisemaan, aletaas keräillä raaka-aineita.
2 henkilön (tai yhden ahneen mokoman) soosiin tarvitset:

1 keltuaisen
n. 100 g voita
1-3 rkl sitruunanmehua
½-1 tl omenaviinietikkaa
n. 15-20 isoa rakuunanlehteä

Sulata paloiteltu voi mikrossa. Sekoita voita sulattamisen aikana jotta se ei livistä kiposta vaikkapa mikron seinille.
Revi rakuunanlehdet suurinpiirtein sentin silpuksi.
Laita sekoitusastiaan keltuainen ja rakuuna. Lurauta päälle parin teelusikallisen verran voisulaa ja vispaa. Kun seos on tasaista, lisää taas saman verran voita ja vispaa. Sitten voitkin alkaa lisäämään voita parin ruokalusikallisen verran kerrallaan vispailun välillä tai vaihtoehtoisesti kaataa voin ohuena nauhana samalla kun vispaat. Kun kaikki voi on käytetty, lisää ½ tl etikkaa ja ruokalusikallisen verran sitruunanmehua. Sekoita reippaasti 10-20 sekuntia ja maista. Lisää tarvittaessa rakuunaa, etikkaa tai sitruunaa.
Mitä enemmän kastiketta vatkaat etikan ja sitruunan lisäämisen jälkeen, sen paksumpaa siitä tulee.
Tarjoile kastike huoneenlämpöisenä.

Toinen asia josta olen muuttanut näkemystäni on se, että lankkuperunat ovat paras kaveri bertsalle. Tämän päivän mielipide on se, että ehdottomasti paras kumppani näin ihanalle bearnaiselle on korillinen rouskuvan rapeita bataattiranskalaisia. Ja ehkä briossisämpylään väsätty tuplajuustovegeburgeri.

Kolmas asia josta olen muuttanut näkemystäni on se, etten osaa pitää mitään ruukussa kasvavaa hengissä. yli 2 kuukautta sitten ostetut yrtit ovat edelleen hengissä ja voivat hyvin! Kun keittiön ikkunalla on pieni tuoreyrttitarha, yrttien kulutus on meillä moninkertaistunut. Viimeksi eilen napsin tomaattikastikkeeseen tuoretta rosmariinia, sitruunatimjamia ja ruohosipulia.
Olen hieman kuohuksissa tästä keski-ikäistymisen aiheuttamasta viherpiperrysgeenin aktivoitumisesta jonka seurauksena huomaan jo kaipaavani yrttien kaveriksi jotain isompaa, kuten puutarhaa hoidettavaksi. Somebody call for help.

Seuraavaksi aion järisyttää maailmaani lisäämällä bearnaiseen myös hiukan sitruunatimjamia. Mutta siitä sitten toisella kertaa...

Talletuksia aarreaittaan - säilönnästä pt.I

Kesä tulee ja luonto alkaa tarjoilla hyvyyksiä. Koska Suomessa ei sitrukset kovasti menesty, joskus täytyy turvautua myös kaupan hedelmäosastoon. Siinä ei ole mitään pahaa - itse tehden tiedät tarkkaan, mitä purkissa on ja voit myös heittäytyä luovaksi.
Kokeile tehdä marmeladia kumkvateista, säilö raparperin hennot ensivarret hilloksi ja kerää talteen pienet vihreät aarteet.

Kumkvatti se on lystikäs hetelmä. Minisitrus, joka on munanmallinen ja noin 3 cm mittainen. Se käytetään kuorineen! Siitä syntyy oivallista likööriä, mutta sen paras käyttötapa on marmelaati.

Kuva lainattu Wikipediasta

Tästä satsista saat puolisen litraa eli yhden Ikean pienen Korken-patenttikorkkipurkin täyteen, herkkua saattaa jäädä hiukan ylikin.

Kumkvattimarmelaatiin tarvitset:

500 g kumkvatteja
1 dl sitruunan- tai limenmehua
2 dl hillosokeria
½ dl vettä
1 rkl appelsiininkukkavettä

Leikkaa kumkvateista kannat pois ja halkaise ne pitkittäin. Poista siemenet ja leikkaa 2-3 mm suikaleiksi poikittain. Laita kasariin kumkvatit ja sokeri, loiskauta päälle vesi sekä sitruksenmehu. Anna mehustua vartin verran.
Laita kasari levylle ja iske se puoliteholle. Kun kasarissa alkaa kuplia, laske lämpö ykköselle ja laita kasariin kansi päälle. Anna kiehua hiljakseen 15-20 minuuttia, kunnes kumkvattien kuoret ovat läpikuultavia. Pari minuuttia ennen kuin lopetat keittelyn, lisää appelsiininkukkavesi.

Kippaa marmelaati purkkiin, sulje kansi ja anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä. Nosta purkki tunnin tai parin päästä jääkaappiin.

Neitsytraparperihillo

Kaikki meistä tietävät neitsytraparperin; ne hennot, syvänpunaiset varret jotka ensimmäisinä kypsyvät ja jotka ovat maukkaita, pehmeitä ja herkullisia. Niitten väri on todella upea, joka pääsee erityisen hyvin oikeuksiinsa kun raperperisista keittelee hillon. Tästä satsista tulee reilu puolisen litraa valmista hilloa.


30 neitsytraparperinvartta
3 dl hillosokeria
1 rkl vaniljasokeria
puolikas kanelitanko

Kuori raparperit (säästä kuoret) ja pilko varret sentin pätkiksi. Laita ne kattilaan ja ropsauta sokerit ylle. Anna mehustua vartin verran. Heitä kanelitanko ja kourallinen kuoria kattilaan, laita kansi päälle ja levy kolmosteholle. Kun kattilassa kuplii, laske lämpö ykköselle ja keitä kunnes raparperi on hajoamispisteessä. Ota kattila levyltä, onko kanelitanko sekä kuoret pois ja anna jäähtyä hetki ennen purkittamista. Purkita hillo, sulje kansi noin vartin päästä ja jäähdytä huoneenlämmössä. Nosta purkki tunnin tai parin päästä jääkaappiin.


Nokkoset, maitohorsmat ja voikukat ovat vielä pieniä, hentoja ja maukkaita. Kannattaa siis pitää silmät auki ja napsia talteen nämäkin luonnon ilmaiset tarjoomukset!
Nokkoset ovat namia kuivattuna leipätaikinoissa ja pinaatin tapaan letuiksi, keitoksi tai muhennokseksi jalostettuna, voikukka toimii rucolan tapaan salaateissa ja maitohorsma taas tykkää kun se ensin nopsasti ryöpätään (himmee sana!) suolavedessä ja sitten pyöräytetään voin kanssa pannulla. Kokeile vaikka lehtikaalisalaatin ohjetta, ja korvaa osa tai kaikki kaalista horsmalla.

Täällä on jo bongattu ekat leskenlehdet, mikä tarkoittaa että todennäköisesti samaisia kukkia on bongattu Lappia myöten jo viikkoja sitten en ymmärrä miten olen aina se joka viimeisenä bongaa ensimmäisen leskenlehden! Ehkä tämä ADD-oravan keskittymiskyky hiukan häiritsee keskittymistä oleelliseen - kuka nyt jaksaa jotain rehuja ku pelloilla on eläimiä ja ojanreunoilla muoviroskat on niin kauniin värikkäitä?!

Haluaisin tässä samalla esittää pyynnön kaikille lukijoilleni.
Miettikää, miten voisitte vähentää muovinkäyttöä. Voisiko ainakin osan tavallisista muovipusseista korvata biohajoavilla pusseilla? Vaihtaa paperiin? Tai jopa jättää kokonaan pois?
Itse pakkaan nykyään evääni joko paperiin tai Clas Ohlsonilta ostamiini biohajoaviin pakastepusseihin. Vessan pikkuroskiksessa ja keittiön bioskassa käytetään pelkästään kaupasta vihanneksien mulana tulleita biohajoavia pusseja.
Olen järkeillyt asian niin, että vaikka käytän muovipusseja, ainakaan ne eivät päädy ravintoketjuun vaan vaikka tuuli riepottelisi pussit repaleiksi kaatopaikalla - ne repaleet hajoavat itsestään vaarattomiksi aineiksi. Pääosin otan kotoa kassin mukaan kun lähden kauppaan, mutta aika usein käyn ostoksilla kotimatkalla jolloin survon tavarat (valtavaan) käsilaukkuuni ja eväksiä varten mukana heiluvaan pieneen kylmälaukkuun.

Miten sinä voisit pelastaa pienen palan planeettaa? Muistaisitko sittenkin ottaa kauppakassin mukaan? Voisivatko ne pari tomaattia ja omppua reissata kaupasta kotiin samassa biopussissa?


Leppoisia, aurinkoisia kevätpäiviä kaikillen!
- Hulda

Klassikon uudelleenlämmittelyä - kevätlinnuista ja löytöretkistä

Kerrankos sitä laiska bloggaaja kaivelee arkistojen kätköistä wanhan mutta hyvän reseptin. Niin kävi nytkin. Olen tämän luvannut postata, koska menin möläyttämään reseptistä muutamalle ihmiselle.

Täällä Tampereen pöpelikössä kuuluu jo keväistä linnunlaulua aina välillä. Aina kun pakkanen hellittää, pikkulinnut alkavat varovaisesti laulelemaan ja merkkailemaan reviiriä. Kotona taas rääkyvät idiootit (=maaman kullannuput jotka taas tänä iltana kävivät vähän hermoille) ihkuttelevat pidentyneitä, kirkkaita päiviä kovaan ääneen. Lenni kovin yrittää pesiä kylppäriin kaapin päällä olevan pesuvadin taakse ja Domino taas ei edelleenkään tajua yhtään mistään pesimishommista. Tyyppi on jo 7-vuotias eli sukukypsä, mutta sen verran apuluokkalainen etten ole yhtään ihmeissäni vaikka ei ihan ole kaikki luontoäidin opit menneet perille. :D

Kun kevät alkaa herätellä meitä vannoutuneimpiakin talviunien nukkujia, tekee mieli koko ajan puuhata jotain. Vaikkei nyt välttämättä kovin työläitä reseptejä tulekaan värkättyä, niin herkkuja silti.

Tänään unohdetaan minuuttipihvit ja filesuikaleet, sillä nyt tehdään mehevää ja aromikasta paistia. Ei kannata säikähtää työlään oloista reseptiä, tämä on oikeasti helppo ja yksinkertainen juttu eikä loppuviimeks muuten ees vie paljon aikaa. Kalkkunan kypsennyksessä menee vajaa pari tuntia, mutta eipä ole ruoka ennenkään uunista karkaillut vaikka sen antais siellä olla ihan omia aikojaan...voit vetää vaikka nokkaunet, kun tipu hikoilee.

Tiput tykkää hedelmistä, kaikkihan sen tietää. Sitruuna on linturuokien pomminvarma mureuttaja-maustaja joka toimii aina. Sitruunan lisäksi myös lime, appelsiini ja klementiini ovat ihan käypiä ratkaisuja; pelkkä lime tosin antaa ehkä liiankin terävän maun. Kannattaa siis käyttää sitä jonkin toisen, miedomman sitruksen kanssa. Jos et löydä luomuhedelmiä, niin pese kuoret huolellisesti kuumalla vedellä (itse käytän fairya ja tiskiharjaa).
Öljyksi kannattaa valita jotain muuta kuin extra virgin-oliiviöljyä. Valkosipulilla maustettu oliiviöljy svengaa kuin hirvi, mutta ihan tavallinen rypsiöljykin tekee tehtävänsä. Sipulia ja valkosipulia ei kannata kuoria. Valkosipuli kypsyy omassa kuoressaan ihanan pehmeäksi ja makeaksi, ja sipulin kuoret antavat paistinliemelle väriä.
Olen käyttänyt Korpelan suolattua kalkkunanrintafileetä, jota olen liottanut kylmässä vedessä tunnin verran ennen marinointia. Näin suola ei tunge läpi ja muille mauille jää enemmän tilaa ilakoida makunystyillä. Jos löydät suolaamatonta kalkkunaa, lisää marinointivaiheessa ½ tl sormisuolaa tai 1/4 tl tavallista suolaa. Jos kalkkunassa on paistomittari, se kannattaa joko pestä huolellisesti tai liottaa samalla kun kalkkunakin kylpee; jos mittarin väliin jää töhnää, se ei toimi kunnolla. Lykkää mittari kalkkunan paksuimpaan kohtaan keskelle lihaa.
Taivaallinen ja vaivaton kastike syntyy uunivuuan huuhdeliemestä ja parista muusta aineosasta muutamassa minuutissa. Tongi kaapin perältä suuremmanpuoleinen vuoka, koska kalkkunan täytyy mahtua sen keskelle niin että reunoille jää 2-5 cm tilaa. Näin tipu kypsyy tasaisesti ja paistinliemi ruskistuu kauniisti ja saa lisämakua.

...ja sitte riviin järjesty, nyt alkaa tapahtua!

Tarvitset:
n. 1½ kg kalkkunan rintafileen
1 sitruunan
1 sipulin
3-5 valkosipulinkynttä
n. 10-15 kpl kokonaisia mustapippureita
n. 2 rkl öljyä
(½ dl vettä paiston aikana)

Laita tipu isoon pussiin ja kaada päälle kunnon loraus öljyä. Leikkaa sipuli sentin paksuisiksi siivuiksi ja puolita sitruuna. Leikkaa toinen puolikas kahtia ja toinen reilun puolen sentin siivuiksi, laita siivut syrjään odottamaan. Kuori sitruunanneljännekset raastimella tai vaikka perunankuorimaveitsellä, purista mehu kalkkunan kaveriksi pussiin ja nakkaa kuoret+rönät sekaan. Laita kaikki muutkin ainekset pussiin, sulje pussin suu ja pyörittele kevyesti hieroen muutama sekunti kunnes kaikki on hiukan sekaisin. Anna marinoitua huoneenlämmössä ½-2 tuntia.

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Hieraise hiukan öljyä uunivuuan pohjalle ja ongi valkosipulit ja sipulit kalkkunapussista. Lado ne sitruunasiivujen kanssa uunivuuan pohjalle niin että ne peittyvät, jos ei nyt kokonaan niin ainakin suurimmaksi osaksi kun kalkkunan lätkäisee vuokaan niiden päälle. Ravistele enimmät pippurit ja sitruksenkuoret kalkkunasta ensin. Laita koko komeus uuniin ainakin tunniksi, jos ei kahdeksi. Jos pinta ruskistuu liikaa, laita päälle leivinpaperinpala ja sitten folio (sitruunan happo irrottaa alumiinia foliosta, siksi ei suoraa kontaktia!). Jos vuuan pohjalla meno näyttää kovin kuivalta ja paistinmehut uhkaavat palaa hiileksi, lisää ½ dl vettä ja pyörittele sitä vuuan pohjalla.
Kun paistomittari pomppaa ylös, pelasta tipu uunista ja nosta tarjoiluvadille lepäämään peitettynä. Ongi sipulit ja valkosipulinkynnet talteen. Ota paistinliemi käsittelyyn.

Kastikkeeseen tarvitset:

2 rkl _voita_
3 rkl vehnäjauhoja
kalkkunan paistinliemen (todennäköisimmin erittäin tiivistä tavaraa vuuan pohjalla ja nurkissa)
n. 2 dl vettä
1-2 rkl punaherukka- tai karpalohyytelöä
lorauksen oikeaa kermaa
lorauksen valkoviiniä
1 tl punaviinisiirappia tai tummaa siirappia
(mustapippuria)

Kaada uunivuokaan desin verran vettä. Pyörittele puuhaarukalla tai vispilällä varovasti kaikki tumma liemi ja nurkkiin tiivistynyt tavara irti. Laita voi kattilaan ja kuumenna ei-ihan-täysillä kunnes voi sulaa ja kuplii. Lisää jauhot, pyörittele vispilällä puolisen minuuttia. Jauhot saavat ruskistua, mutta se ei ole oleellista. Kun paakkuja ei näy ja seos on tasaista, kaada uunivuuasta liemi sekaan, lisää marjahyytelö ja sekoita pikkuinen hetki kunnes kaikki on sileää. Lisää siirappi ja vielä vähän vettä. Korkkaa valkkari ja uhraa kunnon loiskaus (puolisen desiä) kastikkeeseen, myös kerma saa liittyä seuraan tässä kohtaa. Anna kiehua pari kolme minuuttia hiljalleen sekoitellen ja maista. Jos jotain puuttuu, lisää sitä. Todennäköisimmin se on mustapippuria. Jos maku on mielestäsi liian hapan, lisää hyytelöä. Jos kastike on liian juoksevaa, keitä sitä hetki lisää tai tee pikasuurus tilkasta kylmää vettä ja ripauksesta perunajauhoja, kaada ohuena nauhana kastikkeen joukkoon, kiehauta sekoittaen.

Leikkaa levännyt kalkkuna siivuiksi, tarjoa sipulin ja valkosipulin saattelemana kastikkeen ja vaikka keitettyjen pottuloiden kanssa. Ei muuten ollenkaan huonompi tapa nauttia elämän helpoista herkuista.

Täällä on nautiskeltu tänään broilerin rintapaistista, tofupihveistä, mausteisista lohkoperunoista ja Halvan salmiakista. Tuli pyörähdettyä Suodenniemelläkin, Pirulanvuoden näkötornilla. Upeita maisemia, kirkas aurinkoinen päivä, kaakaota ja eväsleipiä ja Pupu. Mitäpä sitä muuta kaipaa. Pirulanvuori on spesiaali paikka meille; siellä käytiin viimeksi piknikillä heinäkuussa, kolmansilla treffeillä. Päivä alkoi vierailulla Riutan highland-karjatilalla ja jatkui Pirulanvuorella. Siinä iltapäivä suorastaan lensi ohitse, kun makoiltiin pikniklounaan jälkeen vierekkäin kalliolla ja nautiskeltiin auringonpaisteesta.

Eväsretkiä ja hauskoja hetkiä ei kannata jättää siihen sitku-elämään. Elämä on tässä ja nyt. Kannattaa tähyillä vähän ympärille ja miettiä, mikä huomaamatta jäänyt upea paikka lähistöltä löytyy. Suomi on täynnä hienoja maisemia, jännittäviä nähtävyyksiä ja aina ei tarvitse kovin kummoista syytäkään lähteä retkelle. Eväät ja huopa kassiin, vaatteet niskaan ja menoksi!

Leppoisaa pyhäiltaa kaikillen,
 - Hulda

Hultan paluu - pullasta ja taidepausseista

Nonni. Johan sitä taukoa tulikin pidettyä, nopeimmat ehtii viedä lapsiprojektin suunnittelusta maaliin saakka siinä ajassa joka minulta meni inspiraation löytämiseen! Nyt tuntuu, että pää on taas täynnä ideoita ja kynä terävänä. Tai ainakin näppis vireessä.

Tauko tuli todellakin tarpeeseen. Viime kevään jälkeen niin moni asia on mennyt päälaelleen ja muuttunut, että lista on todella pitkä. Parisuhde, työ, koti, paljon on uutta hyvää tullut elämään. Ensimmäistä kertaa asun asunnossa joka on mielestäni todella kaunis, riittävän valoisa, käytännöllinen ja loistavalla paikalla. Hintakin on kyllä sen mukainen, mutta elämä on valintoja...

Työpaikan vaihtaminen oli viime vuosien paras urapäätös. 18 vuotta vuorotyötä jäi taakse ja tilalle tuli päivätyö, jossa yhdistyy asiakaspalvelu, riittävä haasteellisuus ja hyvä tiimi joka tukee toisiaan täysillä. On ollut hienoa huomata, että Suomesta löytyy vieläkin hyviä työnantajia jotka haluavat pitää työntekijöistään huolta ja pyytävät vain sellaista työpanosta mikä on resurssien tarjoamilla edellytyksillä inhimillisesti mahdollista päivästä toiseen antaa. Uskomatonta. Ei meillä paljoa laiskotella, mutta ihmisiä ei myöskään ajeta loppuun. Sopivasti haastetta ja vaatimuksia riittävän taustatuen kanssa on yhdistelmä, joka pitää työmotivaation pilvissä!

Uusi kulta, Pupu, tuli elämääni pian Murusta erottuani ja hitaasti mutta varmasti asiat ovat edenneet. Pupun lapsukaisetkin ovat käyneet jo tutuksi ja mikäpä siinä, mainioita vesseleitähän nuo ovat. Täytyy myöntää, että 3- ja 6-vuotiaat pojat osaa kyllä olla melkoisia touhuiivareita sille päälle sattuessaan! On ollut aikamoista seikkailua yrittää päästä selville tyyppien päänsisäisistä liikkeistä, kun toinen on menevä taiteilijaluonteinen sähläri ja toinen uhmaiästään huolimatta pikkutarkka, rauhallinen ja humoristinen tarkkailijatyyppi. Isäänsä tullut tuo hitaampi noista kahdesta, eikä se ole kyllä huono juttu. Pupun rauhallisuus on tarttuvaa sorttia, eipä ole haitannut yhtään vaan päin vastoin; tuntuu tasoittavan meikämimmin levottomuutta ihan passelisti.
Pupu on myös luonnetestattu syksyllä.
Se tapahtui seuraavasti: ystäväni A järjesti kullalleen J:lle yllärisynttärit ja otin Pupun mukaan bileisiin. Ensin suoritettiin Nata-testi eli tuupattiin Pupu ovesta sisään ja katsottiin syökö koirat Pupun vai ei. Eivät syöneet. Testin ensimmäinen osa suoritettu hyvillä arvosanoilla, sillä Nata ihastui suin päin ja jopa viileä Vilppu lämpeni. Toinen osio olikin sitten ehkä se vaativin, ainakin jos Pupulta kysyttäisiin; viileä lounaissuomalainen heivattiin vieraitten ihmisten keskelle. Nämä ihmiset olivat vielä hyvin puheliasta sorttia. Siinäpä tuo sitten sanaili muitten inssien kanssa ja vain vähän järkytyksestä tönkkönä. Toinen osio läpäisty. Kolmas osio oli lainattu suoraan Hilun Parisuhdeoppaan luvusta "Näin tunnistat kusipään" -  siinä illan myötä tuli juotua itsensä nätiksi ja Pupukin maisteli J:n tarjoilemia erilaisia oluita hyvällä halulla. Somassa huppelissa sitten yritin haastaa riitaa Pupun kanssa, sillee hienostuneesti v*ttuillen. Ei tarttunut Pupu syöttiin. Ei sitte millään. Kolmas osio läpi puhtaasti! En kyllä etukäteen epäillytkään etteikö luonnetestin tulos olis ollut erinomainen. On se kivaa olla oikeassa! :D Ja tiedoksi teille jotka ette ole vielä uutta kultaanne luonnetestanneet; Hilun Parisuhdeoppaassa kusipäätestin päätesanat ovat "Älä toista koetta". Kerta riittää.

Mutta eikös tässä sitte mennäkin pikkuhiljaa asiaan? Pullaa. Sitä leivottiin Pupun ipanoitten kanssa viime viikonloppuna. En muista koska olisin nauttinut hiivataikinaleivonnaisten väkertämisestä yhtä paljon. Päätin ottaa helpoimman kautta ja tehdä laiskan leipurin pullataikinan. Laiska leipurihan ei juurikaan viitsi vaivautua vaivaamaan taikinaa, vaan valmistaa sen hyvissä ajoin kylmään tekeytymään ja antaa gluteenisäikeiden kehittyä taikinaan itsestään ajan kanssa. Toimii myös leipätaikinaan!
Tästä taikinasta saat tehtyä vaikka 20 reilunkokoista voisilmäpullaa, joihin vaniljahullut leipurit (kuten minä ja vanhempi ipana) lykkäävät vaniljasokeria päälle.

Tarvitset:
5 dl täysmaitoa
150 g voita
2 pss kuivahiivaa tai puoli palaa tuorehiivaa
2 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria tai 1 tl vaniljarouhetta
1 tl kanelia
12 dl vehnäjauhoja + 3-4 dl vaivaamiseen

Päälle:
1 muna
2 rkl täysmaitoa
20 voipalaa, noin 1,5 cm kanttiinsa
n. 1 dl vaniljasokeria

Laita puolet maidosta ja voi mikronkestävään astiaan ja lämmitä hitaasti kunnes voi sulaa. Voit lämmittää  seoksen myös kattilassa, mutta mikrossa tulee nopeammin ja vähemmällä pohjaanpalamisen riskillä. Kun voi on sulanut, tarkista maidon lämpötila hiivaa varten; jos käytät kuivahiivaa, neste saa olla reilusti lämpöistä - noin 40-asteista - ja tuorehiivaa varten riittää laimeahko kädenlämpö. Jos maito lämpenee liikaa, lisää hiukan kylmää maitoa sekaan. Lisää astiaan myös puolet sokerista sekä hiiva ja anna tekeytyä viitisen minuuttia. Kun hiiva on heräillyt, hulauta taikinakulhoon loppu maito, kananmuna, sokeri, vaniljasokeri, kaneli ja maito-voi-hiivaseos. Lisää jauhot muutamassa erässä ja sekoita kunnes enimmät paakut katoavat. Taikina jää hyvin löysäksi eikä sitä ole tarpeen minuuttia enempää sekoitella; pienemmät paakut katoavat lepuutuksen aikana ja sitkokin muodostuu itsestään.
Jos sinulla ei ole valtavan isoa taikinakulhoa tai kattilaa, jaa taikina kahteen osaan niihin isoimpiin kippoihin jotka omistat, peitä kelmulla ja laita jääkaappiin 12-18 tunniksi.

Aamulla ota taikina huoneenlämpöön 1-2 tuntia ennen leipomista. Leikkaa voista kuutioita ja laita jääkaappiin odottamaan. Vispaa muna ja maito sekaisin tasaiseksi.
Kumoa taikina (tai ainakin puolet siitä, helpompaa käsitellä pientä määrää) pöydälle reilun - noin sentin paksuisen - jauhokerroksen päälle ja vaivaa puolisen minuuttia. Lisää jauhoja jos taikina vieläkin tarttuu käsiin ja vaivaa hetki lisää. Jaa puolet taikinasta 10 suurinpiirtein tasakokoiseen palaan, pyöritä palloiksi ja laita pellille. Peitä leivinliinalla. Toista harjoitesarja toisen taikinapuolikkaan kanssa. Laita uuni lämpiämään 50 asteeseen ja lykkää pellit uuniin, ota virta pois ja kohota pullia 10 minuuttia. Iske uuni lämpiämään 225 asteeseen ja anna pullien kohota loppuun huoneenlämmössä kunnes ne ovat reilusti kohonneet mutta yhä kimmoisia kun niitä varovasti sormella tuikkaa.
Voitele pullat munamaitoseoksella, tunkaise voipalaset pullien sisään sillai niinkun tarkoituksella eli niin syvälle kuin ilman rajua väkivaltaa voit. Kaada jokaisen voipalan päälle 1 tl vaniljasokeria nättiin kekoon. Paista pullat pelti kerrallaan uunissa 10-15 minuuttia kunnes ne ovat hyvin ruskettuneet. Anna jäähtyä ritilällä liinan alla niin pitkään kuin luonne antaa periksi.

Tässäpä tämä pelinavaus. Blogin 101.postaus ja siirtyminen uudelle sivulle monella tavoin.
Mukavaa, kun eksyit tänne pitkästä aikaa. Tervetuloa toistekin!

Lämpimiä kevätpäiviä odotellen,
Hulda

Blogin tauko jatkuu

Hei muruset!
Kuten varmasti olette huomanneet, blogi on elänyt hiljaiseloa aika pitkään. Tauko jatkuu vielä jonkin aikaa. Blogi on ollut minulle henkireikä ja tarpeellinen tuuletustapa kun elämä oli muuten vaikeaa, Nyt elämä on vienyt hyvään suuntaan, mutta kiire ja menneen elämän muistot ovat vieneet kynästäni terän. Terotin on toistaiseksi hukassa, mutta ilmoitan välittömästi kun se löytyy.
Sitä odotellessa toivon että vanhoista postauksista löytyy jouluun ja muihin juhliin iloa ja hyödyllisiä niksejä.
Lämmintä joulunalusaikaa itse kullekin!
- Hulta

Onnen ja hädän hetkellä - kevätjuhlien helpoista herkuista

Meikäläinen on sitte viimein operoitu viikko sitte ja melkein jo ehjässä kunnossa. Pankki- ja kauppareissut kyllä imevät mehut ja kävelyvauhti on edelleen noin kolmanneksen normaalista, mutta viikonloppuna tapahtuu silti muutto, oli kroppa samaa mieltä tai ei.

Viime kesän häissä sain jo buukkauksen yo-juhlaviikonlopulle. Sattuneesta syystä keittiössä huusaaminen ei nyt onnistu, joten jouduin tuottamaan pettymyksen tälle ihanalle naiselle.
Monella muullakin on edessä samanlainen tilanne; yllättäen perheessä vietetäänkin valmistujaisia, päättäjäisiä tai lakkiaisia ja pitopalvelua ei olekaan käytettävissä. Iik!

Vai onko sittenkään syytä huoleen? Ei oikeastaan. Pienellä huseeraamisella saa helposti tehtyä tarjottavat isommallekin joukolle. Oikeastaan ainoa mihin kannattaa palkata apua, on kahvinkeitto ja tiskihommat. Siihen sopii mainiosti vaikka naapurin teini tai mummo, kumpaa sorttia nyt seinän takaa sattuukaan löytymään.

Voileipäkakkuihin olen kieltäytynyt sekaantumasta. Moisen tekeleen sijasta suosittelen lämpimästi kolmioleipiä ja wrappeja. Ne on helppoa väsätä edellisenä päivänä sarjatyönä sekä leikata ja vadittaa juhlapäivää varten. Näihin kannattaa käyttää neliskanttista, isoviipaleista paahtoleipää. Jos teet useampaa täytettä, leivät erottaa helposti kun tekee toiset vaaleaan ja toiset täysjyväleipään. Jos haluat hifistellä, voit leikata leivästä kuoret pois ennen täyttämistä.

Kun teet kolmioleipiä ja wrappeja, tee ne mahdollisimman nopeasti valmiiksi, leikkaa (leivät 2 tai 4 osaan halusi mukaan, wrapit 3-4 osaan) ja lado vadeille. Laita päälle kostutettua, hyvin kuivaksi puristettua talouspaperia ja lopuksi kelmua.

Seuraavassa lempitäytteitäni, ohjeet 10 leivälle:

Katkarapumajoneesi, katkaraputuorejuusto, avokado, salaatti
- sulata 300 g katkarapuja, valuta huolella
- sekoita ravut 2 desiin majoneesia
- poista 2 avokadosta kivet, viipaloi sisus puolen sentin siivuiksi ja koverra irti lusikalla. Laita kulhoon ja lisää 0,5 dl limenmehua. Pyörittele avokadot mehussa, jotta ne eivät mustu.
- suikaloi puolikas jäävuorisalaatti hienoksi
- jaa rapumajoneesi 10 leipäviipaleelle, laita päälle ohut kerros salaattia ja lado päälle mehusta nostettuja avokadosiivuja vieretysten. Voitele 10 leipäsiivua tuorejuustolla ja nostele kansiksi.

Surimisuikale, sitruunamajoneesi
- sekoita  200 grammaa surimisuikaletta, 2,5 desiä majoneesia, puolikkaan sitruunan kuori ja mehu, 1 tl rouhittua mustapippuria ja tuoretta tilliä
- levitä täyte 10 leipäsiivulle ja nosta toiset 10 kansiksi.

Currybroileri, salaatti, ananastartarmajoneesi
- laita uunivuokaan 400 g broilersuikaleita, 1 rkl öljyä, ½ tl suolaa,  2 tl suolatonta curryjauhetta (jos sinulla on vain suolaa sisältävää currya, jätä suolalisä pois) tai mietoa currytahnaa, 2 tl sitruunanmehua ja 1 tl hunajaa. Pyörittele sekaisin ja kypsennä uunissa 180 asteessa folion alla noin 25-45 minuuttia kunnes broileri on kypsää. Jäähdytä huolellisesti ja nopeasti. Nypi tai leikkaa vajaan sentin paloiksi.
- sekoita broileri, 2 dl majoneesia, ½ purkkia ananasmurskaa, 1/4 pieni sipuli (hakkaa hienoksi) ja 5 pientä minimaustekurkkua (näille sama käsittely kuin sipulille).
- levitä täyte 10 leipäsiivulle, laita päälle tasainen ohut kerros hienoksi suikaloitua jäävuorisalaattia ja laita toiset 10 leipäsiivua kansiksi.

Grillattu halloumi, chilimajoneesi, salaatti, aurinkokuivattu tomaatti
- viipaloi 2 pakettia halloumia puolen sentin siivuiksi ja paista kuivalla pannulla. Jäähdytä nopeasti ja huolella.
- sekoita 2 desiä majoneesia, 1-2 tl chilitahnaa tai tabascoa, 2 tl ketsuppia ja ½ tl rouhittua mustapippuria. Levitä majoneesia 20 leipäsiivulle, laita puolet siivuista syrjään. Täytä 10 siivua; ripottele majoneesin päälle 1 dl aurinkokuivattua tomaattia suikaleina, lado halloumisiivut päälle ja peitä ne ohuella salaattisuikalekerroksella. Lado loput leipäviipaleet kansiksi.

Lohituorejuusto, kylmäsavu- tai graavilohi, sitruunamajoneesi, maustekurkku
- valmista sitruunamajoneesi kuin surimileipäohjeessa, viipaloi 2 maustekurkkua pituussuunnassa (tai ole näppärä ja osta purkki voileipäkurkkua). Painele kurkkusiivuista talouspaperilla enimmät etikkaliemet.
- voitele 10 leipäsiivua majoneesilla ja toiset 10 lohituorejuustolla, lado tuorejuuston päälle lohta ja peitä kurkkusiivuilla. Päälle majoneesilla voidellut leipäsiivut.

Savuporo, puolukkamajoneesi, savuporo- tai kanttarellituorejuusto, salaatti
- sekoita 2 dl majoneesia, ja ½ dl jäisiä pakastepuolukoita
- voitele 10 leipäsiivua majoneesilla ja toiset 10 tuorejuustolla. Lado tuorejuuston päälle kylmäsavuporosiivuja, peitä ohuella kerroksella salaattisuikaleita ja laita loput leipäsiivut kansiksi.

Wrappeihin toimii samat makuyhdistelmät. Täytä wrapit näin:
- lado tortillat leikkuulaudalle tai työtasolle
- levitä (majoneesi tai) tuorejuusto itseäsi lähinnä olevalle puoliskalle
- laita salaattia tortillan leveimpään kohtaan reunasta reunaan. Salaattia saa olla reippaasti.
- seuraavaksi liha, kala tai juusto salaatin päälle
- hiukan majoneesia näiden päälle, jos et ole sekoittanut sitä jo täytteeseen
- kurkku, avokado yms trimmingit päällimmäiseksi
- taita tortillan lähin reuna täyteraidan yli, paina kevyesti tiiviimmäksi ja rullaa niin, että ulommaiseksi tulee "kuiva" kerros.
- leikkaa paloiksi, asettele vadille "päät" alapuolelle jotta rulla eivät aukea"
- muista peittää wrapit heti, tortilla kuivuu todella nopeasti.


Jos haluat oikein tosissasi brassailla ja revitellä, tee mätimoussekakku! Tämä on yksinkertainen ja helppo, mutta näyttävä herkku. Sen täyte on kuohkeaa, täyteläistä smetanavaahtoa, jota täplittää syvän oranssi mäti ja tuore tilli. Sitruuna tuo kakkuun raikkautta.

Mätimoussekakkuun tarvitset:

3 dl hienonnettua näkkileipää, hapankorppua tai täysjyvävoileipäkeksejä
50 g voita

500 grammaa kirjolohenmätiä
600 g smetanaa
1 prk kermaviiliä
1 dl tuoretta tilliä
2 tl rouhittua mustapippuria
1 sitruunan kuori
½ dl sitruunanmehua
5 liivatelehteä

Koristeeksi mätiä, tilliä, limeä, sitruunaa (jopa ihan vallan lohiruusukkeenkin voit taiteilla kylmäsavusta!)

Sekoita sulatettu voi ja näkkärimurut, painele leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuuan pohjalle. Paista uunissa kymmenisen minuuttia, laita jääkaappiin jäähtymään.

Ota syrjään 100 g mätiä koristelua varten.

Liota liivatelehdet pehmeäksi kylmässä vedessä. Kiehauta sitruunanmehu ja ota pois levyltä. Purista liivatteet ja sulata mehuun. Anna jäähtyä täytteen sekoittamisen ajan. Jos mehu menee hyytelöksi, lämmitä sitä varovasti uudelleen, älä kuitenkaan yhtään enempää kuin on aivan pakko.

Vaahdota smetana. Lisää pippuri, hienoksi revitty tilli, hienoksiraastettu sitruunankuori ja mäti. Sekoita nopeasti keskenään kermaviili ja liivateseos, sekoita smetanatäytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja tasoita pinta.
Laita jääkaappiin ja anna asettua vähintään 6 tuntia, mielellään yön yli. Koristele tasaisella mätikerroksella, tillitupsulla ja lime- sekä sitruunasiivuilla.
Ennen vuuan avaamista pyöräytä palettiveitsellä (tai muulla tylsällä ja ohuella veitsellä) kakun ja vuuan reunan välistä täyden kierroksen, jolloin kakku irtoaa nätisti. Nosta tarjoiluvadille esim. kahta leveää, ohutta paistinlastaa käyttäen.


Jos ei näillä eväillä saa juhlaa aikaan, niin eipä sitte juur millään. Jos tuntuu, että haluat jotain erilaista, tee salaatteja ja paistia tai suolattua possunfilettä. Niihin sekä makeisiin leivonnaisiin löytyy jo monta ohjetta blogista hakutoimintoa tai sivun reunan sanavalikkoa käyttämällä. =)

Hulta toivottelee onnea kaikille valmistuneille/ylioppilaille/koulunsa päättäville!

Hyvinvointivaltio - terveydenhuollon ongelmista

Minäpä se oon kippeenä.
Olen viettänyt nyt neljä päivää TAYSin gastroenterologian osastolla leikkausta odotellen. Tämä tarkoittaa sitä, että aamulla puoli kahdeksalta palaan osastolle kotoa (koska kieltäydyn enää pilaamasta yöuniani huonossa, nitisevässä sängyssä pyörien, vähän väliä heräillen) ja kädessäni olevaan kanyyliin isketään taas kerran kiinni suolaliuos- ja antibioottitipat. Istun, luen, katselen videoita tabletilta, juttelen huonetovereitteni kanssa ja otan päiväunia. Ihan mukavaa ajanvietettä, joku voisi ajatella. Mutta.

Tässä samalla hiljaa toivon, että sappirakkoni ei repeä kun kello tikittää eteenpäin. Lasken minuuttihintaa sille, kun istun täällä epämukavassa punkassani. Tämä lysti maksaa minulle 38,80 euroa päivässä. Yhteiskunnalle hinta on vieläkin korkeampi; sairaalavuorokauden hinnalla ei kateta paljon mitään. Ei, vaikka en saa syödä täällä muruakaan - olen leikkausjonossa ja silloin paastotaan jos vaikka vahingossa sattuisikin olemaan aikaa operoida. Joten syön ja juon yhden kerran päivässä, kotona yhdentoista maissa illalla. Sen jälkeen en saa enää syödä, koska aamulla palaan taas osastolle. Ihan vain istumaan ja odottamaan.
Lisäksi työnantajani, molemmat niistä, saavat pulittaa sairasajan palkkaa ja päälle vielä tuuraajani palkkakuluja. Eli persnetoksi menee heilläkin.
Minulla on kaksi vuokratyösuhdetta, ja sitä myötä kaksi nollasopimusta. Koska sairastuin juuri hyvään aikaan eli juuri ennen vuorolistojen julkaisemista, kaksiviikkoisen sairaslomani jälkimmäiselle viikolle heidän ei tarvitse merkitä ollenkaan tunteja. Kuukausiansioni kutistuu siinä tapauksessa 25%. Ja sairaalamaksut sen kun juoksevat.

Tulin tänne ensiapupolin, Acutan kautta. Olin ensimmäistä kertaa Acutassa viikko sitten tiistain ja keskiviikon välisen yön. Silloin lääkäri säästi sairaalan varoja jättämällä ultraäänitutkimuksen tekemättä. Minut kotiutettiin kipulääkkeen kanssa.
Seuraavana yönä kuumeeni nousi pilviin, ja painuin aamulla sairaanhoitajan luo terveyskeskukseen. - "Ei tarvetta lääkärikäynnille tänään, noudatat nyt vaan oireenmukaista erikoisruokavaliota". Perjantaina pääsin viimein lääkärille. Minut passitettiin välittömästi takaisin Acutaan.
Acutassa lojuin taas sen seitsemän tuntia, kunnes  ultraäänitutkimuksen jälkeen ilmoitettiin että minulla on puolentoista sentin sappikivi, sappirakontulehdus ja tarve leikkaukselle heti.
Oho. Se ultraäänen skippaaminen keskiviikkona maksoikin nyt sairaanhoitopiirille sairaanhoitajakäynnin, lääkärikäynnin ja Acuta-visiitin verran enemmän. Lisäksi arkisin leikkaukset pyörivät paremmin kuin viikonloppuisin, eli jos minut olisi tutkittu kunnolla ja passitettu osastolle jo keskiviikkoaamuna, olisin mahdollisesti päässyt nopeammin leikkaukseen ja tässä kohtaa, maanantaipäivällä, olisin ollut jo monta päivää kotona toipumassa.

Ja sitte osastolle. Hoitaja kertoi, että minut leikataan kun ehditään ja leikkaussalin tilanne on kaaoksessa potilasmäärien takia. No, odotellaan sitten. Kävi ilmi, että en ole yksin. Ikkunanpuoleisessa punkassa makasi nainen saman vaivan kanssa. Hänellä oli kovia kipuja ja tulehdusarvot huitelivat antibiooteista huolimatta lähellä sataa. Häntä makuutettiin osastolla tippapullon jatkeena keskiviikosta sunnuntaihin asti kunnes se ainoa leikkaussali EI ollut täynnä mustuneita ja vuotavia suolia tai revenneitä sisäelimiä.
Minun odotukseni jatkuu. Kuulin juuri, että ykköspaikkani jonossa on vaihtunut toiseen sijaan. Ja aina jonkun kiireellisemmän tullessa ovesta sisään, leikkausaikaani arvotaan taas kauemmaksi ja kauemmaksi. Ja minä pulitan kiltisti taas 38,80 € lisää ja yhteiskunta maksaa loput.
Kahden potilaan, minun ja ikkunapunkan naisen, kesken olemme nyt odottaneet leikkausta kahdeksan päivää. Kahdeksan turhaa sairaalavuorokautta! Tilanne on sama koko osastolla, ihmiset makaavat odottamassa leikkaukseen pääsyä, hoitajat hoitavat ja lääkitsevät kipuja, keittiö ruokkii ne jotka nyt ylipäätään saavat syödä, osasto pursuaa potilaita ja se ainut leikkaussali on aina varattu.
Pahimmassa tapauksessa jonkun odottajan kunto romahtaa ja taas menee leikkaussalin ohjelma uusiksi.

Näin ne sairaanhoitopiirin rahat katoavat. Säästetään, mutta tuloksetta. Siirretään rahaa taskusta toiseen, vaikka kummassakin taskussa on reikä.

Mitä tapahtuisikaan, jos tämäkin osasto saisi toisen leikkaussalin? Kovin kallista se on, salin varusteleminen ja henkilökunta ja ties mikä, joten siihen ei ryhdytä koska nyt säästetään! Säästetään Suomi kuntoon ja kansalaiset terveeksi! Voi tätä säästämisen riemua!
Ei. Säästön nimissä pitäisi ensin käyttää vähän rahaa. Pitäisi olla tarkkana, että leikkauksiin ei tarvitsisi osastolla jonottaa. Että päivän aikana saataisiin aina pöytä puhtaaksi, että kenenkään sairaus ei pitkittyisi ja jopa pahenisi odotellessa. Että hoitohenkilökunta - joka täällä on huippuluokkaa - ei joutuisi hukkaamaan ammattitaitoaan antibiootti- ja kipulääkeransuunoita jonottajille jaellessaan. Ettei lääkäreiden aika menisi päivästä toiseen potilaille selittäessä, miksi heitä ei tänäänkään ehditä leikata.
Ettei osasto olisi täynnä niitä odottelijoita. Että saataisiin sänkyihin potilaita, jotka on jo autettu tielle kohti paranemista.
Nyt rahat menevät aivan väärään paikkaan. Sen sijaan, että leikkaussali- ja hoitolaitoskapasiteetin minimointi (tätä kutsutaan tietyissä piireissä uudistamiseksi, säästämiseksi ja hoitoketjun tiivistämiseksi) toisi säästöjä, se on itse asiassa hirvittävän kallista. Kaikille.

Hyvinvointivaltion käsite on viime vuosina muuttunut radikaalisti; nyt on vaan pakko voida hyvin, koska huonovointisista ei pystytä enää huolehtimaan. Suomi säästetään kuoliaaksi. Kuka päättäjistä uskaltaa viimein sanoa tämän ääneen?

Alan kasailla kamppeitani ja valmistautua  taas kotiinlähtöön. Arpa ei suosinut tänäänkään. Mutta ehkä jo huomenna on minun vuoroni. Kunpa sappeni jaksaisi odottaa vielä hetken...

Uutta ja vanhaa - elämästä ja leivontapuuhista

Blogi on elänyt jonkin aikaa hiljaiseloa. Kotona on ollut sen verran vaikeaa, että voimat eivät yksinkertaisesti ole riittäneet rivinkään kirjoittamiseen. Enkä usko että siitä mitä miun päässä on viime viikkoina liikkunut, olisi irronnut mitään ilahduttavaa ajatusta kelleen.

Minulla ja Murulla menee lusikat jakoon. Jäämme Murun kanssa kuitenkin samaan rappuun asumaan, mitään suurta draamaa tähän tragediaan ei liity, eipä vaan sovita toisillemme. Vaikka sitä miten yrittää, onnistuminen ei siltikään ole taattu. Ei rakkaudessa eikä leivonnassa. Kummatkin ovat luovia, energiaakysyviä elämäntapoja ja intohimon ajamia. Ja kummassakin on tärkeää oppia virheistä, ja mikä tärkeintä, uskaltaa yrittää uudelleen.

Koska en ole viime viikkoina jaksanut ajatella luovasti, ajattelin kertoa teillen että VAPPU ON KOHTA! Ja koska vappuna kuuluu myös syödä hyvin ja vapunpäivän piknikille pitää keksiä jotain tosi helppoa ja hyvää, tässä pari helppoa ohjetta joitten tulokset kulkevat kätsysti mukana piknikkorissa ja maistuvat herkulta.

Lehtitaikina ja voitaikina on ystäviä. Ihmisen parahin ystävä on valmis voitaikina.
Ehkä vielä joku kaunis päivä ihan oikeasti alan tekemään voitaikinani itse. EHKÄ. Toistaiseksi luotan ammattilaisten ja heidän masiinoidensa tuotoksiin.
Jos omaa urheiluhenkeä, voi käydä vaikka Valion sivuilta katsomassa rahkavoitaikinan ohjeen ja sötköttää oman taikinan. Rahkavoitaikina on edullista, helppoa ja maultaan loistavaa. Itse kuitenkin uskon lehtevään pakastetaikinaan, ja 99% kerroista tartun voitaikinapakettiin. Lehtitaikina on melkein sama asia, mutta se tehdään laktoosittomaan margariiniin jolloin tulos ei ole yhtä maukas.

Myös muunlaisiin taikinoihin sopii tämän reseptin kanssa sekaantua; esim. ruis-perunataikinaa kannattaa kokeilla. Siitä pasteijat saavat lisämakua, kuitua ja mureampaa suutuntumaa.

Kasvissyöjän hommia opetellessani reilu 20 vuotta sitten aloin kaipaamaan täyttävää ja maukasta suuhunpantavaa juhlapöytään. Pasteijoissa oli lähes aina joko lihaa tai kalaa täytteenä, ja munariisipasteijat olivat suutuntumaltaan lähinnä soraa muistuttavia mauttomia tekeleitä. Siispä tartuin toimeen ja tekaisin juhliin näitä helppoja, maukkaita ja mehukkaita kasvispasteijoita. Ohje on ollut käytännössä samanlainen koko olemassaoloaikansa, ehjää ei tarvitse korjata.
Jos ei pasteijoiden nyhertäminen maistu, kokeilepa tekaista iso piirakka. Sellaisen saat käyttämällä leikkaamatonta voitaikinaa, jonka voit kaulita hiukan ohuemmaksi ja leikata kahtia. Kasaa täyte pellillä makaavan pohjalevyn päälle. voitele reunat ja lätkäise toinen taikinalevy päälle. Painele reunoista kiinni ja voitele. Päällilevyn voit koristella vaikka leikkaamalla pikkuruisella muotilla - lehti, sydän tai tähti on oikein soma - muutaman reiän siihen. Jos et halua haaskata taikinaa, tuikkaa irtileikatut palaset voidellun päällilevyn pintaan kiinni. Tuloo komia!

Siispä sikäli mikäli herrasväjelle sopii, aletaan hommiin.

Kasvispasteijoihin tarvitset:

1 kg (voi)taikinalevyjä
2 dl riisiä
4 dl vettä
kasvisliemikuutio tai 1 rkl kasvisfondia
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g tuoreita herkkusieniä
200 g kesäkurpitsaa
2 keskikokoista porkkanaa
1 rkl voita
öljyä
suolaa
pippuria
paprikajauhetta
2-3 kananmunaa

voiteluun:
1 kananmuna
1 rkl vettä

Ota taikina sulamaan, laita uuni lämpiämään 220 asteeseen.
Keitä riisi vedessä kasvisliemikuution tai -fondin kanssa kypsäksi. Älä ylikeitä! Valuta riisi. Keitä kananmunat n.6 minuuttia, säikäytä kylmässä vedessä ja kuori. Hienonna munat haarukalla ronskisti kulhossa ja nakkaa riisi mukaan.
Siivuta sienet ohueksi, leikkaa kurppa pituussuunnassa 4 osaan ja siivuta ohuelti. Raasta porkkanat karkeaksi, hakkaa sipuli ja valkosipuli hienoksi.
Kuumenna voi ja öljy paistinpannulla. Laita kurppa ja sienet sekä ½ tl suolaa hikoilemaan pannulle 4/6-teholla. Kun neste on haihtunut ja kasvikset alkavat ottaa väriä, lisää sipuli. Kun sipuli on kuullottunut, heitä sekaan porkkana ja valkosipuli, kypsennä pari minuuttia sekoitellen, mausta pippurilla ja paprikalla. Sekoita kasvikset riisin ja keitettyjen munien kanssa. Maista ja lisää mausteita jos on tarvis.

Vatkaa voitelua varten muna vesitilkan kanssa. Leikkaa taikina neliöiksi, laita pari ruokalusikallista täytettä neliöiden keskelle ja sipaise munaa neliöiden reunoille. Painele reunat kiinni huolella, älä lytistä taikinaa enempää kuin on tarvis että se kohoaa paistuessaan.
Voitele pasteijat päältä, vältä leikattuja reunoja etteivät taikinan kerrokset liimaannu toisiinsa ja pasteijat kohoavat kauniisti.
Paista uunissa kunnes pasteijat ovat tumman kullankeltaisia. Tarjoile mielellään lämpiminä.


Suolattu possunfile on helppo ja juhlava ruoka, joka sopii loistavasti piknikkorin täytteeksi. Jäähtynyt file on helppo leikata ohuiksi siivuiksi ja se täydentää salaatteja ja muita kevyitä ruokia. Myös kesäiseen juhlapöytään kylmät paistit ja fileet istuvat sujuvasti, ne on helppo valmistaa parikin päivää etukäteen ja tarjoilla kylmänä salaattien kera. Naudanpaistia tehtiinkin jo aiemmin, häämenun merkeissä.

 Lihan suolaaminen ei ole kovin vaikea nakki. Siihen tarvitaan hyvälaatuista, kotimaista lihaa, vettä, suolaa, itse käytän myös hiukan sitruunaa raikkautta ja mureutta tuomaan. Vappuiselle piknikille possun ulkofile sopii kuin nenä päähän!

Kevytsuolattuun possunfileeseen tarvitset:

2 kg possun ulkofilettä siistittynä
3 l kiehuvaa vettä
1 dl merisuolaa
1 rkl sokeria
1 rkl viherpippuria
1 tl kuivattua timjamia
2 valkosipulinkynttä veitsellä liiskattuna
1 pieni sipuli 4 osassa
2 laakerinlehteä
1 iso luomusitruuna

 Liuota suola ja sokeri veteen. Lisää muut mausteet ja sipulit, purista sitruunasta mehu suolaveteen, leikkaa kuorenrönät 2-3 palaan ja nakkaa mukaan. Kun vesi on jäähtynyt, laita file veteen ja peitä. Anna suolaantua yön yli kylmässä. Seuraavana päivänä nosta file vedestä, kuivaa pinta ja anna lämmetä huoneenlämpöön. Kuumenna uuni 150 asteeseen,
Kypsennä filettä uunissa n. 2-3 tuntia, kunnes ohuella tikulla lihan keskelle tökätystä reiästä tulee ulos kirkasta nestettä. Voit myös käyttää paistomittaria, tavoitteena on 75 asteen sisälämpö lihapalan keskeltä.

Anna fileen jäähtyä peitettynä folion alla. Siirrä jäähtynyt file jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään. Leikkaa terävällä veitsellä hyvin ohuiksi siivuiksi.

Höpinöitten muista postauksista voit napsia maistuvat salaattiohjeet korin tarjontaa täydentämään - kuskussalaatti, punajuuri-vuohenjuustosalaatti, hummukset ja muut herkut pitävät darran loitolla ja nostattavat tunnelmaa vielä vapunpäivänäkin.

Omasta ja tiimini puolesta toivon kaikille iloista ja railakasta vappua!

- Hulta

Pintakiiltoa - ihonhoitopuuhista

Hellöy!

Työpäivät lyhenee, päivät pitenee, elämä paranee. Vaikka tuntuu olevan ikuisuusprojekti päästä Murun kanssa kodin ulkopuolelle aterioimaan - milloin syynä on pääsiäispyhät, milloin miun migreeniriesa - niin ihan hyvillä fiiliksillä vedetään.

Työtoverini ihanaisen T:n kanssa keskustelin ihonhoitojutuista, ja koska miun rutiiniin liittyy niin paljon rituaaleja ja reseptejä, lupasin tehdä postauksen aiheesta koska lyhyen tapaamisen aikana puheesta ainaki miun pulputuksen määrällä menee vähintään puolet ohitse tavan ihmisellä.

Viimeksi vuosi sitten kerroin mitä ihoni kanssa teen jotta se pysyy edes jotenkin kuosissa; pintakuiva, herkkä sekaiho on ihan painajainen hoitaa ja kun kerran löytyy toimivat konstit ja sopivat tuotteet, ei niitä mielellään muuta tai vaihda. Ikääntyminen ja ilmastonmuutos (kyllä, rannikon ja sisämaan välillä on valtava ero!) kuitenkin ovat pakottaneet minut muuttamaan sekä tuotteita että niiden käyttötapoja.

Öljyt ja aloe vera muodostavat edelleen ihonhoitoni selkärangan. Tällä hetkellä käytän jojoba- ja arganöljyjä, joita ostan luomuna mm. Ruohonjuuresta. Sekoittelen noin puolet kumpaakin pulloon. Olen lisännyt rutiiniin toisen kasvoveden ja jättänyt ainakin talven ajaksi pois Lumenen Arctic Aqua-seerumin. Myös hunaja- ja savi-levänaamioita olen naamaani turannut.

Xylitolin lisääminen mukaan ihonhoitotuotteisiin on tehnyt ihmeitä; xylitol, kuten muutkin sokerit, ovat tehokkaita kosteuttajia ja xylitoli poistaa myös turvotusta. Sitä saa mm. Ruohonjuuresta, jossa sitä myydään sokerimaisina kiteinä 200 gramman pusseissa. Sopii myös erinomaisesti mm. juomien, jogurtin, rahkan ym makeuttamiseen. Paaaljon vähemmän kaloreita kuin tavan sokerissa, maistuu melkein oikealta sokerilta ja bonuksena myös hampaille hellintää!

 Silmänympärysvoide on nykyään hiukan tuhdimpaa tekoa. Aiemmin käytin siihen vain muutaman tipan öljyä ja aloe vera-geeliä. Nyt valmistan sen seuraavasti: 1/10 jojoba-arganöljysekoitusta, 1/10 ruusuvettä, 1/10 xylitolia ja 7/10 aloe veraa. Aloitan laittamalla pieneen rolleripulloon ruusuvettä ja xylitolia. Ravistelen, kunnes xylitolkiteet ovat sulaneet, lisään muut aineet ja ravistelen kuin järkijättöinen kunnes ainekset ovat emulgoituneet voiteeksi.

Silmänympäryksille valmistan myös oman hoitoveden, jota käytän kasvoveden sijasta. Kasvovesi on usein vähän liian vahvaa tavaraa silmänympäryksien herkälle iholle, ja iän karttuessa vaikutukset huomaa entistä selkeämmin. Myös sisämaan kuiva ilmasto tekee hallaa talvisin, kuivuminen on huomattavasti rankempaa kuin rannikolla asuessa.
Hoitovesi syntyy pitkälti samoista aineksista kuin silmänympärysvoide; kovin kuivakan silmänympärysihon omaavat voivat lisätä sekaan myös pari tippaa öljyä tai glyseriiniä tehokosteutusta tuomaan.
Sekoitan 50-millisessä suihkupullossa 25 ml ruusuvettä, 20 ml aloe veraa ja 5 ml xylitolia. Liuotan ensin xylitolin ruusuveteen ja lisään sitten aloe vera-geelin ja ravistelen sekaisin. Pyyhkäisen silmänympärykset pesun jälkeen illalla, jolloin viimeisetkin silmämeikinrippeet katoavat, ja aamuisin käytän samaa tuotetta yön poispyyhkäisemiseen silmiltä kasvojeni saadessa hellävaraisen puhdistuksen Kiehl'sin Ultra Facial Tonerilla tai L'Occitanen Angelikankukkakasvovedellä. En siis pese kasvojani aamuisin ollenkaan.

Iltapuhdistusta tehostin pitkään konjac-sienellä, mutta olen vaihtanut sen ihan tavan lituskaan hennon pinkkiin pesusieneen, joita löytyy joka kaupan Ibero-hyllystä monipakkauksessa muutamalla eurolla. Ei konjac-sienessä mitään vikaa sinällään ole, oikein tehokas tuote, mutta hinta ja saatavuus (yli 10 euroa ja aina loppu) alkoivat risoa. 

Yöksi sutaisen kasvoilleni öljyä. Tällä hetkellä olen ihastunut jojoba- ja arganöljyjen seokseen, jonka teen itse 50-milliseen suihkepulloon. Öljy on myös korvannut Lumenen seerumin poskieni rutikuivan ihon tehotuotteena, jota sipaisen poskipäihini aamuisin kasvovesipuhdistuksen jälkeen.
Sama vanha tuttu Frantsilan Ruusuvoide on edelleen luottotuotteeni kasvojen iholle päivittäiseen hoivaan, sitä en vaihda! Hinta-laatusuhde on aivan mieletön n. 25 euron hintaisella tuubilla ja voidekin kotimaista luomua - vielä kun päälle lisää ihanan luonnollisen ruusuntuoksun ja nopean imeytyvyyden, en ymmärrä mikä voisi olla parempaa?

Kaulan ihon puhdistan illalla kasvovedellä eli kun olen pyyhkinyt kasvot, käännän pumpulituposta puhtaan puolen ja pyyhkäisen myös kaulan. Illalla levitän hiukan öljyä kaulalle ja aamulla ylimääräiset kasvovoiteet käsistä. Joku käyttää kaulalle ihan omia hoitotuotteita, kaikin mokomin ja siittä vaan jos jaksaa panostaa. Minen jaksa. Toistaiseksi ei ole heltta rupsahtanut, joten kai tässä vielä näillä eväillä pärjätään... :D

Muissa uutisissa: tein melko herkkuisan juustokakun jonka resepti pamahtaa blögiin heti kun saan sen viilattua täysin kohdilleen, äiteen luona visiteerattu ja suklaamuna poikineen on kohdannut tiensä pään meikäläisen käpälissä. Mignon on edelleen kuningas!

- Hulta

Pikaista päivitystä - keikkaduunarin arjesta

Nå men heijsan!

Tässä sitä vaan tyhjiä kirjoitellaan, pahoittelen kun en saanut reseptiä aikaan tähän postaukseen. Elämä on ollut hieman kiireistä viime viikot, kun Murun palkaton työharjoittelu on jatkunut ja jonkun on pitänyt puskea vähän extrahommia että talouspaniikki ei ole päässyt salavihkaa iskemään. Nyt Murun työtilanne näyttää paremmalta ja lastini kevenee jatkossa sen verran että pärjään suht normaaleilla työtunneilla ja ehdin vähän tätäkin laiminlyötyä elämäni aluetta päivitellä hanakammin. Blogia on ollut oikeasti ikävä, jokainen joka tätä käy lukemassa - ja teitä on paljon useampia kuin olen uskaltanut toivoakaan - ja mahdollisesti jättää kommentin, ilahduttaa minua valtavasti.

Viime viikonloppuna otin pienen hengähdyshetken vain itselleni, kävin Tukholmassa ja nautiskelin omasta ajasta pari päivää. On ihmeellistä, miten yksin reissaaminen voi rentouttaa! En tiedä, miten muuten saisin parissa päivässä niin täydellisesti stressipeikon pois niskastani ja arjen katki.
Siispä ihanaa ruokaa valmiina eteen kannettuna, elävää musiikkia, hiano trinksu showta kauhistellen (oikeasti nuo Vikingin iltashowt on huonoudessaan legendaarisia) ja rauhallista kuljeksimista Tukholman sivukaduilla. Lisäksi tietysti hallittua (hallitsematonta) shoppailua mm. Biblioteksgatanin Sephorassa - tämä on kosmetiikkafriikkien taivas - ja Longchampin hassunmallisessa liikkeessä superystävällisen myyjän avustuksella.

Kevät hiipii jo tänne Tampereellekin, paljaan maan ja valon määrä lisääntyy kohisten. Vähän kerrassaan mieli alkaa olla jo pääsiäisessä ja tulevassa kesässä. Ainakin yhteinen Tukholman-reissu ja ehkä matka jonnekin kauemmaskin uhkaa toteutua, ai kauhia. Sitä odotellessa...

Leppoisia aurinkoisia kevätpäiviä kaikille, palaan pian reseptin merkeissä!
- Hulta

Älä aina vaivaa - helpoista hiivataikinoista

 Phuh! Olipahan karkauspäivä. Muru eli pelossa pitkään, ja minä se totta kai otin ilon irti koko rahan edestä. Tekstiviestit "vahingossa" karkasivat kesken kirjoittamisen niin, että viestin viimeiseksi sanaksi jäi "haluatko", "tahdotko" tai "mennäänkö", ja Muru sitte tietyst ihan kauhusta tönkkönä jäi odottamaan mitä seuraaman pitää...iiihihihi! Kieltävä vastaushan sieltä sitten tuli kun noin sivulauseessa kosaisin, joten farkkuostoksille suunnataan jossain vaiheessa. Minä kun en hameita käytä saati ompele, niin enpä hamekankaalla juur mittään tee. Farkut taas ovat jalassa käytännössä aina kun kotoa poistun muualle kuin töihin tai mettään, niille on aina käyttöä. Voi kyllä olla ettei ihan halvinta Ellosta hommata tällä kertaa... :D

Minä se oon laiska emäntä. Hiivataikinoitten teko ei ole koskaan ollut minulle mieluista touhua, koska ranteeni on ollut risa käytännössä kymmenvuotiaasta asti ja taikinan vaivaamiseen palaa hermo parin minuutin jälkeen. Parissa minuutissahan ei paljon sitkoa kehitellä.
Koska Muru on luvannut miun unelmien megahyperyleiskoneen vasta 40-vuotislahjaksi, pitää keksiä muita tapoja hoitaa sitko-ongelmat pois päiväjärjestyksestä.

Joskus laiskuus on hyve. Kuten sunnuntaiaamuisin kun ei tarvitse lähteä minnekään. Tai kun leipoo. Taikinan kannattaa antaa levätä rauhassa sekoittamisen jälkeen - gluteeni on ihmeellinen asia, se kehittää sujuvasti sitkoverkkoa taikinaan myös taikinan itsensä laiskotellessa.

Hiivataikinaa tehdessä siis varaan reilusti aikaa, ison keraamisen sekoitusastian ja lämpimän uunin. Ja Tupperwaren sekoituskauhan. Olen liioittelematta vuosikausia etsinyt kauhaa, jossa olis reikä keskellä. Sillä saa hyvin taikinasta jauhoklöntit pois ja kaiken mahollisen ja melkein mahdottomankin sotkettua pikavauhtia. Erityisesti tykkään lyhytsitkoiset taikinat sillä sotkea, ja hiivataikinankin teossa se on osoittautunut kehujen arvoiseksi ässätyökaluksi!

Kuva Tupperwaren sivuilta

Astiaksi valikoituu useimmiten sininen Emile Henryn valtavan suuri lasitettu savikulho. Rrrrakastan isoja kippoja! Tämä yksilö on erityisen rakas, ostin sen muistaakseni 6-7 vuotta sitten enkä osaisi (tai haluaisi) enää elää ilman sitä. Se on niin paksua tavaraa, että se varaa lämpöä pitkän aikaa ja taikinan lämpötila pysyy tasaisempana. Iso etu muovikulhoon verrattuna, mutta paksuun pyyhkeeseen kietaistuna muovikippokin pysyy pitkään lämpöisenä.

Taikinanteossa minulla tuhisee nokka noin 10 minuuttia, jonka jälkeen taikina saa lepäillä joko yön yli jääkaapissa tai 50-asteisessa uunissa vajaan tunnin ja tarvittaessa pöydällä toisen. Jääkaapissa lepuutettavan taikinan teen kylmään nesteeseen. Silloin käytän aina tuorehiivaa, jota ei tarvitse lämpimässä vedessä kovasti herätellä. Taikina täytyy myös muistaa temperoida eli se tarvitsee pari tuntia huoneenlämmössä toipuakseen ja heräilläkseen kylmästä. Taikina kannattaa siirtää toiseen astiaan, ettei astian varaama kylmyys hidasta temperoitumista.

Vaivaaminen hoituu pienissä erissä helpoiten ja nopeiten. Otan taikinan 3-4 osassa käsittelyyn ja vaivaan ja venyttelen ja lätkin ja paiskon muutaman minuutin jokaista vuorollaan. Hirmu hyvää terapiaa, jos vähän joku ärsyttää!

Siispä näin meillä leivotaan pullaa:

5 dl maitoa, mielellään punaisesta purkista

100 g voita

1,5 dl vaniljasokeria tai sokeria sekä 1 tl vaniljarouhetta tai -uutetta

1 pkt tuorehiivaa tai 2 pss kuivahiivaa

8 dl hiivaleipäjauhoja + lisää niin paljon kuin taikina vaatii

1 tl suolaa

1-2 tl kanelia tai kardemummaa

Lämmitä maito ja voi kädenlämpöiseksi, muista kuivahiivan kanssa turatessa että se vaatii 42 asteen lämmön eli vedä vähän yli. Sekoita sokeri ja hiiva maitoon ja anna levätä muutaman minuutin ajan, kunnes hiiva on hereillä ja maidon pinta vaahtoaa hiukan.

Lisää ensimmäinen pläjäys jauhoja ja suola sekä kaneli tai kardemumma. Sotke hyvin sekaisin ja lisää jauhoja jos taikina jää aivan velliksi. Se saa olla reilun pehmeää vielä, sillä jauhot kostuvat ja turpoavat vasta kohoamisen aikana. Sekoita pari minuuttia, peitä kulho tuorekelmulla ja parilla leivinliinalla. Laita kulho lämpimään uuniin ja anna kohota vajaan tunnin verran, ota uunista ja laita vedottomaan paikkaan jatkamaan vielä tunniksi. 

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle ja jaa vähintään kahteen osaan. Laita toinen puolikas syrjään ja ota toinen käsittelyyn; vaivaa, pyörittele, venyttele ja vääntele kunnes taikina on pehmeää ja kimmoisaa. Älä lisää liikaa jauhoja, muuten pullista tulee kovia eivätkä ne kohoa. Siispä kun taikina venyy nätisti repeilemättä, se on valmista.

Lämmitä uuni 180-200 asteeseen - mitä pienempiä pullia leivot, sitä kovempi lämpö. Muotoile leivonnaiset ja kohota. Kun pullien pinta on kimmoisa, voitele ja lykkää uuniin. Paistele kunnes pullien pohja on kauniin ruskea ja pullat tuntuvat kevyemmiltä kuin uuniin mennessään (eli kun nesteestä suurin osa on niistä haihtunut).

Koska olen jouluhullu, piparipulla on sopivaa joka vuodenaikaan. Piparipullakierteet syntyvät näin:

puoli annosta pullataikinaa
2-3 rkl pehmeää voita
1,5 dl fariini- tai muscovadosokeria
2 rkl peruna- tai maissitärkkelystä
2 rkl piparimaustetta

Kauli pullataikina neliöksi ja levitä voi tasaisesti levylle, jätä yläreunasta sentti vapaaksi. Sekoita sokeri, piparimauste ja tärkkelys ja ripottele tasaisesti taikinalle. Rullaa taikina ja leikkaa pari senttiä paksuiksi siivuiksi terävällä veitsellä. Laita pullaset kyljelleen isoihin teflonisiin tai silikonisiin muffinssivuokiin tai paperisiin pullavuokiin. Kohota, voitele ja paista 200 asteessa kypsäksi. Voit halutessasi ropsauttaa fariinia tai muscovadoa myös pullien pinnalle ennen paistamista.

Leipätaikinat valmistuvat samaan tyyliin - taikinassa on silloin vettä, hiukan hunajaa, suolaa, hiivaa ja jauhoja. Usein mukaan päätyy myös tomaattipyrettä, yrttejä, paahdettua sipulia, valkosipulia, juustoa tai porkkanaa. Joskus jopa ihan vallan yhdistelen; persilja, valkosipuli ja tomaatti sopivat mainiosti yhteen! Kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja ja leikkiä lempimauilla.

Lupsakkaa maaliskuun alkua kaikillen!
- Hulta

Pikasikaa - onnen oikoteistä

 Kun meikätyttöä laiskottaa, meillä syödään usein slow foodia. Hitaasti hauduteltavat ruuat vaativat minimaalista panostusta, koska maku jalostuu runsaaksi ajan kanssa. Aina ei kuitenkaan jaksa odotella ikuisuuksia, vaikka ruoka oliskin käytännössä itsestäänvalmistuvaa sorttia. Joskus on ihan ookoo oikoa hitaassakin ruuanlaitossa.

Yleensä suosittelen käyttämään halpoja ruhonosia, kun valmistetaan ylikypsää lihaa. Ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä kypsentää kallista, hienoa ja mureaa lihapalaa tolkuttoman pitkään. Halvemmissa ruhonosissa on yleensä myös rasvaa, jolloin lopputulos on ihanan mehukas.
Teenpä poikkeuksen sääntöön. Tai siis tein, kun löysin halveerauksesta ison kotimaisen possun ulkofileepalan mutta minulla ei ollut aikaa alkaa huseeraamaan sen kanssa ylettömästi. Iskin sen siis pataan, padan uuniin ja lopputulos olikin sitten aika lähellä eeppistä; mehevää, mureaa ja hajoavan pehmeää lihaa 3 tunnissa. Bonuksena herkullinen, aromikas tomaattikastike ja kasviksia.

Käytännössä kaikki halvatkin ruhonosat sopivat näin valmistettavaksi, valmistusaikaa kannattaa lisätä lihan niin vaatiessa. Tarkista ensin 3 tunnin hauduttelun jälkeen tilanne tökkäämällä lihapalaa haarukalla; jos haarukan saa iisistis tuupattua lihaköntsään ja siitä saa helposti irti paloja, siis jos liha käytännössä hajoaa kun sitä mulkaisee pahasti, se on valmista. Jos ei, jatka kypsennystä noin tunnin verran ja kokeile uudelleen. Toista tarvittaessa.
Sama resepti toimii myös muihin ruhonosiin, ne vain vaativat pitempää kypsennysaikaa. Possun kassler ja kinkku (toiselta nimeltään possun paisti), potka, naudan lapa (keittolihanakin tunnetaan), pyörö- ja ulkopaisti, häränhäntä, osso bucco, kaikkea kannattaa kokeilla.

Ylikypsä liha on siitä kiva ruoka, että se on ihan salonkikelpoista tavaraa. Sen voi tarjoilla vaikka juhlapöydässä ihan ylpeästi, aina ei tarvitse olla köödefileetä tai paahtopaistia tyrkyllä. Turhan pompöösi ruokalista johtaa helposti yliyrittämiseen ja stressiin. Vietä siinä sitte kivat iltamat, kun itkettää jo ennen kuin alkupalat on saatu pöytään.

Ruoka muuntuu kivan texmex-tyyliseksi, kun lisäät siihen korianteria, juustokuminaa, ripauksen kaakaota sekä tulisuutta eli cayennea, chiliä... Tällöin voit tarjoilla lihan vaikka quesadillojen kaverina (kuvassa kasvis-tomaattipata, mutta hyvällä mielikuvituksella kulhoon voisi visioida ylikypsää lihaa, tomaattisoosia ja ronskisti pilkottuja kasviksia).

Uunissa lihaa hitaasti haudutellessa astian täytyy olla suhteellisen tiivis ja mieluusti laakea. Valmistusastiaksi suosittelen lämpimästi suositella jotain tämäntapaista:

Kyseinen, ihana, aarteeni, Emile Henryn keraaminen pata on täydellinen; laakea, paksua matskua eli se tasaa lämmön ja myös pitää sen, ja sen kansi on tiivis ja siinä on höyrynkerääjätiplut. Tiplut tiputtelevat höyrystyneen nesteen takaisin pataan tasaisesti jolloin se ei valu pisin seinämiä ja muodosta lammikoita ruuan pinnalle.
Jos kaapistasi ei löydy moista maailman kahdeksatta ihmettä, laakea valurautapata, jättimäinen uunivuoka tai muu lämmönkestävä astia, kaikki käy. Jos ei kantta ole, ei sekään ole maailmanloppu. Peitä tällöin astia ensin leivinpaperilla ja sen jälkeen tiiviisti foliolla.

Mutta eikös site viskata elukka pataan?

Tarvitset:
n. 1,5 kg possun ulkofilettä
1 rkl öljyä, mielellään maustettua
500 g paseerattua tomaattia
1 dl punaviiniä, tummaa portviiniä tai kuivaa sherryä
2 porkkanaa
2 sipulia
2-3 kypsää tomaattia
1 valkosipuli
½ kesäkurpitsa
1 paprika
½ tl suolaa
1 tl hunajaa
1 tl karkeaa dijon-sinappia
1 rkl paprikajauhetta, savustettua tai ei, mietoa tai tulista
1 mieto tuore tai kuivattu chilipalko tai 1 tl chilihiutaleita tai ½ tl chilijauhetta

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Lorauta kypsennysastian pohjalle öljyä. Pilko kasvikset ja puolet valkosipulista ronskeiksi paloiksi ja nakkaa astian pohjalle. Jos käytät tuoretta chiliä, hienonna se kasvisten sekaan, jos käytät kuivattua palkoa, murenna se possun pintaan muitten mausteiden kanssa.
Leikkaa possun rasva-ja kalvopintaan veitsellä ruutukuvio ja laita possu vihannesten keskelle astiaan rasvapuoli ylöspäin. Hiero hienoksiraastettu valkosipulinpuolikas, hunaja, sinappi ja mausteet fileen pintaan ja kaada päälle sitten tomaattimurska ja viini.
Laita astiaan kansi tai muu peitto päälle ja nosta se uuniin. Kypsennä kolmisen tuntia, kunnes liha näyttää hajoamisen merkkejä. Nosta liha kulhoon tai toiseen uunivuokaan, kaada mukaan pari desiä lientä ja anna lepäillä puolisen tuntia peitettynä. Laita uunin lämpö 200 asteeseen ja anna liemen redusoitua ainakin 15-20 minuuttia peittämättömässä uuniastiassa. Jos liemi on kovin paksua jo alkuunsa, lisää vähän vettä ja viiniä ja kuumenna.
Revi liha kahdella haarukalla hienoksi, poista rasva- ja kalvomöykyt. Laita liha ja muut padassa kypsyneet jutut nätisti astiaan ja tarjoa hiilarilisäkkeen kanssa. Oma suosikkini on peruna, mutta mikäpä jottei vaikka pelkkä salaatti ja ihana, tuore leipäkin toimisi. Vaikka soodaleivän tempaisisit kasaan siinä lihan lepäillessä!

Hultan elämä on taas niin täynnä töitä ja niin vähän on aikaa leikkiin, että raportoitavat asiat ovat kovin vähissä. Ehkä mullistavin uutinen on, että ExpressBusseihin saa nykyään ostettua halpislippuja yli kuukautta ennen matkustuspäivää; tämä tieto mullisti maailmani. Nyt on siis plakkarissa 7 euron meno-paluulippu Helsinkiin, kun ensi kuussa lähden sitä kautta omalle reissulleni Tukholmaan. Tiedossa on lähiviikkoina laatuaikaa sekä ystävien kanssa että omin nokkineni; Muru nauttii 8-16-työpäivistään sekä kyseenalaisesta musiikkimaustaan, kun taas meikätyttö paiskii töitä hyvin omituisiin aikoihin ja harvoina vapaahetkinään hulmuaa pisin Toton konsertteja ja Tukholmaa. Ihan parasta!

Reteetä alkuviikkoa!
=) Hulda

Kahden kerroksen väkeä - yökyöpelin paraatiherkuista

Heippan kaikki mussukkaiset!
Pahoittelen pitkittynyttä hiljaiseloani, joka johtui yksinkertaisesti siitä, että kiusaamisesta kertonut postaukseni oli niin raskas kirjoittaa. Tarvitsin pienen puuh-tauon. Korrektiahan olisi ollut teillekin kertoa asiasta, mutta koskapa sellaista olisin tajunnut harjoittaa..? No mutta, satulassa ollaan taas!

Sähkön hintaa nostavat. Tai siis siirtelystä veloittavat törkyhintoja jo nyt, mutta eipä sekään tietysti riitä. Voisin tässä kohtaa sanoa pari valittua sanaa niistä henkilöistä jotka pakolla realisoivat valtionyhtiöiden omaisuutta, mutta ennemmin kerron teille miten ruuanlaitossa pääsee vähemmillä kuluilla.
Yösähkö on halvempaa, vaikkakaan ei sekään enää halpaa. Koska pitkään haudutettavat ruuat vaativat joko leivinuunia tai sähkönkäyttöä, sähköstä riippuvaisen kannattaa tehdä ruokaa yöllä. Samalla lämmityksellä saat maksimihyödyn kun teet useampaa ruokaa kerralla.
Tätä kirjoitellessani nautin ajatuksesta, että uunissa kypsyy sekä punakaalia, rosmariinipunajuuria sekä myskikurpitsaa. Lämpöä uunissa on 150 astetta, ja uuni saa helliä onnekkaita noin 4-6 tunnin ajan. (Telkkarista tulee Bones-maraton ja se on aina pakko katsoa, siksi kukun taas kummalliseen aikaan)

Rakkauteni haudutettuun punakaaliin eli punakaalilaatikkoon on ruotsalaisen isoäitivainaan peruja, haudutettu kaali on hyvin ruotsalaista joulupöydän tarjottavaa ja todella herkullista. Perinteisesti siihen laitetaan siirappia, neilikkaa ja maustepippuria, mutta olen viritellyt klassikon oman makuni mukaiseksi lisäämällä punasipulia, fenkolia, muskottia ja kermaa. Näin joulusesongin ulkopuolella laitan kaaliin myös joko valkosipuliöljyä tai tuoretta valkosipulia. Ensi jouluksi testaan tuoreella inkiväärimehulla - jota saan hienoksiraastetusta inkivääristä puristamalla - kipakoitettua versiota!
Reseptin jouluiseen punakaalilaatikkoon löydät Joulukalenterista.

Nyt minulla on uunissa seuraavanlainen setti:

1,5 kg punakaalia, ohueksi suikaloituna
3 pientä punasipulia, ohueksi suikaloituna
1 valkosipuli ohuina siivuina
30 g voita
2 tl rypsiöljyä
1 tl vastarouhittua mustapippuria
1 tl puolikarkeaa suolaa
1 dl kuohukermaa
75 ml siirappia
1 tl fenkolinsiemeniä
½ tl muskottia
½ tl maustepippuria
½ tl rosmariinia




sekä

1 kg pestyjä, kuorellisia punajuuria puolitettuina
20 g voita
1 rkl valkosipuliöljyä
1 tl rosmariinia
½ tl  vastarouhittua mustapippuria
½ tl karkeaa suolaa










 ja vielä

1 keskikokoinen myskikurpitsa puolitettuna ja koverrettuna
2 tl valkosipuliöljyä
½ tl juustokuminajauhetta
½ tl korianterijauhetta
½ tl vastarouhittua mustapippuria
1 tl rosmariinia










 Käytän Ikean suurinta teräksistä Koncis-vuokaa , jonka paistiritilän saa käännettyä niin, että se nousee kolmisen senttiä pohjasta irti. Punakaali hautuu pohjalla, ja ritilän päällä foliota pitämään mehut tallessa. Folion päällä on pienikokoisin Koncis jossa kypsyvät punajuuret. Vuuan vieressä on vielä pari myskikurpitsan puolikasta leivinpaperipalan päällä.
Noin tunnin hauduttelun jälkeen pyöräytin punajuuret vuuan pohjalle kertyneessä öljyssä ja liemessä sekä kääntelin punakaalia jotta se kypsyy tasaisesti.
Yöllisellä vessareissulla (ideaalisti kun uunissa on kypsytelty ajatuksia n.3-4 tunnin ajan) kannattaa poiketa kyökissä ja ottaa koko komeus uunista. Nosta punajuurivuoka ja kurpitsat suoraan ritilälle punakaalin ylle ja laita leivinpaperi ja folio tiiviisti koko vuuan yli. Lopun aikaa se pitää huolen itsestään. 

Koncis-vuuat ovat loistava vaihtoehto kotikokille, joka haluaa edullisen ja monikäyttöisen vuuan keittiöönsä. Käytän molempia vuokiani mm. paahtamiseen, hauduttamiseen, leivontaan...mitä nyt ikinä uunissa voi tehdä, Koncis hoitaa homman. Myös hyydytyshommat, jos vaikka hyydytettäviä leivonnaisia tekee, toimivat metallisissa (jollain vuoratuissa) vuuissa hyvin niiden loistavan lämmönjohtokyvyn ansiosta. Hinnat eivät huimaa päätä ja vuuat ovat jämäköitä ja laadukkaita. Isoimman vuuan mukana tuleva paistiritilä toimii nimensä mukaisesti paistin tai kinkun kypsennyksessä, kerrosruokia tehdessä, ja käytän sitä myös jäähdytysritilänä.

Kuva www.ikea.fi

Aamusella kun ruoka on valmista, laita uunista virta pois ja anna ruokien muhia vielä tunnin verran sillä aikaa kun tassuttelet rauhassa päämäärättömästi ja esität tekeväsi jotain järkevää. Meillä tämä on yleistä aamuhuvia viikonloppuisin. Kun herkkujen kutsu käy ylivoimaiseksi, kata pöytä nätisti, kaiva jääkaapista pala homejuustoa tai vuohenjuustoa ja kutsu katras syömään. Terävänmakuinen juusto on loistava vastapaino makeille kasviksille ja aromikkaille yrteille.

Muissa uutisissa; keikkatyötä pukkaa, kuten myös Toton konserttia parin viikon (WHOOOP WHOOOOOP!=) ja Ruotsin-matkaa (Hiiohoi!) reilun kuukauden päästä. Pojat voivat hyvin ja meilläkin suunta parempaan - lauantait on pyhitetty herkuttelulle, mutta muuten pyritään pitämään järki ja harkinta kädessä ruoka-asioissa. Vähän hankalaa joskus, kun töissä on kiirettä ja tauot kortilla, mutta pääosin onnistuen. Farkut alkavat pikku hiljaa vaatimaan vyötä ylhäällä pysyäkseen... =)

Nyt täällä tulee valomerkki ja hiljaisuus. Bonesit loppui (kesken, jos minulta kysytään) ja Muru kuorsaa jo kuin pikku pors...pupu.

Leppoisaa pyhäpäivää!
- Hulta